Kaikki on huiskin haiskin tai ainakin heikunkeikun!

Pari kuukautta olen suunnitellut putiikin uudistamista. Meillä kävi Kivijalka kuntoon -hankkeeseen kuuluvana projektina mainostoimiston somistaja kertomassa yleisiä asioita myymälämarkkinoinnista. Siinä tunnin sessiossa ei toki pureuduttu kovin syvällisesti meidän putiikin ongelmakohtiin.

Nyt pyysin paikallista somistaja-asiantuntijaa Mirvaa oikein toden teolla uudistamaan myymälämme. Ensin tietysti kesti aikansa, että kypsyin ALOITTAMISELLE. Ehkä tajusin, että kyseessä on iso projekti, joka vaatii paljon fyysistä työtä, mutta myös vanhoista uskomuksista luopumista. Vihdoin saimme päätettyä päivän, jolloin työhön ryhdytään. Se päivä oli eilen. Olin varannut avustajan kuudeksi tunniksi ja lisäksi "omat tyttöni" Arja ja Tanja lupasivat vaihtaa yhden työpäivän täksi lauantaiksi. Lisäksi oli mieheni Aarre raskaimpien hyllyjen kantamisessa.

Näin meitä siis hääri parhaimmillaan 6 jalkaparia edes takaisin - kantaen ja järjestäen.

Olimme toki tehneet Mirvan kanssa (montakin) suunnitelmaa, mihin mikäkin tavararyhmä sijoitetaan. Tarkoitus oli sijoittaa samat tavarat yhteen paikkaan  - langat samaan huoneeseen ja puikot ja koukut niitten yhteyteen, lahjatavarat yhteen paikkaan, askartelutavarat jne.

Tällaista myllerrystä siellä käytiin:

Tässä on meidän asiantuntija Mirva, joka on koulutukseltaan somistaja - niin minä muistelen.

Tässä Tanja, joka on meillä harjoittelemassa myyjän työtä. Ja joutuu tekemään monenmoista - sitähän myyjän työ on. Tanja on erityisen hyvä järjestelemään lankoja hyllyyn.

 Tässä Arja täyttää toista lankahyllyä. Kaikki sukkalangat siirrettiin yhteen hyllyyn.

 Arjalla kaverina avustajani Eija

Paljon on vielä työtä, että kaikki saadaan paikoilleen. Maanantaina on ovet auki, pystymme kyllä toteuttamaan asiakkaan toiveet...

 Työ Mirvan kanssa jatkuu ensi lauantaina. Sitten päästään tekemään viimeistelyä. Lopuksi Mirva vielä uusii mainostekstimme. Se on ollut aina suuri toiveeni.

 Asioita yritettiin katsoa ihan eri tavalla, tuolin voi nostaa pöydälle ja siihen luoda pääsiäisinteriööri.

Ihmeen hyvin jaksoin 8 tuntia seistä jaloillani, vaikka yleensä 5 minuuttiakin on liikaa. Toki tänä aamuna olin reporankana, mutta 13 tuntia unta ja lääkitys, niin nyt on olo taas kohtalainen. Sen kyllä huomasin, että yksi ja toinen tästä porukasta kävi välillä pilleripurkilla - melkein kaikki kun olemme jo lähellä kuudenkympin ikää...

Pellavasydämen Mervi

Me

Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.

Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.

Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.

Naamat varjossa

Mulla on punainen kenkä

me jäädään epämääräisen sälän varjoon

Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin

Hassu ilme

Nyt olis aika hyvä

 Juu ei. Vaikka on yhtenevä värimaailma, niin asussa kuin huulipunassakin!

Seuraavaksi suunniteltiin lankakuvaa. Vein ulos pakkaseen eri merkkisiä lankakeriä. 

En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: "mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?"

Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN  -  se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.

Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi - ja teidän - iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.

Arja totesi: "Nyt olen urani huipulla!" ja sehän piti tietysti kuvata.

Ostin - tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä - tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.

Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.

Pellavasydämen Mervi 

Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.

