Kilpailuvaltteja

Myönnän olevani joissakin asioissa kilpailuhenkinen. Kateutta tunnen tosi harvoin, ehkä olen siis saavuttanut mieluisan, riittävän hyvän elämän. Mutta esim. laihdutusryhmään en enää tunge itseäni, sillä tiedän siitä seuraavan "motivaatiobuustin", mutta myös mahalaskun. Haluan olla PARAS. Niin kauan se toimii, kun pysyn kärjessä, mutta heti kun jään jälkeen toisista, lyön koko homman läskiksi.

Löysin tuon sanan motivaatiobuusti netistä urheilun ja fitness-kilpailujen yhteydessä (esim. täällä) enkä tiedä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Sanasta syntyvä mielikuva on kuitenkin positiivisempi kuin sanasta kilpailu. Samaisesta blogista löytyi tällainen määritelmä: milloin kilpailu on epätervettä?

Mielestäni se raja kulkee siinä, 

kun omat tavoitteet ei olekaan enää siinä itse asiassa vaan 

ainoastaan sen jonkun toisen henkilön voittamisessa.

Tällaisella alustuksella lähestyn aihetta kilpailu omassa pikkuyrityksessäni. Hyvin suppeasta näkökulmasta tosin. Pienellä paikkakunnalla kilpailu yritysten kesken saattaa olla hyvinkin raadollista, tai se voi puuttua kokonaan. Kun pienet yritykset yksi toisensa jälkeen putoavat kilpailusta, jää jäljelle vain yksi tai kaksi elinvoimaisinta. Jos yhdellä - sanotaan nyt vaikka vaatekaupalla - on monipoliasema, se mahdollistaa korkeat hinnat ja kun kilpailua ei ole, saattaa kehitys jäädä junnaamaan paikalleen.

Muliinilankoja ei lähiseuduilla myydä, mutta meillä.

KILPAILU ON HYVÄKSI

Toisin sanoen kilpailu edistää kehittymistä ja painaa hintoja alaspäin. Kilpailu yrittäjien - tai mieluummin yritysten kesken - on asiakkaan edun mukaista. Hinnat, valikoima, palvelu, saatavuus.....

VALIKOIMA MONIPUOLISTUU

Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, että on hirveästi harmittanut, kun toinenkin yrittäjä on alkanut myydä tuotetta, jota olen siihen mennessä yksin myynyt. Pienellä paikkakunnalla se kirpaisee. Parasta lääkettä on miettiä omaa tuotevalikoimaansa ja ehkä etsiä uusi The tuote. Tässäkin taitaa päteä sanonta "toista ei voi muuttaa, itsensä ja asenteensa voi."

HINTA

Käsityöliikkeen hinnanmuodostus on jokseenkin toisenlainen kuin valmistuotteita myyvissä. Saatamme myydä molemmat saunahattuja; toinen on valmistettu Kiinassa ja toinen omassa ompelimossa. Kilpailuasetelma ei ole tasaväkinen, hinnassa pienyrittäjä ja varsinkin käsityöläinen jää armotta jalkoihin. Mutta millä hän sitten pääsee voitolle? Kotimaisuus, laadukkuus, persoonallisuus - ehkä aivan uniikki tuote.

SAATAVUUS

Tällä viikolla eräs turisti (ja huom. mies!) kiersi liikkeessäni, teki ostoksia ja kovasti kiitteli lähtiessään. "Tämäpä oli mukava vanhanaikainen liike!" Totesin hänelle, että ihan ensimmäisen kerran taidan kuulla vanhanaikaiseksi mainittavan. Mutta se oli ehdottomasti positiivisessa mielessä lausuttu. Jatko kuului näin: "Ei tällaista kiireetöntä tunnelmaa usein ole". Kiireettömyys, hyvä palvelu. Kävimme Naantalissa ja huomasin, että siellä ongelmana oli parkkipaikkojen vähyys. Kauan sai kierrellä, jos halusi tietyltä alueelta löytää autolle paikan. Ilokseni huomasin kylläkin, että invapaikkoja oli silti monta vapaana! Minun kaupungissani hyvä kilpailuvaltti on helppo saatavuus. Kaikkien liikkeitten läheisyyteen pääsee autolla, eikä parkkipaikkoja tarvitse yleensä haeskella. Täällä ei ole myöskään parkkipirkkoja (onko se sitten hyvä vai huono asia?), ei käytetä parkkikiekkoja, eikä poliisitkaan sakottele. Siksi tulevat helsinkiläisetkin Ukiin ostoksille.

Liikuntavammaisena arvostan liikkeitä, joihin on helppo päästä. Minulle kävelykadut ovat hankalat, autolla pitäisi päästä mahdollisimman liki ulko-ovea. Portaattomuus on kilpailuvaltti, joskus se ratkaisee ostopaikan. Jos esteettömyyttä on edes ajateltu, irralliset luiskat löytyy, vaikka sitten varastosta, on sekin plussaa.

PALVELU

Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erityisesti palvelun ripeydellä. Olen alkanut mainoksissakin käyttää tuota sanaparia "palvelumme on ripeää ja ammattitaitoista".  Neitonen tuli katsomaan pellavatunikoita, mutta ei löytänyt oikeaa kokoa mieleisessään värissä. Lupasimme tehdä.. Aikataulu oli sellainen, että hän oli huomenna lähdössä takaisin kotipaikkakunnalleen. Kello oli tuolloin puoli kolmen maissa. Kun kaikki yksityiskohdat - kaula-aukon syvyys, helman pituus, taskut, napit ja nauhat oli päätetty, Arja alkoi töihin. Seitsemän minuuttia hänelle jäi vielä aikaa siivota jäljet, ennenkuin viideltä lähti viikonloppua viettämään. Asiakas tuli seuraavana aamuna hakemaan valmiin, mieleisensä tunikan.

Lauantaina minä olin yksin liikkeessä, kun kollega vaatekaupasta soitti ja kysyi pikaista housujen lyhennystä: pitäisi olla tunnin päästä jalassa nuo housut. Juujuu, tottakai! Puolen tunnin päästä asiakas haki lyhennetyt housut. Sen olemme oppineet, että lähetämme asiakkaan hetkeksi "muualle" sillä odottaessa ompelu on liian stressaavaa.

