Tämä päivä päättyi harmistukseen. Ikinä ennen - koko 5 vuoden yrittäjätaipaleellani - en ole saanut kirjallista moitetta putiikin toiminnasta. Piti sekin sitten kokea ennen kaiken loppua! Facebook on kyllä mainio tapa keskustella online. Enkä ollenkaan tarkoita, etteikö niin tulisi tehdä, itsekin annan herkästi palautetta. Tänäänkin lähetin yhteen verkkokauppaan ihmettelyn, miksei hinta ole ostoskorissa sama kuin tuote-esittelyssä.
Asiakas oli ostanut trikoota ja saanut palan, josta puuttui 4 senttiä. Hinnassakin oli vielä tullut väärinkäsitys. Ei niin saa tapahtua, eikä selittelyt auta - moka mikä moka. Sikäli olen harmissani, että kun itse leikkaan kankaan laitan aina vähintään 5 cm ylimääräistä. Koska emme ole kangaskauppa, meillä ei ole kunnollista leikkuupöytää ja taidotkin varsinkin trikoon leikkaamiseen vähän niin ja näin.
Yritin tarjota asiakkaalle eri vaihtoehtoja mieliharmin korvaamiseksi.
Suusanallista moitetta olemme jonkun kerran saaneet - sekä syystä että syyttä. Loppuunmyynti oli kyllä niin hektistä aikaa, että en ihmettele, jos ei koko ajan ollakaan oltu skarppina - erinomaisista yrityksistä huolimatta. Tavaraa lähti kyllä niin halvalla ja loppusummaakin yleensä vielä pyöristettiin, että luulenpa yleisesti ottaen asiakkaiden olleen erittäinkin tyytyväisiä.
Nyt aivoni raksuttavat tiedostetusti ja tiedostamatta, että mitä teen lopuille tavaroille. Yhtenä vaihtoehtona keksin, että voisin tänne blogiin laittaa sivun, jossa esittelisin tuotteet.
Toinen vaihtoehto on muuttaa kotisivu www.pellavasydan.fi leikisti väliaikaiseksi "verkkokaupaksi". Kuvaisin ja luetteloisin sinne tavarat ja sähköpostilla saisi niitä sieltä tilata.
Täällä vallitsee aikamoinen kaaos, mutta nyt ei voimavarat riitä järjestelyyn. Onhan minulla KOKO LOPPUELÄMÄNI aikaa järjestellä noita laatikoita ja kaappeja ja hyllyjä...
Käyköhän tässä muuten niin, että kun loppuu sosiallinen kanssakäyminen asiakkaiden kanssa, tästä blogin pitämisestä tulee sijaistoiminto. Kuinka monta postausta olen jo tänäänkin kirjoittanut... Kamera muuten löytyi, mutta mitä tässä nyt kuvaisi?
Pellavasydämen Mervi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppuunmyynti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loppuunmyynti. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
Ei ruokavieraille
Nyt ei voi järjestää kutsuja isolle porukalle.
Vähän kaukaa haettu otsikko. Ensinnäkään meillä ei juuri koskaan kutsuta "vieraita" syömään. Ja toisekseen keittiön pöydän ääreen mahtuu kyllä.
Tarkoitan, että ruokasaliksi leikillisesti kutsumani huone on nyt aivan muussa käytössä.
Tässä osa Pellavasydämen jäämistöä. Saman verran noita isoja pahvilaatikoita (täynnä palakankaita) on menossa kesätorpalle. Kuvittelen itseni ensi kesänä kauniina aurinkoisena päivänä ulkona - lajittelemassa niiden sisältöä. Nyt ei jaksanut eikä ehtinyt.
Osa näistä tavaroista on tokikin siirtymässä vinttiin, mikä on minulle hankala vaihtoehto. Sieltä en voi niitä itse hakea vaan aina pitää pyytää miestä. Ja mistä niitä sitten tietää, minkä laatikon tarvitsee...
Huomenna, maanantaina, vielä jatketaan. Paljon tavaraa siirtyy kierrätyskeskuksen väelle lajiteltaviksi ja paljon myös roskikseen.
Pieniä on silakat joulukaloiksi, sanotaan. Aivan mitätöntä on ollut kaappien siivous ja tähänastinen tavaran poislaittaminen tätä tavarapaljoutta ajatellen. Tässä ne nyt saavat olla niin kauan kunnes palaan leikkauksesta. Jos en palaakaan, niin saavat viedä suoraan - jonnekin.
