Jälleen yksin

Eilen oli harjoittelija Veeran viimeinen työssaoppimis/harjoittelu -päivä. Kaksi kuukautta meni kyllä hujauksessa. Tiesin tämän heti alkuun ja siksipä olinkin ponteva delegoimaan erilaisia toteuttamattomia toiveitani Veeralle. Aika monta työvälinettä hän "otti haltuun" ja sitten neuvoi minulle. Vain muutama suunnitelma jäi toteuttamatta.

Aikamoisen tekemis- ja oppimispaketin kasasin näinä päivinä Veeran plakkariin. Virkkausta, neulomista, kangaspuissa kutomista, huovuttamista, ompelemista ja ratkomista, kankaanpainantaa, kehyspunontaa, nyörintekemistä jajaja... viimeisimpänä työnään hän ensin harjoitteli ja sitten menestyksekkäästi kirjoi kahden kastepuvun helmaan nimiä. Ei yksi nimi vaan monta ja päivämäärät päälle. Ja todella siistiä työtä tekikin.

Veera oli tunnollinen ja ahkera työntekijä. Saamansa palautteen hän otti huomioon ja kehitti toimintaansa sen mukaisesti. Siinä piti opetella teitittelykin, vaikka sinuttelu niin luontevasti olisikin sujunut. Meillä kun on asiakkaana muutama yhdeksänkymppinenkin.

Paitsi asiakaspalvelun periaatteita ja erilaisia käsityöprojekteja pohdimme myös kaupan pitämiseen liittyviä asioita. Mainontaa, markkinointia, tavaroiden sijoittelua, myynnin edistamistä, hinnoittelua. Opimme myös toinen toiseltamme ja toisistamme. Olemme aivan erilaiset persoonalta ja temparamentilta ja mietimme tätä taustaa vasten myös erilaisten asiakkaiden kohtaamista. Voiko introvertti luonne oppia olemaan sosiaalinen ja sopivasti "puhelias" asiakkaiden kanssa ja työyhteisössä?

Nyt minä olen siis omillani. Tai nooh, onneksi en ihan. Avustaja käy kaikkina päivinä, kun kauppakin on auki, tänäänkin tulee tunniksi. Ihan yksin en pärjäisi. En mitenkään.

Tosiasia on se, että mitä vähemmän liikun, mitä enemmän saan istua ja tehdä istualtaan töitäni, sitä paremmassa kunnossa olen. Tai oikeammin sanottuna: sitä kivuttomampi olen. Mutta ei kai näin voi vuosia jatkua, lihaskuntoni heikkenisi olemattomiin. Juhannuksen alla käyn vielä yhdellä ortopedillä, joka kertoo, mitä selässäni on ja mitä sen kanssa voidaan tehdä tai tehdään. Sitten, jos luvan saan, alan kuntosaliharjoittelun.

Tänään tuli postissa uusi leikkausaika, 14.6. Kiva.

Sen lisäksi kaksi eri lähettiä toi kaksi eri pakettia. Toisessa on lankoja ja tässä toisessa kaikkea kivaa pientä tilpehööriä. On kuin joulu olisi. Kukkaronkehyksiä monenmoisia, verhorenkaita, kulta- ja hopealankaa nipsuvirkkauksiin, avaimenperärenkaita, kassinsankoja, tekstiililiimaa kukkaroitten valmistamiseen ja ja....

Onhan nää typeriä kuvia, mutta kun oli pakko saada tähän muuten tylsään juttuun vähän eloa. Enkä ehtinyt tavaroita purkaa...

Mervi

Oikeesti kipeenä vaikka vähän laiskanakin

Kello on nyt 15:57 tiistaina iltapäivällä. Olen vielä yöpuvussa ja tuskin herännyt. Koko päivän olen makoillut: nukkunut tai lukenut kirjaa.

Eilen lähdin innoissani hakemaan lisää matonkudetta myyntiin. En voi myydä asiakkaille eioota. Asiakkaille, jotka nyt vasta ovat löytäneet putiikkini ja epätoivoissaan etsivät tarpeeksi monta kerää kudetta mattoon. Valikoimat ovat huvenneet niin, että vain yksittäisiä rullia on jäljellä. Hain siis lisää. Samoin loppuivat valokransseihin tulevat metallirenkaat, mutta onnekseni löysin niitä Turusta.

