Lopun alkua

Nyt alkaa karu totuus konkretisoitua! Kuten kerroinkin viime postauksessa, olen alkanut laittaa paikkoja kuntoon. Kuntoon ja kuntoon - joku voisi sanoa, että menevät entistä enemmän sekaisin.

Siinä samalla siirrellessa tavaroita hyllyltä toiselle, olen tehnyt inventaaria, mitä kaikkea tavaraa lusmuilee toisten alla ja takana. On muuten tosi hauska huomata, että kun joku tuote nostetaan kunnolla esille, se alkaa kiinnostaa asiakkaita ja menee kaupaksi. Toinen huomattu seikka on alennusmyynti. Ei tarvitse paljonkaan olla alennusta, kunhan tuote nostetaan ulos alennuskoriin, johan siitä päästään eroon. Yhdetkin ristipistopussukat ovat olleet koskemattomina jo parikin kesää ja tänään kävivät kuin kuumille kiville, kun siirrettiin ulos - no kyllä niissä oli reilu alennuskin...

On aivan selvä tosiasia, että meillä on ollut liikaa tavaraa. Liikaa käydäkseen kaupaksi. Tottakai tavaroiden runsaus miellyttää monien silmää, mutta kauppoja ei synny, jos tavaraa on päällekkäin ja allekkain ja toistensa tiellä. Nyt olemme aika ronskilla kädellä laittaneet jo alennusmyyntiä alkamaan ja sitä mukaa kun tulee tilaa, levitämme tuotteita paremmin nähtäville.

Myyntitilissä olevia tavaroita on jo pakattu ja aletaan lähetellä takaisin valmistajille. Sydäntäni särkee, kun joudun näin ensimmäisen kerran tekemään. Olisi ollut kiva saada kaikki myydyksi, mutta sehän se on juuri myyntilimyynnin ajatuskin, että myymätön tavara palautuu valmistajalle. Loppuunmyynnissä voi kuitenkin olla vain omia tuotteitani, joita voin myydä sellaisella alennuksella kuin itse haluan.

Loppuviikosta Uudessakaupungissa alkaa Crusell-viikot. Musiikkia, musiikkia ja musiikkia. Voi että, eihän siitä ole kuin hujaus, kun juuri kirjoittelin samasta aiheesta! Ei siitä voi olla vuosi kulunut?! Tämä viikko tuo kaupunkiin paljon turisteja, muusikoita, musiikin kuuntelijoita ja muuten vain kiinnostuneita matkaajia. Kaksi seuraavaa viikkoa on vielä ihan normaalia myyntiä, jolloin valmistan vielä uusiakin tuotteita.

Kun koulut alkavat, kaupunki hiljenee ja sitten me taas alamme riehumaan! Mutta sehän nähdään sitten. Sanoo hän, joka on ihan rättipoikkiuupunut ja kipeä. Äsken jouduin ottamaan uuden tupla-annoksen särkylääkkeitä, kun mikään ei näytä auttavan. Pötköllä ei saattanut olla, joten ei kun töihin! Huomiseksi olen luvannut muutaman apina-kassin tehdä. Ja kun en ole varma, mitä kangasta asiakas tarkoitti, on paras tehdä kassi joka kankaasta, eikö vain?

Pellavasydämen Mervi

Tässä ihan muita kasseja:

Onks teillä muilla LIIAN kuuma? Mulla on, tuskan hiki.

Virallista asiaa kuitista

Tämä kirjoitus koskee välittäjäkauppaa ja kuitin kirjoittamista.

Hetken mielijohteesta kuvasin lauantaina putiikissa tiskin ääressä istuessani kuitteja. Ajatella, mikä loistava idea! Mutta siitä tulikin sitten mieleeni ihan asiallinen asia, joka ihan varmasti on uutta joillekin yrittäjille.

Käsitöitä myydään käsittääkseni paljonkin myyntitiliperiaatteella. Tästä olen kirjoitellut jo useammankin kerran, joten siihen en nyt puutu kuittia syvällisemmin. Pellavasydämessä on lähes 50 käsityöläistä - osa yrittäjiä, osa harrastajia - joiden tuotteita on meillä myynnissä. Osalla vain yksi tuote, mutta joillakin kokonainen repertuaari.

Aloittaessani tämän VÄLITTÄJÄKAUPAN soitin verotoimiston yrittäjien palvelunumeroon ja kysyin neuvoa, mitä vaatimuksia kuitille on välittäjäkaupassa. Kirjoitan nyt koko ajan kirjoittamisesta, koska minulla ei ole käytössä kassakonetta. Periaate on kuitenkin molemmissa sama. No, tuo soitto ei tuonut mitään uutta. Lieneekö vastaaja koskaan joutunut edes miettimään moista asiaa?

