Tallinnan käsityömessut 2012

Eilinen postaus oli Tallinnan reissulta yleensä. Nyt seuraa se messuosuus. Seuraavaksi on vuorossa erillisten tuotteiden esittely. (Tässä linkki muutamaan kuvaan viime vuoden Martin Markkinoilta.)

Minun mielestäni on ihmeellistä, että noilla messuilla saa vapaasti kuvata. Kysyin aina luvan ja vähän ihmetellen minua katseltiin (kun edes kysyin) ja kaikki vastasivat tyyliin "ilman muuta"....

Ensin muutama kuva, jossa näkyy myyjiä ja heidän asujaan.

Tässä kiinnitti huomioni myyjän essu, jossa oli tasku poikineen

Minun mielestäni tänä vuonna ei ollut myyjillä yhtä komeita asuja kuin viimeksi.

Tämä mummo oli rakkaudella tehnyt 14 nukkea messuille ja jo ensimmäisenä päivänä myynyt ne kaikki, sillä minä ostin viimeiset. Saattaa olla, että tuo on joku "televisiostatuttu" hahmo, mutta kun ei itsellä ole pieniä lapsia, ei niissä pysy perässä... Ehkäpä syyllistyn copyright-tuotteen myyntiin? Tietääkö joku?

 Messuilla oli paljon hyvinkin iäkkäitä myyjiä - ja siis myös käsityöläisiä. Toisaalta oli myös nuoria, jotka olivat jossain käsityöalan oppilaitoksessa opiskelemassa ja nyt myymässä oppilastöitä.

Tällaista virkkausta oli useammassa paikassa. Mitähän tämä on nimeltään? Minun mielestäni tämä virkattu kassi on kaunis sekä väritykseltään että malliltaan. Nuo napit varsinkin...

Huomasin muuten, että sama kaava toistunee vuodesta toiseen. Samat myyjät olivat samoilla paikoilla kuin viime vuonnakin. Ehkä kolmas kerta olisi jo liiaksi toistoa?

Ostin nyt tuollaisen samanlaisen risupallon kuin viime vuonnakin. Silloin laitoin pallon sisälle vielä valot. Joulun alla se herätti kovasti ihastusta roikkuessaan putiikin ulkopuolella. Ja juuri ennen jouluaattoa joku halusi sen ostaa.

Monenlaisia työnäytöksiä  oli eripuolilla messualuetta. Tässä tehdään huovutettuja jalkineita. Huomaa myös taustalla oleva käsin neulottu varjostin. Tytön äiti on kuulemma sen tekijä.

 

Nahkainen pohja kiinnitetään käsin huovutettuun tossuun. Ja tässä valmiita tossukoita. 

Tämä mies teki myös jalkineita, mutta nahasta. Sellaisia miesten tiitnokkasia...

Yleensä myyjät eivät osanneet englantia, joten yhteistä ymmärrettävää kieltä ei tahtonut löytyä. Usein kuitenkin asiat selvisivät - tai ainakin luulin ymmärtäneeni. Tämän naisen kanssa ei tullut jutustelusta mitään, joten en päässyt selville, mikä tuo työväline on tai mikä tuote siitä tulee. Hän oli myymässä yläkerrassa, jossa oli eri koulujen oppilastöitä.

Seuraavassa kuvassa on myös vieras työväline, tuo lattialla oleva. Ehkäpä liittyy pellavan käsittelyyn, joku rukin tapainen? Polvillaan naisella taitaa olla karsta, vai sanotaanko että karstat?

Pellavan käsittelyä olisi saanut itsekin kokeilla, mutta tämä kohde oli loppupäässä ja siinä vaiheessa meillä alkoi olla aika tiukilla, joten en ryhtynyt itse loukuttamaan, karstaamaan ja....mitäs nuo kaikki työvaiheet ovatkaan?

 

  

 Tässä huovutetaan huivia:

 

  Ja hienojahan niistä on tullutkin!

