tiistai 30. huhtikuuta 2013

Arvonnan viimeiset hetket...

Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, nyt on aivan viimeiset hetket käsillä! (Arvonta täällä)

Tänään  - juuri on vuorokausi vaihtunut - suoritetaan arvonta klo 23. Tarkennan vielä; arvonta-aikaa on tiistaina 30.4. klo 23 asti. Sitten selviää, kuka alkaa virkata uuden kirjan ohjeiden mukaan.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ideaa pukkaa

Kellään muulla ei taida olla sellaista huushollia kuin meillä. Tavaroita putoilee lattialle ja ne jää siihen, pöydän päällä on kasoittain tavaraa jne... Olen jo monta viikkoa kulkenut joka päivä monta kertaa tämän lattialle pudonneen kasan ohi. Eikä ole tullut edes mieleen nostaa sitä ylös, kas kun tuosta nyt vielä mahtuu kulkemaan.


Tänään päähäni pälkähti idea! 

Tässähän on kyseessä filtti, jonka olen kantannut puuvillakankaalla. Aivan sopiva torkkupeitoksi, mutta vähän karkea ja meillä tykätään loikoilla oikein kunnon täkin alla. 

Arvaatteko mitä ajattelin tästä tehdä?  Tässä tulee vihje.
 

Ja milläs ajattelin sen koristella?  Tässä tulee vihje siihen:

Tai sitten... Olisko teillä tähän ideoita?

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Vapaapäivä ja vapaapäivä tai sitten ei....

Olen jo aiemminkin pohtinut täällä, mikä on oikea vapaapäivä ja tänään taas. Sillä lailla tänäänkin on vapaapäivä, ettei "tarvitse" mennä putiikkiin, eli ei ole aikataulutettua ohjelmaa. Mutta kun koko ajan takaraivossa joku takoo, että mitä kaikkea pitäisi saada aikaiseksi, niin eihän se mitään vapaata oleilemista ole. Varsinkin kun nuo tekemiset liittyvät työhön, eikä kotiin.

Tänäänkin olen yksin kotona, kun mies lähti mökille. Menin nukkumaan klo 9. En ollut varma, tuleeko siitä iltauni vai yöuni. No, siitä tuli yöuni - heräsin aamulla kahdeksan aikaan.

Koko aamupäivän olen lukenut, nukkunut, käynyt kahvilla, roikkunut netissä, kaikkea sellaista, mistä en ole ylpeä...Paitsi nyt. Aloitin päivän työt.

Ensin siivotaan pöytä. Juuh, muusta keittiöstä ei ole tässä yhteydessä niin väliä...


Just kun oon saanut pöydän pyyhityksi ja melkein kangaspakan nostetuksi, huomaankin, että nyt on nälkä. Ensin siis syömään.

Niin, koska se ruoanlaittaja viettää oikeaa vapaapäivää mökillä, minun pitää selvitä niillä eväillä, mitä hän on minulle jääkaappiin jättänyt. Tiedän, tiedän, erittäin epäterveellistä  - kaikki!
 
Tämä ei ole minun syyni! Olen monen monta kertaa sanonut, etten tahdo syödä MITÄÄN ulkolaista. Vastaukseksi saan, ettei kaupasta löydy suomalaista. Pöh, kaikki sen tietää, että se on vale...

Missä maassa on tollanen Ottersberg, jossain Saksassa ehkä. Saksassa yritetään tehdä perunamuusia ja jauhelihapihviä ja herkkusienikastiketta suomalaiseen makuun, ei onnistu, ei... Ei maistunut hyvältä ja huono omatunto vaivaa, kun ei kannata kotimaista ruoantuotantoa. MÄ ALAN SYÖMÄLAKKOON!!!

Vaihe 3: nyt täytyy mennä ruokalevolle ja kahviakin tekisi mieli.

Tarina jatkuu...