Meille käyttökelpoisin kuitti on tällainen pystymallinen. Näitä olen löytänyt kahdenlaisia ja tämä kuvassa oleva ei ole se paras. Tässä on aivan turhaan tuolla yläosassa ostajalle oma lokeronsa, sitä ei tarvita koskaan.

Koska välittäjäkaupassa myyjänä on tuotteen valmistaja (käsitöiden ollessa kyseessä) ja minä olen VAIN VÄLITTÄJÄ, en siis myyjä. Tämän perusteella myös kuitti on kirjoitettava myyjän nimissä. Mutta jos kuvitellaan, että asiakas ostaa vaikka kolmelta eri valmistajalta jonkun tuotteen ja vielä Pellavasydämen omista valikoimistakin, joutuisin kirjoittamaan 4 erillistä kuittia! Tämä olisi mielestäni aivan hölmöä ja aiheuttaisi asiakkaille kovasti hämmästelyä. Heitä tuskin kiinnostaa nämä eri kaupankäynnin muodolliset vaihtoehdot.

Olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että kirjoitan kuittiin myyjäksi Pellavasydän, mutta jokaisen tuotteen kohdalle tavalla tai toisella maininnan siitä, kuka sen tuotteen oikea myyjä on. Allaolevassa tapauksessa asiakas on ostanut Heli Niemen valmistamat keraamiset sammuttajatontut ja minun omaan valikoimaani kuuluvan metallisen koukun.

Jos kysyisin joka asiakkaalta, että haluaako hän kuitin, tuskin kukaan haluaisi. Mutta kun se ensi vuoden alusta tulee joka tapauksessa pakolliseksi (asiakas velvoitetaan sitä jopa pyytämään) olen totutellut asiakkaani tähän. Itse kirjoitan kuitin joka tapauksessa, koska kuitti on välttämätön siinä vaiheessa kun alan tilittää myyjille heidän osuuksiaan.

Kuiteista tehdään myös kuukausierittely vai miksi sitä sanotaan. Kuukausittain teen erittelyn joka päivästä, kuinka paljon on ollut omaa myyntiä ja erittelyn myös varsinaisien myyjien myynneistä. Ja kaikki tämä käsipelillä! Yritimme löytää sopivaa kassakonetta, mutta jotenkin se ei vaan kolahtanut. En luota omaan taitooni koneiden kanssa - pelkäsin, että jos tilitykset eivät kuitenkaan näy tai jostain syystä onnistu. Jälkeenpäin ei olisi mitään mahdollisuutta tarkistaa asiaa. No, varmasti löytyisi nykyaikaisia hienoja kassakoneita, joihin saisi ohjelmoitua mitä vaan ja tulisi asiat kerralla kuntoon ilman noin monia välivaiheita.

Tämä systeemi on meillä toiminut tähän asti ja nythän tätä on enää kaksi-kolme kuukautta jäljellä ja sitten ei enää tarvita kassakuitteja...

Pellavasydämen Mervi

Myyntitili-hinnoittelusta

Tiedän, että täällä käy lukemassa myös käsityöyrittäjiä ja tämä teksti onkin tarkoitettu lähinnä heille. Tokkiisa muutkin saavat lukea.

Ei kun ensin piti sanoa kovasti kiitoksia edelliseen tekstiin tulleista kommenteista, palaan niihin vielä uuden tekstin myötä.

Mutta siis. Olenkin kertonut, että tyttäreni tekee opinnäytetyötään myyntitili-aiheesta. Tässä yhteydessä minä saan välillä fliiteihini. Eli minun toimintaani arvostellaan, moititaan ja minulle annetaan korjausehdotuksia, ehkä jopa -vaatimuksia.  Tässä yhteydessä joudun tietysti itsekin miettimään paitsi omia toimintatapojani myös myyntitiliperiaatetta yleensäkin.

Olen tätäkin asiaa valottanut jo, mutta kertaan vieläkin, sillä omakin ajatukseni selkenee toiston myötä. Kerron yhden ostotapahtuman. Harva myytävä tuote Pellavasydämessä maksaa yli 100 euroa, nyt oli kyse sellaisesta. Tuo on meillä sikses kallis ostos, että sitä kyllä harkitaan. Kyseessä on aidosta luonnonmateriaalista valmistettu, paljon työtä vaativa tuote. Valmistaja on laittanut sille myyntihinnaksi 121 euroa. Tuo on tuotu silloin, kun oma provisioni vielä vaihteli tapauskohtaisesti. Tyydyin 30 %: provisioon, eli tulisin saamaan 36,30 euroa tuotteen myynnistä, mistä päältä lasketaan pois alv 24 %. Valmistajalle tilitän 84,70 euroa.

