En kiroile, enkä puhu tuhmia, koska silloin joutuu pesemään suunsa saippualla. Tällä kertaa tuo otsikkoa on täyttä totta.
Olen juuri tullut muka-leikkauksesta. Ihan ei ole vielä puudutuskaan hävinnyt, mutta heti pitää teille kertoa tämä "ei menny niinku Strömsössä" - tarina.
Tehän muistatte, että olin kaksi vuotta sitten laihdutusleikkauksessa. Yksi seuraus siitä on, että syömiseni ja varsinkin juomiseni on paikkapaikoin hankalaa. Suolen tyhjennys suun kautta "nautitun" liemen avulla ei onnistu, koska oksennan heti kohta. Kerroin tämän mennessäni osastolle ja loppujen lopuksi päädyttiin tyhjennykseen ruiskun kanssa. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Kaksi kertaa sitä kamaluutta kärsin.
Tänään puolen päivän aikaan menin leikkaussaliin. Anestesialääkäri sai minut muuttamaan mieleni, vaikka vakaasti olin päättänyt hyväksyä vain nukutuksen. Suostuin siis kuitenkin puudutukseen. Ja lisäksi kunnon tujaukseen rauhoittavaa. Oli se taas sellainen kokemus että siinä on kuolema-ajatukset tosi liki. On se niin outo fiilis. No, puudutuspiikki laitettiin ja minun tietämättäni siitä yhtään mitään. Minun tajuntani kierteli jossain ihme atmosfääreissä.
Kun palasin todellisuuteen, minulle kerrottiin, ettei leikkausta voitukaan tehdä. Tyhjennys ei ollut tarpeeksi. Voi paska!
Minut siirrettiin heräämöön ja kun jalat alkoivat hiukan liikkua, osastolle. Muutaman tunnin lepäilin, että kykenin itse liikkumaan ja sitten ajoin itse autolla kotiin!
Tästä kahdesta päivästä olisi paljon kerrottavaa, mutta ehkä tämä tällä kertaa. Ei ole edes yhtään kuvaa esittää, kun minulla oli vain kännykkä mukana, enkä osaa sieltä siirtää kuvia tänne. Aika mojova kuva oli siitä, kun tiputus ei ollutkaan mennyt suoneen, vaan kerääntyi kudokseen. Kyynärtaive olis kuin tennispallo.
Aina ei voi onnistua, ei ees joka kerta, sanoi Hugo. Kuka muistaa?
Mervi
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sairaalassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sairaalassa. Näytä kaikki tekstit
tiistai 10. toukokuuta 2016
maanantai 14. syyskuuta 2015
Kotona
On se ihan ihmeellistä, miten hienosti kaikki on tällä kertaa sujunut. Taksin kanssa oli hiukan järjestelyongelmia. Hoitaja tilasi paaritaksin, taksi tuli ja ihmetteli, että minä ilman pyörätuolia olen lähdössä. Sitten hän kyseli, miten selviän portaista. Minä selittämään, ettei meillä ole portaita, että kyllä ihan hyvin sikäli. Ja eihän tällä matkallakaan ole portaita. "Niin, mutta, hm.... taksissa on kaksi porrasta". Auts. Enhän minä niistä selviä millään. Peruutimme takaisin sänkyyn. Tehtiin toinen tilaus ja sieltähän se paaritaksi sitten lopulta tulja oikein hyvä olikin. Niin hyvässä asennossa en ole vielä koskaan matkaa tehnyt!
On se kumma, tai noh, ehkä tämä sukupolvi on kasvatettu kiltiksi ja tottelevaiseksi, vaatimattomaksikin vielä. Kukaan ei ole sanonut minulle, että taksi on jotenkin MINUA VARTEN, varsinkaan kela-taksi. Nyt kokeilin rajojani ja kysäisin, että jos vaikka voitais hakea - suklaata? Juu, kyllä se vaan passasi. Minä ehdotin, että tämä olisi se apteekkireissu, jota minä en nyt tarvinnut. Eihän Kelan maksamaa taksia nyt tokikaan saa miten vaan käyttää, mutta apteekkireissu on sallittu.
Nyt olen siis kotona ja kovin kiitollinen kaikesta. Pisteenä i:n päälle, mieheni on tämän viikon lomalla. Toki joskus käväisee mielessä, että voiko tämä hyvä jatkua, että ei kai vaan mitään takapakkia?
Blogissani on tällä hetkellä 300-400 kävijää päivittäin. Jostain putkahti mieleeni, että silloin kun olin pitkään sairaalassa, kävijöitä oli yli tuhat päivittäin. Itse luulin noiden aikojen olevan erittäin tylsää luettavaa, mutta jostain syystä olin väärässä. Paljon tylsempää näyttää olevan tavallinen arki kotona ja työssä. Onneksi?
Mervi
On se kumma, tai noh, ehkä tämä sukupolvi on kasvatettu kiltiksi ja tottelevaiseksi, vaatimattomaksikin vielä. Kukaan ei ole sanonut minulle, että taksi on jotenkin MINUA VARTEN, varsinkaan kela-taksi. Nyt kokeilin rajojani ja kysäisin, että jos vaikka voitais hakea - suklaata? Juu, kyllä se vaan passasi. Minä ehdotin, että tämä olisi se apteekkireissu, jota minä en nyt tarvinnut. Eihän Kelan maksamaa taksia nyt tokikaan saa miten vaan käyttää, mutta apteekkireissu on sallittu.