Eilinen oli yhdistetty työ- ja huvittelumatkan. Kävimme myös Raision Myllyssä ja pikaisesti myös Sellossa. Olin hyvin pettynyt, kun jouduin toteamaan kuntoni romahtaneen sitten edellisen ostosreissun. En olisi jaksanut juuri lainkaan kävellä. Siksi minulle sopii tuollainen paikka, missä on liike toisensa vieressä.

Onnekseni sain tyttäreni matkaseuraksi. Tai siis autokuskiksi. Hän ajoi ja minä soittelin rästiin jääneitä puheluja. Mirva on ehdottoman hyvä apu kaikessä kantamisessa, siinä tytössä on voimaa! Kävimme myös hampurilaisaterialla ja se taisi olla vikatikki. Loppumatkasta tulin huonovointiseksi ja juuri ja juuri selvisin kotiin. Sitten alkoikin oksentaminen. Siitä asti olen keskittynyt sairastamiseen. Nyt alkaa ehkä elämä voittaa?

Asukuvaa

Innoissani odotan  voimien palautumista sen verran, että voisin esitellä teille ostokseni; farkut, sukkikset ja trikoomekko. Mielessäni olen kuvitellut aikas kivan yhdistelmän, johon kuuluu myös neulomani pipo ja kauan sitten valmistunut villatakki. Voi silti olla, että kuvitelmani ovat utopistiset. Mutta sehän nähdään!

Mistä näitä lukijoita oikein tulee?

Olen ihmeissäni blogini saamasta huomiosta. Kävijämäärät on eilen ja tänään kaksinkertaistuneet. Joltain facebook-sivustolta tulee "satamäärin" lukijoita tekstiin, jossa käsittelen Angry Birds ja tekijänoikeudet -asiaa. Ilmeisesti asiasta on ollut puhetta jollain käsityösivustolla. Olisi kiva itsekin tietää, mihin yhteyteen blogini on linkitetty. Vaikka noista tilastoista paljon selviääkin (siis sekin, että facebookista tullaan) mutta ei tarkemmin. Voisiko siis joku ystävällisesti kertoa, mistä sivustosta on kysymys ja missä yhteydessä blogini mainitaan?

Se hyvä puoli sairastamisessa on, että osaa taas antaa arvoa terveydelle  - sitä odotellessa... Olen huomannut itsessäni myös lorvikatarrin oireita. Kun ei ole oikein kunnossa, ei huvitakaan mitään tehdä. Kun ei ole ihan kauhea pakko, ei tahdo saada sitä vähääkään tehdyksi. Ja sillai...
Mervi

Ostomaniaa voi tyydyttää näinkin

Olen huomannut, että hankkiessani myytävää liikkeeseen, vältyn tuhlaamasta "omia" rahojani. Saan tyydytettyä ostotarpeeni ja sitten voin keskittyä vain aivan välttämättömimpään, kun ostan itselleni jotain.

Tällä viikolla - tiistai taisi olla, ei kun torstai - olikin herkullista ostettavaa. Olen esitellyt nipsukukkarot, joita meillä on myynnissä. Niissä on aivan ihanat kankaat ja aloin etsiä samanlaisia myyntiin. Ensin löysin Japanista myyjän ja sitten leikin lisää salapoliisia ja päädyin kankaan suunnittelijan Robert Kauffmanin sivuille Ameriikkaan. Laitoin sinne sähköpostia, että olen kiinnostunut...suomalainen entuudestaan tuttu edustaja sitten soitti, ja kertoi saaneensa tiedon sieltä Amerikasta. Näin on pieneksi käynyt tämä iso maailmamme!

Edustaja siis tuli ja levitti monen monta matkalaukullista kangasnäytteitä eteeni. Aivan superihania valikoimia. Pyörällä päästäni totesin, että pitäydyn niissä kuoseissa, jotka jo olin todennut suosituiksi. Tilasin monen montaa kangasta. Enemmänkin olisin halunnut, mutta kun jokaista pitää ottaa vähintään 10 metriä, niin se vähän rajoittaa.

Ainut huono puoli asiassa on se, että kankaat tilataan ensin Tanskaan ja sitten vasta lähetetään minulle ja tuohon kuluu noin 8 viikkoa. Toinen huono puoli on tietysti se, että rahaa palaa - aivan halvimmasta päästä nämä "tilkkutyökankaat" eivät ole.

