Puikot järjestykseen

Olen yrittänyt monenlaista systeemiä säilöä puikkoja, mutta mikään tähän astisista ei ole toiminut. Ymmärrän, ettei toimikaan, jos ei käytön jälkeen palauta takaisin paikoilleen... Tämä idea ei ole omani, vaan bongasin sen jostain facebookin käsityöryhmästä.

Tokmannin hammasharjakotelot!

Vähän jännitin, että mahtuvatko, että onko nämä nyt ne oikeat? Otin kuitenkin koko hyllyn tyhjäksi! Nyt minulle jäikin vielä tyhjiä vastaisuuden varalle.

Tärkeää on tietysti merkitä, mitä kokoa missäkin kotelossa on. Permanent tussi on tähän oikea. Ihan värisuoraa en näistä saanut, mutta suunnilleen. Punaisissa on pienet, sinisissä noin kolmoset ja keltaisissa paksut.

Seuraavaksi piti miettiä, miten nämä kotelot säilytän helposti saatavilla. Otin pois myynnistä tällaisen ompelukorin, jonka alaosaan puikkokotelot mahtuvat hyvin. Kaunis ja sisustukseen mainiosti sopiva.

Seuraava vaihe on opetella täsmälliseksi. Että laittaa puikot AINA TAKAISIN. Ja vielä pitäisi keksiä pyöröpuikoille hyvä systeemi - onko ehdotuksia?

Pellavasydämen Mervi

järjestelmällisyyttä oppimassa

Nuorena pidin tavarat järjestyksessä ja tiesin tarkkaan, missä mikäkin on. Olen lähes varma, että siinä vaiheessa, kun luovuus minussa "puhkesi kukkaan" ilmestyi myös kaaos elämääni. Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaista?

Minulla on MUKA AINA niin KIIRE, etten ehdi laittaa tavaroita TAKAISIN paikoilleen. Oikeasti minulla on aikaa vaikka muilla jakaa - olen vain laiska, huolimaton ja saamaton. Paitsi että nyt kaikki muuttuu, hih!

Olen päättänyt ottaa opiskelun tosissani. Teen kaiken huolellisesti, niin kuin kuuluu - aikaa ja vaivojani säästelemättä. Kotitehtävät olen tehnyt kuuliaisesti, jopa vähän enemmän kuin on käsketty. Kun taannoin siivosimme toimistoani, löysimme monta ylipursuavaa kansiota kurssimateriaaleista, jotka oli vaan työnnetty pois käsistä. Sellaisenaan ne ovat täysin turhia, käyttökelvottomia ja päätyivät roskiin.

Nyt olen tehnyt suunnitelman koulumateriaalien tehokkaaseen säilomiseen. Minulla on oikein koulupöytä, vähän normista poiketen kuitenkin. Tällä ei tehdä töitä, mutta säilytetään kouluun liittyvät jutut. Samoin koulureppu on poikkeava, minulla se on koulukori.

Hävitin em. siivouksessa kaikki tyhjät mapit, mutta onneksi yksi jäi. Nyt sitä tarvitaan. Toisessa mapissa on irtiotettavat muovitaskut, siihen säilöän piirretyt kaavat. Tässäkin ylitin itseni - otan lehden kuvasta kopion mukaan kaavojen etusivuksi.

Toivon, että järjestelmällisyys tarttuisi muuhunkin säilyttämiseen. Kun kotitehtävänä oli tukikankaisiin tutustuminen, sain puhtia järjestellä meidän ompelimon laatikossa hujanhajan olleet tukikangaspalaset. Nyt on hieno!

Tuntuuko nämä ajatukset sinusta hassuilta? 
Onko sinulle itsestäänselvää, että tavarat pidetään järjestyksessä?
Minä vain toivon, että vanhanakin voi oppia uusia taitoja ja minun kaaokseni alkaa selkiytyä....

Pellavasydämen Mervi

Napit pusseihin ja järjestykseen

Olin puhunut vakuumipakkauslaitteen ostamista. Mieheni löysikin sellaisen kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi. Suhtauduin kapineeseen varauksella: että toimiiko edes... Mukana ei ollut tietystikään mitään käyttöohjetta, joten kaapin perukoille unohtui se.

Eilen sattui kohdalle avustaja, joka hallitsee laitteen käytön ja neuvoi sen minulle. Iltapäivä menikin sitten pienessä pipertämisessä, mitä hommaa normaalisti inhoan. Nyt vaan asennoiduin toisin ja äkkiä olikin napit lajiteltu omiin pussukoihinsa.