Ajatteleeko asiakas, ettei meillä ole töitä, kun voimme tehdä korjaukset heti. Niin se ei onneksi ole, mutta otamme työt vastaan periaatteella, että lähetämme viestin, kun on valmista. Näin saamme pelivaraa ja voimme järjestellä töitä kiireellisyysjärjestykseen. Toinen työ jätetään kesken ja siirrytään siihen, jota heti odotellaan. Kerran miesasiakas ihmetteli hakiessaan housuja: "Tuli viesti, että ovat valmiit melkein ennen kun olin edes lähtenyt."

Pellavasydän sijaitsee valtaväylän ulkopuolella. Ihmiset liikkuvat pääasiassa muutaman korttelin matkalla pääkatua, Alinenkatu. Vaikka meillä on kirkko tien toisella puolella ja torillekin näkyy, olemme auttamatta pois silmistä - eli pois mielestä. Sijainnin puolesta olemme siis aina alakynnessä. Lankojen hinnassa emme mitenkään voi kilpailla markettien sukkalankojen kanssa. Sen sijaan valikoimamme on aivan eri luokkaa, palvelumme asiantuntevaa. Tiedän lankani, osaan valita asiakkaalle oikean langan tai ohjeesta poikkeavan, mutta sopivan langan. 

Juuri tänään saimme kiitosta monipuolisesta ilmeestä, mielenkiintoisista ideoista ja persoonallisesta tuotevalikoimasta. Näillä mennään. Siihen asti, kunnes tapahtuu jotain, mikä pistää miettimään...

Pellavasydämen Mervi

Prosessin hallintaa

Onpa ollut piiiitkä tauko. Elokuun ajan olen totutellut jakamaan työpäiväni Arjan kanssa. Tai tarkalleen ottaen puoli päivää. Hän tekee ensimmäisen kuukauden 4 tuntia päivässä, seuraavan kuun 6 tuntia ja lopuksi 8 tuntia päivässä, mikäli jaksaa. Hyvin meiltä yhteistyö sujuu, oikein mainiosti. Olemme samanlaisia temperamentiltamme, Arja kylläkin nopeampi liikkeissään. En tahdo perässä pysyä, niin vikkelästi se liikkuu ja touhuaa. Ja ompelee huolellisesti, tekee paljon parempaa jälkeä kuin minä. Mutta minähän en olekaan tähän hommaan kouluja käynyt. Nyt minulla on oiva tilaisuus saada oppia käytännössä. Puolin ja toisin vahvistamme toisiamme.

Tässä vauhdissa huomaan, etten jaksa. Normisti, yksin ollessani, pidän paljon taukoja, istuskelen ja tuijotan ruutua. Ensi viikolla tulee vielä vauhtia lisää, kun saamme kolmannen työkaverin. Pariksi, ehkä kolmeksi viikoksi, tulee Tanja harjoittelemaan lähinnä suomen kieltä. Siihen kun lisätään vielä henkilökohtainen avustajani, niin johan on soppa! Toivottavasti ei toteudu sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa". Delegointitaitoni ovat kyllä lujilla. Päivät pitäisi suunnitella jo etukäteen.

Olemme täystyöllistettyjä korjausompelun kanssa. Sen lisäksi on ilmaantunut muutama teatteripuvustus. Omien tunikoiden tekeminen on pakosti jäänyt. Työmme on vaihtelevaa ja haastavaa. Hintoja on nyt pakko tarkistaa (ylöspäin), koska tavoitteena on ompelijan palkkaaminen. Tähän asti olen sanonut halpoja hintoja ihmetteleville, että "eläkeläisen aika on halpaa". Mutta onhan se kummallista, että tämän tästä asiakas korottaa hintaa, jonka ilmoitan. Tälläkin viikolla pyysin hihojen lyhentämisestä 12 euroa, mutta miesasiakas halusi maksaa 15 euroa. Tässäpä olikin takana dilemma: olin aiemminkin ottanut 12 euroa, miten nyt olisin enemmän pyytänyt? Noh, tätä hinnoittelua työstämme; kellotamme työaikaa ja teemme pysyvän hinnaston, jota ei tarvitse "pärstäkertoimen" mukaan lukea.

Paljon olen jo parantanut työtapoja. Varausvihko on auttanut muistamaan. En enää kirjoita tilauksia mihinkään muualle kuin tuohon vihkoon. Sitten ei tarvitse etsiä lippuja ja lappuja ja lehden kulmia, mihin olisin tilauksen kiireessä kirjoittanut. Unohdukset on näin saatu minimoitua.

Toinen parannus liittyy juurikin hinnoitteluun. Kun työ valmistuu, se laitetaan pussiin ja pussin päälle lappunen, jossa on hinta valmiina. Eipä tarvitse enää toistamiseen miettiä ja muistella, eikä toinen toiseltaan kysellä. Tällaisista pienistä asioista koostuu hyvä asiakaspalvelu ja oma työ helpottuu.

Olen ottanut tavaksi esitellä tehty työ asiakkaalle. Näin asiakas hyväksyy työnjäljen. Löysin muuten kätköistä itselleni kirjoittamani taulun: "Tee työ niin hyvin, että voit sen sentti sentiltä esitellä asiakkaalle. Jos et ehdi tehdä kunnollista työtä, älä edes aloita."

Saimme eilen kolme valtavaa pahvilaatikollista syksytuotteita. Eteiseen somistimme tällaisen nurkkauksen.

Kävi taas vanhanaikaisesti - kirjoitin ihan muuta mitä olin ajatellut. En juuri koskaan suunnittele valmiiksi mitä kirjoitan. Ainoastaan joku ajatus tai kuva siintää mielessäni. Tällä kertaa piti kertoa syksyn uutuuksista, joita putiikkiin saapui, mutta ajatus lähti harhailemaan. Otsikkokin piti siis muuttaa.

Niistä uutuuksista sitten seuraavalla kerralla.

Pellavasydämen Mervi

Tuubihuivi

Alize Angora Batik Simli -langassa on sopivasti kimallusta. Yleensä se on hopeanväristä, mutta ruskeaan lankaan on laitettu kullanvärinen säie. Tässä asiakkaan tilaama tuubihuivi, joka liukuvärjäyksen ansiosta on monenvärinen, riippuen siitä, minkä kohdan asettaa eteen.

Kerässä on 100 grammaa ja se riittää tällaiseen huiviin, jonka saa kahteen kertaan kiedottua kaulan ympäri. Kerän hinta Pellavasydämessä on 5,50 euroa. Neuloin tämän pyöröpuikoilla nro 6 mm. Tulos on ihanan höhheliä. Silmukoita loin 56.

