Hauskaa luettavaa vanhoissa naistenlehdissä

En osanne selittää, mitä puuhaan nykyisin. Liittyy vanhenemiseen ja luovuttamiseen. Olen siivoillut nurkkia kaupan puolella. Ompelijani Arja tekee valmiiksi vuosien aikana kertyneitä keskeneräisiksi jääneitä juttuja ja paljon laitetaan roskiin. Haluan hävittää kaikki pahvilaatikot, joissa lukee "keskeneräisiä". Eilen vietiin 5 vanhaa ompelukonetta ja saumuria odottamaan kaatopaikkakuormaa. Olen järjestellyt myös toimistoani. Ajatus taustalla saattaa olla putiikin lopettaminen lähivuosina?

Koska olen vuosien ajan kerännyt kaikenlaista "tästä voisi tehdä..." ja nyt tajuamassa, etten ehkä elämäni aikana toteuta kaikkia hienoja ideoita, niin heitän pois sellaiset materiaalit.

Tässä yhteydessä löysin kasan vanhoja naisten lehtiä: "Omin käsin", "Kotiliesi" ja "Kodin käsitöitä". Suurin osa lehdistä on 1930 -luvulta ja muutama -60 luvulta. Vaikka lehdet ulkomuodoltaan ovatkin aivan eri maailmasta, aiheet ovat kuitenkin loppujen lopuksi samat kuin nykyisinkin.

Jos nykymediaa syytetään laihuuden ihannoista, niin mitä tämä sitten on?

Minkä näistä haluat toteuttaa?

Kun lantiomitta ylittää 110 cm

 Onneksi oli sentään malleja tukevammillekin tantoille!

 Minun mielestäni entisajan vaatteissa oli paljon todella kauniita, mutta ei taitaisi nykynuoriso välittää näistä mekoista:

Näin kultainen nuorisomme pukeutuu

Jokaisessa lehdessä oli erilaisia pannumyssyn kirjailuja. Tässä retkeilylakki ja vyö hienosti kirjailtuina. Kyllä entisajan naisilla oli aikaa ja viitseliäisyyttä!

Monet vauvan nutut ja lasten villatakit olisivat sellaisenaan sovellettavissa tämän päivän lapsillekin. Tämä presidentin puoliso Kaisa Kallion myssymalli on aivan nykymuotiin sopiva - tupsua myöten -  ja sen voisin vaikka toteuttaakin. Puuvillainen vuori olisi muuten herkkähipiäisille tämän päivän ihmisille vallan mainio.

Mainoksia oli näissä lehdissä paljon ja niitä oli kyllä hauska lukea. Tämän lankamainoksen taidan suurentaa käsityöputiikkini seinälle.

Oikeat langat tyytyväisiin kauppoihin

Kierrätys ja tuhlaamattomuus ilmenee jo silloisissa mainoksissa

Tämä miesten nappipaita -mainos on kyllä hurmaava. On siinä saanut mainostoimisto laittaa luovuutensa peliin, kun on tällaisen runon rustannut!

Paljon on vanhoissa lehdissä ohjeita ja neuvoja ja tämä tarvekalu saattaisi olla hyödyllinen nykyäänkin? Ikinä en ole nähnyt sukanparsimiskonetta.

Kaiken tarpeellisen lisäksi (ateria, joka ei väsytä eikä lihota) lehdistä löytyi toki "hömppääkin": Kieku ja Kaiku - sarjakuva, keksittyjä tarinoita ja jopa kuvia kuninkaallisista. Tässä Ruotsin hovista:

Ruotsin kuningashuoneessa on kaksi pikku prinsessaa

Lopuksi laitan vielä kuvan erilaisesta Maamme-laulusta.

Ideana näiden lehtien säilyttämisessä oli käyttää hyväkseni huvittavat mainokset. Olen nähnyt tuotteita, joihin on painettu juurikin vanhoja mainoksia. Mutta nyttemmin olen varma, etten koskaan tule sellaisia tekemään, joten lehdet ovat minulle tarpeettomia. Jos joku haluaa, niin annan pois.