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kutsu muotinäytökseen

Joka kevät toukokuulla pidetään Pyhämaassa muotinäytös. Kyseessä ei suurten väkimäärien tilaisuus, vaan maaseudulla nuorisoseurantalolla, sen kannattamiseksi. Olen kerran osallistunut ja taas kävi kutsu. Ensin vähän estelin syystä että ei ole mitään uutta esiteltävää. Kun kenkäkauppa Alinan Outi vaan jatkoi suostutteluaan, lupasin kuitenkin. Mikä tarkoittaa sitä, että jotain uutta on pakko kehitellä 5.5. mennessä!
Täältä löydät aikaisemman osallistumisen kuvamateriaalia 

Pellavasydämen pellavamallisto on ajaton, eikä vaihdu sesonkien mukaan. Mikään malli ei ole vielä poistunut kuvioista,  mutta toki mukaan mahtuu jotain uuttakin.

Mietin valkoistakin vaihtoehtoa. Kesällä toki valkoinen pellavavaate voisi olla kiva, mutta itse karsastan sitä sentähden, että siinä näkyy kaikki läpi ja on tietysti myös arka likastumaan. Toisaalta turkoosi näyttää nyt olevan kaikkein suosituin meidän väreistämme, mutta kun viimeksi juuri oli turkoosi mekko, niin ei nyt ihan samaa viitsisi....

Pohdin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos koristelisi liivihameen tai tunikan virkatuilla pikkupöytäliinoilla. Olisko ne värjätty kaikki saman värisiksi, vai olisiko kaikki eri värisiä? Hupun laittaisin tod. näk. joka tapauksessa.
Aika pian pitäisi päättää, viikko aikaa ja pitäisi sentään mallin päällekin sovittaa. Niin ja sikstoiseks, puseronkin voisi tehdä ja hatun tietysti.

Mutta nyt just ei jaksa. Olen yksin kotona ja vietän omaa laatuaikaa (lue: syön ja nukun).


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Virkatulle lelukorille vuori

Tein tilaustyönä asiakkaalle lelukorin. Korin virkkaukseen en tässä puutu, olen jo näyttänytkin suorakulmaisen korin virkkaamisen (tässä).
Samoin olen jo esitellyt, miten tehdään pyöreän korin vuori (tässä)

Erittäin napakka suorakaiteen mallinen kori

Korin virkkasin kokolailla paksusta kuteesta metallisella virkkuukoukulla numero 10 (klik).  Korin mitat ovat: pituus 40 cm, leveys 30 cm ja korkeus 20 cm. Kori painaa 2,250 kg. Tein sen rullakuteesta ja koriin meni 3 rullaa. Pellavasydämestä ostettuna tuo määrä maksaa 3x 5,50 eli 16,50 euroa.

Asiakas valitsi koriin tällaisen vuorikankaan.  Hintakin näyttää näkyvän kuvassa 17,50 euroa per metri. Tähän koriin sitä meni 2 x 30 cm eli yhteensä 60 cm, jonka hinta on siis 10,50 euroa.
Tarvikkeet tähän koriin maksavat  yhteensä 18 euroa.


Ensimmäiseksi leikataan pohjakangas. Sen pitäisi olla korin sisäpohjan kokoinen. 

 

.
Pohjakankaan kulmat pyöristetään
 



Seuraavaksi mitataan korin ulkomitta. Koska valittu kangas on vain 112 cm leveä, joudun tekemään reunat kahdesta kappaleesta, leikkasin kaksi yhtä pitkää ja suunnittelin saumat vastakkaisiin nurkkiin.



Sivukappaleet ommellaan päistään yhteen ja huolitellaan. Huomaa, että jos kankaassa on tietty suunta, niin suunnittelet sen niin, että vaikkapa eläimet ovat päällipuolella pää ylöspäin. Onneksi tässä kankaassa elukoita on joka suuntaan... Tässä kohtaa minä ompelen saumaan Pellavasydän-etiketin. Ja olis hyvä olla sen verran tarkkana, että ompelee sen ulkopuolelle jäävään osuuteen - nyt se meni vahingossa korin sisälle. Noooh...


Etiketti taitetaan kahtia...

...ja ommellaan saumaan
 Seuraavaksi ommellaan päärme vuorikappaleen yläreunaan.

Sitten siirrytään alareunaan. Koska pohjakangas on mitoitettu sisämitan mukaan ja "seinäkappale" taas ulkomitoilla, niin seinäkappaletta joutuu joko rypyttämään tai tekemään laskoksia. Minä päädyin tekemään jokaiseen kulmaan yhden laskoksen. Kaksi noista laskoksista osuus siis sauman kohdalle.