Itse asiassa tämä ruokasali on täysin turha huone. Jos se ei olisi tuollaista avointa tilaa, muuttaisin sen varastohuoneeksi.
Pellavasydämen Mervi
Vähän kaukaa haettu otsikko. Ensinnäkään meillä ei juuri koskaan kutsuta "vieraita" syömään. Ja toisekseen keittiön pöydän ääreen mahtuu kyllä.
Tarkoitan, että ruokasaliksi leikillisesti kutsumani huone on nyt aivan muussa käytössä.
Osa näistä tavaroista on tokikin siirtymässä vinttiin, mikä on minulle hankala vaihtoehto. Sieltä en voi niitä itse hakea vaan aina pitää pyytää miestä. Ja mistä niitä sitten tietää, minkä laatikon tarvitsee...
Huomenna, maanantaina, vielä jatketaan. Paljon tavaraa siirtyy kierrätyskeskuksen väelle lajiteltaviksi ja paljon myös roskikseen.
Pieniä on silakat joulukaloiksi, sanotaan. Aivan mitätöntä on ollut kaappien siivous ja tähänastinen tavaran poislaittaminen tätä tavarapaljoutta ajatellen. Tässä ne nyt saavat olla niin kauan kunnes palaan leikkauksesta. Jos en palaakaan, niin saavat viedä suoraan - jonnekin.
Itse asiassa tämä ruokasali on täysin turha huone. Jos se ei olisi tuollaista avointa tilaa, muuttaisin sen varastohuoneeksi.
Pellavasydämen Mervi
perjantai 3. tammikuuta 2014
Väliaikatiedotus
Hurjaa on huusholli Pellavasydämessä. Tämä viikko meidän piti Pirkon kanssa vaan pakata ja siinä sivussa palvella asiakkaita, jos joku vielä eksyy ovesta sisään. Eikä mitä - päivät ovat menneet täysin asiakaspalveluun. Tottakai se on ollut aivan ihana positiivinen yllätys! Paljon parempi, että tavara siirtyy pois, pois, pois...
Nyt on hinnat laskettu minimiin, kankaitakin myydään 3€/kg. Matonkuteet on tehneet hurjan hyvin kauppansa, alkaa olla hyllyt tyhjänä.
Hyllyjä on myyty, joten tavarat on hujanhajan laatikoissa lattioilla. Mutta ei sen enää ole väliä...
Huomenna, lauantaina, jatkamme vielä myyntiä klo 10-14 samalla pakaten tavaraa. Tyttäreni Mirva tulee nyt myös avuksi ja yhdessä mieheni kanssa he siirtävät muuttolaatikot autoon ja sieltä...jaa-ah! Kotiin, vintille, kesämökille hiirien ruoaksi, harmi.
Ihmeen hyvin olen saanut pidettyä hermot kurissa, vaikka aika ajoin vähän paniikki tuppaakin iskemään. Minkäänlaista surua tai edes haikeutta en tunne. Surutyö lienee niin hyvin tehty, että nyt vaan keskityn tulevaan ja odotan innolla, että kaikki kivijalkamyymälään liittyvä on "haudattu". Yritystoiminta sinällään ei lopu, käsitöitä teen edelleen ja uskon, että ainakin jossain vaiheessa niiden myyntikin käynnistyy tavalla tai toisella.
Pellavasydämen Mervi
Nyt on hinnat laskettu minimiin, kankaitakin myydään 3€/kg. Matonkuteet on tehneet hurjan hyvin kauppansa, alkaa olla hyllyt tyhjänä.
Hyllyjä on myyty, joten tavarat on hujanhajan laatikoissa lattioilla. Mutta ei sen enää ole väliä...
Huomenna, lauantaina, jatkamme vielä myyntiä klo 10-14 samalla pakaten tavaraa. Tyttäreni Mirva tulee nyt myös avuksi ja yhdessä mieheni kanssa he siirtävät muuttolaatikot autoon ja sieltä...jaa-ah! Kotiin, vintille, kesämökille hiirien ruoaksi, harmi.
Ihmeen hyvin olen saanut pidettyä hermot kurissa, vaikka aika ajoin vähän paniikki tuppaakin iskemään. Minkäänlaista surua tai edes haikeutta en tunne. Surutyö lienee niin hyvin tehty, että nyt vaan keskityn tulevaan ja odotan innolla, että kaikki kivijalkamyymälään liittyvä on "haudattu". Yritystoiminta sinällään ei lopu, käsitöitä teen edelleen ja uskon, että ainakin jossain vaiheessa niiden myyntikin käynnistyy tavalla tai toisella.