Pellavasydämen Mervi

Ideasta myyntituotteeksi - kankaanpainantakokeiluja

Tai no kokeiluja... kyllä Veera jo osaa kankaanpainannan, mutta ne vanhat työvälineet, mitä löytyi kaapin perukoilta, vaati vähän kokeilemista.

Kuten edellisellä kerralla mainitsinkin, alamme suunnitella saunamyssyä. Ensin päätimme tehdä sen froteesta. (Tuo lause ei muuten ole niinkuin tarkoitin. Vaan: Päätimme tehdä sen ensin froteesta) Sanajärjestyksellä näyttää olevan merkitystä. Koska yksivärisestä froteesta tulee aika tylsä, mietimme koristelumahdollisuuksia. Tuollainen frotee ei ole kankaanpainantaan yksinkertaisin mahdollinen, mutta kyllä se onnistuu.

Aina voi oppia uutta. Tällä kertaa minua muistutettiin riittävien alkuvalmistelujen tarpeellisuudesta. Koska seula oli täynnä muutakin tekstiä, piti niitä peitellä, niin että vain haluttu "Uusikaupunki" jäi näkyviin. Pöytä suojataan. Kangas kiinnitetään. Ilmankos minun kokeiluni yleensä päättyvät katastrofiin.

 Ensin kokeiltiin tuputusmenetelmää, mutta väri oli niin vanhaa, ettei tulos ollut hyvä.

Sitten vaihdettiin systeemiä, otettiin ikkunalasta käyttöön (raakkelia ei löytynyt mistään)

Vanha pasta vedellä laimennettuna ja toinen vähän vetreämpi pasta antoivat jo hyvän tuloksen. Lakanakankaalle lopputulos on aivan timangi.

Kaapista löytyi tällaiset  värit, jotka viittaavat kalvoväreihin, mutta ovat kankaalle tarkoitetut. Kun minä palvelin välillä asiakasta, Veera ehti vähän kokeilla näitäkin.

 Sitten löytyi myös liitumuotoiset värit, jotka pakkauksesta päätellen ovat jostain 70-luvulta. Kyllä näilläkin ihan kivaa jälkeä tulee.

Lauantain työpäivä oli vain neljä tuntia, joten meidän homma jäi kokeiluasteelle. Nyt pitäisi päättää, mitä lopulta lähdetään yrittämään, tekemään koeponnistukset, testaukset jne. Ihan ensimmäiseksi täytyy hankkia kunnon värit. Koska mukana on harjoittelija, jonka on tarkoitus oppia tulevaisuuttaan varten, on minunkin parasta tehdä projekti oikein.

Ideasta myyntituotteeksi. Miten valmistetaan tuote myyntiin? Mitä kaikkea pitää huomioida? Siinäpä.

Pellavasydämen Mervi

Ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa eikä kaikkia ideoita toteuttaa

Myönnän olevani hamstraaja, vaikka nyttemmin vähän jo oppinut rajoittamaan tavaran haalimista. Hyvän huomautuksen asiasta luin Saaripalstan Sallan blogista, kun hän kertoi naapurin pihamaalla kasvavasta erikoisesta kukasta. Keskustelu meni jotenkin näin: Minä hänelle kommentoin, että "kait menit ämpärin kanssa taimia hakemaan?" johon Salla vastasi, että "Ei. Jos haluan ihailla kasvia, sinne on lyhyt matka". Mikä viisaus!

Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa. Ei kaikkia vanhoja tunnearvoa sisältäviä tavaroitakaan ole pakko säilyttää - kyllä ne muistot voi ilman tavaran näkemistäkin yleensä palauttaa mieleen. Ei kaikkia kauniita vaatteita tarvitse ostaa, jos kaappi on jo ennestäänkin ylitäysi. Ei kaikkea tuunaukseen sopivaa tarvitse varastoida - yleensä vastaavaa materiaalia löytyy sitten, kun oikeasti aikoo jotain tehdä.

