Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Aika ajoin laitan blogini linkkiä pariin faebook-ryhmään. Jonkun kivan käsityöidean jaan käsityöryhmään ja sisustusjutun taas sisustusryhmään. Samoin kuin blogin kirjoittelu, myös nuo linkit on tarkoitettu lukijalle iloksi ja hyödyksi. Varsinaista nettisivuani en koskaan laita tällaisiin yhteyksiin. Voisin tietysti julkaista pelkän kuvan, mutta kun on jo valmis teksti, niin pääsen vähemmällä....

Eilen illalla tuli ihan puskista viesti yhden ryhmän ylläpitäjältä. Seuraavaksi minut kuulemma laitetaan jäähylle. Syynä nämä blogilinkit. Tänä aamuna keskustelu jatkui ja kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun en ole kenellekään mitään pahaa tarkoittanut. Ihan meni pasmat sekaisin.

Eikö ryhmän tarkoitus ole tuottaa iloa ja hyötyä lukijoille? Jos lukijat tykkää ja käyvät lukemassa blogiani, onko se joltain pois? Tuommoiset ryhmät on aikamoista valtapeliä ruohonjuuritasolla. Kuka sanoo viimeisen sanan.

"Selvä, selvä, selvä.", kirjoitin minua uhanneelle ylläpitäjälle lopuksi.
"Ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää", vastasi hän.
"Selvä." Päättelin minä.

Sainpahan sanottua sen viimeisen sanan.

Arvostan ihmisiä, jotka pystyvät "viilipytyn" tavoin kohtaamaan isot ja pienet kolhut elämässä. En ole sellainen, vaan tunneihminen, joka syöksyy vuoristoradan tavoin ylös ja alas. Ja välillä raiteiltaan. Tämän aamun olen ollut niin uppoutuneena netin syövereihin, että oikein pelästyin, kun putiikin ulko-oven liiketunnistin pärähti soimaan. Asiakas tuli. Hyvä, etten tuoliltani pudonnut. Onneksi on ovi välissä, että ehtii vähän koota itseään ennen kohtaamista.

Ihana aurinkoinen päivä. Tiedossa korjausompelua. Postin tuomia laatikoitakin pitäisi purkaa, mutta tänään ei avustaja saavukaan, joten jäävät vielä purkamatta. Mahatauti on kuulemma iskenyt avustajiin, joten saan pärjätä miten pärjään.

Yhtenä iltana pelleilin vanhan huivin kanssa. Opin lisäämään hymiöitä kuviin. Tämmöinen kuvasarja siitä tuli. Paitsi että eihän ne facebookin hymiöt tietenkään kuviin tallentunut, höh!

 Mervi

Some kauppiaan apuna

Koska en ole "käynyt mitään kouluja" yrittämiseen, olen joutunut oppimaan monia asioita kantapään kautta eli onnistumisien ja välillä virheiden kautta. Yksi tällainen vaikea asia on ollut markkinointi ja mainostaminen. Otanpa yhden pienen siivun tästä kokonaisuudesta: mainosten tekeminen. Siis oikeasti itse tekeminen. Osaan kirjoittaa kauniilla, virheettömällä - vaikkakin vanhanaikaisella - käsialalla. Harvoin kirjoitan siististi, vaan yleensä harakanvarpaita, mutta osaan kyllä. On kuitenkin ihan toinen asia kirjoittaa isoa tekstiä mainokseen, vaikkapa katuständiin.

Suoritin aikoinaan merkonomin tutkinnon yksityisesti, mikä tarkoitti vain tenteissä käymistä. Puuttuvia lisäpisteitä hankin mm. mainostekstauskurssista. Että hataraan muistiverkostooni joku asia onkin niin selvästi piirtynyt, kuin sen kurssin käyminen. Oli joulunalusaika ja ihan hirvittävästi tekemistä. Esikoiseni oli muutaman vuoden vanha ja yhdessä ajoimme iltaisin Ähtäristä Virroille tekstaamaan. Suhtauduin kurssiin erittäin kunninahimoisesti, se oli sitäpaitsi kiinnostavaa. Opin tekstaamaan kirjaimet ALHAALTA YLÖSPÄIN. 