Hävettää, joten en edes kerro, mihin hintaan lupasin näitä asiakkaalle tehdä. Ja koska hinta on halpa, tottakai asiakas haluaa useamman! Koskahan sitä oppisi?

Pellavasydämen Mervi

Anna apusi, osallistut yllätysarvontaan

Vielä viimeiset käsitöihin liittyvät tavarat on siirtämättä vanhasta kodista uuteen. Yhdestä kaapin nurkasta löytyi aarre, jonka olemassaolon olen kyllä kaiken aikaa tiennyt... Kyseessä on kangaspakan loppu.

Sain naimisiin mennessäni lahjaksi (oliko kihlajais- vai häälahja) lakanakangaspakan. Vuosi on ollut joko 1976 tai 1978. Aitoa retroa siis. Lahjan saamisesta on siis 37 vuotta. Ompelin täydestä pakasta monta lakanaa, pussilakanaa ja tyynyliinaa. Päätin jättää osan odottamaan lapsen syntymää. Olisi sitten koko perheellä samanlaiset lakanat! Sitä odotettiinkin sitten 7 vuotta ja tuona aikana lakanakangas unohtui. Se on kulkenut kanssamme monessa muuttokuormassa.... hm....
  -  Ukissa Hakametsän vuokrakerrostalosta toiseen.
  -  Hakametsästä Rautilantielle omakotitalon yläkertaan vuokralle
  -  Rautilantieltä takaisin Hakametsään kerrostaloon vuokralle ja omistusosakkeeseen
  - Uudestakaupungista Ähtäriin Pohjantielle rukoushuoneen talonmiehenasuntoon
  - Ähtärissä Pohjantieltä rivitalo-osakkeeseen
                    rivitalosta Rajakujalle omakotitaloon
 - Ähtäristä Loimaalle Metsämaan kerrostaloon vuokralle
 - Loimaalta Uuteenkaupunkiin rivitaloon vuokralle
 - Ugissa rivitalosta uuteen omakotitaloon Palomettään
- Palomettästä Koulukadulle

Tämä viimeinen matka, jonka kangaspakka tällä viikolla teki, oli sen 10. muuttomatka
Kuitenkin kangasta on hyvin säilytetty. Se on käyttämätöntä ja vielä alkuperäisessä pakassa nätisti taiteltuna.

Kuinka moni muistaa tämän kankaan? Tai sen saman sinisenä tai ruskeana?

Silloin oli vielä "vanhaa hyvää aikaa", kun lakanakankaatkin oli kunnollisia!

Tämäkin kangas oli tiivistä, eikä mennyt pesussa miksikään. 

Saumat pysyivät suorina.

Nyt olen tullut siihen lopputulokseen, että voisin luovuttaa tämän perintökankaan jollekin, joka sitä kovasti himoitsee. Teetkö sitten retrokankaista kierrätysasuja, sisustatko kotia retrotyyliin vai haluatko jatkaa tämän kankaan odottavaa elämää, josko joskus tulisi eteen "The Moment". 

Mutta se avuntarve

Kankaan leveys on 150 cm. Mikä olisi hyvä hinta tälle 5 metriä pitkälle palalle?

halvimmat uudet lakanakankaat taitaa nykyään maksaa n. 4-5 euroa/metri

Kerro rohkeasti, mitä laittaisit hintalappuun hinnaksi!

Kaikkien vastauksen antaneiden kesken pika-arvon yllätyspalkinnon. 

Luullakseni palkinto on sellainen, että jokainen sitä tarvitsee.

Vastausaikaa on vain sunnuntai-iltaan klo 22 asti.

Pellavasydämen Mervi

Uusia lankoja ja kuvakulmia

Siirsimme puuvillalangat eteiseen. 

 

Ensimmäinen lanka myynnissä taisi olla Almina ja sen puolesta liputan edelleen. Aikoinaan tein sen jokaista väriä käyttäen Afrikankukkia. Nyttemmin värejä on tullut lisää, myös tällainen vihreä:

 

Harva se päivä posti tuo lisää ja lisää... ja työharjoittelija Ripsalla riittää hinnoiteltavaa.

Innostuimme vähän pelleilemään

Mikä on sinun suosikkipuuvillalankasi? Joku, mitä meillä ei vielä ole listalla, mutta pitäisi olla?

Pellavasydämen Mervi

Osta markalla, myy kahdella

Niinhän se kauppa käy: ostat halvalla, niin voit halvalla myydäkin. Tässä kaksi kokemusta siitä, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä yrittäjän hinnoittelua.

Tsekkaan monta facebookin kirppari/myynti -sivustoa päivittäin. Ei kun monta kertaa päivässä. Joulun alla löysin useamman, missä myytiin käsitöitä. Eräs harrastaja myi kirjoneulesukkia edullisesti (10 euroa ja postikulut) ja minä ilmoitin ostavani. Oli kaupat jo sovittu, mutta varmistin vielä, että "eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, että myyn nämä käsityöputiikissani". Siitäpä seurasikin melkoinen viestittelyketju. Myyjä perui kaupat, lupasi taas myydä, perui ja loppujen lopuksi lähetti maksamani summan takaisin.

Hänen mielestään on väärin, että hän myy halvalla ja minä myyn kalliimmalla. Kyllä hän kyseli, että mihin hintaan tulisin myymään, mutta en vastannut siihen mitään. Yritin vaan kertoa, että juuri näin kauppa toimii - ostetaan markalla ja myydään kahdella.

Minä taas ajattelen niin, ettei myyjälle pitäisi olla mitään väliä sillä, mihin käyttöön sukka tulee. Vaikka jäisi käyttämättömänä jonkun kaappiin. Kunhan hän on saanut sen summan, minkä pyysikin. Loppujen lopuksi kyseessä taitaa olla kateus. Kukaan ei saa minun tekemästäni hyötyä. Mutta hyötyyhän sekin ostaja, jonka varpaita ne sukat lämmittää?

Nämä körttisukat eivät liity tarinaan.

Toinenkin tapaus liittyy myös osto/myynti - tapahtumaan. Eräs käsityöläinen, jonka tavaroita ostan myyntiin, valittaa melkein joka kerta sitä, että otan niin paljon "voittoa". Hänen mielestään minun pitäisi tyytyä pienempään voittoprosenttiin. Kerroin hänelle, että olen kuusi vuotta pitänyt kauppaa, josta en ole koskaan saanut palkkaa, miksi vielä pienentäisin ns. voitto-osuuttani - sehän tuottaisi vaan suuremman tappion.

