Henkilökohtainen avustaja

Koskaan ei missään ikinä milloinkaan saavuteta sellaista ihannetilaa, että kaikki ihmiset olisivat tasavertaisia. Että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet elämään. Ei koskaan eikä missään. Meillä Suomessa asiat tässäkin suhteessa on kuitenkin melko mallikkaasti. Suomen perustuslaki takaa kaikille kansalaisille tasavertaiset oikeudet. Mutta jos satut syntymään vammaisena - syystä tai toisesta, tai ilman syytä - olet väistämättä heikommassa asemassa. Tässä suhteessa kenenkään ei silti kannata röyhistää rintaansa, sillä yksi epäonnistunut vilkaisu väärään suuntaan saattaa tehdä sinustakin loppuelämäksesi vammaisen. Sinun tai vastaantulevan auton kuljettajan ratin liike, epäonninen sukellus, yksi askel harhaan - voih, mahdollisuuksia on paljon!

Vammaispalvelulaki pyrkii kuitenkin tasaamaan näitä epäoikeudenmukaisuuksia vammaisten elämässä. Lain tarkoitus on taata erilailla vammaiselle ihmiselle tasavertaiset mahdollisuudet vammattomien kanssa opiskeluun, työssäkäyntiin, vapaa-aikaan, asumiseen jne.

Tämän lain tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.

Minä synnyin vammaisena. Ensimmäisen kerran pääsin osallisiksi vammaisten "etuuksista" kouluaikana, kun Kela kustansi minulle oppikirjat ja myöhemmin sain yliopisto-opiskeluihin avustusta, jonka nimeä en enää muista. Nykyään se olisi ehkä ammatillista kuntoutusta? Monta vuotta nautin myös invalidirahasta, mikä vaihtui eläkkeellejäämisen jälkeen eläkeläisen hoitotueksi ja pieneni murto-osaan. Nämä mainitsemani asiat eivät kuitenkaan ole vammaispalvelulain tarkoittamia asioita.

Sen sijaan henkilökohtainen avustaja on subjektiivinen oikeus, jonka vammaispalvelulaki määrittelee. Subjektiivinen tarkoittaa sitä, että jokaisen vaikeavammaisuuden kriteerit täyttävän se tulee saada riippumatta kunnan määrärahoista. Vrt. määrärahasidonnaiset. Kerroin oman tarinani alkuajoista täällä:  http://pellavasydanjamervi.blogspot.com/2015/05/aamupaiva-vammainen-vai-puolivammainen.html

Kun istuin pyörätuolissa, kunta myönsi minulle avustajan, mutta kun leikkauksella tilanteeni parani sikäli, että pääsin kävelemään, sitä ei enää myönnetty. Tiesin itse, miten paitsi kepin kanssa liikkuminen, mutta myös kovat kivut elämääni hankaloittavat ja tein valituksen hallinto-oikeuteen. Siellä asia ratkaistiin minun edukseni ja nyt saan avustajan sekä työhön, kodinhoitoon että myös vapaa-ajalle. Luonnollisesti kun lähden opiskelemaan, avustaja on myös silloin käytettävissäni.

AIKAISEMPI KÄYTÄNTÖ ja NYT

 Monessa kunnassa moni vammainen toimii itse työnantajana (TYÖNANTAJAMALLI) ja hankkii itse itselleen avustajan tai avustajaringin. Minä halusin "valmiin paketin" ja monta vuotta minulle tuli avustaja firmasta, missä oli paljon eritasoisesti koulutettuja avustajia. Koskaan en aamulla tiennyt kuka tulee, mikä oli silloin mielestäni sekä hyvä että huono asia. Toisaalta oli vaihtelua ja jokaisella oli omat vahvuutensa, jos niitä osasi hyödyntää, mutta se ainainen vaihtuvuus! Tämä firma alkoi olla ylityöllistetty ja kun Uusikaupunki siirtyi PALVELUSETELI-järjestelmään, piti yrityksen siirtyä käyttämään pääasiassa kouluttamatonta työvoimaa, jotta toiminta olisi mitenkään kannattavaa. Sairaanhoitajaa ei voi lähettää minulle (joka en sitä kyllä tarvitsekaan) jos yritys saa 21 euroa tunnilta. Lisäksi minulle ilmoitettiin, etten voi saada em. taloudellisista syistä myöskään illaksi avustajaa.

