keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Tekoturkista neulomalla

Yksi Pellavasydämeen saapuneista uusista langoista on Alizen Furlana, tekoturkislanka. Vallan mainiota jälkeä syntyy tästä paksusta langasta, jota neulotaan tosi isoilla puikoilla. Aloitin kolmosen puikoilla ja suurensin ja suurensin ja lopulta neuloin kympin puikoilla. Vyötteessä neuvotaan 8-12.

Tämä lanka on helppo neuloa - aina oikeaa - eikä lopputuloksessa näy virheet. Ja kyllä, kyllä se näyttää turkikselta. Lankavan sivulla on mukavia ohjeita tähän muhkeaan lankaan. Tässä esimerkiksi yksi ohje. Ohjeluettelosta löydät myös muita eläimiä, vaikkapa lampaan...

Paitsi elukoita, tästä langasta voi tehdä monenmoisia asusteita. Ensin luulin, että olisi pehmeä kaulahuivina, mutta ei sittenkään. Langan päät nipistelevät aralla iholla. Lähdin kokeilemaan lankaa sen kummemmin miettimättä tulosta. Ehkäpä tästä tulee hiuspanta pakkasilla pidettäväksi?

Olen nähnyt langasta tehdyn myös sisustustuotteita, esim. torkkupeittoa, tuolinpäällystä jne. Varsin monikäyttöinen lanka siis. 






Yksi kerä ei kovin pitkälle riitä, metrejä 100 gramman kerässä on vain 40. Suosittelen kokeilemaan. Mitä sinä tekisit tästä tekoturkislangasta?

 Pellavasydämen Mervi





tiistai 27. lokakuuta 2015

väliaikatietoa

Huoh!
Olen ollut aivan kuin kipeä kissa (mikähän tarina tämänkin sanonnan takana on?) kun ei ole pöytäkonetta. Sen korjaaminen on kuulemma työlästä, eikä tahdo onnistua. Tabletti on vain hätätapauksia varten - ja sairaalassa ollessa välttämätön. Nähdessään kurjuuteni, jota on kestänyt jo toista viikkoa, mieheni kysyi: "Mikset ota läppäriä käyttöön?" Jotenkin sellaisella äänenpainolla, ihan niinkuin olisin siitä kieltäytynyt...

Noh, enhän minä tiennyt, että läppäriin saa liitettyä norminäppäimistön ja normihiiren, ne tutut ja turvalliset, joita osaan käyttää. Miksi ihmeessä ei tuota aiemmin sanonut!

Vaikka koneen puuttumisesta on ollut hyötyä lisääntyneen ajan myötä, olen sitä kaivannut eniten viime viikon aikana. Eikä vähiten siksi, että tässä istuen lepäännyn. Selkä voi hyvin, lonkat eivät satu ja aivot nollaantuvat.

Viime päivinä leikattu jalka on ollut kipeä. Että olen ollut huolissani! Kävin eilen fysioterapeutilla määrätyllä kuuden viikon näytöllä. Hän kyllä rauhoitteli, että kipu kuuluu asiaan kun kerran jalkaa alkaa käyttää ilman keppiä. Heti auttoi - tänään on jo ollut parempi! Olen koko päivän kävellyt vain yhdellä kyynärsauvalla. Se on aiemmin leikattua lonkkaa varten ja siitä en pysty koskaan luopumaan.

Putiikkiin on tullut paljon uutta tavaraa. Koko viime viikon avustajatunnit meni hinnoitteluun ja hyllyttämiseen. Täydennystä tuli puikkovalikoimaan, nyt meillä on kyllä tosi kattavasti erilaisia sukka- ja pyöröpuikkoja. Tuli myös uusia pipolankoja, joita sormet syyhyävät päästä kokeilemaan. Joulukankaat on vielä korkkaamatta. Kukkaronkehyksiä on myös tullut lisää, niitä on nyt paaaaljon.