Toinen asia, mikä aiheuttaa minulle "stressiä" on ylipursuavat ideat. Netti, facebook ja erityisesti Pinterest ovat pullollaan ihania ideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Millään ei aika riitä (koska sitä tuhlaantuu juurikin netissä surffaamiseen).

Tänään huomasin suunnittelevani sitä ja tätä kurssia. Olisi kiva järjestää hiihtolomalla koululaisille askartelu- tai käsityökurssi, aikuisille sukanneulomiskurssia ja milloin mitäkin. Sitten tuskastun, kun en saa toimeksi. Aika kuluu, enkä ole järjestänyt mitään. Miksi pitäisi? Mitä minä siitä hyödyn? Ja ennen kaikkea - miten minä kuvittelen jaksavani? Viime viikonlopun kurssin vaikutukset tuntuvat vielä tänään - keskiviikkona - kropassa, kun joka paikka särkee. Fibromyalgia on siitä ikävä, etten aina tiedä, kummasta syystä kivut yltyvät; liian vähästä liikunnasta vai liian kovasta rehkimisestä.

Tänään siis lohduttelin itseäni, ettei mun ole mikään pakko järjestää yhtään ainutta kurssia. Ihan tavallinen arki riittää tälle invalidille!

Mutta se on toinen asia, jos asiakkaat toivovat. Tänään nimittäin soitti eräs asiakas, jolle olin jo luvannut sukkakurssin, mutta silloin joulun alla se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt yritämme uudelleen, sillä hänellä oli jo muutama kaveri puhuttuna mukaan. Tässä tapauksessa tokikin innolla suunnittelen kurssia. Ehkäpä perästi paikallislehden etusivulle mainos?

Turhat energiasyöpöt kannattaisi ravistaa elämästään. 

Jos ei elämä muuten, niin itse itseään ei kannata vangita!   

Pellavasydämen Mervi

Ootteko tulossa vai menossa?

Ootteko messuille menossa vai jo tulossa, olen kysynyt tänään vaikka kuinka monta kertaa. Enpä ymmärtänytkään, että kaupungin messutapahtuma vaikuttaa minunkin putiikinpitämiseeni näin paljon. Lähes koko ajan on väkeä käynyt. Ja minä olen tehnyt tutkimusta messutyytyväisyydestä. Osaisin aika hyvin antaa palautetta järjestäjille.

On se hassua, miten erilailla ihmiset näkee ja kokee. Yhdeltä porukalta kysyin, että onko siellä eläimiä. Juu, oli siellä yksi alpakka ja kolme koiraa. Toisilta sain sitten kuulla, että siellä oli vaikka mitä eläimiä; possuja, lampaita, hevosia jne.. Yhdet tykkäsi, että oli kivampi paikka kuin edellisinä vuosina, toiset taas olivat ehdottomasti tämänvuotisen pitopaikan kannalla.

Aamulla bongasin facebookista yhden käsityöidean. Hups! meinasin paljastaa sen. Kun pitikin vasta arvuuttaa, että mikähän tästä tulee?

En kylläkään ole varma, tuleeko yhtään mitään. Mutta onpa ollut kiva esitellä vieraille. Moni on lähtenyt mielissään ideasta. Äskeinenkin asiakas sanoi: "Nyt äkkiä kotiin toteuttamaan ideaa" Oli kuulemma inspiroivaa käydä Uudessakaupungissa.

Ja minä sain mielinmäärin toteuttaa sosiaalista puolta itsessäni.

Pellavasydämen Mervi

Röyhelöä ja lisää röyhelöä!

Kummallinen sana tuo " röyhelö ", kuulostelepa sitä...

Kaksi vuotta sitten röyhelöhuivit oli kova sana juuri näin joulun jälkeen. Niitä tilattiin vaikka maanääristä - minäkin. Ja nyt niitä on jäljellä laatikkokaupalla.

Juuri kukaan ei enää halua röyhelöhuivia kaulaansa. Tai siis niitä on jo tarpeeksi kudottu kaulat täyteen. Nyt näille langoille pitäisi keksiä jotain "uusiokäyttöä".

