maanantai 28. elokuuta 2017

Laihduttamista

Tänään oli vähän jännittävä päivä. Kävin Turussa Tyksin ravintoterapeutilla. Kirurgi oli määrännyt kiloja pudotettavaksi, tai ainakin niin, että "suunta on alaspäin". Kiloakaan en saanut pois, mutta onneksi oli mukava terapeutti, joka ei antanut moitteita - ohjeita vain.

Nyt on alettava tositoimiin. Leikkaukseen lienee aikaa reilu kuukausi. Jos kiinnostaa, lue toisesta blogistani: http://leikkauksellalaihaksi.blogspot.fi/2017/08/ravitsemusterapeutilla.html

Mervi

tiistai 22. elokuuta 2017

Upea musta virkattu kori

Vaikka itse kehunkin, niin kyllä siitä tuli hieno!



Asiakas tilasi korin, jonka mitat oli ensin n. 30 - 40 cm. Lupasin tehdä, vaikka ennestään tiesinkin kovaksi hommaksi. Enpä kehdannut enää perua, kun mitat muuttuivatkin isommaksi. Pohjan koko olisi 50 cm x 50 cm ja korkeus 34 cm. Kori tulisi käsittääkseni sohvapöydän hyllylle juuri tuon kokoiseen tilaan. Tässä sitä kokeillaan suunnilleen samanlaiseen tilaan:


Joka ei ole matonkudetta virkannut, ei voi aavistaakaan, kuinka hikistä hommaa se on. Ja jouduin vielä tekemään työn KAHTEEN KERTAAN! Ensimmäinen ei nimittäin onnistunut. En ollut tarkka. Kuteen paksuus vaihteli ja myös käsialani, joten reunoista ei tullut napakat. Kori lörpsähti.





En voi laittaa korin kylkeen Pellavasydämen logoa, jos laatu ei vastaa kriteereitä. Ei auttanut muu, kuin ryhtyä uudestaan työhön. Tällä kertaa olin huolellisempi. Täytyy myöntää, että hiestä märkänä tätä väänsin. Kudetta kului 4.9 kg. Koukkuna minulla oli metallinen nro 10,0 mm ja muutama rakkokin sormiin tuli. Mutta kyllä vaiva kannatti, nyt kori on sitä, mitä sen pitääkin - ainakin minun mielestäni. Toivottavasti, myös tilaaja ja hänen asiakkaansa ovat tyytyväisiä!







Aika pieneen kasaan kori meni, kun sen ruttasimme postituslaatikkoon.


Kylläpä tuntuu kevyeltä sukan kutominen tämän jälkeen! Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Meidän pihalla - jaossa ruusuja ja risuja



Olen suunnitellut lähettää tämän kirjoituksen toisaallekin luettavaksi.

Tässä tarina kahdesta viimeaikaisesta tapahtumasta Koulukadulla. Molemmilla kerroilla pihaamme ajaneet autot saivat sydämeni hyppäämään kurkkuun.

Kaksi viikkoa sitten lauantaina mieheni sai sydäninfarktin. Itse hän kyseli ensiavun aukioloaikoja, mutta minä ymmärsin tilanteen vakavuuden ja soitin hätäkeskukseen. Ei kestänyt montaa minuuttia, kun kaupungilla kuului lähestyvän ambulanssin äänet - kaksi ambulanssia ja neljä punapukuista saapuivat.

Pahimmillaan neljä ihmistä runsaissa tamineissaan olisi saanut pienessä huoneessa potilaan ympärillä touhutessaan kaaoksen aikaiseksi. Mutta ei, oli kerrassaan ihailtavaa seurata heidän ammattitaitoista työskentelyään. Jokainen tiesi hommansa. Ensi töikseen yksi hoitajista irroitti taulun seinältä ja laittoi naulaan tippapullon tippumaan ja näin potilas sai ensimmäiset lääkkeet. Sydänfilmi otetaan jo paikan päällä ja Tyksissä spesialisti näkee saman käppyrän ja näin pystyy antamaan ohjeet jatkosta. Kyllä nykytekniikka on ihmeellistä! Tässä tapauksessa keskivaikea infarkti vaati kiireellisen kuljetuksen suoraan Tyksin sydänteholle. Siellä tiesivät olla valmiina ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua mies oli saanut pallolaajennuksella avun tukkeutuneeseen suoneensa.
Ambulanssihenkilökunta otti hienosti huomioon myös meidät omaiset. Saimme väliaikatietoja tilanteesta ja vielä lopuksi siivosivat jälkensä, roskat roskiin jne. Hoito ja palvelu oli ensiluokkaista, kiitos siitä! Puhutaan ensihoidon nykytilanteesta mitä tahansa, meidän tapauksessamme kaikki sujui mallikelpoisesti.

