Iloa tauluista

En voisi kuvitella kotia ilman tauluja. Minulla on oma "filosofiani" niiden sijoitteluun, mikä perustuu kehyksiin, värimaailmaan ja tietysti myös kuviin. Makuni on aika vanhanaikainen, julisteet eivät ole minun juttuni.

Meidän makuuhuoneesta piti alunperin tulla "seesteinen, rauhallinen", mutta pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi täyttyä. Seinä täyteen tauluja ja vaaterekki, joka teki yleisilmeestä tosi rauhattoman. Olin kuvitellut, että pärjään yhdellä kaapilla, mutta vuosien kuluessa kyllästyin siihen, että kausivaatteet pitää ahtaa pahvilaatikoihin ja roudata yläkertaan. Päätin tehdä asialle jotain valittamisen sijaan. Niinpä hankin tuohon rekin tilalle kunnon vaatekaapin. Noh, se rekkikin jäi, mutta peittyy nyt oven taakse.

Taulut piti tietysti ottaa pois ja kun ne oli pari kuukautta maanneet pöydällä, pyysin miestäni mukaan urakkaan. Eilen sitten hän naputteli ne uusiin paikkoihin. Ja kun mun mies ryhtyy hommiin, se onkin tarkkaa puuhaa....

Eteisestä olikin jäänyt muuttovaiheessa ( 6 vuotta sitten) yksi seinä tyhjäksi ja siihen nyt sommittelin tyttöjen ylioppilaskuvat ja suojelusenkelitaulun.

Koska tämä talo on vanha neuvola, on vastaanottohuoneiden ovella ollut tuollaiset "sisäänpääsypainikkeet" ja niistä on osa jätetty paikoilleen. Ei tämäkään makuuhuoneen ovella oleva kuitenkaan toimi.

Olen joskus löytänyt tällasen osuvan kortin, missä on meidän molempien horoskooppimerkit, puoliso on kalat ja minä vaaka - ehkä tuosta voisi tehdä kunnollisen taulun?

Eteiseen tuli myös meidän vanhempien hääkuvat. Tästä kuvasta näkyy meidän kodin historia, sen julkisen tilan fiilis. Tuo ovi eteisen perällä johtaa kaupan puolelle.

Tässä näkyy mun pedanttisuus taulujen suhteen: värimaailma sininen, kehykset hopealle hohtavat - sitten ne pääsevät rinnakkain. Vaikka aihepiiri onkin ihan eri.

Kun kerran sain miehen vasaran varteen, niin homma laajeni myös olohuoneen puolelle. Tämä näkymä avautuu silmieni eteen, kun istun ja kudon ja katson telkkaria. Huomaatko yhdistävän tekijän? Ruskeaa ja vanhanaikaista, kahdessa taulussa elonkorjuuta...

 

Tästä yhdistelmästä tuli ihanan herkkä, kaksi lintutaulua.

Makuuhuoneeseen jäi klassikko rakkaus-taulu. Vaikka niin päätin, että tähän kauniiseen tapettiseinään ei MITÄÄN laiteta.

 

 

Onnistuinko sun mielestä? Oletko sinä tauluihminen, vai katsotko mieluummin tyhjiä seiniä?

Mervi

Kierrätys siististi eteisessä

Tämä postaus on jatkoa eteisen/portaikon sisustamiselle. Tästä kerroin aiemmin. Portaikon alapää, eli se, mistä tullaan sisälle, oli tosi ikävän näköinen avonaisine roskapönttöineen. Mieheni on innokas (ja ainoa sellainen meidän perheessä) jätteenlajittelija ja tyrmäsi heti Sinituotteen muoviset pöntöt, koska ovat liian pieniä. Huom! Meitä on kaksi...

Olin täpinöissäni, koska kaikki olisi pitänyt saada heti valmiiksi ja ainoat mahdolliset pöntöt olisi Ikeassa. Sattumalta menimme paikalliseen Talouspörssiin ja sattumalta silmäni osui siellä näihin AIVAN TÄYDELLISIIN kierrätysastioihin.  Ne ovat mitoiltaan juuri sopivat, 34 litraa ja pinottavat, kannelliset, mutta avattavat ja valkoiset - en olisi osannut parempaa toivoa. Hinta maltilliset 15 euroa/kpl.

  

 

 

 

 Kirjoitin dymo-kirjoittimella siistit laput laatikoitten kansiin.

Ostin Jyskistä kaksikerroksisen kenkätelineen mieheni kengille. Omat ulkovaatteeni ja kenkäni ovat toisaalla, eivätkä mitenkään tule tähän mahtumaankaan!

Vielä meillä riittää hiukan sisustettavaa, sillä tämä oven toinen syrjä on laittamatta. Pähkäilemme, pitääkö noihin kahteen pitkään ikkunaan laittaa verhot vai ei? Hankalampi ratkottava on alatasanteen matto, kun mies "vaatii" että kulku vaatii kaksi mattoa päällekkäin... ???!!!! Tuommoisen sinisen kumimaton päällä ei pysy mikään matto suorassa. Ei tuo ostamani muovimattokaan. Vain räsymaton pätkät. Yök. Mistähän löytyisi värimaailmaan sopivat pätkät? En nyt ihan tätä varten viitsisi kansalaisopiston kudontapiiriinkään mennä. Kutomaan kaksi metrin pätkää.

