Yön hiljaisina hetkinä voi pohtia syvällisiä ja suunnitella elämää

Minulla on ollut jo monta vuotta nukahtamisen apuna lääke. Unen päästä kiinni saaminen on usein kovin vaikeaa, kun kroppaa särkee kipeästi. Jos ajatus jumiutuu särkevään selkään ja jomottaviin polviin tai jos olkapäitä ei saa ollenkaan kivuttomaan asentoon, niin uni vaan ei tule! Tähän vaivaan olen jo monta  vuotta saanut lievähköä nukahtamislääkettä, mutta tänäkään yönä sen vaikutus ei ole toivottu. Olen jo toistamiseen noussut ylös, käynyt tsekkaamassa jääkaapin sisällön ja mutustellut yhtä ja toista - muutaman sudokunkin olen siinä samalla ratkaissut.

Jostain sain päähäni alkaa miettiä syntyjä syviä. Mitä jos kirjoittelisin pari listaa näin loppuvuotta varten. Tai toinen lista voisi kyllä paremminkin olla ensi vuotta varten?

Tällaset sain aikaiseksi tässä "ei ihan niin täysjärkisessä tilassa":

Huomenna olisi siis kaksi listan täydennystä:
Helpoin ensin:


JOULUSIIVOUS
- ripsitään katoista pölyt pois
- pestään ikkunat ja ikkunoiden karmit (jos siis ei ole pakkasta)
- vaihdetaan jouluverhot keittiöön, muualle talviverhot
- pyyhitään viherkasvien lehdet pölyistä
- pestään keittiön kaapin päälliset
- pestään jääkaappi
- pyyhitään kuivamuonakaappi ja poistetaan vanhentuneet
- tarkistetaan onko joululeivonnaistarvikkeita tarpeeksi
- siivotaan jätevaunu
- tarkistetaan onko uuni puhdas joululeivonnaisia varten

Ja sittn toinen lista, jonka täyttämiseen sopisi esim. itsenäisyypäivä

MITÄ HALUAN ELÄMÄLTÄNI?
Tämä on vaikea ja tämän miettimistä olen siirtänyt kauan, tai sitten olen  vain paloitellut sitä pienempiin osatavoitteisiin. Mutta nyt päätin, että haluan tehdä pitkäntähtäimen suunnitelman, mitä haaveita elämässäni on ja miten niitä pääsen toteuttamaan. Nyt minulle ei riitäkään pelkkä haave, vaan yritän löytää myös tien, miten sitä haaveen toteutumista kohti kuljen.

Tämän ikäisen ihmisen (60) on vaarallista jäädä vaan paikoilleen odottelemaan, mitä elämä/tai joku muu tuo tullessaan. Saattaa käydä niin, että päivät valuvat hukkaan ja tavoitteet jäävät toteuttamatta. Tänä iltana oli juurikin tuollainen täydellinen tarpeettomuuden/näköalattomuuden/voimattomuuden/tarkoituksettomuuden tunne



Oletko sinä tehnyt työlistoja joulunaluspuuhiasi varten? Vai pysyykö sinulla kaikki hyvin muistissa ilmankin? Vai touhuatko aina vanhan kaavan  mukaan? Joka tapauksessa oikein hauskaa joulun odotusta lukijoilleni

Pellavasyämen Mervi

Miten Jumalan saa nauramaan?

Sairaalassa luin jostain naistenlehden haastattelusta tämän oivalluksen. 

Miten Jumalan saa nauramaan?

Esitä hänelle omat suunnitelmasi.

Sairaala on oikein mainio paikka käydä henkilökohtaisia keskusteluja. Sermi välissä, ettet näe toista. Ajatus, että emme tämän jälkeen todennäköisesti kohtaa, antaa rohkeutta puhua aroistakin asioista vieraalle ihmiselle. Kysyin vieruskaveriltani, millainen maailmankatsomus tai filosofia hänellä on elämän kolhujen kohdalla. Olimmehan kumpikin joutuneet tahtomattamme kärsimään.