Nyt olen siis kotona ja kovin kiitollinen kaikesta. Pisteenä i:n päälle, mieheni on tämän viikon lomalla. Toki joskus käväisee mielessä, että voiko tämä hyvä jatkua, että ei kai vaan mitään takapakkia?
Blogissani on tällä hetkellä 300-400 kävijää päivittäin. Jostain putkahti mieleeni, että silloin kun olin pitkään sairaalassa, kävijöitä oli yli tuhat päivittäin. Itse luulin noiden aikojen olevan erittäin tylsää luettavaa, mutta jostain syystä olin väärässä. Paljon tylsempää näyttää olevan tavallinen arki kotona ja työssä. Onneksi?
Mervi
sunnuntai 13. syyskuuta 2015
Tylsää
Onhan tämä sairaalassa makaaminen tylsää. Katsoo kelloa ja ihmettelee, miten hitaasti se liikkuu. Minulla on kaikki hyvin, joten tuntuu turhauttavaltakin. Kipulääkearsenaali on kyllä mahtava, mutta en sitten myöskään tunne kipua. Jalka liikkuu hyvin, joten pääsen ihan itsenäisesti liikkeelle. Leikkauksen jälkeen Hb oli vain 80, mutta sain eilen kaksi pussia verta ja aamulla mittaus osoitti 95, joten nyt on olo jo freesimpi. Syömisen kanssa ei ole mitään ongelmaa, olen oikein nauttinut erilaisista leivistä - kotona kun en juurikaan syö leipää.
Tänään kyselin kotiinpääsystä hoitajilta ja sain vastaksen, että alkuviikosta. Sitten hoitaja kysyi mitä mieltä itse olen. Sanoin, että lähtisin mielelläni jo huomenna. Saattaa olla, että niin tapahtuu. Varmistuu aamun lääkärikierrolla. Olen minä täällä neulonutkin. Tänään aloitin pipon ohuesta 100%:n villalangasta, joka tuli Pellavasydämeen viime viikolla. Mukanani minulla on lyhyet pyöröpuikot. Olen siirtynyt kokonaan vaihdettaviin päihin ja kaapeleihin. Tässäkin taitaa olla yhdistettynä KnitProta ja KnitPicksiä, ne kun ovat keskenään yhteensopivia. Vallan mainiot kutoa. Kuvat on kertakaikkisen kelvottomat ja väärässä paikassa, mutta kun tällä tabletilla osaa juuri mitään tehdä.
lauantai 12. syyskuuta 2015
Parhain leikkaus ikinä
Hassua oli se, että jouduimme kävelemään itse leikkaussaliin. Aina on viety sängyllä. Tässä on kysymyksessä joku säästäminen tai työtapojen uudelleen järjestäminen. Hoitajatkin olivat ihan ihmeissään, kun tämä oli niin uusi asia, tämän kuun alusta alettu. Leikkaussalissakaan en kokenut pelkoa. Ihme.
Heräämössä olin vain muutaman tunnin ja minut siirrettiin osaston yhteydessä olevalle tarkkailuosastolle. Siellä vielä tarkkailtiin verenpainetta, saturaatiota ja sydämen vointia. Ihmettelin, etten yöllä herännyt noihin mittauksiin. Siellä nukuin yön, aamupäivällä pääsin osastolle omaan huoneeseeni. Lääkäri kävi kertomassa että leikkaus onnistui hyvin, luuta oli tarpeeksi, että saivat proteesikupin monella ruuvilla kiinni.
Nyt yritän saada aikani kulumaan telkkaria katsellen, nettiä seuraten ja on mulla muutama lehtikin luettavaksi. Vielä näkö haittaa neulomista, eikä täällä ole oikein sellaista tuoliakaan missä saisin istua. Kävin suihkussakin, joten kyllä tässä ihan kohta olen ennallaan!
Tämä pipo on tehty samasta langasta kuin edellinenkin, jonka esittelin jo. Kuva vaan meni tonne mihin sattuu, enkä saa niitä tällä tabletilla siirrettyä. Olkoon siis noin.
Terveisin Mervi
lauantai 8. elokuuta 2015
Kauhea pelko!
Muutamana päivänä - tai siis iltana - havahduin siihen, että otsani oli kuuma. Sitten lapsuusvuosien en ole kuumetta mitannut, mutta nyt sitä oli yli 38. Aamuksi laski normaaliin. Oli myös leikattu lonkka kipeä ja väistämättä tuli mieleen vuoden takaiset oireet - niin samanlaista nytkin.
Kävin sairaanhoitajalla otattamassa crp:n ja se oli 85. Lähetti lääkärille, joka lähetti kiireellisenä Tyksiin. Yksi ilta ja yö meni siellä odottaessa. On tämä systeemi hullu: lääkäri laittoi mukaani lähetteen ja maininnan kiireellisyydestä, silti odottelin tyksin ensiavussa pari tuntia, ennenkuin pääsin SAIRAANHOITAJAN ARVIOON hoidon kiireellisyydestä. Hetken makasin siellä ensiavussa, kunnes puoliyön aikaan lähettivät Kirurgisen sairaalan tekonivelosastolle, sinne, missä olet kerran jos toisenkin maannut. Pääsin jopa samaan huoneeseen eristyksiin.
Minulla siis epäiltiin jälleen infektiota ja kun ei mitään muuta syytä löytynyt, arveltiin sen olevan siellä keinonivelessä. Aamulla lääkärinkierrolla sain kuulla, että mennään leikkaussaliin ja tehdään punktio.