Nyt vuosikymmenien päästä muistan vielä nuo perusasiat, mutta käytännöksi ne eivät ole muuttuneet, en edelleenkään osaa kirjoittaa isoa tekstiä. Periaatteena pidän, että kaikki ulkona sijaitsevat mainokset, tiedotteet tai opastukset pitää kirjoittaa niin isolla ja niin selkeästi, että ne voi autolla ohiajaessa lukea. 

Onkohan mainostekstaus ala, jota ei voikaan oppia, vaan se on sisäsyntyistä, jos on? Kunnianhimo asiaan on kaikonnut. Teen mainokset aina hirveällä kiireellä (se ei ole selvinnyt, mihin on kiire) enkä tee esim. lyijykynämallinetta. Niin muistan pikku-Mervin, joka oli Pellavasydämessä muutama vuosi sitten harjoittelemassa. Hän oli pikkutarkka ja teki upeita mainoksia. Mitähän kaimalle nykyään kuuluu?

Mitä, jos ensi vuonna ottaisi tavoitteeksi harjoitella ja oikeasti panostaa (kielioppivirhe: vain panostaja panostaa) mainosten tekemiseen?

Markkinointiin ja mainostamiseen kuuluu myös somettaminen, mihin taas kuuluu facebookin käyttö. Siinä olen petrannut viime kuukausina. Muutamassa kuukaudessa tykkääjien määrä on noussut n. kolmesta sadasta yli seitsemään sataa. Olen käyttänyt maksullista mainosta hyvin pienillä budjeteilla. Olen lisännyt postausten määrää ja yrittänyt valikoida sellaisia aiheita, jotka oikeasti kiinnostavat. Käytkö sinä Pellavasydämen facebook-sivuilla? Minkälaisen arvion antaisit? Sinne on helpompi postata kuin tänne blogiin. Tämä vie enemmän aikaa.

Tänään sain oikein hyvän esimerkin facebookin mainosarvosta. Tässä tapauksessa hyötyivät sekä asiakas että minä.  Minulta kysyttiin viestissä saunahattuja ja turbaanipyyhkeitä. Olin juuri alentanut noiden pyyhkeiden hinnan -50% . Laitoin siis niistä kuvat ja hintatiedon sivulle. Siitä seurasi useampi kauppa ja asiakkaat olivat tyytyväisiä, kun lahjalista lyheni.

Myös vanhat postaukset saattavat tuoda iloa vielä vuosien jälkeen. On kysytty taikinatiinua ja viimeksi uunipuuron ohjetta. Google on mainio markkinoija, se tuo juuri oikeita vastauksia asiakkaan kysymyksiin. Minun 7 vuotta vanha blogini on kyllä jo niin laaja repertuaari eri asioita, että jos itsekin googlaan melkein mitä  vaan käsitöihin liittyvää, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin joku tuttu kuva tulee vastaan. Välillä hätkähdän, kun en tunnistakaan omia kuviani!

Vieläköhän sitä vaihtaisi pieneen katuständiin mainoksen vai laittaisiko oikein ison ständin ja siihen useamman pikkumainoksen? Ehkäpä joku ohikulkija pysähtyisi ja poikkeaisi....

Voisin laittaa vaikkapa tekstin:           

Saimme vielä uuden erän
aivan ihania
NUKEN VAATTEITA 


Tai tällaisen:

Etsitkö vielä lahjaa lapselle?
Meiltä löydät leikinkestäviä
Baby Born -nuken vaatteita

Tai yleisesti näin: 

Me ratkaisemme lahjapulmasi.
Tervetuloa valitsemaan! 

Nyt alkaa olla vitsit vähissä, mutta kahtena päivänä vielä - tiistaina ja keskiviikkona - palvelemme asiakkaita ja autamme epätoivoisia lahjan etsijöitä. Aika harvoin kukaan lähtee pois ihan tyhjin toimin. Yleensä sentään vaikka joku pieni juttu löytyy. Esim. saunatuoksu, joka sisältää koivunlehtiä. Eikö olekin ihanaa, kun joulusaunassa tulee koivu ja kevät mieleen!

