maanantai 9. huhtikuuta 2018

Uusi tyyli - vai eikö sittenkään?

Sisustusmakuni on muuttunut pois kruusatusta ja kullanvärisestä yksinkertaiseksi musta-harmaa-valkoiseksi. Olohuoneessa tyylimuutos on vielä kesken: sohvakalusto ja lamppu pitäisi vaihtaa.

Ja sitten on taulut. Siis kehykset. Ja varsinkin tämä:




Tässä kuvassa näkyy vielä rokokoo-pöytäryhmä. Alunperin ostimme tähän huusholliin myös käytetyn rokokoo-sohvakaluston, mutta nämä koukeroiset huonekalut lähtivät aika pian kiertoon...

Muuttovaiheessa

Ostin punatulkkutaulut huutokaupasta. Silloinkin mielestäni maalauksen herkkyys ja kehysten mahtipontisuus olivat pahasti ristiriidassa. Taisin kuitenkin ostaa nimenomaan kehysten takia?

Nyt haluaisin vaihtaa kehykset mustiin yksinkertaisiin. Idea lähti tästä uudesta karttajulisteesta, joka on sijoitettu eri seinälle, koska on eri tyyliä:


Ideana olisi siis vaihtaa isoon punatulkkutauluun saman tyyliset kehykset. Ostin tällaiset halpiskehykset, mutta eihän nämä sovi maalattuun tauluun. Täytyy mennä oikein kehysliikkeestä tilaamaan.



Nyt olisi siis myynnissä komeat kullanhohtoiset kehykset. Toki nämä voisi tuunata esim. maalaamalla harmaaksi, mutten halua. Mieluummin soisin tällaisenaan käyttöön jollekin, joka tykkää.


 Otatinpa tällaisen hassun kuvan kehyksistä.



Ja kun tyylin muutoksesta puhutaan, niin tässä myöskin uusi tyyli. Hiuksista lähti aika pätkä pois ja laitettiin elämäni ensimmäiset vaaleat raidat.


 Tästä tunikasta jo kerroinkin. Ostin sen Turun kädentaitomessuilta. Tuo huppu on aika "pukeva".


Näissä kuvissa ei erotu yksi muutos. Hassu juttu nimittäin. Minulla on menossa (itse keksitty) terapia, jossa yritän nostaa alakuloista mielialaani. Ensin rakennekynnet, sitten uusi tukka, sitten kasvohoito ja nyt uutena RIPSIEN PIDENNYKSET eli yksittäin liimatut ylimääräiset ripset. Maksoi monta, monta kymppiä. Ja hassua on se, etten tottunut niihin - ne tuntui raskaalta ja kun toinen silmä on tommonen lerppa, niin sen ripset näkyi silmäkulmasta. Seuraavaksi siis kävin poistattamassa ne! Harmittaa, sillä ilme kyllä koheni huomattavasti ja nyt tuntuu tosi haljulta katsoa peiliin.

Tässä selvä kuva alastomista silmistä - näköjään punaisista sellaisista.
.

 ... ja tässä räpsyripset. Harmi, etten ottanut lähikuvaa. Koskaan enää en hairahdu ripsiin, mutta kynsistä pidän kiinni "kynsinhampain".





Mutta siis .... palataanpa takaisin tauluun. Mitä sinä tekisit? Vaihtaisitko kehykset kevyempiin?

Mervi








lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hauskaa luettavaa vanhoissa naistenlehdissä

En osanne selittää, mitä puuhaan nykyisin. Liittyy vanhenemiseen ja luovuttamiseen. Olen siivoillut nurkkia kaupan puolella. Ompelijani Arja tekee valmiiksi vuosien aikana kertyneitä keskeneräisiksi jääneitä juttuja ja paljon laitetaan roskiin. Haluan hävittää kaikki pahvilaatikot, joissa lukee "keskeneräisiä". Eilen vietiin 5 vanhaa ompelukonetta ja saumuria odottamaan kaatopaikkakuormaa. Olen järjestellyt myös toimistoani. Ajatus taustalla saattaa olla putiikin lopettaminen lähivuosina?

Koska olen vuosien ajan kerännyt kaikenlaista "tästä voisi tehdä..." ja nyt tajuamassa, etten ehkä elämäni aikana toteuta kaikkia hienoja ideoita, niin heitän pois sellaiset materiaalit.



Tässä yhteydessä löysin kasan vanhoja naisten lehtiä: "Omin käsin", "Kotiliesi" ja "Kodin käsitöitä". Suurin osa lehdistä on 1930 -luvulta ja muutama -60 luvulta. Vaikka lehdet ulkomuodoltaan ovatkin aivan eri maailmasta, aiheet ovat kuitenkin loppujen lopuksi samat kuin nykyisinkin.

Jos nykymediaa syytetään laihuuden ihannoista, niin mitä tämä sitten on?

Minkä näistä haluat toteuttaa?

Kun lantiomitta ylittää 110 cm

 Onneksi oli sentään malleja tukevammillekin tantoille!