Pellavasydämen Mervi
maanantai 30. joulukuuta 2013
Paras tapa tyhjentää putiikki
Tänään meidän oli tarkoitus alkaa siirtää tavaroita pahvilaatikoihin ja siinä samalla palvella mahdollisesti puotiin eksyneet asiakkaat. Paikallislehdessä ollut mainos oli ilmeisen tehokas, sillä mehän tehtiinkin pelkkää myyntityötä!
Tavara hupeni lähes silmissä. Matonkuteita, pellavalankoja ja paperinaruja ehkä eniten, mutta tosi paljon myös valmistavaraa. On se vaan niin, että alennetut hinnat houkuttavat. Kun tavaran saa -70%:n alennuksella, se varmimmin siirtyy hyllyltä asiakkaan kassiin.
Oli liikuttavaa nähdä, miten tosissaan asiakkaat ottivat pyyntöni "tule kassin kanssa ja tee tarjous..." - moni oli oikeasti ottanut oman kassinsa mukaan. Hyvä niin, sillä meidän kunnolliset, vahvat kassit ovat loppu.
Oli huikean ihana päivä ja huoleni tavaran varastoinnista jo paljon pienempi.
Osan tavaroista olenkin jo pikkuhiljaa siirtänyt kotiin. Ompelutarvikkeet pääosin ovat täällä, nyt vaan pitäisi saada ne järjestykseen. On sellaisia tuotteita, jotka mieluummin pidän itse kuin myyn pilkkahintaan. Tässä tekemäni kranssi, jonka alunperin omaan kotiin suunnittelinkin. Näitä puulaatikoita minulla on useampia. Jos vain saisin mieheltäni luvan kiinnittää ne seinälle...
Sitten on tuotteita, jotka on jostain syystä käyneet myyntikelvottomiksi. Tämä matto yllätti tänään. Esittelin sitä asiakkaalle ja oli pakko hieraista silmiä, että mikä niissä on vikana... No ei ollut vika silmissä, vaan matto on virttynyt. Tämä matto oli pitkään putiikin ikkunassa roikkumassa ja siihen on aurinko jättänyt ikkunan välipuista jäljet - eikun siis päinvastoin - välipuiden kohta on virttymättä. Laitan sen nyt pesukoneeseen, vaikka eipä taida siellä miksikään muuttua. Kaikissa valoissa ei värieroa näy, joten omaan käyttöön kelpaa kyllä. Taidan laittaa keinutuolin alle, jahka sekin putiikista kotiutuu. Muutenhan en tuollaisia mattoja voi kuvitellakaan - hiukankin osuu kyynärsauvan kanssa, niin silloin mennään ja liukkaasti pitkin lattiaa... lentävällä matolla siis!
Asiakas, jolle tätä Juhannusruusumattoa esittelin, päättikin sitten tehdä sen itse! Hyvä niin, väheni kudevarasto melkein 3 kilolla.
Innolla odottelen huomista päivää, tuskin sentään yhtä vilkas on. Tämän päivän myynti oli paras ikinä viiden vuoden aikana. Olisihan se hienoa, jos ei tarvitsisi mitään laatikoihin pakatakaan. No, ehkä vähän kankaita sentään saisi jäädä...
Pellavasydämen Mervi
Tavara hupeni lähes silmissä. Matonkuteita, pellavalankoja ja paperinaruja ehkä eniten, mutta tosi paljon myös valmistavaraa. On se vaan niin, että alennetut hinnat houkuttavat. Kun tavaran saa -70%:n alennuksella, se varmimmin siirtyy hyllyltä asiakkaan kassiin.
Oli liikuttavaa nähdä, miten tosissaan asiakkaat ottivat pyyntöni "tule kassin kanssa ja tee tarjous..." - moni oli oikeasti ottanut oman kassinsa mukaan. Hyvä niin, sillä meidän kunnolliset, vahvat kassit ovat loppu.
Oli huikean ihana päivä ja huoleni tavaran varastoinnista jo paljon pienempi.
Osan tavaroista olenkin jo pikkuhiljaa siirtänyt kotiin. Ompelutarvikkeet pääosin ovat täällä, nyt vaan pitäisi saada ne järjestykseen. On sellaisia tuotteita, jotka mieluummin pidän itse kuin myyn pilkkahintaan. Tässä tekemäni kranssi, jonka alunperin omaan kotiin suunnittelinkin. Näitä puulaatikoita minulla on useampia. Jos vain saisin mieheltäni luvan kiinnittää ne seinälle...
