Kierrätetään vanha idea ja innostutaan siitä!

Toisista asiakassuhteista tulee hyvinkin pitkiä. Kuinkahan monta vuotta siitä onkaan, kun kaksi pariskuntaa muualta Suomesta kävivät silloisessa putiikissani. He tekivät koriostoksia ja vieläkin muistan, mitä silloin keskusteltiin. Myöhemmin sain sähköpostia ja useamman tilauksen samanlaisesta tuotteesta. Äskettäin taas tuli tilaus, mutta tällä kertaa ihan erilaisesta jutusta, jota en ole aiemmin edes valmistanut. No ilmeisesti siinäkin onnistuin, sillä sain yllätyspaketin asiakkaalta.

Tällainen ihanuus löytyi paketista:

Minä tietysti heti katsomaan, että "mitä se on syönyt". Ja ei kun matkimaan! Onneksi meillä oli myynnissä tuollaisia styrox-renkaita. Ja jostain kierrätyskeskuksesta olin tuonut käytettyjäkin, joilla pääsin harjoittelemaan.

Mallikranssissa oli käytetty hyvin, hyvin ohutta kangasta, se näytti melkeinpä lautasliinapaperilta. Kovin kauaa en malttanut kangasta hakea, joten tällainen osui käteeni ja eikun pilkkomaan. Mallissa tilkut oli leikattu harkkosaksilla ja niillä minäkin ensin yritin, mutta kun tuli ensimmäinen rakko sormeen, niin lopetin. Sitten vaan repimään ensin pitkää soiroa ja siitä leikkelin n. 5cm x 5cm. palasia. Tuo kangas oli onnistunut valinta sikäli, että siitä ei lähde langat pärköömään.

Ja sitten vaan etsitään sopivan terävä puikko, sukkapuikko esimerkiksi. Sillä pistellään tilkut styrox-renkaaseen kiinni ja muuta ei tarvitakaan! Kokemus varmaan opettaa tekemän tuon toimenpiteen aina yhtä syvälle ja tasaisin välein, mutta minusta sillä ei ole niin väliä....

Asiakas, joka näitä kransseja on jo paljon valmistanut, lähetti myös kuvia erilaisista vaihtoehdoista. Upeita väriyhdistelmiä! Kunhan ensimmäisen tekee, niin varmaan mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja tulee innostus tehdä erivärisiä versioita.

Esittelin tietenkin heti tämän "uutuuden" meidän asiakkaille ja muutamat ovat höynähtäneet ihan kympillä tähän. Styrox-renkaat on jo loppuneet ja uutta tilausta odotellaan. Palakankaatkin käyvät kaupaksi, vaikkei ei silti, tähän käy kyllä kotoa löytyvät hiutuneet verhot, lakanat ja muut ohuet kangastilkut. Eikä tuohon suurta palaa kangasta menekään.

Tilasin myös palloja ja sydämen mallisia kransseja, ettei vaan kävisi tylsäksi! On hauska huomata, miten näin keväällä vaihtuu värit. Talvella kaikista materiaaleista valittiin valkoista ja maanläheisiä värejä, mutta nyt halutaan VÄRIÄ!

Tämä työ on helppo tehdä vaikka yhdessä lasten kanssa ja sopii myös niille, joiden sormet ovat kangistuneet tai kipeät. Minun asiakaskuntani on paljolti keski-ikäisiä ja sen ylittäneitäkin ja hyvin monet harmittelevat, kun tekisi mieli tehdä käsitöitä, mutta sormet on niin pahasti kuluneet. Tässä siis oiva, helppotöinen, mutta näyttävä käsityö.

Taisi onni potkaista?

Mieheni seurailee kaikenlaisia markkinasivustoja netissä. Kun kurkkaan hänen työhuoneeseensa näytöllä on melko varmasati autoja, veneitä, asuntoautoja, asuntojakin...Muutama päivä sitten hän huikkasi: "Et nahkaa tarttis?" Muuttomyynnissä oli kassillinen nahkavuotia kympillä. Tietysti minä tartten - ainakin haluun! Eihän sitä koskaan tiedä...

Tänään sain ne käsiini. En ymmärrä nahasta mitään, en tiedä mistä eläimestä nämä ovat ja ovatko hyvän laatuisia vai eivät. Värit on ainakin kirkkaat.