Eilen pihaan ajoi taas piipaa-auto, mutta äänettömästi ja valottomasti. Poliisiautosta astui kaksi nuorehkoa poliisia. Nytkö se tapahtui - minun kauhuskenaarioni?! Niin monet kerrat olen tämän kuvitellut: jollekin läheisistäni on sattunut jotain ja poliisit tulevat ilmoittamaan asiasta. Olin aivan pois tolaltani niin kauan, kunnes sain selville, että mieheni oli kotona kaikessa rauhassa. (Tästä lähtien komento on selvä: aina pitää ilmoittaa menoistaan ja kännykkä on oltava mukana kaikkialla)

Poliisit tulivatkin tapaamaan miestä, joka istuskeli putiikkini katoksen alla odottelemassa rouvaansa, kun aika sisällä alkoi käydä pitkäksi. Poliisit käyttäytyivät kuin rikollista kohtaan. Liekö tämän hiljaisen, kunnollisen miehen ulkonäkö provosoinut lainvartijat ja silminnäkijän. Parrakas, pitkälettinen mies, jolla vielä korvarengas korvassa – selvästi se oli hän, joka oli poliisiauton peilin hajottanut. Tämä tuttavapariskunta oli juuri ankkuroinut purjepaattinsa pakkahuoneen rantaan, lähtivät syömään ja minua tervehtimään. Vastaanotto vaan oli kovin karu. En ole aiemmin nähnyt yhtä (tyhjästä) kiukkuisia poliiseja. Äänen volyymi heillä nousi, vaikkei kohde puhunut mitään, istui hiljaa paikallaan ja sanoi vaan, ettei hän tiedä tapahtuneesta yhtään mitään.  

Luottamukseni suomalaiseen poliisiin on ollut 100%:nen, mutta nyt se sai aimo kolauksen. Voiko oikeasti viaton kansalainen joutua moisen ryöpytyksen kohteeksi? Olen ymmärtänyt, että ihminen on syytön niin kauan, kunnes todetaan syylliseksi.  Pahoittelen Leena ja Juha saamaanne kohtelua Uudessakaupungissa. Se seuraus episodilla kuulemma oli, että mies aikoo mennä parturille karvojen poistoon. Ettei ainakaan ulkonäkö enää provosoi ketään.

Pellavasydämen Mervi



Lukija kysyi, mitä miehelleni kuuluu. Hän voi ihan hyvin. Sairasloma kestää ainakin vielä kolme viikkoa eikä autolla saa vielä ajaa. Kevyitä puutarha- ja kotitöitä puuhailee ja pienillä kävelylenkeillä käy. Lääkkeitä joutuu syömään loppuelämänsä. Kontrollikäyntejä on tulossa. Vaikka vointi on ihan hyvä, kyllä sen kuulemma silti tuntee, että sydämessä "jotain" on.

Mervi

tiistai 15. elokuuta 2017

Prymin pehmustettu virkkuukoukku

Pellavasydämen valikoimissa on monta erilaista virkkuukoukkua. Tänään saapui vielä yksi uusi: Prymin virkkuukoukku, jossa on pehmustettu varsi ja alumiininen koukkuosa. Tämä sopii myös nikkeliallergiselle.

Monenlaisia varsia on kehitelty ergonomian parantamiseksi. Tässä ei ole muotoilua sen kummemmin, mutta pehmennys auttaa, jos pitkään virkkaa. Toisaalta näissä kaikissa erilaisissa varsimuotoilussa on haastavaa pehmusteen paikka. Itselleni ne ovat usein liian kaukana koukusta. Olen sellainen nyhrääjä,  pidän kiinni hyvin läheltä koukkua ja työtä.




