Tarvitsenko, saanko avustajan

Minä tarvitsen henkilökohtaisen avustajan, muuten en kykene elämään "tasavertaista elämää vammattomien ihmisten kanssa" - niin kuin vammaispalvelulaki lupaa. En kykene siivoamaan, hoitamaan pyykkejä, laittamaan ruokaa tai selviytymään puodissani. Olen tästä asiasta joutunut "vääntämään kättä" kaupungin vammaispalveluista vastaavien henkilöiden kanssa ja muutama vuosi sitten hakemaan myönteisen päätöksen hallinto-oikeudesta. Ongelmitta se siellä minulle myönnettiin, sekä kodin askareisiin että työhön.

Olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo kohta 20 vuotta, mutta sivutoimisesti toimin yrittäjänä. Se on ollut tärkeää sekä mielenterveyteni, mutta myös talouteni kannalta. Eläkkeeni on niin pieni, etten sillä tulisi yksin toimeen.

Onneksi ei loppuunmyynti toteutunut

Viitisen vuotta sitten olin yliväsynyt kaupan pitämisestä, mutta sitten tuli pelastajaksi Arja, joka olikin monta vuotta apunani. Pohdin parin viime vuoden aikana lopettamista, mikä olikin hilkulla tapahtua loppuunmyyntiä myöten, mutta onneksi peruuntui viime metreillä. Arja jäi töistä pois, mutta avustajan kanssa homma pelittää. En pärjää kaupassa yksin. Nyt en koe enää uupumusta, koska aukioloaikoja on supistettu ja lisätty minulle vapaapäiviä. Nyt olen töissä vain lyhyet 4 päivää ja vapaalla 3 päivää. Jaksan hyvin ja aina illalla odotan jo kaupan avaamista. Yhdessä avustajan kanssa.

Miten määritetään tarvitsenko avustajan

Hain vammaispalvelusta lisätunteja niin, että avustaja olisi paikalla aina kun kauppakin on auki. Sieltä kävi ammatti-ihminen tutustumassa minuun ja kauppaani ja ymmärsin, että hän ymmärsi. Muttei kuitenkaan. Minulle kerrottiin, että paikalle tulee konsulttifirmasta avustaja, joka kirjaa 10 min. tarkkuudella ylös tekemisensä. Oma avustajani laitetaan tuoksi ajaksi, eli kuukaudeksi, pois. Ei ei ei. Sitä riskiä en ota. Pelkona, että hän lähtee muille työmarkkinoille ja toisekseen en mitenkään jaksaisi alkaa "opettaa" uutta ihmistä omien, kodin ja kaupan tavoille.

No siitähän ei vammaispalvelu (palvelu!) tykännyt. Ehdottivat sitten, että toimintaterapeutti tulee katsastamaan tilanteen. Ja tilanne oli se, että hänellä on 2-3 kk jono. Marraskuusta asti olen sitä käyntiä odotellut. Pari viikkoa sitten käynnin piti toteutua ja ajattelinkin, että kylläpä sopii hyvin, koska olin joutunut olemaan kaksi päivää yksin, olin aivan hirvittävän kipeä ja kauppa mullin mallin.

No, terapeutti sairastui eikä tullutkaan. Tuli tällä viikolla. Ei, ei hän puutu ollenkaan työn tekemseen, eikä mihinkään kaupan puolella. Hän tuli tekemään toimintakykyarviota päivittäisissä askareissa. Sitä, mitä teen, kun herään. Halusi mm. nähdä, miten pääsen sänkyyn ja sieltä pois. Halusi minun näyttävän, miten nojatuolini toimii, kun siinä istun monta tuntia illassa. Halusi, että laitan kaupan oven kiinni, että saadaan tehtyä haastattelu, kun hänellä on kiire seuraavaan paikkaan. Yrittäjä laittaa oven kiinni, ettei asiakkaat tule häiritsemään - hah!

Terapeutti oli sitä mieltä, että minulla on liian paljon tekemistä. Se kuulemma ylläpitää (taijotain?) kroonista kipuani. Suositteli MINDFULNESSIA. Rentoutusta.