Tein muutaman kokeilun

 

Tällaisesta kapeasta nauhasta - jota on varmaan kaikkein helpoin neuloa - tein kassin toisen puolen, näin:

Koska tuo luumunpunainen lanka loppui, teen toisen puolen keltaista. Paitsi laukku, tästä tulisi myös pehmoinen tyyny.

Tästä vaaleanpunaisesta karkkilangasta tulee pikkulaukku pikkuprinsessalle. Aika viehättävä voisi olla myös pikkuhamonen, jonka helmassa olisi tällaista pitsiröyhelöä yltympäriinsä.

Juuri nyt meillä on pengottu laatikoita ja pussukoita ja mieheni täyttää par'aikaa autoon tavaraa. Huomenna on myyntitapahtuma työväentalolla, jonne Pellavasydänkin pöytänsä kattaa. Röyhelölankoja saisi nyt alkaen 1,-/kerä. Kuka sitten keksii mitäkin niistä tehdä.

Pellavasydämen Mervi

Uudet ideat

Käsityömessuilta tapaan ostaa jonkun tekemispaketin. Viime vuonna se oli huovutettu enkeli (täällä) Tänä vuonna ostin kaksikin, tällaiset:

Nyt pitäisi valmistaa nuo näytekappaleet, sillä ei noista kuvista oikein vielä pääse innostumaan. En ole kyllä ihan varma, jos itsekään tästä vaniljakehrästä huimasti tykkään. Siihen muuten tulee valot.
Koskaan ei kuitenkaan pidä antaa omien mieltymystensä liikaa ohjata hankintoja - asiakkaat voivat pitää ihan erilaisista töistä.

Innostuisitko sinä näistä?

Hei muuten....arvontapalkinto on vielä vailla noutajaa! Anonyymi, nimimerkillä Jude, eikös kirja kiinnostakaan? Täällä kerroin arvonnan tuloksen.

Pellavasydämen Mervi

Ideaa pukkaa - liikaakin?

Elän hankalaa välivaihetta. Putiikkia pitäessäni en juurikaan ole ehtinyt toteuttaa "omia" ideoitani.

Tuo lause on ihan yhtä tyhmä kuin tämäkin "äitinä minulla ei ole omaa aikaa". Mikä on omaa aikaa? Eikö lasten hoitaminen ole omaa aikaa? Eikö työssä käyminen ole omaa aikaa? Kenen aikaa sitten? Jokainen vaan käyttää oman aikansa miten haluaa.

No mutta siis, kun aika on rajallista, on minunkin kannattanut ideoita kehitellessäni ja valikoidessani  pitäytyä niissä, jotka päätyvät myyntiin. Viiteen vuoteen en ole tehnyt mitään omaan kotiin enkä juurikaan mitään itselleni. Nyt katselen silmät ymmyrkäisinä kaikkia ihania ideoita, mutta vielä pitää vähän aikaa malttaa, ennenkuin pääsen niitä toteuttamaan. Kaksi ja puoli viikkoa, sitten laitan Pellavasydän-puodin ovet viimeisen kerran kiinni.

Toinen hankaluus tässä vaiheessa on tarvikkeiden valikointi. Tavaraa kulkee kodin ja putiikin välillä. Myydäkö - säilyttääkö - heittääkö pois - siinäpä ongelmaa kerrakseen! Tässä esimerkiksi yksi mitätön kierrätyskeskuslöytö:

Näitä on minulla jemmassa paljon, enkä vielä ole keksinyt, mitä näillä teen vai teenkö mitään? Alkuperäinen idea taisi olla, että maalaamalla näistä olisi voinut tehdä pöydällä pidettäviä "ständejä" kauppaan.

Olin jo heittämässä nämä roskiin, mutta ei  - ahneus iski taas! Jos kuitenkin....