Arvatkaas, mitä minä kaikkein eniten pelkäsin?
Sitä, etten pääse huomiseen muotinäytökseen. Sen organisointi oli kesken, eikä kukaan muu pystyisi sitä hoitamaan ja juontamaan. Toki myös ajattelin elämäni kurjuutta, jos taas lonkka avataan jne... Onnekseni sieltä ei mätää löytynyt. Pääsin hetimiten lähtemään kotiin. Nyt syön viikon verran vahvaa antibioottia (onneksi tällä kertaa suun kautta) ja menen viikon päästä näyttämään ja kuulemaan mahdollisia tuloksia. Viljelyyn kylläkin menee kauemmin aikaa.
Leikkaava lääkärini tekee sitten päätöksen, voidaanko 10.9. määrätty toisen lonkan revisioleikkaus tehdä, vai onko se liian uskaliasta.
No mutta, nyt minä olen kotona ja tätä kirjoittaessa (klo 0:24) muotinäytös on kasassa, listat tehty, juonto suunniteltu, vaatteet ja tarvikkeet pakattu. Huomenna klo 12 se sitten alkaa, minun ja monen muun elämän ensimmäinen muotinäytös. Monta on epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta "yrittänyttä ei laiteta". Tosi kivaa tämä suunnittelu on, lukuunottamatta tällaista pelästystä.
Pellavasydämen Mervi
Kävin sairaanhoitajalla otattamassa crp:n ja se oli 85. Lähetti lääkärille, joka lähetti kiireellisenä Tyksiin. Yksi ilta ja yö meni siellä odottaessa. On tämä systeemi hullu: lääkäri laittoi mukaani lähetteen ja maininnan kiireellisyydestä, silti odottelin tyksin ensiavussa pari tuntia, ennenkuin pääsin SAIRAANHOITAJAN ARVIOON hoidon kiireellisyydestä. Hetken makasin siellä ensiavussa, kunnes puoliyön aikaan lähettivät Kirurgisen sairaalan tekonivelosastolle, sinne, missä olet kerran jos toisenkin maannut. Pääsin jopa samaan huoneeseen eristyksiin.
Minulla siis epäiltiin jälleen infektiota ja kun ei mitään muuta syytä löytynyt, arveltiin sen olevan siellä keinonivelessä. Aamulla lääkärinkierrolla sain kuulla, että mennään leikkaussaliin ja tehdään punktio.
Arvatkaas, mitä minä kaikkein eniten pelkäsin?
Sitä, etten pääse huomiseen muotinäytökseen. Sen organisointi oli kesken, eikä kukaan muu pystyisi sitä hoitamaan ja juontamaan. Toki myös ajattelin elämäni kurjuutta, jos taas lonkka avataan jne... Onnekseni sieltä ei mätää löytynyt. Pääsin hetimiten lähtemään kotiin. Nyt syön viikon verran vahvaa antibioottia (onneksi tällä kertaa suun kautta) ja menen viikon päästä näyttämään ja kuulemaan mahdollisia tuloksia. Viljelyyn kylläkin menee kauemmin aikaa.
Leikkaava lääkärini tekee sitten päätöksen, voidaanko 10.9. määrätty toisen lonkan revisioleikkaus tehdä, vai onko se liian uskaliasta.
No mutta, nyt minä olen kotona ja tätä kirjoittaessa (klo 0:24) muotinäytös on kasassa, listat tehty, juonto suunniteltu, vaatteet ja tarvikkeet pakattu. Huomenna klo 12 se sitten alkaa, minun ja monen muun elämän ensimmäinen muotinäytös. Monta on epäonnistumisen mahdollisuutta, mutta "yrittänyttä ei laiteta". Tosi kivaa tämä suunnittelu on, lukuunottamatta tällaista pelästystä.
Pellavasydämen Mervi
keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Jee, huomenna!
Iltavuoroon tulevat hoitajat kiertävät osastolla. Tänään he tulivatkin hyvien uutisten kera! Nyt oli tullut tulokset bakteeriviljelystä - ja puhdasta oli! Jeeeee, mä pääsen huomenna pois ja ilman mitään antibioottitiputuksia.
Jumpparin kanssa käytiin tänään kokeilemassa porraskävelyä. Ylöspäin se sujui meiniosti, mutta alaspäin....ei mulle iski "paniikki" . Hento hoitaja tunsi olonsa turvattomaksi ja pyysi kollegan apuun turvaksi. Pääsin siis portaat alas, mutta kovasti epävarma olo siitä jäi.
Jumppari kertoi, että kuuden viikon kuluttua tulee kutsu terveyskeskuksen fysioterapiaan. Kuuden viikon kuluttua saa myös ruveta astumaan täysillä - kivun sallimissa rajoissa.
Omatoimista jumppaa pitäisi nyt jatkaa sisukkaasti. Kaikkein tärkeintä olisi venyttää sekä reisilihaksia että varsinkin erittäin kireitä takareisiä. Vaarana on, että jalka jää koukkuasentoon. Ja sitähän minä en tahdo. Noniin, eksi Vankomysiini-tiputus illalla vielä ja sitten kotiin! Ihanaa!
Mervi
Jumpparin kanssa käytiin tänään kokeilemassa porraskävelyä. Ylöspäin se sujui meiniosti, mutta alaspäin....ei mulle iski "paniikki" . Hento hoitaja tunsi olonsa turvattomaksi ja pyysi kollegan apuun turvaksi. Pääsin siis portaat alas, mutta kovasti epävarma olo siitä jäi.
