Kirppislöytö

Kävimme Aarren kanssa pihakirppiksellä. Sattui aivan ihana kesäilma - ensimmäinen kunnollinen - ja väkeäkin oli saapunut paikalle, ison talon piha-alueelle maaseudulle, kaukana kaupungin "hälinästä".

Kaupan oli juuri sellaista tavaraa, mistä olen itse yrittänyt päästä eroon. Jotakin kuitenkin tarttui matkaan, vaikka hyvin yritin vastustaa. Pusero, kengät, vetoketjuja ja sitten tämä vanha villakankainen käsityö. Pikkuisen on tullut kulumaa vuosikymmenten saatossa, mutta minä näen tämän koristamassa talvitakin selkämystä.

Tai jos en viitsi niin isoon työhön ryhtyä, voi tästä myös kasseja tehdä. Mihin sinä käyttäisit?

Yrityksistäni huolimatta en saanut oikeaa väriä onnistumaan. Villakangas on vähän oransinvihreään vivahtavaa ruskeaa, ei ollenkaan harmaata....

Käsin kirjottu pöytäliina tai ehkä keinutuolinmatto on 170 cm pitkä ja 46 cm leveä. Nyt on pohdittavana kysymys, että kestääkö se pesun? Koneeseen nyt ei tietenkään voi laittaa, mutta jos vähän liottelisi väljässä vedessä... Jotta tämä ei jäisi kaapin perukoilla, pitäisi visio toteuttaa heti, mutta eihän sitä nyt näillä helteillä. Sitä paitsi tänään pitää saada kolme tunikaa tehtyä. Hommiin siis!


Pellavasydämen Mervi

Hienot käsityöt esille

Pyörittelin paria isoäidiltä perimääni antiikkitekstiiliä käsissäni. En tahtoisi niistä luopua, mutta mitä ihmettä teksisin, mihin säilöisin? Silitin ne ja ihailin vielä huolellisuutta, jolla työt on tehty nautittavaksi, mutta myös kestämään aikaa.

Sitten sen keksin. Taulu - teen niistä taulun jokapäiväiseksi iloksi! On se hyvä, ettei kaikkea "turhaa" ole hävitetty. Nyt tätäkin kehikkoa tarvitaan. 

Ihan käden ulottuvilla oli sopiva plyyssipala ja eikun napsuttelemaan se kiinni taulun taustapuolelle..

 En tiedä, mikä tämä pussukka on, ehkä nenäliinalaukku? Siinä on tasku, mutta se on nimenomaan tuon hienon kirjaillun "lipareen" takana.

Tässä toisenlainen pussukka. Etupuolella hienot kirjailut ja takapuolella nimikirjaimet kirjailtuna. Anna Stömmer oli vanhapiika jostain Porin puolesta, minun isoäitini täti. Ruotsalaista "Bättre folk".

Laitoin tähän pussukkaan kanttinauhan ja koristelin ne, tottakai! Oletko nähnyt, miten ennen vanhaan äidit laittoivat tyynyliinan nauhat kun pyykin jälkeen kaappiin taittelivat? Veitsen kanssa kuulemma tehtiin tuollaiset vekit, minä tein ne saksien terällä.

Tällainen siitä tuli. Kiinnitin nuo pussukat pienillä nuppineuloilla siten, että tuota toista pussukkaa voi ihailla myös kääntöpuolelta.

 Minulla on mielessäni vielä kaksi pienempää käsityötä noihin tyhjiin kulmiin. Jahka ne tulevat jostain vastaan...

Varsin proosallinen on tämä väliaikainen sijoituspaikka taululle, mutta jahka taas avustaja tulee, hän saa kiipustaa sen seinälle roikkumaan.

Kuka tietää, mitä kirjontatapaa nämä varmasti sata vuotta vanhat käsityöt edustavat? Mitä eroa muuten lienee kirjonnalla ja kirjailulla, vai onko mitään? Minä en tiedä.

Olen tyytyväinen itseeni. Muistatko, kun yritin tsempata itseäni toteuttamaan ideat heti eikä viidestoista päivä? Tässä se toteutui. En jättänyt noita aarteita odottamaan ja ideaa muhimaan, vaan kesti vain puoli tuntia ja homma oli hoidettu. Jopa jäljet korjattu... Hyvä minä!

Pellavasydämen Mervi

Kaksi vanhaa (?) esinettä

Kierrätyskeskuskäynti tuotti taas yhden uuden sijoitettavan. Vanha vaatimaton naulakko on minun mielestäni kaunis.

