tiistai 28. kesäkuuta 2011

Nyt on saatava Pellavasydän kartalle!

Käväisin juhannuksen aikaan putiikissa ja totesin, että tyttäreni Mirva, joka sairaslomani ajan hoitaa "myymälävastaavan" hommia, on tehnyt nättejä interiöörejä eri puolille putiikkia. Nuoren silmä katsoo erilailla ja osaa tehdä ihan erilaisia yhdistelmiä ja somistuksia. Olin oikein tyytyväinen myös valikoimaan ja totesin, että nyt on SAATAVA ASIAKKAAT PAIKAN PÄÄLLE ihastelemaan ja ostoksille. Otin vielä muutaman valokuvan.

Kotona käytin useamman tunnin siihen että 1) latasin picasa-ohjelman koneelleni 2) opettelin sitä käyttämään 3) tein erilaisia kollaaseja 4) suunnittelin mainoksen 5) lähetin mainosmateriaalin kopiofirmaan valmistettavaksi.

Tänään sain valmiit mainokset a) A5-kokoisen esitteen jaettavaksi esim. matkailutoimistossa, kahviloissa ym. b) A4- kokoisena mainos lähtee ilmoitustauluille.

Valmista mainosta en saanutkaan tähän liitettyä. Nyt pitäisi kerätä rohkeutensa ja lähteä tarjoamaan mainoksia eri paikkoihin. Ei oikein mun hommia - en ole myyntimies...Varsinkin, kun nuo kaksi apukeppiä on vielä mukana, niin kulkukin on hankalaa. Pakko, mika pakko!

Tänään sain (vasta pyydettyäni) vedoksen huomisen paikallislehden mainoksesta. Ensimmäisen kerran jouduin heille toteamaan, että on hirvee!!!! Tekstit oli ihan kivasti, mutta kuva minusta oli hirvee. Yleensä käytän omia, itse ottamiani kuvia, mutta tällä kertaa toimistuksesta tuli nuori mies kuvaamaan. Olinkin kyllä vähän kauhuissani, kun ei tämä osannut käyttää kameraa, mm. ei osannut näyttää minulle, millaisia kuvia oli ottanut. Valitin, että meillä ei ole ollenkaan vaaleaa yksiväristä taustaa ja aioin laittaa kangastaustan,  mutta hän vakuuttii, ettei se haittaa, sillä tausta saadaan häivytettyä. No, joo....kuva oli sen näköinen, kun joku olisi askartelusaksilla leikannut sen irti taustastaan. Oli se niin kauhea, että lähetin vastauksen, että jos ei parempaa kuvaa saa kehiin, niin koko mainos pitää jättää pois. Tulihan sieltä sitten toinen versio, mutta aika kehno esitys sekin. Huolestuneena odotan aamun lehteä, miten kauhealta näyttää..


Kumpi näistä kollaaseista näyttää paremmalta mainoksen keskellä ainoana kuvana?  Muitakin kommentteja saa lähettää, niitä aina kovasti odotan......

torstai 23. kesäkuuta 2011

Juhannusta odotellessa

Juhannus on Uudessakaupungissa merkittävä ajanjakso siinä mielessä, että siitä alkaa kesäsesonki. Turistit tulevat ja seuraavat kuusi viikkoa on vilkasta, mutta elokuun alussa jo hiljenee....

Olen ollut vähän toistaitoinen viime kuukaudet ja viime viikot lähinnä saamaton. Kyllä nyt olisi jo vähän enemmän kyennyt, jos olis yrittänyt. Ymmärrän kyllä itseäni: kun mieliala on alhaalla, puuttuu innostus ja jos käsitöihin ei ole innostusta, ei tahdo tulla mitään.

Muutamia tilauksia olen tehnyt, huomenna (siis juhannusaattona todellakin) lähtee Kustaviin iso tilaus valmiita koreja. Eniten olen huolissani siitä, että mainostaminen on jäänyt olemattomaksi. Yleensä olen tehnyt kesäksi A5 kokoisen esitteen, jota on ollut saatavilla venesatamassa ja matkailutoimistossa. Jospa nyt vapaapäivien aikana saisi sen tehtyä. Tänään kävi paikallislehdestä "mainosmies" ottamassa kuvan, tiistain lehdessä on Pellavasydämen mainos, jossa on kuva minusta musta hattu päässä ja virkkaus kädessä. Kyynärsauvatkin näkyvät. Aika erikoinen idea, vai mitä?

Toivottelen kaikille blogini lukijoille rentouttavaa Juhannusta!

Laitan tähän kuvan putiikista. Pöydällä tuotteita eri valmistajilta.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Aina ei voi voittaa - ei ees joka kerta!

Ei se menny niin. Ei antanut lääkäri lupaa jättää keppejä, vaan reilu kuukausi menee vielä samalla lailla - varaamatta yhtään leikatulle jalalle. Kuvissa näkyi vain pientä proteesin siirtymää (hui kauheeta!) mutta se ei kuulemma lääkärin mielestä ole huolestuttavaa. Otetaan varman päälle, sanoi lääkäri ja jatkoi:" Jos se nyt sieltä lähtee irtoamaan, niin sitten ei ole hauskaa kellään, ei sulla eikä mulla..." No, otetaan siis varman päälle.

