Intohimona käsityöt

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. syyskuuta 2019

Kirja-arvostelu: Marttojen parhaat villasukat

Kirja saatu arvostelukappaleena


Marttojen parhaat villasukat - kirja on kovakantnen kirja, jossa on 30 villasukkaohjetta. Teksti on hyvin luettavaa, tarpeeksi isoa ja ohjekaaviot selkeitä. Kirjan alussa on lyhyesti yleisiä ohjeita. Erittäin suurella ilolla löysin alkulehdiltä myös erilaisia taulukoita, joissa on erilaisille langoille kengän kokoja vastaavia silmukkamääriä. Esim. jos neulon Tekstiiliteollisuuden Salla -langasta miehelle kokoon 42 sopivan sukan, luon kirjan ohjeen mukaisest 52 silmukkaa ja taulukko kertoo myös, että pohjan pituus ennen kärkikavennuksia pitää olla 22 cm. Näistä taulukoista on varmasti iloa ja hyötyä sukkamaakareille.




Kirjan alussa on pitsineuleita, mitä minä rakastan. Löysin malleja, joita varmasti tulen kokeilemaan. Harmittaa, että nyt juuri on tilaussukat kesken, joten en pääse uusiin malleihin käsiksi!



Kuten olen jo monesti maininnut, en osaa kirjoneuleita. Tai noh, ihan tosi yksinkertaisia vain, missä lankajuoksut on maltillisia. Tässä kirjassa on sekä helppoja että ainakin minun silmääni hyvinkin vaativia malleja.






Kirjassa on merkitty kunkin ohjeen kohdalle, miten vaativa se on.





Se vähän harmittaa meikäläistä lankakauppiasta, joka ei ollenkaan myy Novitan lankoja, että lähes kaikki ohjeet on Nallelle ja 7 Veljestä langalle.... Mutta kyllähän me osaamme asiakkalle valita vastaavat langat valikoimistamme.







Nuo pandasukat tarttuivat silmiini, kun työn jälki ei ihan 100 %:sta ole. Se antaa luvan vähän taitamattomammallekin yrittää! Langanloppuja meillä kaikilla neulojilla on ja niillekin on oma ohjeensa.

Tätä kirjaa  voin suositella ihan jokaiselle sukanneulojalle - siitä löytyy  varmasti jokaiselle sopiva ja mieleinen malli, oli sitten aloittelija tai jo pidemmälle edistynyt. Ja kyllähän nämä mallit pitää meillä olla, jotta tiedämme, mistä facebookin neulomisryhmissä puhutaan.




Pellavasydämen Mervi

lauantai 14. syyskuuta 2019

Kirja-arvostelu: Klompelompe Talvilapset

Söpömpääkin söpömpiä kuvia on kirjassa Klompelompe Talvilapset
- Hanne Andreassen Hjelmås ja Torunn Steinsland
- Gummerus 2019

                                                                                         Kirja saatu arvostelukappaleeksi


Kirjassa on oikein mainioita malleja lasten neuleiksi: pipoja, bodyja, villatakkeja ja jopa röyhelöhameita. Pintaneuleet on mielenkiintoisia ja minun onnekseni kirjoneuleita vain muutama ja nekin kohtuullisen helpon näköisiä. Minulle kun kirjoneuleet on liian haastavia. Sen sijaan rakastan erilaisia pitsineuleita.



Ainakin minulle nämä pitsineuleet näyttävät ihkauusilta ideoilta.







Kuvat on aivan syötävän suloisia näin mummoikäisen mielestä.






Olen aivan varma, että talven mittaan otan jonkun pikkuneuleen tästä kirjasta työn alle!



Pellavasydämen Mervi

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Toteutumattomia unelmia/suunnitelmia

Minulla on ikäkriisi. Täytän tänä vuonna 60 ja se on aika kamalaa, vaikka olenkin siihen jo tovin totutellut - puhun itsestäni "vanhana naisena". Kun en enää ole edes keski-ikäinenkään...

Tässä vaiheessa on jo elämän rajallisuus iskenyt tajuntaan: en ehkä saavutakaan kaikkea sitä, mistä olen uneksinut tai mitä olen tavoitellut?

Aika pateettinen alkuteksti kovin raadolliselle jutulle. Tässä oli tarkoitus vaan todeta, etten ehkä koskaan teekkään niitä monia käsitöitä, mitä olen joskus suunnitellut. TOTTAKAI - paljon vielä kerkiän, mutta kun en oikeastaan viitsi....