Minulle tämä koukkumalli ei sovi, kun pidän kiinni ihan juuresta:



Kenen työtapaan tuo pehmusteen sijainti sopii, niin varmasti tällä koukulla on helpompi virkata kuin ilman pehmustetta. Luulisin. Meiltä löytyy tätä koukkua 1,5 mm alkaen aina 5,0 mm saakka. Tuo pienin koukku on varustettu koukun suojakorkilla ja siksi sen hinta on euron kalliimpi eli 5,20.




Tässä vielä kuvia muista "varrellisista" virkkuukoukuista: 






 Pellavasydämen Mervi


maanantai 14. elokuuta 2017

Täydennystä valikoimiin

En ole alunalkaenkaan tehnyt itselleni selväksi, millaiseen myyntivalikoimaan pyrin. Ehkä olisi pitänyt joku suunnitelma olla? Nyt tilanne on se, että tilaan tavaraa, jos joku kysyy sitä, mitä meillä ei ole. Enimmäkseen uudet tuotteet tulevat kuitenkin sitä kautta, että itse tarvitsemme ompelutöissä jotain, jonka sitten tilaan, hinnoittelen ja laitan myyntiin.

Tänään tuli kuorma tukusta: kumpparinauhoja, kanttinauhaa, nyöriä ja muuta perustarviketta. Joskus 20 vuotta sitten, Ähtärissä asuessamme olen ostanut Inkan tehtaalta Virroilta erilaisia nauhoja. Ne ovat riittäneet näihin päiviin asti. Nyt alkaa varastot huveta, joten tilasin beessiä keinokuitunyöriä ja mustaa puuvillanyöriä.

pellavanvärinen anorakinnyöri

musta puuvillanyöri

Pyyheliinat ovat nykymuodin mukaisesti usein mustia tai harmaita ja kanttinauhoja kysytään tietysti näissä väreissä, joten niitäkin tilattiin. Saatavilla oli vain tuollaista vähän normia leveämpää. Meiltä saa siis 15 mm leveää mustaa ja harmaata kanttinauhaa entisten valkoisen ja luonnonvalkoisen lisäksi.

musta kanttinauha pyyheliinan lenkeiksi

harmaa 1,5 cm leveä kanttinauha
Kuminauhoista oli myös puutteita. Mistähän lienen ostanut, oletettavasti halvalla, vetelää kuminauhaa. On niissä vaan suuriakin eroja ja joskus toki tarvitaankin hennompaa otetta.  Tukkuedustajani väitti, ettei kuminauhoissa ole mitään standardiluokituksia, minkä mukaan tietäisi nauhan "tiukkuuden". Niinpä "käsikopelolla" ostin napakkaa peruskuminauhaa valkoisena ja  vähän leveämpää mustana.




Tällä lailla yksitellen meidän nauhavalikoimat monipuolistuu. On silkkinauhoja, vinonauhoja ja kuviollisia koristenauhoja. On matonpääkanttia, kassinsankanauhaa ym. ym.



Tämänpäiväisestä paketista löytyi myös käpyjä pitsin tekoon. Tuntuu olevan vähän muodissa, kun edellinen satsi oli aika nopeasti loppuunmyyty.


Aida-kangasta ja hardanger-kankaita meillä onkin jo ollut myynnissä. Nyt valikoima täydentyi valkoisella kanavatyökankaalla.


Ja kun silmukkamerkit ovat menneet niin piiloon, ettei niitä ollenkaan löydy, piti tilata uusi satsi. Tässä kohtaa kyllä harmittaa, kun aivan samoja merkkejä saisin Kiinasta tilaamalla murto-osalla hinnasta. 

Kaupunkiin on tulossa kangaskauppa kuulemma jossain vaiheessa syksyä. Ei siis ole ollenkaan  viisasta lisätä valikoimaa ompelutarvikkeisiin, mitä arvattavasti uusi kauppias tulee myymään. Mutta kuten sanottu, nämä ovat sellaisia tarvikkeita, joita tarvitsemme itse ja isoista eristä riittää myös myyntiin. Paljon olisi ajatuksia kirjoitettavaksi siitä, mitä syksy ehkä tuo tullessaan, mutta koska asiat ovat kesken, enkä tiedä, mitä lopulta tapahtuu, pyörittelen niitä vain mielessäni ja lähipiirissä ajatuksia vaihtaen.