Vieruskaveri sanoi uskovansa, että kaikella on tarkoituksensa. Jatkoin tietysti kysymällä, minkä hän näkee oman sairastumisensa tarkoitukseksi. "Että pysähtyisin", hän jatkoi.

Minäkin uskon johdatukseen. 

"Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen". 

Luulenpa, että silloinkin, kun en ole rukoillut.

Onkohan se itsesuojeluvaistoa, kun uskoo sairaudellakin olevan jokin tarkoitus? Helpompi ainakin kestää. Joskus menen ajatuksissani niin pitkälle, että läheisten pitää toppuutella. "En usko, että noin järeitä aseita tarvitsisi käyttää", he saattavat arvella. Noh, jos tällä joku pysäyttämisen tarkoitus on ollut, niin kovinpa olen ollut kovapäinen, kun en vähemmällä ole uskonut. Liian usein olen kuitenkin todennut, että omat suunnitelmat ovat saaneet Jumalan nauramaan. Hänellä on ehkä ollut ihan muuta mielessään. Minun suunnitelmani eivät ole toteutuneet, vaikka härkäpäinen olenkin ollut.

UUSIA SUUNNITELMIA

Nyt olen kuitenkin saanut iloa ja voimaa uusista tulevaisuudensuunnitelmista.

Tällä hetkellä minulle on määrätty elokuun ajan antibioottitiputukset kaksi kertaa päivässä, joten siihen ei muuta ohjelmaa voi suunnitella - juurikaan.

Näillä apuvälineillä pysyn päiväjärjestyksessä. Miten otetaan lääkkeet ja vielä erikseen Tramalin ajoitus sekä hieno taulukko, josta löytyy taksin saapuminen ja se onko taksi jo tilattu sekä laboratorioajat.

Näillä siis mennään elokuu loppuun. Syyskuuksi ei ole määrätty mitään. Olen tässä vaiheessa päättänyt
AVATA PELLASYDÄMEN OVET syyskuun alussa. Lokakuun ensimmäinen päivä minulle on varattu käynti Tyksissä. Tapaan myös omalääkärini, leikkaavan lääkärin. Tuolloin sitten varmaan suunnitellaan varsinainen lonkkaleikkaus, jossa laitetaan uusi, hieno ja kallis custom made - proteesi paikoilleen.

Leikkauksessa tietysti menee oma aikansa ja toipuminen siihen päälle. Se vie useita kuukausia. Mutta. Apuna minulla on Pirkko ja JOS silloin jo asuisimme uudessa asunnossa - eli samassa, missä liiketilakin on - voisin kotoa käsin ehkä pyörittää kauppaa.

Nämä ovat tässä vaiheessa sellaisia ehkä-suunnitelmia. Toki alustavia valmisteluja pitää tehdä, hankkia tavaraa jne. Olisi kiva kuitenkin jo syksyllä päästä pitämään kursseja ja ideoimaan asiakkaiden kanssa uusia joululahjoja ym.

Eteenpäin elävän mieli!
Mervi

Ei vuosikatsausta, ei lupauksia

Olen yleensä matkija. Näen jotain kivaa ja heti olen suunnittelemassa samanlaista itselleni. Tällaisen pikkusen öljykanisterin (?) löysin aikoinaan jostain roskiksenlähettyviltä ja juuri ajattelin sen heittää pois ulkosomistuksia siivotessani. Jossain joulusomistusesittelyssä näin sitten hyasintin tällaiseen istutettuna, joten kanisteri sai uuden tehtävän ja pääsi sisätiloihin. Nyt tarttis vaan saada se hyasintti, vai keksinkö ihan itse jotain muuta?

Pikkutonttu hypähti mukaan kuvaan

Nyt kuuluisi blogiin laittaa katsaus menneeseen vuoteen, kun kerran "kaikki muutkin" tekee niin, mutta minäpä en matki tällä kertaa. Paljon olisi muisteltavaa, mutta niin vähän kivaa sellaista, että en halua edes aloittaa.