Vaalea vuota ensimmäisenä on säämiskän tyyppistä, mutta siinä on virheitä. Enpä ole tainnut ennen nähdä hopean väristä nahkaa, alarivissä. Viimeinen kuvassa on ruskeaa turkista. Näiden lisäksi oli pussillinen pienempiä paloja.

Mitäs kaikkea näistä voisi tehdä? Ei ole kyllä ollut suunnitelmissa yhtään mitään nahkatuotteita tehdä, mutta ehkä joskus - lasten tossuja, lompakoita, pussukoita, kirjanpäällisiä - vai mitä? Mitä sinä ehdottaisit? Toinen asia on se, että osaanko ommella nahkaa. Siinäkin lienee omat niksinsä. Nahkaneula ja erilainen lanka ainakin, eikä nahkaompelua taida voida purkaa?

Olen joskus kirjansidonnan kurssilla ollessani ostanut muutaman nahkavuodan ja muistelen niiden maksaneen useamman euron. Arvelen tämän satsin olevan paljon arvokkaampi kuin maksamani 10 euroa.
Paitsi että arvottomia ne ovat kaapissa tilaa viemässä.

Matonkude taipuu moneksi

Vappu. Muistan lapsen pettymykseni kun kyselin vanhemmilta, mitä kivaa tänään tehdään ja sain vastaukseksi "töitä". Pöh! Torilla oli kaikkea kivaa tapahtumaa ja vanhemmat tekee vain töitä...

Ensiksikin nykyään ei täällä tapahdukaan mitään vappuna, ei ole minkäänlaista markkinatohinaa.
Toisekseen on vapaapäivä ja ihan kiva tehdä töitä.

Minulla on paha tapa tässä sairaslomalla ollessani pukeutua yöt ja päivät samaan asuun - yöpaitaan. Olin jo vaihtamassa päivävaatteita, kunnes totesin että ei mikään ole tämän mukavampi asu. Joku pieni ääni sisälläni sanoi, että ehkä mieheni katselisi minua mieluummin asiallisesti pukeutuneena (satunnaisista vieraista puhumattakaan) mutta vaiensin tuon äänen toteamaalla, että hän on tod.näk. koko päivän puutarhatöissä ja toisekseen ei huomaisi kuitenkaan vaivannäköäni. Niinpä siis....

Se, mitä tänään ompelen on alkutekijöissään eikä siis vielä kuvattavissa. Mutta tämän korin matonkuteesta olen virkannut jo jokin aika sitten - se on jo putiikin näyteikkunassa muiden lasten tuotteiden kanssa.

 

Eikös tällaisen kantokorin kanssa olisi pikkuäidin somaa lähteä vappukävelylle - nukkevauva mukana...

Oikein hauskaa vappua kaikille teille!

Mervi 

 yöpuvussaan jatkaa toista projektia....

ps. mieheni tuli sisälle, kurkkasi tänne työhuoneeseeni ja totesi: "Ai sen näköistä ompelua?"

Kerroin pitäväni taukoa - vaikka en ole kyllä vielä aloittanutkaan...

Joko osallistuit arvontaan?

Paras sukkalanka?

Olen aina kutonut sukat Novitan Seitsemän Veljestä -langasta. Lähes kaikki putiikissani myytävänä olevat sukat ovat myös tästä langasta. Olen aina pitänyt sitä hyvänä, kestävänä sukkalankana. Kauhistuin, kun otin pyykistä villasukat, jotka kudoin tyttärelleni jouluksi - ne olivat muuttuneet harmaapintaisiksi nyppysukiksi! Kauhistustani lisäsi, kun luin jostain käsityöblogista, että tämä tuttu lanka ei ollenkaan pärjää muille sukkalangoille.

Nämäkin sukat on kudottu 7 veljestä-langasta

Kyllä tuo seiskaveikka joskus on ollut hyvä, eikö vain? Jotain sille on tehty vuosien varrella. Koostumus on alkanut muistuttaa keinokuitua ja pesunkestävyys todella huonontunut. Tänään haastattelin erästä asiakasta ja olimme asiasta yhtä mieltä.

Nyt kysynkin teiltä, lukijat, mitä mieltä olette? 

Onko syytä lopettaa sukkien kutominen seiskaveikasta? 

Mikä on teidän mielestänne PARAS SUKKALANKA ja miksi? 

Mervi

Muistakaa arvonta - edellisessä postauksessa!

Matonkuteen monet muodot

Matonkuteesta on tullut hittituote! Materiaali, johon lienee jokainen käsitöitä tekevä jo tutustunut. 