Alustan voi kääntää toisinpäin, jolloin siinä ei lue mitään. Tai sitten sen voisi maalata. Tuo yläosa on aikas vahvaa kartonkia, senkin voisi maalata. Jos maalaisi liitutaulumaalilla, siihen voisi kirjoittaakin. Tai sitten sen voisi päällystää kankaalla ja koristella pitseillä, napeilla ja nauhoilla. Tai hauskan värisillä papereilla, tapetilla...

MUTTA KYSYMYS KUULUU: MIHIN TUOLLAISIA TARVITAAN?

Vaikka niistä saisi tehtyä miten hienoja, onko siinä mitään mieltä? Pelkkä koristus?
Noh, kauppias minussa edelleen nostaa päätään ja ajattelen, että jos/kun joskus jossain olen myymässä tuotteitani, noihin on hyvä laittaa hintatiedot ym. Mutta onko nämä siinäkään tarkoituksessa paras mahdollinen vaihtoehto?

Kyllä elämä on sitten hankalaa.
Mervi

Inspiroidunko näistä?

En voinut jättää näitä kirpparin hyllylle. Neljä hyväkuntoista - vaikuttaa lähes käyttämättömiltä - kasvopyyhettä, joissa on käsinvirkatut pitsit päissä. Ehtaa 70-lukua.

Vohvelikangasta ja käsinvirkattua puuvillapitsiä

Ihanne olisi, että olisi valmis idea ja voisi heti työstää tällaiset löydöt valmiiksi tuotteeksi. Nyt kun "hautaan" ne  noista teen joskus jotain - läjään, sinne ne unohtuvat....

Katselen niitä hetken tuossa keittiön sivupöydällä, ehkä se idea sieltä pulpahtaa kahvia juodessa!?

puutarhaa, kilpailua ja tunnustus

Yritän pysytellä blogini aiheessa "käsityöyrittäjyys" mutta sallitaanhan pieniä lipsahduksia?

Tunsin eilen itseni sen verran vahvaksi, että hiukan kävelin ulkona. Minulla on onni omistaa puutarha, jonka eteen en ole laittanut tikkua ristiin - eli siis vain osaomistus...

Meillä on sellainen sääntö, että mieheni saa määrätä ulkona ja minä sisällä. Ihan hiukan kyllä yritän ujuttaa puutarhaan juttuja, jotka mielestäni sinne sopivat kuin pisteeksi i:n päälle. Pikku hiljaa näyttävät saavan luvan jäädä...

Uskaltaakohan tähän vielä istahtaa?

Rakastan kantoja, naavaisia risuja ja käkkyräisiä oksia.

Vanhat hevosenlänget, vaimitkänoion?

Oletteko käsillä tekijät muuten huomanneet tällaisen kivan kilpailun? Vielä ehtii osallistua...

Tämän leikkeen otin Tekstiiliteollisuuden sivuilta, kun kuvittelen että tätä on luvallista jakaa...?

Olen säilytintä suunnitellut, mutta ei oikein tahdo syntyä kelvollista ideaa. Ihan kiva silti pyöritellä lankoja, hahmotella luonnoksia ja hieroa aivonystyröitä... Yleensä kyllä käy niin, että päätän osallistua kivaan kilpailuun, mutta aina loppuu aika kesken ja loppujen lopuksi - en ole yhteenkään osallistunut!




Tunnustuksia on kiva saada. Tämän sain Susannalta, blogista  Susannan Työhuone. Kiitos tästä! Nyt tämä pitäisi lähettää eteenpäin kivoille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Mutta kun...Lähetin juuri toisen haateen 11 bloggaajalle, joten olen oman blogilistani jo käynyt läpi enkä halua enää hätyyttää niitä, joilla jo on monta vastattavaa.

Nyt lähden Turkuun - käräjille todistajaksi. Huiiiii! Pelottaa, sillä tämä on ensimmäinen kerta elämässäni.     mervi

Luovuus vaatii aikaa ja joutilaisuutta

Bannerikokeilu jatkuu, tässä aikaisempi...

