Joskus se on ihan pienestä kiinni

Mun arjen sujuminen vaatii toisen ihmisen apua. Arkipäivisin käy henkilökohtainen avustaja pari tuntia auttamassa töissä kaupassa ja kotitöissä. Joka perjantai hän tekee viikkosiivouksen. Kaikkea ei avustaja voi tehdä, vaan tietyt jutut jää itselleni - ja helposti jääkin: tavarakasoja, jotka pitäisi selvittää ja viedä paikoilleen, keskeneräisiä projekteja jne.

Koko kesän olin ulkona auringossa ja kodin sisustus jäi taka-alalle. Yhtään eivät häirinneet em. tekemättömät hommat. Mutta sitten naksahti.

Instassa näin yhden siivouskuvan kodinhoitohuoneesta. Ja siltä istumalta lähdin "tarkastuskierrokselle" omaan huusholliini. Löysin paljon paranneltavaa. Tämän viikon olenkin sitten pikkuhiljaa kuljeskellut ympäriämpäri ja yhdellä kädellä kuljetellut tavaroita oikeisiin paikkoihin, järjestellyt kaappeja ja mm. tyhjentänyt koko ajan valmiustilassa olleen "mökkikassin". Nyt on järjestelty kodinhoitohuoneen tasot ja kaapit, laastaripaketitkin on ojennuksessa!

Syttyi myös pienoinen sisustuskipinä. Syksyisin sellainen ei taida olla mitenkään outoa? Halusin keittiöön ruokapöydän alle maton. Olen sottapytty ja luvattoman paljon tiputtelen muruja lattialle. Meidän tummassa lattiassa ne sitten erottuvat hyvin. Ajattelin, että matto jotenkin söisi ne... ja kyllä se on auttanut - ehkä ennemminkin niin, että syön varovaisemmin!

Tykkään tästä. Matto löytyi ihan sattumalta Tokmannilla matto-osaston ohi kulkiessa. Hintaa tälle jäi alennuksen jälkeen alle 40 €. Sittemmin siivoilin keittiötä kunnolla. Normisti meidän ruokapöydästä puolet on epämääräisenä säilytyskalusteena, mutta nyt siihen  mahtuu kukkien lisäksi kynttiläkin!

 

Ennen tämä sivupöytä täyttyi lehdistä ja muusta postista tms.

Jatkoin järjestelyä kaikkiin huoneisiin, mutta huom. ei työhuoneeseen, joka lasketaan kuuluvaksi kaupan puolelle... Tässä eteisen pöydällä lojui koko kesän makrameerisuja.

Ja olohuoneen näkymää varjosti makrameetöitä varten rekki. Nyt ihailen kivoja asetelmia, joskin makrameetöiden helmet on intergroitu - melkein näkymättömiin...

 

Toki isommat sisustustyöt jäävät avustajalle, kuten vaikkapa verhojen vaihtaminen ja ikkunan pesu. Nyt mennään vielä musta-valkoisella.

Monta tuntia käytin myös käsityötarvikkeitteni ja -projektien järjestämiseen. Nyt on kaikki puikot ja koukut järjestetty kokojärjestykseen. Se homma jäi vähän kesken. Just nyt en haluakaan nähdä näitä moninaisia laatikoita ja nyssyköitä, vaan haluan siistin yleisilmeen. Vaihtoehtoina esitin miehelleni  uutta lipastoa nojatuolini viereen TAI sitten ostaisin tuollaisia harmaita laatikoita 3 lisää sohvapöydän hyllylle. SE on kuulemma parempi, koska hän muistaa aiemmat lipastosysteemit... Kunhan saan kaverin Tokmanni-reissulle, niin tämäkin näkymä siistiytyy.

Yksi, meneillään oleva työ sallitaan sohvapöydällä. Maanantaina siis somistaminen jatkuu... Kyllä nyt on niiiin kiva kuljeskella auringossa kylpevässä kodissa, kun tavarat on paikoillaan ja silmä lepää. Ja toisaalta, vielä riittää haastetta tulevaisuuteenkin. Oma lukunsa on em. työhuoneen järjestäminen, johon saattaa mennä päivä jos toinenkin.