Eilen osallistuin kansalaisopiston kangaskukkarokurssille. Olipa kivaa vaihteeksi opiskella uutta. Olen yrittänyt itsekseni tehdä nipsukukkaroa, mutta se ei onnistunut ja on jäänyt mielen pohjalle kaivertamaan. Eilen sain kuin sainkin kukkaron valmiiksi ja nyt voin huo'ata helpotuksesta. Kurssi jatkuu vielä kahtena maanantaina, joten ehdimme kunnolla harjoitella. Sitten alankin "tehtailemaan" erilaisia kukkaroita ja kasseja joulumyyntiä ajatellen. Jaa-ah, saa nähdä....

Kursseja suunnittelen vielä tälle syksylle. Sukkakurssi olisi suunnitelmissa ihan näinä päivinä. Nyt pitäisi vaan tehdä tilaa niin, että n. 10 osallistujaa mahtuu istumaan. Eteinen pitäisi saada tyhjättyä.

Tämä postaus on vielä kuvaton, sillä tässä koneessa ei ole valmiina yhtään kuvaa ja näin illan pimeydessä ei kannata kuvia ottaa...

Pellavasydämen Mervi

lauantai 24. lokakuuta 2015

Lähtiskö vai eikö lähtis?

Jäin viikonlopuksi yksin ja olin aikeissa lähteä Turkuun Osaava nainen -messuille. Pitkään pohdittuani juuri nyt olen sillä mlelellä, etten ehkä sittenkään lähde. Toista tuntia autolla ajamista, siellä pitkät käytävät ja pitäisi ottaa kaksi kyynärsauvaa mukaan - saattaisi voimat ehtyä. En pystyisi mitään isompaa kantamaan. Mutta silti tekis mieli.

Aamulla jos minulta kysytään lähtemistä, valitsen ihan varmasti nukkumaan jäämisen. Vaikka ensi yönä saakin nukkua tunnin pitempään, silti olen aamulla nuutunut. Olen kyllä virkeä heti kun saan itseni ylös ja pukeisiin, mutta se ylös nouseminen... päivälläkään en tunne varsinaisesti väsymistä, mutta nukahdan heti, jos pääni tyynyyn pistän.

Ehkä siis jään kotiin ja alan ommella joulujuttuja. Ensi lauantaina minua on pyydetty esittelemään käsityöideoita karavaanareitten Rairantaan, heidän käsityöpiiriinsä. Sitäkin varten pitäisi tehdä näytöskappaleita.

Marraskuussa sitten menen Tampereen Käsityömessuille, sieltä en jää pois! Viime vuonna en päässyt, kun oli leikkaus juuri niihin aikoihin, mutta nyt luulen selviäväni bussiin nousemisesta ja alaspääsemisestä. Olisi toki kiva, jos saisi avustajan mukaan - hei mutta minähän järjestänkin niin... siinä kyllä menee koko viikon avustajatunnit, mutta olisipa sitten ostosten kantaja mukana.

Tietokoneeni on kuulemma niin mykkyrällään, ettei sitä tahdo ammatti-ihminenkään saada millään selvitettyä. Kohta alkaa olla työt seis, kun ei pääse hoitelemaan sovittuja asioita. Ja nämä blogikirjoituksetkin on kuvattomia luvattoman kauan.

Mervi


torstai 22. lokakuuta 2015

Ei se niin kaksista sitten ollutkaan.

Tänään oli olo kuin lapsella joulun alla. Pääsin ihan itse autoilemaan. Paitsi etten meinannut jaksaa alkuunkaan. Tämä kaupunki on kuoleva kaupunki... taas yksi liike aloitti loppuunmyynnin. Sinne olisin tahtonut, mutta menikin jo viideltä kiinni. Totesin, ettei täällä ole enää oikein mitään katseltavaa...

Vaate- ja kenkäkauppiaitten outletissa kävin, mutten jaksanut sovittaa. Kaksi neuleista puolihametta ostin talven työvaatteeksi. Kirjastoon olisi tarvinnut mennä, mutten yksinkertaisesti enää jaksanut ajatellakaan. Luulin vointini olevan parempi. Pöh!