Jumppari kertoi, että kuuden viikon kuluttua tulee kutsu terveyskeskuksen fysioterapiaan. Kuuden viikon kuluttua saa myös ruveta astumaan täysillä - kivun sallimissa rajoissa.
Omatoimista jumppaa pitäisi nyt jatkaa sisukkaasti. Kaikkein tärkeintä olisi venyttää sekä reisilihaksia että varsinkin erittäin kireitä takareisiä. Vaarana on, että jalka jää koukkuasentoon. Ja sitähän minä en tahdo. Noniin, eksi Vankomysiini-tiputus illalla vielä ja sitten kotiin! Ihanaa!
Mervi
tiistai 18. marraskuuta 2014
Dumpattuna mutta muistan 30 vuoden taakse
Tämäkin aamupäivä meni nukkuessa. Heräsin juuri, klo 14. Eilisiltainen veritankkaus nosti hb:n lukemaan 101. Eli ei vielä auttanut virkistävästi. Nyt odotan tosi jännityksellä bakteerinäytetuloksia. Apua, jos sieltä löytyykin bakteeri! Sit mulle laitetaan subklaavi ja tiputus kestää kuusi viikoa - ei, en haluu...
Kohta lähden käymään kanttiinissa. Ihmisten ilmoille. Jotta varmistaisin, että en haise miltään, ripsautan hiukan hajuvettä. Viimeksi sitä kyllä roiskahti, ja koko ajan häpesin, että HAISEN siltä hajuvedeltä. Tuoksu tässä pullossa on aivan ihana, vaikka se on n. 30 vuotta vanhaa. Olen saanut sen mieheltäni silloin, kun olin ensimmäisessä lonkkaleikkauksessa v. 1984. Olen käyttänyt erittäin harvoin.
Tässä yhteydessä kerron ihovoidekokemukseni. Muistatteko, kun ostin vuoden vaihteessa kalliit rasvat? No nyt olen kokeillut niitä 9 kuukautta ja palaan takaisin vanhaan tuttuun merkkiin. Näitä käyttäessäni tunnen heti muutoksen. Hyvä, L'Oreal!
Mervi
Kohta lähden käymään kanttiinissa. Ihmisten ilmoille. Jotta varmistaisin, että en haise miltään, ripsautan hiukan hajuvettä. Viimeksi sitä kyllä roiskahti, ja koko ajan häpesin, että HAISEN siltä hajuvedeltä. Tuoksu tässä pullossa on aivan ihana, vaikka se on n. 30 vuotta vanhaa. Olen saanut sen mieheltäni silloin, kun olin ensimmäisessä lonkkaleikkauksessa v. 1984. Olen käyttänyt erittäin harvoin.
Tässä yhteydessä kerron ihovoidekokemukseni. Muistatteko, kun ostin vuoden vaihteessa kalliit rasvat? No nyt olen kokeillut niitä 9 kuukautta ja palaan takaisin vanhaan tuttuun merkkiin. Näitä käyttäessäni tunnen heti muutoksen. Hyvä, L'Oreal!
Mervi
maanantai 17. marraskuuta 2014
Hassua
Tänään siis lääkäri päätti vauhdittaa hemoglobiinin nousua määräämällä veritankkausta. Minun on määrä saada 2 pussia verta = punasoluja. Tyttö tuli sitä laittamaan, mutta ensin pitää mitata verenpaine ja lämpö. Lämpö oli ok mutta verenpaine tosi alhainen, vain jotain 80/50.
Miten voi olla minulla, jolla aina on korkea verenpaine? Sitä paisi, olin juuri ennen mittausta syönyt aimo annoksen salmiakkia, jonka pitaisi nostaa verenpainetta. Nooh, sitten minuun tiputetiin efedriiniä, joka nostikin tosi nopeasti paineet yli sadan ja vertankkaus voi alkaa. Tässä minä siis makaan illan tankattavana: yksi pussi verta kestää tiputtaa tunnin, toinen tunnin ja sen lisäksi tiputetaan iso pussi nestettä.
Miten voi olla minulla, jolla aina on korkea verenpaine? Sitä paisi, olin juuri ennen mittausta syönyt aimo annoksen salmiakkia, jonka pitaisi nostaa verenpainetta. Nooh, sitten minuun tiputetiin efedriiniä, joka nostikin tosi nopeasti paineet yli sadan ja vertankkaus voi alkaa. Tässä minä siis makaan illan tankattavana: yksi pussi verta kestää tiputtaa tunnin, toinen tunnin ja sen lisäksi tiputetaan iso pussi nestettä.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
Sisukkaasti
Olen tehnyt määrätyt jumppaliikkeet aivan ohjeiden mukaan. Se on uutta, sillä yleensä kyllä helposti niistä luistan. Silmissä säkenöi kun yritän venyttää lyhentyneitä lihaksia, mutta on ilo huomata, miten nopeasti tapahtuu edistymistä. Hyvä sisukas minä!
Selatessani facebookia löysin sivun, jossa Nordea-pankki ja Talouselämä-lehti etsivät sisukasta yrittäjää. En kunnolla lukenut pointtia, kun jo olin kirjoittamassa omaa tarinaani. Olisin ihan varmasti ansainnut sisukkuuspalkinnon, enkö totta?
Vasta ajan päästä tajusin, että siinä varmaan tarkoitettiin ja etsittiin taloudellisesti sinnikästä yrittäjää. Minähän en ole suuremmin joutunut taloudellisiin ongelmiin. Kirjoitin siis ihan sivu aiheen.