Pellavasydämen Mervi

Kuinka monelle heräsi tästä kirjoituksesta ajatus, että tuota minäkin tarvitsisin. Ostaisitko, jos Pellavasydämellä olisi verkkokauppa. Ole kiltti ja kommentoi!





sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elämä on

Eilen, lauantaina, oli sukulaispojan häät tässä naapurikunnassa. Olin pyytänyt siskoani putiikkiin viimeisiksi tunneiksi, jotta voisin rauhassa valmistautua. Olin juuri laittamassa kynsiäni..

Näin hienot, tavaratalosta ostetut, itse liimattavat:






Mieheni oli käynyt torilla, mennyt yläkertaan ja tuli sitten kysymään, että "mites se ensiapu lienee auki?" Meillähän on noita päivystyksiä lopetettu ja supistettu. Ihmettelin ja kysyin, että mikä hätänä, kun en käsittänyt edes, että kummasta on kysymys; kun tytärkin oli yläkerrassa. "Kun ottaa niin sydämestä", hän toteaa.

Sanoin, ettei me nyt mitään ensiapuun, vaan soitan hätäkeskukseen. Niin tein ja selitin sinne tilanteen. Sieltä lähti kutsu ambulanssille ja minulta ja myös mieheltäni kysyttiin lisätietoja. Läpi kaupungin kuului pillien ujellus, kun kaksi ambulanssia tuli paikalle. Neljä ihmistä - kaksi naista ja kaksi miestä ottivat olohuoneen haltuunsa, taulu pois seinästä ja siihen naulaan roikkumaan tippapussi. Hyvin oli tiimityöskentely opittu, niin hallittua oli toiminta. Voin vain kuvitella millaisen kaaoksen neljä ihmistä OLISI VOINUT saada aikaiseksi. Kun on kyseessä vakava tilanne tai rintakipuinen potilas, kuulemma lähetetään kaksi ambulanssia.

Paikalla otettu sydänfilmi kertoi, ettei mitään ainakaan isoa infarktia olisi, mutta selkeitä muutoksia kyllä. Nykyaikanahan tieto kulkee ja saman filmin näki Tyksissä sydänlääkäri, joka antoi ohjeet lääkityksestä ja määräyksen tuoda potilas Tyksiin. Valot vilkkuen sinne sitten menivätkin.

Siellä Aarre on nytkin. Tekivät lisätutkimuksia ja yhteen suoneen pallolaajennuksen. Oli kuulemma suoni aivan tukossa. Lääkärin mukaan tilanne oli loppujen lopuksi pahempi kuin ensinäkemältä olisi vaikuttanut. Nyt on olo enää väsynyt. Lääkkeet tekivät olon tosi huonovointiseksi ja paljon olikin oksennellut. Lääkkeisiin tottumattomana taisi olla liian tujut aineet! Itse olen samoja kipulääkkeitä saanut leikkauksien yhteydessä, mutta tuntenut oloni ainoastaan mukavasti uneliaaksi. Mutta mun kehoni onkin myrkkyjä tottunut suodattamaan.

Emme ole Turkuun lähteneet, sillä mieheni ei vieraista "piittaa", kunhan saa rauhassa nukkua. Puhelimitse on kuulumisia vaihdettu. Tänään siirtävät normiosastolle, jos sinne vaan tulee tilaa ja huomenna päässee jo kotiin. Pari viikkoa on ajokielto ja sairasloma. Kolmen kuukauden kuluttua kontrollikäynnillä tarkistetaan tilanne ja silloin selviää, onko jäänyt pysyviä vaurioita. Lääkityksiä tietysti tulee tälle aiemmin perusterveelle miehelle.

Herää vain kysymys, että onko nämä kolesteroli-, verenpaine- ym. vauhkoomiset tarpeellisia, kun mieheni kolesteroli oli saatu täysin ihanteelliselle tasolle, hän ei tupakoi, ei käytä alkoholia ja liikkuu säännöllisesti ja silti tällainen tuli eteen.