Tässä omassa putiikissani jaksan kyllä töpsytellä, kun pääsee välillä istumaan. Kaksi päivää olemme avustajan kanssa purkaneet lähetyksiä. Puikkoja, puikkoja ja puikkoja. Niitä meillä on nyt joka sorttia - on kulmikasta ja pyöreää, pitkää ja pätkää, pyöröä ja tavallista. Laatutavaraa ja erittäin edullista. Sukkapuikkojen hinnat vaihtelevat 3 eurosta 12 euroon. Pitäisi löytyä jokaisen käteen ja kukkarolle sopivaa... Mervi


keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Jipiii!

Huomenna päättyy mun kuuden viikon autolla ajokielto! Sitten aion ajaa ympäri kaupunkia silkasta vapauden riemusta. Saan takaisin itsellisyyteni.

Toinen odotettava asia on pöytäkoneeni takaisin saaminen. Ei tahdo hommat luistaa tällaisten pikkuvempeleiden kanssa, ei laskujen maksaminen, ei tavaran tilaaminen eikä kuvien liittäminen hupijuttuihin.

Pienet on murheet elämässä, mutta vähästä tulee myös onnellisuus.

Mervi

maanantai 19. lokakuuta 2015

Yht'äkkiä tulikin paljon aikaa!

Perjantaina totesin miehelleni, että olipa pitkä työpäivä. Viikonloppukin tuntui tosi pitkältä, aikaa tuntui olevan vaikka kuinka paljon. Jouduin oikein miettimään, että mitä tekisi... sellaista ei sentään tapahdu juuri koskaan.

Tilanne oli seurausta siitä, että tietokoneeni joutui telakalle. Oikein hyvä opetus siitä, kuinka paljon olen alkanut viettää aikaa netissä. Vaihtoehtona kun on se, että ehtisin tehdä käsitöitä paljon enemmän. Toki netin käyttö on pois telkkarin katselusta, mitä teen enää hyvin vähän. Telkkaria katsellessa kykenee kuitenkin neulomaan sukkia, joten ei ole yhtä hyödytöntä kuin netin käyttö. Siis liiallinen netin käyttö.

Toki minulle on hyötyä esim. Facebookin käytöstä. Olen aina ajan hermolla, mitä tulee uusiin käsityöideoihin. Viikonloppuna aloin siis "aikani kuluksi" valmistelemaan joulua. Sain valmiiksi joulukalenterin.


 Tämä äidiltä tyttärelle kestävä joulukalenteri on tehty pellavakankaalle ja takapuoli vuorattu vielä samalla vihreällä kankaalla. Hintaa tälle tlstaiseksi ainakin ainutkertaiselle kalenterille tulee 49 euroa.

On muuten niin työlästä tämä tabletilla työskentely, että taidan jäädä ottamaan pöytäkoneen paluuta...  Pellavasydämen Mervi

tiistai 13. lokakuuta 2015

Tumput huovuttaen

Syksyn ensimmäiset huovutuskokeilut on tehty. Asiakas tilasi tumput. Neuloin ne Sandnes Garnin Fritidsgarn -langasta. Tumppuihin kului reilu 200 g. Peukut piti tehdä kolmannesta kerästä. Alunperin 30 cm pitkät tumput huopuivat 23 senttisiksi. Ensin pesin ne 40 asteessa, mutta olivat vielä liian isot. Vasta 60 asteinen pesu tavallisella pesukoneohjelmalla teki tumput oikean kokoisiksi.

On se aina jännittävää, kun ei voi ihan varma olla, mitä pesukoneesta tulee. Riippuu muusta pyykistä ja pesukoneesta, miten huopuminen tapahtuu. Tämä lanka on hyvä neuloa, eikä se tartu huopuessaan kiinni. Ei tarvinnut peukaloita erikseen fyllätä.

