Stressiä

En tahdo viettää äitienpäivää. Aikaisempina vuosina olen kärsinyt huono äiti -syndroomasta, niinkuin kirjoitin täällä. Auts, enpä uskaltanut edes lukea tuota kirjoitusta ja kommentteja, kun nyt ei ole aikaa ruveta itkemään. Nyttemmin perhe jo tietää, etten odota muistamisia. Sen verran äitienpäivää kuitenkin ajattelin, että tajusin kirkkaasi sen, että MINÄ olen sukuni äideistä vanhin. Nyt kun oma äitini ei enää ole elossa.

Ehkä tuo yksi kommentti muiden joukossa (viittaan edelleen vanhaan postaukseen) on auttanut minua niin, etten enää soimaa itseäni. Tai sitten se on niin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä armollisempi osaa olla itselleen. Ihan jokapäiväisiä töppäyksiäkään en jää enää päiväkausiksi märehtimään. Osaan jo selittää itselleni, että "ei kannata tuhlata energiaa tällaiseen vatvomiseen".

Tälle päivälle on paljon tekemistä. Vähäksi aikaa jäin loikoilemaan sängylle saamatta kuitenkaan uudelleen unta. Huomasin, että ajatukset alkoivat laukata kaikissa tekemättömissä töissä ja katkaisin sen filmin avaamalla telkkarin. Toisaalta kauhistuin ajatusta, että enkö enää uskalla antautua omiin ajatuksiini - pitääkö aina olla jotain muuta ohjelmaa ja ajateltavaa?

Huomenna menen sairaalaan - tällä kertaa ihan tähän paikalliseen. Tiistaina leikataan ja tod.näk. olen vielä seuraavan yön siellä. Torstaina kuvittelen jo olevani putiikissa, vaikka muutoin tuosta toimenpiteestä kuulemma 2-3 viikkoa sairaslomaa saakin.

Tänään toivon siis saavani kaikki korjausompelut valmiiksi ja "pöydän puhtaaksi". Kova vimma olisi alkaa suunnitella ja valmistaa kesäisiä tuotteita myyntiin. Avaamattomia pellavakangaspakkojakin odottaa, että ehtisin tunikoita ommella. Aikaa vaan ei näytä olevan tarpeeksi tai sitten olen tullut entistä aloitekyvyttömämmäksi. mämmämmää.

Oikeastaan haluaisin putiikkiin ompelijan avukseni. 

Osa-aikaisen ehkä. 

Homma voisi toimia myös niin, että joku tekisi tuotteita kotonaan alihankintana.

Mistä vaan löydän sen tekijän? 

Työvoimatoimistossa on haku päällä, mutta eipä näytä ketään löytyvän tai ketään kiinnostavan....

Joten, nyt vaatteet ylle ja ompelukoneen ääreen. Muutamaan takkiin vetoketju ja sitä rataa. 

Pellavasydämen Mervi

Jaksaa, jaksaa

Jotenkin on niin ihanaa, vaikka olotila lähenteleekin ajoittain epätoivoista.

Tänä aamuna aukaisin oven työhuoneeseeni. Yht'äkkiä tajuntaani välähti: apua olen unohtanut eilisen lupaukseni! Eilen piti olla asiakkaan tilaus valmis, mutta ei ollut. Lupasin sen täksi päiväksi, mutta en muistanut. Äkkiä töihin ja asiakkaalle viesti, että voisiko tulla vasta iltapäivällä.

No eihän siitä mitään tullut tuommoisessa mielentilassa ja sellaisella koheltamisella. Kaikki epäonnistui ja pelkäsin pilaavani hienon juhlahameen. Soittelimme asiakkaan kanssa ja hän oli ihanan ymmärtäväinen, sanoi jopa, että jos on kohtuutonta, ei hänen ole pakko mekkoa saada - kaapista kuulemma löytyy muutakin juhlavaatetta. Ei, periksihän minä en anna, en. Mutta otin etäisyyttä työhön. Siirryin myymälän puolelle ja meillä olikin Pirkon kanssa mukava päivä. Saimme palvella monia monia asiakkaita, esitellä jouluaskarteluja ja lahjaehdotuksia sekä kääriä monia joulupaketteja.

Vielä tuli yksi lähetys Pirkanmaan Kotityö Oy:ltä - tiedättehän nämä taitoshopit ym.

Taustaa: Minulla kävi asiakas, joka olisi ostanut nuorelle tytölle käsityöpakkauksen. Hän oli kauttarantain udellut, mitä siinä pitäisi olla ja saanut selville, että kirjontaa tyttö harrastaa. Ei kuitenkaan ristipistoja eikä kanavatyötä. Mitä ihmettä sellainen kirjonta sitten olisi? Laitoin kysymyksen facebookin käsityöryhmään ja yli 20 kommenttia ja ehdotusta tuli kysymykseeni. Yksi niistä ehdotti juurikin Taito oy:n tekemispaketteja.

