torstai 29. marraskuuta 2012

Kerrankin minä tiesin, mistä puhutaan!

Olin eilen atk-kurssilla.
Lähdin kotoa toistellen ihan ääneen, että mahdanko minä mitään oppia, en varmaankaan ymmärrä mitään.... Mutta kerrankin olin väärässä!

Kurssin järjestää Novida ja aiheena kotisivut. Miten teen itse kotisivut ilmaiseksi? Etukäteen ei ilmoitettu, mitä ohjelmaa kurssilla käytetään. Omat kotisivuni (linkki) on tehty ohjelmalla, joka on minulla vain vanhalla koneella ja erittäin hankalasti päivitettävissä (mistä syystä siellä onkin usein vanhentunutta tietoa).

Tällä kurssilla kotisivut tehdään käyttäen bloggeria. Hahaa - senhän minä osaankin jo! Nyt olisi kova into päästä tekemään Pellavasydämen uusia kotisivuja = uutta blogia, mutta tähdellisempää tai ainakin kiireellisempää tekemistä on niin paljon, että on maltettava mielensä.

Tästä olisi kovasti paljon kerrottavaa, mutta nyt ei ehdi...ehkäpä sitten joulun jälkeen paneudun tähän pohdintaan. Tottahan toki tällainen blogipohjainen kotisivu on vähän "alkeellinen" - ainakaan siihen ei saa verkkokauppaa tehtyä, mutta kelvannee eli riittänee minulle. Tärkeimpänä pidän sitä, että päivittäminen on helppoa, jolloin sitä tulee tehtyä ja toinen ratkaiseva asia on tietysti maksuttomuus.

Kommentteja ja kokemuksia kotisivujen tekemisestä tai käyttämisestä otan oikein mielelläni vastaan.

Tänään oli taas kiireinen työpäivä. Aamu alkoi puhelinherätyksellä. Olen lupautunut pitämään käsityökursseja naapurikunnan kansalaisopistoon. Vähän kiireisellä aikataululla (= kahdessa päivässä) suunniteltiin kaksi lyhytkurssia tammi-helmikuulle.

Matkalla putiikkiin otin vastaan tilauksen liikelahjasta, joka piti saada asiakkaalle tunnin kuluessa. Niinpä minä soittamaan puusepälle ja jännittämään sitä, että riittääkö aika ja löytyykö sopiva tuote. Hätäisiä puhelinsoittoja sinne ja tänne, mutta niin vaan asia tuli hoidettua. Asiakkaan tarpeiden täyttäminen on ykkösasia!

Yksi tilattu tunika piti luovuttaa tänään. Viimeiset ompeleet tein asiakkaan odottaessa vieressä. Täysin oma vika kun on kerran ryhtymisrajoitteinen - miksei sitä voi oppia tekemään asioita ajallaan? Miksi pitää siirtää ja siirtää ja olla koko ajan "tuli hännän alla". Mikään ei rasita niin paljon kuin tekemättömät työt ja suunnatonta mielihyvää tuottaa saada asiat päiväjärjestykseen!

Lonkkani leikannut lääkärikin soitti tällä viikolla, mutta siitä kerronkin toisessa blogissani Lonkkaleikkaus.


Tähän tunikaan tein ensimmäistä kertaa tuollaiset pallotaskut. Ei kylläkään oikein erotu näissä kuvissa. Mielestäni tuovat kivasti ilmettä muuten aika eleettömään asuun. Tuo napppijutskakin on uutta. Tässä tapauksessa käytin isoja keraamisia, käsinvalmistettuja pitsinappeja.


Oijoi, kun pellava menee helposti ryppyyn. Ja kun juuri tämän silitin!

Tälläista höpötystä tänään. Mervi.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Tallinnan käsityömessut osa 4

Tässä tulee hutasten tehty juttu. Eipä silti, kuvatkin on hutasten otettu. Mutta se ei tarkoita, että aliarvioisin lukijoitani - päinvastoin. Vaikka on ihan hirrrrrrmuisten kova kiire, halusin nämä kuvat teille näyttää.

