Iloa tauluista

En voisi kuvitella kotia ilman tauluja. Minulla on oma "filosofiani" niiden sijoitteluun, mikä perustuu kehyksiin, värimaailmaan ja tietysti myös kuviin. Makuni on aika vanhanaikainen, julisteet eivät ole minun juttuni.

Meidän makuuhuoneesta piti alunperin tulla "seesteinen, rauhallinen", mutta pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi täyttyä. Seinä täyteen tauluja ja vaaterekki, joka teki yleisilmeestä tosi rauhattoman. Olin kuvitellut, että pärjään yhdellä kaapilla, mutta vuosien kuluessa kyllästyin siihen, että kausivaatteet pitää ahtaa pahvilaatikoihin ja roudata yläkertaan. Päätin tehdä asialle jotain valittamisen sijaan. Niinpä hankin tuohon rekin tilalle kunnon vaatekaapin. Noh, se rekkikin jäi, mutta peittyy nyt oven taakse.

Taulut piti tietysti ottaa pois ja kun ne oli pari kuukautta maanneet pöydällä, pyysin miestäni mukaan urakkaan. Eilen sitten hän naputteli ne uusiin paikkoihin. Ja kun mun mies ryhtyy hommiin, se onkin tarkkaa puuhaa....

Eteisestä olikin jäänyt muuttovaiheessa ( 6 vuotta sitten) yksi seinä tyhjäksi ja siihen nyt sommittelin tyttöjen ylioppilaskuvat ja suojelusenkelitaulun.

Koska tämä talo on vanha neuvola, on vastaanottohuoneiden ovella ollut tuollaiset "sisäänpääsypainikkeet" ja niistä on osa jätetty paikoilleen. Ei tämäkään makuuhuoneen ovella oleva kuitenkaan toimi.

Olen joskus löytänyt tällasen osuvan kortin, missä on meidän molempien horoskooppimerkit, puoliso on kalat ja minä vaaka - ehkä tuosta voisi tehdä kunnollisen taulun?

Eteiseen tuli myös meidän vanhempien hääkuvat. Tästä kuvasta näkyy meidän kodin historia, sen julkisen tilan fiilis. Tuo ovi eteisen perällä johtaa kaupan puolelle.

Tässä näkyy mun pedanttisuus taulujen suhteen: värimaailma sininen, kehykset hopealle hohtavat - sitten ne pääsevät rinnakkain. Vaikka aihepiiri onkin ihan eri.

Kun kerran sain miehen vasaran varteen, niin homma laajeni myös olohuoneen puolelle. Tämä näkymä avautuu silmieni eteen, kun istun ja kudon ja katson telkkaria. Huomaatko yhdistävän tekijän? Ruskeaa ja vanhanaikaista, kahdessa taulussa elonkorjuuta...

 

Tästä yhdistelmästä tuli ihanan herkkä, kaksi lintutaulua.

Makuuhuoneeseen jäi klassikko rakkaus-taulu. Vaikka niin päätin, että tähän kauniiseen tapettiseinään ei MITÄÄN laiteta.

 

 

Onnistuinko sun mielestä? Oletko sinä tauluihminen, vai katsotko mieluummin tyhjiä seiniä?

Mervi

Valotaulun valmistus

Asiakas tilasi meiltä pienen ja vähän huonon lehtikuvan perusteella valotaulun. Kuvasta ei erottunut tekotapa - vain se, että materiaalina oli ehkä paperinaru ja taulussa oli valopisteet. En missään tapauksessa olisi alkanut tehdä valoryijyä, siihen menee kovasti aikaa ja on kokemukseni mukaan tosi työläs. Sen sijaan päätin toteuttaa tilauksen toisella tavalla, jota en ole aiemmin kokeillut.

Kesäiseltä iltatorilta löysin juuri sopivan kokoisen taulun. Ehkä kovin homma - ja ikävin - oli irroittaa puukehyksistä niitit. Onneksi apunani oli avustaja.