Kulma oikealta puolelta
saumallinen kulma nurjalta puolelta
Sitten vaan ommellaan seinäkappale ja pohja yhteen ja huolitellaan. Näyttää tältä nurjalta puolelta:


Valmis kori
 
Ja vielä yksi kuva, jotta mittakaava välittyisi. Kyllä tähän lelu poikineen mahtuu. Voi voi, meillä ei ole ensimmäistäkään lelua missään, että olis voinut kokeilla....

Tänään (nyt on vielä torstai, kun tätä kirjoitan) olen pitänyt vapaapäivän. Olen leikannut ja ommellut pellavatunikoita, lähetellyt sähköposteja, hoitanut keskeneräisiä asioita ja sen sellaista. Pirkko on ollut putiikissa tuuraamassa. Huomenna on taas ihan kiva mennä tapaamaan asiakkaita.
-Mervi-

torstai 25. huhtikuuta 2013

Afrikankukkia eri väreissä

Olen jo näyttänytkin tämän Afrikankukista tekemäni näytepalan.

Tässä on käytetty lähes kaikkia Almina-puuvillalangan värejä. Ainoastaan kirkkaankeltainen ja joku luonnonvalkoinen taisi jäädä vahingossa pois. Luulin, että tästä tulee aivan liian kirkuvan värinen, mutta kun on yksi väri, joka yhdistää kaikki muut, niin lopputulos on kuitenkin "rauhallinen". Tässä siis jokaisen kukan kehys on virkattu mustalla ja yhdistetty valkoisella.

Olen nähnyt valokuvia sellaisesta työstä, jossa ei ole yhtään yhdistävää väriä ja mielestäni se oli kyllä aikalailla sekamelskaa - saako niin sanoa toisen työstä?

Värien kanssa onkin kiva leikitellä. Tässä on yksi kokeilu, tehty vain kahdella eri värisellä langalla.

Eikös olekin ihan kuin kokonaan eri malli? Harmoninen kyllä, mutta ehkä jopa tylsä? Entäs jos olisi tehty kaikki kukat aivan samanlaisiksi?

Sen verran hankala tuo kuusikulmainen malli on, etten ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin? Vauvan peitto ehkä ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, mutta kun ei nyt ole sellaiselle tarvetta... Ison sängyn peitoksi liian työläs minun hermoillani.

Villalangasta en ole kokeillut, tulisi varmaan taas erilainen.

Ai mutta nyt mun täytyy kiirehtiä, olen sopinut vanhan mummon kanssa, että menen neljältä hänen kotiinsa sovittamaan hattua. Mummon on niin hankala kulkea kaupoissa. Sitten menen parturiin, ai kun kiva!

Mervi


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Takki sai kukkansa

Nyt on reikä paikattu, eikä varmasti kukaan arvaa, missä se oli! Tai että ylipäätään mitään reikää olikaan...
Teidän kommenttejanne ja ohjeitanne hyväksikäyttäen ryhdyin tähän kirjontatyöhön. Aivan epätyypillinen projekti minulle. Niin paljon kuitenkin tuosta takista tykkään, että näin tämän vaivan.

Minkäänlaista etukäteisluonnostelua tai kokonaissuunnitelmaa en tehnyt. Otin takin syliini ja telkkaria katsellessa lähdin pistoja pistelemään - täysin sattumanvaraisesti. Hiukan piti jossain vaiheessa purkaa, kun kukkasen varret lähti ihan vinoon menemään.

 Tällainen tuli takin selkämyksestä. 
Vaatii ehdottomasti vielä höyryttämistä.

Kukkasten varret tein linnunsilmäpistoilla suoraan takkiin, mutta kukkaset virkkasin ensin ja neuloin sitten kiinni varsien päihin. Tämä oli taas esimerkki hätäisestä touhottamisestani: en malttanut hakea mitään ohjetta kukan malliin, vaan siittä vaan virkkaamaan - eikä noista hassumpia tullutkaan. Vai mitä. Olisko ollut tyylikkäämpi, jos olisin pitäytynyt harmoonisemmissa väreissä?



