Kuka huomasi?

Aika ajoin mieleeni on pompahtanut idea blogista, joka käsittelisi käsityöläisten verotusasioita. Syystä että kaikkien aikojen suosituimmaksi postaukseksi on noussut kirjoitukseni "Pitääkö käsitöistä maksaa veroa?". Aikaa tästä on kulunut jo kolme vuotta, mutta vieläkin saan tämän tästä sähköpostiini kysymyksiä aiheesta.

Eilen illalla testasin ideaa keskustellen mieheni kanssa. Kun sain puoltavan lausunnon ja lupauksen avustaa tehtävässä, nousin istuimeltani ja tein sen. Tämä tapahtui kympin uutisten jälkeen. Kahdelta menin nukkumaan. Verotusblogi oli syntynyt ja sen ensimmäinen aloitustekti julkaistu.

Jotkut teistä olette jo oikealla olevista linkeistä ko. blogin bonganneet, koskapa täältä on jokunen lukija sinne eksynyt. Kyseessä on siis tämä verotusblogi.

Tarkoitus on keskittyä pelkästään verotusasioihin. Lisätavoitteena pitäytyä käsityöläisten - yrittäjien, mutta myös harrastajien - ongelmissa. Tai ne mitään ongelmia tarvitse olla, mieluummin selvittää asioita, ennen kuin niistä ehtii tulla ongelmia.

Ajatuksena on avata verotuksen perusasioita yksinkertaisesti ja kansantajuisesti. Mahdollisuuksien mukaan vastaan myös kysymyksiin. Perusperiaate on se, etten kirjoita mitään, mitä en varmasti tiedä tai saa tarkistettua. Itseäni raivostuttaa kaikkinainen muka-tieto, mitä esim. facebookin käsityöryhmissä auliisti jaetaan.

Sinne siis!


Nyt on Pellavasydän-blogilla 200 lukijaa. Eipäs... tämä oli tilanne eilen illalla, mutta nyt luettelo näyttääkin jo 201 lukijaa. Se 200. bloggerin kautta rekisteröitynyt lukija oli Harlessi. Kuka sitten oletkin, laitapa tarkempaa tietoa osoitteineen sähköpostiini, niin saat lupaamani yllätyksen. mervi.lamminen@uusikaupunki.fi


Ja tunikarintamalla on palattu arkeen. Turvallinen harmaa on aina varma valinta, vai mitä?

Pellavasydämen Mervi

Yrittäjän työteveys ja vähän verotuksestakin

Ei kukaan yrittäjän työterveydestä huolehdi, jos ei sitä ihan itse tee. Ei tule fysioterapeutti tarkastamaan työpaikan ergonomiaa, jollei itse kutsu ja maksa ja tuskin monikaan niin tekee.Taukojumpasta ei kukaan muu huolehdi. Ei tarjoa työnantaja hierontaa, eikä edes tyky-toimintaa. Kaiken tämän muistan siltä ajalta, kun olin palkkatöissä valtion virastossa.

Hassua, että juttelen monen asiakkaan kanssa siitä, miten rentouttavaa käsitöiden tekeminen on. On se, mutta myös päinvastoin. Itselläni on nyt ollut jo toista viikkoa keskeytymätön päänsärky, jonka syy lienee juuri käsitöiden tekemisessä. Hartiat on jumissa, veri ei kierrä ja siinä se.Vaikka syön kourallisen lääkkeitä ja vahvoja särkylääkkeitäkin 6 pilleriä päivässä, kipu ei hellitä.

