Ompelijan ostokset messuilta

                                                                Tämä ei ole mainos, olen kaikki tuotteet ostanut omin rahoin.

Käyn joka vuosi Tampereen kädentaitomessuilla. Vaikka tiedän lähtiessäni, että reissu vie voimia, sinne on päästävä! Harvoin tulen kotiin näin vähäisillä ostoksilla:

Yleensä ostan monta kassillista joulutavaraa, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan hankkia mitään myytävää Pellavasydämeen, vaan ajattelin ihan pelkästään itseäni. Omaan kotiin tulee tämä  kruunuhimmeli (Taito Etelä-Suomi) jahka saan sen koottua. Eli ehkä ei jouluksi...

Olen korttifriikki, minulla on iso laatikollinen teollisia kortteja ja hiukan myös käsin tehtyjä. Juuri koskaan en kortteja lähetä, en raaski luopua. Tämänkin kortin ostin lähinnä itselleni, kun minua miellyttää tälläinen raffi tyyli.

Menen messuille odottavalla fiiliksellä. Suurin anti olisi UUDET IDEAT. Etukäteen tiesin ainoastaan tämän himmelijutskan. Voi olla, että nämä kaksi koottavaa itämaisvaikutteista kristallia (Taito Varsinais-Suomi) päätyvät loppujen lopuksi myyntiin, jos en itse saakaan toimeksi. Tai ehkä kokoan toisen...? Vaikka tuotteen nimi onkin joulukristalli, mielestäni se ei ole pelkästään jouluinen. Tähän voi myös vaihtaa langat sesongin mukaan. Pääsiäiseksi keltaista, talvella hopeaa, juhlaan kultaa...

Makrameetöihin suhtaudun  varauksella, sillä epäilen kykyjäni solmujen hallinnassa. Avustajani Susanne on toista maata ja hän lupasikin tehdä tämän hyllyn. Makramee-hyllyn myi Taitava askarteluliike.

Nämä korvikset ostin omiin korviini. Ovatpa ne hauskat! Rakastan isoja ja näyttäviä korviksia. Toisaalla havaitsin, että noita pikkuruisia pipoja oli irrallaankin myynnissä, halpaa kiinakamaa...
Ostin pussillisen kaikkea pientä sälää, mistä ehkä kokoan itselleni koruja.

Tällaisia sormuspohjia ostin monta ja saattaa niitä kyllä olla ennestäänkin varastossa. Jossain vaiheessa ehkä innostun askartelusta?

Olen aina silloin tällöin ostanut rihkamakoruosien sijaan aitoa hopeaakin, mutta aina minulle käy köpelösti - hätäinen kun olen. En malta merkkailla tuotteita kunnolla ja sitten en enää tiedäkään, mitkä oli hopeaa. Nytkin matkaan lähi hopeakoukkuja. Kyllä muuten on hopea halpaa...

Ja sitten kankaat. Kotoa lähtiessä jo päätin ostaa "jotain kivoja kuviollisia trikoita" ja aika kivat löysinkin. Mustavalkoisilta suljin päättäväisesti silmäni, vaikka ne aina sinne suuntaan pälyilivätkin.

Punestavan digitrikoon myyjä on Versonpuoti, kankaan nimi Elämänpuu.  Täällä.

Tämän toisen trikoon tietoja en löytänyt netistä. Kuitista näen, että myyjä on Forssan kankainen.

Jotenkin minua on alkanut viehättää tämä sashiko-kirjonta. Haaveilen meneväni keväällä kansalaisopiston Sashiko-kirjontakurssille, mutta nyt saan esimakua näin valmiina kuviona.

Vaikka meillä onkin Pellavasydämessä monenlaisia virkkuukoukkuja myynnissä, päätin testata vielä Cloverinkin mallin.

