Uusi somistus

Olenko kertonut, että Pellavasydämessä on tehty ilmeen raikastus? Yhteensattumien summana "löysin" paikalliselta kirpputorilta ammattitaitoisen somistajan. Pyysin häntä tekemään ehdotuksen putiikkini uudelleenjärjestelyistä. Lopputuloksena tämä Mirva teki suuren työn - ei pelkästään suunnitellen - vaan myös fyysisesti rankan tavaroitten vaihtamisen. Yhtenä lauantaina meitä oli iso porukka; omat tytöt Arja ja Tanja, sen kertainen avustajani Eija, mieheni Aarre, Mirva ja minä. Saimme paljon aikaiseksi. Siirrettiin hyllyjä, pakattiin tavaroita laatikoihin ja purettiin hyllyihin niin että lähes kaikki tavarat vaihtoivat paikkaa.

Seuraavan viikon jatkoimme järjestelyjä omin voimin ja taas lauantaina minä ja Mirva viimeistelimme muutokset. Yhtenä arki-iltana Mirva kävi tekstailemassa Pellavasydämen ständit uusiksi ja vielä kolmantena lauantaina hän kävi tekemässä kaikki tekstit uudelleen. Jokaikinen hintalappu, joka roikkui hyllyjen reunassa tehtiin yhtenäiseksi värityksen ja fontin suhteen.

 Logon fonttia piti  vähän harjoitella. Se kun on tehty "kaunokirjoituksella".

Olen aina hävennyt itse väsäämiäni ständejä. Vaikka minulla on hyvä käsiala, kun kirjoitan tavallista tekstiä (ja jos keskityn) mutta sitten kun pitää ottaa käteen valtavan iso tussi ja yrittää tehdä 10 cm korkeita kirjaimia, niin lopputulos näyttää ihan kahjolta. Näitä ei tarvitse hävetä.

En olisi ikinä osannut kuvitella, miten suuri vaikutus kokonaisilmeeseen on pienillä ja vähän isommillakin hintalapuilla. Että onko ne yhtenäiset vai sitäsuntätä.

Kaikki asiakkaat ovat huomanneet raikastuneen ilmeen putiikissa. On se vaan kumma, miten JÄRJESTELEMÄLLÄ tavarat saadaan lisää tilaa. Nyt se on nähty, sekä lattiapinta-alassa ja hyllyissä sekä kaapeissa. Toisaalta huomaa, miten tottuneita vakkariasiakkaat olivat entiseen järjestykseen. Nyt he pyörivät ihmeissään, kun kassatiskikin on eri paikassa!

Olen niiiiiin tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

No nyt se aurinko paistaa. Saisin kirkkaammat kuvat. Mutta kun en jaksanut odottaa, vaan näpsäilin äkkiä kuvat tähän postaukseen. Auringon paistaessa putiikkikin kylpee valossa.

Välivaihe

Kylläpä Pellavasydän on raikastunut! Tilaa näyttäisi olevan paljon enemmän, enää ei ole tukkoinen olo. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin. Taitaa olla kylläkin niin, että tavara on kasautunut takahuoneisiin, missä on kaaos.

Vielä on paljon keskeneräistä, mutta olen iän myötä oppinut onnekseni sietämään keskeneräisyyttä. Enää ei kaikkea tarvitse saada sillä samalla sekunnilla. Tänään olisin ollut täällä aivan yksin, mutta sentään avustaja saapui paikalle. Tulikin ihan uusi tuttavuus, nuori mies, kanssani lankakeriä järjestelemään! Hyvin meiltä yhteistyö sujui.

Kassatiski siirrettiin eri paikkaan ja tuntuu oikein hyvältä. Nyt ei ole turvallista nurkkausta, johon voi kerätä monen moista sälää, vaan kaikki on näkyvillä. Luulisin, että tulee paremmin pidettyä tavaramäärä hallinnassa.