Loin 40 silmukkaa ja peukkua varten jätin 5 silmukkaa odottamaan. Kaikkiaan peukkuun tuli 16 silmukkaa. Nämä on hiukkapikkasen naftit aikuisen naisen käteen. Nuorisolle oletettavasti juuri sopivat.


Olen tilannut tästä langasta kaikki yli 40 väriä ja kilon jokaista väriä, joten niitä taitaa riittää loppuelämäksi. Nyt kannattaisi kutoa jouluksi saunahattuja ja tumput ja tossukat ovat aina tarpeellisia.

Pellavasydämen Mervi

maanantai 12. lokakuuta 2015

Vastustan syksyn harmautta

Eikös sitä niin sanota, että ihminen pitää siitä vuodenajasta, jolloin on syntynyt? Minun pitäisi siis olla haltioissani syksystä. Juu-uh, juuri tällaisesta syksystä pidänkin, kun aurinko paistaa ja ilma on vielä leudohko. Mutta sade ja harmaus, sitä kammoksun.

Mieheni ostaa usein kukkakimppuja. Ne ovat väripilkkuja paitsi harmaaseen sisustukseen, myös piristämään arjen keskellä. Tässä aurinkoinen kimppu ilahduttamaan myös teitä:









Viime päivinä olen jo hiukan kävellyt yhden kepin varassa. Toisen olen siis jättänyt välillä pois. Pitkiä matkoja en kylläkään uskalla vielä yhdellä kulkea. Hiukan toi leikattu lonkka sattuu näiden harjoitusten jälkeen, mutta kipu häviää nopeasti. Onhan se selvä että kipuakin tulee, kun on sentään luita rikottu, jänteitä ja lihaksia katkottu ja ommeltu....

On suuri ero kävellä yhdellä tai kahdella kyynärsauvalla. Nyt saan taas hiukan tavaroitakin siirrettyä, kun toinen käsi on vapaa. Ja tämän paremmaksi tilanteeni ei koskaan tulekaan, yksi keppi jää loppuiäkseni vaivoiksi, sanoi lääkäri.

Vielä puolitoista viikkoa, ja saan ajaa autoa!

Mervi








lauantai 10. lokakuuta 2015

Hypistelymuhvi

"Kaikki" neuloo nykyään hypistelymuhveja, mikäli facebookin käsityryhmiin on uskominen. Se on marttojen vähän aikaa sitten lanseeraama neulottu muhvi, josta tehdään mahdollisimman kiinnostava. Hypistelymuhveja käyttävät vanhukset, etenkin dementoituneelle näistä on kuulemma ollut iloa. Martat neulovat niitä piireissään ja sitten lahjoittavat vanhainkoteihin.

Muhvi paitsi lämmittää käsiä, tarjoaa myös tekemistä ja muistelemista. Muhviin käyvät mitkä tahansa langat - villa tietysti lämmittää, mutta akryyli ei kutita - ja mieluiten montaa eri väriä. Siihen voi kiinnittää nappeja, heliseviä, kiliseviä, rapisevia tai muuten ääntä pitäviä elementtejä, kunhan muistaa kiinnittää ne todella huolellisesti.  Niitä voi kiinnittää paitsi päällipuolelle, myös sisäpuolelle. Mielenkiintoa tuovat myös erilaiset efektilangat, pörröiset, nyppyiset jne. Eikä lankoja tarvitse päätellä, solmuun vain ja päät saa jäädä hypisteltäviksi.

Minäkin innostuin asiasta ja ilmoitin lehdessä, että tehtäisiin porukalla - Pellavasydämestä saisi ohjeet ja tarvittaessa langatkin. Muutamaa lukuunottamatta ketään ei kiinnistanut. Laitoin vääränlaisen otsikon. Teksti oli ilmaisella "tapahtumat" - palstalla otsikoituna Vanhustenviikolla hypistellään. Tottakai se ohitettiin, jos lukija ei tunne kuuluvansa vanhuksiin. Höh!