Vähän huolimattomasti tehty, päitä ei ole edes maalattu. Mutta nuo koukut on mielenkiintoiset, en muista ennen nähneeni tuollaisia. Tämä pyytää puhtaaksijynssäystä ja maalausta, mutta enpä tiedä...

Kun tämä kotiutui, esittelin sen tietysti miehelleni, joka näytti selvästi hämmentyneeltä, muttei sanonut siinä vaiheessa mitään. Sattumalta oli lehdessä kuva hiukan vastaavasta ja näytin hänelle, miten paljon halvemmalla minä omani sain. "Maksoitko sää siitä jotain?" hän huudahti. No joo, neljä euroa. Ei paha ollenkaan - mun mielestäni.

Toinen esine, jonka haluan teille esitellä, on ollut meillä jo muutaman vuoden. Olen ostanut sen pikkutytöltä iltatorilla. Tyttö selvästi myi mummonsa tavaroita.

Ilmeisesti tämä orava on tarkoitettu kipoksi karamelleille tms. tuskin kukkamaljakoksi?

 

 

 

En ole samanlaista keraamista oravaa muualla nähnyt. Nyt kiinnostaisi kaikki tieto tästä. Onko jollain lukijalla samanlainen? Miten vanha tämä ehkä on? Tuskin on mikään arvokas, koska ei pohjassa ole minkäänlaista leimaa tai nimikirjaimia. Söpö esine joka tapauksessa, oli sitten rahallisesti arvokas tai ei - minä en siitä montaa euroa maksanut. Ikä ehkä eniten kiinnostaa. Osaatko vastata?

Mervi

Lisää romuromantiikkaa

En minä kylläkään tiedä, onko tämä esittelemäni esine romua tai romantiikkaa, tuo sana nyt vaan tuli ensimmäisenä mieleen.

Jälleen kerran ostos Hanna Kontturin Kukkakaupan loppuunmyynnistä. (Käypä katsomassa hänen sivujaan, aivan mahtavia teoksia!) Eurolla sain ostaa tällaisen betonilaatikon. Painaa ihan hirveästi! Ja on niin niin kaunis. Tietäisinpä vain, mihin sitä käyttäisin, mitä siihen laittaisin?

Ensimmäisenä tulee taas mieleen kesäkäyttö ulkona - kukkia tai yrttejä. Joulunaikaan siinä voisi polttaa kynttilöitä. Jotain asetelmia voisi ehkä tehdä, keskelle joku korkea ja sivuilla jotain matalaa - mutta MITÄ?

Nyt olisi hyvä, jos osaisi katsoa tätäkin esinettä avoimin silmin. Meillä on nimittäin tällainen vanha kirnu, jonka olen kyllä jo aiemminkin esitellyt: Meillä se on aina keinunut näin päin

Hanna Kontturin liikkeessä on kaikkea ihanaa vanhaa tavaraa, Hannan tuunaamia tavaroita, mutta myös hänen alusta asti itse tekemiään taideteoksia. Siellä vaan huomasin, että tämä kirnu olikin nostettu pystyyn, jolloin se onkin vaikka kirjojen tai lehtien säilytyspaikka tai pikkupöytä. En itse olisi varmaan milloinkaan keksinyt sellaista vaihtoehtoa.

Moni on ehkä itsekin valmistanut betoniastioita ja -esineitä. Mitä pidät tästä hankinnastani? Näetkö sinä jo selvästi, mihin käyttöön tuo harmaanruma laatikko kannattaisi ottaa?

Mervi, joka kohta hukkuu hankintojensa lomaan.

Vanhat ohjeet

Näin joulun alla sitä tulee siivotuksi yhtä jos toistakin nurkkaa. Kävin jo osittain läpi lehtipinot. Tuntuu haaskaukselta heittää menemään sisustuslehdet, jotka tilattuna tuntuvat kalliilta. Päätin kuitenkin säilyttää vain tämän vuoden lehdet ja kaikki muut pois. En tiedä jaksanko kantaa niitä kierrätyskeskukseen, vaikka se hyödyllisempi paperinkeräystä olisikin.

Nämä oli pakko säilyttää.

Vanhoja Kotiliesi -lehtiä 30- ja 40-luvulta sekä todella vanhoja käsityölehtiä. Aarteita. Nämä ovat niin vanhoja, että värejä ei juurikaan ole ollut käytössä, mutta ovat mustavalkoisinakin aivan hurmaavia.

Mainokset ovat vanhoissa lehdissä aivan ihania. 