Sitten on tuotteita, jotka on jostain syystä käyneet myyntikelvottomiksi. Tämä matto yllätti tänään. Esittelin sitä asiakkaalle ja oli pakko hieraista silmiä, että mikä niissä on vikana... No ei ollut vika silmissä, vaan matto on virttynyt. Tämä matto oli pitkään putiikin ikkunassa roikkumassa ja siihen on aurinko jättänyt ikkunan välipuista jäljet - eikun siis päinvastoin - välipuiden kohta on virttymättä. Laitan sen nyt pesukoneeseen, vaikka eipä taida siellä miksikään muuttua. Kaikissa valoissa ei värieroa näy, joten omaan käyttöön kelpaa kyllä. Taidan laittaa keinutuolin alle, jahka sekin putiikista kotiutuu. Muutenhan en tuollaisia mattoja voi kuvitellakaan - hiukankin osuu kyynärsauvan kanssa, niin silloin mennään ja liukkaasti pitkin lattiaa... lentävällä matolla siis!
 |
| Juhannusruusumatto |
Asiakas, jolle tätä Juhannusruusumattoa esittelin, päättikin sitten tehdä sen itse! Hyvä niin, väheni kudevarasto melkein 3 kilolla.
Innolla odottelen huomista päivää, tuskin sentään yhtä vilkas on. Tämän päivän myynti oli paras ikinä viiden vuoden aikana. Olisihan se hienoa, jos ei tarvitsisi mitään laatikoihin pakatakaan. No, ehkä vähän kankaita sentään saisi jäädä...
Pellavasydämen Mervi
sunnuntai 29. joulukuuta 2013
Haikeutta ilmassa - tai sitten ei?
Lauantaina soitti asiakas, joka oli varannut pari hyllyä, että nyt hän tulisi niitä hakemaan. En ollut aikonut pitää putiikkia auki, mutta tottakai menin paikalle. Ja hyvä niin. Tuli meinaan muutama muukin. Vaikka en laittanut ständiäkään ulos, mutta ovi oli auki, asiakkaita riitti lähes solkenaan. Aika paljon väheni varsinkin matonkuteet, jotka nyt myydään 3 euroa/rulla.
Olen ihmetellyt itseäni, että en olekaan surullinen. Ehkäpä kävin vuosi sitten - lopettamispäätöstä tehdessäni - niin ankaran surun läpi, että nyt tilanne on rauhallinen. Odotan vaan, että saadaan koko ruljanssi tehtyä mahdollisimman pian.
Maanantaina todellakin aloitamme pakkaamisen. Olen varannut 50 (!) isoa pahvista muuttolaatikkoa, jotka ovat kaikki samankokoisia ja menevät siis hyvin päällekkäin. Aloitamme työhuoneesta, ensin omat työtarpeeni, sitten kankaat ja langat. Samanaikaisesti toivomme paljon asiakkaita, jotka osallistuvat tyhjentämiseen ostamalla valmistavarat pois.
Kuvaannollisesti laitan silmät kiinni - en ajattele - ja myyn niin halvalla, että mikään tavara ei hinnan vuoksi jää myymättä! Hassu juttu muuten tuo tarjouksen tekeminen. Eräs asiakas varoitti ja pyytämällä pyysi, etten odottaisi asiakkailta tarjousta. Hänen mielestään se olisi kovin kiusallista! Olin hämmästynyt, mutta ymmärsin, että se on luonnekysymys. Toinen osaa tinkiä, toinen ei. Tämä asiakas ei suostunut maksamaan eurolla alennettua hintaa, vaan halusi maksaa täydet!
Vuoden loppuun mennessä, voivoi eihän siihen olekaan enää kuin pari päivää, pitäisi saada laskut ja tilitykset maksettua. Aika monta laskuakin olisi tehtävä, olen erittäin huono ja hidas niitä hoitamaan. On siinä vielä monta muistamista ja hoidettavaa, ennenkuin Pellavasydän voi jatkaa uudistuneena ja huomattavasti keventyneenä...
Olenhan jo maininnut, etten tykkää, en kertakaikkiaan tykkää mistään paperihommista enkä rahojen kanssa tuhraamista. Juuri nyt vaan nauttisin jouluisesta kodista.
Tämän ihastuttavan seimiasetelma-mökin olen ostanut jokunen vuosi sitten Tampereen käsityömessuilta. Käsityötä aivan liian halvalla hinnalla. Pidän tästä kovasti.