Kun minulle vielä kerrottiin, että "rohkaisevat asiakkaita hakeutumaan muihin yrityksiin" tein työtä käskettyä ja vaihdoin yritystä. Valinnanvaraa ei juurikaan ole, mutta onnekseni tämä nykyinen yritys Suomen Avustajapalvelut on rantautunut kotikaupunkiini ja heiltä olen saanut aivan loistavaa palvelua.

Nyt minulla on kaksi avustajaa, jotka olen saanut itse "valita" tai siis hyväksyä. Molemmat olivat juuri hakeutuneet tähän firmaan työhön ja oliko peräti samana päivänä tulivat minun luokseni käymään. Toinen tyttö tulee ma ja ti ja toinen ke, to ja pe. Olen niin niin tyytyväinen tähän järjestelyyn! Tytöt tietävät, mitkä ja miten aamutoimet tehdään ja miten perjantaisiivous tehdään. Ja molemmat on vielä himosiivoojia, joten meillä on aina siistiä ja puhdasta.

Toki työhön sisältyy muutakin kuin viikkosiivous. Pyykkihuolto on heidän vastuullaan silitystä myöden. Yleensä mieheni hoitaa keittiöhommat, mutta jos hän on pois, avustaja käy kaupassa ja toki laittaa ruokaa, jos sitä pyydän. Voisivat leipoakin, mutta eipä juuri tule pyydettyä.

Putiikin puolella avustajat paitsi siivoavat, myös järjestävät hyllyjä ja auttavat jopa mittojen otossa, jos olen yksin Arjan ollessa poissa. Varsinaiseen myyntityöhön he eivät osallistu. Kaupassa käydään yhdessä tai sitten avustaja käy yksin, jos en ole sellaisissa voimissa.

Yhtenä aamuna mietiskelin lähinnä itsekseni, että "mitähän avustaja tänään tekisi?" johon mieheni loihe lausumaan: "Menkää vaikka shoppailemaan tai kaupungille kahville - ei sitä aina tarvitse jotain TEHDÄ... "

Niinpä.

Minun kohdallani tällä hetkellä olisikin varmasti paras saavutus, jos joku saisi piristettyä mieltäni ja hetkeksi ajatukseni pois arjen harmaudesta.

Mervi

Uusi lamppu olohuoneeseen

Olemme uusineet pikkuhiljaa olohuonetta modernimpaan suuntaan. Kaikki "kullan kimallus" ja rönsyily on saanut lähteä ja tilalle on tullut mustavalkoista, selkeälinjaista ja jopa melkein minimalistista.

Lamppuna meillä oli huoneen kokoon nähden aivan liian suuri kattokruunu.

Nyt tämä sinällään upea lamppu on myynnissä. Olemme yli vuoden jo hakeneet aivan toisenlaista lamppua. Hopean väristä tai valkeaa, suorakaiteen mallista (jotta peittäisi tai olisi ainakin linjassa takana olevan ilmalämpöpumpun kanssa).

Lopulta mieleinen lamppu löytyi Veke.fi: verkkokaupasta. 

Ostaminen ei ollut mutkatonta. 

Lamppu on Trio Mahdia.

Ensin istutaan alas ja tutkitaan kokoamisohjeet. Sitten ihmetellään, että ketju ei olekaan 30 cm pitkä niinkuin tiedoissa ilmoitetaan.

Lamppu on monen monessa osassa: pelkkä metallinen "raato" ja sadat kristallit, jotka pitää yksitellen astella paikoilleen. Onneksi miehelläni riittää kärsivällisyys. Kaikkineen aikaa meni 5,5 tuntia!