Kirjailut tein vain selkäpuolelle. Ajattelin, että tulee ehkä liikaa, jos vielä eteenkin. Toki hihan käänteisiin voisi laittaa yhden kukan.




Saa arvostella. Mitä mieltä olet? Koitan olla pahastumatta (krrrrrr....) jos et tykkääkään. Mervi

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Oih, mikä ihanuus!

Sehän on vanha ja paikkansa pitävä totuus, että elämässä pitäisi nauttia pienistä asioista. Usein ne vaan jää kokonaan huomioimatta. Minulle aamuherääminen on todella vaikeaa ja töihin lähtö tervanjuontia. Nimenomaan se lähtö. Saapumiseni työntekemispaikalle on kyllä juhlallinen, jos sen vain huomaisi.

Joka aamu, kun saavun työpaikalleni, alkavat kirkon kellot soida!

Olen viimetingan ihminen ja niinpä olen putiikin ovea aukaisemassa lähes tasan klo 11 ja silloin on kellojen soiton aika. Yhtenä aamuna minua ilahdutti myös tällainen näky kadun toisella puolella:


Olen aina tykännyt vanhasta "pisaran mallisesta" Saabista
 
Mahtaako 30 vuoden jälkeen tämä minun punainen autoni aiheuttaa yhtä paljon ihastusta kuin tuo vanha kaunotar.

Huomaatko mihin typerään virheeseen olen syyllistynyt?

Ei ole mitään järkeä siinä, että kaupan henkilökunta parkkeeraa autonsa oman puotinsa oven eteen! Siinä sitten on yksi autopaikka varattuna koko päivän ja asiakkaat saavat ajaa rallia korttelin ympäri löytääkseen itselleen tilaa. Pahimmassa tapauksessa eivät tule ollenkaan kauppaan, jos eivät löydä parkkipaikkaa...

Varsinkin talvella, kun kadut olivat järjettömän liukkaita, liikkumiseni erittäin hankalaa ja yleensä vielä painavia kasseja mukana, olen sortunut tähän järjettömyyteen. Meille on kyllä kolmekin autopaikkaa varattuna talon takana, mutta kun sinne on niiiiiin pitkä matka. No, nyt tulee kesä ja kadulla on helpompi kulkea, joten alan taas noudattaa omaa sääntöäni: Kauppiaat pitäkööt autonsa kaukana vähäisistä parkkipaikoista! Niin, siis niitä ei parkkeerata myöskään naapurikaupan eteen...

Pellavasydämen Mervi

Pikkunukke

Jostain kierrätyskeskuksesta tai kipputorilta olen joskus napannut tällaisen pikkuruisen nuken. En tiedä tästä mitään, enkä oikein tiedä, jos edes tykkään tästä.

Ensimmäisenä tulee mieleen, että oliskohan kyseessä joku matkamuisto?

Käsintehdyltä tämä vaikuttaa ja vanhaltakin.

Osaako kukaan kertoa tämäntyylisistä nukeista jotain?
Jos sinua kiinnostaa, tai keräilet tällaisia, nyt olisi mahdollisuus kartuttaa valikoimia. Minulle tämä on merkityksetön. Paitsi tietysti jos se osoittautuu kallisarvoiseksi - mitä uskallan kyllä epäillä....



Kirjontapistoista voi päätellä käsin tehdyksi

Nukke takaa, tuo keltainen möykky on tukkaa

Vaatteet ovat osittain purkautuneet
Nukke vaatisi vähän fiksausta, mutta tuollainen pieni näpertely on minun aivoilleni/hermoilleni aivan liian vaativaa.

Mervi

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Uusi Juhannusruusu-matto valmistunut

Tilastoja katsoessani huomasin, että olen kirjoittanut jo 400 kirjoitusta - tämä on numero 401. Aika paljon.

Kun ensimmäistä kertaa (noin vuosi sitten) kokeilin pyöreän maton virkkaamista, siitä ei tahtonut tulla oikein mitään. En suostunut noudattamaan ohjeita ja muutenkin... Koko ajan olen kuitenkin neuvonut asiakkaita, myynyt paljon kudetta ja varsinkin ilahduttanut asiakkaita, joilla on muoviset virkkuukoukut menneet poikki - meiltä kun saa ostaa metallisia.