Sanoin tälle käsityöläiselle samoin: "Eihän se sinulle tee suvee ei talvee, jos olet kuitenkin omasi saanut?" Mutta hänpä ajattelikin niin, että minun pitäisi myydä halvemmalla, jotta kauppa kävisi paremmin ja hän saisi tehdä enemmän tai siis myydä enemmän....

Niin se taitaa olla, että jokainen ajattelee tiukasti omaa parastaan.

Itsessäni huomaan epäloogisen ajattelun juuri tässä(kin) asiassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että käsityöläisen pitää saada kunnon hinta työstään. Mutta sitten kun minä ostan käsityöläiseltä tavaraa myytäväksi, olisikin hienoa, jos sen saisi halvalla. Luulen ajattelevani epäitsekkäästi, että "sitten asiakaskin saisi sen edullisemmin".
Mutta itseäni taidan ajatella?

Pellavasydämen Mervi

Jos laskisin hintoja, saisin paremmin myytyä

Olen teillekin jo varmaan useamman kerran kirjoittanut käsitöiden hinnoittelun vaikeudesta. Samoin olen kertonut, että Pellavasydämessä tosi harvat asiakkaat tinkivät hinnoista. Olen myös kertonut salaperäisestä "hintatarkastajasta", joka arvosteli minun myyvän liian halvalla.

Tänään kauppaan tuli asiakas, jonka päättelin olevan turisti. Nopea yleiskatsaus ja pysähtyminen nipsukukkaroiden tykö. Asiakas kysyi hintaa ja kerroin, että hinnat löytyvät kukkaron sisältä. Pienin, se jota hän silloin piti kädessään, maksaa 9 euroa. Asiakas teki uuden pikakierroksen ja palasi taas kukkaroiden luokse. "Jos laskisit vähän hintoja, saisit enemmän myytyä", hän sanoi. "Mutta kun nämä ovat käsityönä tehtyjä ja käsityöläisenkin pitäisi palkkansa saada", tokaisin minä. Asiakas teki tarjouksen kädessään olevasta kukkarosta: "Jos myyt tämän vitosella, niin ostan." Johon minä vastasin: " En voi, sillä maksan itsekin siitä enemmän".


Tämä oli jotenkin niin kornia, etten osannut edes loukkaantua. Mistä ihmeestä tämä ensikertalainen kaupassani päätteli, että kukkaroita PITÄISI myydä enemmän? Ja todentotta, luulenpa, että ne ovatkin paras myyntituotteeni valmistavaroista. Tällä hetkelläkin tilanne on se, etten saa tavaraa lisää valmistajalta, niin kiihkeästi kuin sitä toivoisinkin!

Jos asiakas pyytää 9 euron kukkaron 5 eurolla, se tarkoittaisi 44 %: n alennusta. Aika huimaa, eikö totta? Sitä, mitä se tarkoittaa kukkaron tekijän palkkanauhassa, en pysty edes sanoiksi pukemaan, niin paljon harmittaa. 

Toinen käsityön hinnoitteluesimerkki:  Eräs vakioasiakkaani kertoi tekevänsä "solmusukkia". Pyysin häntä tuomaan sellaiset näytille ja kivat ne olivatkin. Annoin niille solmusukka-nimen, sillä ne oli tehty langanpätkistä ja päät oli vain solmittu ja sitten katkaistu. Solmut ja noin 2 cm:n päät jätettiin sukan sisään. Tämä asiakkaani oli myynyt sukkia kirpputorilla ja nyt niissä oli vielä hintalappu jäljellä. Minä ostin ne, lastensukat, 3 eurolla. Mitäs tykkäätte?

Tähän liitän asiaankuulumattoman kuvan, mutta kun en voi olla esittelemättä pihan kauniita pioneja.

Myyntitili-hinnoittelusta

Tiedän, että täällä käy lukemassa myös käsityöyrittäjiä ja tämä teksti onkin tarkoitettu lähinnä heille. Tokkiisa muutkin saavat lukea.

Ei kun ensin piti sanoa kovasti kiitoksia edelliseen tekstiin tulleista kommenteista, palaan niihin vielä uuden tekstin myötä.

Mutta siis. Olenkin kertonut, että tyttäreni tekee opinnäytetyötään myyntitili-aiheesta. Tässä yhteydessä minä saan välillä fliiteihini. Eli minun toimintaani arvostellaan, moititaan ja minulle annetaan korjausehdotuksia, ehkä jopa -vaatimuksia.  Tässä yhteydessä joudun tietysti itsekin miettimään paitsi omia toimintatapojani myös myyntitiliperiaatetta yleensäkin.

Olen tätäkin asiaa valottanut jo, mutta kertaan vieläkin, sillä omakin ajatukseni selkenee toiston myötä. Kerron yhden ostotapahtuman. Harva myytävä tuote Pellavasydämessä maksaa yli 100 euroa, nyt oli kyse sellaisesta. Tuo on meillä sikses kallis ostos, että sitä kyllä harkitaan. Kyseessä on aidosta luonnonmateriaalista valmistettu, paljon työtä vaativa tuote. Valmistaja on laittanut sille myyntihinnaksi 121 euroa. Tuo on tuotu silloin, kun oma provisioni vielä vaihteli tapauskohtaisesti. Tyydyin 30 %: provisioon, eli tulisin saamaan 36,30 euroa tuotteen myynnistä, mistä päältä lasketaan pois alv 24 %. Valmistajalle tilitän 84,70 euroa.

Koska näin asiakkaan empivän ja halusin päästä vähän talvisesta tuotteesta "eroon" pudotin hinnan 110 euroon. Näin ollen minulle jää 26, 30 euroa. (Minulla ei ole oikeutta tinkiä valmistajan hinnasta, ainoastaan omasta provisiostani, sopimuskysymys, joka uusissa sopimuksissa otetaankin huomioon).

Nyt tullaan siihen asian ytimeen. Jos oletetaan, että asiakas on valmis laittamaan lahjaan rahaa 120 euroa, tämä vaihtoehto oli ehkä huonoin mahdollinen. Jos olisin saanut myytyä vastaavan  OMAN tuotteen, josta materiaaliosuus olisi ollut pieni ja työn osuus suurempi, olisi itselleni jäänyt enemmän. Parhaassa tapauksessa olisi voinut olla kyseessä tuote, jolle olen vaan osannut laittaa kunnollisen järkevän katteen ja saanut myyntityöstäni kunnon korvauksen.