Minä en ole väsynyt, en stressaantunut, en terapian tarpeessa (kerrankin niin) vaan tarvitsen avustajan kanssani pitämään kauppaa auki. Viemään paketit postiin, hyllyttämään tavaraa, nostelemaan lankoja varastosta, ylähyllyiltä tai konttaamaan niitä alahyllyiltä.

Harmi, etten tullut kysyneeksi, että mikä toiminnoistani pitää lopettaa: kauppa, opiskelu, teatterinpuvustus vai käsitöitten tekeminen? Eikö juurikin aktiivisuus ole hyväksi? Muistan kyllä ajan heti kohta eläkkeelle jäätyäni, miten päivät pääksytysten tutkin, mistä sattuu ja kuinka paljon. Tiedän myös, mitä on masennus ja turhautuminen, kun ei elämässä ole haastetta ja mielekästä tekemistä.

Nyt olen turhautunut. Näihin auttaviin viranomaisiin.

TAVOITTEENA SÄÄSTÄÄ

Tutkin vielä sähköpostiviestittelyämme. Tämä toimintakykyarviointi ei ehkä liittynytkään pyytämiini lisätunteihin, vaikka ajallisesti osui hakemukseeni, vaan tehdään aika ajoin kaikille henkilökohtaista avustajaa tarvitseville. Ajatuksena on säästää kaupungin rahoja, jos saadaan otettua tunteja pois. Näin se toimii. Minun maalaisjärkeni ajatteli, että olisi samalla käynnillä sujunut myös kokonaisvaltainen toimintakyvyn arviointi, mihin olisi kuulunut myös työssäselviäminen. 

Juuri nyt on ongelmana sijaisen saaminen. Vakkariavustajani on useamman päivän pois ja yksikään kolmesta sijaisesta ei myöskään pääse paikalle, joten piinaviikko on tiedossa, jos yksin joudun selviämään. 

Mervi

Huijarisyndrooma

Olin viime viikon kuntoutuksessa Kankaanpäässä. Tämä oli kolmas ja viimeinen jakso, joka siirtyi ja siirtyi koronan vuoksi. Ensimmäisellä jaksolla olimme jo vuosi sitten. Vaikka en omia, allekirjoituksellani vahvistamiani tavoitteita saavuttanutkaan, olen silti tyytyväinen. Olin luvannut tehdä kotiharjoitteita, eli jumppaliikkeitä ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Ei toteutunut.

Noh, viikon aikana näitä kumpaakin oli yllin kyllin. Osa ohjelmasta oli koko ryhmälle ja sitten oli yksilöaikoja. Olipa hyvä idea ottaa valokuvia jumppaliikkeistä, joita tein siellä ja jotka pitäisi kotona ottaa ohjelmaan. Yksinkertaisia liikkeitä, joihin ei tarvita kummoisia välineitä, eikä paljon aikaakaan.

Huoneeni oli aivan perimmäisessä nurkassa, joten liikuntaa sain siinäkin, kun kuljin edestakaisin. Ja päivä päivältä sujuvammin se kävikin.

Koronan vuoksi hygieniasta huolehdittiin korostetusti. Käsidesia oli joka paikassa tarjolla ja kaikki liikuntavälineet puhdistettiin aina joka käyttäjän jälkeen.

Otsikko liittyy ruokajonoon.

Huijarisyndroomalla tarkoitetaan wikipedian mukaan:

Huijarisyndroomaksi kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen tai ajoituksen tulosta, tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.

 Tässä asiaa on selitetty hyvin.

Kuntoutuslaitoksen ruokalassa on kaksi jonoa, toinen AVUSTETTAVILLE ja toinen OMATOIMISILLE. Avustettavien jonossa kulkevat vaikeammin vammaiset, joilla on apuvälineitä ja tarvitsevat apua ruoan ottamisessa tai pöytään kuljettamisessa, kuten minä.

Minulleppa iski ajatus, ETTEN OLE TARPEEKSI VAMMAINEN, "ANSAITAKSENI" AVUSTAMISEN. Vaikka tosiasia onkin, että kun toisessa kädessä on kyynärsauva, on minulla vain yksi käsi käytettävissä ja tarjottimen kantaminen yhdellä kädellä on hankalaa ja toisinaan mahdotonta. Ainakin siinä on riski, että kaikki tarjottimella oleva putoaa lattialle. 