- Jaa mutta tähän väliin kerronkin tarinan tältä viikolta. Asiakas oli virkannut mattoa tai koria, en muista, ja saanut koukun poikki. Työkavereiltaan oli sitten kysellyt vahvempaa vaihtoehtoa ja saanut vastaukseksi, ettei Suomesta saa muita. Hän oli googlettanut ja ohjautui Pellavasydämen sivuille. Tottakai oli kovin äimistynyt, että omasta kaupungista löytyi loppujen lopuksi apu! Nämä hetket on tähtihetkiä putiikissa. Iloinen ja tyytyväinen asiakas, ei sen parempaa voi toivoa. No ehkä se, että tämä vielä kertoo siitä muillekin?

Vastoinkäymisten ja monen monen keskeneräiseksi jääneen maton jälkeen yritin taas. Ja nyt onnistuin. Nuo keskeneräiset matot ovat tuikitarpeellista, sillä niillä on hyvä opettaa, miten EI KANNATA toimia....

Tulin huomaamaan, miten paljon kude vaikuttaa virkkausmukavuuteen. Ohuehko, sileä, sopivasti venyvä kude ja työ on paljon helpompaa kuin paksulla, puuvillaisella joustamattomalla kuteella. Toki sekin onnistuu, muttei ole niin kivaa!

Nyt esittelen teille viimeisimmän valmistuneen maton. Tämän tein värin takia. Kude on tosi paksua ja jokseenkin joustamatonta. Tässä tapauksessa muistutin koko ajan itseäni tekemään löysää, löysempää, tosi löysää... ja isolla metallisella koukulla se kyllä onnistuikin. Harmi, etten muistanut tähän postaukseen punnita mattoa, mutta arvelen sen painon olevan ainaskin lähellä 5 kiloa. Enkä muuten mitannut halkaisijaakaan. Toista metriä kuitenkin.

Olenkin jo näyttänyt kuvan tämän tekemisestä, mutta tässä uudelleen.

Erilaisia yrityksiä hahmottaa kokoa. Tässä tiskin edessä...

...pienen vanhan tuolin alla...




...lipaston nurkalla...



Maton esittely putiikissa on sikäli hankalaa, ettei sitä voi pitää lattialla. Jos ei asiakkaat astuisikaan sen päälle, mitä kyllä tekevät (!) niin sitten tulee joku koiranpentu, joka käy siihen pissaamassa (niinkin on käynyt). Tässä matto on tasaantumassa ja aika hyvin yhden yön aikana olikin asettunut . Nuo piparkakkureunat vielä vähän pönköttää.

Tätäkään mattoa en ole tehnyt aivan ohjeen mukaan, vaan vähän silmämääräisesti, mukaillen. Mallin katson toisesta matosta, joka roikkuu milloin missäkin. Niin on paljon helpompi tehdä, kuin tihrustaa jostain paperista ja yrittää pysyä oikealla rivillä....

Kuinkas monta juhannusruusu- tai muuta mattoa sinä olet virkannut? Vai eikö innosta?
Pellavasydämen Mervi

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Kierrätetään vanha idea ja innostutaan siitä!

Toisista asiakassuhteista tulee hyvinkin pitkiä. Kuinkahan monta vuotta siitä onkaan, kun kaksi pariskuntaa muualta Suomesta kävivät silloisessa putiikissani. He tekivät koriostoksia ja vieläkin muistan, mitä silloin keskusteltiin. Myöhemmin sain sähköpostia ja useamman tilauksen samanlaisesta tuotteesta. Äskettäin taas tuli tilaus, mutta tällä kertaa ihan erilaisesta jutusta, jota en ole aiemmin edes valmistanut. No ilmeisesti siinäkin onnistuin, sillä sain yllätyspaketin asiakkaalta.

Tällainen ihanuus löytyi paketista:


Minä tietysti heti katsomaan, että "mitä se on syönyt". Ja ei kun matkimaan! Onneksi meillä oli myynnissä tuollaisia styrox-renkaita. Ja jostain kierrätyskeskuksesta olin tuonut käytettyjäkin, joilla pääsin harjoittelemaan.