Tässä kuva mun "matkamuistohuoneesta", joka on tyyliltään täysin poikkeava muusta sisustuksesta. En vaan mitenkään voi luopua tästä perintöpöydästä, joka kesäajan oli täynnä tavaraa, mutta nyt taas kivaa katseltavaa. Tuon tumman hyllyn on mieheni minulle valmistanut hamassa nuoruudessamme. Se pitää säilyttää.

                                                                 Pellavasydämen Mervi

Sittenkin mustat jalat

Joskus sitä vaan ei tule edes ajatelleeksi. Kun aloin tätä rahia kunnostaa - tai siis työntekijäni sen lopulta teki - en kiinnittänyt mitään huomiota sen jalkoihin. 

Ehkä se johtuu siitä, että hallitsen vain ompeluhommat, mutten maalaamisia. Arja sitten tuli maininneeksi jalat. No sittenhän ne alkoivat vaivata. Kun ei huoneessa ole MITÄÄN MUUTA puun väristä. Pyysin miestä apuun ja nyt....

Mitäs tykkäät? Eikö olekin tyylikäs?

Vai olisko pitänyt olla valkoiset?

Tai pitäiskö nuo huopatöppöset töpötellä myös mustiksi?

Pellavasydämen Mervi

Aurinkoa ja arvontaa - Alvar Carto karttajuliste

Kylläpä oli ihana aamu. Aurinko paistoi ja Aarikan hopeinen riipus makkarin ikkunassa pyöritti valonsäteitä ympäri seiniä. Aurinkoisella ikkunalla myös posliinikukka on pitkästä aikaa innostunut tekemään uutta kasvua. Ihanaa - kevät tulee!

Sisustaminen ei ole viime aikoina tullut mieleenkään, kun ei ole pystynyt... Olohuoneen osalta se jäi kesken - meidän piti hankkia uusi harmaa sohvakalusto. Se on hiukan haasteellinen hankinta, sillä minulle pitää olla riittävä istumakorkea eikä saa olla upottava. Toisaalta siinä pitäisi olla mukava ottaa päivänokoset.

Meidän huusholli on melkein kokonaan musta-harmaa-valkoinen, mutta olohuoneen taulut "pilaa" kokonaisuuden. Samaa ruskean/kullan väristä on myös olohuoneen kattokruunu, mikä myös on suunnitelmissa vaihtaa.

Joku aika sitten sain ehdotuksen blogiyhteistyöstä. Minua lähetyttiin tällaisesta verkkokaupasta: https://alvarcarto.com/

Saisin tilata itselleni karttajulisteen. Sen lisäksi saisin vielä toisenkin arvottavaksi lukijoitten kesken.

Olen katsellut eri sisustusjutuissa näitä julisteita eri suurkaupungeista. Harvoin - jos koskaan - olen nähnyt kuvaa omasta (pikku)kaupungista. Minä halusin EHDOTTOMASTI kuvan Uudestakaupungista. (Aivan sivulauseena ja asiaan kuulumattomasti kerron, että tyttäreni on juuri nyt Lontoossa - reissussa ihan yksin. Hän saattaisi haluta Lontoon kartan?)

Hetken mietin, että laitanko julisteen päälle pelkän lasin eli vaihtokehyksen, mutta päädyin mustaan puukehykseen, onneksi. Pidän tästä kombosta kovin. Koska kaikkialla muualla on noita aivan erityylisiä tauluja, sijoitimme tämän telkkarin yläpuolelle samaan nurkkaukseen kolmen mustan himmelin kanssa. Himmeleiden vuoksi valokuvan saaminen oli hankalaa, kun päätin selvitä ihan itse hommasta.

Tykkään tästä nurkkauksesta. Tästä lähtee nyt liikkeelle sisustuksen uusiminen. Ikkunan suuntaan katsoessa näkymä onkin jo mustavalkoinen aina keinutuolia ja sen tyynyä myöten.