Tässä kohtaa ajatukseni oli kohtuuton ja järkeilemällä pääsin siitä yli.

Aika ajoin mietin kotioloissakin sitä, kuinka avustettava oikeasti olen. Mitkä tehtävät ovat oikeasti mahdottomia minulle ja siis henkilökohtaisen avustajan tehtäviä? Ja mitkä taas olisivat sellaisia, että itsekin niistä selviäisin? Olen näitä rajoja "koetellut" parin viime viikon ajalla. Olen tehnyt itse enemmän kuin aiemmin. Ja siihenhän tähtäsi myös kuntoutus, jonka Kela maksaa. Hakemukseni perustelin sillä, että parempikuntoisena tarvitsen vähemmän toisen ihmisen apua.

 

 

Vaikka liikunnalliset tavoitteet eivät näiden kurssien välisenä aikana toteutuneetkaan, yksi asia on aivan toisin. Masennus on voitettu ja huomasin taas olevani iloinen itseni ja myös sosiaalinen puoleni oli parantunut, nautin toisten ihmisten seurasta. Vaikka välillä olikin kiva vetäytyä olemaan yksin.

Enkä ole toivoani heittänyt liikunnankaan suhteen. Olen tässä kotiin palattuani jo hiljaksiin ottanut pari jumppaa ohjelmaani...

Mervi

Henkilökohtainen avustaja

Koskaan ei missään ikinä milloinkaan saavuteta sellaista ihannetilaa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia. Että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elämään. Ei koskaan eikä missään. Meillä Suomessa asiat tässäkin suhteessa on kuitenkin melko mallikkaasti. Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasavertaiset oikeudet. Mutta jos satut syntymään vammaisena - syystä tai toisesta, tai ilman syytä - olet väistämättä heikommassa asemassa. Tässä suhteessa kenenkään ei silti kannata röyhistää rintaansa, sillä yksi epäonnistunut vilkaisu väärään suuntaan saattaa tehdä sinustakin loppuelämäksesi vammaisen. Sinun tai vastaantulevan auton kuljettajan ratin liike, epäonninen sukellus, yksi askel harhaan - voih, mahdollisuuksia on paljon!

Vammaispalvelulaki pyrkii kuitenkin tasaamaan näitä epäoikeudenmukaisuuksia vammaisten elämässä. Lain tarkoitus on taata erilailla vammaiselle ihmiselle tasavertaiset mahdollisuudet vammattomien kanssa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-aikaan, asumiseen jne.

Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Minä synnyin vammaisena. Ensimmäisen kerran pääsin osallisiksi vammaisten "etuuksista" kouluaikana, kun Kela kustansi minulle oppikirjat ja myöhemmin sain yliopisto-opiskeluihin avustusta, jonka nimeä en enää muista. Nykyään se olisi ehkä ammatillista kuntoutusta? Monta vuotta nautin myös invalidirahasta, mikä vaihtui eläkkeellejäämisen jälkeen eläkeläisen hoitotueksi ja pieneni murto-osaan. Nämä mainitsemani asiat eivät kuitenkaan ole vammaispalvelulain tarkoittamia asioita.

Sen sijaan henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus, jonka vammaispalvelulaki määrittelee. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että jokaisen vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävän se tulee saada riippumatta kunnan määrärahoista. Vrt. määrärahasidonnaiset. Kerroin oman tarinani alkuajoista täällä:  http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2015/05/aamupaiva-vammainen-vai-puolivammainen.html

Kun istuin pyörätuolissa, kunta myönsi minulle avustajan, mutta kun leikkauksella tilanteeni parani sikäli, että pääsin kävelemään, sitä ei enää myönnetty. Tiesin itse, miten paitsi kepin kanssa liikkuminen, mutta myös kovat kivut elämääni hankaloittavat ja tein valituksen hallinto-oikeuteen. Siellä asia ratkaistiin minun edukseni ja nyt saan avustajan sekä työhön, kodinhoitoon että myös vapaa-ajalle. Luonnollisesti kun lähden opiskelemaan, avustaja on myös silloin käytettävissäni.

