torstai 26. huhtikuuta 2018

Minäkö väärä?

Otsikosta tuli vähän monimielinen. Kyllä minä ihan oikea olen, itselleni ainakin. Lapsilleni olen oikea äiti, raukat kun eivät sitä voi valita, mutta valitsiko puoliso oikean? Oikea lapsi olen vanhemmilleni ja ehkä (?) työntekijälleni oikea työnantaja - näihin en osaa itse vastata.

Mutta väärä? Peilistä minua katsoo ihan oikea Mervi, mutta valokuva paljastaa karmean todellisuuden: minä OLEN väärä! Katsokaa nyt vaikka:

 
Tätä kuvaa otettaessa olen piilottanut kyynärsauvan. Omasta mielestäni seison aivan suorassa.
Mieheni on erittäin huono "stailaaja": ei se kiinnitä tuollaisiin huomiota. Joku toinen olisi sanonut, että "saatko vähän siirrettyä painoa vasemmalle jalalle?" Mutta ei... Hän päästelee vaan kummallisia naurahduksia, minkä minä luulen tarkoittavan sitä, että olen ihan pöhkön näköinen.



 Tämä viimeinen on pahin, kun pidän kädet suorina 
ja näytän ihan siltä kun olisin nyt justiin kaatumassa.
Pää osoittaa vielä eri suuntaan.

 Kannattaisi siis pitäytyä kapeissa peleissä




Kun olimme mieheni kanssa kävelemässä pitkää käytävää pitkin, hän huomautti tästä asiasta eikä sekään vielä riittänyt, vaan lisäsi myös, että kävelen kuulemma  etukenossakin. Eli kahteen suuntaan väärä!

Yleensä vedän tuollaisista herneen pikkunokkaani, mutta nyt en. Tosiasioita ei kannata väistellä, valokuva on mainio tapa tutkistella itseään, ne normikotipeilit eivät vääristele. Tämän seurauksena jokin muu kliksahti päässäni. Olen nyt parin viikon kiinnittänyt huomiota kävelyyni. Oikaisen itseni ja koitan nojata vähemmän kyynärsauvaani ja astua napakammin vasemmalle jalalle.

Vähän väliä seisoessani huomaan, että polvet ovat koukussa, mistä seuraa voimakkaat kireydet polven takana. Siihenkin on omat keinonsa, mutta fysioterapiasta tuonnempana.

Minä vielä suoristan itseni!

Mervi

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Sisustusta

Tykkään vanhoista tavaroista, talonpoikaishuonekaluista ja erityisesti käsityöaiheisista vanhoista jutuista. Nykyiseen kodin sisustukseen ei kuitenkaan mikään tällainen oikein sovi, joten olen luopunut enimmistä.

Putiikin puolella taas on joka nurkka käytetty myytäviin tuotteisiin, joten sielläkään ei ole tilaa tehdä somistuksia vanhoilla tavaroilla. Mutta pienet pätkät ovien päällä olevaa seinätilaa löytyi ja muutama juttu, minkä halusin esille. Vihdoin sain myös inspiraation toteuttaa tämän hankkeen.

Yhden oven päälle tuli tällainen kollaasi. Vanhaan, tosi kuluneeseen puulaatikkoon tein asetelman, jossa on isoäitini fammun tai fasterin kirjailema - niin, mikähän tuo kangaspala on? - ja pienet sakset, isoäidin prillit, vanhoja kirjainten kirjailumalleja, kangasnappeja ja lankarullia.



Mitähän kirjontaa tämä on? Hardangeria? Onko sellaista kuin valkokirjonta? Erittäin hienoja yksityiskohtia. 




Sitten laitoin roikkumaan tällaiset pompulat. 
Liittyvät jotenkin kangaspuihin?


Toisen oven päälle keksin laittaa vanhoja lasten vaatteiden kaavoja. Ovat 50- ja 60-luvulta.



Tässä tarvittiin vähän luovuutta. 
Miten saada kaavapussukka pysymään seinällä? 
Kiedoin ne narulla kuin lahjapaketin ja naruun tehdyn silmukan avulla pysyvät ylhäällä.

Tuo vanha koulutaulu on aivan upea. 
Se kuvaa vaattureita tai räätäleitä - kumpikohan on oikea nimitys näille miehille?  




Räätäli leikkaa suurin saksin, suurin saksin, niksin naksin. Oletko kuullut tällaista sanontaa?



Nämä miehet ompelevat. 
Niillä on tosi notkeat jalat, kun pääsevät tuommoiseen asentoon. 
Joku on ottanut kengätkin pois jalasta.



 Tässä sovitetaan.

Olen oikein tyytyväinen näihin sommitelmiin. 
Nyt ovat vanhat esineet esillä, eikä kaapin perukoilla lojumassa.

Tuolla on tekstissä muutama kysymys punaisella. Osaatko sinä vastata?

Pellavasydämen Mervi




tiistai 24. huhtikuuta 2018

Kymppisynttärit

Ajatella, siitä on jo kymmenen vuotta, kun naapurin rouvan kanssa perustimme pienen
Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän - putiikkimme vanhaan puutaloon Mäyhälänkadulla!