Ihan kaikkein parasta tässä portaikossa on tietysti käytännöllisyys ja minun kohdallani se vaati myös toiselle puolelle portaikkoa kaiteen. Nyt kulkuni on mahdollista ja nautin kyllä tästä lopputuloksesta.

Ja kaiken tämän mahdollisti avustajani Susanne, joka tässä kurkistaa...

 

Mervi

Eteisen sisustaminen

 

 

Olemme asuneet tässä talossa jo vuodesta 2015 ja edelleen on eteinen sisustamatta. Tähän on kummallinen syy. Minä olin todella huono liikkumaan, kun muutimme tähän, istuin pyörätuolissakin. Jouduin kulkemaan myymälän oven kautta, sillä se on maan tasalla, kun taas kodin puolen sisäänkäynnissä on portaita ulkona ja sisällä. Niinpä se jäi mieheni "yksityiskäyttöön" ja sen muka-sisustaminen myös hänen vastuulleen. Jotenkin olin ajatellut, että minulla ei ole siihen sanomista. Niinkuin ei niiden yläkerrassa olevien kahden huoneenkaan suhteen.

Nyt kulkemiseni on helpompaa ja kesällä olenkin kulkenut paljon tuon varsinaisen eteisen/portaikon kautta, kun olen viihtynyt ulkona, auringossa.

Päätin, että nyt saa riittää. Minä haluan kauniin eteisen ja portaikon. Etukäteen ilmoitin miehelleni projektista ja kerroin, ettei häneltä kysytä eikä hän voi vaikuttaa asiaan. No, ihan vähän vaan: takkiensa ja kenkiensä säilytyksestä kysyin kuitenkin.

Olipa kiva projekti! Yhdessä avustajani Susannen kanssa toteutimme sen hyvin lyhyessä ajassa. Ensin piti päättää, minkälainen komero tulee porrastasanteelle. Se tarvittiin peittämään ylimääräinen oviaukko. Yhden illan selailin nettiä ja olin jo epätoivon partaalla, kun mittojen mukaista kaappia ei löytynyt. Mutta sitten - mitä parhain osuma tori.fi:stä ja omalta paikkakunnalta paikkakuntalaisen aikoinaan itse valmistama emännän kaappi. Niin sopiva

Tänne saatiin piiloon kaikki portailla tähän mennessä varastoitunut pikkusälä. Ja toisaalta siihen oli kiva sisustaa vähän toisenlainen interiööri kuin sisällä kotona, missä kaikki on mustavalkoista ja uudenaikaista. Ensin ajattelin, että nuo vihreät lasit on kamalat, mutta mieheni lupasi vaihtaa ne. Onneksi ei ehditty. 

Niinhän se vanha ohje menee, että "mitä ei voi peittää, sitä kannattaa korostaa". Otimme siis vihreän teemaväriksi tuohon nurkkaukseen.

 

 

Mieheni rakastaa kukkia ja kasvattaa ja hoivaa niitä. Yläkertaan mennessä portailla on paljon kukkia, mutta kuulemma oikeat kukat eivät menesty tässä alatasolla sisäänkäynnin kohdalla. Eivät saa tarpeeksi valoa. Siispä valitsin muovikukat - hui kauheaa!

Tässä kuvassa näkymä ylhäältä välitasanteelta katsottuna. Sisälle kotiin tullaan tuosta avoimesta ovesta ja siellä onkin sisustus ihan toisen tyylistä.  

 

 Tokmannilta ostimme halpoja sisustustauluja, tähän kaikki vihreitä ja kasviaiheisia. Toinen kokonaisuus syntyi vaaleanpunaisilla tauluilla.

 

Olin värien kanssa aika tarkka ja sovittelin monenmoista kippoa ja koriste-esinettä tuohon ikean laatikon päälle. Lopulta ostin olemassaolevaan lasipyttyyn oikean sävyisen silkkiruusun ja nyt se miellyttää silmääni. 

 

 

Oven suuhun laitoimme myynnissä olleen itse solmimani näyttävän makrameen. Se sai kaveriksesen harmaan kukkaruukun, jonka höytyvät taas yhdistyivät värinsä puolesta tauluihin.

Pieni ylilyöntikin tapahtui. Mieheni kävi välillä toppuuttelemassa, ettei nyt vaan tulisi liian täyttä. Hän ahdistuu liian paljosta tavarasta. Tähän kaapin nurkkaukseen sommittelimme kukkapylväsasetelman, mutta se meni yli ja poistettiin. Saattaisi olla turvallisuusriskikin heti sisäovensuussa - sen sakaroihin saattaisi kompastua.

Hankalin kohta oli kaapin yläosa, sillä jollain keinolla piti saada takaa näkyvä ovi peittoon. Kuljimme ympäri huushollin ja varsinkin yläkerrasta - sieltä mieheni valtakunnasta - löytyi useampi taulu, mutta päädyimme sitten tähän, jonka koko ja värimaailma oli sopivin. 