AIKAISEMPI KÄYTÄNTÖ ja NYT

 Monessa kunnassa moni vammainen toimii itse työnantajana (TYÖNANTAJAMALLI) ja hankkii itse itselleen avustajan tai avustajaringin. Minä halusin "valmiin paketin" ja monta vuotta minulle tuli avustaja firmasta, missä oli paljon eritasoisesti koulutettuja avustajia. Koskaan en aamulla tiennyt kuka tulee, mikä oli silloin mielestäni sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oli vaihtelua ja jokaisella oli omat vahvuutensa, jos niitä osasi hyödyntää, mutta se ainainen vaihtuvuus! Tämä firma alkoi olla ylityöllistetty ja kun Uusikaupunki siirtyi PALVELUSETELI-järjestelmään, piti yrityksen siirtyä käyttämään pääasiassa kouluttamatonta työvoimaa, jotta toiminta olisi mitenkään kannattavaa. Sairaanhoitajaa ei voi lähettää minulle (joka en sitä kyllä tarvitsekaan) jos yritys saa 21 euroa tunnilta. Lisäksi minulle ilmoitettiin, etten voi saada em. taloudellisista syistä myöskään illaksi avustajaa.

Kun minulle vielä kerrottiin, että "rohkaisevat asiakkaita hakeutumaan muihin yrityksiin" tein työtä käskettyä ja vaihdoin yritystä. Valinnanvaraa ei juurikaan ole, mutta onnekseni tämä nykyinen yritys Suomen Avustajapalvelut on rantautunut kotikaupunkiini ja heiltä olen saanut aivan loistavaa palvelua.

Nyt minulla on kaksi avustajaa, jotka olen saanut itse "valita" tai siis hyväksyä. Molemmat olivat juuri hakeutuneet tähän firmaan työhön ja oliko peräti samana päivänä tulivat minun luokseni käymään. Toinen tyttö tulee ma ja ti ja toinen ke, to ja pe. Olen niin niin tyytyväinen tähän järjestelyyn! Tytöt tietävät, mitkä ja miten aamutoimet tehdään ja miten perjantaisiivous tehdään. Ja molemmat on vielä himosiivoojia, joten meillä on aina siistiä ja puhdasta.

Toki työhön sisältyy muutakin kuin viikkosiivous. Pyykkihuolto on heidän vastuullaan silitystä myöden. Yleensä mieheni hoitaa keittiöhommat, mutta jos hän on pois, avustaja käy kaupassa ja toki laittaa ruokaa, jos sitä pyydän. Voisivat leipoakin, mutta eipä juuri tule pyydettyä.

Putiikin puolella avustajat paitsi siivoavat, myös järjestävät hyllyjä ja auttavat jopa mittojen otossa, jos olen yksin Arjan ollessa poissa. Varsinaiseen myyntityöhön he eivät osallistu. Kaupassa käydään yhdessä tai sitten avustaja käy yksin, jos en ole sellaisissa voimissa.

Yhtenä aamuna mietiskelin lähinnä itsekseni, että "mitähän avustaja tänään tekisi?" johon mieheni loihe lausumaan: "Menkää vaikka shoppailemaan tai kaupungille kahville - ei sitä aina tarvitse jotain TEHDÄ... "

Niinpä.

Minun kohdallani tällä hetkellä olisikin varmasti paras saavutus, jos joku saisi piristettyä mieltäni ja hetkeksi ajatukseni pois arjen harmaudesta.

Mervi

Kaikki on huiskin haiskin tai ainakin heikunkeikun!

Pari kuukautta olen suunnitellut putiikin uudistamista. Meillä kävi Kivijalka kuntoon -hankkeeseen kuuluvana projektina mainostoimiston somistaja kertomassa yleisiä asioita myymälämarkkinoinnista. Siinä tunnin sessiossa ei toki pureuduttu kovin syvällisesti meidän putiikin ongelmakohtiin.