Tässä siis vielä kerran nämä kukkarot. Näitä kankaita tilasin kankaina myytäväksi - valmiit kukkarot tilaan myytäväksi edelleen Käsityökorista. Tässä on vain pieni osa valitsemistani kuoseista, tuskin maltan odottaa!

Vaikka alkuviikosta näytti siltä, että kesäsesonki on ohi, loppuviikolla tilanne muuttui. Ihan niinkuin kesä tuli ilmastollisesti takaisin, se toi myös turistit uudelle kierrokselle. Varmasti moni innostui lähtemään vain päiväkäynnille Uuteenkaupunkiin. Ikävä puoli on se, että kaikki turistinähtävyydet on suljettu 12.8. Ikävä kertoa kyseleville asiakkaille, että "ei täällä nyt enää ole oikein mikään paikka auki"...

Putiikissakin on siis ollut vilkasta. Lauantaina iloitsin etukäteen lyhennetystä päivästä (vain 3 tuntia) ja lopulta totesin, että miten ihmeessä olisin jaksanutkaan viiteen asti? Jalat olivat ihan poikki, sillä päivä oli kävelemistä ja jalkojen päällä olemista. Oli kyllä ihanaakin opastaa virkkauksen niksejä asiakkaille. Monta aloittelijaa neuvoin korin virkkamisessa ja taisi joku suunnitella matonkin virkkausta.

Maantantaina on putiikki kiinni ensimmäistä kertaa. Mutta koska tämä sesonki näyttää jatkuvan, ehkäpä menen kuitenkin pitämään ovea auki - jos ei siis sada. Illalla tulee matonkudemyyjä kuorma-autonsa kanssa ja taas saan tyydyttää ostoinnostustani! Ostan paalin kudetta ja lisäksi vielä tiettyjä suosittuja värejä (lime, turkoosi, ruskea) erikseen. Sitten pitäisi taas vähäksi aikaa olla valikoimaa! Nämä ovat kylläkin vyyhtikuteita, jotka ovat jääneet rullakuteiden jalkoihin. Rullakuteet on niin paljon helpompia käyttää ja myyntikin on helpompaa ja siistimpää....

Lauantaina sain taas uutta myytävää putiikkiin. Kamerani ei ollut kunnossa, joten en saanut niistä kuvaa. Seuraavassa postauksessa esittelen aikas kivoja käsin virkattuja.....no antaas olla siihen asti!

Vaikka juuri nyt sataakin ja on todella ankean harmaata, toivottelen hauskaa tulevaa viikko meille kaikille! Mervi

Tukkuostoksilla

Lähdimme eilen sisareni kanssa käymään Tampereella. Olen arka ajamaan kaupungissa, joten sisko oli mukana antamassa varmuutta. Navigaattori on todella hyödyllinen keksintö, ilman sitä en lähtisi ollenkaan vieraaseen paikkaan. Meillä oli kaksi kohdetta: kudetukku ja Tammer-tukku. Molemmat sijaitsivat helpon ajomatkan varrella, keskikaupungille ei tarvinnut ajaa ollenkaan.

Nyt on auto ipipiukassa tavaraa, matonkudetta yli 80 kiloa! Saimme erinomaista palvelua. Kaksi miesmyyjää palveli meitä - pakkasivat vielä säkitkin valmiiksi autoon. Yksi harharetki tehtiin kirpparille, mistä löytyi mukava rottinkikori myymäläkalusteeksi.

En ole kummassakaan paikassa käynyt aiemmin. Kuteita on kyllä postitse minulle lähetetty. Tammer-tukun pikatukussa kului paljon aikaa . Piiiiitkät käytävät näyttivät ensin ihan hurjilta, mutta siellä me vaan köpöteltiin kyynärsauvoinemme... Putiikkiin ostin korutelineen, pään (hattuesittelyä varten), kasseja ja pusseja ja jotain pientä sälää.

Kävimme matkan varrella myös Vammalassa (nykyisin Sastamala) verestämässä vanhoja muistoja. Olen syntynyt Vammalassa, syntymäpaikakseni on merkitty Tyrvää. Isäni suku on sieltä kotoisin ja äitini haudattiin sinne sukuhautaan viime lokakuussa. Kävimme haudalla ja kaupungilla katsomassa taloja, joissa olemme asuneet.