Tallinnan Käsityömessuista (eli Martin Markkinat) olenkin jo monta juttua kirjoittanut. Tässä viimeiset kuvat. Nyt niistä käsitöistä, joita reissulla ostin. Tulevat kaikki myyntiin Pellavasydän-puodissani. Kuvaamatta jäi Karnaluksin ostokset, mutta ne nyt on tylsiä: lankaa, nauhaa, nyöriä ja sensemmoista...

 Tässä oikein perinteistä virolaista käsityötä - voiveitsiä eri puulajeista. Tuo koristelu tekee näistä erityisen kauniita.


Nämä käsintehdyt puulelut olivat niin halpoja, että näitä oli pakko ostaa paljon. Olin valikoinut jo kasan erilleen ja sanoin myyjälle "ottavani nämä". Myyjä luuli että ne viimeiset ja alkoi laittaa muita takasin paikoilleen. Ilmeensä oli hauska, kun sanoin:" Älä niitä nyt pois laita, kun minä ostan ne" ja hän ihmettelemään, että "kaikkiko?". No, ei tietysti KAIKKI mitä hänellä oli mutta iso kassillinen kuitenkin.


Näiden nukkien tekijän kuvan julkaisinkin jo aiemmin. Rakkaudella tehdyt mollamaijat kolmessa koossa. Tuossa etualalla on jonkun koulun oppilaiden keramiikasta tekemiä nappeja. Niistä täytyy sanoa, että "ovat niin rumia, että alkavat jo olla kauniita".

Nämä hartiahuivit ovat myös jonkun koulun oppilastöitä. Harmi, etten ottanut kuvaa siitä, miten hyvin nämä on nimikoitu. Huivin päähän on ommeltu pieni kangastilkku, jossa lukee tekijän nimi ja taisi olla se koulukin mainittuna?
Tässä pellavapussukassa kiinnitin huomiota tuohon kiinnityssysteemiin. Aikas helppo ja kätevä ainakin sellaisessa käytössä, jos ei jatkuvasti avata ja suljeta.

Tässä on taas tyypillinen virolainen tuote. Kangaspuissa harvaan kudottu pellavaliina. Värit näissä on kauniita, en tullut kysyneeksi onko esim. kasvivärjätty. Jotenkin sellaisia rauhallisia ja luonnonläheisiä värejä.

Seuraavat tuotteet eivät ole messuilta, vaan yhdeltä vakkarimyyjältäni. Hänen luonaan käyn jokaisella Tallinnan reissulla. Pikkuruisessa kojussaan tämä ikäiseni nainen myy omia ja äitinsä kutomia tuotteita.

 Nämäkin hauskat "elikot" hän on itse neulahuovuttanut. Kissa ja pupu ovat niin kutsuvan näköisiä...
Käsin huovutettuja rintaneula-kukkia ostin pussillisen myös. Pikkujoulujen pikkumustaan kiinnitettynä iloinen väriläiskä.
Tämä vauvan neulottu pitsihaalari on 100% villaa - vironvillaa varmaankin? Settiin kuuluu myös pikkutossut ja tuo haalari on hupullinen. Isotöinen, mutta hinnaltaan edullinen.
 Tämän neulesetin lanka on keinokuitua, mutta niiiiin suloisen pehmeä.
Ei tällaisia vauvan tossujakaan ihan hetkessä neulota ja kuitenkin hinta aivan minimaalinen. Koskaan ei tulisi mieleenikään tinkiä muutenkin alhaisista hinnoista, mutta joka kerta tämä myyjä antaa reilut alennukset. Melkein hävettää.

Tänä aamuna heräsin puhelimensoittoon. Naapurikunnasta soitettiin ja kysyttiin tulenko pitämään kansalaisopiston kurssia keväällä. Saan itse ehdottaa, mitä siellä tehtäisiin ja kuinka monta kertaa kokoonnutaan... Asia vaan pitää päättää tänäään! Taas tulee kiireinen päivä. Lonkkaleikkauksen tehnyt lääkärini soittaa myös tänään ja olen vähän hermostunut. Yritän pitää pääni kylmänä ja vaatia jatkotutkimuksia ja toimenpiteitä, että tuosta jalasta tuli kunnollinen. Olen kyllästynyt kulkemaan kepeillä.