Koska näin asiakkaan empivän ja halusin päästä vähän talvisesta tuotteesta "eroon" pudotin hinnan 110 euroon. Näin ollen minulle jää 26, 30 euroa. (Minulla ei ole oikeutta tinkiä valmistajan hinnasta, ainoastaan omasta provisiostani, sopimuskysymys, joka uusissa sopimuksissa otetaankin huomioon).

Nyt tullaan siihen asian ytimeen. Jos oletetaan, että asiakas on valmis laittamaan lahjaan rahaa 120 euroa, tämä vaihtoehto oli ehkä huonoin mahdollinen. Jos olisin saanut myytyä vastaavan  OMAN tuotteen, josta materiaaliosuus olisi ollut pieni ja työn osuus suurempi, olisi itselleni jäänyt enemmän. Parhaassa tapauksessa olisi voinut olla kyseessä tuote, jolle olen vaan osannut laittaa kunnollisen järkevän katteen ja saanut myyntityöstäni kunnon korvauksen.


Toistan mielessäni kysymyksen, että MITEN IHMEESSÄ pärjäävät liikkeet, jotka ottavat myyntitilissä olevista tuotteista vain 20 prosentin katteen?

Vähän tällaista tylsää tekstiä näin kauniina kesäisenä päivänä ja äitienpäivän aattona. Huomenna sitten luvassa ankeaa pohdintaa äitiydestä.
Mervi

Lähetyslista ja tarkennus myyntitiliasiaan

Olen sinisilmäinen.
Oikeasti ja kuvaannollisesti. Luotan ihmisiin. Tai no, löytyy minusta kyllä kyyninen puoleni.

Jonkun verran minulta kysytään neuvoja myyntitiliasioissa. Neuvon sen, minkä osaan, mutta aina pyrin muistuttamaan, että jokainen tapaus on erilainen ja varmimman neuvon saa esim. verotoimistosta.

Tarkennus: Myyntitili sinällään ei oikeuta arvonlisäveron suorittamiseen vain provisiosta. Koko casen pitää noudattaa välitysmyynnin sääntöjä. Tässä linkki, jossa puhutaan kyllä ihan muunlaisesta kaupasta. 

Lähetyslista:  Aloitin käsitöitteni myynnin viemällä tuotteeni osuuskunta-tyyppiseen kauppaan myyntitilille. En koskaan kirjannut viemiäni tuotteita mihinkään, en saanut mitään listaa myydyistä tuotteista, enkä tiennyt mitä oli vielä jäljellä. Kuukausittain sain summan tilille ja sillä hyvä.

Näin toimii moni minunkin kaupassani. Luottavat, tai sitten eivät viitsi nähdä vaivaa, tai...

Suosittelen alusta asti opettelemaan kunnon kauppatavoille! Kysymys ei ole luottamuksesta vaan selvyydestä ja riskien minimoimisesta. Olen oppinut sen nyt kantapään kautta.

Yrittäjäkollega vihjaisi, että "joku minulle käsitöitä myyntiin tuova" oli sanonut, ettei ole saanut kaikkia tilityksiä. Tyypillinen huhu, jonka alkuperää ei minulle suostuttu kertomaan. Miten sinä olisit toiminut? Minä aloitin soittorumban. Soitin kaikille myyjilleni, mutta kukaan heistä ei sopinut tuohon kuvaan. Kaikki olivat tyytyväisiä, eikä mitään ollut jäänyt hampaankoloon. Moni kyllä myönsi, ettei ole pitänyt tuotteistaan kirjaa...

Kun yritin saada lisätietoa, oli huhu jo ehtinyt siihen, että olen soitellut. Seuraavaksi minun piti lähteä muistelemaan entisiä myyjiä, sillä kuulemma "tapauksen" tuotteet eivät enää ole Pellavasydämessä myynnissä. Nyt olen kaikki muistamani käynyt läpi, eikä vielä ole "tärpännyt". Voitte varmaan kuvitella, mikä sotku tästä on tullut. Toiset pahoittivat mielensä siitä, että minä edes epäilen heitä tuollaisesta puheesta. Olen selittänyt, että minulla ei ole vaihtoehtoja. Toiset ihmettelivät yrittäjien välisen lojaaliuden puutetta. Joku epäili huhua haluksi tuottaa vain harmia. Haluan saada asian päätökseen ja selvittää, jos joku on pahoittanut mielensä. Yrittäjällä kun ei oikein olisi varaa pahoihin puheisiin. En tiedä, miten tämä päättyy.