Toistan mielessäni kysymyksen, että MITEN IHMEESSÄ pärjäävät liikkeet, jotka ottavat myyntitilissä olevista tuotteista vain 20 prosentin katteen?

Vähän tällaista tylsää tekstiä näin kauniina kesäisenä päivänä ja äitienpäivän aattona. Huomenna sitten luvassa ankeaa pohdintaa äitiydestä.
Mervi

Pohdintoja - ei ole pakko lukea...

Suosikkiblogieni lista on aika pitkä. Kun avaa Bloggerin listan, usein monessa blogissa on sama aihe: Hauskaa Vappua, Vihdoinkin kevät, Kevään ensimmäiset kukat...jne. Ja sitten kaikissa samantyyppiset kuvat. Yhtenä päivänä listani alkoi "Saako äiti kyllästyä? ", "Kyllästyttää"... tuli vaan mieleen, että onkos nyt joku yleinen kevätväsymysaalto menossa.

Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!

Kevätkengistä tarttis pölyt pyyhkiä, jaksaiskohan tänään?

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani - olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin "parisuhdekeskustelun" kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: "Mikä on minun paras ominaisuuteni?" Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti - senhän  voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa...

Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita - olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että "koskakohan se ihminen tulee...." Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo.... Oikein hienoa Mervi!

Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.

 Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:" Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!" Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ....minkähän sanan tuohon valitsisin....!

                                                        xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se "pohjanoteeraus" jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.

En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni  blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?

Kohta tässä kukkii valtava hortensiapuska

Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:" Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?" Ja arvatkaas mitä minä vastasin?

Pellavasydämen Mervi

Pitkä pohdinta käsityön laadusta ja vähän arvostuksestakin

Keskustelimme tänään putiikissa  - minä ja pikku-Mervi - käsityön laadusta.

Jotta käsitöitä alettaisiin arvostaa, pitäisi tekijöiden ensin arvostaa omaa työtään  niin, että hinnoittelevat valmistamansa työt kunnollisesti. Ettei myytäisi "lankojen hinnalla" "kunhan on jotain tekemistä" "eihän nämä nyt oikein mitään ole..." jne.

Pysähdyin miettimään tätä ajatusta yhden saamani kommentin jälkeen. On ero käsityöllä ja käsityöllä.

Hinta-laatu-suhde
Mitä se tarkoittaa?

- huonolaatuiselle riittää halpa hinta?
- halpa hinta tarkoittaa huonoa laatua?
- laadukkaasta kannattaa maksaa enemmän?

- kallis tarkoittaa aina huippulaatua?



mitä sitten jos
- laadukas tuote maksaa vähän (mikä on syynä?)

- kallis tuote osoittautuukin huonolaatuiseksi (kuka on syyllinen?)

Pitelin käsissäni tuotetta, joka oli käsityötä. Huonolaatuista. Materiaalit olivat hyvät, mutta työn jälki kehno. Siitä tulee väistämättä paha mieli. Miksi tekijä suostuu päästämään käsistään huolimattomasti tehdyn tuotteen?
- Liian kova kiire? Onko pomo hoputtamassa vai laittaako yrittäjä itse itselleen liian suuret urakat? Lupaa enemmän kuin ehtii tekemään?
- Taito ei vain riitä? Maanantai-kappale? Harjoittelu-kappale?

Tuota käsityön tulosta käännellessäni ja väännellessäni kyllä ajattelin sitäkin, että ehkä "tavallinen ostaja" ei edes huomaa niitä virheitä, joihin minä kiinnitän huomioni? Kun itsekin tekee, on ehkä liian kriittinen?

Kolmanneksi jouduin miettimään omien tuotteideni työnjälkeä?
- asiakkailtani ja työtovereiltani olen kuullut, että teen kunnollista ja huolellista työtä - imarteluako?
- sisareni = mentorini / konsulttini / asiantuntijani kylläkin on varovaisesti joskus näyttänyt einiinvimpanpäälle     tehtyä työtä ja huomauttanut siitä.
- Löydän kyllä itseni välillä hutiloimasta ja myös purkamassa.

Olen tehnyt yrityksen perustaessani itselleni muistutuksen / huoneentaulun:

 Mervi

Tee kaikki se

 mitä teet

parhaalla mahdollisella tavalla. 

Niin

että voit sentti  sentiltä esitellä: 

"Tämä on minun työtäni!"

Minä olen tämän tehnyt!

Kun aloin mainostaa korjausompelua ja jonkun asiakkaan kanssa pohdimme sen hinnoittelua (se on ehkä vielä vaikeampaa kuin uuden tuotteen hinnoittelu) tämä asiakas antoi myös mieleen jäävän ohjeen.

Korjaustyön laatu ratkaisee hinnan - tai siis sen, miten asiakas kokee hintatason.

Jos arvokas vaate korjataan huolimattomasti, asikas on tyytymätön, vaikka saisi sen halvallakin.

Alunperin edullinen kotivaate kestää kunnollisen korjauksen jälkeen kauankin ja jos se on ollut mieluinen, niin asiakas kyllä maksaa siitä mielellään vähän enemmänkin. Mutta entä jos korjaustyö maksaa enemmän kuin vaate on alunperin maksanut?

Olenkin teiltä lukijoilta joskus kysellyt kokemuksianne KUNNOLLISESTA SUKKALANGASTA. 

Itse neulon paljon 7Veljestä-sukkalangasta, mutta nyttemmin olen pettynyt sen laatuun. Tein tyttärelleni jouluksi sukat ja tältä ne näyttävät jo joulunpyhinä.

Nyppyjä, nyppyjä, nyppyjä...

Kannattaako käyttää esim. 8 tuntia neuloakseen sukat, jos ne ovat ensimmästen käyttökertojen jälkeen tuollaiset? Taitaa pitää vanha  sananparsi paikkansa "Ei kannata köyhän huonoa ostaa!" Jos haluaa hyvät ja kauan kestävät sukat ja kun joutuu niiden valmistamiseen käyttämään kohtuulliesen paljon aikaa, eikö kannattaisi ostaa laadukasta lankaa? Laadukas lanka maksaa, jolloin valmiit sukat ovat myös hintavammat.