Illalla menen kahden illan kurssille, jossa opetetaan kotisivujen tekemistä ilmaisilla työkaluilla (ei taida olla ihan ammattimainen termi) No, toivottavasti opin jotain. Yleensä en.

Pellavasydämen Mervi
Niin, kovasti kiitoksia myötätuntoisista kommenteistanne!

perjantai 23. marraskuuta 2012

Nyt brakas!

Tänään tuli stoppi. Tää ei jaksanut enää.

Aamulla olin väsynyt jostain kumman syystä, vaikka olin nukkunut ihan tarpeeksi - ehkä liikaa? Heräsin puhelimen soittoon ja siitä se työpäivä sitten lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle. Toinen asiakas soitti jo ennenkuin ehdin putiikkiin. Pirkko-myyjällä oli myös kiirus, ensimmäiset asiakkaat olivat tehneet ostoksensa jo ennen aukioloaikaa!

Päästyäni sisälle alkoi sen päiväinen hulina. Piti tehdä ompeluksia, mutta en ehtinyt edes istahtaa työhuoneessa. Hiki valui pitkin selkää ja aivot lakkasi toimimasta ja meinasin herpata kokonaan. Mutta ennen sitä ehdin lähteä kotiin. Menin pitkäkseni, hiukan nukahdin, join kahvia, otin särkylääkettä ja palasin töihin. Teki terää.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Toinen tykkää vauhdista ja nopeatempoisesta työskentelystä. Itsekin pidän, mutta näköjään pinnani on kuitenkin LYHENTYNYT. Kun on tullut ikää, en enää jaksakaan samalla tahdilla kuin nuorempana, jolloin oikein NAUTIN kiireestä. Yksi virheistäni on se, että luulen ja kuvittelen, että kaikki muutkin haluaa touhottaa, mutta eihän se niin mene. Jokaisella on oma tahtinsa ja paras tulos tulee siten, että saa noudattaa omaa työskentelytahtiaan. Voihan olla, että se verkkaisempi saakin enemmän aikaiseksi kuin tämä touhottaja?

Pääsin kotiin ja olin taas menossa sohvalle, kun jostain kumman syystä olinkin pitkin pituuttani - mutta lattialla! Ilmeisesti maton kulmaan liukastuivat nuo inhottavat, kiukuttavat, ärsyttävät kepit, enkä saanut korjattua tasapainoa ja niin sitä mentiin....Auts!

Nyt on sitten polvessa mustelma, oikea käsi tooooosi kipeä. Ihan hiukan auttoi kylmäpakkaus ja särkylääkegeeli, muttei tästä nyt oikein ompelukoneen käyttäjäksi ole. Pitäisi tänä iltana väsätä muutamat näppipyyhkeet ja yksi hiuslaite, jotka olen luvannut huomiseksi. Ei pitäisi jättää viime tinkaan.

Se hyvä puoli tuossa kaatumisessa oli, että sain hyvän syyn vähän itkeä tirauttaa.

Tiedättehän, naisen pitää välillä saada puhdistaa sieluaan.

Sitten 
tein päätöksen.
Muutankin asennettani. 
"Jos et voi muuttaa olosuhteita - 
muuta asennettasi niihin."
Tähän asti olen kiukutellut ajan puutetta 
ja sitä, että joulu tulee liian pian, enkä ehdi tekemään 
mitään mitä olen suunnitellut. 
Nyt PÄÄTÄN AJATELLA toisin: alankin nauttia joulusta
sen odotuksesta ja valmistamisesta 
- onnistuukohan se?


Tulikin vähän hieno joulukuusi.

Ylikierroksilla

Tämä on ajoitettu teksti, kirjoitan siis illalla myöhään, mutta julkaistu vasta aamulla...