Kun siis lähetät tai viet käsitöitä jollekin myyntiin - mihin tahansa ja millä systeemillä tahansa - tee lähetyslista. Kirjoita ylös tuotteet, määrä ja hinta. Lasku on helppo tehdä lähetyslistan mukaan. Siitä on myös helppo tarkistaa, mikä on tilanne: paljonko on myyty ja mitä on jäljellä. Kumpaisenkin osapuolen.

On olemassa valmiita jäljentäviä lomakkeita tähän tarkoitukseen, mutta aivan hyvin sen voi tehdä itsekin vaikka ruutupaperille. Itse olen tehnyt Wordilla asiakirjamallin, johon vain lisään kunkin tapauksen tiedot.
Vahingosta viisastuneena.

Uusia juttuja ja kuvia olisi taas takataskussa, mutta tämän halusin nyt tähän kohtaan "vuodattaa" pois sydämeltäni. Huomenna jää nähtäväksi lähdenkö putiikkiin vai pidänkö vapaapäivän? Teille haluan toivottaa kesäisen ihanaa viikonloppua. Mervi

Häkkiin vangittu

Vielä myyntitilistä

Kuva täydestä myyntihyllystä

Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin teksteihin! On kiva lukea, että jutuistani on ollut iloa ja jopa hyötyä.

Muutamia ehdotuksia uusiksi tuotteiksi tuli ja pari on jo edennyt siihen pisteeseen, että odottelen postia ja siis uusia tuotteita Pellavasydämeen myytäväksi. Myyntilille.

Varmaan moni (minä itsekin) ihmettelee, miksi pienihintaisia tuotteita ei voisi maksaa heti. Tottakai voi, mutta se ei ole kannattavaa ja siinä tapauksessa tuotteet jäisivät valmistajalle. Otan vielä esimerkin: Minulle tarjotaan käsintehtyjä koruja, joiden myyntihinta voisi olla korkeintaan 5 euroa. Valmistaja on käsitöiden harrastaja, eikä siis luonnollisestikaan alv-velvollinen. Hän haluaa koruista itselleen 3 euroa. Jos ostaisin korut, maksaisin niistä alvin 5x23/123= 0,94 eli alvin jälkeen minulle jäisi 5-3-0,94 = 1,06. Tosiasia on, että mikään kivijalkamyymälä ei pysy pystyssä tuollaisella myyntivoitolla, kun siitä pitää maksaa maksettaisiin vuokrat, palkat ja muut kulut.

Vielä muistutan, että jos alv:in laskee myyntihinnasta, niin kaava on tuo hinta x 23/123.
Alvittomasta hinnasta (alv 0%) lasketaan alv hinta x 0,23 ja alvillinen myyntihinta hinta x 1,23

Mutta varsinainen asiani tähän postaukseen on MYYNTITILIIN LIITTYVÄT EPÄKOHDAT
Myyntitili-myynnillä on positiivisia puolia, mutta eittämättä myös heikkouksia ja usein nämä aiheuttavat sen, että valmistajat eivät ole halukkaita antamaan tuotteitaan myyntitilille. Moni sanoo, että heillä on huonoja kokemuksia. Joku on siis pilannut hyvän tavan myydä käsitöitä.

- Välittäjiä on monenlaisia, myös epärehellisiä. Tilitykset eivät tule ajallaan, niitä joutuu kyselemään tai ei saa ollenkaan. Pahimmassa painajaisessa saattaa käydä niin, että tuotteen valmistaja ei saa rahojaan, mutta ei myöskään tuotteitaan takaisin.

- Tuotteet saattavat mennä pilalle. Tähän törmäsin tällä viikolla. Teimme siivousta putiikissa ja palauttelimme tuotteita, jotka eivät olleet menneet kaupaksi. Huomasin, että jokunen tuote oli virttynyt, joku jopa mennyt rikki. Joku välittäjä saattaisi palauttaa nuokin, mutta minä en tee niin. Myyn niitä alennettuun hintaan ja arvonalennus tulee minun tappiokseni. Tavallaanhan kyse on minun huolimattomuudestani, jos olen esim. pitänyt tuotetta näyteikkunalla liiallisessa auringonpaahteessa. (Vaikka voi se olla kyllä huonosta värjäyksestä tai normaalia huonommasta valonkestävyydestäkin johtuvaa) Tilitän siis nuokin tuotteet valmistajalle, vaikka en itse niistä mitään saakaan.