Nyt pyysin paikallista somistaja-asiantuntijaa Mirvaa oikein toden teolla uudistamaan myymälämme. Ensin tietysti kesti aikansa, että kypsyin ALOITTAMISELLE. Ehkä tajusin, että kyseessä on iso projekti, joka vaatii paljon fyysistä työtä, mutta myös vanhoista uskomuksista luopumista. Vihdoin saimme päätettyä päivän, jolloin työhön ryhdytään. Se päivä oli eilen. Olin varannut avustajan kuudeksi tunniksi ja lisäksi "omat tyttöni" Arja ja Tanja lupasivat vaihtaa yhden työpäivän täksi lauantaiksi. Lisäksi oli mieheni Aarre raskaimpien hyllyjen kantamisessa.

Näin meitä siis hääri parhaimmillaan 6 jalkaparia edes takaisin - kantaen ja järjestäen.

Olimme toki tehneet Mirvan kanssa (montakin) suunnitelmaa, mihin mikäkin tavararyhmä sijoitetaan. Tarkoitus oli sijoittaa samat tavarat yhteen paikkaan  - langat samaan huoneeseen ja puikot ja koukut niitten yhteyteen, lahjatavarat yhteen paikkaan, askartelutavarat jne.

Tällaista myllerrystä siellä käytiin:

Tässä on meidän asiantuntija Mirva, joka on koulutukseltaan somistaja - niin minä muistelen.

Tässä Tanja, joka on meillä harjoittelemassa myyjän työtä. Ja joutuu tekemään monenmoista - sitähän myyjän työ on. Tanja on erityisen hyvä järjestelemään lankoja hyllyyn.

 Tässä Arja täyttää toista lankahyllyä. Kaikki sukkalangat siirrettiin yhteen hyllyyn.

 Arjalla kaverina avustajani Eija

Paljon on vielä työtä, että kaikki saadaan paikoilleen. Maanantaina on ovet auki, pystymme kyllä toteuttamaan asiakkaan toiveet...

 Työ Mirvan kanssa jatkuu ensi lauantaina. Sitten päästään tekemään viimeistelyä. Lopuksi Mirva vielä uusii mainostekstimme. Se on ollut aina suuri toiveeni.

 Asioita yritettiin katsoa ihan eri tavalla, tuolin voi nostaa pöydälle ja siihen luoda pääsiäisinteriööri.

Ihmeen hyvin jaksoin 8 tuntia seistä jaloillani, vaikka yleensä 5 minuuttiakin on liikaa. Toki tänä aamuna olin reporankana, mutta 13 tuntia unta ja lääkitys, niin nyt on olo taas kohtalainen. Sen kyllä huomasin, että yksi ja toinen tästä porukasta kävi välillä pilleripurkilla - melkein kaikki kun olemme jo lähellä kuudenkympin ikää...

Pellavasydämen Mervi

Liikunta EI OLE terveellistä?

Niin siinä sitten kävi.

Tänään en enää kyennyt uimahalliin lähtemään. Viime viikolla vielä kävin sunnuntaina kuntosalilla, maanantaina senioreitten vesijumpassa ja lisäksi puoli tuntia omaehtoista vesijuoksua. Kolmas yritys oli torstaina: uimahallissa tunnin kuntojumppa. Sitten olinkin niin sippi, etten meinannut kävelemään päästä.

Eilen olimme veljeni luona juhlimassa isämme 80-vuotissynttäreitä ja siellä piti kävellä portaita monta (?) kerrosta. Suorastaan ylivoimaista. Illalla jouduin tekemään "kipeän päätöksen" - liikuntakertoja pitää vähentää tai vaihtoehtoisesti keventää. Päätin palata yhteen/kahteen kertaan viikossa. En pysty enempään.

Ilmeisesti liikuntakertoja on liian tiheään. Kroppani ei ehdi palautua edellisestä kerrasta, enkä siis huomaa kunnon kohoamista, kun olen koko ajan äärettömän kipeä. Pahinta on selän hermosäryn palaaminen kuvioihin. Kipu ei varsinaisesti tunnu selässä, vaan vaihtelevasti molemmat jalat särkevät - sekä lonkasta, että hermosärkynä.