Eli ympyrä sulkeutuu:
Jos käsinkudotut sukat ovat hintavat, asiakkaalla on oikeus edellyttää, että ne ovat laadukkaat, kestävät, nyppyyntymättömät, lämpimät jne.
Miksi asiakas ostaisi selkeästi halvat sukat?  Mutta jos hän haluaa lähettää vaikka ulkomailla asuvalle sukulaiselleen kotimaiset hyvä villasukat, hän on valmis maksamaan niistä kunnon hinnan, jos voi olla varma, että niitä ei tarvitse hävetä.

Muistatkos arvonnan, joka päättyy tänään klo 24.00. 

Vielä ehdit mukaan jonottamaan, josko sinun kirjahyllyysi tupsahtaisi housunpuntti!

Tällaisia ajatuksia pohti Pellavasydämen Mervi yöllä klo 2:27.

Epäjohdonmukaisuutta ajattelussa

Puhelimeni soi.
Minulta kysytään paljonko Pellavasydämessä villasukat maksavat. Kerron eri vaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Puhelu päättyy siihen, kun soittaja kertoi kysyneensä vain siksi, että osaisi hinnoitella itse kutomansa sukat. Pöh!

Ajatukseni lähti laukkaamaan. Aavistus harmistusta oli mukana, kun mietiskelin, että "Eihän sinun hintasi nyt voi samat olla. Eihän sinun tarvitse maksaa vuokraa myymälästä, ei arvonlisäveroa, sähköä, pankkikorttikonemaksuja jne. Aivan epäreilua, jos sinä saat sukistasi saman hinnan kuin minä, joka joudun nuo kaikki maksamaan!"
 

No, ajatellaanpa sitten, että tuo "mummo" myy sukkansa torilla halpaan hintaan. Taas minä olen harmissani - eihän kukaan osta minulta, jos mummolta saa paljon halvemmalla...eipä tietenkään.

Mitä minä siis oikeastaan haluan?

Luepa tämä aikaisempi kirjoitukseni ja kerro minulle mitä mieltä sinä olet?

Paljonko tällaisista pitsisistä polvisukista maksetaan?

Tällaisia hinnoitteluongelmia Pellavasydämen Mervi pohdiskelee näin viikon alkaessa. Tänään oli "vapaapäivä", lääkärissäkäyntiä ja illalla taas kansalaisopiston opettajana. Nyt on olo ihan naatti ja kiva mennä nukkumaan.

Raanu

Pariskunta toi näytille raanun. Ensin he kyselivät minun arviotani sen hinnaksi, mutta loppujen lopuksi halusivatkin sen myyntiin. Huutonetissä ei ollut tärpännyt, vaikka hintakin oli ollut käsityölle olemattoman halpa.

Ripustaminen ei ole tässä oikeaoppinen, eikä siis raanu näy parhaalla mahdollisella tavalla. Minua tuo väritys miellyttää, vaikka ei sisustukseeni sovikaan. Näen siinä auringon laskevan järven taakse....

Raanu on huolellisesti käsin kudottu. Tässä muutama yksityiskohta.

Ja sitten helmi. Näin pitää kaikki kunnon käsityöt viimeistellä. Ilman tätä vaivannäköä emme tietäisi raanusta sitä, mitä nyt tiedämme! Olenkin aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, nimittäin nimikoinnista.

Kyseessä on siis Puruvesi-raanu, jonka on kutonut Helmi Rinkinen. Sitä en tiedä, mihin tuo Kerimäki-seura viittaa. Tämä raanu on siis myytävänä asiakkaan lukuun. Lukisin oikein mielelläni kommenttejanne raanun hinnasta - ja tietysti kaikesta muustakin!

Meidän huushollissa palataan normipäiväjärjestykseen, kun mieheni loma loppuu ja alkaa työt. Minä suuntaan huomenna kudeostoksille. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! Mervi

Paljon puhetta hinnoittelusta

Olen saanut sapiskaa! Minua on hyväntahtoisesti moitittu tuotteitteni liian alhaisesta hinnoittelusta. Vaarana on kuulemma toisten ompelijoiden hintojen polkeminen ja se, että joudun laittamaan lapun luukulle tai hakemaan lisätöitä muualta.

Juuri näin se taitaa olla? Vaikka minua on kuinka opetettu, kädestä pitäen näytetty kaaviot siitä, mitkä kaikki asiat hinnoitteluun vaikuttavat milläkin osuudella  ja viimeksi tietysti kirjanpitäjä pitää puhetta riittävistä katteista, silti en näytä oppivan. Siis vaikka minulla on tieto - toteutus uupuu. En millään henno kirjoittaa hintalappuun numeroa, jossa kaikki asiat on otettu huomioon.

Osuutensa on liikepaikalla. Uusikaupunki on pieni maaseutukaupunki, jossa hintataso lienee yleensäkin edullisempi eikä täällä ole totuttu kalliisiin merkkiliikkeisiin. Paljon käydään halpaketjujen tavarataloissa ja kun tällainen tavallinen kuluttaja vertaa sanotaan nyt vaikka käsinhuovutetun patakintaan hintaa halpiskaupan euroon niin valinta on selvä. Kyllä se design-tuote jää Pellavasydämen hyllyyn ja ostetaan vaikka kaksikin euron kinnasta, olkoonkin että se saattaa ensimmäisessä käytössä palaa karrelle. No, poikkeus vahvistaa säännön.

Vaikka kuinka puhutaan, että käsitöitä arvostetaan, niin kyllä sen käsityön hintaa pitää laskea, jotta kauppa syntyy. Se vaihtoehto, että design-tuote sulostuttaa putiikin hyllyä vuoden, kaksikin, ei tuo rahaa kassaan - kyllä tavaran pitää kiertää ja valikoiman vaihtua. Silloin on tietysti viisasta miettiä, onko hyllyssä oikeanlaista tuotetta tarjolla juuri tälle asiakaskunnalle?

Minulla ei ole ammattitaitoa TÄHÄN työhön, siis myyntiin ja markkinointiin. Miksi joku  tuote jää hyllyyn? Onko syynä liian korkea hinta, huono laatu, sopimaton materiaali, vai onko tuote vaan kertakaikkisesti väärä? Olen senkin huomannut, että hinnan alentaminen -50 % ei aina vaikuta. Silloin on jotain pahasti pielessä, eikö vain?