 Pellavasydämen Mervi

Uskotko, että tämän kirjoituksen kirjoittaminen oli aivan sattuman kauppaa. Aloittaessani ei ollut hajuakaan, mistä kirjoittaisin. Eikä ollut aikomusta edes kirjoittaa. Kuitenkin aloitin ja "keksin" sitä mukaa. Tämmöinen siitä tuli. Kannattiko, vai olisiko ollut parempi mennä nukkumaan? Kun kello on sentään jo yli yksi yöllä.

Piirakkaa sukissa

En tokikaan ole jouten ollut joulunakaan! Istuskellessa on aina puikot tai koukku kädessä, joten valmistakin syntyy. Päätin opetella piirakkasukkien tekemisen. Sitten päätin, että teen niitä niin monta, että varmasti osaan ohjeen ulkoa. Nyt niitä on...

...viides pari tulossa. Tuo sininen sukkapari onkin erilaisella pitsikuviolla. Lankana olen käyttänyt valkoisissa ja ruskeissa 7Veljestä ja vihreät on jotain vanhaa Nallea.

Olen saanut tällaiset sukat joskus kauan kauan sitten tädiltäni. Putiikissa olen huomannut, että nämä ovat kovasti tykättyjä ja käyvät hyvin kaupaksi. Olen ostanut yhdeltä mummolta näitä ison kasan. Mutta nyt siis osaan tehdä itsekin.

Ohjeen otin tästä Novitan Sukkalehdestä. Sitä on vielä kaupoissakin myytävänä ja ainakin lehden voi tilata Novitan verkkokaupasta.

Lehdessä on monia kivoja malleja, voit katsella niitä täältä.

 Teen sukkiin aina vahvistetun kantapään. Tähän asti olen pruukannut tehdä sen puolipatentista, mutta nyt olen opetellut vähän erilaisen RISTIIN VAHVISTETUN kantapään. Näyttää ihan kivalta ja on tosi vahva.

Jos muuten kaipaat lisää villasukkamalleja tai kaipaat neuvoja, suosittelen liittymään
Facebookin "Voihan Villasukka!" -ryhmään. Kyseessä on suljettu ryhmä, mutta toivottavasti pääset tästä liittymään. Siinä ryhmässä on muuten yhtenä yp:nä muuan Mervi Lamminen, jolla ei kylläkään ole valtuuksia muuhun kuin lisätä uusia jäseniä tähän erittäin suosittuun ryhmään.

Onkos täällä muita himosukankutojia?

Pellavasydämen Mervi

Käsityömessujen ostokset

Tämä päivä on mennyt "selviämisessä". Onneksi ei ole mitään pakollista tekemistä tai menemistä.

SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET
Vähän aikaa sitten soitti minulle vieras naisihminen. Olemme samalta paikkakunnalta ja hän oli istunut takanani linja-autossa käsityömessumatkalla. Nyt hän kyseli, olinko hukannut jotain messualueella. Kerroin, etten ole vielä nyssyköitäni edes purkanut.

Facebookissa kuulemma on tiedotus, että Jatan Aitan pöydän luo on joltain kainalosauvoilla kulkevalta ihmiseltä pudonnut omaisuutta. Pyydettiin jakamaan tietoa. Nyt tämä takanani istunut nainen otti minuun yhteyttä. Hieno homma, että näin tiedotetaan ja vielä hienompi asia, että joku on viitseliäs ja tarttuu puhelimeen. Hänkin joutui kuitenkin näkemään vaivaa sen saadakseen. Kiitos sinulle, jos tätä luet!

Samaisella käsityöihmisellä oli toinenkin ongelma. Hän oli ostanut lankaa mielenkiintoiseen huiviin, mutta ohje oli jäänyt saamatta. Pelkällä tiedolla, että on Ravelryssä huiviohjeena, ei pitkälle pötkitä. Tarkalleen hän tiesi, missä kohtaa myyjä oli - vanhempi nainen yksinään - ja että oli muutakin kuin lankoja myynnissä.