Toisaalta aina vuoden vaihteessa kuuluu tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta minä en ole koskaan niitä tehnyt, enkä tee poikkeusta nytkään.

Sen sijaan  - lähinnä itseäni varten - kirjaan tähän vähän suunnitelmiani ensi vuodelle. Juu ei, harvoin elämä menee niinkuin on suunnitellut, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty... tai jotain...

TAMMIKUU
- Loppiaiseen asti tyhjennämme Pellavasydän-putiikkia, sitten laitetaan ovi kiinni ja viiden vuoden episodi elämässäni tulee päätökseen.
- Seuraava viikko on varattu lopputilityksille. On saatava valmiiksi kaikki paperityöt, mitkä kuuluvat kivijalkamyymälään; maksettavat laskut ja asiakkailta laskutettavat, tilitykset, inventaari. Lisäksi pitää päättää mm. pankkikorttikonesopimus ja mietittävä, onko vielä jotain muuta....
- Puolessa välissä kuuta piipahdan sairaalareissulla ja toivon selviäväni siitä noin viikossa. Koskaan ei silti tiedä, leikkaus on iso ja komplikaatiot mahdollisia. Minä kyynikkona tietysti varaudun kaikkein pahimpaan. Ai niin, lapsille pitää kirjoittaa jäähyväiskirjeet valmiiksi. Ei, tämä ei ole vitsi!
- Loppukuu menee siis toipumiseen ja oman navan tuijotteluun.

HELMIKUU
- Aloitan uuden elämän, johon kuuluu pakollisena omasta kunnosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen
- Kirjoitan uuden elämän säännöt, jotka eivät ole vieläkään valmiit
- Teatteripuvustus pitää saada valmiiksi. Yhden näyttelijän kaikki puvut ovat vielä tekemättä, koska hänelle tapahtuu vielä "muodonmuutos" ennen näytösten alkua.
- Loppukuusta vietämme mieheni 60-vuotispäivää. Alunperin piti lähteä ulkomaille karkuun, mutta osittain leikkauksenikin vuoksi se jää kuitenkin pois suunnitelmista. Jotain muuta pitäisi keksiä tilalle, kun varsinaisia juhlia ei kuulemma järjestetä.

MAALISKUU
- Ehkä jo helmikuussa, mutta viimeistään maaliskuussa aloitan huushollin pintaremontin. Viisi vuotta yrittäjänä olen "joutunut" unohtamaan oman kodin tarpeet. Nyt alkaa pikkuhiljaa silmä huomata ympärilläolevaa. Nyt kun tod.näk. aikaa on puuttumati, olen päättänyt siirtää huushollimme tälle vuosituhannelle. Niinkuin olen useasti maininnut, meillä on kovin vanhanaikaista. Suurimmaksi osaksi pidän siitä, mutta on jotain, minkä haluaisin uudistaa.
- Muutos aloitetaan makuuhuoneesta, joka on selvästi jäänyt 80-luvulle. Olen sitä jo mielessäni hahmotellut ja päässyt aika selvään ratkaisuun, mutta koska kiirettä ei ole, voin vielä hioa mielikuvaani.
- Ajattelin jopa ryhtyä pitämään leikekirjaa. Kuvia, ideoita, mallipaloja eri huoneista. Pinterestiin olen jo joitain kuvia kerännytkin.

HUHTIKUU, TOUKOKUU
- Omaa aikaa, omia touhuja, käsitöitä itselle, omaan kotiin
- ehkä myytävien kesätuotteidenkin suunnittelua ja valmistusta - jos kiinnostaa...

KESÄKUU
- vihdoin kesästä nauttimista, ulkoilua, aurinkoa
- kesän kultturitarjonnasta nauttimista, kesäteatterit, näyttelyt ym. joihin ei tähän mennessä ole ollut aikaa

HEINÄKUU
- Olen lupautunut pitämään Pirkon kanssa kesäteatteri Lentävän Lokin kahvilaa. Siihen liittyy leipomista, mikä onkin kivaa taas monen vuoden paussin jälkeen. Tai ainakin luulen niin - tässä vaiheessa.
- Suurin asia koko vuonna taitaa tapahtua tässä kuussa: menemme isolla porukalla käymään Scotlannissa tyttäreni Helin häissä. Morsiamen äitinä puvun ja hatun (!) valinta vienee paljon aikaa ja tuottanee päänvaivaa. Muutama päivä ollaan ulkomailla, mikä on tietysti paitsi jännittävää, myös erittäin mielenkiintoista!