 Arvasin, että seuraava työvaihe on kovin suttaava, mutta todellisuudessa se oli vieläkin hankalampi. Yritimme suojata ympäristön muovilla.

Muovikeppuun laitettiin liimavesiseos valmiiksi. Sitä, kuinka paljon liimaa tarvitaan, on hankala arvioida ja mekin jouduimme tekemään pari kertaa lisää liuosta, johon tuli puolet vettä ja puolet Eri-Keeperiä.

Paperinaru on hyvä laittaa ensin kerälle, sillä  vyyhdiltä otettaessa se menee takuuvarmasti sotkuun. Kastelimme aina pätkän narua ja se kiedottiin kehysten ympäri sikinsokin. Kahdet käsiparit ei riittänyt, vaan piti pyytää vielä Arjakin avuksi. Litimärkää narua ei ole hyvä käsitellä, vaan siitä kannattaa vetää ylimääräinen liuos pois.

 Sitten vaan taiteilemaan!

On makuasia, kuinka paljon narua haluaa ja haluaako ne järjestykseen vai sekaisin.

Päivän pari taulu kuivahti, muutaman kerran käännettiin, että reunatkin kuivuivat. Kun teos on tarpeeksi tiuha, pikkulamput pysyvät kiinni työssä ilman mitään kiinnittämisiä. Näin me teimme. Valoja olisi ehkä voinut olla enemmänkin, mutta kun valmiina oli 20 lampun sarja, niin käytimme sen.

Yksi moka tässä tapahtui. En älynnyt taulun "sielunelämää" vaan poistin pienet puupalikat kulmista. Hmm.... Varsinkin, kun paine tulee tässä tapauksessa epätasaisesti, veti paperinaru kehykset hiukan vinoon, mutta haittaakse? Asiakkaan toivomuksena oli mahdollisimman krouvit kehykset, niin saahan ne sitten olla vähän vinotkin? Kovasti oli tyytyväinen hän ja mielellään maksoi 50 euroa.

Hieno tuli. Hämärässä varsinkin näyttävä.

Pellavasydämen Mervi

Uusi tyyli - vai eikö sittenkään?

Sisustusmakuni on muuttunut pois kruusatusta ja kullanvärisestä yksinkertaiseksi musta-harmaa-valkoiseksi. Olohuoneessa tyylimuutos on vielä kesken: sohvakalusto ja lamppu pitäisi vaihtaa.

Ja sitten on taulut. Siis kehykset. Ja varsinkin tämä:

Tässä kuvassa näkyy vielä rokokoo-pöytäryhmä. Alunperin ostimme tähän huusholliin myös käytetyn rokokoo-sohvakaluston, mutta nämä koukeroiset huonekalut lähtivät aika pian kiertoon...

Muuttovaiheessa

Ostin punatulkkutaulut huutokaupasta. Silloinkin mielestäni maalauksen herkkyys ja kehysten mahtipontisuus olivat pahasti ristiriidassa. Taisin kuitenkin ostaa nimenomaan kehysten takia?

Nyt haluaisin vaihtaa kehykset mustiin yksinkertaisiin. Idea lähti tästä uudesta karttajulisteesta, joka on sijoitettu eri seinälle, koska on eri tyyliä:

Ideana olisi siis vaihtaa isoon punatulkkutauluun saman tyyliset kehykset. Ostin tällaiset halpiskehykset, mutta eihän nämä sovi maalattuun tauluun. Täytyy mennä oikein kehysliikkeestä tilaamaan.

Nyt olisi siis myynnissä komeat kullanhohtoiset kehykset. Toki nämä voisi tuunata esim. maalaamalla harmaaksi, mutten halua. Mieluummin soisin tällaisenaan käyttöön jollekin, joka tykkää.

 Otatinpa tällaisen hassun kuvan kehyksistä.