Jos olis paljon rahaa, palkkaisin jonkun "konsultin", joka tulisi tekemään tutkimusta. Sitten hän kertoisi minulle, mitä pitää muuttaa, mikä on hyvää ja mistä pitää luopua kokonaan. Ja sen jälkeen, kun mm. hinnoittelu olisi kohdallaan - simsalabim -  Pellavasydän kukoistaisi ja minusta tulisi rikas! Ohhhhoh.

Moni teistä varmaan muistaa haarukkapitsihuivitilauksen, jonka toteutin. Sen hinnoitteluun pyysin teiltä lukijoilta apua. Sain todella laajan hintahaarukan. Tähän tuotteeseen asetin hinnan tarkan harkinnan, noiden neuvojen ja järkisyiden perusteella. Siellä se huivi odottaa vieläkin putiikissa noutajaansa. Mitä teen kahdelle huiville, jonka langat ovat asiakkaan omat? Hinnoittelinko siis kuitenkin väärin?

KOTIMAISTA VAI ULKOMAISTA - TEOLLISTA VAI KÄSIN TEHTYÄ?

Olin aivan oikeassa siinä olettamuksessa, että kirjoitukseni pienestä neulakirjasta löytää sen valmistajan. Varmaan ovat auttavaiset lukijat edesauttaneet asiaa ja kirjan tekijä - vaikkakin anonyyminä - ilmoittautui. Olin väärässä ostopaikan suhteen. Minulle kirjanen vaan esiteltiin samassa yhteydessä, kuin muut käsityömessuilta tehdyt ostokset, joten luulin tai kuulin väärin. Kirjanen onkin siis ostettu verkkokaupasta ja sen hinta oli 4 euroa.

Kirjoitin siinä jutussa, että välittömästi tuli mieleeni: "Tämä ei voi olla kotimaista käsityötä!"  Mutta olin siis väärässä, kirjanen on ammatti-ihmisen Suomessa valmistama. Tästä opin erittäin tärkeän asian tuotteen hinnoittelusta. Jos hinta on "liian halpa", se antaa väärän mielikuvan. 

Hinnoittelu on vaikeaa, kaikkein vaikeinta käsityöyrittäjyydessä. Saa kommentoida.

Mervi
(joka lähtee lyhentämään kahdet miesten puuvillahousut hintaan 10 euroa, kun on kerran ennenkin tehnyt sillä samalla hinnalla)

Opetus numero 2: Mieti hinnoittelussa myös sitä, oletko valmis myymään samaan alhaiseen hintaan myös seuraavallla kerralla?

kiinalaiset, suomalaiset ja virolaiset kädet

PERIAATTEELLISTA POHDINTAA KÄSITYÖSTÄ

Tätä kirjoitusta on muokattu myöhemmin saatujen lisätietojen mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa en halunnut ottaa kantaa varsinaisesti työhön, vaan kertoa omista alitajuisista päätelmistäni, mitkä syntyivät arvioidessani kirjan alkuperää ja hintaa. Missään vaiheessa en halunnut aliarvioida vaan päinvastoin todeta, että käsin tehty on käsintehty myös muualla kuin Suomessa.

Sisareni osti käsityömessuilta neulakirjan, joka ei maksanut montaa euroa.
Korjattu tieto: ei ollutkaan käsityömessuilta ostettu, vaan verkkokaupasta.

Ostos on viehättävä ja olisi minulle erittäin tarpeellinen - neulat on AINA hukassa. Aloin tutkia kirjaa tarkemmin. Totesin sen käsin tehdyksi.  Jokainen sivu on huoliteltu pykäpistoin.

Pitsi on käsinvirkattu, ehkä vanha? Pitsit on kiinnitetty käsin.

Sitten seurasi päätelmä, joka tuli "pyytämättä" - Kiinasta tuotu! 

Eihän kukaan myy Suomessa käsintehtyä muutamalla eurolla - eihän? Täytyy olla kiinalaista tekoa.

Entä sitten?

Ainakin itselläni on vahvana tuolla jossain syvälle juurtuneena ajatus, että kiinalainen = huonolaatuinen.
Mutta. Jos kiinalainen nainen on omin käsin ommellut neulakirjan, eikö se ole yhtä hyvä, kuin suomalaisen tekemä.

Vai liittyykö se aliarvostus hintaan. Kun on halpaa, ei voi olla hyvää.

Vai onko se NIIN, että kun se on tuotu Kiinasta, siitä on niin moni välikäsi hyötynyt, että käsityön arvo on matkalla hiipunut?

Vai onko se NIIN, että häpeämme alipalkattujen kiinalaisten hyväksikäyttöä ja siksi emme arvosta edes heidän käsillä tekemiään tuotteita?

Samaa olen pohtinut Viron reissuillani. Olen käynyt usein saman käsityöläisen puodissa. Ikäiseni keski-ikäinen nainen ja hänen äitinsä valmistavat käsin kauniita neuleita. Puodissaan tuo rouva neuloo koko ajan. Olen siis varma, että tuotteet ovat heidän itse tekemiään. Mitä tapahtuu, jos ostan ne, tuon Suomeen ja myyn täällä? Moni sanoo halveksien että "Ai, ne on tuotu Virosta!" Eli siis, onko käsillä tekeminen laivamatkan tuolla puolella eriarvoista kuin tällä puolen? Miksi?

En tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen - tässä vain tällaista pohdintaa ja itsetutkistelua.
Mitä mieltä sinä olet?

Summasummarum. Tuosta neulakirjasta en todellakaan tiedä, onko se tehty Suomessa, Kiinassa tai jossain muualla. Nimikointi puuttuu! Kaunis se on ja mielestäni käsityönä arvokkaampi muutamaa euroa. Ja varmasti kätevä (en ole uskaltanut kokeilla, sillä voisi käydä niin, että sisareni ei saisi omaansa takaisin)

Myöhemmin minulle selvisi, että kirjanen on kuin onkin suomalaista käsityötä. 

Opetus 1: Ainakin myytäviin käsitöihin kannattaa laittaa tieto valmistajasta ja kotimaisuudesta. 

Opetus 2: Hinnoittelua ei kannata tehdä alakanttiin, sillä liian alhainen hinta voi antaa väärän mielikuvan.

Pellavan asiantuntija?

Löytyisikö lukijoistani joku, joka ymmärtää pellavalankojen päälle?