Minulla on täällä monta käsityötä mukana. Kiireessä hamusin lankoja mukaani ja yhdeksi valikoituivat halvat 7 veljestä langat (ostos ajalta ennen omaa lankakauppaa). Tein niistä tosi isot miesten sukat. Tänään huomasin, että olin tehnyt liian isot. Liian leveät. Pitkän varren resorissa se on ok, mutta jalkäterässä 14 silmää puikolla on liikaaa. Sisukkaasti purin molemmat kiilakavennuksiin asti. Samalla huomasin, että erivärinen kärki ei ollut tyylikäs.
Muistatte varmaan, että aiemmilla kerroilla antibiootti on tiputettu subklaavin kautta. Nyt minulla on vain tavallinen kanyyli kädessä, eikä se juurikaan haittaa toimintojani.
Huomenna alkaa taas arki ja näen tod.näk. leikkaavan lääkärin. Kysyn, koska pääsen kotiin ja koska saan ajaa autoa? Tiedän jo, että herään aamulla oven avaamiseen ja kysymykseen: "Mikäs teidän nimi on? Pitäisi verinäyte ottaa." Siitä selviää mm onko hb noussut yhtään, nyt se on 89. Ja monta muuta asiaa...Sisukkaasti yritän jaksaa odottaa. Mervi
Selatessani facebookia löysin sivun, jossa Nordea-pankki ja Talouselämä-lehti etsivät sisukasta yrittäjää. En kunnolla lukenut pointtia, kun jo olin kirjoittamassa omaa tarinaani. Olisin ihan varmasti ansainnut sisukkuuspalkinnon, enkö totta?
Vasta ajan päästä tajusin, että siinä varmaan tarkoitettiin ja etsittiin taloudellisesti sinnikästä yrittäjää. Minähän en ole suuremmin joutunut taloudellisiin ongelmiin. Kirjoitin siis ihan sivu aiheen.
Minulla on täällä monta käsityötä mukana. Kiireessä hamusin lankoja mukaani ja yhdeksi valikoituivat halvat 7 veljestä langat (ostos ajalta ennen omaa lankakauppaa). Tein niistä tosi isot miesten sukat. Tänään huomasin, että olin tehnyt liian isot. Liian leveät. Pitkän varren resorissa se on ok, mutta jalkäterässä 14 silmää puikolla on liikaaa. Sisukkaasti purin molemmat kiilakavennuksiin asti. Samalla huomasin, että erivärinen kärki ei ollut tyylikäs.
Muistatte varmaan, että aiemmilla kerroilla antibiootti on tiputettu subklaavin kautta. Nyt minulla on vain tavallinen kanyyli kädessä, eikä se juurikaan haittaa toimintojani.
Huomenna alkaa taas arki ja näen tod.näk. leikkaavan lääkärin. Kysyn, koska pääsen kotiin ja koska saan ajaa autoa? Tiedän jo, että herään aamulla oven avaamiseen ja kysymykseen: "Mikäs teidän nimi on? Pitäisi verinäyte ottaa." Siitä selviää mm onko hb noussut yhtään, nyt se on 89. Ja monta muuta asiaa...Sisukkaasti yritän jaksaa odottaa. Mervi
Leima otsassa?
Muistatteko, että kerroin kesällä ollessani Traumaosastolla, että siellä oli hoitajia myös täältä tekonivelosastolla? Oli kesä ja tämä "oma" osastoni oli suljettu, joten jouduin traumalle ja osa hoitajista siis myös. Eikä siitäkään kauan ole - maaliskuussa - kun olin täällä kirurgisessa. Niin ja vuonna 2012 ja 2011.
Monet hoitajat ovat siis tuttuja. Minun on tosi vaikea muistaa kasvoja ja toiset jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Nyt olen todennut, että jonkun hoitajan tullessa vuoroon, minulle tulee kummallinen olo. Sitten ajan kanssa " piuhat yhdistyvät" ja muistan, että tuon hoitajan kanssa on ollut jotain häikkää. Parhaiten mieleen ovat jääneet virkaintoiset jääräpäät.
Jos minulle aletaan neuvoa jotain yksinkertaista juttua ja vielä kinaamaan siitä, voit varmaan kuvitella, että alkaa nousta karvat pystyyn. Olen käynyt tämä läpi jo niin monet kerrat että osaan ulkoa, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Tiedän kyllä että pitää olla oma-aloitteinen, ja että pitää yrittää, vaikka ei jalka toimisikaan... yksi nuori hoitaja yritti päteä, se saattoi johtua myös mukana olleista kahdesta muusta hoitajasta, mutta minun ärtynyt suhtautumiseni taisi kertoa hänelle, missä mennään. Kerroin hänelle, että olen ollut 18 kertaa leikkauksessa ja tänä vuonna tämä on jo kolmas lonkkaleikkaus. Seuraavan kerran tavatessamme suhtautuminen olikin jo toinen.
Ihan varmasti myös potilaat jäävät hoitajien mieleen. Kuinkahan moni huokaa syvään, kun huomaa joutuvansa minua hoitamaan?