Minähän tietysti asiakaspalvelijana aloin selvittää vyyhteä. Lähetin viestin ystävälle, joka myös oli ostanut langan ja ohjeen - että jos vaikka sattumalta olisi sama huivi. Sitten selasin Ravelryn huivisivustoa, mutta kun en ole alkuperäistä huivia nähnyt, niin enpä osannut oikeaa varmaankaan edes etsiä.

MINUN OSTOKSENI
Pullautin kassin sisällön keittiön pöydälle sikinsokin. Tässä ovat minun ostokseni:

Jätin noita vähän tuolla lailla arvoituksellisesti, että saan tehdä vielä toisen postauksen, jossa esittelen nämä yksitellen ja selostusten kanssa.

Kaikissa ostoksissa - ei pelkästään messuilla - on kivaa, jos myyjä pakkaa ostokset nätisti, eikä siihen merkillisiä tarvita. Esimerkiksi näin:

Toki itsekin myyjänä tiedän, että kaikki pakkausmateriaalit (ainakin yleensä) maksavat. Jopa tuollainen tarrasydän on ehkä 0,20 € jos vähittäiskaupasta ostaa. Mutta on se vaan niin kivaa. Usein säästänkin pusseja ja pakkauksia, niitä voi jossain yhteydessä kierrättääkin.

Vielä parempi on, jos pakkauksessa on myyjän tiedot. Messuilla varsinkin on sellainen ongelma, ettei kotiin päästyään enää muista keneltä on minkin tavaran ostanut. Käyntikortti olisi ehdoton sujauttaa ostosten joukkoon. Tai sitten näin:

Nyt tää lähtee "aamupesulle", vaihtaa yöpaidan päivävaatteisiin ja suunnistaa kaupungille. Postista on tullut kaksikin pakettia (iiik, mitähän kivaa?) ja puodista käyn hakemassa kankaan, josta pitäisi olla tyynyliinat ommeltuna perjantaiksi.

Illalla on sitten taas teatteriharkat ja menen jännityksellä sovittamaan trikoohousuja isolle miehelle.

Mervi

Vertaistuki Turun Sanomissa

Tiistain Turun Sanomissa kirjoitti Reima Suomi minua kiinnostavan artikkelin. Suomi on tietojärjestelmätieteen professori Turun Yliopiston kauppakorkeakoulussa. Otsikkona oli "Vertaistuki terveyshuollon käyttämätön voimavara". Kirjoituksessaan professori käsittelee juuri  sitä facebookin vertaistukiasiaa, josta minä olen vime päivinä niin tohkeissani ollut. Näkökulma on toki eri kuin minun mietelmissäni.

Sattumaa kai  - viikonloppuna lähetin Turun Sanomiin juttuvinkin aiheesta. Esitin toiveeni kylläkin siinä muodossa, että onko jotain tutkimusta sosiaalisen median, erityisesti facebookin, vertaitukiryhmien negatiivisista vaikutteista.

Jahka tästä akuutein kiire menee ohi, kirjoitan oman näkökulmani vaikkapa mielipidepalstalle. Siinä mielessä tuollaiseen ryhtyminen on vähän turhauttavaa, kun ei voi olla mitenkään varma sen julkaisemisesta. No, ei kai se ole toimittajillekaan aina päivänselvää. En kaipaa julkisuutta, mutta olen kiinnostunut.

Mervi

Lisäys  myöhemmin päivällä: Tällaisen vastauksen sain Turun Sanomien mielipide-osastolta, kun kyselin, että kannattaako nähdä vaivaa;

lähetä toki mielipidekirjoitus. Aihe on kiinnostava ja ajankohtainen.

 

Illalla tää siis alkaa väsätä (vaihteeksi) fiksulta näyttävää tekstiä...

Tuli mieleen se mainio telkkarimainos, jossa pikkutyttö katselee äitinsä meikkaamista:

"Miksi ihmisen pitää yrittää näyttää kauniimmalta kuin oikeasti on?"