Ja taas meitä on monta ja yksi peitto

Tällä viikolla Pellavasydämessä aloitti  uuden harjoittelujakson Tanja, joka on kotoisin Bulgariasta. Hän opettelee suomen kieltä, mutta suorittaa myös myyjän kurssia. Työssä harjoittelu kestää kolme viikkoa. Tanja varmaankin tykkää meistä, kun halusi tulla uudelleen samaan paikkaan!

Tanjalta opimme paljon uutta. Ensinnäkin hänen kotimaansa tapoja, ruokia ja käsityötapoja. Isoäiti on opettanut Tanjalla "kummallisen" tavan neuloa ja sitä sitten ihmettelemme yhdessä asiakkaiden kanssa.

Lanka kulkee niskan kautta ja erikoisella tavalla sitä kierretään myös sormen  ympärille.
Tanja on nopea oppimaan ja hänellä on hyvä muisti - ainut hyvämuistinen meistä - ja sen kyllä huomaa käytännössä. Lisäksi Tanjalta käy helposti opetella uusia työtapoja netistä ja Youtubesta. Pelkästään kuvaa katsomalla hän opetteli intialaisen peukalon ja se on muuten tosi hyvä malli.

Koska kielitaitonsa on vielä keskeneräinen, Tanja ei kovasti mieli asiakaspalveluun. Kaikkein mieluiten hän istuskelee vähän syrjässä ja kutoo tai virkkaa. Samalla hän kuuntelee intensiivisesti ja yrittää saada selvää meidän ukilaisesta murteesta, joka on lyhyttä ja nopeaa. Kuulemma noin puolet hän ymmärtää, jos me Arjan kanssa vilkkaasti keskustelemme. Tanja haluaa puhua virheetöntä kieltä, joten tahti ei ole kovin nopea. Mutta koko ajan huomaamme edistystä!

Tässä on Tanjan virkkaama kaunis vauvanpeitto. Mitoitukseltaan suunniteltu vaunuihin.

Tämä erikokoisista neliöistä virkattu peitto on Pellavasydämessä myytävänä, hinta 50 euroa.

Yhtä (siis AINAKIN yhtä) asiaa Tanja ihmettelee: "Miksi aina harmaata?" Pyysin häntä neulomaan tytölle lapaset - harmaat. Ja että VAUVALLEKIN harmaa peitto, miksi ihmeessä? Nii-ih, sanos muuta. Mutta kun se on nyt IN. Kaikki nuoret äidit haluavat vauvalleen harmaata.

Pellavasydämen Mervi

Viikko alkaa mukavasti

Ei tässä mitään ihmeellistä mukavaa ole, jos sitä odotit... Ihan tavallista mukavaa vain! Mun viikko alkaa virallisesti näin tiistaina, koska maanantaina on vapaapäivä, ja se jää ikäänkuin pois laskuista.

Eilen kävin parturissa ja nyt on taas ihan lyhyet hiukset - ei, ei ole nyt kuvaa, ehkä huomenna? Sitten kävin lääkärissä. Nuori tod.näk. aika kokematon lääkäri oli ihmeissään minun kanssani, kun ilmoitin heti kättelyssä, että mulla on sitten neljä asiaa. Se raukka tokaisikin jossain välissä, että hänen keskittymiskykynsä herpaantuu...

Hassu juttu, että ensin pitää kuunnella sydäntä, vaikkei mun vaivani ole siellä päinkään. Eikä ihan varmasti johdu sydämestä. Ehkä sillä toimenpiteellä saa lääkäri vähän miettimisaikaa? Kävin hoitajilta tilaamassa uuden ajan, kun ei kaikkia vaivoja kumminkaan keritty vatvoa. Siinä samalla tarjoutuivat mittaamaan hemoglobiinin, joka oli sairaalasta lähtiessä vain 90. Nyt oli 140. Ei siis vaivat siitäkään johdu. Toki muistelin, että hb saattaa nousta myös elimistön kuivumisen johdosta. Pidän sitä enemmänkin totuudellisena kuin vaihtoehtoa, että olisin syönyt niin terveellisesti.