Mallikranssissa oli käytetty hyvin, hyvin ohutta kangasta, se näytti melkeinpä lautasliinapaperilta. Kovin kauaa en malttanut kangasta hakea, joten tällainen osui käteeni ja eikun pilkkomaan. Mallissa tilkut oli leikattu harkkosaksilla ja niillä minäkin ensin yritin, mutta kun tuli ensimmäinen rakko sormeen, niin lopetin. Sitten vaan repimään ensin pitkää soiroa ja siitä leikkelin n. 5cm x 5cm. palasia. Tuo kangas oli onnistunut valinta sikäli, että siitä ei lähde langat pärköömään.


Ja sitten vaan etsitään sopivan terävä puikko, sukkapuikko esimerkiksi. Sillä pistellään tilkut styrox-renkaaseen kiinni ja muuta ei tarvitakaan! Kokemus varmaan opettaa tekemän tuon toimenpiteen aina yhtä syvälle ja tasaisin välein, mutta minusta sillä ei ole niin väliä....





Asiakas, joka näitä kransseja on jo paljon valmistanut, lähetti myös kuvia erilaisista vaihtoehdoista. Upeita väriyhdistelmiä! Kunhan ensimmäisen tekee, niin varmaan mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja tulee innostus tehdä erivärisiä versioita.

Esittelin tietenkin heti tämän "uutuuden" meidän asiakkaille ja muutamat ovat höynähtäneet ihan kympillä tähän. Styrox-renkaat on jo loppuneet ja uutta tilausta odotellaan. Palakankaatkin käyvät kaupaksi, vaikkei ei silti, tähän käy kyllä kotoa löytyvät hiutuneet verhot, lakanat ja muut ohuet kangastilkut. Eikä tuohon suurta palaa kangasta menekään.

Tilasin myös palloja ja sydämen mallisia kransseja, ettei vaan kävisi tylsäksi! On hauska huomata, miten näin keväällä vaihtuu värit. Talvella kaikista materiaaleista valittiin valkoista ja maanläheisiä värejä, mutta nyt halutaan VÄRIÄ!

Tämä työ on helppo tehdä vaikka yhdessä lasten kanssa ja sopii myös niille, joiden sormet ovat kangistuneet tai kipeät. Minun asiakaskuntani on paljolti keski-ikäisiä ja sen ylittäneitäkin ja hyvin monet harmittelevat, kun tekisi mieli tehdä käsitöitä, mutta sormet on niin pahasti kuluneet. Tässä siis oiva, helppotöinen, mutta näyttävä käsityö.


torstai 18. huhtikuuta 2013

Ei toisen vahingosta pidä iloita

Vahinkoja sattuu. - Aloin oikein miettiä tuota sanaparia.... Vahinkoja ei tehdä, niitä ei tilata, niitä ei suunnitella, niitä ei tarkoiteta. Niitä vaan sattuu. Ja joskus ne ihan totta sattuu.

Kaupanpidossa on ihan omat vahinkonsa. Voi tulla vahinko-ostoksia. Voi antaa vahingossa väärin rahasta takaisin. Voi myydä vahingossa viallisen tuotteen. Jne.

Sellaisiakin vahinkoja on sattunut -  itse asiassa ihan äskettäinkin -  että tulin sisälle kauppaan, jossa Pirkko-myyjä oli tuuramassa. Aloin sitten touhottaa jotain ja mm. kysyin, että "ostiko ne ....." Monenlaista ehdin puhua pälättää, ennenkuin Pirkko sai sanottua että putiikissa on asiakas...Ääääh....No, ei siinä nyt mitään ikävää tullut sanottua, mutta sellaista tavallista pöhköä.

Sen sijaan aika paha moka oli käynyt jollekin (luultavasti) paikkakuntalaiselle vaatemyyjälle. Onneksi meitä on sentään aika monta, ettei ihan heti arvaa, kuka se oli. Kaikki ovat siis mustalla listalla - minäkin ehkä?