Ja sitten koulutarvikkeita:
vekotin, jolla päätellään saumurisaumat

Merkkauslaite, jossa kumi päässä ja täytettävät ja teroitettavat liidut

Taipuisa viivotin ja mitta 

Nyt ne ovat vielä kaikki paketissaan, mutta esittelen ja arvostelen tuotteet lähemmin sitten, kun otan ne käyttöön. Miltä ostokseni sinusta näyttävät, oletko yhtään kateellinen? Tuo viimeinen kiinnostaa minua kovasti - onko siitä jollain kokemusta?

Pellavasydämen Mervi

Prymin pehmustettu virkkuukoukku

Pellavasydämen valikoimissa on monta erilaista virkkuukoukkua. Tänään saapui vielä yksi uusi: Prymin virkkuukoukku, jossa on pehmustettu varsi ja alumiininen koukkuosa. Tämä sopii myös nikkeliallergiselle.

Monenlaisia varsia on kehitelty ergonomian parantamiseksi. Tässä ei ole muotoilua sen kummemmin, mutta pehmennys auttaa, jos pitkään virkkaa. Toisaalta näissä kaikissa erilaisissa varsimuotoilussa on haastavaa pehmusteen paikka. Itselleni ne ovat usein liian kaukana koukusta. Olen sellainen nyhrääjä,  pidän kiinni hyvin läheltä koukkua ja työtä.

Minulle tämä koukkumalli ei sovi, kun pidän kiinni ihan juuresta:

Kenen työtapaan tuo pehmusteen sijainti sopii, niin varmasti tällä koukulla on helpompi virkata kuin ilman pehmustetta. Luulisin. Meiltä löytyy tätä koukkua 1,5 mm alkaen aina 5,0 mm saakka. Tuo pienin koukku on varustettu koukun suojakorkilla ja siksi sen hinta on euron kalliimpi eli 5,20.

Tässä vielä kuvia muista "varrellisista" virkkuukoukuista: 

 Pellavasydämen Mervi

Mainio ompelijan apuväline

Jossain kevään käsityölehdessä esiteltiin kätevä apuväline ja minä sitä heti tilaamaan. Vähän aikaa kuitenkin kului, kunnes tuli eteen sopiva tilanne sen kokeilemiseen.

Kangasklipsi.

Aina ei  voi käyttää nuppineuloja materiaalin vuoksi: nahkaa tai pahvia ommellessa. Joskus on myös työhaalareissa tai ulkoilutakeissa niin vahvat kankaat tai käsittelyt, ettei neulasta ole apua.

Meillä on työt juuri nyt niin hyvässä mallissa, että saatoimme ottaa esille pari vuotta sitten kesken jääneet lippahuivit. Olen aikoinaan ostanut yli 20 metrin rullan PESTÄVÄÄ PAHVIA, joten sitä riittää. Ja onhan se hyvä juurikin lippoihin käytettäväksi. Tikkaamme lippakankaan pahviin kiinni ja siinä ei todellakaan voi nuppineuloja käyttää...

  

Klipsejä on kolmea kokoa, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Pienempiä on sekä kapeaa että leveää ja sitten on tuollainen pidemmän mallinen.

Olen varma, että meillä löytyy näille paljon käyttöä. Vetoketjun vaihtamisesta alkaen. Tuossa pakkauksessa näköjään sanotaan, että sopivat myös tilkkutöihin.

Pellavasydämessä on molempia myynnissä, sekä noita klipsejä että vesipestävää pahvia.

Pellavasydämen Mervi

Surrurrur... tai sitten ei.

Onpas ollut blogihistoriani ehkä pisin tauko. Syitä on useita, kerron niistä myöhemmin. Kaikenlaista harmia on piisannut.

Kun melkein kaikki jo oli solmussa, päätti ompelukone aiheuttaa hiukkapikkasen vielä lisää ongelmia. Tilaustyö oli myöhässä ja huomeneksi sen lupasin tehdä, mutta kun vanha Singer ei tee tikkiä. Tai tekee - pelkkää hyppytikkiä. Eikä vetoketjua voi käsinkään ommella. Eikä lauantai-iltana mistään uutta konettakaan saa. Epätoivoista.