Nyt ehkä voisin jo luvata, että tässä oli viimeiset joulukuvat. Olettehan huomanneet, miten paljon rakastan joulua ja jouluun koristeltua kotia. Hörhelysminäni pääsee silloin hulvattomasti valloilleen ilman turhia pidäkkeitä.
Pellavasydämen Mervi
Nyt ehkä voisin jo luvata, että tässä oli viimeiset joulukuvat. Olettehan huomanneet, miten paljon rakastan joulua ja jouluun koristeltua kotia. Hörhelysminäni pääsee silloin hulvattomasti valloilleen ilman turhia pidäkkeitä.
Pellavasydämen Mervi
perjantai 18. lokakuuta 2013
Montako euroa teille saisi olla?
Tämä on tyhmä postaus ja varmaan tästäkin taas joku loukkaantuu....
Mutta kun tämä nyt tänään riepoo ja haluan sen kirjoittaa pois itsestäni, niin teen sen.
Kuten varmaan ainakin vakkarilukijat tietävätkin, Pellavasydän-putiikissani on menossa loppuunmyynti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavaraa myydään puoleen hintaan ja allekin, mikä tarkoittaa sitä, että myyn samalla hinnalla, millä olen itse ostanut. Minulle ei siis jää mitään.
Tinkimisestä olen kirjoittanut aiemminkin. Joku lukija huomautti minulle, että ei ole fiksua kertoa, millaisia kommentteja on asiakkaaltaan saanut ja että ei asiakas ymmärrä, miten yrittäjä tavaran hinnoittelee ja että asiakasta ei se kiinnostaa vaan kiinnostaa vain se, että tavaran saa mahdollisimman halvalla.
Juu, ymmärrän minä sen - toisaalta.
Tinkivä asiakas on meillä poikkeus ja ehkä siksi juuri tunteita nostattava. En vaan meinaa millään ymmärtää, että asiakas, joka saa ison erän kangasta puoleen hintaan, pyytää siitä vielä PALJOUSALENNUSTAKIN. Rautalangasta väännettynä: minä myyn kankaan siihen hintaan, millä olen sen itse ostanut, mutta minun pitäisi antaa vielä enemmänkin. Sehän tarkoittaa, että MINÄ MAKSAN ASIAKKAALLE. Voisin siis ottaa esille oman lompakkoni ja kertoa, että tämän alennuksen maksan sitten omista eläkerahoistani.
Kaupan pidon idea on kuitenkin se, että myymällä tavaraa saan maksettua kaupan kulut ja vähän voisi jäädä minulle palkkaakin.
Tätä harmistusta lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen kauppias. Pääsen eroon varastosta ja varastointiongelmasta. Kauppa käy erittäin hyvin, saan koko ajan uusia asiakkaita, kaupunkilaiset tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan ja ihastumaan valikoimiimme. Kai minä sitten voin siitä ilosta vähän maksaakin!
Pellavasydämen kauppias Mervi
Näin tyhjää meillä jo paikkapaikoin on
Mutta kun tämä nyt tänään riepoo ja haluan sen kirjoittaa pois itsestäni, niin teen sen.
Kuten varmaan ainakin vakkarilukijat tietävätkin, Pellavasydän-putiikissani on menossa loppuunmyynti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tavaraa myydään puoleen hintaan ja allekin, mikä tarkoittaa sitä, että myyn samalla hinnalla, millä olen itse ostanut. Minulle ei siis jää mitään.
Tinkimisestä olen kirjoittanut aiemminkin. Joku lukija huomautti minulle, että ei ole fiksua kertoa, millaisia kommentteja on asiakkaaltaan saanut ja että ei asiakas ymmärrä, miten yrittäjä tavaran hinnoittelee ja että asiakasta ei se kiinnostaa vaan kiinnostaa vain se, että tavaran saa mahdollisimman halvalla.
Juu, ymmärrän minä sen - toisaalta.
Tinkivä asiakas on meillä poikkeus ja ehkä siksi juuri tunteita nostattava. En vaan meinaa millään ymmärtää, että asiakas, joka saa ison erän kangasta puoleen hintaan, pyytää siitä vielä PALJOUSALENNUSTAKIN. Rautalangasta väännettynä: minä myyn kankaan siihen hintaan, millä olen sen itse ostanut, mutta minun pitäisi antaa vielä enemmänkin. Sehän tarkoittaa, että MINÄ MAKSAN ASIAKKAALLE. Voisin siis ottaa esille oman lompakkoni ja kertoa, että tämän alennuksen maksan sitten omista eläkerahoistani.