On tässä tullut mieleen monenlaista muutakin. Olen itse paljon sairastanut ja aina ollut "se huonompi". Mieheni kohdalla olen kyllä usein pelännyt (ja vilkas mielikuvitus kun on, jo monet kuvitteelliset hautajaiset järjestänyt) mutta huolestunut lähinnä autolla ajamisesta Niin monta läheltäpititilannetta on työmatkoilla ollut. Ei ole pieneen mieleenkään tullut, että jotain näin vakavaa saattaisi hänelle tapahtua. Vaikka ollaanhan tässä jo keski-iän ylittäneitä - mieheni 63-vuotias - eli kroppa alkaa väkisinkin rapistua. Illalla keskustelimme tyttären kanssa siitä, jos minulle jotain sattuisi. Että onko firman paperit niin selkeästi arkistoitu, että toisetkin niitä ymmärtää? Ja se lääkelistakin pitäisi tehdä ja kuljettaa mukana.

Elämä on arvaamaton ja joskus hiuskarvan varassa, niinkuin tavataan sanoa. Voiko sitä koskaan olla liiaksi varautunut? Muutoksia on luvassa: haluan aina tietää, missä mieheni liikkuu (uusintakynnys on melko matala) ja kiputuntemuksista pitää heti kertoa. Ruokavalio muutetaan heti ensi viikolla "sydänystävälliseksi". Piparit pois kahvipöydästä.

Mervi

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Kilpailuvaltteja

Myönnän olevani joissakin asioissa kilpailuhenkinen. Kateutta tunnen tosi harvoin, ehkä olen siis saavuttanut mieluisan, riittävän hyvän elämän. Mutta esim. laihdutusryhmään en enää tunge itseäni, sillä tiedän siitä seuraavan "motivaatiobuustin", mutta myös mahalaskun. Haluan olla PARAS. Niin kauan se toimii, kun pysyn kärjessä, mutta heti kun jään jälkeen toisista, lyön koko homman läskiksi.

Löysin tuon sanan motivaatiobuusti netistä urheilun ja fitness-kilpailujen yhteydessä (esim. täällä) enkä tiedä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Sanasta syntyvä mielikuva on kuitenkin positiivisempi kuin sanasta kilpailu. Samaisesta blogista löytyi tällainen määritelmä: milloin kilpailu on epätervettä?

Mielestäni se raja kulkee siinä, 
kun omat tavoitteet ei olekaan enää siinä itse asiassa vaan 
ainoastaan sen jonkun toisen henkilön voittamisessa.

Tällaisella alustuksella lähestyn aihetta kilpailu omassa pikkuyrityksessäni. Hyvin suppeasta näkökulmasta tosin. Pienellä paikkakunnalla kilpailu yritysten kesken saattaa olla hyvinkin raadollista, tai se voi puuttua kokonaan. Kun pienet yritykset yksi toisensa jälkeen putoavat kilpailusta, jää jäljelle vain yksi tai kaksi elinvoimaisinta. Jos yhdellä - sanotaan nyt vaikka vaatekaupalla - on monipoliasema, se mahdollistaa korkeat hinnat ja kun kilpailua ei ole, saattaa kehitys jäädä junnaamaan paikalleen.

Muliinilankoja ei lähiseuduilla myydä, mutta meillä.
KILPAILU ON HYVÄKSI
Toisin sanoen kilpailu edistää kehittymistä ja painaa hintoja alaspäin. Kilpailu yrittäjien - tai mieluummin yritysten kesken - on asiakkaan edun mukaista. Hinnat, valikoima, palvelu, saatavuus.....


VALIKOIMA MONIPUOLISTUU
Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, että on hirveästi harmittanut, kun toinenkin yrittäjä on alkanut myydä tuotetta, jota olen siihen mennessä yksin myynyt. Pienellä paikkakunnalla se kirpaisee. Parasta lääkettä on miettiä omaa tuotevalikoimaansa ja ehkä etsiä uusi The tuote. Tässäkin taitaa päteä sanonta "toista ei voi muuttaa, itsensä ja asenteensa voi."

HINTA
Käsityöliikkeen hinnanmuodostus on jokseenkin toisenlainen kuin valmistuotteita myyvissä. Saatamme myydä molemmat saunahattuja; toinen on valmistettu Kiinassa ja toinen omassa ompelimossa. Kilpailuasetelma ei ole tasaväkinen, hinnassa pienyrittäjä ja varsinkin käsityöläinen jää armotta jalkoihin. Mutta millä hän sitten pääsee voitolle? Kotimaisuus, laadukkuus, persoonallisuus - ehkä aivan uniikki tuote.

