Jouluisia kuvia

Tässäpä teille pläjäys kuvia putiikista. Nämä on otettu hätäisesti suunnittelematta, asettelematta ja sommittelematta. Sieltä täältä.

Olen saattanut jo kertoakin näiden himmeleiden tekijästä. Reima Patokoski kasvattaa itse rukiin, valmistaa niistä oljet ja kokoaa himmelit. Sen lisäksi hän vielä tekee kartongista säilytyslaatikot kuhunkin himmeliin juuri sopivan. Nämä ovat hänen mukaansa "cityhimmeleitä" sillä ovat sopivan pienikokoisia nykyasuntoihin.

 Tämän adventtikalenterin olen itse valmistanut. Tai no, nuo kuvat olivat kankaassa valmiiksi painettuina. Mutta siis leikkelin ja tein taskuiksi. Ikikalenteri käy vuodesta toiseen ja taskuihin mahtuu aika kivasti monenmoista jouluyllätystä.

 

Jouluisia näppipyyhkeitä olemme valmistaneet lähes liukuhihnalta. Aikaisempina vuosina nämä ovat ainakin olleet tosi suosittuja pikkulahjoja ja tuliaisviemisiä.

 Jouluinen näyteikkuna sisältäpäin katsottuna. Harmi kun kuvassa ei erotu nuo upeat vanhasta laudasta tehdyt pikkutalot.

 Jouluisia pöytäliinoja.

Seimiasetelma paperimassasta ja kankaasta. Upea.

 Seimiasetelmia keramiikasta

Tässä kuvassa esittäytyy kaksi paikkakuntalaista taiteilijaa, ei kun kolmekin... Keramiikkaenkelit on valmistanut Ann-Maj Helpiö ja mukit ovat naivisti-taitelija Raija Nokkalan kuvittamia. Niitä on kylläkin jäljellä vain nuo kolme. Eikä niitä taida saada enää mistään muualtakaan? Kolmas taiteilija on mieheni sisar Tarja Lamminen, jonka maalaamia tauluja putiikissa on muutama. Tässä upea "sininen hetki". 

Joulupussukoita kestolahjakääreeksi ja monenmoisten tavaroiden säilytykseen. Käyvät muulloinkin kuin jouluna.

 

 Joulutarjotin: vanhalla peltitarjottimella lasipurkin päälle virkattu lyhty. Pidämme tässä tuikkua palamassa pitkin päivää ja se luokin kodikasta tunnelmaa. Virkatut enkelit taustalla ovat myös itse tekemiäni. Niiden ohjetta joku kyseli jo aika päiviä sitten. Olen sitä edelleen väsäämässä - siinä ohjetta suunnitellessa tuli muuten 15 enkeliä valmiiksi, kun piti itse kokeilla joka vaihe uudelleen. Etualalla on Maija Peltosen lumipallokynttilät.

Hauskoja nämä tontut, kun niiden ilmeet on niin erilaisia. Jokainen tonttu on omanlaisensa persoona. Tontut on käsin huovuttanut Riitta Wahlman. Taustalla näkyy myös muita huovutettuja tuotteita.

Voi voi kun olisi taas paljon kerrottavaa. Tänään sain ensimmäiset oikein kunnon moitteet asiakkaaltani. Viime postauksessa kerroinkin niistä kehuista ja nyt sain siis vastapainoksi sitä kritiikkiä, joka tässä tapauksessa oli mielestäni täysin aiheetonta. Palaan siihen ehkä toisen kerran. Nyt on niin kova kiire - lupasin asiakkaalle huomiseksi lyhentää hänen villakangas takkinsa. Töihin siis!

Mervi

Vanheneeko käsityö?

Edellisessä postauksessa kerroin omista nimikointitavoistani. Mielestäni on kiva ja tärkeäkin kertoa, kuka on työn tehnyt.

Jos löydät huutokaupasta jonkun vanhan käsintehdyn antiikkiesineen - vaikkapa merimiesarkun - varmasti  olet iloinen, jos siitä löytyy valmistamis-vuosiluku. Sehän vaikuttaa hintaankin!

Lähdin tarkistamaan, löytyykö minun arkustani vuosiluku, mutta matkalla (nyt kyynärsauvoilla köpötellen) silmäni osuikin toiseen käsintehtyyn tuotteeseen...omiin keramiikkajutskiini. Tiesin, että niissä on vuosiluku.
Tässä on yhden teoksen pohja - nimikointia tämäkin! Ei se ole nimikointia, sitä käytetään tekstiilitöissä, mikäs se sana on...?

Ei ole mahdollista, mutta JOS olisin JOSKUS nimekäs keramiikkataiteilija, kuinka kiinnostuneita ihmiset olisivatkaan näistä taiteilijan varhaisvuosien teoksista vuodelta 2005 - ei, mutta onkos ne miltä vuosituhannelta he jäisivät aprikoimaan...heheh!


Mutta.

Nyt, kun en olekaan keramiikkataiteilija, vaan puotipuksu, mietin näitä vuosilukuja toisella tapaa. Jos minulla olisi myytävänä tällainen keramiikkapytty, jonka pohjassa on vuosiluku 2005, mitä minun asiakkaani siitä ajattelisivat?

Olen vähän kallistumassa siihen suuntaan, että ei ole kiva myydä tuotteita vuosien takaa. Onko se eri asia uusissa tuotteissa kuin antiikissa tai käytetyssä tavarassa? Jos myyn uutta puukulhoa, jonka pohjassa on vuosiluku parin vuoden takaa, ajatteleeko asiakas, ettei se ole uusi? Mitä sinä ajattelisit? Varsinkin joku koriste-esine, tuleeko tunne, että se on jo käytetty, jos on vuosia seissyt jossain - putiikissa tai valmistajan varastossa?

Keräilytuotteet on varmastikin eri asia. Lähiaikoina teen esittelyn eräästä keräilytuotteeksi muodostuneesta käsityöstä, jota minulla on myynnissä....Näiden kohdalla voin jotenkin "sulattaa" sen, että pohjassa ei ole tämä meneillään oleva vuosi.

Tunnetun valmistajan tuotteiden kohdalla taitaa asia myös olla toisin?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Oivoi, nyt pääsenkin siis esittelemään keramiikkaharrastustani, joka ei ikimaailmassa olisi muuten tullut mieleenikään. Mennessäni kansalaisopiston keramiikkakurssille (olin silloin vielä töissä verottajana enkä yrittäjä) koin ahaa-elämyksen. Suuren tunnelatauksen, jota en osaa kuvailla. Että saan upottaa käteni saveen, unohtaa ulkomaailman ja luoda jotain omaa, minunnäköistäni. Harmi vaan, että ei niille tuotteille oikein ole löytynyt käyttöä. En voi joka vuosi mennä kurssille, kun kaapin päällyset alkaa olla täysi:

En voi dreijata (paitsi, jos olisi sähködreija) joten minun teelmykseni ovat käsinrakennettuja. Osa omasta mielestäni oikein hienoja. Ei vaan aina tule mieleen, mihin niitä  voisi käyttää, mutta esim. näin;

Tuonne kaapin päälle en pääse nyt kurottautumaan, joten on esiteltävä vain nämä, jotka ovat alempana.

Jälleen huomaan, että monenlaista käsityötä olen tehnyt, montaa työtapaa kokeillut. Eri asia on, osaanko mitään oikein hyvin...Mutta huomenna lähden taas kokeilemaan omaa työtäni, totuttelen olemaan puodissa. Pehmeään laskuun kuuluu tällä erää kaksi päivää, perjantai ja lauantain muutama tunti.

                                                                                Mervi