Mervin ompelupalvelu on syntynyt!

Uusia facebook-sivuja syntyy kuin sieniä sateella.
Myin Isosisko-vaatekirppiksellä viitan, jota en  voi pitää keppieni takia. Se meni heti kaupaksi ja samaa viittaa olisi halunnut muutama muukin, joten lupasin tehdä halukkaille. Siinä samassa tuli perustetuksi Mervin ompelupalvelu

https://www.facebook.com/Mervinompelupalvelu

Tällä hetkellä siis valikoimissa vain tuo viitta ja esillä kankaat, joita varastostani löytyi. Nyt on ensimmäinen valmistunut ja kyllä siitä tulikin kiva ja käyttökelpoinen.

Kohtaus:  Mies istuu tärkeän näköisenä tietokoneellansa. Minä: "Onko nyt sopimaton hetki pyytää kuvia ottamaan?" "ON", vastaa hän mutta kääntyy kuitenkin. Hätäisesti kamera käteen ja samantien zuumaamaan. Minä vähänniinkuin hermostun, eihän tästä nyt näin tule mitään. "Ei näin iso kuva mahdu näin pieneen kameraan", sanoo hän. "?!"

MINÄ keppeineni siirryn kauemmas, jotta hän saa istua paikallaan ja sitten se jo luonaakin paremmin. Ei siinä sitten paljon kiekoilla, kun pitää olla heti valmis. Tällaiset kuvat siis:

Miten riemullinen ilme!

"Näinks mää nyt poseeraisin?"

Mahtuuks tää kaikki nyt siihen kameraan?

Sit mää laitan tän tälleen...

Näkyyks muuten mun uus kello?

Ja sit mää nostan nää molemmat ylös

Otin putiikista lähtiessäni oikein hatunkin päähän, niin rouvamainen, tätimäinen, kukkahattutäti että. Nämä fleecehatut eivät sitten koskaan oikein ottaneet tuulta, joten nyt ne myydään 5 euroa kappale. Tuo reunaa kiertävä muoviputkikin taisi maksaa enemmän....

Olen tähän viittaan oikein tyytyväinen. Tämän kangas on joustavaa neulosta. Kiva ottaa mukaan teatteriin tai meneehän se lämpimillä keleillä ihan päällysvaatteestakin. Kiinnitys yhdellä napilla.

Nämä kuvat otin putiikissa. Tämä yhteistyökumppani ei juurikaan vastaan hangoitellut, muttei se silti tuskaton offensiivi ollut. 

kuva sivulta (huom. ilman käsiä)

takaa

Viitan voi kiinnittää myös vyöllä

Tämä prototyyppi on muuten aika pitkä. Lyhyemmälle pitäisi ehdottomasti lyhentää ja ehkä muutenkin?

Mitäs pidät? Entä yksivärisestä villakankaasta? Tai ruudullisesta, kuten tämä alkuperäinen oli?

Mervi ompelupalvelusta hei.

Olen ilkeä ihminen

Lisäys 16.8.2013. Tervetuloa jokainen sieltä tukiryhmästä! Olenkin kuullut, että linkkiä tähän blogiini siellä mainostetaan. Tässä se on - ole hyvä ja tutustu myös muihin kirjoituksiini!

Minä olen surullinen, hämmentynyt, alakuloinen, kiukkuinen ja melkein raivostunutkin.

Tässä tulee nyt tekstiä suurinpiirtein tajunnanvirtatekniikalla. 
Yleensäkin kirjoitan ja julkaisen samantien. Olen kyllä huomannut, että viisaampaa olisi kirjoittaa ensin luonnokseksi, miettiä ja lueskella tekstiään muutaman päivän ja sitten vasta julkaista. Moni asia muuttaa muotoaan ja joku voi jäädä julkaisemattakin. Nytkin tuolla on kaksi luonnosta, joista en tiedä, tulevatko koskaan julki.