Kyllä koneita on. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja viisi. Piilossa vielä kuudeskin. Ja yhtä monta poljinta ja johtoa - aikamoinen viidakko siis.

Kaksi Lidlistä ostettua halpaa konetta "kotikoneiksi"

Tätä piilossa olevaa en ole vielä kokeillutkaan.

Yleensä aina satun polkaisemaan väärää poljinta.

Se kone, jonka olen yritykselle ostanut, on jo kahden moottorinvaihdon jälkeen kaatopaikalle viety. Sen sijaan nämä vanhat hyvät palvelijat ovat vuosikymmenien jälkeen vielä käytössä. Välillä vaan haluavat lisähuomiota ja päättävät tehdä tenän. Niinkuin tuo Singer.

Kaivoin sitten esille Pfaffin, joka on huollettu ja asiantuntija kehui niin hyväksi koneeksi. En vaan osannut häntä käyttää. (En muista, mistä tämä on minulle tullut, mutta ei ole ollut minulla käytössä). Yksi aamupäivä siinä meni, kun tutkittiin porukalla puolakotelot ja langanpujottelut ja säädöt. Nyt onkin kiva surrutella tällä "uudella" koneella.

Tämän illan tehtäväksi jäi uusimman saumurin haltuunotto. Joku on sekoittanut langansäädöt kokeillessaan, mitä kaikkea saumurilla voi tehdä. Minun kireät hermoni vaan eivät tahdo kestää pikkutarkkaa säätämistä.  Krrrrrr.....

Pellavasydämen Mervi

Kateellinen

Uskallan ja kehtaan myöntää, että olen kateellinen joillekin bloggareille.
- Siitä, että toiset osaavat ottaa loistavia valokuvia ja minä en. Tai siis oikeasti
- siitä, että jotkut bloggaajat jaksavat ja viitsivät opetella kameran käytön. Minä en.
- Siitä, että toisilla bloggareilla on niin paljon lukijoita. Ei vaiskaan, en minä niistä lukijoista niinkään kateellinen ole (minulla on paljon kivoja lukijoita) vaan
- siitä, että kun on oikein laaja lukijajoukko, mainostajat innostuvat blogista

Vaikka miten yrittäisin itselleni selittää asiaa toisin, olen kateellinen siitä, että toiset/ jotkut bloggaajat saavat hienoja "lahjoja" mainostajilta. Saattaa olla, etten elämässäni oikein mistään muusta kateellinen olekaan?

Tiedän, että mainoslahjat ovat verotettavaa tuloa ja yleensä niistä odotetaan vastapalvelua. Mutta silti, olisihan se kiva, jos ei nytkään tarvitsisi itse ostaa ryppyrasvaa, kun se maksaa melkein kaksisataa euroa. Jos joku mainostaja haluaisi sen minulle lahjoittaa, sitten kehuisin sitä täällä blogissa. Mutta. Olisiko se sinusta, lukijasta, kivaa?

Miksi tämä asia nyt tuli mieleeni? No siksi, kun olen useammassa blogissa nähnyt hienon SILITYSRAUDAN, minkä ovat saaneet lahjaksi. Boschin kampanjassa saivat  kokeiltavaksi uuden EasyComfort Sensixx’x Di90 -silitysraudan. Niin siisti, että!

Minulla on tällainen:

Tarttiskohan jonkun ryhtyä puhdistamistoimenpiteisiin? 

Tuolla kun silität asiakkaan valkoiset kesähousut, niin....

Tämän lisäksi kodinhoitohuoneessa on vielä kaksi muuta tavallista silitysrautaa. Joku hälytyssysteemi olisi hyvä mun silitysraudassa olla, sillä useampana aamuna olen havainnut, että rauta on ollut kuumana yli yön!

Toisaalta olen haaveillut jonkinlaisesta höyrytyskeskuksesta ammattilaiskäyttöön. Olisi kiva, jos pellavatunikat voisi höyryttää suoraksi pystyasennossa, kun ne roikkuu henkarissa.

