Takin vetoketjun vaihtaminen

Sen jälkeen kun mun ompelija lähti "eläkkeelle", päätin, etten enää ota vetoketjun vaihtamisia vastaan. Koska mun ei ole pakko. Pienempiä korjauksia teen. Eilen kävi kuitenkin vahinko, kun luulin, että asiakas vaan kysyi ostaa vetoketjua. Enkä sitten enää kehdannut kieltäytyä. 

Takki oli onneksi helpoimmasta päästä, sillä siinä ei ole neppejä. Yksi lista kuitenkin haittaamassa... Täytyy sanoa, että ONNEKSI asiakas ilmoitti, että hän tulee ylihuomenna sen hakemaan, koska muutoin olisin siirtänyt ja siirtänyt epämukavaa työtä. Nyt oli pakko ottaa se heti käsittelyyn.

Näitä vedenkestäväksi käsiteltyjä ketjuja tulee tosi paljon korjattavaksi. Ne hajoaa hampaista, eikähän yleensä mikään ketju ompeleista lähdekään purkautumaan. Niitten purkaminen onkin tosi työläs vaihe heti alkuunsa. Se, että saa purkamisen alkuun...

Purkamisessa ihan paras työväline on nuo kiinalaiset pikkusakset. En osaa tavallista ratkojaa käyttää, teen sillä reikiä kankaaseen.

Sitten kun saat purkamisen alkuun, voit jo varovasti kokeilla "repimistä", mutta pitää olla tosi tarkkana ja löytää tatsi, millä uskaltaa edetä ilman takin repeytymistä. Pisto kerrallaan purkaminen on turvallisinta. Otan usein kuvan vetoketjusta ennen purkamista, että muistan, missä järjestyksessä listat ym. oli. Tässä jätin yläpään hiukan kiinni, että varmasti tulee tuo suojalipare oikein.

Taskut on joskus kiinni vetoketjussa ja niin nytkin. Purkamisessa se lähti irti, joten se on huomattava kiinnittää takaisin. Tein sen erillisellä ompeleella.

Purkamiseen meni 45 min. Tein työn huolellisesti ja kiirehtimättä. Putsasin jokaikisen langanpään pois ennen ompelemiseen ryhtymistä.

Sitten alkoikin vetoketjun kiinnittäminen. Ensin nuppineuloilla paikoilleen. Listan ompelin ensin takkiin kiinni, mutta vuorin kiinnitin samalla ompeleella kuin ketjunkin.

Vaihdoin koneeseen vetoketjujalan. Aina en tätä tee. Onnistuu tavallisella paininjalallakin.

Seuraavaksi HARSIN vetoketjun kiinni. Kyllä, harsin! Samalla ompeleella siis vuori kiinni myös. Kun tämän työvaiheen tekee huolellisesti, on ompeleminen helppoa.

Toista puolta ommellessa kannattaa vielä tarkistaa, että poikkileikkaussaumat tulevat kohdilleen. Tässä onnistui.

Ei se nyt ihan 100 % ole, musta vetoketju olisi hukkunut paremmin, tässä turkoosissa kyllä näkyy kaikki mutkat.

Viimeistelyineen ompeluun meni 2 tuntia. Olihan siinä osansa "harjoittelulla" kun en ole hetkeen vetoketjuja vaihtanut - enkä mieluusti tee sitä jatkossakaan...

Yritin vaihtaa vanhan ketjun vetimen uuteen ketjuun, mutta - irti sen kyllä sain, mutta empä tullut tarkistaneeksi onko se mahdollista kiinnittää uuteen. Ei ollut.

Säästän vanhat ketjut, jos ne on yhtään erikoisempia. Kuvittelen joskus askartelevani niistä "jotain".

Tässä vielä kuva vetoketjun nurjalta puolelta. Hienosti onnistuin vuoren kanssa.

Tämä asiakas kysyi (harvoin kysyvät) etukäteen, mitä ketjun vaihtaminen maksaa. Katsoin hinnastosta hiukan hätäisesti ja kerroin hinnan olevan 35 euroa. Tuo lista olisi oikeasti nostanut hintaa. Asiakas päätteli, että siihen hintaan hänen vielä kannattaa työ teettää. Takki kuulemma on sen väärtti, vaikka alennusmyynnistä olikin ostettu.

Mitä minä sitten ajattelen?

Aikaa minulla meni vajaa 3 tuntia, juu-uh. Jos alv ja ketjun hinta vähennetään 35 eurosta, työlleni tulee hintaa vajaa kymppi tunnissa. No jos vaihtoehtona on se, että makoilen kännykkää selailemassa, niin onhan tuo parempi. Työntekijälle palkan maksaminen onkin sitten jo eri juttu. Mutta hänen työhön käyttämänsä aikakin olisi eri. Arja olisi tehnyt nopeammin. Yrittäjän olisi näistä hinnoista kerättävä myös muut kulut, kuten vuokra. Minulla ei sitä kuluerää ole, mutta esim. maksupääte maksaa - noh, paljon.