Kuulun jokseenkin moneen facebook-ryhmään. 
Käsitöitä, käsityötarvikkeita, sisustusta, laihdutusta, kirpputoria... Yksi ryhmistä on salainen laihduttajien erityisryhmä, jota olin itsekin perustamassa. Erkaannuimme toisesta ryhmästä, koska halusimme nimenomaan salaisen ryhmän, joka ei näy millään lailla ulkopuolisille. Sinne on siis myös lähes mahdotonta kenenkään "eksyä". Ryhmä on ollut toiminnassa muutaman kuukauden ja ollut ihan kiva. Pyynnöstä huolimatta en ryhtynyt siihen yp:ksi itseni tuntien. Sen sijaan olen osallistunut aktiivisesti keskusteluihin.

Eilen kirjoitin kommentin, jossa toivoin, että myös hiljaiset jäsenet kirjoittaisivat kokemuksiaan. Totesin samaan hengenvetoon, että eihän se ole pakollista eikä edellytys, mutta että minua kiinnostaisi ihmisten omakohtaiset kokemukset. Joku jo ehti kertoakin tarinaansa, mutta yp muistutti, ettei ketään pidä hoputtaa. Minä sanomaan, että "saapa hoputtaa". Hiukan muuta keskustelua ja taas hän huomauttaa, ettei pidä ketään pakottaa, saa vain lukea. Minä muistutan, että niinhän minä jo mainitsinkin, mutta että kun joku tarvitsee rohkaisua.. Seurasi aivan turhaa jaarittelua, että onko kuka pakottanut ja ketä..

Lähetin tälle yp:lle yksityisviestin, koska en halunnut siinä sivulla pilata toistenkin iloa. Toistin ranskalaisin viivoin, miten keskustelu oli mennyt ja ihmettelin, että mikä tässä nyt on ongelma. Voisin aivan hyvin toistaa vuorosanani tänne, niissä ei ole mitään hävettävää, mutta kun ryhmässä on vaitiolovelvollisuus.

Lopputulos oli, että sain välittömästi kenkää. Juu-uh, tämä yp lennätti minut kuin leppäkeihäs pihalle ryhmästä! En saanut tilaisuutta puolustautua, en selittää toisille ryhmäläisille. En enää näe, mitä siellä minusta ja meidän keskustelustamme puhutaan, paitsi sen mitä pikkulinnut sitten näin kesällä laulaa....

Tasapuolisuuden vuoksi kerron, että tämä yp on erittäin tehokas, hän varmaankin asuu koneella ja kirjoittaa päivittäin useammankin kommentin. Usein saimme häneltä hyviä linkkejä ja paljon tietopuolista infoa. Toki ryhmässä oli useita henkilöitä, joiden kokemuksellinen tietämys meni edelle näistä teoriatiedoista.

Olen täällä ennenkin ihmetellyt näitä ylläpitäjiä ja heidän vallankäyttöään, mutta nyt olen kyllä kesäisesti ilmaistuna äimänkäkenä! (mikä muuten on äimänkäki?) Selitys oli kuulemma ihmettelijöille, ettei kenenkään ilkeilyä (?) tarvitse sietää. Eikä ilmeisesti myöskään kenenkään eriävää mielipidettä tai yp:n kyseenalaistamista. Huom. kyseessä on VERTAISTUKIRYHMÄ, jossa kaikkien pitäisi olla tasavertaisia. Eihän kaikki voi olla aina samaa mieltä? Eihän kaikkia miellytä kaikkien tapa toimia? Onhan selvää, että isossa joukossa on niitäkin, jotka ajattelevat erilailla, jotka kirjoittavat eri tavalla, jotka ilmaisevat itseään poikkeuksellisesti. Niitä on kaikenlaisia narsisteja ja mitänäitänytonkaan...luonnehäiriöisiä. Itsestäni tietysti puhun. Ilkeä ihminen.