Sen sijaan nämä taulut! Osan tauluista voin heivata pois ilman tunnontuskia, mutta joihinkin sisältyy muistoja ja tunnetta.

Nyt siis - pitkästä aikaa - polkaistaan käyntiin arvonta. Sinäkin voit saada tällaisen kaupunkijulisteen. Tai ei kohteen tarvitse olla kaupunki... Arvonnan voittaja saa tilata täältä

https://alvarcarto.com/

Itselleen haluamastaan paikasta karttajulisteen ja sitten itse hommata siihen kehykset, mikäli haluaa.

Käykääpä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja. Tuolta voi tilata julisteita eri kokoisina. Klikkaa auki kuvia, niin näet erilaisia sisustusratkaisuja.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen: "pidätkö enemmän värikkäästä vai mustavalkoisesta sisustuksesta?"

*Arvonta päättyy Naistenpäivänä 8.3. klo 22.* 

Voittaja saa koodin, jonka ilmoittamalla tilauksensa yhteydessä paketti tulee ilmaiseksi postitse kotiin.

Toivon, että otatte runsaasti osaa tähän arvontaan, olisi kiva pitkästä aikaa saada kommentteja. Kiitos!  Pellavasydämen Mervi

Kaikki on huiskin haiskin tai ainakin heikunkeikun!

Pari kuukautta olen suunnitellut putiikin uudistamista. Meillä kävi Kivijalka kuntoon -hankkeeseen kuuluvana projektina mainostoimiston somistaja kertomassa yleisiä asioita myymälämarkkinoinnista. Siinä tunnin sessiossa ei toki pureuduttu kovin syvällisesti meidän putiikin ongelmakohtiin.

Nyt pyysin paikallista somistaja-asiantuntijaa Mirvaa oikein toden teolla uudistamaan myymälämme. Ensin tietysti kesti aikansa, että kypsyin ALOITTAMISELLE. Ehkä tajusin, että kyseessä on iso projekti, joka vaatii paljon fyysistä työtä, mutta myös vanhoista uskomuksista luopumista. Vihdoin saimme päätettyä päivän, jolloin työhön ryhdytään. Se päivä oli eilen. Olin varannut avustajan kuudeksi tunniksi ja lisäksi "omat tyttöni" Arja ja Tanja lupasivat vaihtaa yhden työpäivän täksi lauantaiksi. Lisäksi oli mieheni Aarre raskaimpien hyllyjen kantamisessa.

Näin meitä siis hääri parhaimmillaan 6 jalkaparia edes takaisin - kantaen ja järjestäen.

Olimme toki tehneet Mirvan kanssa (montakin) suunnitelmaa, mihin mikäkin tavararyhmä sijoitetaan. Tarkoitus oli sijoittaa samat tavarat yhteen paikkaan  - langat samaan huoneeseen ja puikot ja koukut niitten yhteyteen, lahjatavarat yhteen paikkaan, askartelutavarat jne.

Tällaista myllerrystä siellä käytiin:

Tässä on meidän asiantuntija Mirva, joka on koulutukseltaan somistaja - niin minä muistelen.

Tässä Tanja, joka on meillä harjoittelemassa myyjän työtä. Ja joutuu tekemään monenmoista - sitähän myyjän työ on. Tanja on erityisen hyvä järjestelemään lankoja hyllyyn.

 Tässä Arja täyttää toista lankahyllyä. Kaikki sukkalangat siirrettiin yhteen hyllyyn.

 Arjalla kaverina avustajani Eija

Paljon on vielä työtä, että kaikki saadaan paikoilleen. Maanantaina on ovet auki, pystymme kyllä toteuttamaan asiakkaan toiveet...

 Työ Mirvan kanssa jatkuu ensi lauantaina. Sitten päästään tekemään viimeistelyä. Lopuksi Mirva vielä uusii mainostekstimme. Se on ollut aina suuri toiveeni.

 Asioita yritettiin katsoa ihan eri tavalla, tuolin voi nostaa pöydälle ja siihen luoda pääsiäisinteriööri.