Tänään oli taas kotipäivä ja soitin heti aamulla parturin - se meni tiistaille. Sitten soitin hierojalle ja sainkin ajan heti tälle päivälle. Aah! Oli se ihanaa ja niin kallista. Samassa paikassa hoitui sekä hieronta että hiusten pesu ja leikkaus, koko lysti maksoi 65 euroa. Eikä saa euroakaan vähentää mistään. *)

Pidin 40 euroa kalliina tunnin hieronnasta. Tai no, tarkoitan, että olen yleensä selvinnyt pienemmällä maksulla. Ei kai 40 euron tuntipalkka nyt kohtuuton ole? Jälkeenpäin oli kyllä lähes kivuton olo ja niin rentoutunut. Niska-hartiaseudun hierontaan lisättiin kasvohieronta. En ole koskaan ollut sellaisessa. Jälkeenpäin soimasin itseäni siitä, etten kysynyt hintaa ja vähän ihmettelin, ettei hierojakaan kysynyt kuinka paljon tai kuinka kauan haluan hierottavan.

Sitten taas pieni verovinkki:

*) Yrittäjä EI SAA VÄHENTÄÄ hierontakuluja verotuksessa. Ne ovat tavanomaisia elantokuluja. Muistan aikaisemmin hierojan nimenomaan kuittia antaessaan kehottaneen liittämään sen verotukseen. "Menee kaikilta läpi" hän lisäsi. Taas tullaan näihin suusta suuhun - legendoihin. Moni luulee monesta asiasta, että verottaja hyväksyy, kun ei ole mitään perästä kuulunut. Mutta eihän verottaja näe kirjanpitosi tietoja, paitsi jos tehdään verotarkastus. Kirjanpitäjän pitäisi olla tietoinen, eikä lisätä (=vähentää) asioita, jotka eivät ole vähennyskelpoisia.

Ikävä puoli juuri nyt on se, että päänsärky jatkuu aika kovana. Vain pienen hetken tauko ja sitten se takominen alkoi taas. Ehkä pitää määrätä itsensä useammin taukojumpalle?

Mitä sinä maksat hieronnasta? Onko tuo 40 euroa paljon vai vähän vai kohtuullinen?

Pellavasydämen Mervi

Pitääkö käsitöistä maksaa veroa?

Tämä taitaa olla kaikkein suosituin kirjoitukseni. Nyt minua kiinnostaisi, mistä lukijat tänne tulevat? Olisitko kiltti ja kertoisit kommenttina, mistä sait vinkin tai linkin tähän blogiin ja tähän kirjoitukseen?

Olen perustanut uuden blogin pelkästään käsityöläisen verotusta valaisemaan. Verotusblogi.

Olen kirjoittanut käsitöiden veronalaisuudesta kirjoittaessani myyntitilistä. Eräs lukija halusi vielä tarkennusta asiaan ja lupasin kirjoittaa aiheesta tarkennuksen/kertauksen. Tässä siis kertaus. Kertaus on opintojen äiti.
 
Olen kertonutkin, että työurani tein verotoimistossa, mutta monet asiat ovat sen jälkeen muuttuneet enkä ole tietojani päivittänyt. Tässäkin asiassa siis käännyin puolisoni puoleen, joka työskentelee verotoimistossa arvonlisäveron asiantuntijana ja toimii myös paikallisen verotoimiston esimiehenä, joten hänen sanaansa voin luottaa (eikös virkamiehiin aina...?)

Tein myös kokeen. Soitin verotoimiston palvelunumeroon 020 697 054. Tämä numero on tarkoitettu palkansaajille (yrittäjille on oma numero, arvonlisäverolle omansa jne...) Puhelu ohjautuu valtakunnalliseen numeroon, joten omasta verotoimistosta tässä numerossa ei tod.näk. vastata. Joskus se on ihan toivottavaakin - voi soittaa anonyymina. Kysyin, että "pitääkö käsitöiden myymisestä maksaa veroa?" Vastaus oli että kyllä. Jatkoin: "Eikö ole olemassa joku raja, minkä jälkeen vasta veroa menee?" Ei ole. "No, mitä sitten pitää tehdä, jos on tuloja käsitöiden myymisestä?" Virkailija kertoi, miten tulot ilmoitetaan veroilmoituksella.