Kaupan pidon idea on kuitenkin se, että myymällä tavaraa saan maksettua kaupan kulut ja vähän voisi jäädä minulle palkkaakin.
Tätä harmistusta lukuunottamatta olen erittäin tyytyväinen kauppias. Pääsen eroon varastosta ja varastointiongelmasta. Kauppa käy erittäin hyvin, saan koko ajan uusia asiakkaita, kaupunkilaiset tulevat ensimmäistä kertaa tutustumaan ja ihastumaan valikoimiimme. Kai minä sitten voin siitä ilosta vähän maksaakin!
Pellavasydämen kauppias Mervi
Näin tyhjää meillä jo paikkapaikoin on
 |
| Tämä hylly myytiin tänään |
 |
| Toivottavasti näitä varastointilaatikoita ei lainkaan tarvita |
 |
| alennuslappuja siellä ja täällä |
perjantai 20. syyskuuta 2013
Soutamista ja huopaamista
Pellavasydän-putiikki on ollut minulle tärkeä asia monessa suhteessa. Yksi merkitys sillä on ollut oman identiteettini vahvistumiselle. Kun jäin eläkkeelle verotoimistosta, tunsin epämääräistä kriisiä "mikä minä olen?" En ollut enää verovalmistelija, en työntekijä, vainko pelkästään eläkeläinen? Oikein paljon asiaa auttoi, kun saatoin laittaa ammatikseni "yrittäjä".
Toinen iso merkitys on ollut itsemääräämisoikedelle (vai -velvollisuudelle?) Menin naimisiin 35 vuotta sitten juuri ja juuri täysi-ikäisenä. Siirryin suoraan kotopöydästä mieheni valmiiseen huusholliin. Hän on minua 5 vuotta vanhempi ja oli tuolloin jo saanut oman elämänsä mallilleen. Väliin jäi itsellisen oman elämän harjoittelu. Hyvä vai huono asia, en tiedä...? Tässä avioliitossa olen saanut elää kuin Ellun kana (mistähän sellainen sanonta muuten tulee?) Minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia raha-asioista, laskuista, vakuutuksista, lainoista, autoista...Paitsi tietysti omat pikkuhankinnat.
Pellavasydämen asiat ovat olleet kokonaan ja vain minun käsissäni. Olen huolehtinut tuloista ja menoista. Tehnyt päätökset itsenäisesti ja kantanut vastuun niistä. Toki tarvinnut paljon apua, neuvoja ja tukea.
Yrityksen lopettamispäätös oli iso, siihen tarvittiin paljon aikaa ja energiaa. Nyt se on tehty ja olen täysin levollinen ja varma tekemistäni päätöksistä. Valmista ei ole vieläkään. Syyskuun lopussa oli tarkoitus laittaa ovet lopullisesti kiinni ja tämän ilmoitin asiakkaillekin. Kunnes päätin toisin.
Aika hurahti liian nopeasti. Asiakkaita on käynyt uskomattoman paljon, myynnit ovat olleet hyviä. Siltikään putiikki ei näytä tyhjenevän, eikä missään tapauksessa ole tyhjä tämän kuun lopussa. En ikinä olisi uskonut, että suostun jatkamaan vielä kuukaudella. Kun mieheni kanssa pähkäilimme varastotilaa - joko parakki pihaan tai vuokrattava tila muualta - mieheni heitti ajatuksen, että sittenkin olisi helpompi saada tuotteet myydyksi nykyisestä tilasta käsin. "Ei kai sun auta, kun jatkaa vielä myyntiä". Se tuntui aluksi aivan mahdottomalta, mutta kun tarkemmin ajattelin, siinä olikin järkeä.
Olen impulsiivinen ihminen ja teen ratkaisut yleensä heti ja tunteella. Nämä isommat ratkaisut ovat vaatineet uudenlaista päätöksenteon opettelua. Pitää malttaa mielensä, ajatella asiaa monelta kantilta ja kysyä neuvoa. Nyt olen sinut tämän uuden päätöksen kanssa. Loppuunmyynti jatkuu vielä lokakuun ja saan jatkoaikaa putiikin tyhjennykselle ja loppusijoituspaikan hakemiselle. Ahaa, nyt just tuli sähköposti eräästä tilasta, 35 m2 ja vuokra 213 euroa.