Ja kun tyylin muutoksesta puhutaan, niin tässä myöskin uusi tyyli. Hiuksista lähti aika pätkä pois ja laitettiin elämäni ensimmäiset vaaleat raidat.

 Tästä tunikasta jo kerroinkin. Ostin sen Turun kädentaitomessuilta. Tuo huppu on aika "pukeva".

Näissä kuvissa ei erotu yksi muutos. Hassu juttu nimittäin. Minulla on menossa (itse keksitty) terapia, jossa yritän nostaa alakuloista mielialaani. Ensin rakennekynnet, sitten uusi tukka, sitten kasvohoito ja nyt uutena RIPSIEN PIDENNYKSET eli yksittäin liimatut ylimääräiset ripset. Maksoi monta, monta kymppiä. Ja hassua on se, etten tottunut niihin - ne tuntui raskaalta ja kun toinen silmä on tommonen lerppa, niin sen ripset näkyi silmäkulmasta. Seuraavaksi siis kävin poistattamassa ne! Harmittaa, sillä ilme kyllä koheni huomattavasti ja nyt tuntuu tosi haljulta katsoa peiliin.

Tässä selvä kuva alastomista silmistä - näköjään punaisista sellaisista.
.

 ... ja tässä räpsyripset. Harmi, etten ottanut lähikuvaa. Koskaan enää en hairahdu ripsiin, mutta kynsistä pidän kiinni "kynsinhampain".

Mutta siis .... palataanpa takaisin tauluun. Mitä sinä tekisit? Vaihtaisitko kehykset kevyempiin?

Mervi

Aurinkoa ja arvontaa - Alvar Carto karttajuliste

Kylläpä oli ihana aamu. Aurinko paistoi ja Aarikan hopeinen riipus makkarin ikkunassa pyöritti valonsäteitä ympäri seiniä. Aurinkoisella ikkunalla myös posliinikukka on pitkästä aikaa innostunut tekemään uutta kasvua. Ihanaa - kevät tulee!

Sisustaminen ei ole viime aikoina tullut mieleenkään, kun ei ole pystynyt... Olohuoneen osalta se jäi kesken - meidän piti hankkia uusi harmaa sohvakalusto. Se on hiukan haasteellinen hankinta, sillä minulle pitää olla riittävä istumakorkea eikä saa olla upottava. Toisaalta siinä pitäisi olla mukava ottaa päivänokoset.

Meidän huusholli on melkein kokonaan musta-harmaa-valkoinen, mutta olohuoneen taulut "pilaa" kokonaisuuden. Samaa ruskean/kullan väristä on myös olohuoneen kattokruunu, mikä myös on suunnitelmissa vaihtaa.

Joku aika sitten sain ehdotuksen blogiyhteistyöstä. Minua lähetyttiin tällaisesta verkkokaupasta: https://alvarcarto.com/

Saisin tilata itselleni karttajulisteen. Sen lisäksi saisin vielä toisenkin arvottavaksi lukijoitten kesken.

Olen katsellut eri sisustusjutuissa näitä julisteita eri suurkaupungeista. Harvoin - jos koskaan - olen nähnyt kuvaa omasta (pikku)kaupungista. Minä halusin EHDOTTOMASTI kuvan Uudestakaupungista. (Aivan sivulauseena ja asiaan kuulumattomasti kerron, että tyttäreni on juuri nyt Lontoossa - reissussa ihan yksin. Hän saattaisi haluta Lontoon kartan?)

Hetken mietin, että laitanko julisteen päälle pelkän lasin eli vaihtokehyksen, mutta päädyin mustaan puukehykseen, onneksi. Pidän tästä kombosta kovin. Koska kaikkialla muualla on noita aivan erityylisiä tauluja, sijoitimme tämän telkkarin yläpuolelle samaan nurkkaukseen kolmen mustan himmelin kanssa. Himmeleiden vuoksi valokuvan saaminen oli hankalaa, kun päätin selvitä ihan itse hommasta.