SAATAVUUS
Tällä viikolla eräs turisti (ja huom. mies!) kiersi liikkeessäni, teki ostoksia ja kovasti kiitteli lähtiessään. "Tämäpä oli mukava vanhanaikainen liike!" Totesin hänelle, että ihan ensimmäisen kerran taidan kuulla vanhanaikaiseksi mainittavan. Mutta se oli ehdottomasti positiivisessa mielessä lausuttu. Jatko kuului näin: "Ei tällaista kiireetöntä tunnelmaa usein ole". Kiireettömyys, hyvä palvelu. Kävimme Naantalissa ja huomasin, että siellä ongelmana oli parkkipaikkojen vähyys. Kauan sai kierrellä, jos halusi tietyltä alueelta löytää autolle paikan. Ilokseni huomasin kylläkin, että invapaikkoja oli silti monta vapaana! Minun kaupungissani hyvä kilpailuvaltti on helppo saatavuus. Kaikkien liikkeitten läheisyyteen pääsee autolla, eikä parkkipaikkoja tarvitse yleensä haeskella. Täällä ei ole myöskään parkkipirkkoja (onko se sitten hyvä vai huono asia?), ei käytetä parkkikiekkoja, eikä poliisitkaan sakottele. Siksi tulevat helsinkiläisetkin Ukiin ostoksille.

Liikuntavammaisena arvostan liikkeitä, joihin on helppo päästä. Minulle kävelykadut ovat hankalat, autolla pitäisi päästä mahdollisimman liki ulko-ovea. Portaattomuus on kilpailuvaltti, joskus se ratkaisee ostopaikan. Jos esteettömyyttä on edes ajateltu, irralliset luiskat löytyy, vaikka sitten varastosta, on sekin plussaa.

PALVELU
Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erityisesti palvelun ripeydellä. Olen alkanut mainoksissakin käyttää tuota sanaparia "palvelumme on ripeää ja ammattitaitoista".  Neitonen tuli katsomaan pellavatunikoita, mutta ei löytänyt oikeaa kokoa mieleisessään värissä. Lupasimme tehdä.. Aikataulu oli sellainen, että hän oli huomenna lähdössä takaisin kotipaikkakunnalleen. Kello oli tuolloin puoli kolmen maissa. Kun kaikki yksityiskohdat - kaula-aukon syvyys, helman pituus, taskut, napit ja nauhat oli päätetty, Arja alkoi töihin. Seitsemän minuuttia hänelle jäi vielä aikaa siivota jäljet, ennenkuin viideltä lähti viikonloppua viettämään. Asiakas tuli seuraavana aamuna hakemaan valmiin, mieleisensä tunikan.


Lauantaina minä olin yksin liikkeessä, kun kollega vaatekaupasta soitti ja kysyi pikaista housujen lyhennystä: pitäisi olla tunnin päästä jalassa nuo housut. Juujuu, tottakai! Puolen tunnin päästä asiakas haki lyhennetyt housut. Sen olemme oppineet, että lähetämme asiakkaan hetkeksi "muualle" sillä odottaessa ompelu on liian stressaavaa.

Ajatteleeko asiakas, ettei meillä ole töitä, kun voimme tehdä korjaukset heti. Niin se ei onneksi ole, mutta otamme työt vastaan periaatteella, että lähetämme viestin, kun on valmista. Näin saamme pelivaraa ja voimme järjestellä töitä kiireellisyysjärjestykseen. Toinen työ jätetään kesken ja siirrytään siihen, jota heti odotellaan. Kerran miesasiakas ihmetteli hakiessaan housuja: "Tuli viesti, että ovat valmiit melkein ennen kun olin edes lähtenyt."