Oikeasti nuo pitkät palat olisi pitänyt asentaa vinoon, mutta minä halusin ne suoraan. Ja ne jätettiin "kellumaan" eli ei kiinnitetty alaosastaan ollenkaan.  Alla kuva myyjän sivuilta.

Olen enemmän kuin tyytyväinen tähän löytöön! 

Kannatti odottaa sitä oikeaa...

Mervi

Eteisen sisustus uusiksi - neljän vuoden odottelun jälkeen!

Neljä vuotta olemme asuneet nykyisessä kodissamme, entisessä neuvolarakennuksessa. Eteinen on pitkä käytävä, jonka varrella sijaitsi ennen vastaanottohuoneita. Sille emme tehneet muuttaessamme mitään rakenteellisia muutoksia, vaikka ensimmäisen kerroksen koti muuten uusiksi laitettiinkin.

Eteisessä on katto matalalla ja seinät rikkonaiset, eikä ikkunaa. Katossa kulkee putkia ja johtoja, joiden päätimme antaa olla. Kun katsoo kattoon, olisi selkeä valinta tyyliksi INDUSTRIAL. Mutta kun ei kattoon kuitenkaan voi valita roikkuvia valaisimia, päätin pysytellä samassa tyylissä kuin muuallakin kotonamme. Selkeä, minimalistinen musta-valko-harmaa.

Tällainen oli lähtökohta kun eteisen remonttiin ryhdyttiin 2014.

 

 ja tässä kuva, kun jo oli uusi suunnitelma lukkoon lyöty:

Oikeasti tuossa paikasa kuuluu olla vain tuo lipasto, mutta kun kulkureitillä putiikista keittiöön on, niin tähän tuppasi kerääntymään monenlaista tavaraa "menossa sinne ja tänne". Alunperin tuo lipasto piti maalata valkoiseksi, mutta kun se ei tullut tehtyä ...

Olen aina ollut lipastojen ystävä. Säilytystilaa ei ole koskaan tarpeeksi? Nyttemmin olen todennut ja päättänyt, ettei yhtään uutta tavaraa tarvita, joten ei myöskään laatikoita säilyttämiseen.

Lähdin siis hakemaan eri tyylistä lipastoa tai SIVUPÖYTÄÄ eikä laatikoita tarvittaisi välttämättä lainkaan. Löysimme haluamani Jyskistä. Vaikka olen vannonut, etten Jyskistä osta mitään kalusteita. Enkä tiedä, josko tämäkään nyt mielipidettäni muutti. Mieheni ei ole poropeukalo, mutta häneltä kesti 3 tuntia koota tämä huonekalu! Viisaana miehenä hän otti heti esille muovivadin, jotta iso pussillinen ruuveja pysyisi tallessa.

olohuone on seuraavana uudistusvuorossa

Lopputulokseen olen NIIN tyytyväinen. Tässä kuvapläjäys. Vaikka miten yritin, en onnistunut saamaan valoisia kuvia. Niinpä leikittelin kuvankäsittelyn kanssa. Siinä siis selitys, että näissä on kaikissa vähän erilainen valaistus.

Tässä - olkoon nyt vaikka sivupöytä nimeltään - on kaksi pientä laatikkoa. Sommittelin tähän tuollaisen musta-valkoisen ryhmän. Siirsin pöydän päälle kaupunkijulisteen, joka oli ennen olohuoneessa. Täällä.

Saattaa olla, että menin jo vähän liian pitkälle innossani? Tuliko jo liikaa tavaraa? Mutta kun nuo mustat himmelit sopii niin hyvin ja sitten taas niihin sopii niin hyvin tuo maljakko, joka ennen oli täällä.

Ja sitten siihen piti taas ostaa valkoisia kukkia. Tuo takorautainen kiemurainen kynttiläamppeli on aivan eri tyyliä, mutta se väri!

Mitä mieltä olet? 

Karsisinko vielä? 

Toisaalta mietin, että mitä tuon pöydän alle laittaisi? 

Mattoa eteiseen ei voi laittaa, koska lähes varmasti kompastuisin siihen köpötellessäni keppini kanssa.