- Muutakin hävikkiä saattaa tulla. Tuotteita varastetaan tai kaikkia myyntejä ei ole kirjattu oikein tai myydystä tuotteesta ei ole tehty kuittia ollenkaan, jolloin se jää myös tilittämättä.

- Jos asiat oikein huonosti sattuvat menemään, niin välittäjän myyntitiloissa saattaa tulla tulipalo, vesivahinko tai varkaus. Tällöin hävikki on jo merkittävää. Tällaisten varalle on ainakin toisella osapuolella oltava vakuutus, joka kattaa nuo katastrofit. Itse olen ottanut vakuutuksen myös myyntitilissä oleville tuotteille, vaikka ne eivät siis ole minun omistuksessani. Toki myös tuotteiden valmistajalla voi olla vakuutus. Olen ajatellut niin, että valmistaja ei ole paikalla eikä voi "vahtia" tuotteitaan, joten ne ovat minun vastuullani.

Ainut tuote, minkä TIEDÄN varastetuksi, on tuo hevosenpää-kynttilä

Tässä muutamia välitysmyynnin huonoja puolia valmistajan kannalta katsoen.Kyse on aika paljolti luottamuksesta. Jotta ei tulisi pettymystä ja kiistoja, on tärkeää tehdä MYYNTITILISOPIMUS, jossa asiat sovitaan kirjallisesti ja nämäkin asiat otetaan huomioon. Meilläkin sellainen on tehty - itse laadittu. En tiedä onko sellaisia jossain olemassa valmiina. Totuus on se, ettei sitä tule käytettyä. Hmmmm...Tuotteet, jotka olen maailmalta saanut myyntiin, ovat arvoltaan aika pieniä, joten isoista rahoista ei ole kysymys. Olen iloinen, että minuun luotetaan - tai ainakaan epäluuloa ei ole suoraan sanottu! Mutta kuten jo mainitsinkin, moni on kieltäytynyt myyntili-myynnistä.

Jos sinun käsitöitäsi on välittäjällä myynnissä, olisi kiva lukea kommentteja. Oletko tyytyväinen, onko asiat menneet hyvin vai onko ollut valittamista?

Asiakas on aina oikeassa. Tuotteiden valmistajat ovat myös minun asiakkaitani.

Myyntili ja verotus

Verotus on monen mielestä inhottava sana. Olen tehnyt työurani verotoimistossa, enkä voinut kuvitella itselleni mukavampaa työtä ja työyhteisöä. Nyt en juuri uskalla verotukseen ottaa kantaa, asiat muuttuvat niin nopeasti.

Käsitöiden tekemiseenkin verottaja puuttuu. Usein kuulee väitettävän, että on joku raja, minkä jälkeen vasta pitää ilmoittaa esim. käsitöitä tekemällä saadut tulot. Se ei pidä paikkaansa. Neuvonkin kaikkia käsitöitään myyviä pitämään tuloistaan ja menoistaan kirjaa - vaikka tavalliseen ruutuvihkoon kirjaisi kaikki myyntitulot ja ostot. Menoilla vähennetyt tulot ilmoitetaan veroilmoituksessa tai veroehdotuksessa.

Yrittäjällä tilanne on tietysti paljon vaativampi. Ei riitä enää ruutuvihkoon tehty kirjanpito. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en selviä kirjanpidostani itse. Vielä hankalammaksi tilanne tulee, kun ilmoittautuu tai hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi. (Alv tulee välttämättömäksi vasta, kun liikevaihto on yli 8500 euroa.) Tarkoitukseni ei toki ole ketään pelotella. Tottakai paperitöistä selviää, jos on tarpeeksi intoa ja halua oppia! Niin ja aikaa.

Provisiomyynti on verotuksellisesti mutkikasta, enkä yritäkään sitä tässä asiantuntevasti selvittää. Kerron vain omia kokemuksiani ja toimintatapojani. Provisiomyynti, myyntitili, komissiokauppa ja välitysmyynti, hankalia termejä ja saattaa olla hiuksenhieno ero, mutta esim. verotus erilainen.

Pellavasydämessä myyntitilisysteemi toimii välitysmyyntinä. Minä olen kaupan välittäjä. Tuotteen valmistaja on varsinainen myyjä ja kauppa tapahtuu hänen ja ostajan välillä. Näin ollen myyntitilillä olevat tuotteet eivät ole minun omistuksessani, eivätkä siten minun varastoani. En myy niitä Pellavasydämen nimissä, vaan esim. Hanna Huovuttajan tai Sikke Sukankutojan. Ohoh! Minä olen vain välittäjä. Periaatteessa jokaisen myyjän myynneistä pitäisi tehdä eri kuitti, paitsi että se ei onnistu.