Ihmeen hyvin jaksoin 8 tuntia seistä jaloillani, vaikka yleensä 5 minuuttiakin on liikaa. Toki tänä aamuna olin reporankana, mutta 13 tuntia unta ja lääkitys, niin nyt on olo taas kohtalainen. Sen kyllä huomasin, että yksi ja toinen tästä porukasta kävi välillä pilleripurkilla - melkein kaikki kun olemme jo lähellä kuudenkympin ikää...

Pellavasydämen Mervi

Sisustus täydentyy viherkasveilla

Kohta tulee kaksi vuotta täyteen, kun muutimme tähän kotiin. Sisustus muuttui täydellisesti vanhaan verrattuna - koriste-esineet lähtivät kierrätykseen. Alkuun tuntui lähes minimalistiselta. Osaltaan karsiminen oli pakon sanelemaa, kun tilaa ei yksinkertaisesti ole. Tai noh, kyllähän tuolla yläkerrassa on tilaa vaikka kuinka, mutta minä en laske niitä neliöitä ollenkaan "kodikseni", kun en sinne pääse.

Nyt on alkanut tuntua siltä, että kaipaan jotain lisää. Löytyi muutama taulu, jotka olin jo laittanut poislähtemään. Niin siinä sitten käy, kun ei heti vie kokonaan pois...

Aloin kaipaamaan myös kukkasia, tai oikeammin viherkasveja. Mieheni tuo joka viikko kukkivia kukkia, mutta kaipasin ikkunalaudoille täydennystä. Tässä kodissa kun on oikeat ikkunalaudat. Kävimme avustajan kanssa Tokmannilla ja ostin liki kymmenen ruukkua! Siellä oli mainiot tarjoukset ja kasvit näyttivät hyvinvoivilta, joten ostin, vaikka olin itselleni luvannut, etten koskaan enää ostaa Tokmannin kukkia.

Avioliittomme alkuaikoina minä olin se, joka vastasi kukista. Sittemmin monet hommat - ja myös tämä - on siirtynyt miehelleni. Siellä kaupassa viherkasvivalikoimaa katsellessani totesin, että ihan samoja kasveja  myydään nytkin. Vai ovatko tulleet uudelleen "muotiin"...?

Tämän kukan olen ostanut kesällä oikein komeasti kukkivana. Nyt se käy "kuolinkamppailuaan" mutta toivon, että saan sen vielä virkistymään. Hän oli ensin putiikin puolella, eikä kukaan oikein muistanut kastella. Nyt toin hänet kodin puolelle muiden rinnalle. Kasvien nimillä ei ole minulle merkitystä, enkä näidenkään nimiä tiedä. Valitsen ne täysin ulkomuodon perusteella, sisustukseen ja toisiinsa sopivaksi. Lisäksi kukissa pitää olla samanlaiset ruukut. Se ei nyt aivan toteudu näissä makuuhuoneen kukissa. Kestänköhän?

Keittiönkin ikkunalauta on nyt melko täynnä:

Hauskin näistä on rosmariini, joka tuoksuu voimakkaasti, kun siihen koskee. Ja voihan sitä muutaman lehden laittaa ruokaankin, vai voikohan?

Vaikka kuinka koitin, en saanut hyviä kuvia. Ilma oli mitä parhain, kaunis, auringonpaisteinen. Ikkunaa vasten kuvaaminen on minulle mahdoton tehtävä - onkohan siihen joku helppo niksi?

Saapi nähdä, pystynkö hillitsemään itseni vai täytänkö pikkuhiljaa kodin turhalla "roinalla". Enteet ovat olemassa, nytkin virkkaan pöytäliinaa. Monta kymmentä pöytäliinaa hävitin muutossa, kun ei tässä kodissa ole piironkeja, minkä päälle niitä laittaa. Nekin, mitkä jäi, ovat aivan väärää värimaailmaa. Sain siis hyvän syyn kierrellä kirppiksellä. Yksi kaitaliina onkin juuri pesukoneessa.

Miten sinä - lukijani - pidätkö viherkasveista? Onko ne oma harrastuksensa vai osa sisustusta, niinkuin minulla?

Mervi