 

   
Jonkun verran olen nähnyt tällaisista vanhoista mainoksista tehtyjä tekstiilituotteita. Käsityömessuilla on ollut tyynyliinoja, kasseja, tauluja jne.... itsekin joskus suunnittelen tekeväni, kun oikein mainio mainos tulee vastaan, mutta idea-asteelle ovat kaikki jääneet - suunnitelmat.

On se vaan kiva, että joku on säilyttänyt vanhoja lehtiä. Mutta ei kai mun tartte? Paitsi että Suuri Käsityökerho -lehtiä on tallessa 70-luvulta alkaen. Niitäkin varten tarvitsen luvattoman paljon varastotilaa.

Lisäksi pitäisi keksiä joku hyödyllinen arkistointisysteemi: Nyt on kesä- ja talvinumerot eri laatikoissa. Virkkauslehdet erillään neulontaohjeista jne. Siltikään en mitään löydä. Nytkin olisi tarve kiinalaisen naisen puvulle kaavat (teatteripuvustusta varten) ja silmissäni näen oikein hyvin sen lehden kannen, jossa tuollaisen kaavat olivat. Mutta mistä sen löydän - ei ole vielä tullut vastaan...   

Mut hei! Nyt mä sen keksin, ihan just tässä.... me tarvitsemme jonkun lasivitriinin, johon kaikki säilytettävät lehdet laitetaan aakkosjärjestykseen ja oikean vuoden mukaiseen  järjestykseen myös! 

Vai olisiko senkki sittenkin parempi? Laatikosto?

Entä vaatekaapin kaltainen kiinteä kaappi?

Tai pyöreä lehtiteline - se kyllä vie paljon tilaa...

Please, kertokaa, missä te säilytätte lehtiä, joita tarvitsette harvoin, mutta tarvitsette kuitenkin enemmän, kuin että niitä voisi vintille viedä? Voi kun mielelläni näkisin myös kuvia erilaisista säilytysratkaisuista!

Erittäin pihi hamstraaja  

Mervi

joka kuitenkin on oma-aloitteisessa vieroitushoidossa

Hoito on vielä aivan alkuvaiheessa, eikä tuloksista ole vielä varmoja merkkejä näkyvissä

Säilyttääkö vaiko eikö?

Loppuunmyynti on iso operaatio ja hinnoittelu hankalaa. Pitäisi löytää hinta, jolla tavarat eivät jää hyllyyn, mutta hirveästi ei kannattaisi miinuksellakaan myydä. Paljon tavaraa lähtee tukkuhintaan ja toki allekin. Joudun pohtimaan myös sitä, että raaskinko joistain tavaroista luopua vai pidänkö itselläni. Ompelutarvikkeita tulen tarvitsemaan myöhemminkin, joten ei niitä kannata myydä halvalla pois. Kuinka paljon kankaita kannattaa jättää itselle?

Usein huomaan piteleväni näitä "rekvisiittatavaroita" käsissäni ja laitan hintalapun, otan pois enkä osaa päätää - itselle, myyntiin, itselle vai myyntiin?

Mitä näillekin tekisi? Helmitaulu olisi kyllä kiva sisustuselementti erilaisissa asetelmissa, mutta toisaalta ei ollenkaan välttämätön säilytettävä? Tuo Aale Tynnin Satuaapinen on säväyttänyt minua erityisesti lapsena sitä katsellessani. Tämä kirja ei ole juuri se, jota olen lapsena katsellut ja lukenut, mutta samanlainen. Tämä on 5. painos vuodelta 1969. Mielestäni tästä otetaan vieläkin uusia painoksia.

Aapinen on kannestaan rikkoontunut, joten sen arvo ei liene suuren suuri. Tuosta helmitaulusta en tiedä historiaa, onko "antiikkia"  vain uustuotantoa "made in China"? Näyttää kyllä vanhalta.

Mervi

Voi meitä lonkkavammaisia!

Eräs asiakkaani oli tyhjentämässä äitinsä jäämistöä ja tarjosi minulle näitä vanhoja nukkeja ostettavaksi. Minähän en hennonnut kieltäytyä ja nyt nämä ovat minun. Tämä noin 70-vuotias rouva on näillä itse leikkinyt. Tuon pienemmän hän muistelee saaneensa Amerikan tuliaisina.

Pienempi nukke mahtuu tuohon vanhaan laatikkoon, vaikkei se alkuperäinen olekaan. Nukkien vaatteet on vaatimattomia, itse tehtyjä.