Marraskuuksi tilasin avustajan kahteen liikuntakertaan: maanantaina ja torstaina vesijumppa, mutta todennäköisesti vaihtan näistäkin toisen kuntosaliksi, joka on kevyempää kuin vedessä jumppaaminen.

Kurjaa antaa periksi. Mutta mieheni muistutti minua, että joka kerta käy näin. Ensin en liiku yhtään, sitten kuvittelen itsestäni liikoja ja yritän ylivoimien ja sitten tulee lopahdus. On/off.

Mervi

Oikeus voittaa

Tuntuu nololta tämän päiväisiä uutisia kuullessaan hehkuttaa omaa onneaan, mutta teen sen silti. Maailmassa on oikeudenmukaisuutta ja me Suomessa saamme olla iloisia, että elämme oikeusvaltiossa. Oho, menipä suureelliseksi...

Olen juuri lähdössä Turkuun, kuten eilen kerroin. Kävin hakemassa postin ja siellä oli kirje Hallinto-oikeudelta. Sydän hakkasi tuhatta ja sataa, sillä en ole vieläkään saanut ortopedini todistusta. Pelkäsin, että hakemukseni on hylätty tai se on rauennut, kun en ole lupaamaani lisäselvitystä toimittanut. Mutta ei. Päinvastoin.

Hallinto-oikeus kumoaa sosiaalilautakunnan tekemän päätöksen. Minulle on myönnettävä henkilökohtaista apua n. 1-2 tuntia päivässä. Eli se määrä, mitä vaadinkin.

Te, jotka olette tätä "taisteluani" seuranneet, tiedätte, että työssä olen vaikeastivammainen ja saan avustajan, mutta oven toisella puolella - kotona - en olisi, enkä saisi avustajaa. Nyt tämä kummallisuus on kumottu ja minulla on oikeus henkilökohtaiseen avustajaan sekä töissä että kotona.

Kirjoitan tästä lisää, mutta nyt valmistaudun ajamaan Turkuun aurinkoisessa säässä ja aurinkoisella mielellä. Jeeeeee...

Mervi

Kotihoito ei hoida kotia... onko selvä!

Olet varmaan jo kyllästynyt lukemaan henkilökohtainen avustaja -probleemaani. Jos, niin skippaa tämä juttu. Huomenna jotain muuta....

Olen kolme kertaa hakenut avustajaa kotiin. Monet kodinhoidolliset tehtävät ovat sellaisia, etten parhaalla tahdollanikaan tai kovalla sisullakaan niihin kykene. Ensimmäisellä kerralla sain määräaikaisen myönteisen päätöksen, koska istuin silloin pyörätuolissa. Toisella kerralla kielteinen ja myös kolmannella. Nyt on valitus Hallinto-oikeudessa.

Kielteisen päätöksen yksi perusteluista on se, että ensijainen palveluntarjoaja minulle on kunnan kotihoito. (Vammaispalvelulain mukaiset oikeudet ovat toissijaisia). Käännyin siis kotihoidon puoleen, mutta kaksi kertaa minulle ilmoitettiin, etteivät tee siivousta.

Tämän jälkeen vammaispalveluohjaaja ehdotti yhteistä palaveria. Vastasin, että jos tilanne on tämä, eikä siitä miksikään muutu, niin sellainen palaveri on vain kaikkien ajantuhlausta. Tiistaina sellainen sitten kuitenkin pidettiin. Ennalta-arvattavin tuloksin.

Kotihoito ei hoida kotia. JOS minä tarvitsisin itseeni kohdistuvaa hoitoa, SITTEN minulle imuroitaisiin ja vaihdettaisiin petivaatteet kahden viikon välein. MUTTA kun en tarvitse muuta palvelua, niin siivousta ei erikseen tehdä. Vammaispalvelu siis päättää kieltäytyä avustajan antamisesta perustelulla, joka ei toteudu.