Nämä kaksi viranomaista vahvistivat vielä sen käsityksen, minkä jo aiemminkin ilmaisin:
Kaikki käsitöiden myyminen on veronalaista tuloa. Ilman minkäänlaista alarajaa.

Jokaisen myyntituloja saavan käsityöläisen kannattaa opetella ainakin sen verran kirjanpitoa, että laittaa ylös
- tapahtumien päivämäärän
- ostot 
- myynnit

Kaikki tulojen saamiseksi syntyneet kulut voi vähentää. Neulat, langat, kankaat, puikot, ohjeet, myyntipaikan vuokra, sähkö jne. nämä vähennetään tuloista. Kalliimpien esim. ompelukoneiden ostot voidaan jakaa useammalle vuodelle, verotoimistosta kannattaa kysellä neuvoa tällaisessa tapauksessa. Kotona työskentelevän on mahdollista tehdä myös työhuonevähennys.

Tulot menoilla vähennettynä, eli voitto, lisätään veroilmoitukseen kohtaan 1.4. muut ansiotulot.

Jos joku ei saa mitään muuta tuloa kuin käsitöiden myyntitulot - ei siis opintorahaa, työttömyys- sairaus-, tai äitiyspäivärahaa, ei eläkettä eikä ollenkaan palkkatuloja, niin ainoastaan tällöin on olemassa tuloraja, jonka alle veroa ei vielä mene. Tämä koskee muitakin tuloja - hyvin pienen eläkkeen saaja ei joudu maksamaan veroa. Silloinkin tulo on verotettavaa. (Veroa vaan ei mene, jos vähennykset ovat yhtä suuret kuin tulot)

Tässä kaikessa puhutaan siis tuloverosta. Toinen asia on arvonlisävero (ennen puhuttiin liikevaihtoverosta). Siinä on olemassa raja 8500 euroa. Jos yrittäjän kokonaismyynti = liikevaihto ylittää tuon summan, hän on arvonlisäverovelvollinen. Mutta se onkin sitten aivan toinen juttu. Siihen puutun vain, jos joku lukijoista erikseen pyytää...

Että näin, amatöörimäisesti esitettynä. Epäselvää?
Lisäys 9.10.15  Verotusasioita käsitellään hiukkasen laajemmin toisessa blogissani: http://verotusblogi.blogspot.fi/


ps. Kaikille omille myyjilleni kerron, että minä en koskaan tarkista kenenkään kohdalla, onko hän ilmoittanut pienet sukankutomistulonsa verottajalle, enkä missään tapauksessa niitä myöskään verotoimistoon ilmoita. Jokainen huolehtikoon ja päättäköön itse.

Näin kuivan tekstin jälkeen pitää lisätä jotain mukavaa. Em. verottajan kanssa avioliittovuosia tuli tällä viikolla täyteen 34 ja sain ruusukimpun sävy sävyyn keittiön verhojen kanssa. Tässä kuvassa kyllä jo vähän nuupahtaneita...

Myyntili ja verotus

Verotus on monen mielestä inhottava sana. Olen tehnyt työurani verotoimistossa, enkä voinut kuvitella itselleni mukavampaa työtä ja työyhteisöä. Nyt en juuri uskalla verotukseen ottaa kantaa, asiat muuttuvat niin nopeasti.

Käsitöiden tekemiseenkin verottaja puuttuu. Usein kuulee väitettävän, että on joku raja, minkä jälkeen vasta pitää ilmoittaa esim. käsitöitä tekemällä saadut tulot. Se ei pidä paikkaansa. Neuvonkin kaikkia käsitöitään myyviä pitämään tuloistaan ja menoistaan kirjaa - vaikka tavalliseen ruutuvihkoon kirjaisi kaikki myyntitulot ja ostot. Menoilla vähennetyt tulot ilmoitetaan veroilmoituksessa tai veroehdotuksessa.