Tänään - siis torstaina - kävin heti aamusta liian isolla vaihteella. Tiedättekö sen tunteen? Ajatus laukkaa, puhe pulppuaa vaikka senat meneekin sakasin eikä mistään kuitenkaan tule mitään. Ei auta, vaikka sanoisi itselleen: " R A U H O I T U ! "

Eniten tästä taitaa  kärsiä putiikissa kanssani hääräävä Mervi, joka on luonteeltaan aivan erilainen. Hän pitää rauhallisesta työskentelystä. Luulen, että tykkäisi myös tehdä töitä mieluiten hiljaisuuden vallitessa.

No, entäs asiakkaat? Tänään tuli pikkulinja-autollinen tykypäivää (näin ymmärsin) viettäviä turkulaisia naisia naapuriravintolaan syömään ja sen jälkeen meille. Bussikuski kävi huikkaamassa, että "eikö ollutkin hyvä että pysäköin auton tälle puolelle katua, niin naisten oli pakko poiketa tänne?" Olihan se, oikein hyvä!

Tupa oli siis täysi ja kun yhdelle selitin valokranssin tekemisen, niin toisetkin innostuivat. Lähti muuten aikas monta paperinaruvyyhtiä turkulaisten kotien ikkunoita valaisemaan! Mutta oli se aika säpinää. Yksi kysyy tuolta, toinen täällä, kolmas tahtoo vielä eri asiaa ja minä siinä välissä keppieni kanssa yritän pysyä järjissäni. Tykkään toki oikeinkin paljon, mutta toisaalta haluaisin palvella jokaisen asiakkaan rauhassa. Niin helposti menee hössötykseksi ja ehkä jää johonkin kysymykseen vastaamatta tai joku asiakas tervehtimättä. Jälkeenpäin jään harmittelemaan omaa touhotustani.

Soitinpa siis jälleen Pirkolle ja pyysin huomiseksi avuksi. Pirkko (yli 70-v) hoitaa myyntipuolen ja minä saan keskittyä työhuoneella ompeluksiin.

(Tänään inventoin Tallinnan ostokseni, mutta kamera oli tietysti taas väärässä paikassa, enkä saanut kuvia otettua. Huomenna sitten) Tässä Tallinnan kuvia, jotka olin jo siirtänyt koneelle.
Kulma, kulma ja kulma Tallinnassa

Kaunista kahvilassa
Pienet hauskat asiat ilahduttavat. Ravintolan lasku tuotiin näin.
 

Näkymä Sadamarketista

Sammaloitunutta

ja rapistunutta seinää

Uutta ja hienoa
Näetkö piiiitkän auton?



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tallinnan käsityömessut osa 3

Vielä näitä paikan päällä kuvattuja tuotteita riittää... klikkaa kuvaa, niin näet sen suurempana ja yksityiskohdat selkeämmin.

Tällainen lampun varjostin
...ja toinen tällainen
Pellavamekko
 

Toi on mun mieheni, joka noita helmoja nostelee - nyt ihan luvan kanssa. Toivottavasti tuo nyt ei ole ihan tavanomaista, että naisten mekkojen alle...
Näitä shaaleja jo esittelin aiemminkin - tässä kirjailtuina.
Tarina ei kerro enempää tästä pariskunnasta.
Alla olevat kuvat ovat upeista kasseista, joita samalla pöydällä oli kahden eri valmistajan tekemiä. Meillä oli kieliongelmia, mutta sen verran luulen ymmärtäneeni, että nämä on tehty villasta ja silkistä huovuttamalla. Ihastuin näihin kovasti ja ostin itsellenikin.


 
 Messualueen keskellä oli myös ohjelmaa, musiikkia ja tanssiesityksiä.


Upeita tilkkutöitä oli monenmoisia.
 Olen kuullut myöhemmin, että tämän Marja Matiisenin työpajalle pääsee tutustumaan ja ostoksia tekemään. Täytyy ensi käynnille ottaa selvää - paikka on kuulemma 10 km Tallinnasta. linkki.



Tämä kuva on otettu Tallinan Sadamarketista. Monet tietävätkin tämän toisen kerroksen myymälän, josta on hyvä tehdä viime hetken ostokset ennen laivan lähtöä. Viron villaa ihanissa väreissä!

Näin oli tyytyväinen ilme messujen päätteeksi.