Yksi tällainen hassu päähänpisto vuosien varrelta on PUUTYÖT. Jostain syystä sain päähäni, että haluan opetella nikkaroimaan. Muistaakseni idea oli puhtaasti taloudellinen, puodissa kyseltiin puutöiden perään. Mutta oliko silti pakko itse kuvitella tekevänsä? No ei ois ollu. Onhan noita osaavia tekijöitä.

Menin kansalaisopiston naisten puutyökurssille. Lähdin pois, kun en oppinut lukuisista yrityksistä huolimatta laittamaan terää paikalleen poraan. Enkä montaa muutakaan.

Tällä viikolla olemme avustajani kanssa siivoilleet toimistoani. Paljon on heitetty tavaraa pois, kierrätyskeskukseen, paperinkeräykseen ja jätekeräykseen. Hyvin osasi nuori avustajani kuvailla tilanteen, kun näytin jotain  vanhaa virsikirjaa ja mietiskelin, että "pitäisköhän tämä säilyttää? Mutta mitä minä tällä teen?" "Noh, nyt sinä sitä selailet ja seuraavan kerran joskus vuosien päästä taas selailet..." Niinpä - ei kun pois!

Kirjahyllyssäni on paljon käsityökirjoja, enkä malttanut niistä yhdestäkään luopua. Tämän kirjan kohdalla epäröin... en osaa päättää. Tuskin ikinä enää yritän puutöitä.

Olisitko sinä innostunut? Kirja on aivan uuden veroinen, vaikka sen suomenkielinen painos onkin jo vuodelta 2008. Kaikkia sivuja olen tuskin edes kääntänyt. Muistan, että kirja ei ole mikään halpislöytö, ainakin se on tehty hyvälle paperille.

Ehkä tässä olisi lahjakirja jollekin nuorelle?





Jos kiinnostaa, laita minulle sähköpostia.

Onko lukijoissa muista kaltaisiani "toivonsa menettäneitä"? Tai oikeastaan kysymys on järkiinsä tulemisesta. Kun ei kaikkea kannata yrittää, pitäisi ymmärtää omat rajansa.

 Pellavasydämen Mervi

perjantai 11. lokakuuta 2013

Vanhanaikainen sisustaja

Olen erittäin kiinnostunut sisustuksesta: telkkarin sisustusohjelmat tulevat kyllä katsotuksi, tilaan sisustuslehtiä ja seuraan sisustusblogeja. Luullakseni olen aika hyvin selvillä, mikä sisustuksessa on IN ja mikä OUT.

Oma kotini sen sijaan ei ole sisustettu ollenkaan trendien mukaisesti. Vakkarilukijani tietävätkin, että meillä on vanhanaikainen sisustus. Syitä on monta:
- Ylimääräinen raha kulutetaan mieluummin johonkin muuhun, vaikkapa ulkomaanmatkoihin
- Uskallan pitää omasta maustani kiinni, vaikka nautinkin katsella nykyaikaisia sisustuksia
- Laiskuus ja nuukuus tehdä muutoksia - miksi korjata sitä, mikä ei ole rikki.

Kun jäin eläkkeelle, ihmettelin jollekin naisihmiselle, että mitähän alkaisin tehdä elämälläni. Hän kertoi, että saa aikansa kulumaan vaihtamalla silloin tällöin koko kodin sisustuksen. Ensin heillä on vaikka maalaisromanttinen kausi. Sitten myydään kaikki pois ja vaihdetaan tyystin toisenlaiseksi, vaikkapa rokokoota jne. Kauhistuneena ajattelin, ettei minun eläkkeelläni kyllä tuollaista ajanvietettä pysty harjoittamaan!

Muistan, kun tyttäreni oli kouluikäinen ja hän valitti, että naapurin tyttökaverilla on niin paljon modernimpi koti. Kysyin häneltä, että käykös se perhe ulkomailla, johon tyttö hetken muisteltuaan joutui vastaamaan että ei käy. Laitoin hänet valitsemaan kysymällä haluaisiko hän, että mieluummin ostetaan uudet huonekalut, kuin  lähdetään ulkomaanmatkalle. Rehellisesti tyttö vastasi valitsevansa mieluummin Marokon, Egyptin, Turkin ja Gambian matkat kuin hienon sisustuksen.

Samainen tyttö kiukutteli, ettei hän voi koskaan kutsua ketään kaveria kylään, kun meille ostettiin niin kamala sohvakalusto! Äiti oli saanut valita mieleisensä. Nyt tyttö on jo asunut omassa asunnossaan, jonka on saanut sisustaa juuri niin kuin tahtoo (tai niinkuin opiskelijan rahat riittävät). Isänsä sai hänen huoneensa ja sisusti sen mieleisekseen. Ensimmäisen kerran tytön tullessa käymään hän totesi vanhan huoneensa näyttävän vanhainkodilta.