Viime yönä heräsin heti kohta nukahdettuani ja mieleeni putkahti idea. Vanha kunnon "seinävaate",  mutta uudella tavalla toteutettuna. Kokemuksesta viisastuneena hain muistikirjan ja luonnostelin idean ja yksityiskohdat siihen. Ja jatkoin unia.

Miten te laitatte ylös mieleen juolahtaneet ideat?

Liput ja laput olen todennut huonoksi tavaksi, ne on hankala säilöä. Muistikirjakin on yleensä väärässä paikassa, kun ideaa pukkaa. Jonkinlainen leikekansio olisi varmaan hyvä, mutta aina on olevinaan niin kiire, ettei sitä ehdi päivittää!

Tämä huhtikuu on tarkoitus olla ideointikuukausi. Työstressi on jo lauennut  ja vielä on aikaa töihin lähtöön. Helposti aika kuluu hukkaan, jos ei aseta tavoitteita. Onko kukaan muu huomannut sellaista, että kovassa kiireessä eivät ideat pääse esiin - luovuus vaatinee aikaa ja joutilaisuutta?

Tänään ajatukseni ei lähtenytkään ideasta, vaan katselin matonkuteitani ja ihmettelin, mitä tekisin ohuen ohuista kuteista, jotka eivät kelpaa korien virkkaamiseen. Tyhjensin kaapista osan virkkaamistani pöytäliinoista:

Mitenkähän näitä voisi käyttää tuunaukseen?

Pöytäliinoista etsin sopivaa mallia, mutta ensin piti kuteet saada kerälle, hankala homma. Pitäisi olla jopa hengityssuojaimet, huomasin. Alkoi yskittää.

Musta ja valkoinen kude ovat samanpaksuista. Käyttäisikö niitä samassa matossa vai tekisikö kummastakin väristä erikseen maton? Valitsin pöytäliinoista mallin, jonka voisi toteuttaa mattona. Mutta onko parempi sittenkin tehdä pelkillä kiinteillä silmukoilla (musta) vai voiko matossa olla noinkin isoja reikiä (valkoinen)...

Joskus tuote lähtee toteutumaan käsillä olevasta materiaalista tai ideasta, joskus tarpeesta tehdä tietty tuote (yrittäjällä useimmin) ja harvemmin sitä tekee vaan ajankuluksi...

Tuotekehittely maton osalta jatkuu.

Lisää valoa!

Kerroin jo pienten lasipurkkien päällystämisestä. Nyt esittelen vähän isommat, eli ne kurkkupurkit...

Ensin tein yksinkertaisen, pelkkää verkkoa. Sitten innostuin kokeilemaan erilaisilla, erivahvuisilla langoilla ja lopuksi suunnittelin jo pitsikuvioitakin. No, suunnittelin ja suunnittelin - siinä vaan virkatessa kokeilin ja yritin saada aikaiseksi pitsiä, joka valoa heijastaessaan näyttäisi mielenkiintoiselta.

Paitsi tuikkylyhtyinä, näille voi keksiä muitakin käyttötarkoituksia

Toisiin virkkasin yläreunaan kiristysnauhan, mutta monet kyllä pysyvät ylhäällä ilmankin. Nauha voisi olla silkkinenkin. Toki se voi olla vaaratekijäkin, jos lipsahtaa tuleen. Itse olen polttanut näissä vain tuikkuja, jolloin liekki ei nouse korkealle, eikä lasi kuumene liikaa.

Alunperin suunnittelin koristelevani nämä erilaisilla nauhoilla, pitseillä, helmillä ja napeilla, mutta en löytänyt mieleistäni tapaa. Ehkä tässä pätee sanonta "vähemmän on enemmän"....? Ainut, minkä kelpuutin, on tämä. Kaksi punaista nappia, jotka heijastavat hiukan valoa lävitseen.

Mitäs pidätte? Innostuitko itse etsimään langanloppuja ja tyhjentyneitä lasipurkkeja? Eikös tämä olisi kiva mökkituliainen? Elokuun lyhtyjen yöhön on vielä aikaakin virkata...