Perinteisesti matonkude on leikattu kotona vanhoista vaatteista, lakanoista jne. Trikookuteet on yleensä vyyhditetty. Toiset vyyhdit on helpommin kerittävissä kuin toiset.

Minä saan kyllä useimmiten selvänkin näköisen vyyhdin aikamoiseen sotkuun. Vaikka käytössä olisi oikeat vyyhdinpuutkin, yleensä hyödynnän lähimmän selkänojallisen tuolin. 

Halvemmat kuteet on pakattu muovipussiin sellaisenaan. 

Tästä kuteesta (kuva alla)  käytämme nimitystä aloittelijan kude, sillä se on ihanteellista virkata. Kude on sopivan paksua, pehmeää, sopivasti joustavaa ja kaunistakin vielä. Tämä kude tulee minulle yli 20 kilon säkeissä. Ensi alkuun kude on hyvin kerittävissä, mutta pikkuhiljaa työ vaikeutuu ja lopulta kude on yhtä sotkua. Tässä kuvassa on mukana Ripsa, joka oli putiikissa harjoittelijana, mutta teki muutaman työpäivän myös meillä kotona.  Minä selvittelin ja Ripsa keri. Myymme kuteen ainoastaan valmiina kerinä, sillä muuten sitä on hankala saada "poikki". 

 Iso helpotus oli, kun markkinoille tulivat rullakuteet. En tiedä, millä nimellä muut tätä kutsuvat, mutta minä olen lanseerannut sen asiakkailleni rullakuteena. 

 

Viimeisin löytöni on tällainen. Minkähän nimen tälle keksisi, kun ei se voi enää olla rullakude. Kelakude?

Tämä on kaikkein helppokäyttöisin, jos vaan malttaa pitää kelan koossa. 

Hinta näissä kuteissa menee juuri tässä järjestyksessä. Kelakude on kaksi kertaa niin kallista kuin vyyhtikuteet. Tietenkin. 

Olenkin jo jossain postauksessa kertonut, että teen isoa tilausta. Pikkukoreja pitäisi olla kesällä tilauksen mukaan 109 valmiina. Nyt niitä on 28.

Nämä korit odottelevat vuoria, ehkäpä tänään alan siihen duuniin. Tässä muutama vaihtoehto:

Kuvassa mukana söpöt lastenkankaat, joista pitäisi tehdä lakanasettejä.

Isä kyllä opetti, ettei pyhätyöllä ole siunausta. Lapsena en saanut virkata sunnuntaina! Sitä paheksuttavampaa se on nyt, kun virkkaus on  nimenomaan työtäni.

Mervi

Luovuus vaatii aikaa ja joutilaisuutta

Bannerikokeilu jatkuu, tässä aikaisempi...

Viime yönä heräsin heti kohta nukahdettuani ja mieleeni putkahti idea. Vanha kunnon "seinävaate",  mutta uudella tavalla toteutettuna. Kokemuksesta viisastuneena hain muistikirjan ja luonnostelin idean ja yksityiskohdat siihen. Ja jatkoin unia.

Miten te laitatte ylös mieleen juolahtaneet ideat?

Liput ja laput olen todennut huonoksi tavaksi, ne on hankala säilöä. Muistikirjakin on yleensä väärässä paikassa, kun ideaa pukkaa. Jonkinlainen leikekansio olisi varmaan hyvä, mutta aina on olevinaan niin kiire, ettei sitä ehdi päivittää!

Tämä huhtikuu on tarkoitus olla ideointikuukausi. Työstressi on jo lauennut  ja vielä on aikaa töihin lähtöön. Helposti aika kuluu hukkaan, jos ei aseta tavoitteita. Onko kukaan muu huomannut sellaista, että kovassa kiireessä eivät ideat pääse esiin - luovuus vaatinee aikaa ja joutilaisuutta?

Tänään ajatukseni ei lähtenytkään ideasta, vaan katselin matonkuteitani ja ihmettelin, mitä tekisin ohuen ohuista kuteista, jotka eivät kelpaa korien virkkaamiseen. Tyhjensin kaapista osan virkkaamistani pöytäliinoista:

Mitenkähän näitä voisi käyttää tuunaukseen?

Pöytäliinoista etsin sopivaa mallia, mutta ensin piti kuteet saada kerälle, hankala homma. Pitäisi olla jopa hengityssuojaimet, huomasin. Alkoi yskittää.