Välittäjämyynnissä valmistaja vastaa virheistä ja hinnoittelusta. Kirjanpidossa näkyy vain myynnistä saatu provisio ja siitä maksan myös arvonlisäveron. Tästä päästäänkin siihen, miksi myyntitili on minulle edullisempi vaihtoehto. Tässä esimerkki:

Haluan villasukkia myyntiin ja mummo on niitä jo laatikollisen tehnytkin. Ei hän oikein osaa niille sanoa hintaa, hieroo käsiään ja puistelee päätään: "Ajankulukseni minä vaan niitä olen vääntänyt. Ei ole muutakaan tekemistä sen jälkeen, kun mieskin kuoli."

Vaihtoehtoja on siis kaksi:
1) Päädymme yhdessä siihen, että maksan hänelle 10  euroa sukkaparista (kuviteltu hinta, helppo laskea)
Myyntihinnaksi määrään 20 euroa. Koska mummo ei luonnollisestikaan ole alv- velvollinen, maksan alv:in koko summasta. 20-(20/1,23) eli 3,74.  "Voittoa" jäisi 10-3,74 eli 6,26. No, eihän se vielä voittoa ole...
2) Mummon mielestä hänellä ei ole mitään kiirettä saada rahoja heti ja päädymme myyntitiliin. Yritän kertoa mummolle mahdollisimman selvästi, että hän saa rahansa joka kuukauden 7.een päivään mennessä niistä sukista, jotka edellisessä kuussa on myyty. Mummo nyökyttelee päätään. Myyntihinta on edelleen 20 euroa, mutta alv tulee laskettavaksi vain provisiosta eli 10-(10/1,23) eli 1,87.  Ns. voittoa jää 8,13 euroa.

Kohta 1) menee erilailla, jos on kyseessä yrittäjä, joka on alv-velvollinen (tai vapaaehtoisesti hakeutunut alv-rekisteriin, mikä joskus kyllä kannattaakin) Tällöin saan vähentää ostoon sisältyvän alvin.

Tässä siis yksi syy, miksi minun kannattaa suosia myyntitiliin "suostuvia" käsityön tekijöitä. Syitä on muitakin.

              xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Mieheni oli ostanut tällaisen Afrikan tähdikki- nimisen hehkuvan oranssin kukan Turun kukkamessuilta. Hän on meidän perheen hortonomi ja aikas hyvä sellainen. Töissä hän käy verotoimistossa. Voit tutustua hänen puutarhablogiinsa täällä.

Kuva ei tee oikeutta Afrikan tähdikkeen hehkulle.

Voitonjako myyntitili-myynnissä

Edellisessä postauksessa kerroin omia käytännön kokemuksiani myyntitili-myynnistä. Jatkoa seuraa tässä ja seuraavassa....

Miten määritellään myyntihinta?

Ensimmäinen oma kokemukseni myyntitilistä oli tavallisena käsityön harrastajana. Minulla ei ollut vielä omaa liikettä, käsitöitä vaan oli kerääntynyt yli oman tarpeen. Paikallinen osuuskuntatyyppinen käsityöläisten liike otti tuotteitani myyntiin. Heillä provisio oli aina 30 %, kun taas yksityinen lahjatavaraliike otti 40%:n provision.

Pellavasydämessä provisio ei ole kiinteä, jotta hintataso säilyisi jokseenkin tasaisena. Yleisemmin teen niin, että valmistaja määrää hinnan, jonka hän haluaa tuotteesta itselleen. (Syyn tähän kerron toisessa postauksessa, jossa käsittelen myyntitilin virallista puolta) Tähän sitten lisään oman osuuteni - mikä se sitten onkin. Korkeimmillaan jako (tavoitetaso) on 50/50, mutta aika harvoin siihen päästään. Alkuun "suostuin" myymään huomattavasti alimitoitetuilla provisioilla, mutta kokemus (ja kirjanpitäjä) on opettanut, että se ei kannata. Tuosta provisiosta on kuitenkin maksettava  arvonlisävero, vuokra, sähkö, pakkauskulut, maksupäätekulut jne...