Nypläystä nypläystyynyllä. Liekö tuo päähine eestiläiseen kansallispukuun kuuluva? Taustalla taitaa olla samanlainen, mutta takaapäin? Eipäs olekaan...seuraavassa kuvassa se näkyy edestäpäin. Pöydälle on levitettynä iso - oliskohan verka oikea sana? Jokaisella mummolla on oma nurkkansa, jonka kirjoo ja lopputuloksia oli nähtävillä seinälle nostettuina.

 

 

Tässä pienet kangaspuut ja paaaaljon mattoja. En ole törmännyt Virossa trikookuteisiin. Joskus minun kyselyyni vastattiin, ettei siellä ole myynnissä valmiita kuteita, vaan edelleen leikataan itse. Yleensä matot näyttivätkin olevan vanhan ajan kunnon räsymattoja.

Tässä taitaakin olla kuvaennätys Pellavasydän-blogissa. Tuskin on koskaan ollut näin paljon. Näistä kuitenkin muodostui mielestäni mukava kokonaisuus, joten en halunnut sitä pilkkoa useampaan osaan. Seuraavaksi siis vuorossa yksittäisiä tuotteita - niitäkin, joita lähti mukaan.

Vielä myyntitilistä

Kuva täydestä myyntihyllystä

Kiitos kaikista mukavista kommenteista edellisiin teksteihin! On kiva lukea, että jutuistani on ollut iloa ja jopa hyötyä.

Muutamia ehdotuksia uusiksi tuotteiksi tuli ja pari on jo edennyt siihen pisteeseen, että odottelen postia ja siis uusia tuotteita Pellavasydämeen myytäväksi. Myyntilille.

Varmaan moni (minä itsekin) ihmettelee, miksi pienihintaisia tuotteita ei voisi maksaa heti. Tottakai voi, mutta se ei ole kannattavaa ja siinä tapauksessa tuotteet jäisivät valmistajalle. Otan vielä esimerkin: Minulle tarjotaan käsintehtyjä koruja, joiden myyntihinta voisi olla korkeintaan 5 euroa. Valmistaja on käsitöiden harrastaja, eikä siis luonnollisestikaan alv-velvollinen. Hän haluaa koruista itselleen 3 euroa. Jos ostaisin korut, maksaisin niistä alvin 5x23/123= 0,94 eli alvin jälkeen minulle jäisi 5-3-0,94 = 1,06. Tosiasia on, että mikään kivijalkamyymälä ei pysy pystyssä tuollaisella myyntivoitolla, kun siitä pitää maksaa maksettaisiin vuokrat, palkat ja muut kulut.

Vielä muistutan, että jos alv:in laskee myyntihinnasta, niin kaava on tuo hinta x 23/123.
Alvittomasta hinnasta (alv 0%) lasketaan alv hinta x 0,23 ja alvillinen myyntihinta hinta x 1,23

Mutta varsinainen asiani tähän postaukseen on MYYNTITILIIN LIITTYVÄT EPÄKOHDAT
Myyntitili-myynnillä on positiivisia puolia, mutta eittämättä myös heikkouksia ja usein nämä aiheuttavat sen, että valmistajat eivät ole halukkaita antamaan tuotteitaan myyntitilille. Moni sanoo, että heillä on huonoja kokemuksia. Joku on siis pilannut hyvän tavan myydä käsitöitä.

- Välittäjiä on monenlaisia, myös epärehellisiä. Tilitykset eivät tule ajallaan, niitä joutuu kyselemään tai ei saa ollenkaan. Pahimmassa painajaisessa saattaa käydä niin, että tuotteen valmistaja ei saa rahojaan, mutta ei myöskään tuotteitaan takaisin.

- Tuotteet saattavat mennä pilalle. Tähän törmäsin tällä viikolla. Teimme siivousta putiikissa ja palauttelimme tuotteita, jotka eivät olleet menneet kaupaksi. Huomasin, että jokunen tuote oli virttynyt, joku jopa mennyt rikki. Joku välittäjä saattaisi palauttaa nuokin, mutta minä en tee niin. Myyn niitä alennettuun hintaan ja arvonalennus tulee minun tappiokseni. Tavallaanhan kyse on minun huolimattomuudestani, jos olen esim. pitänyt tuotetta näyteikkunalla liiallisessa auringonpaahteessa. (Vaikka voi se olla kyllä huonosta värjäyksestä tai normaalia huonommasta valonkestävyydestäkin johtuvaa) Tilitän siis nuokin tuotteet valmistajalle, vaikka en itse niistä mitään saakaan.