En ole viettänyt synttäreitä sitten yksivuotisjuhlan jälkeen, mutta uuden osoitteen avajaisia sitäkin enemmän. Vaikka en ole oikein juhlaihminen, enkä varsinkaan pidä juhlakaluna olemisesta, tämä oli mielestäni tärkeä etappi juhlia.


Paikallislehdessä oli mainos ja lisäksi tein ständit kaupungille torin laitaan ja vielä lähikadun kulmaan. Ikkunaan askartelimme persoonallisen "kyltin".



Lehden mainos oli tyyliltään ja väritykseltään perinteisestä poikkeava, mutta kiva. Tähän en saa tarkkaa kuvaa, koska minulle lähtetään vedos pdf-muodossa ja sitä ei saa sellaisenaa tänne liitettyä.


Meillä oli arvontaa ja ekana palkintona Pellavasydämen pellavatunika valmistettuna asiakkaan mitoilla. Tunikan arvo on 70 euroa.




 Lisäksi palkintoina oli tuotepaketteja sisältäen lankoja ja muuta pientä. Voittajille on jo lähetetty tekstiviesti.


Tarjoilut tilasin paikalliselta pienleipurilta. Ilonan Juhlaherkut taikoikin meille oikein hyvät pikkunaposteltavat!


Pikkusuolaiseksi leipuri oli valinnut kinkku-juustopiirakan, jonka leikkasimme parin suupalan kokoisiksi pikkupaloiksi. Tämä oli hyvä idea: palat oli helppo ottaa, eikä tarvittu lautasia. Suklaakeksit maistuivat hyviltä. Ihanaa, että kinkkupiirakkaa jäi - nyt sitä herkkua on meidän pakasteessa! Olen todennut, että gluteiinittomat keksit ovat aivan turhaan esillä, mutta varmuuden vuoksi niitäkin tarjosimme ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun sain hyvän makuisia gluteiinittomia keksejä ihan taviskaupasta.

Koska oli luvattu lämmin päivä, järjestimme tarjoilut ulos katokseen. Ilma oli aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Loppupäivästä siirsimme tarjoilut sisälle.



Omassa pihassa meillä oli tällainen pikkuständi. Pari kuvaa laitan tähän muista "koristeista" meidän pihassa.






Pellavasydämen historia jatkuu. Vähän mahdottomalta tuntuu, että vielä joskus viettäsimme toista kymmenlukua. Etenemme vain päivä kerrallaan...


Pellavasydämen Mervi

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Uusi tyyli - vai eikö sittenkään?

Sisustusmakuni on muuttunut pois kruusatusta ja kullanvärisestä yksinkertaiseksi musta-harmaa-valkoiseksi. Olohuoneessa tyylimuutos on vielä kesken: sohvakalusto ja lamppu pitäisi vaihtaa.

Ja sitten on taulut. Siis kehykset. Ja varsinkin tämä:




Tässä kuvassa näkyy vielä rokokoo-pöytäryhmä. Alunperin ostimme tähän huusholliin myös käytetyn rokokoo-sohvakaluston, mutta nämä koukeroiset huonekalut lähtivät aika pian kiertoon...

Muuttovaiheessa

Ostin punatulkkutaulut huutokaupasta. Silloinkin mielestäni maalauksen herkkyys ja kehysten mahtipontisuus olivat pahasti ristiriidassa. Taisin kuitenkin ostaa nimenomaan kehysten takia?

Nyt haluaisin vaihtaa kehykset mustiin yksinkertaisiin. Idea lähti tästä uudesta karttajulisteesta, joka on sijoitettu eri seinälle, koska on eri tyyliä:


Ideana olisi siis vaihtaa isoon punatulkkutauluun saman tyyliset kehykset. Ostin tällaiset halpiskehykset, mutta eihän nämä sovi maalattuun tauluun. Täytyy mennä oikein kehysliikkeestä tilaamaan.



Nyt olisi siis myynnissä komeat kullanhohtoiset kehykset. Toki nämä voisi tuunata esim. maalaamalla harmaaksi, mutten halua. Mieluummin soisin tällaisenaan käyttöön jollekin, joka tykkää.


 Otatinpa tällaisen hassun kuvan kehyksistä.



Ja kun tyylin muutoksesta puhutaan, niin tässä myöskin uusi tyyli. Hiuksista lähti aika pätkä pois ja laitettiin elämäni ensimmäiset vaaleat raidat.


 Tästä tunikasta jo kerroinkin. Ostin sen Turun kädentaitomessuilta. Tuo huppu on aika "pukeva".