Nyt siis ei muuta kuin odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä. Eilen sieltä tuli kirje, jossa minulle annetaan mahdollisuus tehdä vastaselvitys kaupungin lausuntoon. Lausunnossa mainitaan, etten ole esittänyt uusia perusteluita hakemukselleni. NO EN KAI, koska en hae uutta päätöstä, vaan NIMENOMAAN haluan hallinto-oikeuden kumoavan heidän kielteisen päätöksensä.

Ei silti, kyllä niitä uusiakin seikkoja tulen esittämään, jahka saan uuden lääkärinlausunnon. Entisten vaivojen lisäksi tulen vetoamaan myös viime viikolla löytyneeseen hermovaurioon, joka tekee minut entistä vammaisemmaksi.

Tänään kuitenkin sain avustajan, joka purki postin tuomia paketteja. Kivoja uusia lankoja kesäsukkiin! Avustaja siis avustaa minua töissä, muttei kotona. Sen verran tilanne kuitenkin sai lisävalaistusta, kun kysyin, että eikö avustaja voisi samalla imuroida kotonakin - samaa huushollia kun tavallaan on. Kyllä voi, sikäli mikäli teen kotona töitä. Sitähän minä teen. Kirjanpitoa keittiön pöydän äärellä ja neuletöitä olohuoneessa.

Sitten vähän piristystä:
Tohvelikukkani sai tällaisen kassin.

Mervi
http://pellavasydamenuusineuvolakoti.blogspot.fi/2016/02/kukkakassi.html

Huovutuskurssilta

Viikonloppu meni huovutuksen opettelun merkeissä. Olen kyllä jo muutaman kerran ollut vastaavalla kurssilla, mutta oppi ei ole mennyt perille. Enkä usko, että vieläkään ehkä osaan....?

Perjantaina reilu 3, lauantaina 6 tuntia ja sunnuntaina samoin lähes 6 tuntia. Oli liikaa minulle, tämä maanantai menee toipumiseen. Huomaan, etten kykene juurikaan enää fyysiseen työhön. Joskus pelkkä istuminenkin on liian raskasta.

Laitanpa tähän huovuttamisen eri vaiheet, jotta olisi jossain itsellä muistissa ja tallessa ennen kaikkea. Näin siis valmistettiin huopikkaat:

- valmiin huopalevyn leikkaaminen kaavan mukaan, opettajalta saamassani kaavassa on jo saumanvarat...

- saumat ommellaan erittäin pienin pistoin tiuhaan ja tiukkaan. Pehmeämpi puoli jääkarhuhuovasta      päälleppäin.

- pinta karstataan esim. kissan karstalla.

- näin saadulla villalla peitetään saumat neulahuovuttamalla
- tehdään halutut koristeet neulahuovuttamalla, ei tarvitse aivan tiukkaan saada kiinni.

Tässä kohtaa kamerasta loppui akku, otin kyllä seuraavana päivänä toisen kameran mukaan, mutta siinä ei ollut akkua ollenkaan. Allaolevat kuvat on ottanut opettaja toisten töistä.

- Ensin pyyheliina pöydän päälle, siihen kuplamuovi - kuplat ylöspäin, sitten työ kasteltuna kuumaan saippuaveteen. Päälle toinen kuplamuovi, kuplat työhön päin. Saippuaan kastelluin käsin hierotaan kuviot kiinni. Varovasti hieromalla käydään koko työ läpi, myös taitteet
- Kun kuviot ovat varmasti kiinnittyneet (eivät lähde irtoamaan, jos kynnellä raaputtaa) työ otetaan esille. Nyt sitä aletaan rullaamaan joka suunnasta ja kumminkin päin ja puolin. Alimmaisena edelleen pyyheliina, sitten esim. bambualusta, kuplamuovi - työ - kuplamuovi ja tämä kääretorttu kierretään tiukalle rullalle, jota pyöritellään edestakaisin. Välillä käännetään.
- Seuraavaksi työstä puristellaan liika vesi pois ja sitä lämmitetään mikrossa 2 minuuttia.
- Lämmitettyä työtä aletaan paiskia päin vatia tai tiskiallasta. Tätä tehdään vähintään 50 kertaa, mahdollisesti uusitaan kerran tai kaksi.
- Nyt työn pitäisi olla jo paljon tiivistynyt. Seuraavaksi sitä aletaan työstää sopivan kokoiseksi. Lesti laitetaan työn sisälle, hakataan kapulalla, tai sivellään. Jos on oikein notkea, voi sivelyn tehdä myös omassa jalassaan. Hauskinta olisi, jos joku toinen sivelisi!
- mihin suuntaan työ on liian iso, siihen suuntaan rullataan ja hangataan alustaa vasten.