Mutta mullahan on aikaa, eikä se ole rahaa. 

Voin tehdä myös pikkukorjauksia, jotka oikeasti olisi suutarin hommia, mutta kun en taaskaan kehdannut juoksuttaa asiakasta, niin korjasin sitten repusta ratkenneen sauman. Vähän oli suostuttelemista, että kankea reppu taipui ompelukoneen alle.

 SE näissä ikävissä puuhissa on hyvää ja hyödyllistä, että toimenpiteen tehtyään osaa nauttia vapaasta tai jostain kivammasta tekemisestä. Eikä kukaan ole luvannutkaan, että elämä aina olisi kivaa...

Pellavasydämen Mervi

Ompeluoppi: leninki - kaavan muokkaus ja ompelu

Kevään viimeisenä työnä ennen näyttöä valmistamme leningin tai mekon, miten sitten kukakin sitä nimittää. Tässä yhteydessä pitäisi harjoitella myös vuoritusta, mutta jos leninkiin ei tule vuoria, pitää tehdä erillinen toppi vuorilla. Minä valmistin lyhythihaisen kukkamekon ilman  vuoria.

Ensin teimme koululla olleista varastokaavoista "peruskaavan" omilla mitoillamme. Minulle koko 54 oli ihan sopiva, mutta sisäänotot (muotolaskokset) piti jättää pois. Vartaloni on siis.... hmm.. tasaisen paksu.

Tässä kaavassa rintamuotolaskos lähtee olkapäältä. Tein sovitusmekon tämän mukaisesti. Minulle se ei sopinut ensinkään. Korjailemallakaan ei oikein tahtonut löytyä hyvää mallia. Päätin siirtää muotolaskoksen kädentielle.

Muotolaskoksen siirtäminen:

Ensin leikkasin kaavasta irti olkapään muotolaskoksen

Sitten se suljetaan - maalarinteippi on tässä ihan kelpo väline.
Nyt leikataan uusi muotolaskos haluttuun kohtaan. Minä asetin sen kädentielle. Kun kaavan asettelee pöydälle tasaiseksi - Simsalapim!- uusi muotolaskos avautuu aivan itsestään.

 

Tämä malli on minulle - minun isolle rintamukselleni - ehdottomasti parempi. Vielä täytyy kokeilla saman muotolaskoksen siirtämistä kainalon alle, missä rintamuotolaskos yleensä sijaitseekin. Tiedän kokemuksesta, että sen sijoittelu ei ole yhtä helppoa kuin tämä yllä oleva.

Kun kaava oli korjattu, tein varsinaisen mekon valitsemastani kukkakankaasta. Pääntietä jouduin suurentamaan paljon, samoin muokkaamaan kädentietä avarammaksi ja olkalinjaa lyhyemmäksi. Olin kärsivällisempi kuin yleensä ja pyrin tekemään mallista mahdollisimman istuvan. Onnistuinkin kyllä hyvin.

Koska mekko on joustamattomasta kankaasta ja pintaa nuoleva, ompelin taakse pitkän vetoketjun. Jouduin uudelleen harjoittelemaan piilovetoketjun ompelemista, vaikka se jo aiemmin onkin opeteltu. Mutta nyt luulen sen oikeasti osaavani. Loppujen lopuksi totesin, että mekon pystyi pukemaan ylleen vetskarin ollessa kiinnikin, joten se oli tavallaan ihan turha. Mutta ei oppi ojaan kaada!

Pääntien huolittelin alavaralla ja tikkasin n. 1,5 cm päästä. 

Oikein tyhmät kuvat. Älä katso kyynärtaivettani - kävin labrassa luovuttamassa 13 pulloa verinäytettä, enkä sitten huomannut ottaa lappua pois. Hmh.

 
Semmoinen siitä tuli. Näin kuvaa katsoen voisi todeta, että ihan onnistunut: hihat istuu täydellisesti ja vartalon muodot on sopivasti esillä ja piilossa. Helman pituus lienee sääntöjen mukainen - päättyy ohuimpaan kohtaan - mutta minun koivilleni aavistuksen liian lyhyt.

Tosiasia on se, etten tule koskaan tätä mekkoa/leninkiä pitämään. Se on joustamaton ja aivan liian tiukka ISTUA. Menee siis myyntiin. Hyvin tehty mekko, rypistymätön kangas, koko 54 - kuka haluaa?

Pellavasydämen Mervi

Kaikkein hankalin vetoketjun vaihto

Olen laittanut paikallislehteen muutaman (kalliin) mainoksen korjausompelusta. Yksi avustajistani vei myös parin tavaratalon ilmoitusseinälle pikkumainoksen asiasta. Ja tietysti Pellavasydämen facebook-sivulla olen palvelua hehkuttanut. Kaikkein paras tiedottaja on kuitenkin PUSKARADIO.

Joka päivä meille tuodaan vetoketjuja vaihdettavaksi, lahkeita lyhennettäviksi, verhoja ommeltavaksi tai jotain muuta.