ELOKUU, SYYSKUU
- Ei sitten niin mitään ajatusta

LOKAKUU
- aloitan jouluvalmistelut hyvissä ajoin: pitkästä aikaa lähetän joulukortteja ja tietysti teen ne itse.
- lahjat pitää olla ostettuna ennen joulukuuta

MARRASKUU, JOULUKUU
- Joulun odotusta

Mervi

Tavoitteellista toimintaa pyhäpäivään

Tähän asti on lorvittu, mutta nyt alkaa työt! Tavoitteita on paljon...
Kiersin kameran kanssa eri puolilla huushollia ja kuvasin kohteet, joista pitäisi jotain tehdä. Näin:

Tämä räiskyvä fuksianpunainen pellava on vielä ihan avaamaton pakka. Tästä ei ole vielä tilattu mitään, mutta olisi kiva saada joku tunika näytille.

Tästä pellavanvärisestä pellavasta on jo tilaus ja se on tehtävä ennen tiistaita. Tästä haluaisin itsellenikin jotain, kangas on tosi miellyttävää ja hiukan joustavaa. Vieläkään ei ole selvinnyt, onko tässä joukossa viskoosia vai hamppua, mutta maanantaina se varmistuu. Käytännössä tämä vaikuttaa mukavammalta kuin pelkkä pellava, mutta se on tietysti makuasia. Itse arvostan helppoa siliävyyttä ja juurikin tuota joustoa. Toki tästä jää puuttumaan pellavan rouheisuus.

Näistä maastokankaista on jo jotain tehtykin. Nämä olivat pesussa ja nyt suunnittelen itselleni puseron lisäksi jotain pidempää. Tämä on siis trikoota ja oikein miellyttävää sellaista onkin, vaikka siinä keinokuitua joukossa siinteleekin.

Tämä ruokailuhuoneessa lojuva purkautunut kangaspakka on sitten niin herkullisen väristä - suklaa! - trikoota että en voi vastustaa. Ruskea ei ole ollenkaan minun värini, paitsi jos sitä löytyy kylmänä sävynä. Tästä aion ommella itselleni trikoohousut ja eihän väärä väri silloin haittaa, kun ei se tule kasvojen lähelle.

Housuista puheenollen minulla on kunnianhimoinen lähiajan tavoite: haluaisin tehdä tutkimuksen, minkälaiset vaatteet sopivat ympäripullukalle ihmiselle, minulle. Tähän tyyliin: pitkät leveät lahkeet / lyhyet leveät lahkeet, leveät lahkeet / kapeat lahkeet,  väljät housut / kireät housut, pitkä paita / lyhyt paita, väljä paita / myöden menevä paita jnejne... Jos kaikki tämä olisi samassa kuvassa, niin ei tarvitsisi aina samoja asioita ihmetellä.

Juu, just. Nythän se nimenomaan pitää tehdä, kun on kiireisin aika tulossa. Kaikkea muutakin pitäisi tehdä.

Onko teillä muuten ehdotuksia käyttökelpoiseksi päähineeksi? Jotain pitäisi keksiä. Eikä riitä pelkkä keksiminen, niitä pitäisi myös valmistaa useampi. Lippalakki, lierihattu, trikoomyssy, kangasahattu, virkattu pipo, virkattu lierihattu, lippahuivi, lippahuivi ilman lippaa, lippahuivi kuminauhalla, lippahuivi trikoosta tms.

Tavoitteita piisaa.
Nyt menen juomaan kahvia,
tyhjennän pöydän ja aloitan "suomalaista tekstiiliteollisuutta Uudessakaupungissa".  -Mervi-