Minä urakoin neljä hypistelymuhvia inspiraationlähteeksi. Ensimmäinen oli ihan kauhea, viimeinen jo siedettävä. Mutta. Siinä kävi sitten niin, että raati, eli asiakkaat, joille näitä esittelin, valitsi juuri päinvastoin. Se ensimmäinen kauhea oli kaikkien mielestä mielenkiintoisin ja viimeinen vähiten innostava, siis tylsä.

Siitä kauheasta en ottanut edes kuvaa. Tai kyllä se pilkottaa toisten alla. Tässä ne kolme muuta:





Se on vielä huomattava, että nuo suuresorit kannattaa tehdä avariksi. Koukistuneet sormet on tällöin helpompi laittaa sisälle. Tämänkin tein juuri päinvastoin. Viimeiseen tuli mielestäni sievät resorit, mutta ne onkin turhan tiukat.

Jokos sinuun on iskenyt muhvi-innostus? Se on oiva keino päästä eroon jämälangoista ja saat hyvän mielen, kun käyt viemässä jollekin vanhukselle - omaiselle, tutulle tai vieraalle vanhainkodissa - käsien lämmittimen.

Mitähän sitä keksisi miesten hypistelymuhviin?

Pellavasydämen Mervi

torstai 8. lokakuuta 2015

Jouluinen asiakastyö

Asiakas sai valmiiksi joululiinat, joita hän oli meillä kutomassa. Mustaan kalalankaloimeen hän kutoi pellavalangoilla kaitaliinaksi ja pefleteiksi. Tässä kuvia erilaisista väriyhdistelmistä: punaista ja pellavanväristä, punaista ja harmaata, punaista ja vihreää....








Nyt olisi viisi metriä lointa jäljellä. Odottelen, jos joku asiakas haluaisi kutoa joululiinan, tai sitten kudomme itse keinutuolinmaton.

Pellavasydämen Mervi

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Asiakkaan Aran-neule

Erittäin palkitseva osa työtäni on ne hetket, kun asiakas tulee näyttämään onnistuneen valmiin työn. Tänään minulle esiteltiin matonkuteesta virkatut kolme nelikulmaista koria, jotka sopivat sisäkkäin. Enpä ole itse saanut onnistumaan yhtä hyvin muodossaan pysyvää, vaikka olen satoja koreja virkannut.

Tässä toinen asiakastyö tältä viikolta: Tämän hienon Aran-neuleen on asiakas neulonut Tekstiiliteollisuuden Salla-langasta. S-kokoiseen neuleeseen meni lankaa 800 g ja värinä on hienon hieno helmenharmaa. Työn jälki on virheetöntä ja tasaista, mutta tarkka on tekijäkin. Vasta neljännet hihat kuulemma kelpasi.




Tuo aran-neule oli minulle aivan uusi termi. Tässäpä linkki, jossa on mielenkiintoista tarinaa Aran saarten neulepuserosta. Kannattaa käydä lukemassa!

Onko joku muu neulonut tällaista "Hätäapupaitaa, josta tuli muotivaate" kuten linkittämässäni lehtileikkeessä otsikoidaan?

Pellavasydämen Mervi

tiistai 6. lokakuuta 2015

Jouluun varustautuminen alkaa

Ainakin ajatuksissani olen alkanut valmistautua jouluun. Ei silti voi sanoa, että ajoissa olisin, mieluummin myöhässä. Joulukankaat on jo tilattu ja kynttilöitäkin on tulossa. Tänään kävi kudeauto näillä main ja ostin kaksi säkkiä - yli 70 kg - joulukudetta.

Punaista ja harmaata löytyy nyt eri sävyisinä. En vielä aukaissut pusseja, mutta oletan kuteen olevan vyyhdeillä. Hinta on 6,50 €/kg. Nyt siis on, mistä virkata koreja tai pöytätabletteja, mattoja tai peflettejä.