No nyt tuntuu jo tosi hyvältä! Pääsin tänään suihkuun ja sekin sujui ihan hyvin. Eilen minua kävelytettiin sauvojen kanssa ja se sujui ihan hyvin, oli selvästi vakaanpaa kuin eilen. Nyt pitää vaan vaihtaa pyörätuoli sauvoihin. Yksi ongelma silti on, ja se johtuu jalan pituuden lisäämisestä. Sinä aikana, kun olin ilman niveltä, jalka lyheni hurjasti. Nyt se on pitänyt korjata ja lihakset ja jänteet kyllä kertovat sen! Yritän pikkuhiljaa saada kireyksiä helpottamaan, mutta vielä on saatava pitää tyynyä polvitaipeen alla.
Mikäs täällä on ollessa...
Monet hoitajat ovat siis tuttuja. Minun on tosi vaikea muistaa kasvoja ja toiset jäävät mieleen paremmin kuin toiset. Nyt olen todennut, että jonkun hoitajan tullessa vuoroon, minulle tulee kummallinen olo. Sitten ajan kanssa " piuhat yhdistyvät" ja muistan, että tuon hoitajan kanssa on ollut jotain häikkää. Parhaiten mieleen ovat jääneet virkaintoiset jääräpäät.
Jos minulle aletaan neuvoa jotain yksinkertaista juttua ja vielä kinaamaan siitä, voit varmaan kuvitella, että alkaa nousta karvat pystyyn. Olen käynyt tämä läpi jo niin monet kerrat että osaan ulkoa, mitä missäkin vaiheessa tapahtuu ja mitä pitää tehdä. Tiedän kyllä että pitää olla oma-aloitteinen, ja että pitää yrittää, vaikka ei jalka toimisikaan... yksi nuori hoitaja yritti päteä, se saattoi johtua myös mukana olleista kahdesta muusta hoitajasta, mutta minun ärtynyt suhtautumiseni taisi kertoa hänelle, missä mennään. Kerroin hänelle, että olen ollut 18 kertaa leikkauksessa ja tänä vuonna tämä on jo kolmas lonkkaleikkaus. Seuraavan kerran tavatessamme suhtautuminen olikin jo toinen.
Ihan varmasti myös potilaat jäävät hoitajien mieleen. Kuinkahan moni huokaa syvään, kun huomaa joutuvansa minua hoitamaan?
No nyt tuntuu jo tosi hyvältä! Pääsin tänään suihkuun ja sekin sujui ihan hyvin. Eilen minua kävelytettiin sauvojen kanssa ja se sujui ihan hyvin, oli selvästi vakaanpaa kuin eilen. Nyt pitää vaan vaihtaa pyörätuoli sauvoihin. Yksi ongelma silti on, ja se johtuu jalan pituuden lisäämisestä. Sinä aikana, kun olin ilman niveltä, jalka lyheni hurjasti. Nyt se on pitänyt korjata ja lihakset ja jänteet kyllä kertovat sen! Yritän pikkuhiljaa saada kireyksiä helpottamaan, mutta vielä on saatava pitää tyynyä polvitaipeen alla.
Mikäs täällä on ollessa...
perjantai 14. marraskuuta 2014
Illan tunnelmia
Kaikki tuntuu olevan hyvin. Ei satu, ellei koske leikkausalueelle ja näköjään ovat vähentäneet särkylääkettä sikäli, etten saa Voltarenia ollenkaan. Sensijaan listaan on lisätty Lyrika. ihan hyvin näin.
Hiukan alkoi katedri vaivaamaan ja pyynnöstäni se poistettiin. Pyörätuolilla pääsen ihan itsenäisesti vessaan - tietysti, pääsinhän ennenkin. Ruokailu on sujunut ihan hyvin.
Pellavasydämessä on kauppa käynyt vilkkaasti, Pirkko on kuulemma ollut täystyöllistetty. Sähköpostitse hoitelin ensi kesä matkailumainoksen tekemistä. Että kyllä ajatus vielä jotenkin kulkee. Huomenna koitan muistaa kysyä veriarvot, vaikka ei kai niissä mitää ihmeellistä....
Hiukan alkoi katedri vaivaamaan ja pyynnöstäni se poistettiin. Pyörätuolilla pääsen ihan itsenäisesti vessaan - tietysti, pääsinhän ennenkin. Ruokailu on sujunut ihan hyvin.
Pellavasydämessä on kauppa käynyt vilkkaasti, Pirkko on kuulemma ollut täystyöllistetty. Sähköpostitse hoitelin ensi kesä matkailumainoksen tekemistä. Että kyllä ajatus vielä jotenkin kulkee. Huomenna koitan muistaa kysyä veriarvot, vaikka ei kai niissä mitää ihmeellistä....
En ole varma, mikä päivä nyt on
Tarkoitus oli laittaa otsikkoon tämä päivä, mutta kun en muista onko torstai vai perjantai. Pääni ei liene vielä ihan kirkas, kun edelleen näen harhoja, jos silmäni suljen ja kovasti väsyttää.
Eilen illalla otin kutimen esille ja sain sukan varren jo hyvin edistymään. Istuin oyörätuolissa ja kudoin. Yö meni ihan hyvin. Avusteena oli tuttu Stilnoct. Niin ja korvatulpat. Lääkäri kävi ja oli tyytyväinen tilanteese. Nyt on luulemma tilattu jo toinen tällainen erikoisproteesi, kun kokemus ensimmäisestä oli näin hyvä.
Olen kuulumma viikonlopun yli täällä. Ja mikäs siinä. Mervi
Eilen illalla otin kutimen esille ja sain sukan varren jo hyvin edistymään. Istuin oyörätuolissa ja kudoin. Yö meni ihan hyvin. Avusteena oli tuttu Stilnoct. Niin ja korvatulpat. Lääkäri kävi ja oli tyytyväinen tilanteese. Nyt on luulemma tilattu jo toinen tällainen erikoisproteesi, kun kokemus ensimmäisestä oli näin hyvä.