Kuten olen aiemminkin maininnut, vetoketjun vaihto ei ole luonnostaan mieluista hommaa, mutta se on ASENNEKYSYMYS. Taas tällä viikolla huomasin, miten paljon ajatuksillaan voi vaikuttaa asiaan. Tai noh, kyllä silläkin on merkityksensä, että ostin uudet koneet. Enää ei tarvitse pelätä, että ompelukone prakaa kesken työn.

Ensi alkuun kuvittelin, että vetoketju vaihdetaan tuosta noin vaan.... nuppineula sinne tänne ja surrrurur. Muutama kerta purkamista ja sitten annoin periksi. Ensin on HARSITTAVA. Inhoan kaikkea käsinompelua, mutta sekin on asenteesta kiinni. Nyt tiedän, että hyvät alkuvalmistelut takaavat parhaan lopputuloksen.

- vanhan vetoketjun purkaminen on erittäin työläs vaihe
- purettujen langanpätkien nyppiminen nyppii hermoja, mutta kannattaa tehdä kunnolla, sillä ne haittaavat ompelua ja lopuksi niitä on vielä vaikeampi saada irti. Kynnet on lujilla, kyllä!
- uusi vetoketju sovitetaan ylä- ja alapäähän.
- uusi ketju kiinnitetään nuppineuloilla
- uusi ketju harsitaan
- toiselle puoliskolle tehdään samoin.
- tarkistetaan, että molemmat puolet uutta vetoketjua ovat täysin samassa kohtaa. Ylä- ja alareunojen sekä saumojen niiden välissä on kohdattava
- näin toimien jälkeen ompelu onkin jo helppo nakki - ehkä.

Joskus se onnistuu näin helposti.
Oman lisänsä tuovat erilaiset lipareet vetoketjun ylä- tai alapuolella, tuulisuojat summuut. Usein ompelen ne kiinni ennen vetoketjun sovittamista.

Mutta sitten tämä kauhistuksen kanahäkki: Nepparit, jotka on kiinnitetty vetoketjun päälle.
Joskus ompelu onnistuu niin, että uudesta vetoketjusta nipsaistaan pala pois nepparin kohdalla. Aina ei sekään onnistu. Tällä viikolla eteeni tuli täysin mahdottomalta tuntuva tapaus: vetoketjun ja nepparin väliin jäi yksi tikki. Miten sen saa ommeltua?

Varauduin jo liimaushommiin, mutta yritin kuitenkin ensin koneella. Hyvin pian älysin, ettei kone pääse myöskään pituussuunnassa lähellekään neppareita.

Olisi ollut täysi mahdottomuus saada vetoketjua ommeltua päällikankaan ja vuorin väliin. Niinpä kekkasin ommella sen kaikkien ALAPUOLELLE. Ompelin siis ensin päällikankaan ja alavaran toisiinsa kiinni ja sitten ei kun yrittämään .... Ja ilokseni totesin, että kone oli kanssani saumattomassa yhteistyössä - se suostui ryömimään nepparin yli!!!!!

Hämmästystä lisäsi se, että kyseessä oli sadan euron halpiskone Lidlistä.

Huom! Tässä olen vaihtanut oikein vetoketjupaininjalankin. Yleensä en viitsi vaihtaa, vaan päästelen tavallisella paininjalalla, vain neulan asentoa muuttamalla.

Vetoketjun ompeleminen on ihan kivaa, kunhan sen oikein oivaltaa!

Pellavasydämen Mervi

Ei kukaan takkia olis tekemässä?

..nyt olis nimittäin vetoketjuja! Ostin iiiiison laatikollisen sekalaisia vetskareita. Tavalliset olen niistä jo aika tarkkaan myynyt, mutta nyt on vuorossa takkiketjut tai avoketjut, onko se sama? Tässä lajittelu alkamassa.

Laitoin ketjut kahteen kasaan, muovihampaiset ja metallihampaiset. Tässä on muovihampaiset:

Kokoja on parikymmentäsenttisistä yli puolimetrisiin. Värit näissä on kirkkaammat kuin metallihampaisissa:

En oikein tiedä, miten näitä esittelisin, mutta ehkäpä käy niin, että jos joku on ylipäätään kiinnostunut, lähettää vaikka sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi. Kerro, minkälainen on tarpeesi, niin katson, löytyykö sellaista.

Eihän näitä pakko ole takkiketjuna käyttää, vaan esim. kasseissa, kun ompelee hammastuksen yli... voi,voi koneparkaa, tai oikeastaan neulaa siinä pitää varoa!

Entäs hinta sitten? Netistä yritin luoda yleiskuvaa, mitä kaupassa maksavat ja ehdotan, että timangit näistä maksavat 1,50 €/kpl ja II-laatuiset 1,00 €/kpl tai voit tehdä tarjouksen.

Jo varastoinnista johtuen (isossa varastolaatikossa sikinsokin) osa ketjuista saattaa olla nuhjuisia, mutta käyttökelpoisia. Osa on aivan priimaaa.