Kun toinen katselee tiloja, hän näkee ne erilailla. Nyt tuonne ylös hyllynpäälle on sijoitettu ihan erilaisia tavaroita - siellä on nuken lullu, jolla äitini on leikkinyt joskus 80 vuotta sitten.

Puutuotteet on yhdessä paikassa

 

Askartelutarvikkeet on myös keskitetty kahteen hyllyyn.

Hyllyn päätyyn on somistettu pääsiäisen keltaista ja kevään vihreää.

 

Vain nämä sinivalkoiset langat jäivät erilleen muista langoista, jotka kaikki ovat yhdessä lankahuoneessa.

Piikkiseinäkkeestä otettiin puikot ja koukut pois ja nyt katsomme, josko niiden sijoittelu onnistuu hyllyyn.

Puuvillalangat siirrettiin eteisestä lankahuoneeseen muiden lankojen joukkoon. Näin ollen ei tarvitse juoksuttaa asiakasta edestakaisin.

Miehelleni näytti tuottavan tuskaa suostua ottamaan tästä väliköstä siihen neuvola-aikana sijoitettu muistitaulu pois. Nyt siitä pääsee valo siintämään muutoin niin pimeään eteiseen. Eipä olisi tullut minulle mieleen... Ensin tähän suunnittelimme lisätä hylly, mutta ehkäpä ei laitetakaan. Joskaan ei kuitenkaan tätä lipastoakaan, kun ei se ihan kunnolla tuohon mahdu.

Tämän alla olevan kuvan otin eilen, nyt tämäkin sotku on jo selvitetty!

On meillä niiiiin upeat lankahyllyt että! 

Tämä nyt vielä vähän arveluttaa: saadaanko puikot ja koukut kunnolla esille?

 

Matonkuteet on entisessä keittiössä. Vähän kulman takana, mutta siellä siististi ja selkeästi esillä.

Nyt on hyllyillä tilaa ja kaikki tavarat erottuvat, eivätkä jää toisten alle piiloon.

Tämän viikon jatkamme järjestelyjä ja lauantaina on huippuhetki, kun somistaja-Mirva tulee saattamaan työn loppuun. Ja sen jälkeen on vielä kaikkein ihanin vaihe: saamme uudet kyltit ja mainokset. Mirva osaa hommansa.

Pellavasydämen Mervi

Järjestystä hyllyihin

Monta päivää hävetti sekasotkuiset hyllyt. Niiden järjestäminen on seisomatyötä, joten saan kovin vähän kerrallaan valmista aikaiseksi. Tänään avustaja tuli kolmeksi tunniksi ja nyt on lankahyllyt ihan toisen näköiset! Suorastaan hurmiollista katsella kauniita lankanyttyröitä, jotka nököttävät järjestyksessä ja sulassa sovussa.

Alustimme jo ensi viikon lauantaista PopUp-tapahtumaa. Uudessakaupungissa on jo useampana pääsiäisenä järjestetty yrittäjien yhteinen tapahtuma, johon saa kuka vaan osallistua. Paitsi kivijalkamyymälät, myös yksityiset henkilöt voivat päiväksi pistää pystyyn myyntipisteen vaikka kadunkulmaan. Saa myydä käsitöitä, syötävää, elämyksiä tai mitä ikinä keksiikään.

Pellavasydän on mukana tapahtumassa. Paikallislehdessä on yhteinen mainos ja torilla jaetaan karttaa, johon osallistuvat liikkeet on merkattu omalla numerollaan. Tämä on erittäin hyvä keino markkinoida meitä "vähän syrjässä" olevia putiikkeja.

Olen suunnitellut tapahtumaan teemalla:

Tule testaamaan erilaisia puikkoja ja koukkuja.

Poistolankoja eurolla ja kahdella sekä

kevään ihania uutuuksia!

Keräsimme jo viisi muovilaatikollista poistolankoja, jotka myydään eurolla / kerä. Tänään oli niiiiin kovin tuulinen päivä, että laatikot oli pakko jättää tuulikaappiin, mutta pyrimme viemään (pyh, minä mitään vie, avustaja vie) laatikot ulos pöydälle.