- Muutakin hävikkiä saattaa tulla. Tuotteita varastetaan tai kaikkia myyntejä ei ole kirjattu oikein tai myydystä tuotteesta ei ole tehty kuittia ollenkaan, jolloin se jää myös tilittämättä.

- Jos asiat oikein huonosti sattuvat menemään, niin välittäjän myyntitiloissa saattaa tulla tulipalo, vesivahinko tai varkaus. Tällöin hävikki on jo merkittävää. Tällaisten varalle on ainakin toisella osapuolella oltava vakuutus, joka kattaa nuo katastrofit. Itse olen ottanut vakuutuksen myös myyntitilissä oleville tuotteille, vaikka ne eivät siis ole minun omistuksessani. Toki myös tuotteiden valmistajalla voi olla vakuutus. Olen ajatellut niin, että valmistaja ei ole paikalla eikä voi "vahtia" tuotteitaan, joten ne ovat minun vastuullani.

Ainut tuote, minkä TIEDÄN varastetuksi, on tuo hevosenpää-kynttilä

Tässä muutamia välitysmyynnin huonoja puolia valmistajan kannalta katsoen.Kyse on aika paljolti luottamuksesta. Jotta ei tulisi pettymystä ja kiistoja, on tärkeää tehdä MYYNTITILISOPIMUS, jossa asiat sovitaan kirjallisesti ja nämäkin asiat otetaan huomioon. Meilläkin sellainen on tehty - itse laadittu. En tiedä onko sellaisia jossain olemassa valmiina. Totuus on se, ettei sitä tule käytettyä. Hmmmm...Tuotteet, jotka olen maailmalta saanut myyntiin, ovat arvoltaan aika pieniä, joten isoista rahoista ei ole kysymys. Olen iloinen, että minuun luotetaan - tai ainakaan epäluuloa ei ole suoraan sanottu! Mutta kuten jo mainitsinkin, moni on kieltäytynyt myyntili-myynnistä.

Jos sinun käsitöitäsi on välittäjällä myynnissä, olisi kiva lukea kommentteja. Oletko tyytyväinen, onko asiat menneet hyvin vai onko ollut valittamista?

Asiakas on aina oikeassa. Tuotteiden valmistajat ovat myös minun asiakkaitani.

Tarpeeksi retroa?

Entinen saunatakki

Kodinhoitohuoneeseen on kertynyt vino pino laatikoita, joissa on kirpputoreilta ja kierrätyksestä kotiutuneita kankaita tai vaatteita, jotka olen suunnitellut kierrättää, tuunata tai muutoin hyväksikäyttää. Päätin ryhtyä alentamaan tuota pinoa. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn pienen saunatakin, jonka kankaaseen olen joskus ihastunut.

Purin saumat ja poistin vetoketjun, mutta sitten alkoikin "lyödä tyhjää". Mitäs tuosta tekisin? Alkuun olin ajatellut pikku pussukoita, mutta jotenkin tulikin epävarmuus; sopiiko kangas sittenkään niihin. Kasseja ehkä? Mitä sinä ehdottaisit? Toivottavasti kukaan ei sano, että olisi pitänyt jättää se saunatakiksi....

Muusan tuotteet myynnissä Pellavasydämessä
Olen elänyt nuoruuttani 70-luvulla, joten varsinaisesti en ihaile sen ajan kuoseja. Minulla on kuitenkin myynnissä tuon ajan kierrätystuotteita, koska tiedän ja näen nuorten äitien niistä pitävän.
Saija Vainio tekee tuotemerkillä Muusa  mm. ihania vauvan mekkoja ja ruokalappuja. Niihin on käytetty juuri 70-luvun pöytäliinoja ja verhoja. Muusan valikoimiin kuuluu myös käsin tehtyjä koruja.

Kivaa alkanutta työviikkoa kaikille lukijoilleni!

Mervi