Tässä taitaa olla yksi syy, miksi makuni on muokkautunut sellaiseksi kuin on. Kuva 30 vuoden takaa:

Mieheni on koonnut albumin ja kirjoittanut tämän kuvan alle tekstin 
"Sitä joutuu vieläkin joskus katsomaan neuvoja kirjoista kodinhoitoasioissa".

Kuten takakannesta saattaa nähdäkin, kyseessä on Kodin Neuvokit -kirjasarja.
Ai että rakastan tätä kirjaa! Nyt se on jo irtolehtipainos, mutta jossain vaiheessa haluan sen kyllä kunnostaa.
Kirja on vuodelta 1962 

Poimin tähän muutaman aukeaman

Tämän aukeaman oikean puoleinen kuva on minun ohjenuorani sisustuksessa - 
juuri tuollaista romantiikkaa ja runsautta rakastan!

Katsokaapa muuten vasemmanpuoleisen kuvan pöytää. Siinä on jotain, mikä on muotia vielä tänäänkin:



Ei ole ihme, jos sekaiset kaapit ja hyllyt harmittaa, kun on imenyt itseensä tällaisen ihanteen. Oikeanpuoleisen kuvan kaapissa on liinavaatteet nätissä pinkassa ja vielä silkkinauharusetein sidottu.

Taitaisi tuollainen kaappi kelvata vielä tänäpäivänäkin?
Kirjasta löytyy myös paljon ohjeita itse tekemiseen. Tässä olisi mitatkin ompelijan työpistettä varten.


Löytyy kirjasta myös tuunausohjeita. Muutama sivu on värillisiä - ne ovat mainostajan - tässä Tikkurilan Miranol-maalimainos. Katsokaapa tuota yläkaapin alla olevaa lasipurkkitelinettä, mikä sen nimi nyt onkaan. Nyt niitä taas saa, Ikeasta ainakin. 

Tämän kirjan lisäksi olen paljon selaillut kotitalousoppikirjaa. Minulla taisi olla joku äidin vanha ja luin sitä moneen kertaan. Lähinnä kodinhoito-ohjeita. Osaan taitella lakanan ihan oikeaoppisesti. Onhan se hyvä, että ainakin TIETÄÄ, miten PITÄISI toimia. Totuus toteutuksesta onkin jo toinen juttu.

Mervi

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Arvotaan housunpuntti

Hiukan on sellainen harmaa muistikuva jossain tuolla aivojen taka-osassa, että olisin peräti luvannutkin arvonnan, mutta että sellainen olisi vielä toteuttamatta. Siinä vaiheessa, kun sata lukijaa oli luettelossa. (Saga, en ole unohtanut sinua, se tulee kyllä...)

Kävin läpi kirjahyllyä ja löysinkin monta käsityökirjaa, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Olen liittynyt Juju-kerhoon ja sieltähän niitä tipahtelee tämän tästä postilaatikkoon. Aina en muista peruuttaa ja sitten en muista palauttaa ja sitten niitä on sellaisiakin kertynyt, joista ei itselle iloa olekaan.

Laitanpa siis "vahingon" kiertämään.

Arvonnan palkintona on kierrätyskirja Olipa kerran housunpuntti.
Kirjassa neuvotaan, miten vanhoista vaatteista voi tuunata uusia juttuja - sisustukseen, lasten vaatteita, kasseja, pussukoita jne. Kirjan alkuperäinen hinta on ollut yli 30 euroa ja se on kovakantinen, iso kirja. Tekijä on Laura Sinikka Wilhelm. Kirja on ilmestynyt Suomessa vuonna 2011.

Vaikka tämä ei minuun kolahtanutkaan, voin oikein hyvin kuvitella, että moni muu innostuisi näistä ideoista. Ohjeet ovat selkeät.

Tietysti monilla teistä tämä kirja jo onkin, mutta nythän sen voisi lahjoittaa ystävälle.

Arvonta alkaa nyt ja päättyy 31.1.2013 klo 24.00
Arvonnan säännöt ovat niinkuin useimmissa blogeissa olen nähnyt olevan:

- yhden arvan saa kommentoimalla tähän postaukseen
- kaksi arpaa saa jos on tai liittyy lukijakseni
- kolme arpaa saa linkittämällä kirjan kuvan omaan blogiinsa

Kerrot tietysti kommentissasi, kuinka monella arvalla olet mukana.