Työviikko alkoi hulinalla. Tiistai on yleensäkin vilkas päivä, kun maanantaina on ollut ovet kiinni. Nyt olimme kolmisin putiikissa, minä, Pirkko myyjänä ja pikku-Mervi apulaisena, jota huudeltiin sinne ja tänne. Paperinarut loppuvat taas kesken, niin paljon tehdään valokransseja! Päätimme pitää maanantaina ja tiistaina vielä paperinaru-kurssit: maanantaina päivällä klo 13-15 ja tiistaina illalla klo 18-20.

Voi olla, että koko viikko menee täydellä miehityksellä, sillä takahuoneessa pitäisi saada joulutuotteita valmiiksi.  Mervi


maanantai 19. marraskuuta 2012

Paluu arkeen

Eilen olin Tampereen käsityömessuilla - en osaa sanoa, mitä mieltä olen. Reissu oli toisaalta kiva, mutta toisaalta äärettömän raskas. Linja-autolla oli helppo mennä ja tulla, kun kaikki oli valmiiksi järjestetty.

Sain hyvää palvelua. Liian myöhään lauantai-iltana lähetin messuille sähköpostia kysellen pyörätuolin lainattavuutta. Linja-autossa, matkalla messuille, minulle soitettiin ja kerrottiin, että vaatesäilytyksestä voi lainata kolmea pyörätuolia. Niitä ei kylläkään voi varata, joten niitä joko on tai ei ole. No oli.
ihmiset,naiset,pyörätuolit,vammat

Ensimmäisen salin (A-sali) kelasin pyörätuolilla. En siis päässyt kaikkia kojuja ihan läheltä katsomaan, mutta mielenkiintoisemmat toki. Ihmiset olivat ymmärtäväisiä ja yleensä sain hyvin tietä. Salin lattia oli paikka paikoin hirvittävän raskasta materiaalia kelata, joten kädet olivat rakoilla ja lihakset kipeinä. Niinpä toisen (C-sali) kiersin pystyasennossa keppien kanssa. Tuli hiki ja väsy.

Jonkun verran tein löytöjä. Täällähän on valokuvaus kielletty, joten yhtään kuvaa ei ole näyttää. Toki olisin voinut kotiinpaluusta ottaa kuvan, jossa olen nääntyneenä isojen paperikassien kanssa. Vielä on muuten edellisen viikonlopun Tallinnan käsityömessujen jälkeenkin ostokset purkamatta - ja kuvaamatta.

Tänään aloitin päiväni fysioterapiassa. Jumppari totesi, ettei hän ymmärrä mikä on vialla, eikä osaa antaa ohjeita. Tilaan siis ajan leikanneelta lääkäriltä ja ihmettelen hänelle, miten voisin oppia kävelemään ilman keppejä. Saas nähdä.

Jouluompeluksia jatketaan koko viikko ja toivottavasti nyt edes jotain saataisiin kasaan. Ensi sunnuntaina on Uudenkaupungin joulunavaus ja kaikki pitäisi olla valmiina. Epäilen, ettei ole.

Mervi


lauantai 17. marraskuuta 2012

Oma ääni kailottaa päässä

Tiedätkö miltä se tuntuu, kun kuulee oman äänensä koko ajan päässä? Tosi typerältä.

Olin tänään putiikissa yksin (harjoittelijalla on vapaapäivä, tottakai). Asiakkaita oli ihan koko ajan, välillä useampi yht'aikaa. Vaivaudun, jos en ehdi jokaista tervehtiä, palvella ja hyvästellä. Näin, vaikka monesta asiakkaasta voi tuntua ihan kivalta vain piipahtaa ja päästä livahtamaan pois ilman, että myyjä kyselee....

"Sen seitsemän" kertaa selitin tänään kuinka valokranssi tehdään. Useampi asiakas ei tiennytkään tullessaan, että lähtee putiikista kranssintarpeet mukanaan. Niin monen sain innostumaan tuosta iki-ihanasta valontuojasta. Kun toistat samaa litaniaa monen monta kertaa peräkkäin, pääsi täyttyy omasta äänestä. Varsinkin, kun pitää vielä selittää niin kuuluvalla äänellä. Äsh!