Lapsuuden perheeni kanssa olen muuttanut kotia noin 10 kertaa ja mieheni kanssa toisen saman verran. Olen asunut eri puolilla Suomea: Vammalassa kahteen otteeseen, Keuruulla, Nurmijärvellä, Hyrynsalmella, Kuorevedellä, Ähtärissä ja Uudessakaupungissa myös kahteen otteeseen. Asuimme yleensä kaksi vuotta paikassa ja joskus samalla paikkakunnallakin vaihdettiin asuntoa. Huushollin pakkaaminen ja purkaminen on todella tuttua puuhaa!

Yhdessä sisareni kanssa totesimme, että muistot ovat kuitenkin mukavat. Minkäänlaista harmia emme muutoista muista. Päinvastoin oli aina hauska mennä uuteen kouluun. Ehkä ainut huono puoli jatkuvassa muuttamisessa on se, että ei ole olemassa lapsuuden kotia, ei lapsuuden aikaisia tuttuja, ei kutsuja luokkakokouksiin jne. Mutta paljon muistoja erilaisista asuinympäristöistä.

Viikko alkaa

Viime viikolla tuli lähetys kangastukusta. Ihanaa availla näitä pakkoja - mutta sitten ei ole enää ihanaa, kun tulee lasku...Pitkäksi aikaa riittää taas materiaalia!

Tämän harmaan hatun kanssa kävikin niin, että en laittanutkaan tupsua, sillä ajattelin, että tämä on ehkä enemmänkin vanhemman väen mieleen. Päädyin kiinnittämään virkkamani kukan ohimolle. Aikas kivan näköinen.





Tähän punaiseen hattuun taas en laittanut kumpaakaan - ei tupsua, eikä kukkaa. Virkkasin sen kaksinkertaisella langalla ja lopputulos on tooosi paksu, oikein hattumainen.

Nyt olen ottanut liikkeestä raikkaan turkoosin pellavakankaan kotiin ja tavoitteena vihdoinkin leikata useampi liivihame ja tunika. Työhuoneellani ei ole tilaa levittää kangasta leikkuuta varten, joten keittiön pöytä täytyy tyhjentää sitä varten. Tilattuna on viisi mekkoa, joten ahkera pitäisi olla!

Mukava päivä

Tänään kävi kangastukun edustaja. Oi kun se on kivaa! Kaikkia ihania kankaita. Sanoin heti alkuun työntekijälleni, että pidä minut sitten aisoissa. Hän totesi, että on hänenkin etunsa mukaista, etten innostu liikaa. Hänen on nimittäin mahdotonta saada enää mitään mahtumaan, mihinkään!

Muutama pellavakangaspakka, liivihameisiin ja pellavapyyhkeisiin. Juuri kun olin "lankeamassa" tehdastekoisiin pyyhkeisiin, tuli eteen sopiva kangas ja niinhän me teemme pyyhkeet itse. No, onko se siis käsintehtyä, kun kangas on tehdastekoista. Vihdoin sain myös tummanruskeaa froteeta näppipyyhkeisiin.

Tätä kuvaa käytin Uudenkaupungin matkailuoppaassa kesäksi 2011

Artesaaniopiskelija kävi kyselemässä työssäoppimismahdollisuutta. Sanoin olevani erittäin innostunut, mutta että....minulla ei ole tarjota kunnollisia työtiloja. Olishan se kiva, jos mahtuisi kangaspuut ja voisi huovuttaa ja painaa kangasta. Mutta kun ei. Tämä (ei ihan nuori) hakija kysyi myös mahdollisuutta päästä "osakkaaksi". Katsomme myöhemmin miten asiat molemmin puolin edistyvät.

Pohdimme Hilkan kanssa filosofisia kysymyksiä.
1) kannattaako mainonnassa käyttää tuotteiden valmistajien nimiä.
    -  kenelläkään meistä ei ole "nimeä" joten ne eivät sano asiakkaille mitään
    -  no mutta mistä sitä "nimeä" sitten tulee?
2) Kuinka suuren osan annamme hintatiedoille ikkunassa
     - laki vaatii hintojen olevan näkyvissä
     - esteettisesti olisi parempi, että hintalaput eivät olisi isossa roolissa
Hilkalla on markkinoinnin koulutus, joskin 80-luvulta, minulla taas ei mitään teoreettista koulutusta, mutta vahva näkemys siitä, miltä haluan asioiden näyttävän omassa liikkeessäni.