Pois, pois, pääsiäinen...

Tänään viikon työ aloitettiin siivouksella. Olin ehkä jo muutaman minuutin myöhässä ja ihmettelin kovin, kuinka ständi on jo paikallaan ja ulko-ovi auki, mitä ihmettä? Oi, siellä minun ihana Pirkko oli jo aloittanut työt, enkä edes tiennyt, että on tulossakaan...no olihan meillä viime viikolla  puhetta, että tarttis lattia pestä.

Monena päivänä pärjään ihan hyvin yksiksenikin, vaikka keppieni kanssa sohlaankin. Mutta sitten on näitä päiviä, ettei siitä tule mitään. Siivous ja tavaroiden roudaaminen.

Pääsiäisjutut pakattiin laatikkoon. Vähän mietteliäänä laatikkoa suljin - mikähän on tilanne vuoden päästä? Sain ryhtyä taas ihanimpaan hommaan, ikkunoiden somistamiseen. Yksi ikkuna tuli sen verran valmiiksi, että saatoin sen illaksi jättää. Siihen tuli kevätpipoja ja koruja. Pääväritykseksi nousi oranssi.

Huomenna jatkan toisen, kolmannen ja neljännen ikkunan kanssa, ilman apua.

Harmistuksen aiheena tänään oli rahaliikenne. Vaikka pankkikorttikone onkin vähentänyt huomattavasti rahan kuljetuksia, kuitenkin silloin tällöin rahaarahaakin pitää viedä pankkiin. Maaliskuun alusta Osuuspankki ilmoitti, että minun pitäisi käydä tekemässä uusi sopimus rahaliikenteestä. Tähän asti olen saanut jättää rahat pankin tiskille, muttei se enää käy. Ne viedään yösäilöön ja jokaikinen rahan vienti maksaa. Juu ei, vaan maksan JOKAIKISESTÄ setelistä tietyn summan, mitä en halua edes muistaa. Kolikot on tähän asti laskettu pankissa, mutta nyt kaikki rahat menevät Turkuun ja ne lasketaan siellä!

Luulenpa, että löytyy paljon tavallisia ihmisiä, joiden tilillä tapahtuu enemmän kuin minulla yrittäjänä. Silti minua rokotetaan ankarammalla kädellä vain siksi, että olen yrittäjä. Miksi ihmeessä?

Eräs asiakaspalvelutilanne jäi vähän harmittamaan. Sovitimme asiakkaan kanssa korjaamaani asua, mutta koska olin yksin, piti samalla pitää silmällä myös toisen asiakkaan avuntarvetta. Kummallekin olisin halunnut antaa enemmän aikaani ja huomiotani. Toinen totesikin tyyliin, että "täällä on kovin rauhatonta" kun joku vielä tuli ja meni. En siis voinut olla koko ajan hänen vieressään. Tuollaista tilannetta ei kai voisi hoitaa muutoin kuin ottamalla toinen ja kolmas työntekijä, mutta se taas on sula mahdottomuus.

Kiva, kun on kevät tulossa ja kirkkaat värit työntävät pois kaiken synkän ja harmaan! Tästä postauksesta nyt kylläkin tuli näin mustavalkoinen, kun kamera jäi kotiin...
Mervi

Käsityöläisen arkea

Jokaisessa työssä on hyvät ja huonot puolensa. On tehtäviä, jotka tekee mielellään ja sitten niitä hommia, joita siirtää ja siirtää, kun ovat niin ikäviä. Moni yrittäjä perustelee valintaansa sillä, että on mukava itse valita työnsä ja aikataulunsa. Aina ei voi siltikään.

En ole oikeastaan valinnut käsityöläisyyttä, yrittäjyyttä ainakaan. Sattumalta ajauduin tähän.

- Käsityöyrittäjän arjessa MINUN MIELESTÄNI mukavinta on, kun saa istua ja tehdä käsitöitä. Voi olla, että jaottelu olisi erilainen, jos liikkumiseni ei olisi niin vaikeaa. Mutta näissä olosuhteissa nautin kaikkein eniten virkkaamisesta ja neulomisesta telkkarin ääressä.

- Seuraavaksi hauskinta on ihmisten tapaaminen, asiakaspalvelu.  Mielestäni olen paljon kehittynyt sosiaalisilta taidoiltani. Joskus kaupanpidon alussa jopa arkailin kohdata asiakkaita ja varsinkin esitellä omia tuotteitani. Nykyään olen rohkeampi. Ei ole tilannetta, että en keksisi jotain keskusteltavaa. Olen oikeassa elementissäni kun saan kertoa asiakkaille uusia käsityöideoita. Luulenpa, että alankin enenevässä määrin järjestää erilaisia kursseja.

- Hauskaa on myöskin kehitellä uusia tuotteita. Kovin paljon en pidä ompelukoneen ääressä istumisesta, mikä taas johtuu kivuista, joita se aiheuttaa. Ompelu sinänsä on kivaa.

- Kaupanpito on kivaa. On ihanaa somistaa ikkunoita ja suunnitella erilaisia asetelmia ja esittelyjä putiikkiin. Vielä kivampaa se olisi, jos pääsisin liikkumaan niin kuin tahtoisin. Nykyisellään tarvitsen aina apua.

Kivoja asioita on siis paljon, mutta on myös niitä vähemmän kivoja.
- Yhtään en tykkää paperihommista. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en voi sietää kirjanpitoa. Kaikki kuittien järjestely ja laskujen maksaminen on ikävää puuhaa.

 - Rahan käsittely ja miettiminen ei ole kivaa. En haluaisi hinnoitella tuotteita. Ikävintä kaupassa on kassatyöskentely, rahan ja kuittien kanssa plärääminen.

- Järjestyksen ylläpitäminen tuottaa minulle tuskaa.

Tänään on edessä työ, jota inhoan. Osan siitä kävin jo putiikissa tekemässä. Laitoin joulukuun kuitit järjestykseen. Meillähän kirjoitetaan jokainen kuitti käsin ja se kyllä on  työlästä, mutta huvittaa aika monia asiakkaita. Pankkikorttikuittien ja käteiskuittien täsmääminen ja kirjaaminen ei ole vahvoja puoliani. Yleensä alan tätä työtä tehdä kesken työpäivän ja senhän tietää  millainen show siitä tulee, kun välillä tulee asiakkaita ja loppupäivästä kaikki on yhdessä kaaoksessa.

No, tänään on vuoden viimeinen päivä ja kaikki laskut pitää olla maksettuna, myyntitiliasiakkaille tilitykset hoidettuna ja kuitit ja laskut järjestyksessä. Yök! Yhtään en ole viisastunut viime vuodesta. Silloinkin ihan viimeisillä minuuteilla yritin saada pankkiasiat hoidettua.

Lähdenpä tästä siis hoitamaan ikävät asiat pois, sitten saan taas istahtaa nojatuoliin, ottaa palmikkopiponeulomuksen esille ja katsella jotain mukavaa tallentamaani telkkariohjelmaa, Sydämen asialla vaikkapa?

Mervi