Olen kuulumma viikonlopun yli täällä. Ja mikäs siinä. Mervi
torstai 13. marraskuuta 2014
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!
Nyt on jo poistettu kaikki piuhat, saan siis kipulääkityksenkin normaalisti suun kautta. Antibiootti tiputetaan suoneen, mutta en ole seurannut miten usein. Olo on ihan kohtalainen, ei tunnu leikkauskipuja näin maatessa. Olen ollut useamman kerran jo kävelemässä, ovelle asti vain.
Hyvin täällä hoidetaan ja autetaan. Vain yhden nuoren tytön kanssa ärsyynnyin, hän oli kovasti sitä mieltä, että mun pitäisi itse siirtää jalkaa. Tuhahdin hänelle, että olen ollut 18 leikkauksessa ja kolmessa jo tänä vuonna - tiedän mihin se jalka liikkuu ja mihin ei.
Yritän olla niin omatoiminen kuin ikinä ja haluan päästä täältä pian pois. Teen jumppaliikkeet niinkuin on käsketty ja onhan se kiva huomata, että koko ajan tapahtuu edistystä. Lääkäri sanoi, kun kysyin lihaksista, että huonot ovat. Toinen lääkäri totesi, ettei tästä leikatusta jalasta tule olemaan kuin "tukijalaksi". Semmoinen omituinen piirre on tullut, että tavarat putoilevat käsistä. Tätäkin kirjoittaessa tämä tabletti on jo monet kerrat pudonnut hyppysistäni. Outoa ovat myös, harhat, joita olen vieläkin nähnyt, vaikka kipulääke suoneen on lopetettu. Omituista
mervi
Hyvin täällä hoidetaan ja autetaan. Vain yhden nuoren tytön kanssa ärsyynnyin, hän oli kovasti sitä mieltä, että mun pitäisi itse siirtää jalkaa. Tuhahdin hänelle, että olen ollut 18 leikkauksessa ja kolmessa jo tänä vuonna - tiedän mihin se jalka liikkuu ja mihin ei.
Yritän olla niin omatoiminen kuin ikinä ja haluan päästä täältä pian pois. Teen jumppaliikkeet niinkuin on käsketty ja onhan se kiva huomata, että koko ajan tapahtuu edistystä. Lääkäri sanoi, kun kysyin lihaksista, että huonot ovat. Toinen lääkäri totesi, ettei tästä leikatusta jalasta tule olemaan kuin "tukijalaksi". Semmoinen omituinen piirre on tullut, että tavarat putoilevat käsistä. Tätäkin kirjoittaessa tämä tabletti on jo monet kerrat pudonnut hyppysistäni. Outoa ovat myös, harhat, joita olen vieläkin nähnyt, vaikka kipulääke suoneen on lopetettu. Omituista
mervi
maanantai 10. marraskuuta 2014
Sairaalassa taas
Täällä minä olen Tyksissä taas, valmiina huomiseen leikkaukseen. Tänä iltana ei ole ohjelmassa muuta kuin ruokailu, verikokeet, sydänfilmi ja iltapala. Onneksi kaikki asiat tarkistetaan: minulta kysyttiin lääkkeistä, että onko jotain muutoksia...totesin, ettei ole. Hoitaja kuitankin halusi listan tarkistaa ja onneksi! Olen koko kesän syönyt lääkärin määräyksestä Xarelto- nimistä veritulpanestolääkettä (ns. napapiikin tilalla). Se onkin kallis lääke, eikä siitä saa edes kela-korvausta. Nyt ilmeni, ettei minua voidakaan leikata puudutuksessa tuon lääkkeen takia. Ilmeisesti siis minut nukutetaan.
En oikein tiedä, onko tuo hyvä vai huono uutinen. Eniten koko prosessissa pelkään puudutuspiikin laittamista, mutta nyt se siis jäisi pois. Toisaalta nukutuksesta tulee helposti huonovointiseksi, mutta toisaalta viimeksi olin tosi huonovointinen ja pääkipuinen, vaikkei nukutettukaan. Menköön siis niinkuin menee.
En tiedä, mitä olen tehnyt, kun aina saan yksityissviitin. Paitsi viimeksi, kun olin eri osastolla. Muistaakseni joskus kirjoitinkin, että olen varmaan jollain mustalla listalla -ehkä käyttäytynyt huonosti - kun ei minua laiteta toisten sekaan? Kiva näin. Huone on pieni, mutta on oma vessa ja telkkari. Mukanani on paljon lankoja. Nyt on menossa, ei kun siis tulossa, kauluri ihanasta teeteen Primavera-langasta, joka on 100% merinovillaa ja niin ihanaa. Oikein luksus-lankaa!
Jos ei olisi niin ohutta lankaa, en epäröisi hetkeäkään neuloa pusero tuosta langasta.
Mervi
En oikein tiedä, onko tuo hyvä vai huono uutinen. Eniten koko prosessissa pelkään puudutuspiikin laittamista, mutta nyt se siis jäisi pois. Toisaalta nukutuksesta tulee helposti huonovointiseksi, mutta toisaalta viimeksi olin tosi huonovointinen ja pääkipuinen, vaikkei nukutettukaan. Menköön siis niinkuin menee.