 

Huomaa viimeisestä kuvasta, miten monella tapaa voi euron hinnan merkitä. 

Kylläpä tuli hyvä mieli hyvästä järjestyksestä. 

Työ ei suinkaan tullut valmiiksi, mutta yleisnäkymä siistiytyi huomattavasti.

Ensi viikolla tiistaina aloittaa "työnsä" uusi harjoittelija. Mynämäen Käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta tulee ensimmäisen vuoden opiskelija tekemään näyttötutkintoa myyntityöstä. Hänen varsinainen opiskelualansa on tekstiilityön artesaani. Koska myyntityötä ei riitä koko päiväksi, tulee hän tekemään myös tuotteiden valmistusta, ehkä myös kudontaa kangaspuissa.

Pellavasydämen Mervi

Tahtoo lisää valoa

Varsinkin nyt joulun aikaan kärsin liian heikosta valaistuksesta. Yllätys, yllätys, putiikin ikkunaseinä on kaikkein pimein alue. Kun siirsimme villasukat sinne ja kun villasukkia kaikkein eniten lahjoiksi etsittiin, jouduin tämän tästä valittelemaan asiakkaillekkin huonoa näkyvyyttä.

Nyt sain asiasta tarpeekseni. Oikein niin kunnolla, että ryhdyin valittamisesta tekoihin.

Soitin sähkömiehelle, joka oli meillä töissä kotia remontoimassa. Mukava poika olikin. Tuli samantein - illalla - katsomaan tilannetta.

Itselläni oli vanhanaikainen ajatus kahdesta loistevalaisimesta ikkunoiden yläpuolelle kattoon. No, se ajatus hylättiin. Monen vaihtoehdon kautta päädyimme yhteisymmärrykseen pienistä plafondeista. Eipä me olisi itse sellaista tulleet edes ajatelleeksi, mutta asiantuntijalla oli paljon laajempi ymmärrys asiasta.

Alunperin tilassa oli vain kolme seinävalaisinta:

Lisää kuvateksti

Vaikuttaa siltä, että tumma puupaneloitu katto imee kaiken valon. Nuo lisätyt lamput ovat teholtaan kovin heikot ja lisäksi niistä on yleensä suurin osa pimeinä. Eikä ne ole kauniitkaan...

Sähkömies muisti plafondit, jotka hän oli laittanut meidän kodinhoitohuoneeseen. Ne ovatkin hyvin tehokkaat - ainakin näin pienessä tilassa.

Tämä viimeisen kuvan lamppu sopisi muotokielensä puolesta yhteen seinälamppujen kanssa. Nyt viimeisin ajatus on, että laitetaan tällaiset ja jos näyttää, että keskelle ei riitä valaistustehoa, lisätään sinne vielä kolmas lamppu.

Vähän arveluttaa, että riittääkö näin pienestä lampusta tehoa valaisemaan iso myymälätila, mutta luotan ammattilaiseen.

Pellavasydämen Mervi

Luovuus ja siisteys välttelevät toisiaan?

Hamassa lapsuudessani ja vielä nuorena äitinä olin "siisti" ihminen. Tavarat olivat paikoillaan, kaapit järjestyksessä ja huoneet siistit. Luulen, että se on luonteessa, ei kasvatuksessa. Meillä oli sisareni kanssa yhteinen työpöytä. Minun puoleni oli aina siisti ja hänen osuutensa kaaoksessa. Samoin oli kaappien laita. Lasten ollessa pieniä siivosin lelut pois lattialta, petasin joka aamu pedit ja joka ikinen lauantai petivaatteet joko tuuletettiin tai  vaihdettiin, pölyt pyyhittiin, vessa pestiin ja koko huusholli imuroitiin.

Mutta. Käänne tapahtui kymmenisen vuotta sitten.
Minä aloin luovaksi tai ehkä minussa kytenyt luovuus pääsi pintaan.