Tykkään tästä nurkkauksesta. Tästä lähtee nyt liikkeelle sisustuksen uusiminen. Ikkunan suuntaan katsoessa näkymä onkin jo mustavalkoinen aina keinutuolia ja sen tyynyä myöten.

Sen sijaan nämä taulut! Osan tauluista voin heivata pois ilman tunnontuskia, mutta joihinkin sisältyy muistoja ja tunnetta.

Nyt siis - pitkästä aikaa - polkaistaan käyntiin arvonta. Sinäkin voit saada tällaisen kaupunkijulisteen. Tai ei kohteen tarvitse olla kaupunki... Arvonnan voittaja saa tilata täältä

https://alvarcarto.com/

Itselleen haluamastaan paikasta karttajulisteen ja sitten itse hommata siihen kehykset, mikäli haluaa.

Käykääpä katsomassa erilaisia vaihtoehtoja. Tuolta voi tilata julisteita eri kokoisina. Klikkaa auki kuvia, niin näet erilaisia sisustusratkaisuja.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen: "pidätkö enemmän värikkäästä vai mustavalkoisesta sisustuksesta?"

*Arvonta päättyy Naistenpäivänä 8.3. klo 22.* 

Voittaja saa koodin, jonka ilmoittamalla tilauksensa yhteydessä paketti tulee ilmaiseksi postitse kotiin.

Toivon, että otatte runsaasti osaa tähän arvontaan, olisi kiva pitkästä aikaa saada kommentteja. Kiitos!  Pellavasydämen Mervi

Taulusommitelma II

Olohuoneen toinenkin seinä sai taulunsa. Tämä sommitelma tehtiin keskittämällä. Voit käydä lukemassa taulujen tarinan toisessa blogissani, täällä.    - Mervi -

Taulusommitelmat ja pyyntö

Uuden kodin seinät alkavat täyttyä tauluista. Olemme suunnitelleet erilaisia sommitelmia - toisella seinällä taulujen yläreunat on tasassa, toisaalla taas alareunat, kolmannessa on keskitetty taulut symmetrisesti...

Ensimmäinen osa taulusommittelusta on sisustusblogissani täällä.

Nyt minulla on teille pyyntö:
Kun minä näin kutsun teidät tutustumaan meidän kotiimme, olisi kiva tietää, ketä sisälle astuu.
Haastan kaikki teidät - tutut ihmiset - kertomaan nimenne.

Muutamat ovat sanoneet, että on liian vaikeaa kommentoida. Olen sitä kovasti ihmetellyt ja kävinpä siis itse kokeilemassa, miten se käy. Ja toden totta, se on aika hankalaa. En ole valinnut sellaista "todista, ettet ole robotti" -hässäkkää, mutta poiskaan en sitä saa.

Auttaisiko tämä ohje:

- postauksen perässä kerrotaan, kuinka monta kommenttia siihen on jo lisätty. Klikkaa sitä ja sitten
 "lisää kommentti"

- Kommentin kirjoitettuasi sen laatikon alla on eri vaihtoehtoja, millaisena haluat esittäytyä. Voit kirjoittaa kommenttisi anonyyminä, joten valitse alimmainen "nimetön". Kirjoita kuitenkin kommenttilaatikkoon kuka sinä olet, koska muutenhan en sitä voi arvata!

- Sitten tulee se typerä robottijutska. Laita rasti ruutuun "en ole robotti". Tässä on se vaikea osuus. Minulle valikoitui sellainen, että piti klikata ne kuvat, jossa on kadunnimi (en muuten saanut onnistumaan ensimmäisellä kerralla) Ole sinnikäs ja valitse niin kauan, että osuu oikeaan.

- Viimeksi pitää vielä klikata "vahvista" ja "julkaise".

Toivon sydämmestäni, että viitsisit tämän tehdä. Olisi niin kiva nähdä, ketä meillä käy!

Pellavasydämen Mervi