Vaikka putiikkini nimi on Pellavasydän, sillä on luultua vähemmän tekemistä pellavan kanssa. Silloin kun firma perustettiin ja nimeä etsittiin, silloinen liikekumppanini keksi tuon mainion nimen. Olen ollut siihen enemmän kuin tyytyväinen. (Tulen aina vihaiseksi nimistä, joita en osaa lausua tai tiedä, mitä ne tarkoittavat)

Minulle on kertynyt kirpputoreilta aika paljon pellavalankoja. Minusta ne ovat kauniita sellaisenaan - hyvin vähän olen pellavasta mitään tehnyt. Kas, kun en omista kunnollisia kangaspuita. Vain sellaiset pöytäpuut ja nekin vintillä. Joku aika sitten asiakkaistani kaksi sisarusta toivat minulle ison kasan käsityötarvikkeita. Joukossa myös ITSE KASVATETTUA pellavaa.

Samantyyppistä lankaa löytyy paaaaljon enemmänkin

Osaako joku tämän huonon kuvan perusteella kertoa näistä jotain? Erityisesti tietysti kiinnostaa jonkinlainen hinta-arvio ja se, mihin näitä olisi paras käyttää. Itse tulee mieleen saunatekstiilit ja ilman kangaspuita virkkaisin varmaan selänpesintä, pesukinnasta tms. Tuosta keltaisesta en osaa sanoa varmasti, mutta saattaa olla käsinvärjättyä.

Googlettamalla en paljon tietoa löytänyt. Joku rohdinpellava maksoi 100g:n vyynti 13,- ja toisaalla taas 30,- kilo. Tiedosta kiitollisena
Mervi

Onnistuin - paitsi hinnoittelussa!

"Älä ajattele valkoista elefanttia"

 Kuva ei liity tekstiin, mutta valitsin sen siksi, että laitoin juuri kahvin tippumaan. 

Olen päättänyt karttaa pullaa ja keksejä.

Aikaisemmin näytin täällä kuvan asiakkaan takista, joka tuli korjattavaksi. Harkitsin pitkään, mutta ajattelin, ettei kukaan nuori mies käy katsomassa blogiani, joten uskallan...

Korjaustöiden hinnoittelu on mielestäni vielä vaikeampaa kuin uuden valmistaminen. Niinkuin  viimeksi kerroin, olen pihi ja kun mietin hintaa jollekin vetoketjun vaihdolle, en raaski paljon pyytää. (Usein hinnoittelussa mietin, mitä itse maksaisin ja silloin hinta vielä putoaa...)
Korjaustöissä hintaan vaikuttaa
- työn vaikeus
- siihen käytetty aika
- tarvittavat materiaalit
- kiireellisyys
Mutta asiakkaan kannalta hinnan arviointiin liittyy
- ostohinta/uuden vastaavan hinta
- käyttöikä: paljonko takana ja odotettavissa tulevaisuudessa
- tunnearvo
- ainutlaatuisuus

Jotenkin minusta tuntuu, että naiset saattavat helpommin heittää rikkimenneen vaatteen pois - onpahan hyvä syy ostaa uusi! Sensijaan olen nähnyt monta miestä kiikuttamassa vanhaa, rakasta työtakkia korjattavaksi.

Tällainen uusi takki (hinta 89,-) siis tuotiin korjattavaksi. Muutaman päivän päästä kaveri tuli hakemaan valmiin työn. Hinnasta keskusteltaessa kyselin, miltä kymppi kuulostaa? Asiakkaan mielestä se tuntuu ilmaiselta. Vitsinä heitin, että no nostetaan sitten kahteen kymppiin! Hän kertoi, että toinen liike arvioi hinnaksi ainakin 30 euroa, mutta jonotus olisi kestänyt kaksi viikkoa.


Tämäpä poika oli kuin olikin käynyt blogissani. Apua! Nähnyt siis oman takkinsa siellä. No, ei hän siitä pahastunut, vaan antoi luvan laittaa vielä kuvan valmiistakin työstä. Tällaiseen ratkaisuun päädyin. Tuo harmaa nauha sopii mainiosti takin muuhun väritykseen.

Nuorimies oli kuulemma yllättynyt, että tuli parempi, kuin hän oli odottanut! Hmmm...harva sitä tietää, miten hyvä korjausompelija olen, vitsivitsi...) Sovimme, että kun säästi 20,- niin mainostaa sitten sen edestä Pellavasydämen mainiota korjausompelua!

Kuinkahan hyvin menestyisin, jos OSAISIN HINNOITELLA?

                                                                         Mervi pohtii....

Neulakinnas osa 2: Aloitusharjoituksia

Edellisen kirjoitukseni kommentissa pyydettiin kertomaan vaikean projektin etenemisestä. Otan siis hiukan taaksepäin ja näytän, millaiset olivat tulokset ensimmäisestä neulakinnaskurssi-illasta.

Tuossa vasemmalla on pelkkiä solmuja. Näissä tapauksissa en siis päässyt alkusolmua pidemmälle. Sen sijaan oikealla on jo vähän "edistytty".

Tuli elävästi mieleen kansakoulun 3-luokka, kun opeteltiin kutomaan. Miksi ihmeessä opettaja valitsi mustan langan, josta piti kutoa neekerinukke? Kun en erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa, piti purkaa, jos meni laskuissa sekaisin. Rivi oikeaa, rivi nurjaa, oikeaa, nurjaa...Näistäkään yritelmistäni en tunnista, miten päin pitää olla, mikä on oikea ja mikä nurja puoli jne...

Emme siis yrittäneetkään ensimmäisenä iltana tehdä mitään muuta, kuin saada työ ALKUUN. Ensi torstaina sitten enemmän.
                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aika osuvasti on joku etsinut googlessa hakusanalla "elääkö käsityöläinen" ja siten päätynyt tähän blogiini. Näitä hinnoitteluasioita olenkin viime päivinä pähkäillyt todella paljon. Sain minun mittapuuni mukaan ison tilauksen uudelle jälleenmyyjälle (ei minulla kyllä juuri ole vanhojakaan). Nyt on kädet rakoilla, kun olen toteuttamassa tuota tilausta ja siinä samassa katsonut kellosta, kuinka paljon menee aikaan yhden korin virkkaamiseen. Lopputulema on taas kerran se, ettei käsityön tekemisellä todellakaan elä. En voi mitenkään pyytää sellaista hintaa, että tuote vielä menisi jälleenmyyjällä kaupaksi ja että itse saisin siitä kunnollisen tuntipalkan. Miksi se on niin?