 

Ihan alunperin idea lähti näistä ruudutetuista seinistä, joista en tykkää, tai tykännyt. Mutta kun seinää on monta monta metriä ylöspäin portaikossa, ei niiden levyttäminen tullut kysymykseen. Mietin, olisinko laittanut tähän seinustalle häälahjaksi saamamme ryijyn, joka on punainen. Miettiessäni sen sopivuutta, joku kertoi ryijyjen juurikin sopivan portaikkoon. Tästä ideasta kaikki lähti, vaikkei se sinällään toteutunutkaan. Punainen ryijy olisi sopinut noihin punaisiin portaisiin. 

Avustajani "joutui" pesemään rappuset, jotka lienevät alkuperäiset 50-luvulta ja ovat aikoinaan olleet neuvolan asiakkaiden käytössä ja siis .... ne oli reunoiltaan mustat. Hangatessaan rappusia Susanne huokaisi "oletko miettinyt näiden maalaamista?" No en enää.

 

Jatkan tätä postausta vielä alatasanteen osalta. Mutta tästä tuli niin kiva, kutsuva ja kaunis. Eikö vaan?

Pellavasydämen Mervi

Eteisen sisustus uusiksi - neljän vuoden odottelun jälkeen!

Neljä vuotta olemme asuneet nykyisessä kodissamme, entisessä neuvolarakennuksessa. Eteinen on pitkä käytävä, jonka varrella sijaitsi ennen vastaanottohuoneita. Sille emme tehneet muuttaessamme mitään rakenteellisia muutoksia, vaikka ensimmäisen kerroksen koti muuten uusiksi laitettiinkin.

Eteisessä on katto matalalla ja seinät rikkonaiset, eikä ikkunaa. Katossa kulkee putkia ja johtoja, joiden päätimme antaa olla. Kun katsoo kattoon, olisi selkeä valinta tyyliksi INDUSTRIAL. Mutta kun ei kattoon kuitenkaan voi valita roikkuvia valaisimia, päätin pysytellä samassa tyylissä kuin muuallakin kotonamme. Selkeä, minimalistinen musta-valko-harmaa.

Tällainen oli lähtökohta kun eteisen remonttiin ryhdyttiin 2014.

 

 ja tässä kuva, kun jo oli uusi suunnitelma lukkoon lyöty:

Oikeasti tuossa paikasa kuuluu olla vain tuo lipasto, mutta kun kulkureitillä putiikista keittiöön on, niin tähän tuppasi kerääntymään monenlaista tavaraa "menossa sinne ja tänne". Alunperin tuo lipasto piti maalata valkoiseksi, mutta kun se ei tullut tehtyä ...

Olen aina ollut lipastojen ystävä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi? Nyttemmin olen todennut ja päättänyt, ettei yhtään uutta tavaraa tarvita, joten ei myöskään laatikoita säilyttämiseen.

Lähdin siis hakemaan eri tyylistä lipastoa tai SIVUPÖYTÄÄ eikä laatikoita tarvittaisi välttämättä lainkaan. Löysimme haluamani Jyskistä. Vaikka olen vannonut, etten Jyskistä osta mitään kalusteita. Enkä tiedä, josko tämäkään nyt mielipidettäni muutti. Mieheni ei ole poropeukalo, mutta häneltä kesti 3 tuntia koota tämä huonekalu! Viisaana miehenä hän otti heti esille muovivadin, jotta iso pussillinen ruuveja pysyisi tallessa.

olohuone on seuraavana uudistusvuorossa

Lopputulokseen olen NIIN tyytyväinen. Tässä kuvapläjäys. Vaikka miten yritin, en onnistunut saamaan valoisia kuvia. Niinpä leikittelin kuvankäsittelyn kanssa. Siinä siis selitys, että näissä on kaikissa vähän erilainen valaistus.

Tässä - olkoon nyt vaikka sivupöytä nimeltään - on kaksi pientä laatikkoa. Sommittelin tähän tuollaisen musta-valkoisen ryhmän. Siirsin pöydän päälle kaupunkijulisteen, joka oli ennen olohuoneessa. Täällä.

Saattaa olla, että menin jo vähän liian pitkälle innossani? Tuliko jo liikaa tavaraa? Mutta kun nuo mustat himmelit sopii niin hyvin ja sitten taas niihin sopii niin hyvin tuo maljakko, joka ennen oli täällä.

Ja sitten siihen piti taas ostaa valkoisia kukkia. Tuo takorautainen kiemurainen kynttiläamppeli on aivan eri tyyliä, mutta se väri!

Mitä mieltä olet? 

Karsisinko vielä? 

Toisaalta mietin, että mitä tuon pöydän alle laittaisi? 

Mattoa eteiseen ei voi laittaa, koska lähes varmasti kompastuisin siihen köpötellessäni keppini kanssa.

Mervi

 ps. seuraavaksi tulee kuvia uudistuneesta olohuoneesta.