Tällainen laite:

Sain asiakkaalta paljon paljon nappeja. Hän oli saanut ne sukulaisen kaupan jäämistöstä. Jos olisin pakannut kaikki pieniin minigrip-pusseihin, olisi hommalle tullut koko lailla hintaa, kun yht'äkkiä en mistään saanut hankittua "halpis"- minigrippejä.

Avattuna laite näyttää tältä. Takaosassa on pussimateriaalia, mikä onneksi oli valmiina tässä minun ilmaisversiossani. Tiedä sitten, löydänkö samanlaisia, kun loppuu?

Tuossa keskellä on pieni musta "imuri" johonka pussi asetellaan ja se imee ilmat pois. Suuttimen edessä kulkee metallilanka, joka kuumenee ja sulattaa pussin suun kiinni.

Nyt tarvitsin ihan pieniä pusseja, joten tein ensin soiron, jonka sitten palastelin pieniksi.

Kun painaa kantta keskeltä, tapahtuu ilman poisto ja kun painaa reunoilta, muovi sulaa kiinni muodostaen pitävän sauman. Ilmaa poistettaessa palaa vihreä valo ja kuuluu hurinaa. Kun taas tekee liimauksen, syttyy punainen valo.

Ensin teen pitkän pussin koko laitteen leveydelta....

.... sitten pitkä pussi pätkitään pieniksi pussukoiksi.

Nyt minulla on iso kasa sieviä pikkupusseja ja napit lajiteltuina. Huono puoli näissä on se, ettei pussia voi aukaista ja uudelleen sulkea.

Tosi kätevää! Toinen käyttö tälle laitteelle on postituksessa. Lankakerän (tai mitä tahansa pehmeää) saa imaistua littanaksi, jolloin sen voi postittaa kirjeenä. Toki laitteen leveys asettaa rajoitteen. Kovin isoa pakettia tuolla ei saa ilmatiivistettyä eli vakuumipakattua.

Pellavasydämen Mervi

Askartelua ja ajatuksia

Tänään minulla on ollut sellainen "elämä hallinnassa" -päivä. Ehkä vähän liian vahvasti ilmaistu, mutta tarkoitan sellaista hyvää, rauhallista mieltä, kun suurinpiirtein on hommat hanskassa. Yrittäjän elämä lipsahtaa helposti kaaokseksi, kun työtä on liikaa, muistettavaa liikaa ja aikaa liian vähän.

Kuinka monta kivaa askaretta sitä siirtääkään sinne "sittenjoskuskunonaikaa". Harvoin sitä tulee.

Nyt, kun putiikissa on puhaltanut uudet tuulet, on kiva keksiä vielä jotain uutta.

Ennen tätä ilmeen uudistamista putiikissa oli ahdistavaa: tavaraa aivan liikaa, kaikki paikat täynnä, tunkkaista ja epäjärjestystä. Jo ennen kuin tähän "puhdistukseen" ryhdyttiin, mietin, että onko jotain karsittavaa. Suostuin miettimään, että onko valikoima turhan runsas. Eikö olekin jonkun verran tuotteita, jotka eivät myy oikeastaan ollenkaan? Tein karkean periaatepäätöksen, että karsin valmiiden tuotteiden määrää ja lisään käsityötarvikkeita. Jonkun verran yksittäistuotteita laitettiin alennusmyyntiin. (Jälkeenpäin huomasin kylläkin, etteivät tehneet kauppansa edes alle puolen hinnan. Mitä se kertoo?)

Yksi tuoteryhmä, joka saa lähteä, on kortit. Minulla oli kokonainen lattialla seisova korttiteline myymälässä ja toinen varastossa. Kun napsin siitä kortit pois, ne mahtuivat oikein hyvin pariin laatikkoon. Lattiatilaa vapautui, samoin varastoon tuli kaivattua lisätilaa.

Minulle on kehittynyt kummallinen asennoituminen huonosti kauppansa tekeviin tuotteisiin. Sijoitan ne yleensä piiloon tai hyllyn perälle ajatuksella "ei niitä kukaan kuitenkaan osta". Ihan hassua.
Nyt päätin rykäistä näiden viimeisten käsin tehtyjen korttien kanssa.

Ensin ripottelin muutamia aihepiirejä koskevia kortteja eri puolille myymälää.

Sain heti huomata tuloksen. Välittömästi myin kortin, joka oli näin laitettu ESILLE. Loput kortit jätin laatikkoon, mutta päätin tehdä niille välilehdet, jotta eri aihepiirit erottuisivat.

Ensin etsin pahvin. Totesin sen liian pliisuksi ja innostuin vähän "koristelemaan" sitä. En jaksanut sentään lähteä leikkuria hakemaan, mutta muistin, että minullahan on kuviosakset. Aika pölyiset olivat, kun ei ole vuosiin käytetty.