Ennen sitä olin kyllä tehnyt käsitöitä, mutta en olisi koskaan sanonut itseäni luovaksi. Muistan sen hetken, kun tajusin, että OSAAN tehdä ja suunnitella jotain uutta. Jouduin järjestämään lastenleirin ja halusin sinne askartelua. En ollut sitä ennen juurikaan - edes lasten kanssa - kummemmin askartelua rakastanut. Tuona kesänä minä hurahdin. 

Kun jäin eläkkeelle 2003 päiväni alkoivat täyttyä käsitöistä. Sittemmin minusta tuli yrittäjä. Nyt voin jo itsekin myöntää olevani luova. Huom. luovuutta on monenlaista, esim. luova ongelmanratkaisutaito.

Ja kyllä. Kyllä minä joudun toteamaan, että luovuus minussa aiheutti melkoisen sekasotkun elämässäni. Pääni sisällä myllertävät monenlaiset ideat ja to do -listat. Kaikki paikat on täynnä aloitettuja käsitöitä, lankoja, langanpätkiä, kangastilkkuja, neuloja ja nappeja. Ikäväkseni joudun toteamaan, että luovuuden myötä myös huushollini on yleensä sekaisin. Vaikka rakastankin järjestystä, en pysty sitä pitämään. Meille eivät mahdu käsityöt ja siisteys yht'aikaa. Eilen jo esittelinkin, miltä meidän kodin joulunalus näyttää...(illalla kyllä siivosin lankasotkut).

Luova hulluuteni näkyy myös putiikissa. Tavarat eivät millään tahdo pysyä järjestyksessä. Tiskini on aina kaaoksen vallassa. Tänään se näyttää tältä

Olen ostanut käsityöläisiltä villasukkia, kun en millään ehdi itse kutoa tarpeeksi. Valikoima on hiipunut lähes olemattomaksi. Tai siis, kyllä sukkia on, mutta aina jotenkin vääränlaisia tai -kokoisia.
Sain kun sainkin muutamat heppasukatkin:

Mites lukijat? Siellä on varmasti paljon käsitöitä tekeviä - saatteko te pysymään paikat siistinä? Voikohan siihen vielä vanhana oppia, että aina olisi kaikki tavarat paikoillaan ja sotkut selvitettynä?

Pellavasydämen Mervi

Touhukas tiistaipäivä

Niin se voi muutamassa päivässä muuttua ihmisen mieli. Viikonloppuna olin aivan alamaissa, kun olin yksin kotona, eikä mikään sujunut. Olin suunnitellut ompelevani myyntituotteita, muttei ollut vetoketjuja, enkä päässyt tietenkään mihinkään kauppaan. Siispä lorvailin ja kiukuttelin ja laskeskelin kipujani. Miehen tultua kotiin kaadoin kaikki tunteeni hänen "niskaansa". Ei kiva, ei - kummallekaan.

Sain vihdoin tehtyä päätöksen, että uuden Pellavasydämen avajaiset ovat tämän viikon lauantaina. Siitä alkoikin sitten senpäiväinen tohina. Mieheni on tämän viikon syyslomalla, joten olemme yhdessä olleet "talolla". Hän remonttia tekemässä ja minä ihanan Pirkon (muistatte varmaan?) kanssa laittamassa tavaroita hyllyyn. Nyt on kaikki (paitsi työhuoneen) pahvilaatikot tyhjennetty ja tavarat on jotakuinkin paikoillaan.

Sitten iski paniikki. Aika loppuu! Äkkiä tilaamaan lankoja. Puhelu kesti 40 minuuttia, kun tein minun mittapuuni mukaan hirvittävän ison neulelankatilauksen tukusta. Lupasivat, että langat saapuvat avajaisiin mennessä. Sitten alkoi tuntua siltä, ettei ole mitään erityiskivaa myytävää. Sähköpostia sinne ja puhelua tänne ja ihmeesti vaan kaikki alkoi luonata.