Oli se kova homma! Ikinä enää...

Tässä sivellään koristeita kiinni

Työtä rullataan bambualustan kanssa

Tässä neulahuovutetaan kuvioita kiinni. Apuna minulla oli henkilökohtainen avustaja Avitasta. Tähän menikin sitten aika monta tämän viikon tuntia, mutta oli välttämätöntä minulle. Enpä olisi yksin selvinnyt urakasta. Vielä tämä istumatyö menettelee...

Muistuttakaa, että näytän toisella kertaa, miksi valitsin punaiset huopikkaat!

Pellavasydämen Mervi

Jääkarhu-huopikkaat

Käykö sulle koskaan niin, että innostut valtavasti jostain uudesta, opiskelusta tai harrastuksesta, mutta kun se oikeasti alkaa, et enää jaksakaan/viitsikään? Mulle käy - useinkin.

Odotan kansalaisopiston uutta luetteloa innolla ja heti ympyröin sieltä käden taidot -osiosta mielenkiintoiset. Joskus niitä ei ole yhtään, tänä keväänä vaikka kuinka paljon. Ilmoittauduin kuudelle eri kurssille. Noh, kahdesta on jo tullut tieto, ettei ilmoittautuneita ollut tarpeeksi. Ensimmäinen toteutunut on jääkarhu-huopikkaat. Tällainen kurssi.

Sitten kun se ensimmäinen lähteminen on edessä, olenkin että "plääh, mä mihinkään jaksa...". Yleensä aina on kuitenkin hauskaa oppia uutta ja ryhmissä on kivoja, uusia ihmisiä. Tässä kohtaa kävi kylläkin niin, että vähän petyin aiheeseen. Luulin, että tehdään ulkokäyttöön sopivat huopikkaat, joissa olisi kumipohja. No, eipä sellaista kyllä missään luvattukaan. Ja toki suutarilla voi sellaiset pohjat teettää.

Toinen pienoinen pettymys oli se, että muistin yht'äkkiä, että viimeksi juuri totesin märkähuovutuksen olevan mulle liian fyysistä hommaa. Ja nyt se olisi sitä taas ja kuulemma vähän vielä rankempaa.

Tässäpä pari kuvaa aiempien kurssien saavutuksista.

Hoksasinpa sitten, että koska tämä opiskelu kuuluu mun työhön, minähän pyydän avustajaa itselleni. Saattaa olla, etten sitä saa, kun on kyseessä sunnuntaipäivä, mutta vielä olen toivomassa sitä. Avustajan tarvitsen myös tavaroiden kantamiseen. Tälle kurssille sitä onkin aika paljon, muovivadista ja saippuasta lähtien.

Tässä välissä kirjoitus oli hetken tauolla ja nyt voin ilokseni kertoa, että SAIN AVUSTAJAN. Minullahän käy Pellavasydämessä monta eri avustajaa - koskaan en tiedä, kuka minäkin päivänä tulee, eivätkä avustajatkaan tiedä, mihin paikkaan menevät. Nyt kuitenkin avustajilta kysyttiin, että kuka SUOSTUISI lähtemään sunnuntaina mulle avuksi. Ja yksi vakkareistani lähtee, kiitos R. Kerääppä voimia, sillä tuo homma on oikeasti aika raskasta... näet sitten!

Ensimmäisessä info-tilaisuudessa minulle selvisi, miksi on kyseessä Jääkarhu-huopikkaat. Sana tule materiaalista. Tässä linkki materiaalitietoihin. Huopikkaat on tavallaan ihan tavalliset, mutta malli, jota käytämme on Felt Faction Ky:n Elina Saaren.

Pellavasydämen Mervi