En tiedä, mitä olen tehnyt, kun aina saan yksityissviitin. Paitsi viimeksi, kun olin eri osastolla. Muistaakseni joskus kirjoitinkin, että olen varmaan jollain mustalla listalla -ehkä käyttäytynyt huonosti - kun ei minua laiteta toisten sekaan? Kiva näin. Huone on pieni, mutta on oma vessa ja telkkari. Mukanani on paljon lankoja. Nyt on menossa, ei kun siis tulossa, kauluri ihanasta teeteen Primavera-langasta, joka on 100% merinovillaa ja niin ihanaa. Oikein luksus-lankaa!
Mervi
perjantai 18. heinäkuuta 2014
Huonompi päivä
Nyt on siis toinen päivä leikkauksesta. Tämä oli siis vain tulehtuneen kudoksen pesemistä, edelleenkään minulla ei ole vasemmalla puolella minkäänlaista niveltä. Se voidaan laittaa vasta kun kaikki tulehdukset on varmasti hoidettu, mutta kuka sen tietää milloin?
Aamulla minut vietiin heräämöön, jossa laitettiin subklaavi oikean solisluun päälle. Muistattehan - kerroin siitä jo kun olin edellisen kerran sairaalassa. Oli se kivulias toimenpide, mutta onneksi kesti hyvin lyhyen aikaa.
Melko pian sen jälkeen alkoi hirveät Tramal-lääkkeen vieroitusoireet. Se on aivan sietämätöntä. Täällä ei mikään yoimi niin nopeasti kuin noissa pienemmissä yksiköissä - jotain lääkettäkin joutuu odottamaan kauan. Tässä tapauksessa taisi kyllä käydä niin, että hoitaja unohti asian! Olen ollut pahoinvoiva, oksentanut tänään jo kolme kertaa. En ole syönyt oikeastaan muuta kuin lääkkeitä.
Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu hienolta, kun olo normalisoituu. Leikkausalue ei ole kipeä. Saan siihen voimakasta lääkettä epiduraalin kautta ja siksi eivät anna normaalia Tramal-annostani. Leikkauksesta alkaen on ollut hirveä päänsärky, joka alkaa hartioista ja leviää päähän. Joku selitti, että se voi aiheutua juuri tuosta epiduraalista. Eikö ole kummallista, se laitetaan juuri kivun hoitoa varten, mutta aiheuttaakin toisen vaivan. Siellä aamuisella käynnilläni heräämössä olisi samalla voitu laittaa veripaikka, joka sitten olisi vienyt päänsäryn, mutta oireet ei sitten kumminkaan sopineet täsmälleen. Nyt täytyy vaan odottaa, että aika parantaa.
Kotoa lähtiessäni päätin, että nyt olen oikein oma-aloitteinen ja yritän hampaat irvessä päästä äkkiä ylös ja liikkeelle. Liikkumiseni onkin tällä kertaa helpompaa. Pääsen itse kääntymään kyljelleen jne. Mutta. Mutta. Nyt kun haluaisin istumaan sängyn reunalle, minun ei annetakaan! Viikonloppu kuulemma hoidetaan petiin. No, nyt tuotiin ruoka, mutta eipä tuosta syömisestä oikein tule mitään. Sama ongelma kuin viimeksi.
Mervi
Aamulla minut vietiin heräämöön, jossa laitettiin subklaavi oikean solisluun päälle. Muistattehan - kerroin siitä jo kun olin edellisen kerran sairaalassa. Oli se kivulias toimenpide, mutta onneksi kesti hyvin lyhyen aikaa.
Melko pian sen jälkeen alkoi hirveät Tramal-lääkkeen vieroitusoireet. Se on aivan sietämätöntä. Täällä ei mikään yoimi niin nopeasti kuin noissa pienemmissä yksiköissä - jotain lääkettäkin joutuu odottamaan kauan. Tässä tapauksessa taisi kyllä käydä niin, että hoitaja unohti asian! Olen ollut pahoinvoiva, oksentanut tänään jo kolme kertaa. En ole syönyt oikeastaan muuta kuin lääkkeitä.
Tällaisten kokemusten jälkeen tuntuu hienolta, kun olo normalisoituu. Leikkausalue ei ole kipeä. Saan siihen voimakasta lääkettä epiduraalin kautta ja siksi eivät anna normaalia Tramal-annostani. Leikkauksesta alkaen on ollut hirveä päänsärky, joka alkaa hartioista ja leviää päähän. Joku selitti, että se voi aiheutua juuri tuosta epiduraalista. Eikö ole kummallista, se laitetaan juuri kivun hoitoa varten, mutta aiheuttaakin toisen vaivan. Siellä aamuisella käynnilläni heräämössä olisi samalla voitu laittaa veripaikka, joka sitten olisi vienyt päänsäryn, mutta oireet ei sitten kumminkaan sopineet täsmälleen. Nyt täytyy vaan odottaa, että aika parantaa.
Kotoa lähtiessäni päätin, että nyt olen oikein oma-aloitteinen ja yritän hampaat irvessä päästä äkkiä ylös ja liikkeelle. Liikkumiseni onkin tällä kertaa helpompaa. Pääsen itse kääntymään kyljelleen jne. Mutta. Mutta. Nyt kun haluaisin istumaan sängyn reunalle, minun ei annetakaan! Viikonloppu kuulemma hoidetaan petiin. No, nyt tuotiin ruoka, mutta eipä tuosta syömisestä oikein tule mitään. Sama ongelma kuin viimeksi.
Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)