Paikallislehdessä on Tekstaripalsta, johon lukijat saavat kirjoitella mielipiteitään ja mitä sattuu. Yleensä kirjoitukset ovat juuri sitämitäsattuu. Tällä viikolla joku kertoi, että oli jättänyt housunsa vaatekauppaan lyhennettäväksi ja poishakiessaan löysi myyjän unohtaman lapun: " Vanhempi hössöttävä nainen. Rasvaiset hiukset"

Auts.

Huomenna ei satu kauppavahinkoja, sillä olen koko päivän kotona. Sitten lauantaina onkin Kevätmarkkinat, jolloin odottelen vähän runsaampaa osanottoa. Tänään oli erittäin hiljainen päivä, satoi vettä koko ajan. Tein jotain epätavallista: harjoittelin rosee-kukkien tekemistä. Inhoan ohjeiden lukemista ja uuden tavan opettelua, mutta nyt sen tein. Netistäkin katsoin erilaisia ohjeita ja onnistuinkin saamaan muutaman aikaiseksi. Toiset villalangasta ja toiset paperinarusta. Hiukan on jo ajatusta, mitä niistä sitten kokoan.

Olettekos te tehneet rosee-kukkia? Onko hyviä ehdotuksia niiden käytölle?

Mervi
ps. vielä varmennus: tuo tekstaripalstan moka ei siis tapahtunut Pellavasydämessä, onneksi...

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Persoonallinen lahja

Joskus isotkin firmat tarvitsevat pikkuputiikkien apua. Yleensä sellaisessa tilanteessa on aikaa vähän. Kerran piti saada tunnin sisällä paikallisen puusepän valmistama vakka. Oli siinä jännittämistä, kun soitin valmistajalle ja pyysin häntä tuomaan sen Pellavasydämeen. En saanut pappaa oikein käsittämään, miten kova kiire on kysymyksessä. Hän sanoi puhelimeen: "No juu, me olemme nyt juuri tässä syömässä ja lähdetään sitten käymään kaupungilla. Voidaan tuoda samalla..." Firmasta jo soiteltiin ja kyseltiin ja minä pureskelin kynsiäni.

Tässä on toinen paikallisfirman liikelahja. Alunperin tässä pellavapussukassa lukee Uusikaupunki, mutta pyynnöstä tein sen firman nimellä. Hyvin lyhyellä varotusajalla lupasin tehdä näitä viisi kappaletta.Tässä oli se hauska idea, että vaikka nämä lähtivätkin ulkomaille, niin sieltä ovat lahjansaajat tulossa Uuteenkaupunkiin, joten heillä on sitten kartta valmiina.

Tuo karttaosuus on tasku. Pussukka on vetoketjullinen ja vuorillinen. Huom! Karttoja ei saa käyttää ilman lupaa. Minä olen ostanut tähän kaupungin keskustan karttaan käyttöoikeuden. Viime kesäksi jo tästä piti suunnitella tuotteita, mutta kesken on edelleen ja pahoin pelkään ettei ehdi vielä tänä kesänäkään kovin kummosia ideoita toteuttamisasteelle.


Tämä kuva haluaa välttämättä olla näinpäin. ei suostu kääntymään. Koska en kysynyt ostajalta lupaa julkaisemiseen, suttasin kuvasta firman nimen pussukan takapuolella. Lahjansaajat olivat miehiä, joten kehittelin tällaisen pakkauksen. Yksinkertaista ja kierrätystä, paperinaru ja tapettia.


Taas kerran ajauduin pohtimaan käsityön imagoa. Eräs käsityöyrittäjä etsi laadukasta etikettiä itselleen. Ei kelvannut mikään itse tehty, eikä tavallinen. Piti nimenomaan olla "timangi". Tavallaan ymmärrän senkin, mutta itse arvostan käsintehdyn leimaa, sitä millä tuote eroaa tehdastekoisesta. Mutta eihän kaikki yrittäjät siihen pyrikään. Voihan periaatteena olla että tehdään parasta, laadukkainta, erikoisinta...

Jos sinä ostat käsintehtyä, mikä siinä on oleellisinta? Mitä "handmade" sinulle merkitsee?

Pellavasydämen Mervi