Nyt siis joukolla osallistumaan! toivoo Pellavasydämen Mervi

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Ex libris

Ex libris, kirjanomistajamerkki - Wikipedia esittelee sen näin: "Exlibris on kirjan ensiölehdelle liimattava kirjanomistajamerkki. Nimitys tulee latinankielisestä sanasta "ex libris", joka tarkoittaa kirja hyllystäni", "kuuluu kirjastooni. Merkissä teksti on aina kahdessa osassa, muodossa ex libris, jolloin L voi olla myös iso kirjain; käsitteenä exlibris-sana kirjoitetaan yhteen. Merkin oikeaoppinen paikka on kirjan etusisäkannessa, sen vasemmassa yläkulmassa, mutta sääntö ei ole enää tiukka. Kirjan kaunistukseksi tarkoitettu exlibris voidaan kiinnittää myös oikeaan ylänurkkaan, ettei se jää paperikannen läpän taakse piiloon." Lisää tästä

Kerroinkin jo aikaisemmin, että rakastan kirjoja ja esittelin joitain käsityöopuksiani. Myöhemmin tuli mieleen, että mitenkähän merkitsisin kirjat omikseni?

Voisin käyttää jotain tällaisia tarroja, jotka olen saanut ilmaiseksi jonkun mainoksen yhteydessä.

 Voisin tilata varta vasten kirjan kanteen suunnitellun tarran. Samaan tyyliin, kuin tarrat, joita käytän käsitöissäni, mutta nämä ovat liian tylsiä:


Voisin tietysti suunnitella ja piirtää ex libriksen itse, mutta en osaa piirtää yhtään mitään. Pitäisi siis tilata joltain, joka osaa. Oikeat ex librikset ovatkin olleet nimekkäiden taiteilijoiden suunnittelemia. Blogeista "tunnen" yhden, joka on graafikko. 
Onkohan Susanna suunnitellut Ex Libriksiä, onko? Susannan työhuoneelle pääset tästä linkistä.

Olisi oikein mielenkiintoista tietää, onko teillä, hyvät lukijat, käytössänne tuollaisia kirjanomistamisesta kertovia merkkejä? Vielä hauskempaa olisi NÄHDÄ niitä, joten mielelläni vierailisin blogissasi, jos voisit esitellä oman ex libriksesi - tai jonkun muun tavan merkitä kirja.

mervi

torstai 12. huhtikuuta 2012

Saunatakista pussukka

Muutama lukija on tullut tässä pienen ajan sisällä mukaan piiriin. Tervetuloa! Olin ajatellut järjestää arvonnan, kun 50 täyttyy, mutta se on jo ollut ja mennyt, joten siirretään tavoitetta eteenpäin. Arvonta koittaa, kun 60 lukijaa on täynnä. Palkinto ei olekaan tällä kertaa itse valmistamani, vaan jonkun "myyjistäni" eli käsityöläisistä, joiden tuotteita Pellavasydämessä on myynnissä.

 Järjestin käsityökirjastoani ja silmät osuivat tilkkutyö-kirjasarjaan.
Näissä kirjoissa on aika monenlaisia pussukoita ja päätin kokeilla yhtä mallia saunatakkikankaaseen.



Välittämättä tilkkutyöosuudesta ja siitä, etten ohjeen kaikkia kohtia ymmärtänyt, tein oman versioni. Mielestäni tässä mallissa vetoketjun kiinnitys on helppo.




Tarvikkeet:
päällikangas kierrätyskeskuksesta löytyneestä saunatakista
vuorikangas tilkkukopasta
pitsi (jota en loppujen lopuksi käyttänytkään) 
nappivaihtoehtoja
vetoketju, joka on pitkä takkiketju, mutta koska minulla on näitä kassikaupalla, voin surematta pistää poikki.
valkoiset kaitaleet vetoketjun reunaan on vanhasta pyyheliinasta tai tyynyliinasta, tilkkukopasta.

Vuorin ompeleminen vetoketjun kohdasta oli helppoa, mutta kun en ajatellut työtä loppuun asti, tenkkapoo tuli noiden pussukan päiden kanssa. Ompelin vuorin ja päällikappaleen samassa, joten nyt pussukan sisällä on ommel näkyvissä (eikä siis vuorin sisällä) Tämä päätyommel on tosi paksu, sillä siinä on vastalaskos ja kangas monin kerroin ja vielä vetoketjukin. Onkohan mahdollista ommella tämä niin, että tuo ommel jäisi vuorin sisälle. Pitää miettiä...