Mervi
ps. annoin tämän sittenkin hautua yön yli, enkä silti jätä julkaisematta. Sen sijaan tuli uusi ajatus siitä, miten vaarallisia paikkoja tuollaiset "vertaistukiryhmät" oikeastaan ovat. Kuvitellaan, että minä olisin vakavasti mielenterveydeltäni järkkynyt. (Ehkä olenkin ?) Olen tuollaisessa ryhmässä henkeni pitimiksi, toivon ja ilon saamiseksi. Sitten minua kohdellaan noin kaltoin. Tai vaikka olisin oikeasti syyllinenkin. Täysin varoittamatta heitetään ulos ryhmästä. Tiedätkö sen tunteen: minä en kelpaa, minua ei hyväksytä porukkaan, minä olen paha, minä saan mennä, minua pitää rangaista, mene omaan huoneeseesi häpeämään! Takaisin ei ole tulemista. Vähintään yksi aikuinen, vastuullinen ja ammattilainen pitäisi joka ryhmässä olla, ehkä? Onko kellään muulla mitään tällaisia kokemuksia?

Byäääääh!
sama

Lisäys vain hetken päästä julkaisusta:
Kyllä tämä nettimaailma on merkillinen ja nopea. Taisi ko. yp. googlettaa Mervi Lammisen ja päätyi tänne blogiini. Nyt siellä ko. foorumilla tämä terveysalan ammattilainen (?) arvoi minun mielenterveyttäni (mutta minä en tässä tapauksessa pääse kommentoimaan) ja ilmeisesti olen jonkin diagnoosinkin saanut?

vieläkin se sama ilkeä ihminen Mervi

Vaatteita facebookista

Minusta on tullut nettiaddikti. Olen täydellisesti koukussa, syötin nielaissut. Saatan istua tuntikaupalla koneen ääressä, vaikka olisi monta tähdellisempää ja pakollistakin kuviota toteutettavana.

Olen liittynyt aika moneen fb-ryhmään: käsityöyrittäjät, ompeluseura, sisustushullut, käsistyöneuvontaa, käsityötarvikekirppis, ihanuuksien kirppis ja sitten nämä "isojentyttöjenvaatteet"-kirppikset, mm.

Kuvittelen olevani sivistyneesti käyttäytyvä aikuinen ja varsinkin yrittäjäksi ryhdyttyäni tiedän, etten voikaan käyttäytyä sopimattomasti riskeeraamatta myös putiikkini mainetta. Mutta joskus kilahtaa. Ja se tapahtui yhdellä noista "roitti-kirppiksistä".

Kaikilla näillä ryhmillä on omat ja erilaiset sääntönsä. Jossakin tehdään omat kansiot, toisessa niitä ei saa tehdä. Yhdellä saa upata kerran päivässä, toisessa kerran tunnissa jne. jne... Mieluummin vain selailen tarjontaa, kuin alan perusteellisesti tutkia jotain sääntöjä. Puhumattakaan huutokaupoista, joita joskus pidetään ja silloin onkin taas ihan toiset säännöt!

Tapahtui näin: sisareni (samanlainen keijukainen kuin minäkin) myi vaatteitaan sattumoisin sellaisella sivustolla, jossa on sääntönä, ettei alle 50 kokoisia roitteja saa olla näkyvissäkään. Hänen vaatteensa eivät missään tapauksessa alita tuota kynnystä, mutta jostain syystä yp (=ylläpitäjä) oli sitä mieltä, että joku näytti kuitenkin liian pieneltä. Sillä sivustolla pitää laittaa kooksi 50, vaikka se olisi pienempikin, koska yp on niin päättänyt. Niin, ensi alkuun tämä yp ilmoitti, ettei sivustolla ole mitään sääntöjä. No, eihän sellainen toimi ja nyt tämä sääntö onkin aivan luovuttamaton....

Tästä suivaantuneena lähdin puolustamaan siskoa ja kommentoin, etteivät hänen vaatteensa...plaaplaaplaaa. Tästäpä kehkeytyikin kunnon sanailu ja kun en viitsinyt sitä siinä "seinällä" käydä, lähetin ko. yp:lle yksityisviestiä selventääkseni asiaa. Aijai, minkälaiset moitteet sitten sainkaan siinä "kaikkien kuullen". Yp puhui "sisaruksista" ja "pikkutyttöjen vaatteista" jne... minut mainittiin nimeltä ja ihmeteltiin, miksi siellä roikun... vaikka olin ilmoittanut, että minut saa poistaa.