Mitä mieltä olette tästä tilasta, itse en osaa sanoa tässä vaiheessa vielä yhtään mitään? Tämä on piirimielisairaalan jotain entistä keittiötilaa. Kaukana keskustasta, vain kaupungintalo ja sairaalat lähellä, joten asiakkaita ei tänne eksy. Jäisi siis pelkäksi varastoksi, mutta voi tätä tietysti työtilana käyttää. Ja kurssipaikkana? Taas tarvittaisiin viisautta tehdä tärkeä ja kauaskantoinen päätös, kuka auttaisi?
Tällä menettelyllä uusi elämäni alkaakin vasta marraskuussa.
Pellavasydämen Mervi
Toinen iso merkitys on ollut itsemääräämisoikedelle (vai -velvollisuudelle?) Menin naimisiin 35 vuotta sitten juuri ja juuri täysi-ikäisenä. Siirryin suoraan kotopöydästä mieheni valmiiseen huusholliin. Hän on minua 5 vuotta vanhempi ja oli tuolloin jo saanut oman elämänsä mallilleen. Väliin jäi itsellisen oman elämän harjoittelu. Hyvä vai huono asia, en tiedä...? Tässä avioliitossa olen saanut elää kuin Ellun kana (mistähän sellainen sanonta muuten tulee?) Minun ei ole koskaan tarvinnut huolehtia raha-asioista, laskuista, vakuutuksista, lainoista, autoista...Paitsi tietysti omat pikkuhankinnat.
Pellavasydämen asiat ovat olleet kokonaan ja vain minun käsissäni. Olen huolehtinut tuloista ja menoista. Tehnyt päätökset itsenäisesti ja kantanut vastuun niistä. Toki tarvinnut paljon apua, neuvoja ja tukea.
Yrityksen lopettamispäätös oli iso, siihen tarvittiin paljon aikaa ja energiaa. Nyt se on tehty ja olen täysin levollinen ja varma tekemistäni päätöksistä. Valmista ei ole vieläkään. Syyskuun lopussa oli tarkoitus laittaa ovet lopullisesti kiinni ja tämän ilmoitin asiakkaillekin. Kunnes päätin toisin.
Aika hurahti liian nopeasti. Asiakkaita on käynyt uskomattoman paljon, myynnit ovat olleet hyviä. Siltikään putiikki ei näytä tyhjenevän, eikä missään tapauksessa ole tyhjä tämän kuun lopussa. En ikinä olisi uskonut, että suostun jatkamaan vielä kuukaudella. Kun mieheni kanssa pähkäilimme varastotilaa - joko parakki pihaan tai vuokrattava tila muualta - mieheni heitti ajatuksen, että sittenkin olisi helpompi saada tuotteet myydyksi nykyisestä tilasta käsin. "Ei kai sun auta, kun jatkaa vielä myyntiä". Se tuntui aluksi aivan mahdottomalta, mutta kun tarkemmin ajattelin, siinä olikin järkeä.
Olen impulsiivinen ihminen ja teen ratkaisut yleensä heti ja tunteella. Nämä isommat ratkaisut ovat vaatineet uudenlaista päätöksenteon opettelua. Pitää malttaa mielensä, ajatella asiaa monelta kantilta ja kysyä neuvoa. Nyt olen sinut tämän uuden päätöksen kanssa. Loppuunmyynti jatkuu vielä lokakuun ja saan jatkoaikaa putiikin tyhjennykselle ja loppusijoituspaikan hakemiselle. Ahaa, nyt just tuli sähköposti eräästä tilasta, 35 m2 ja vuokra 213 euroa.
 |
| Tässä puolet tilasta |
Tällä menettelyllä uusi elämäni alkaakin vasta marraskuussa.
Pellavasydämen Mervi
torstai 5. syyskuuta 2013
Uuden elämän ensimmäinen tehtävä
En muista, olenko jo täällä blogissa hehkuttanut uutta elämääni, joka alkaa siinä lokakuun kieppeillä.
Kunhan saan Pellavasydämen kaikki touhut touhuttua (loppuunmyynti, paperihommat, pakkaus, muutto ym.) aloitan uuden elämän. Voitko kuvitella, 50+ ikäinen nainen voi vielä/taas unelmoida uudesta alusta. Ihanaa!
Tämä on minun keinoni selviytyä pettymyksestä ja luopumisesta. Kivampaa kuin itkeä, on kääntää tilanne voitoksi!
Uuden elämän säännöt ovat tekeillä, niihin palaan myöhemmin.
Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin lukkoonlyöty. Se tuli vastaani eilen putiikin ovella, eikä ollut paljon aikaa pohtia eikä edes em. sääntöjä kertailla, vaan päätöksen tein siltä seisomalta. Lupasin tehdä PUVUSTUKSEN Lentävä Lokki -teatteriryhmälle. En edes muista, koska esitys alkaa ja mikä sen nimi on. Tykkään ihan hirveästi teatteripuvustuksen tekemisestä ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että pääsen kiertämään kirpputoreja ihan tarkoituksella!
Tässä esityksessä ei ole montaa esiintyjää, sen sijaan rooleja on paljon. Jokainen esittää useampaa roolia ja roolinvaihdot tapahtuvat nopealla tempolla ja se pitää saada aikaiseksi helpoilla ja nopeilla vaatteen vaihdoilla. Muistelen, että tapahtumat sijoittuvat tähän päivään, joten ompeluhommia tuskin tulee kovin paljon, kun ei tarvitse mitään "historiallisia" pukuja tms. valmistaa.
Työläin aiemmista puvustuksista oli Seitsemän Veljestä, johon ompelin muistaakseni kaikkikin puvun. Ja tossut. Ja poikien "alastomat alapäät" (kohtaus, jossa juoksevat palavasta saunasta).
Onpahan Mervillä jotain kivaa, mitä odottaa! Paitsi että nyt hän odottaa huomista päivää, jolloin alkaa loma.
Sen sijaan juuri nyt lähden takaisin Puotiin hinnoittelemaan pellavalankoja ja matonkuteita, jotka otettiin mukaan alennusmyyntiin juurikin tänään. Tällainen mainos oli tämän päivän Uudenkaupungin Sanomissa.
Näin suurena se ei todellakaan ollut lehdessä, vaan kahden palstan levyisenä ja 2,5 cm korkea, mutta oli hyvällä paikalla ja tuollaisena värikkäänä varmasti tuli huomatuksi.
Mervi
Kunhan saan Pellavasydämen kaikki touhut touhuttua (loppuunmyynti, paperihommat, pakkaus, muutto ym.) aloitan uuden elämän. Voitko kuvitella, 50+ ikäinen nainen voi vielä/taas unelmoida uudesta alusta. Ihanaa!
Tämä on minun keinoni selviytyä pettymyksestä ja luopumisesta. Kivampaa kuin itkeä, on kääntää tilanne voitoksi!
Uuden elämän säännöt ovat tekeillä, niihin palaan myöhemmin.
Ensimmäinen tehtävä on kuitenkin lukkoonlyöty. Se tuli vastaani eilen putiikin ovella, eikä ollut paljon aikaa pohtia eikä edes em. sääntöjä kertailla, vaan päätöksen tein siltä seisomalta. Lupasin tehdä PUVUSTUKSEN Lentävä Lokki -teatteriryhmälle. En edes muista, koska esitys alkaa ja mikä sen nimi on. Tykkään ihan hirveästi teatteripuvustuksen tekemisestä ja nautin jo etukäteen ajatuksesta, että pääsen kiertämään kirpputoreja ihan tarkoituksella!
Tässä esityksessä ei ole montaa esiintyjää, sen sijaan rooleja on paljon. Jokainen esittää useampaa roolia ja roolinvaihdot tapahtuvat nopealla tempolla ja se pitää saada aikaiseksi helpoilla ja nopeilla vaatteen vaihdoilla. Muistelen, että tapahtumat sijoittuvat tähän päivään, joten ompeluhommia tuskin tulee kovin paljon, kun ei tarvitse mitään "historiallisia" pukuja tms. valmistaa.
Työläin aiemmista puvustuksista oli Seitsemän Veljestä, johon ompelin muistaakseni kaikkikin puvun. Ja tossut. Ja poikien "alastomat alapäät" (kohtaus, jossa juoksevat palavasta saunasta).
Onpahan Mervillä jotain kivaa, mitä odottaa! Paitsi että nyt hän odottaa huomista päivää, jolloin alkaa loma.
Sen sijaan juuri nyt lähden takaisin Puotiin hinnoittelemaan pellavalankoja ja matonkuteita, jotka otettiin mukaan alennusmyyntiin juurikin tänään. Tällainen mainos oli tämän päivän Uudenkaupungin Sanomissa.
Näin suurena se ei todellakaan ollut lehdessä, vaan kahden palstan levyisenä ja 2,5 cm korkea, mutta oli hyvällä paikalla ja tuollaisena värikkäänä varmasti tuli huomatuksi.
Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)