No, illan olenkin sitten ollut hiljaa, maannut sohvalla, nukkunut tai katsonut telkkua. Täydellinen hiljaisuus olisi voinut olla vielä parempi.

Huomenna taas ääntä riittää. Lähden TAAS KÄSITYÖMESSUILLE. Tällä kertaa suuntana Tampere. Odotan innolla tätä lomareissuani. Otan sen loman kannalta. Valmiiksi järjestetty matka, saa vain istua linja-autossa ja kaikki hoituu. Yksi kahvitauko mennen tullen. Nyt jäi omat valmistelut tekemättä  -minun piti nimittäin hyvissä ajoin kysyä, onko siellä paikan päällä mahdollisuus lainata pyörätuolia. No, se selviää kyllä. Saattaa olla, ettei ole edes hyvä idea siinä tungoksessa. Toisaalta se vähentäisi kipua, mutta voi olla menee hermo kun en ole edes mikään taitava pyörätuolin kelaaja. Toisaalta voin tehdä niinkin, että kuljen osan matkaa pyörätuolilla ja välillä kepeillä...

Joka tapauksessa kivaa päästä näkemään uudet ideat, joista omakin ajatus lähtee yleensä lentoon. Toisaalta tarvitsen myös tiettyjä materiaaleja (niin, tuossa  pyörätuolissa olisi se hyvä puoli, että saa painavat tavarat ehkä (?) siinä kuljetettua) ja tottakai olisi kiva löytää jotain joulutuliaista ihan itsellekin.

Nähdäänkö siellä? Monta facebookin Suomen Käsityöyrittäjät - sivuston "tuttua" siellä ainaskin näyttäisi olevan.

Tässä vielä pari kuvaa Tallinnan käsityömessuilta. Siellä ei pyörätuoleja ollut lainattavissa ja ihan hyvin pärjäsinkin keppien kanssa....

....varsinkin, kun oli kantaja omasta takaa. Tässä minun ihana mieheni loppukierroksesta jo ilmeisen väsähtäneenä. 




Mervi

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tallinnan käsityömessujen antia, osa 2

"Yleisesittelyn" tämän vuotisilta Tallinnan Martin Markkinoilta jo teinkin. Tässä seuraa jatkoa. Nyt on vuorossa paikan päällä kuvattuja tuotteita.

Huom! Napsauttamalla kuvaa saat sen suuremmaksi ja yksityiskohdat paremmin näkyville....


 Hienoja villashaaleja. Ilmeisesti nämä on koneella neulottuja - ei kai "kukaan" tällaisia käsin kudo? Olivat kyllä aika hintavia - useampia satoja euroja.

Huovutettuja kukkia


Neulottuja kaloja
Todella kauniisti kirjottu villainen takki
 
 Käsin sidottuja kirjoja, joilla oli hauskat nimetkin. Harmi, ettei kuvassa erotu.

 Nuo vasemmassa alanurkassa olevat pellavalangalla virkatut korut kiinnostivat minua kovasti.

 Tässä kuvassa kiinnostavaa on tuo teline, johon korut on ripustettu. Luonnon risu, joka on maalattu.



 


Nappeja, nappeja ja nappeja
Ja muita puutuotteita

Tilkkutyönä tehtyjä, kirjailtuja nuppineulatyynyjä. Tai koristeita.

 

 Hauska teline eri värisille huovutusvilloille - tai mille tahansa muullekin tuotteelle.

Kangaspuissa kudottuja shaaleja. Nämä olivat jonkin koulun oppilastöitä. Oli muuten osattu hinnoitella! Ei ollut halpistuotteita. Keräsin paljon käyntikortteja. Jotta osaisin ne kotona yhdistää oikeisiin tuotteisiin, keksin tällaisen keinon: otin kuvan yhdessä käyntikortin kanssa.

Kirjan kannet farkuista. Kauniisti kirjailtuina.
Vieläkin jatkuu Tallinnan reissun esittely. Seuraavaksi taitaa olla  vuorossa omat ostokseni. Siihen saattaa kyllä mennä aikaa, sillä ovat kaikki vielä purkamatta ja tietysti myös kuvaamatta!

Mervi