Tottakai selvempi olisi vakio provisio. Pellavasydämessä tällainen "kelluva menettely" vielä toimii, kun käsityöläiset ovat harrastajia ja niitä on vähän, joten neuvotteleminen on mahdollista. Huomautan vielä, että yleensä minä tässä kärsin, kun en kehtaa sanoa sukankutojalle, että ei kannata niin paljon pyytää.  En tahdo millään ymmärtää, että joillakin hinta on sama, jos myyvät torilla tai minulle. Silloinhan minun työlleni ei anneta mitään arvoa. Minä kuitenkin teen kaiken markkinointi- ja myyntityön heidän puolestaan.  Reiluna pidän yhden kokeneen käsityöläiseni menettelyä, että hän myy itse messuilla samalla hinnalla kuin minäkin. Mutta, kolikollakin on kaksi puolta. Käsitöiden myynnissä vielä kolmaskin; valmistaja, myyjä ja ostaja.

Kun omat virkatut korini ovat isossa liikkeessä myyntitilissä, heidän provisionsa on 50 %. Samoin, kun minä otan myyntiin erään kokeneen yrittäjän tuotteita. Mutta, hän hinnoittelee valmistamansa tuotteet sen mukaan, otanko myyntitiliin vai maksanko heti. Hinta on hiukkasen kalliimpi silloin, jos ne jäävät myyntitiliin. Provisio kummassakin tapauksessa on aina 50 %. Rahalle lasketaan korko, miten, siihen ei minun käsityöläisen järkeni  halua riittää...

Seuraava esimerkki on varmasti ääritapaus. Yhdelle monista sukankutojistani oli ihmetelty, miten hänen sukkansa ovat NIIN kalliita Pellavasydämessä. Tämä vanha täti oli luullut, että ne myydään samaan hintaan, kuin mitä hänellekin niistä maksetaan. Siis ilman provisiota...selitä siinä sitten alvia tai mitään muutakaan!

Provisio lasketaan myyntihinnasta. Näin esim. 100 euron tuotteesta valmistaja saa 70 euroa ja myyjä 30 prosenttia. Jos siis mietit myyntihintaa kassille, josta haluaisit itsellesi 20 euroa, sen myyntihinta lasketaan näin: 20 x 100 jaettuna 70:llä. Myyntihinnaksi tulee siis 28,50 euroa.

Tämän kuivan tekstin jälkeen liitän muutaman kuvan asiaan liittymättä. Mieheni osti orkidean. Kysyin häneltä, pitääkö hänen mielestään pääsiäiseksi jotain "somistaa" ja sain napakan kieltävän vastauksen. Olisin muuten voinut luulla, että siksi vastusti, kun tiesi, että joutuu itse ne jostain kaivamaan esille, mutta viime vuonna oli sama homma. Joten, meillä ei pääsiäinen näy muutoin kuin tulppaanikimppuina.

Toivottelen oikein rauhallista pääsiäistä kaikille, vaikka ehkäpä tässä pyhien aikaan käynkin vielä kirjoittelemassa - vaikkapa jatkoa tälle myyntitiliasialle.

Myyntitili käytännössä

Jos joku lukijoista ei tiedä mitään Pellavasydämestä, niin kerron ensin vähän taustatietoa. Eläkepäivieni ratoksi perustin Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän -yrityksen. Kotipaikkana on Uusikaupunki ja sen pääkatu Alinenkatu. Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Alunperin myin vain itse tekemiäni, mutta sittemmin olen laajentanut myös muiden käsitöihin. Osa on paikallisten käsityöläisten, mutta myös muualta Suomesta tulee yksittäisiä tuotteita.

Sivuhuomautuksena - meinasin aivan unohtaa - varsinaisten "tuotteiden" lisäksi tämän vuoden puolella myyntiin on tullut myös käsityötarvikkeita, joten enää en voi mainostaa että 100% myytävistä on käsinvalmistettuja.

Koska Pellavasydän ei ole minulle elinkeino sanan varsinaisessa mielessä, myös sen toiminta on hitusen poikkeuksellista. Tuotto ei riitä missään tapauksessa toimeentuloon, vaan jää "laajennetuksi harrastustoiminnaksi". Näin ollen en ole myöskään taloudellisesti satsannut niinkuin yrittäjät yleensä. Vain osa valikoimasta on ostettu sisään. Suurin osa lienee edelleen omaa tuotantoa ja merkittävä osa on myyntitilillä.

Mitä myyntitili tarkoittaa?
Otetaan esimerkki: Asiakas tulee myymälään kysymään nuken vaatteita. Joudun pahoittelemaan, että meillä ei ole nuken vaatteita. Sitten lähden miettimään, että olisiko niillä laajempaa kysyntää. Voisi olla? Ensin muistelen paikalliset käsityöläiset, tunnenko ketään, joka tekisi nuken vaatteita? Ei, en tunne. Kirpputoreilla niitä on myynnissä (vaikka mielestäni uudet käsityöt eivät sinne ollenkaan kuulu) mutta en voi mennä kysymään kenen tekemiä ovat - kysyä voi, mutta....