Pellavasydän sijaitsee valtaväylän ulkopuolella. Ihmiset liikkuvat pääasiassa muutaman korttelin matkalla pääkatua, Alinenkatu. Vaikka meillä on kirkko tien toisella puolella ja torillekin näkyy, olemme auttamatta pois silmistä - eli pois mielestä. Sijainnin puolesta olemme siis aina alakynnessä. Lankojen hinnassa emme mitenkään voi kilpailla markettien sukkalankojen kanssa. Sen sijaan valikoimamme on aivan eri luokkaa, palvelumme asiantuntevaa. Tiedän lankani, osaan valita asiakkaalle oikean langan tai ohjeesta poikkeavan, mutta sopivan langan. 

Juuri tänään saimme kiitosta monipuolisesta ilmeestä, mielenkiintoisista ideoista ja persoonallisesta tuotevalikoimasta. Näillä mennään. Siihen asti, kunnes tapahtuu jotain, mikä pistää miettimään...




Pellavasydämen Mervi




maanantai 17. heinäkuuta 2017

Yrittäjän vapaapäivä

Viime viikot - kuukaudet paremminkin - on ollut huonoa terveyttä. Painoa on tullut lisää, liikkuminen vähentynyt ja kivut kasvaneet lähes sietämättömiksi. Perjantaina iski polveeni joku kumma kipu. Ei sattunut istuessa, ei levossa, ei tunnustellessa eikä ihan hirveästi kävellessäkään kepin varassa. Mutta kun niveltä liikutteli, niin kylläpä vihlaisi. Piti siis kulkea varovasti kahdella kepilla ja asettaa vasen polvi tarkasti oikeaan asentoonsa.

Perjantaina kävin muissa asioissa lääkärissä ja hän vaan totesi siinä olevan nivelpussin tulehduksen. Lopulta ilmeisesti huomasi huoleni ja teki lähetteen röntgeniin, missä pääsinkin heti kuvaukseen. Tulokset kuulisin ensi viikon alussa soittamalla. Lauantai yksin putiikissa oli tuskaa ja aloin huolestua, että jospa siellä kuitenkin on  bakteeri, joka lähtee liikkeelle verenkiertoon ja muistiini tuli 2014 verenmyrkytys ja sen katastrofaaliset seuraukset.

Soitin päivystykseen, mikä olikin aikamoinen farssi. Vaikka soitan Uudenkaupungin sivuilta löytyneeseen yhteispäivystyksen numeroon, minulle soittaa kuitenkin nauha Turusta. Sitä blaablaata monella eri kielillä ja sitten sitä, että kaikki asiakaspalvelijamme ovat..... ja kun vihdoin joku vastaa, ja olen kertomassa tarinaani, häntä kiinnostaakin vain, mistä kunnasta olen. Soitto käännetään sitten tänne Uuteenkaupunkiin. JA _SE_ SAMA_LITANIA_ALKAA_ALUSTA. Turhaudun odottamiseen ja painan numeron 1, josta luvataan soittaa minulle! Se oli ainut kunnon neuvo - tehkää aina niin.

Ei kestänytkään kauan kun minulle soitettiin Turusta ja sain kertoa tarinani ja huoleni. Ystävällisesti minulle katsottiin aika Ugin päivystyksestä. Pääsin heti, kun olin sulkenut putiikin kahdelta. Otin mukaan käsityön ja kun kerroin, että voin hyvin, eikä istuessa satu, niin tietenkin KAIKKI POTILAAT ohjattiin ennen minua. Viimeisenä pääsin mukavalle lääkärille, joka lauleskellen otti potilaat vastaan. Minun polvea katsoessani hän tokaisi lempeästi: "Voi polviparkaa!"

Uhkasi punkteerata sen. Ei! Loppjen lopuksi kyllä! Kun valitin pelkääväni bakteereiden kulkeutumista sinne, sanoi tekevänsä sen huolellisesti, steriilisti. Tuossa toimenpiteessä ne bakteerit sitten menevät, jos ovat mennäkseen, outs! Kestin sen kyllä: ensin puudutettiin, sitten ei sattunutkaan, kun punkteerattiin pikkuisen nestettä ja perään laitettiin kortisonia. Kun crp oli alle 5 niin elimistössäni ei voinut olla bakteeritulehdusta ja nyt vaan toivon, että tuokaan toimenpide ei niitä aiheuttanut.

Ei auttanut kortisoni eikä mikään määrä särkylääkkeitä.