Siis tällaista tosi lapsellista. Tämä sai minut pohtimaan noita sivustoja ja varsinkin niiden perustajia ja näitä yp:itä. Joku lohdutti minua, että tällaisiksi ylläpitäjiksi taitaa valikoitua juurikin ihmisiä, jotka haluavat päsmäröidä, tehdä sääntöjä ja rangaista niiden rikkojia. Siinä sitten ryhmäläiset ovat "kusi sukassa" kuin kiltit oppilaat - ettei vain tule jälki-istuntoa. Ei minulla ole mitään auktoriteetti-kammoa, mutta epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy. Enkä julkista häpäisyä. Tuo edellä kirjoittamani on tietysti liioittelua, eihän KAIKKI ylläpitäjät ole samanlaisia, mutta paljolti...vai onko sitten vaan niin, että on pakko olla tiukka, kun ryhmä on iso, muuten alkaisi meno muistuttaa karnevaalia?

Että sellaista tuhmaa olen tehnyt ja varmaankin saanut ilkeän tytön leiman. En tokikaan tuolla sivustolla enää tee kauppoja, mutta toisella olen myyjänä ja muillakin ostajana. Toisaalta se on kivaa, päässee eroon itselleen sopimattomista vaatteista ja löytää itselleen sopivia. Kauppa käy kylläkin aika hitaasti, eikä ole mitenkään kovin kivaa, että tuossa ne vaatteet kuitenkin odottavat, että käyvätkö kaupaksi vai eivät. Helpommalla pääsisi, kun suoraan kippaisi johonkin...

Näissä ryhmissä on myös yleensä kaikissa sääntö, että kaikki tiedot pitää olla näkyvillä.
- kuva
- koko
- rinnanympärys
- pituus
- materiaali
- hinta ja postikulujen suuruus

Noilla tiedoilla onkin sitten aika hyvä päätellä, josko vaate sopii tai ei sovi. Ja aina voi kysyä, jos joku tieto ei ilmene. Yleensä ihmiset käyvät siellä säännöllisesti (tai sitten roikkuvat alati netissä) joten vastauksen saa piankin.

Tässä lisää löytöjäni:

Tämä pusero on ehdottomasti liian lyhyt housujen kanssa pidettäväksi, mutta hameen kanssa ehkä? Tai olisi edes mustat housut?

 Tämä on oikeasti mekko - en ole kokeillut, voinko pitää sitä ilman jonkunsortin pitkiksiä.

En tykkää tästä sivuprofiilista.

Näissä nettikirppareissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse kierrellä isoja halleja. Siis kivaahan sekin olisi, mutta itse en enää siihen pysty. Huono puoli taas on se, että hinnat ovat huomattavasti korkeammat ja lisäksi tulevat postikulut, mutta toisaalta näin isoja vaatteita ei löydy tavallisilta kirppareilta. Eikä muuten kaupoistakaan näin pienellä paikkakunnalla. Sekin on hyvä puoli, että isojen tyttöjen koot on koottu erikseen, ettei tarvitse kaikkea selata.

Niin, se lienee vielä hyvä selventää, että yleensä tällaiset ryhmät ovat suljettuja. Niitä ei siis pääse katselemaan muut kuin ryhmään hyväksytyt. Itse tässä odottelen, koska minut poistetaan tältä yhdeltä nimenomaiselta kirpparilta, vielä olen saanut olla.

Käytkö sinä kirppareilla? Ostatko sieltä vaatteita? Onko kukaan ostanut facebook-kirppareilta  vaatteita? Millaisia kokemuksia?

Seuraavan kerran pohdin omien kuvien julkaisemista blogissa - onnistuin klikkaamaan itseni muutamaan blogiin, joissa tätä asiaa kritisoitiin...voit siis lukea tämänkin kirjoituksen sitä silmällä pitäen. Tai siis katsoa kuvia sillä silmällä.

Pellavasydämen Mervi (vaikkei sanaakaan Pellavasydämestä)