Mitä blogia seuraisin?

Aloittaessani blogien lukemisen minulla oli tapana kirjautua mukavan blogin lukijaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä mahdollisuus on ainakin Bloggerista kokonaan poistunut. Kesti aikansa, että huomasin oman blogini tilastoissa kohdan "lukemisto", jossa noita mieluisia edelleen oli. Mutta aika ajoin huomaan, etten ole erikseen käynyt siellä kurkkaamassa. Niinpä moni vanha tuttu kiva blogi on painunut unholaan. Toki kerään mieluisia luettavia myös tavalliseksi kirjanmerkiksi: lifestyle, käsityöt, sisustaminen...

Yksi yhteisö, mistä käyn bongaamassa uusia blogeja, on Blogit.fi. En varmaan olisi tuonne eksynyt, jollei sieltä kautta olisi lukijoita tullut minun blogiini.

On toki kiva seurata, miten blogini menestyy. Tuolla mainitsemallani sivustolla - sen käsityöblogeissa - Pellavasydämen sijoitus on 13. Edit: Sijoitukset päivitetään maanantaisin ja illalla PELLAVASYDÄMEN sijoitus oli noussut huimasti, ollen nyt 6. Näköjään 24 lukijaa on klikannut seuraavansa Pellavasydämen blogia. Jos sinulla ei ole mieluista paikkaa, mistä löytää eri alojen blogeja, kirjaudu Blogit.fi - sivustolle ja näet uusimmat postaukset, uusimmat blogit ja voit löytää myös jotain ihan uutta.

En ole tainnut mainita, että tätä Pellavasydän -blogia on käynyt klikkaamassa jo 1,079,054 netissä seikkailijaa. Siis yli MILJOONA! Huikeaa! Eivät kaikki tokikaan ole vartavasten tulleet lukemaan, ja milloin mitä kummallisemmat hakusanat ohjaavat minunkin blogiini googlen kautta.

Yritin tässä eilispäivänä saada uudelleen toimimaan Google Analytics - seurantaohjelmaa, mutta enhän minä osannut. Tyyliin "klikataan tosta, laitetaan silmät kiinni ja katsotaan mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään". Täytyy pyytää tytärtä avuksi ennen kuin saan koko tietokoneen ja sen sisällön tuhannensolmuun. Olisi vaan ollut kiva jälleen nähdä, mistä lukijani tulevat, kuinka kauan viipyvät vai sujahtavatko saman tien muualle.

Vielä tuosta blogit.fi - sivustosta: se on kuin näyteikkuna sisältöön. Mitä mielenkiintoisampi otsikko, sitä varmemmin lukija pysähtyy. Huomasin, että edellinen postaukseni "yksityisyyttäni on loukattu" toi paljon lukijoita. Ehkä otsikko oli vähän provosoivasti kirjoitettu?

Blogien esittelysivulla näkyy yksi kuva, otsikko ja pieni pätkä tekstiä. Sen perusteella valitsen, onko blogi minulle mieluinen. Tästä aasinsiltana muutama kuva meidän näyteikkunasta. Teemana vappu. Siis noi lankakerät roikkumassa merkkaavat niinku vappupalloja. Muutoin ikkuna on peitetty erilaisin tyynyin.

Näyteikkunoista sain omakohtaisen kokemuksen, kun tässä hetkellisesti aloin käydä lenkillä. Juu-uh! Jaksoin kävellä keskustan liikkeisiin asti. Tuli nähdyksi tämän kaupungin kaikki näyteikkunat. Kun kävelee monta kertaa samaa reittiä, toivoisi niin, että yrittäjä olisi vaihtanut ikkunan sisällön. Vaihdanko itsekään tarpeeksi usein?

Tässä myös yksi "näyteikkuna". Olemme huomanneet tämän hyväksi tavaksi "noukkia" ohikulkija peremmälle.

Ps. Olen käynyt tekstauskurssilla, mutta en tiedä, näkyykö se missään? Opin sen periaatteen, että ammattilainenkin saa tehdä apuviivat ja lyijykynähahmotelmat. Amatööri siis ainakin. Ja ettei mainoksen tekemisen tarvitse tapahtua nopeasti, intuitiolla. Sitä voi harkita, harjoitella ja käyttää aikaa....

Pellavasydämen Mervi

Kymppisynttärit

Ajatella, siitä on jo kymmenen vuotta, kun naapurin rouvan kanssa perustimme pienen
Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän - putiikkimme vanhaan puutaloon Mäyhälänkadulla!

En ole viettänyt synttäreitä sitten yksivuotisjuhlan jälkeen, mutta uuden osoitteen avajaisia sitäkin enemmän. Vaikka en ole oikein juhlaihminen, enkä varsinkaan pidä juhlakaluna olemisesta, tämä oli mielestäni tärkeä etappi juhlia.