Tänään oli Katariinan toinen päivä töissä Pellavasydämessä. Paljon saimme aikaan. Siis hän sai. Minun päiväni meni asiakkaiden kanssa rupatellessa ja avustajan kanssa toimistoa siivotessa. Niinpä, en saanut siis mitään valmista aikaiseksi. Katariina sen sijaan nimikoi asiakkaan kastepukuun nimen ja päiväyksen (1h), otti vastaan toisen asiakkaan housun vyötärön suurennoksen ja teki sen valmiiksi, lähetti asiakkaalle  viestin, että saa hakea ja aloitti vielä toisena asiakastilauksena villasukan neulomisen.

Nyt muuten tuotteiden ja varsinkin korjausompelun hinnoittelu saa uuden ulottuvuuden. Nyt sen ymmärrän, että työn laskutus pitää/pitäisi suunnitella niin, että sillä katetaan työntekijän palkka, palkan sivukulut ja vielä "voittoa" kiinteisiin kuluihin. Mun omalla ajallanihan ei ole mitään arvoa, vai onko?

Omituiselta noin yhtäkkiä nähtynä vaikuttaa Katariinan työskentelyasento. 

Saattoi siinä asiakaskin vähän ihmetellä?

Satoja kukkia on tässä upeassa kaktuksessa, joka jälleen ilahduttaa asiakkaita heti sisääntullessa. Moni kysyy "onko se oikea?" 

Pellavasydämen Mervi

Kyl nyy kelppa, ko o Katariina

Noin sanois raumlainen ja täkäläinen myös.

Tänään Pellavasydämessä aloitti työnsä Katariina. Koko alkuviikon olen sitä odottanut ja itsekseni todennutkin, että miten minä olen pärjännytkään ilman....

Meillä on paljon yhteistä Katariinan kanssa, mutta myös sopivasti erilaisuutta. Voimme siis oppia toinen toisiltamme. Katariina on käsityöntaitaja ja osaa melkein mitä vaan. Heti huomasin, että minun kannattaa ottaa oppia hänen järjestelmällisyydestään: ah, miten hienosti jollain on työtarvikkeet järjestyksessä!

Katariinan luvalla laitan tähän kuvan hänestä ja  ensimmäisestä työstään. Asiakkaan tilaustyö, iso neulottu tilkkupeitto tuli fiksausta varten.

Noh, justiin meni silmät kiinni

Tarkkaa työtä!

Nyt olen toivorikkaalla mielellä, ehkä saamme paikat järjestykseen ja selviämme kunnialla joulumyynnistä. Muutamat kurssitkin vielä pidämme, sukkakurssi heti parin viikon päästä.

Huomenna pidän vapaapäivän ja menemme sukujuhliin. Mieheni siskontyttö on saanut pojan ja samalla juhlitaan avioliiton ja lapsen siunaamista. Saan kaipaamaani vaihtelua. Pirkko tulee puotipuksuksi.

Kivaa!

Pellavasydämen Mervi

Apua

Arvatkaas kuinka hyvin hommat putiikissa hoituu, kun on neljä ihmistä asialla? Noooh... silloin koottiin kangaspuita. Olin minä, yksi kaksi kolme. Siis Pirkko, henk.koht.avustaja ja uusi apulainen, Ripsa.

Ripsa on meillä työharjoittelussa seuraavat 3 kuukautta, eli toukokuun loppuun asti. Varsinaisesti hän opiskelee myyjän hommia, mutta eihän niitä meillä koko ajaksi riitä. Teemme siis yhdessä kaikenlaista. Koska näyttötutkintoon sisältyy myös tuotetietoutta, on Ripsa aloittanut opiskelun langoista. Hyvin on jo hallussa Step, Pallas ja Salla -langat. Ja kerät myös hyllyssä järjestyksessä.

Sitten kun väsymme, vetäydymme takahuoneeseen kutomaan sukkia. 

Ripsakin on jo kutonut/neulonut melkein 2 cm sukan vartta! 

Minä opettelen opettamaan oikeakätistä ja Ripsa opettelee oppimaan, hyvä yhteispeli.

Eikös olekin värit kohdallaan tässä otoksessa!

Aika "täyteläiseltä" näyttää tausta. Jotenkin mun työhuoneeni on taas räjähtänyt käsiin. Hyvä, että itse mahtuu joukkoon. Mutta hiljaa hyvää tulee, siivoamme, jahka ehdimme. Onhan tässä koko kevät aikaa.