Näissä kuvissa ei erotu yksi muutos. Hassu juttu nimittäin. Minulla on menossa (itse keksitty) terapia, jossa yritän nostaa alakuloista mielialaani. Ensin rakennekynnet, sitten uusi tukka, sitten kasvohoito ja nyt uutena RIPSIEN PIDENNYKSET eli yksittäin liimatut ylimääräiset ripset. Maksoi monta, monta kymppiä. Ja hassua on se, etten tottunut niihin - ne tuntui raskaalta ja kun toinen silmä on tommonen lerppa, niin sen ripset näkyi silmäkulmasta. Seuraavaksi siis kävin poistattamassa ne! Harmittaa, sillä ilme kyllä koheni huomattavasti ja nyt tuntuu tosi haljulta katsoa peiliin.

Tässä selvä kuva alastomista silmistä - näköjään punaisista sellaisista.
.

 ... ja tässä räpsyripset. Harmi, etten ottanut lähikuvaa. Koskaan enää en hairahdu ripsiin, mutta kynsistä pidän kiinni "kynsinhampain".





Mutta siis .... palataanpa takaisin tauluun. Mitä sinä tekisit? Vaihtaisitko kehykset kevyempiin?

Mervi








lauantai 7. huhtikuuta 2018

Hauskaa luettavaa vanhoissa naistenlehdissä

En osanne selittää, mitä puuhaan nykyisin. Liittyy vanhenemiseen ja luovuttamiseen. Olen siivoillut nurkkia kaupan puolella. Ompelijani Arja tekee valmiiksi vuosien aikana kertyneitä keskeneräisiksi jääneitä juttuja ja paljon laitetaan roskiin. Haluan hävittää kaikki pahvilaatikot, joissa lukee "keskeneräisiä". Eilen vietiin 5 vanhaa ompelukonetta ja saumuria odottamaan kaatopaikkakuormaa. Olen järjestellyt myös toimistoani. Ajatus taustalla saattaa olla putiikin lopettaminen lähivuosina?

Koska olen vuosien ajan kerännyt kaikenlaista "tästä voisi tehdä..." ja nyt tajuamassa, etten ehkä elämäni aikana toteuta kaikkia hienoja ideoita, niin heitän pois sellaiset materiaalit.



Tässä yhteydessä löysin kasan vanhoja naisten lehtiä: "Omin käsin", "Kotiliesi" ja "Kodin käsitöitä". Suurin osa lehdistä on 1930 -luvulta ja muutama -60 luvulta. Vaikka lehdet ulkomuodoltaan ovatkin aivan eri maailmasta, aiheet ovat kuitenkin loppujen lopuksi samat kuin nykyisinkin.

Jos nykymediaa syytetään laihuuden ihannoista, niin mitä tämä sitten on?

Minkä näistä haluat toteuttaa?

Kun lantiomitta ylittää 110 cm

 Onneksi oli sentään malleja tukevammillekin tantoille!

 Minun mielestäni entisajan vaatteissa oli paljon todella kauniita, mutta ei taitaisi nykynuoriso välittää näistä mekoista:

Näin kultainen nuorisomme pukeutuu

Jokaisessa lehdessä oli erilaisia pannumyssyn kirjailuja. Tässä retkeilylakki ja vyö hienosti kirjailtuina. Kyllä entisajan naisilla oli aikaa ja viitseliäisyyttä!


Monet vauvan nutut ja lasten villatakit olisivat sellaisenaan sovellettavissa tämän päivän lapsillekin. Tämä presidentin puoliso Kaisa Kallion myssymalli on aivan nykymuotiin sopiva - tupsua myöten -  ja sen voisin vaikka toteuttaakin. Puuvillainen vuori olisi muuten herkkähipiäisille tämän päivän ihmisille vallan mainio.


Mainoksia oli näissä lehdissä paljon ja niitä oli kyllä hauska lukea. Tämän lankamainoksen taidan suurentaa käsityöputiikkini seinälle.

Oikeat langat tyytyväisiin kauppoihin

Kierrätys ja tuhlaamattomuus ilmenee jo silloisissa mainoksissa


Tämä miesten nappipaita -mainos on kyllä hurmaava. On siinä saanut mainostoimisto laittaa luovuutensa peliin, kun on tällaisen runon rustannut!


Paljon on vanhoissa lehdissä ohjeita ja neuvoja ja tämä tarvekalu saattaisi olla hyödyllinen nykyäänkin? Ikinä en ole nähnyt sukanparsimiskonetta.



Kaiken tarpeellisen lisäksi (ateria, joka ei väsytä eikä lihota) lehdistä löytyi toki "hömppääkin": Kieku ja Kaiku - sarjakuva, keksittyjä tarinoita ja jopa kuvia kuninkaallisista. Tässä Ruotsin hovista:

Ruotsin kuningashuoneessa on kaksi pikku prinsessaa

Lopuksi laitan vielä kuvan erilaisesta Maamme-laulusta.



Ideana näiden lehtien säilyttämisessä oli käyttää hyväkseni huvittavat mainokset. Olen nähnyt tuotteita, joihin on painettu juurikin vanhoja mainoksia. Mutta nyttemmin olen varma, etten koskaan tule sellaisia tekemään, joten lehdet ovat minulle tarpeettomia. Jos joku haluaa, niin annan pois.

Pellavasydämen Mervi