Musta ja valkoinen kude ovat samanpaksuista. Käyttäisikö niitä samassa matossa vai tekisikö kummastakin väristä erikseen maton? Valitsin pöytäliinoista mallin, jonka voisi toteuttaa mattona. Mutta onko parempi sittenkin tehdä pelkillä kiinteillä silmukoilla (musta) vai voiko matossa olla noinkin isoja reikiä (valkoinen)...

Joskus tuote lähtee toteutumaan käsillä olevasta materiaalista tai ideasta, joskus tarpeesta tehdä tietty tuote (yrittäjällä useimmin) ja harvemmin sitä tekee vaan ajankuluksi...

Tuotekehittely maton osalta jatkuu.

Kaavas pöppönen

 Lisäys 6.3. Tämä hölmö bloginpitäjä poisti väärät kommentit: piti poistaa hinnoitteluun liittyvät kommentit, mutta poistinkin kaikki uusimmat. Mistään niitä ei takaisin saa, voi että harmittaa!

Perhepiirissämme on jäänyt elämään pikkuveljeni lausahdus: "Nyt tuli kaavas pöppönen!" Se tarkoittaa karvasta pettymystä.

Kaivoin esille puuvillalankojen loppuja uusinta projektiani varten. Löysin kiiltävää lankaa, jollaisesta muistan nähneeni isoäidin aikuisia pöytäliinoja tehdyn. Joku on sanonut sitä Säterin langaksi. Lieneekö tuo Säteri joku tehdas? Tietääkö kukaan?

No, kun sain tuon pienen virkkaustyön valmiiksi, huomasin sylini olevan täynnä vihreää - lanka on vihreää - pölyä. Sitten huomasin, että työstäkin lähtee koko ajan enemmän ja enemmän vihreää pölyä. Ajattelin, että pääsen ongelmasta, kun kastelen sen veteen. Mutta, kuinkas kävikään? Tuli kaavas pöppönen: koko työ mureni käsiin. Se hapertui. Ja taas jäljelle jäi vihreää pölyä...

Mistähän tässä on kyse? Olen aina sanonut, että lankoja voi/kannattaa ostaa aina, kun halvalla saa, sillä ne eivät vanhene eivätkä mene säilytyksestä pilalle. Onko nyt niin, ettei tuo pidäkään paikkansa? En kylläkään ole koskaan ennen tällaiseen törmännyt.

Onkohan tuo lanka jotain erikoismateriaalia?

Nyt on kudetta

Oho, mikäs piikki tänään on katsojaluvuissa, onkos täällä jotain kiinnostavaa?

Pohojammaalta soitettihin, että kudeauto on tänään meirän nurkilla. Nyt pikkuinen Nissanini on täynnä isoja muovisäkkipötköjä. Muistaakseni yli 100 kg kudetta kaikenkaikkiaan. Kolmea sävyä ruskeaa, kirkkaan sinistä, valkoista, kahta beessiä, harmaata ja mustaa. On, mistä virkata, mutta iso on tilauskin.

Loppukesästä jo sain tämän tiedon, mutta kun aina pitää aloittamista siirtää ja siirtää. Nyt alkaa olla kiire, että ehdin määräaikaan mennessä tehdä, mitä olen luvannut. Nautin suunnattomasti, kun saan istua telkkarin edessä ja virkata tai neuloa. Toisinaan on pakko laittaa itselleen tinki, että "sitten, kun olet tehnyt tämän ja tämän, esim.  siivousurakan, saat istua hetkeksi huilaamaan". On ilo, että TYÖ on niin kivaa.

Tänään olemme saaneet valmiiksi prototyypin aivan uudesta tuotteesta. Odotan jännityksellä, minkälaisen vastaanoton se saa! Kokeilimme myös kankaanpainantaa. Tilanahtaus hankaloittaa, mutta olemme Hilkan kanssa sen verran sisukkaita, että kyllä me sekin homma laitetaan pelittämään!

Nimikin velvoittaa, että sydämiä pitää löytyä ja kyllä meillä aika monenlaisia onkin. Eri kokoisia, monesta materiaalista valmistettuja ja eri käyttötarkoituksiin. Tässä esimerkki tilaustyöstä, sydämet ja pehmokyltti samaa sarjaa.

Kerroin asiakkaalle, että pitsi, jonka hän valitsi sydämiin, on jäämäpala siitä, josta tein esikoiseni vauvanvaunuihin koristeen vuonna 1985.