Paikallislehdessä oli mainos ja lisäksi tein ständit kaupungille torin laitaan ja vielä lähikadun kulmaan. Ikkunaan askartelimme persoonallisen "kyltin".

Lehden mainos oli tyyliltään ja väritykseltään perinteisestä poikkeava, mutta kiva. Tähän en saa tarkkaa kuvaa, koska minulle lähtetään vedos pdf-muodossa ja sitä ei saa sellaisenaa tänne liitettyä.

Meillä oli arvontaa ja ekana palkintona Pellavasydämen pellavatunika valmistettuna asiakkaan mitoilla. Tunikan arvo on 70 euroa.

 Lisäksi palkintoina oli tuotepaketteja sisältäen lankoja ja muuta pientä. Voittajille on jo lähetetty tekstiviesti.

Tarjoilut tilasin paikalliselta pienleipurilta. Ilonan Juhlaherkut taikoikin meille oikein hyvät pikkunaposteltavat!

Pikkusuolaiseksi leipuri oli valinnut kinkku-juustopiirakan, jonka leikkasimme parin suupalan kokoisiksi pikkupaloiksi. Tämä oli hyvä idea: palat oli helppo ottaa, eikä tarvittu lautasia. Suklaakeksit maistuivat hyviltä. Ihanaa, että kinkkupiirakkaa jäi - nyt sitä herkkua on meidän pakasteessa! Olen todennut, että gluteiinittomat keksit ovat aivan turhaan esillä, mutta varmuuden vuoksi niitäkin tarjosimme ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun sain hyvän makuisia gluteiinittomia keksejä ihan taviskaupasta.

Koska oli luvattu lämmin päivä, järjestimme tarjoilut ulos katokseen. Ilma oli aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Loppupäivästä siirsimme tarjoilut sisälle.

Omassa pihassa meillä oli tällainen pikkuständi. Pari kuvaa laitan tähän muista "koristeista" meidän pihassa.

Pellavasydämen historia jatkuu. Vähän mahdottomalta tuntuu, että vielä joskus viettäsimme toista kymmenlukua. Etenemme vain päivä kerrallaan...


Pellavasydämen Mervi

valoa pimeään

Nyt alkaa olla se aika, että putiikissakin -pari tuntia ennen sulkemisaikaa- voi nostaa lyhdyn ulos ja laittaa kynttilän palamaan.

 Minun mielestäni aika tunnelmallinen kuva, jos huomaa sisällä olevan keinutuolinkin. Eikö vaan houkuttele astumaan sisälle lämpimään ja valoon?

Tämä ständi on vaan osoittautunut kaikkein parhaaksi!

Jaa niin, tuosta en ole tainnut vielä kirjoittaakaan - kun meille laitettiin kaide...Kovin pettynyt kylläkin olin siihen noinniinkuin esteettisesti. Kyllähän se asiansa ajaa, jos ei siihen alle laitettaisi kaikenmaailman koristuksia, niinkuin tässä kuvassa. Mutta että kylpyhuonekaide hienon tammisen oven viereen, mikä tyylirikko! No, ei se papparainen tuollaisia ajatellut, kun halusi äkkiä saada homman hoidettua. Työ tehtiin VPK:n toimesta ja laskuun, joten ei siihen minulla ollut sanomista.

Somaa

Lupasin näyttää kuvan uudesta ständistä, jonka apulaiseni teki. Tässä siitä illalla otettu kuva.

Syksy otettiin teemaksi myös ikkunapöydän suunnitteluun. Perjantaipäivä otettiin lunkisti (tai siis minä otin). Istuin keinutuolissa, virkkasin isoa lehtikoria ja katselin, kun pikku-Mervi somisti. Ja hyvin se häneltä kävikin. Harjoitin itsehillintää, kun pidätin mahdollisimman monta omaa ehdotustani, jotta olisin antanut hänelle vapaat kädet TEHDÄ ITSE.

Aika loppui kesken, mutta ehkä se olikin vaan hyvä. Nyt pöytä ei ole liian täyteen tungettu.

 

 

 

  

Olen opettanut kaikille "apulaisilleni" että kannattaa heti sanoa, mitä uudistusehdotuksia on mielessä Olen kuullut, että 3 kuukauden kuluttua uudessa työpaikassa sokaistuu/tottuu niin ettei enää näe epäkohtia, jotka heti tullessaan vielä huomaa. On kiva nähdä, miten erilailla voi tehdä asioita, eikä se minun tapani tokikaan aina ole paras mahdollinen!

Mervi