Myyntitiski tuotti ensin päänvaivaa. Mielessäni oli ja on edelleen kuva tietynlaisesta klaffipiirongista, minkä haluaisin. Päivän paikallislehdessä oli myynti-ilmoitus sellaisesta, kävimme sitä katsomassa ja tein kaupat heti, vaikkei olekaan juuri "sellainen". Mutta pääsemmepä alkuun kuitenkin.

Nyt on avajaisten lehti-ilmoitukselle paikka varattu, mutta huomisaamuna täytyy lähettää materiaali. Muistankohan? Pankkikorttikonetta en tähän hätään ehtinyt saada, se on vähän harmi, mutta toivottavasti jotenkuten pärjäämme. Kahvipullat on varattu uudelta yrittäjältä. Namnam, miten maukkaita ovat. Tykkään niin kunnon makeasta pullasta. Ja mitä vielä? On siinä vaan taas paljon touhuttavaa ja ihan varmasti jotain unohtuukin... 

Ihanaa päästä vihdoin työhön käsiksi. Kumma juttu, että silloin ei huomaa kipujakaan. Ja illalla ei tarvii unta odotella, taisin nukkua ensimmäisen 9 tunnin yön sitten maaliskuun! Koko päivänä en huomannut normaaleja kipujanikaan, mutta yhden uuden vaivan totesin illalla saaneeni - ristiselkä oli kipeytynyt. Aivan ymmärrettävää, kun koko päivän istuin pyörätuolissa, lepäämättä kertaakaan...

Tänään kävi Puustellin keittiöistä suunnittelija katsomassa meidän keittiötä  - tai siis sen seiniä - ja tekemässä alustavia suunnitelmia. Tosi haasteellinen projekti, koska keittiö on pieni ja yhtenäistä seinäpintaa tosi vähän. Parin viikon sisällä saamme piirustukset.

Harmi, ettei minulla ollut kameraa mukana, eikä siis ole tähän laittaa ensimmäistäkään kuvaa. Jospa huomenna muistaisin.

mervi

Pellavasydän alkaa hahmottua

Mieheni on koko kesän laittanut uuden talomme liikepuolta kuntoon. Lähinnä se on ollut maalaamista ja nyt onkin seinät siistit. Tiimarilta saamamme kalusteet alkavat myös olla kohillaan. Nämä ensimmäiset kuvat ovat käsityötarvikepuolelta - hyllytilaa meinaan on!

Hyllytilaa tulee myös varsinaiseen myymälätilaan. Seinustoille korkeat hyllyt, joihin tulee vielä valaistus yläreunaan ja keskelle tulee samanlainen keskilattiapöytä/hyllystö kuin tarvikehuoneessakin.

Kuten jo joskus alkuvaiheessa kerroin, saimme nämä kalusteet lopettaneesta Tiimarista maksamatta niistä mitään. Hirveä homma oli kyllä purkamisessa ja taas pystyttämisessä. Oma työvaiheensa oli myös niiden siistiminen. Mieheni tulikin kerran kotiin ja huokaisi jotenkin näin:" Se, joka näihin hyllyihin on teipillä kiinnittänyt hintalappuja ym, pitäisi asettaa edesvastuuseen. Niin kova homma on niiden poistamisessa!" Huomaa tuo ihanan ihanan jakkara viimeisessä kuvassa. Tässä vielä tarkemmin.

Pellavasydämen loppuvarasto on nyt lähestulkoon kaikki siirretty uuteen myymälään. Nyt vaan tarvitsisin jonkun apulaisen, joka tulisi kanssani laittamaan tavaroita paikoilleen. En haluaisi miestäni enää siihen hommaan pyytää. Sitä paitsi nytkin on vähän havaittavissa uudenlaista asennetta - näyttää siltä että helpostikin määräysvalta lipuu pois minun käsistäni...

Voi, miten odotankaan sitä aikaa, että pääsen suunnittelemaan näistä ihanista kankaista jotain uusia tuotteita. Nyt se ei onnistu, tai en siis uskalla riskeerata turvallisuuttani. Mutta kohta....!

Mervi