Yrittäjällä tilanne on tietysti paljon vaativampi. Ei riitä enää ruutuvihkoon tehty kirjanpito. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en selviä kirjanpidostani itse. Vielä hankalammaksi tilanne tulee, kun ilmoittautuu tai hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi. (Alv tulee välttämättömäksi vasta, kun liikevaihto on yli 8500 euroa.) Tarkoitukseni ei toki ole ketään pelotella. Tottakai paperitöistä selviää, jos on tarpeeksi intoa ja halua oppia! Niin ja aikaa.

Provisiomyynti on verotuksellisesti mutkikasta, enkä yritäkään sitä tässä asiantuntevasti selvittää. Kerron vain omia kokemuksiani ja toimintatapojani. Provisiomyynti, myyntitili, komissiokauppa ja välitysmyynti, hankalia termejä ja saattaa olla hiuksenhieno ero, mutta esim. verotus erilainen.

Pellavasydämessä myyntitilisysteemi toimii välitysmyyntinä. Minä olen kaupan välittäjä. Tuotteen valmistaja on varsinainen myyjä ja kauppa tapahtuu hänen ja ostajan välillä. Näin ollen myyntitilillä olevat tuotteet eivät ole minun omistuksessani, eivätkä siten minun varastoani. En myy niitä Pellavasydämen nimissä, vaan esim. Hanna Huovuttajan tai Sikke Sukankutojan. Ohoh! Minä olen vain välittäjä. Periaatteessa jokaisen myyjän myynneistä pitäisi tehdä eri kuitti, paitsi että se ei onnistu.

Välittäjämyynnissä valmistaja vastaa virheistä ja hinnoittelusta. Kirjanpidossa näkyy vain myynnistä saatu provisio ja siitä maksan myös arvonlisäveron. Tästä päästäänkin siihen, miksi myyntitili on minulle edullisempi vaihtoehto. Tässä esimerkki:

Haluan villasukkia myyntiin ja mummo on niitä jo laatikollisen tehnytkin. Ei hän oikein osaa niille sanoa hintaa, hieroo käsiään ja puistelee päätään: "Ajankulukseni minä vaan niitä olen vääntänyt. Ei ole muutakaan tekemistä sen jälkeen, kun mieskin kuoli."

Vaihtoehtoja on siis kaksi:
1) Päädymme yhdessä siihen, että maksan hänelle 10  euroa sukkaparista (kuviteltu hinta, helppo laskea)
Myyntihinnaksi määrään 20 euroa. Koska mummo ei luonnollisestikaan ole alv- velvollinen, maksan alv:in koko summasta. 20-(20/1,23) eli 3,74.  "Voittoa" jäisi 10-3,74 eli 6,26. No, eihän se vielä voittoa ole...
2) Mummon mielestä hänellä ei ole mitään kiirettä saada rahoja heti ja päädymme myyntitiliin. Yritän kertoa mummolle mahdollisimman selvästi, että hän saa rahansa joka kuukauden 7.een päivään mennessä niistä sukista, jotka edellisessä kuussa on myyty. Mummo nyökyttelee päätään. Myyntihinta on edelleen 20 euroa, mutta alv tulee laskettavaksi vain provisiosta eli 10-(10/1,23) eli 1,87.  Ns. voittoa jää 8,13 euroa.

Kohta 1) menee erilailla, jos on kyseessä yrittäjä, joka on alv-velvollinen (tai vapaaehtoisesti hakeutunut alv-rekisteriin, mikä joskus kyllä kannattaakin) Tällöin saan vähentää ostoon sisältyvän alvin.

Tässä siis yksi syy, miksi minun kannattaa suosia myyntitiliin "suostuvia" käsityön tekijöitä. Syitä on muitakin.

              xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Mieheni oli ostanut tällaisen Afrikan tähdikki- nimisen hehkuvan oranssin kukan Turun kukkamessuilta. Hän on meidän perheen hortonomi ja aikas hyvä sellainen. Töissä hän käy verotoimistossa. Voit tutustua hänen puutarhablogiinsa täällä.

Kuva ei tee oikeutta Afrikan tähdikkeen hehkulle.