Katsokaa nyt tätä rehveliä! Sillä on lonkkavika. Ei ehkä synnynnäinen, niinkuin minulla itselläni. Eikä molemminpuolinenkaan. Toinen lonkka on kuminauhalla kiinni jossain sisuksissa, mutta tämä toinen on pudonnut kiinnityksestään. Lienee helposti korjattavissa.

Eikös olekin kauniit kasvot! Ei ole omistaja kokeillut tusseilla meikkaamista. Sen sijaan parturia on kyllä leikitty, niinkuin yleensä aina nukeilla.

Muutama vuosi sitten toinen vanhempi rouva toi alastoman nukkensa minulle vaatetettavaksi. Hänellä oli kuulemma iso nukkekokoelma ja nyt hän halusi tälle isokokoiselle nukelle sodanaikaiset vaatteet. Olipa se kiva projekti - aikaavievä kylläkin. Tutkin netistä ja kirjastosta 40-luvun tyttöjen vaatetuksia ja tein kaikki alusvaatteista lähtien mahdollisimman autenttisiksi. Sukkanauhatkin muistan värkänneeni. Hmm...mahtaako nukesta otettu valokuva olla jossain tallessa?

------ Onneksi olen tallentanut viisi vuotta vanhat putiikin alkuajan kuvat cd-levylle. Ja vaikka ensimmäisessä olikin tyhjä nukkealbumi, lopulta löysin kuin löysinkin!

Sukkanauhat ja aidot pässinpökkimästä langasta neulotut sukat. Auts, miten ne pisteleekin - melkein tunnen sen nahoissani.

Eikös olekin aika aidon näköistä mekkokangasta?! Tästä olen tehnyt röyhelöessuja myyntiinkin. Vieläkin on tuota kangasta jäljellä. Essuun olen kukat kirjonut ihan itse ja tuo on kyllä minun kärsivällisyydelläni aikamoinen saavutus.

 

 Villatakin neuloin vanhasta langasta, samoin tupsupipon.

Olin silloin ja olen vieläkin oikein ylpeä tästä saavutuksestani!

Nyt mietin, mitä noille uusille nukeilleni tekisin. Tuo isompi taitaa olla saman kokoinen, kuin tämä sota-ajan tyttö. Voisin sillekin väsätä samanlaiset vaatteet. Mutta entä tuo pienempi? En ole edes omia nukkiani tallettanut, joten en taida näistäkään sen kummemmin innostua. 

Olisko joku lukijoista kiinnostunut?

Mitä sinä näille/näillä tekisit?

Mervi

Säälittävää

Must on tulluuuu....nettihullu!
Olen just niin tyhmä, kuin mitä olen joitakuita muita ennen arvostellut: roikutaan kaiket päivät netissä, peppu leviää ja kunto heikkenee. Sellainen minä nyt olen.

Tää on varmaan taas sitä sijaistoimintaa. Tiedän, että olis tehtävänä paljonkin järkeviä juttuja, mutta kun ei, niin ei... Tänäänkin "liitin" itseni ties miten moneen facebookin sisustusryhmään (juu, vertaistukiryhmistä olen saanut toistaiseksi tarpeekseni). Kiva katsella toisten hianoja ideoita ja kotikuvia. Haaveilla - ja ehkä jotain pikkuostoksiakin tehdä?

Mutta kun mun maku on niin vanhanaikainen. Näen kyllä nämä maalaisromanttiset, valkoiset, minimalistiset ja loft-tyyppiset ym. sisustukset kauniina, mutta en kuitenkaan itselleni sellaisia halua. Tällaisissa asetelmissa minun silmäni lepää:

jotenkin nää sopii niin hyvin yhteen

ulkomaanmatkoilta tuotuja tauluja

Ei oo kiva, kun tuolta alimmaisesta hakee jotain

Sisustuselementtinä tämäkin

Viimeisessä kuvassa on kirje, jonka isäni on saanut äidiltään. Silloin, kun ei roikuttu netissä, ei lähetelty sähköpostia eikä tekstiviestejä, edes puhelinta ei käytetty niinkuin nykyään. Silloin KIRJOITETTIIN KIRJEITÄ. Niin kaunis. Ihailin aina mamman koukeroisen koristeellista käsialaa. Eikö olekin harmillista, että nykyään ei enää opeteta KAUNISTA käsialaa?

Mitä sisustustyyliä sinun kotisi on?
Saa ehdottaa blogeja ja linkittää kivoja ideoita....

Mervi