Olen tyytyväinen pussukkaan. Se näyttää käyttökelpoiselta, koska on tilava ja laskos antaa siihen lisää leveyttä. 


Alapuolelta

Ompelin nuo napit paksulla juuri sopivan värisellä puuvillalangalla ja tuli mieleen, että olisipa kiva kirjailla valkoiseen kaitaleeseen jotain. Mutta ei, enhän minä. Ei löytynyt tarpeeksi mielikuvitusta eikä kärsivällisyyttä. Kaikki - varsinkin tällaiset ensimmäiset prototyypit - pitää saada äkkiä valmiiksi.


Mitähän lopusta saunatakkikankaasta tekisi, ehkä isomman pussukan?

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Tyylikästä virkaten-kirja

Tässä muutama kuva kirjasta "Tyylikästä virkaten"

Ote sisällysluettelosta ohjeiden kohdalta
Kirja alkaa erilaisten lankojen esittelyllä. Virkkauksen alkeet esitellään mielestäni erittäin perusteellisesti.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Uudet käsityökirjat

Näytin aikaisemmin vanhoja kirjasarjoja, joissa on kussakin aikakautensa käsityöohjeita. Nyt esittelen teille kirjat, jotka olen hankkinut viimeisen vuoden aikana. Lähes kaikki näistä on tullut JuJu-kirjakerhosta, johon olen liittynyt. Osan olen palauttanut ja näissäkin on sellaisia, joita en oikeastaan olisi tarvinnut/halunnut. Kertakatsominen olisi riittänyt. Jos joku toinen innostuu, voin myydä.



Huovuta koruja -kirja on minulle mieleinen. Luulenpa, että tästä löytyy mukavia ohjeita toteutettavaksi.
 
 
 

Ihanat askartelut-kirja onkin vaan lainassa sisareltani, huomaan. Siinä on joitain juttuja, jotka kiinnostaa ja tällaisia tossuja yritinkin tehdä, mutta kun en suostunut noudattamaan ohjetta täsmällisesti, ei siitä mitään tullut.


Monissa blogeissa tämä kirja onkin jo esitelty. Virkkasin sydämiä puuvillalangasta tämän kirjan ohjeen mukaan. Kuvasin yhden sivun, joka on mielestäin erittäin kaunis. Kirje tai -kuori.


Lisää kortti-ideoita löytyy tästä Kutsuvat kortit- kirjasta, joka on myös Juju-kerhosta.



Sekaisin langoista -kirja sisältää värikkäitä ideoita, mutta ei aivan minun makuuni.
Isoäidin neliöistä on useampiakin ideoita ja sen tekeminen myös neuvotaan alusta alkaen.




 Juju-kerhon satoa on myöskin kirja Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta.
Onhan tässä toki upeita ohjeita, mutta tuskin minun tulee niitä toteutettua. 


Anna kaikkien kukkien kukkia kirjassa on nimensä mukaisesti kukkia.



Luonnonvärien lankapaletti on minulle aika turha kirja. Meren aallot-huivi ja Puusammakkosukat näyttävät kyllä kivoilta ja muitakin ohjeita löytyy, mutta sitten kirjassa on  inspiraatiokuvia, jotka tuntuvat jokseenkin turhilta.


Joka tyypin kaavakirja II :ssa on perusohjeita kaavoineen.


Mary Olki: Suomalaisia sukkia näköispainos vuodelta 1948 on hauska vanhoine ohjeineen ja mustavalkoisine kuvineen.  



En voi vastustaa halpoja kirjoja. Tämäkin Onnea vauvalle - 28 euron kirja lähti 9.90 euron hintaan ja sisältää mukavia ohjeita vauvalle.

Minulla on ennestään jo niin monta huovutus-kirjaa, että tämän lähettäisin mielelläni matkalle eteenpäin.


Tyylikästä virkaten -kirjassa on nimensä mukaisesti virkkausohjeita. Tossut olenkin näiden ohjeiden mukaan tehnyt ja ihan onnistuneet sellaiset. Viimeisenä pikkukirjanen, jonka mieheni osti minulle tuliaisiksi. Tiesi, että myytäväksi teen hattuja, vaikka en itse koskaan päässäni mitään pidäkään.

Tulipa pitkä postaus, mutta enimmäkseen kuvia, 25 kpl. Jos sinua kiinnostaa joku näistä kirjoista enemmänkin, voin lähettää lisää kuvia. Ja osa näistä on sellaisia, että mielelläni myisin jollekin, jolla olisi niille enemmän käyttöä. Vaikka kirjoja rakastankin. Kaikki nämä ovat täysin uudenveroisia.