Aamulla olin kovin kipeä. Pääkin, joka ei enää nykyisin jyskytä, alkoi nyt kiusata. POlvi ihan varottava ja kaksilla kepeillä ehdottomasti piti liikkua. Liekö liian suuret särkylääkemäärät tehneet oloni huonoksi, oksennuttikin. Siitä huolimatta menimme katsomaan kummallista Kannu-Ukkoa - suuripuheista miljardööriä, joka kehuu omaisuuksillaan ja hurjilla tulevaisuuden suunnnitelmillaan. Minua kiehtoo hänen omituinen habituksensa. Onko se vain kuulijoiden viihdytystä (vailla pilkettä silmäkulmassa) vai onko se hoitoa vailla olevan miehen vääristynyttä suuruudenhulluutta. En tiedä, mutta se minua se kiinnostaa.

Kävimme vielä Kuusiston Annen kirpparilla, missä pääsee kiinni kesään maalaisympäristössä. Niinpä sainkin raittiinilmanmyrkytyksen ja ehkäpä auringonpistoksenkin, sillä olin entistä kipeämpi ja huonovointisempi. Loppupäivän vietin sängyssä peiton alla koko lailla kurjissa mietteissä.

Vähän tässä yritin löytää kivoja näkemiskohteita Naantalissa. Meillä on pienesti aikomus lähteä ensiviikolla päiväretkelle Naantaliin, mikäli minun kuntoni on lainkaan siinä kunnossa. Uskallan hiukan epäillä.

Hyvää tässä on se, että tykkään työstäni nykyisin entistä enemmän. Vaikka olenkin nyt kuntoni puolesta lähes pohjanoteerauksessa, olen mielissani, että huomenna alkaa työt. Kymmeneltä saapuu Arja-ompelija, avaa oven ja laittaa putiikin kuntoon. Samoihin aikoihin tulee henkilökohtainen avustajani, joka odottaa, mitä hommia hänelle "määrään". Minä saan istuskellä toimistopöydän ääressä ja toimia parhaani mukaan, että meillä kaikilla olisi kivaa, olisi töitä ja ennenkaikkea - asiakkaat tulisivat parhaalla mahdollisella tavalla hoidettua!

Vaan sitä ennen pitäisi siirtyä sänkyyn, koittaa löytää vähiten kivulias makuuasento ja saada unenpäästä kiinni. Elämälle kiitos, että selvisin tästä päivästä ja turvallisin, uteliain mielin odotan huomista.

Pellavasydämen MErvi

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Essu

Meillä on tällä hetkellä ihanteellinen työtilanne. Ehdimme tekemään korjausompelut saman päivän aikana, valmistamaan uutta myytävää ja mikä parasta: välillä tyhjennämme "keskeneräisiä ompeluksia" -laatikoita. Tiedättehän ne ufot, mitä on aloitettu, mutta syystä tai toisesta on siirrytty joko mukavampaan tai kiireellisempään työhön.

Siitä laatikosta löysimme kivan yllätyksen! Työessu, jossa on etu- ja takakappaleet yhdistetty nauhoilla. Tästä tulee todennäköisesti meille kauan suunniteltu työessu.


Tämä essu on ompelija-Arjalle tismalleen sopiva ja "istuu kuin pörö suojalumessa", kuten äitini tapasi sanoa.

Monipuolinen malli, josta voi tehdä erilaisia versioita lähes juhlakäytöstä maalarin suojavaatteeksi asti. Kangasta ja koristelua vaihtamalla tyyli muuttuu toiseksi. Myös kiinnityssysteemiä voi vaihdella. Tässä uniikissa kappaleessa on nauhat, jotka voi solmia sivulle tai taakse. Nauhojen sijaan voisi laittaa myös napit tai tarrat.



Yläkuvassa toiset nauhat on jätetty roikkumaan sivulle, ne voisi toki solmia eteen, joko essun alla tai päällä. Alakuvassa nauhat on solmittu sivuille.




Vielä romanttisemman tästä essusta saisi, jos pitsiä laittaisi myös helmaan. Tai sitten kaikki rimpsut  voi jättää pois ja vaikka painaa yrityksen logon.

Mitäs tykkäät?
Minun sormeni syyhyää valmistaa monta erilaista versiota....

Pellavasydämen Mervi