Selvästi huomaa, että kansalaisopiston kurssit ovat alkaneet, poppana- ja mattokuteet tekevät kauppansa. Mitenkään en itse selviäisi näiden painavien säkkien kanssa. Onnekseni huomennakin tulee avustaja putiikkiin, niin saadaan kuteet - ai, mutta mihinkäs ne laitetaan? Kaikki nurkat on jo ennestään täynnä!


Pellavasydämen Mervi

lauantai 3. lokakuuta 2015

Uusi aluevaltaus

Pitkäaikainen haaveeni on toteutunut.

Pellavasydämen kangaspuut ovat käytössä ja täällä kuuluu kiva tasainen kolkutus. Jo edelliseen putiikkiin suunnittelin hankkivani kangaspuut, mutta hyvin pian muuton jälkeen tajusin, ettei tila riitä millään. Tänne muutettuani päätin sen haaveen toteuttaa. Vähältä piti, että se nytkin olisi kaatunut tilanpuutteeseen.

Olin jo ostanut kangaspuut ennenkuin alettiin mittailemaan, että mahtuuko ne. Eikä ne oikeastaan melkein mahdukkaan, mutta sielläpä ne nyt ovat pystyssä. Kutojan pitää kylläkin olla jokseenkin hoikka päästäkseen veivaamaan tukkia.

Tällä viikolla tuli rouva kyselemään mahdollisuutta kutoa ja nyt se toteutettiin. Minun tietämykseni ja varsinkin kokemukseni on hyvin rajallinen, vaikka yhden loimen olenkin kangaspuihin vetänyt. Mutta onneksi on Pirkko! Pirkko kävi opettamassa asiakkaan työn alkuun ja nyt alkaa olla kolmas pellavainen joululiina lähes valmis.

Melkein kymmenen metriä on vielä jäljellä mustaa poppanalointa. Seuraavaksi taidamme laittaa mattoloimen, jos vaikka joku haluaisi joulumaton kutoa.

Tässä kuva Pirkon kutomasta keinutuolinmatosta. Tämä on kudottu pelkkää palttinaa kolmella kuteella: kaksi ohuehko trikookudetta ja kolmantena röyhelöhuivilanka avaamattomana. Mielestäni tässä on kerrassaan kaunis väritys ja se on juuri sopiva keinutuoliin. Tarpeeksi napakka, muttei liian painava. Aika moneen kotiin nykyään sopii musta-valko-harmaa.




 Pellavasydämen Mervi





torstai 1. lokakuuta 2015

Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.




Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä "vammainen"  - kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi - asuu muualla ja sairastaa "oikeaa sairautta", hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.


 Mervi

Nyt tuli piste.

Nyt katkes hermo.

Kiukustuin tähän epäsiisteyteen tässä huushollissa. Täällä kotona siis. Meillä on uusi koti, mutta koko ajan sotkuinen. Pölyinen. Ja sitä kaikkea.

Tässä ei auta sisukaan, en yksinkertaisesti pysty itse mitään tekemään, kun en askeltakaan saa otettua ilman kahta kyynärsauvaa. Tarttumapihdellä kyllä saisin jotain lattialta noukittua, mutta ne pihdit on aina väärässä paikassa.

Soitin paikalliseen Taitovakkaan, joka on eri alojen taitajien osuuskunta. Kävi niin onnekkaasti, että sain siivoojan vielä tälle päivälle. Iltapäivällä tänne saapuu kaksin kappalein toivottavasti reipasta ja aikaansaapaa henkilöä pistämään paikat kuntoon. Yhdestä tunnista yhdestä siivoojasta maksan 23,60 euroa, jos tarkkaan muistan. Eli kaksi ihmistä tekee noin 46 euroa tunnilta. Enpä usko, että tässä juurikaan tuntia enempää aikaa saakaan kulumaan. Mutta saa nähdä.

Ja yhtään en siivoa etukäteen. Saavat nähdä tasan kaiken "kaameuden". Eikös se olekin aina kivaa, kun näkee työnsä jäljen. Siitä tässä huushollissa saa nauttia!

Mervi