Mervi

 ps. seuraavaksi tulee kuvia uudistuneesta olohuoneesta.

Niin ne vaan eurolavat tuli meillekin!

Toisaalta olen ihmetellyt ihmisten kekseliäisyyttä eurolavojen hyödyntämisessä, mutta itse en olisi kuvitellut niistä koskaan mitään haluavani. Sisälle sisustukseen ne eivät ainakaan meille sovi ja ulkona ei ole ollut tarvetta.

Tässä yhtenä päivänä päätin lähteä ulos istuskelemaan - mitä tapahtuu tosi harvoin, koska en voi ulkona oikein mitään tehdä - todellakin vain istuskella. Tämän meidän uuden kodin pihalla ei ole oikein mitään mukavaa paikkaa, missä minä nauttisin olostani. Hassua. Nurmikko on tehty pienen penkereen taakse, joten sinne kulku ei ole minulle turvallista. Jalka kun ei paljon nouse ja keppi painautuu maahan sisälle.

Tämä oli siis ainoa vaihtoehto:

Voisiko enää ankeampaa olla? Rappusten toisella puolella ei olisi juurikaan parempaa...

Muutoin tontti on täynnänsä istutuksia, jotka muutaman vuoden päästä näyttävät hyvinkin runsailta.

Vaikka minua ei häiritse OMAT levällään olevat kamat, 

en voi sietää esimerkiksi näitä pitkin seiniä olevia härpäkkeitä.

Siinä istuskellessani otin vielä kerran puheeksi aidan tekemisen. Olemme aikaisemminkin suunnitelleet putiikin ja yksityispuolen erottamista toisistaan. Haluaisin istua ilman, että olen kadulla kulkevien pällisteltävänä. Mieheni totesi, ettei ole löytänyt sopivaa kevyttä seinäkettä.

Silloin minulla välähti: eurolavat!

Jo heti seuraavana päivänä mieheni kävi rautakaupasta hakemassa (ilmaiseksi) vähän varsinaisia eurolavoja isommat kuormalavat. Kolme sellaista tarvittiin. Ensin oli ideana, että keskimmäinen lava laitetaan eri suuntaan, mutta kiinnitysteknisistä syistä oli helpompi laittaa kaikki samoin päin.

Ensin olin sitä mieltä, ettei lavoja tarvitsisi ollenkaan maalata ja se olisi käynytkin, jos kaikki olisivat olleet kauniisti harmaantuneita. Seuraavaksi ehdotin, että mieheni maalaisi ne suitsait, sillain "kevyesti" puun syyt näkyville jättäen.

Aidasta tuli juuri sopivan korkea. Sen taakse pääsee "piiloon" mutta tarvittaessa voi seurailla kadulla kulkijoita tai pihaan saapuvia. Kaikkein kivointahan näissä lavoissa on nuo laatikot, joihin pääsee istuttamaan kukkia.

 

Yksi laatikko on vielä tyhjänä. 

Mieheni olisi ehkä halunnut laittaa kivetyksen tälle alueelle, mutta minä en. Tällaisella tiukkaan tasatulla hiekalla on kaikkein paras liikkua kepin kanssa - jos ei asfalttia oteta huomioon. Meidän pihakalusto on jokseenkin aneeminen. Emme voi hankkia mitään ronttinkikalusteita, kun niille ei ole talvisäilytyspaikkaa. Isäni tekemät pöytä ja tuolit voivat olla ulkona kesät, talvet.

Hieno siitä tuli. Halpa ja käyttökelpoinen. Harmikseni en osannut ottaa kuvia niin että kukat olisi päässeet oikeuksiinsa.

Mitä tästä opin? Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Tässä muuten rikottiin vuosia vanhaa sääntöä, jonka mukaan mies saa päättää ulkona ja minä sisällä. Mutta eikö pääasia ole, että molemmat on tyytyväisiä?

Siihen sisällä sisustamiseen palattaneen hyvinkin pian.

Mervi