Niinpä menen etsimään netistä mahdollisia tekijöitä. Googlettamalla ja kuvahaulla löydän joitain. Suuri osa on kuitenkin niitä, jotka blogeissaan esittelevät omassa käytössä olevia käsitöitään. Myyjiä ei niin vaan löydykään. Näppituntumalla otan yhteyttä Katja Haapaniemeen (http://haakatja.vuodatus.net/) ja  lähetän hänelle tiedustelun. Sovimme, että Katja lähettää valikoiman Baby Born nukelle sopivia asukokonaisuuksia.

Heti kohta paketin purettuani myynkin ensimmäisen asun ja muutaman silloin tällöin. Valikoiman käydessä vähiin tilaan lisää.

posti toi sisustuslehtiä ja nuken vaatteita

Kaipasin myös käsin tehtyjä kortteja. Selaillessani facebookin handmade-sivustoa bongasin Sanna Lindin kortit ja neuvottelin mahdollisuudesta saada hänen töitään myyntitiliin. Asia eteni ja sain aloituspaketin kortteja myyntiin.

näytillä osa korteista

Nyt minulla on nuken vaatteita ja kortteja myynnissä ja nämä käsityöläiset saivat tuotteitaan "maailmalle" sen kummemmin markkinoimatta. Molemmissa tapauksissa on kyse rahallisesti edullisista tuotteista. Tämän tyyppisen tuotevalikoiman ostaminen sisään ei sinänsä ole suuri taloudellinen riski eikä toisaalta valmistajalla ole suuria rahoja kiinni varastossa.

Kerran kuukaudessa tilitän edellisen kuukauden myynnit kullekin valmistajalle. Postikulut lisään myös tilityssummaan. Samoin maksan postikulut, jos palautan myymättömät tuotteet takaisin valmistajalle. Tuotteet ovat valmistajan omaisuutta niin kauan, kunnes olen niiden myynnistä saadut tulot tilittänyt. Vakuutuksen olen ottanut kaikille tuotteille, mutta tiedän, että jotkut myyjät jättävät vakuuttamisen valmistajalle. Omat myyntitilisopimukset ovat varsin vaatimattomia, joten en ole kirjallisia sopimuksia laatinut. Tein kyllä sopimuspaperin ja alkuun sitä käytettiinkin, mutta jotenki sitten vaan se on jäänyt. Suositeltavaa toki on kirjata paperille sovitut asiat. Ilmeisesti minuun on luotettu, tai ei ole ymmärretty epäillä, tai ei ole kehdattu pyytää sopimusta? Suosittelen valmistajia kuitenkin pitämään itsellään kirjaa lähettämistään ja tilitetyistä tuotteista ja itselläni on oma kirjanpito. Lähetyslista jää monilta (kokemattomilta) pienyrittäjiltä tekemättä, mutta se auttaa kyllä epäselvissa tilanteissa.

Monilla valmistajilla on huonoja kokemuksia myyntitilistä, mikä tulee usein esille kysyessäni mahdollisuudesta saada uusia tuotteita myyntiin. Ensin sitä on kokeiltu, mutta sitten päädytty vain normaaliin kauppaan. No, moni valmistaja myös menettää mahdollisuutensa, jos minä suostun vain myyntitiliin. Koskaan ei kukaan käsityöläinen ole minulle kertonut, mitä nuo huonot kokemukset ovat.

Itselläni on kokemusta myös vastapuolena olemisesta. Virkattuja korejani on myyntitilissä. Toki se tuntuu kurjalta valmistaa iso erä tuotteita, lähettää ne myytäväksi, mutta odotella rahoja pitkänkin aikaa. Mutta siihenkin suostuu, jos kiihkeästi haluaa tuotteensa esille. Myönnän kyllä, että houkuttelevampi mahdollisuus on heti laskuttaa toimittamansa tuotteet. Kompromisseja vaan joutuu aina joskus tekemään. 

Huomaan, että näistä jutuistani tahtoo tulla ylipitkiä. Jotta tämä ei tästä enää paisuisi, jätän toiseen kertaan myyntitilin virallisen puolen, verotuksen ja kirjanpidolliset seikat....

Jos sinua jäi tästä asiasta jokin yksityiskohta vaivaamaan tai haluat kysellä kokemuksia tai jotain muuta, niin ota rohkeasti yhteyttä.