Se on asenteesta kiinni. Päätin sen tänä aamuna. Yhtä hyvin voisin odottaa koko kuukauden ja elää "sitku"- elämää, mutta päätin toisin. Alan nauttia elämästä - näillä eväillä. Menin tänään töihin ja päätin, ettei se ole vaikeaa. No, ihan aluksi piti kyllä pyytää apua, sillä en saa millään konstilla siirrettyä ständiä kadulle. Ystävällinen naapuri kävi tekemässä sen. Sitten vaan liikuin hitaasti ja harkiten. Kaikki vie vähän enemmän aikaa. Kotiin lähtiessäni ja autoon mennessäni totesin, että koko päivänä ei kovaa kipua ollut, joten sekin auttoi jaksamaan. Turvonneen jalan nostin sitten ylöspäin, mutta eipä ole vielä laskenut, ehkä yön aikana? Huomenna tyttäreni menee pitämään putiikkia pystyssä ja minä saan olla kotona - töissä.

Lähetin viestin kaikille tilauksia tehneille (oli sovittu, että otetaan yhteyttä, kun olen kunnossa) ja varmistin tilaukset. Nyt alan niitä sitten tehdä urakalla. Pellavamekkoa ja -tunikaa eri värisinä.

Tässä kuva ikkunapöydältä, jossa on tällä hetkellä lasten juttuja. Mummo tilasi tänään 2-vuotiaalle lapselle tuollaisen etualalla näkyvän laukun, mutta vaan vaaleanpunaisena. Lupasin sen huomiseksi. Sitten illalla kympinuutisten aikaan vasta sen muistin, mutta eipä tuossa kauan nokka tuhissut.

Laitan toisenkin epäselvän yleiskuvan, josta näkee ainakin sen, miten paljon tavaraa on pienessä tilassa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Sunnuntai-illan mietteitä

Yksi hankala viikko on taas takana. Viikonloppu on ollut tosi vaikea. Ulkona on kesä kauneimmillaan. Mies ja tytär nauttivat - toinen puutarhatöistä ja toinen auringosta. Itse makaan sängyssä sisällä. Hiukan olen kyyneleitäkin vuodattanut, nyyh! Ikävä olla yksin sisällä pölyssä.  Selkä on ollut niin kipeä, että en ole kyennyt istumaan muutamaa minuuttia kauempaa ja kävelemään en senkään vertaa.

No, illalla sitten oli pakko. Leikkasin muutaman hatun ja ompelinkin yhden, tai siis kaksi, mutta toisen lieri epäonnistui. Asiakkaat varmasti jo hermostuvat, kun tilaukset eivät valmistu. Itse asiassa selkä onkin jo parempi, vai olisiko vain syytä sinnikkäästi olla pystyasennossa, niin nikamat asettuisivat paikoilleen?

Aloin myös virkata koreja - pitkästä aikaa. Huomasin, että ensimmäisistä tuli aika veteliä, pitää taas totutella. Minulta tilattiin virkattuja ja vuorellisia kasseja ja yritin, mutta en ole aivan tyytyväinen tulokseen. Laitan kuvaa, kunhan saan toimeksi. Tekeillä on myös erikoinen, iso kori, joka on minun oma mallini, enkä ole vielä nähnyt kenenkään toisen sitä tekevän. Laitankohan siitä kuvaa?


Tässä kuva huopakukista, joita sain viime viikolla. Minulla ei ole verkkokauppaa, mutta joskus tulee tilauksia, kun kotisivuilla joku tuote kiinnostaa. Tällaisen kukan laitoin viime viikolla postiin. Olisin varmasti huono verkkokaupan pitäjä, sillä olen huonomuistinen ja saamaton ja kaikki lähetykset olisivat varmasti aina myöhässä, samoin laskut.

Tulevalla viikolla keskiviikkona menen jälkitarkastukseen. Jännittää ihan hirveästi. Tuloksesta riippuu niin paljon, koko kesän fiilis...Hilkalla oli muuten viimeinen työpäivä toukokuun lopussa. Äkkiä meni taas viisi kuukautta, tuntuu, että just vasta hän tuli. Nyt olemme putiikissa tyttären kanssa kahdestaan. Tytär tekee tradenomi-opintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Itse hän kyllä vähättelee, ettei tämä työ äidin putiikissa oikein olisi kehittävää, mutta olen eri mieltä. Kirjanpitoa, laskutusta, mainostamista, somistamista, myymälästä huolehtimista - niin, ja tietysti myymistä. Mielestäni hän on jo edistynyt hienosti. Hiljaisena aikana hän osallistuu myös tuotteiden valmistukseen avustavissa tehtävissä. Pari viikkoa hän on ollut aivan yksin putiikissa, myymälänhoitajana. Olen puhelimen päässä ja aika usein hän sieltä soitteleekin, kun tulee uusia asioita eteen. JOS  tästä toivun ilman keppejä kävelemään olen tietysti mukana myyntityössä. Juhannuksen jälkeen tulevat turistit ja sitten kyllä tarvitaan kaksi myyjää - ei yhtaikaa, mutta jakamaan työtunteja.