Mutta eihän elämässä - eikä yrittäjyydessä varsinkaan - kannata laskea muiden varaan. Itse on hankittava se, mitä tarvitsee. Sohaisempa taas vammaispalveluita, joista kirjoittaessani aina joku lukija hermostuu. Kun valitin, ettei minulle kustanneta (vammaiselle  kuuluvaa) kerroshissiä, tämä lukija kommentoi: "Muuta kämppää ja lakkaa valittamasta!"

Niinpä. Osta uusi silitysrauta ja lakkaa narisemasta!
Osta vielä vähän parempi ja lakkaa kadehtimasta!

Niih.

Pellavasydämen Mervi

Solmupuu ja "solmupuu"

Eilen näytin, kuinka tehdään paperinarukranssi käyttäen Alice A:n solmupuuta. Se on kaunis ja käyttökelpoinen, helposti mukaan otettava työväline. Mutta jos ei sellaista ole, voi samanlaiseen lopputulokseen päästä kotikonsteinkin.

Kuten hyvin tiedätte, minä olen impulsiivinen ihminen ja tykötarpeet olisi hyvä löytyä kädenmitan päästä, tai muutoin projekti saattaa jäädä haaveeksi. Niinpä me suunnittelimme - tai Veera sen oikeasti keksi - miten työ tehdään tuolien avulla.

Ensin otetaan reilusti riittävä määrä loimilankaa. Me käytimme kalalankaa, mitä sattui löytymään. Toinen pää loimesta solmitaan jonkun tapin ympäri. Sinne kuulemma kannattaa tehdä solmu, jotta jatkotyöskentely onnistuu.

Paras tapa olisi kiinnittää toinen pää loimista naulan taakse solmulla. Silloin työtä voi jatkaa niinkuin solmupuulla tehdessä. Työ otetaan vaan pois naulasta ja siirretään poispäin. Jos sen sijaan kiinnittää sen pään tuolin tappiin, niinkuin me teimme, työn jatkaminen täytyy tehdä päinvastaisesta päästä.

Allaolevan kuvasarjan mukaisesti työssä edetään siis päinvastaiseen suuntaan kuin solmupuuhussa. Mutta jokainen voi tehdä omanlaisensa virityksen, mikä vaan tuntuu kätevimmältä.

Toinen pää kiinnitettiin lähinnä olevan tuolin tappiin (vasemmalla) ... ja toinen pää toisen tuolin pinnoihin (oikealla), mihin ylimääräinen loimi solmitaan.

Sitten vaan aletaan tekemään solmuja niinkuin viimeksi näytin. 

Nyt on ainakin kaksi vaihtoehtoa:

1) pidät tuolit lähekkäin, jolloin yllät tekemään solmut, mutta varaat tuonne oikeanpuoleiseen päähän tarpeeksi lointa ja päästät sieltä sitä mukaa kun näkyvä loimi täyttyy. Istut itse tuolilla, jotta se ei luista karkuun.

2) Siirrät vasemman puoleisen tuolin niin kauas, että koko loimi on näkyvissä. Silloin joudut liikkumaan itse solmuja tehdessäni. Laita tuolille jokin paino, ettei se liiku.

3) Veera mietti, että voisihan tuon tehdä niinkin, että toinen pää naulaan ja toiset päät solmii vyötärölleen, mistä sitten päästää lointa sitä mukaa, kun saa valmiiksi.

Nyt on siis tekeminen meillä hanskassa, seuraavaksi alamme miettiä, minkälaisista materiaaleista kranssi olisi kiva tehdä. Villalanka, paperinaru, silkki- tai muu nauha ym. Itse haluaisin saada röhelöhuivilankaa sovitettua työhön kuin työhön, sitä kun on meillä yllinkyllin. Mutta mikä olisi oikein kesäinen materiaali?

Pellavasydämen Mervi