Jokainen kirjoneuleita tehnyt tietää, minkälaista on setviä sotkuun menneitä lankakeriä. Minun taipaleeni kirjoneuleissa on vasta alussa. Luulin vielä kolme kuukautta sitten, etten koskaan kykene kahta lankaa kuljettamaan samassa työssä. Sisuunnuin ja nyt osaan tehdä kaarrokepuseroita LANKOJEN MENEMÄTTÄ SOLMUUN.
Nyt esittelen teille neljä - tai oikeastaan viisi - erilaista toimivaa tapaa pitää langat erillään.
Ensin näytän isoimman niistä. Ostin muutama vuosi sitten käsityömessuilta tällaisen vanerikon, joka on kivan näköinen sisustuselementtikin.
Tämä taisi olla kaikkein suurin kotimaisen valmistajan lankasäilö, jota sittemmin olen nähnyt jopa kansalaisopiston kursseilla matkittavan. Mutta puretaanpa osiin tämä lankajärjestelijä: pohjasta selviää, että kyseessä on aito vanerikko. Siinä on monta irtoavaa osaa:
Näin pysyvät ainakin neljä lankakerää omilla paikoillaan. Totta puhuakseni, olen vain tätä kuvaa varten laittanut langat näin. Normisti tämä on pullollaan keskeneräisiä neulomuksia ja työssä kiinni olevat kerät valtoimenaan....missä mikin.
Sitten niihin pienempiin ohjaimiin. Vielä viikko sitten tuli asiakas kysymään onko meillä myynnissä langanohjainta. Minä: "Juu, kyllä meillä on, muttei näillä kyllä mitään tee..." Asiakas tähän: "No, jopas oli myyntipuhe!"
Taannoin meillä oli vielä huonompaa, enkä sitä ole enää pitänytkään myynnissä. Se oli tällainen Prymin kovamuovinen "neulesormustin", joka ei ainakaan minun sormessani pysynyt laisinkaan.
En päässyt sinuiksi tämän rautahärvelin kanssa ja siksi epäillen sitä asiakkaallekkin näytin. Minun ongelmani on se, että olen tottunut kuljettamaan langat etusormen YLI ja ainakin kuvan mukaan ne tätä käytettäessä pitäisi kulkea ... noh, tuollain, mitä kuva näyttää... Enkä saanut spiraalia pysymään sormessani, vaikka sitä yritin säätää sopivaksi.
Sitten löysin toimivan vehkeen! Tämä pysyy sormessa, siihen saa neljä lankaa.
Ja sitten on vielä kallein systeemi. Tai noh, vanerikon hintaa en muista... Kultaseppä Sanni Lehtisen valmistama hopeasormus, lankapiika:
Tämän etuna on säädettävyys. Toki sormuksia on ostettavissakin (paitsi nyt näyttävät olevan jostain kumman syystä loppuunmyyty) eri kokoisina, mutta ympärysmittaa saa vielä säätää. Näin sormuksen saa pysymään tiukasti paikallaan.
Kaikki nämä kolme sormeen laitettavaa ohjainta ovat toimivia, mutta... en vielä ole keksinyt, miten työtä siirretään, kun etusormi on kiinni ohjaimessa.
Loppujen lopuksi kaikkein paras keino saada langat pysymään järjestyksessä on LANKADOMINANSSI. Mutta sitä vaan ei myydä kaupan hyllyssä, vaikka yksi asiakkaani sitä tulikin pyytämään. Yleensä neulon useammalla langalla niin, että langat vaan lepäävät työn takana ja poimin ne sieltä yksitellen käyttöön.
Lankadominanssia kun orjallisesti noudattaa,
eivät lankakerät koskaan mene solmuun.
Ja sitten vielä pieni episodi tämän postauksen tekemisestä. Tuo hopeasormus oli kadoksissa. En tiennyt, onko se kotona vai myymälän puolella. Aamupäivän aikana tuli siivottua kotona neulenurkkaukseni perinjuurin ja kaupassa jopa kassapöytäkin, kun tuota etsin. Yritin mennä polvillenikin, jotta olisin tarkistanut sohvan ja nojatuolien aluset, mutta ei, siitä ei tullut mitään.
Sitten keksin keinon: otin valokuvan tuolien alta. Noh, sieltä löytyi kyllä kolme puikkoa, muttei sormusta. Puoliso sen lopulta löysi pöydän alta.
Ihana hirveän mielelläni kuulisin, käytätkö sinä apuvälineitä kirjoneulonnassa. Ole kiltti ja jätä kommentti.
Pellavasydämen Mervi