 Pitkästä aikaa pääsivät käyttöön myös hienot metallitussit. Valitsin kultaisen.

Nyt meillä on kortit mielestäni aika hienosti esillä. Voihan se olla, että joudun pyörtämään päätökseni, ettei kortteja enää myytäisi....

Jollekin toiselle tämä olisi ihan peace of cake, muttei minulle. Yleensä menen sieltä, missä aita on matalin ja mahdollisimman vähällä vaivalla. Tämä oli lähes ylivoimainen suoritus. (Korttien tekeminen on ihan nounou) Ja tarvikkeet jäivät kyllä odottamaan huomista avustajaa, joka näppärästi käy ne laittamassa paikoilleen.

Olen muuten oppinut siihen, että kaikki tavarat pitää olla aina samassa paikassa. Ihmeellisen hyvin nimittäin osaan ohjata avustajaa hakemaan esim. vasaraa: "Se on sähkökaapin vasemman puoleisen hyllyn ylätasolla".... Tai viemään nahkapalat paikoilleen: "Lankahuoneen keskilattiahyllyn ikkunan puolella keskimmäisellä hyllyllä. Sillai.

Pellavasydämen Mervi

Välivaihe

Kylläpä Pellavasydän on raikastunut! Tilaa näyttäisi olevan paljon enemmän, enää ei ole tukkoinen olo. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin. Taitaa olla kylläkin niin, että tavara on kasautunut takahuoneisiin, missä on kaaos.

Vielä on paljon keskeneräistä, mutta olen iän myötä oppinut onnekseni sietämään keskeneräisyyttä. Enää ei kaikkea tarvitse saada sillä samalla sekunnilla. Tänään olisin ollut täällä aivan yksin, mutta sentään avustaja saapui paikalle. Tulikin ihan uusi tuttavuus, nuori mies, kanssani lankakeriä järjestelemään! Hyvin meiltä yhteistyö sujui.

Kassatiski siirrettiin eri paikkaan ja tuntuu oikein hyvältä. Nyt ei ole turvallista nurkkausta, johon voi kerätä monen moista sälää, vaan kaikki on näkyvillä. Luulisin, että tulee paremmin pidettyä tavaramäärä hallinnassa.

Kun toinen katselee tiloja, hän näkee ne erilailla. Nyt tuonne ylös hyllynpäälle on sijoitettu ihan erilaisia tavaroita - siellä on nuken lullu, jolla äitini on leikkinyt joskus 80 vuotta sitten.

Puutuotteet on yhdessä paikassa

 

Askartelutarvikkeet on myös keskitetty kahteen hyllyyn.

Hyllyn päätyyn on somistettu pääsiäisen keltaista ja kevään vihreää.

 

Vain nämä sinivalkoiset langat jäivät erilleen muista langoista, jotka kaikki ovat yhdessä lankahuoneessa.

Piikkiseinäkkeestä otettiin puikot ja koukut pois ja nyt katsomme, josko niiden sijoittelu onnistuu hyllyyn.

Puuvillalangat siirrettiin eteisestä lankahuoneeseen muiden lankojen joukkoon. Näin ollen ei tarvitse juoksuttaa asiakasta edestakaisin.

Miehelleni näytti tuottavan tuskaa suostua ottamaan tästä väliköstä siihen neuvola-aikana sijoitettu muistitaulu pois. Nyt siitä pääsee valo siintämään muutoin niin pimeään eteiseen. Eipä olisi tullut minulle mieleen... Ensin tähän suunnittelimme lisätä hylly, mutta ehkäpä ei laitetakaan. Joskaan ei kuitenkaan tätä lipastoakaan, kun ei se ihan kunnolla tuohon mahdu.

Tämän alla olevan kuvan otin eilen, nyt tämäkin sotku on jo selvitetty!

On meillä niiiiin upeat lankahyllyt että! 

Tämä nyt vielä vähän arveluttaa: saadaanko puikot ja koukut kunnolla esille?

 

Matonkuteet on entisessä keittiössä. Vähän kulman takana, mutta siellä siististi ja selkeästi esillä.

Nyt on hyllyillä tilaa ja kaikki tavarat erottuvat, eivätkä jää toisten alle piiloon.

Tämän viikon jatkamme järjestelyjä ja lauantaina on huippuhetki, kun somistaja-Mirva tulee saattamaan työn loppuun. Ja sen jälkeen on vielä kaikkein ihanin vaihe: saamme uudet kyltit ja mainokset. Mirva osaa hommansa.

Pellavasydämen Mervi