Pellavasydämen Mervi

Niin äkkiä aika kuluu...

Puoli vuotta on mennyt yhdessä hurauksessa! Tänään tuli päätökseen pikku-Mervin "työura" Pellavasydämessä. Vähän haikeissa tunnelmissä vietimme viimeistä yhteistä päivää. Onneksi en jää aivan tyhjän päälle, sillä Lissu on vielä ainakin vähän aikaa apunani.

Joku aika sitten minulle soitti kolmas työharjoittelusta kiinnostunut työntekijä ja hänen kanssaan oli puhetta maaliskuun alusta - silloin olisi taas "tilaa" yhdelle harjoittelijalle. Olin vaan niin typerä, etten ottanut nimeä tai puhelinnumeroa ylös, joten en voi tarkistaa, mikä on tilanne nyt. Odotamme siis jännityksellä huomista aamua, onko meitä kaksi vai kolme....

Tänään oli arvonlisäverojen ilmoittamisen ja maksamisen viimeinen eräpäivä. Erittäin ikävää maksaa kerralla koko vuoden alvit. Kirjanpitäjäni on toki tämän tästä tuonut minulle laskelmia, että "maksa nyt vähän kerrallaan", mutta minähän en ole ottanut kuuleviin korviini viisasta neuvoa. Nyt oli siis iiiiiso lasku maksettavana. Rahoja kasaan riipiessäni pohdin taas tämän yrittämisen mielekkyyttä.

Toisaalta ja toisaalta....

Pellavasydämen Mervi
ps. kamera on taas hukassa, joten ei ainukaistakaan kuvaa ole tähän lisättävissä. Ei -  mutta näytänpä teille vanhan, pöhkön kuvan! En muista, tuliko tästä mainosta, mutta sellainen oli alunperin tarkoitus. Yrittäjän on uskallettava laittaa itsensä likoon....

Kaikki muut paitsi pusero ja silmälasit on Pellavasydämen tuotteita.

Asioilla on tapana järjestyä

...aina ei vaan jaksaisi odottaa!

Juuri nyt on sellainen olo, että "tunnelin päässä näkyy valoa".

Uusi, isompi liiketila on helpottanut paljon. Olen saanut siirrettyä kotoa putiikkiin kuuluvat tavarat sinne, joten koti alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta. Lisäksi olen jaksanut/on ollut aikaa hiukan järjestellä paikkoja - tyyliin yksi huone päivässä - ja olen jopa suunnittelemassa uusia sisustuksia!

Luonteeni on kahtiajakoinen; toisaalta rakastan järjestystä ja siisteyttä, mutta boheemi puoli minussa jättää tavarat milloin mihinkin, eikä ollenkaan vaivaannu, vaikka joutuukin puikkelehtimaan ajelehtivien tavaroiden lomitse. Mutta huomaan kyllä hermojeni lepäävän ja mieleni tasoittuvan, kun saan järjestystä aikaiseksi.

Nyt tulee paras asia: olen saanut apulaisen! Putiikkiin tulee huomenaamulla pikku-Mervi. Arvaatte kyllä mistä moinen etuliite. Kuulumme samaan "sukulaisporukkaan", vaikka emme sukua olekaan ja näin meidät Mervit erotetaan toisistamme.

Mervi tulee työvoimatoimiston kautta nimikkeellä "työelämään valmennus". Tämä on hänen toinen työpaikkansa elämänsä aikana. Iso-Mervi ja pikku-Mervi ovat molemmat oikein tyytyväisiä. Iso siksi, että saa työtilat putiikissa järjestykseen ja pääsee aloittelemaan joulutuotteiden valmistusta. Toisekseen työpäivät helpottuvat suunnattomasti, kun on joku, joka kahdella kädellä hoitelee asioita. Pikku-Mervi siksi, että tykkää kauniista tavaroista ja kokee tämän työympäristön mukavana paikkana harjoitella töissäoloa ja itseluottamuksen vahvistamista.

Ihanaa!

iso-Mervi