 Minun mielestäni entisajan vaatteissa oli paljon todella kauniita, mutta ei taitaisi nykynuoriso välittää näistä mekoista:

Näin kultainen nuorisomme pukeutuu

Jokaisessa lehdessä oli erilaisia pannumyssyn kirjailuja. Tässä retkeilylakki ja vyö hienosti kirjailtuina. Kyllä entisajan naisilla oli aikaa ja viitseliäisyyttä!


Monet vauvan nutut ja lasten villatakit olisivat sellaisenaan sovellettavissa tämän päivän lapsillekin. Tämä presidentin puoliso Kaisa Kallion myssymalli on aivan nykymuotiin sopiva - tupsua myöten -  ja sen voisin vaikka toteuttaakin. Puuvillainen vuori olisi muuten herkkähipiäisille tämän päivän ihmisille vallan mainio.


Mainoksia oli näissä lehdissä paljon ja niitä oli kyllä hauska lukea. Tämän lankamainoksen taidan suurentaa käsityöputiikkini seinälle.

Oikeat langat tyytyväisiin kauppoihin

Kierrätys ja tuhlaamattomuus ilmenee jo silloisissa mainoksissa


Tämä miesten nappipaita -mainos on kyllä hurmaava. On siinä saanut mainostoimisto laittaa luovuutensa peliin, kun on tällaisen runon rustannut!


Paljon on vanhoissa lehdissä ohjeita ja neuvoja ja tämä tarvekalu saattaisi olla hyödyllinen nykyäänkin? Ikinä en ole nähnyt sukanparsimiskonetta.



Kaiken tarpeellisen lisäksi (ateria, joka ei väsytä eikä lihota) lehdistä löytyi toki "hömppääkin": Kieku ja Kaiku - sarjakuva, keksittyjä tarinoita ja jopa kuvia kuninkaallisista. Tässä Ruotsin hovista:

Ruotsin kuningashuoneessa on kaksi pikku prinsessaa

Lopuksi laitan vielä kuvan erilaisesta Maamme-laulusta.



Ideana näiden lehtien säilyttämisessä oli käyttää hyväkseni huvittavat mainokset. Olen nähnyt tuotteita, joihin on painettu juurikin vanhoja mainoksia. Mutta nyttemmin olen varma, etten koskaan tule sellaisia tekemään, joten lehdet ovat minulle tarpeettomia. Jos joku haluaa, niin annan pois.

Pellavasydämen Mervi






tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen keltaisen jälkeen punaista

Äitini ei koskaan pukenut ylleni mitään punaista. Hänellä oli siihen oma syynsä. Tahtomattaankin sitä usein noudattaa äidin periaatteita ja niinpä minäkin vierastan punaisia vaatteita. Toisaalta olen kuullut, että vanhetessaan nainen alkaa suosia värejä, hmm....

Liekö sattumaa, että punainen väri on lipsahtanut asusteisiini? (Kuvat otettu työhuoneessani stailaamatta ympäristöä)





Tässä mitä parhaimmat kengät, jotka ehkä jo olen esitellytkin. Rieker -merkkiset. Näitten pukeminen on hiukan haasteellista, joten harvoin käytän.

Harvoin käytän myöskään isoja käsilaukkuja, mutta jostain syystä niitä on kuitenkin ilmaantunut. Tässä punainen.


Enimmäkseen käytän crossbody bags. Olan yli heitettäviä, koska silloin jäävät kädet vapaaksi. Ainaisen mustan sijaan ostin punaisen. Tämänkin käyttö on kuitenkin jäänyt vähäiseksi, sillä ei tähän mahdu kunnolla edes iso lompakkoni, saati juomapullo. Taitaa olla ainut aito nahkainen laukku, joten tästä ei helposti pääse eroonkaan - ainakaan kulumisen vuoksi.



Tabletti ja kännykkä ovat myös punaisia, samoin hanskat.


Nämä kuvat on otettu puoli vuotta sitten, Tampereen kädentaitomessujen jälkeen. Sieltä ostin tuon toisen punaisen olkalaukun. Olen aiemminkin nähnyt kirjoista tehtyjä laukkuja, mutta tämä on mielestäni tilavampi, kuin yleensä ovat. Uusi tietosanakirja on muuttunut laukuksi ja saanut pieleensä tosi kauniin salvan.




Vielä en ole tätä laukkua kertaakaan käyttänyt, mihinköhän se on mahtanut livahtaa piiloon?
Viimeiseksi esittelen viime talvisen takkini, josta sain paljon kehuja. Nyt on vain niin, että se ei mahdu enää/vielä ylleni. Ostaessakin se kiristi, mutta nyt vähän enemmän. Ensi talvena se aivan varmasti mahtuu. Kun ostaa hyvää ja ajatonta, ei ole trendeistä riippuvainen. Tähän takkiin tietysti yhdistetään punainen pipo. Valitettavasti kuva on typerä, kun en halunnut liian pientä takkia ylläni kuvata.


 Onko teille käynyt näin, että joku "eiei" väri alkaakin miellyttää?