Hyvin nopeasti hoidin tukkuostoihin liittyvät asiat ja jo seuraavana päivänä - eli tänään - saapui paketillinen kaikkea uutta ja ennennäkemätöntä. Valitsin kirjontapakkauksia, joita kykenee tekemään vähäisilläkin taidoilla. Ja nyt meillä on, mitä tarjota aloitteleville kirjontaintoisille. - Ehkäpä itsekin kokeilen jotain noista. Esittelen paketit teille myöhemmin, nyt sain vain huonoja kuvia. Kauppaan en saa kunnon valaistusta näin iltasella

Tai laitanpa kumminkin yhden kuvan - no kaksi sitten!

Eikö olekin S-U-L-O-I-N-E-N?

Suurin osa asiakkaista käy putiikissa aamupäivällä kahteen mennessä. Sitten tulee tauko ja loppupäivän aikana vain muutama enää poikkeaa. Käytimme tämän hiljaisuuden hyväksemme askartelemiseen. Pirkko ei tykkää pienestä pipertämisestä, enkä minäkään kovin. Mutta kun oli tarve, enkä kysynyt, että haluttaako, niin meiltähän syntyi heijastavia sudenkorentoja. Tuommoinen työ on paljon kivampaa, kun on seuraa, jutustelua ja samalla muistelimme tämän uuden kaupan perustamista ja viime joulun myyntiä. Nyt olemme huomattavasti paremmissa asemissa: Asiakkaat osaavat tulla putiikkiin ja ostavat lahjatavaraa. Sen sijaan lankojen ostajat ovat jo poteroissaan kutomassa viimeisiä sukkia.

Nyt käy kauppa askartelutarvikkeista. Styrox- renkaat näyttävät loppuvan, mutta yritän huomenna soittaa, jos vielä maanantaina lähtisi kuorma tännepäin. Kartioihin haluttais kiinnittää paperikarkkeja. Renkaisiin tehtäisiin kransseja. Kynttilän sydänlankoja pitäisi saada.

Sain tänään luovuttaa monta tilaustyötä. Kaksi paria erikoissukkia, joulupukin lapaset haettiin, vauvan villatakki lähti postissa ja sen korjaamani hameen kävin itse viemässä asiakkaalle kotiin. Illalla tuli helpotuksen huokaus: saan alkaa kutoa tilattua miehen pipoa. Sen jälkeen virkkaan 4 valopalloa, kirjailen 6 lasinalustaa huovasta ja yksi miehen kauluri pitää neuloa alpakkalangasta.

Kun on tarpeeksi hommia ja seuraa, ei ehdi koko aikaa murehtia kipujaan. Kun huomenna olen yksin kaupassa, uskon ja toivon, että kykenen palvelemaan monia monia asiakkaita parhaalla mahdollisella tavalla. Tänäänkin yksi asiakas oli ylitsevuotavan kiitollinen, kun lupasin tehdä hänelle 6 lasinalustaa. Hän kun oli niitä joka paikasta jo etsinyt. Vaikka olin jo päättänyt, etten yhtään uutta työtä enää aloita, lipsuin ja lupasin, kun näin asiakkaan pettymyksen. Hän oikein niiasi, kun oli niin kiitollinen hyvästä asiakaspalvelusta. Kyllä kannattaa vähän epätoivoakin kärsiä, jos asiakas lähtee hyvällä mielellä ja kertoo ihmisiä tavatessaan, että Pellavasydämestä saa hyvää palvelua.

Nyt on mulla pakastimimessa jäätelöä. On sellainen fiilis, että pitäisi saada "pää täyteen" jäätelöä, mutta kun äsken söin yhden, ei se maistunutkaan. Mitämitä?

Pellavasydämen Mervi

Taidan tyytyä keskeneräisyyteen

Yhtenä ohikiitävänä hetkenä sen tajusin: minulle sopii keskeneräisyys!

Nuoruudestani muistan, että ideat piti saada toteuttaa heti. Sitä mentiin kauppaan välittömästi, kun jotain uutta alkoi tehdä mieli. Perustelin jopa liian isoja kangas- ja lankavarastojani sillä, että aina pitää olla jemmassa materiaalia, jos vaikka illalla myöhään tulee inspiraatio. Tämä malttamattomuus on iän myötä ainakin lieventynyt. Kykenen jo odottamaan huomiseen. Isompia projekteja pystyn "muhittelemaan" pitkiäkin aikoja.

En myönnä eläväni sitku-elämää. Oikeastaan ainut odotus on se, että jonain päivänä kotini olisi ja pysyisi järjestyksessä. Ja se, että kaikki tekemättömät työt olisi tullut tehtyä. Ja se, että olisi aikaa tehdä asiat kiireettä ja huolellisesti. Ja se, että alkaisin huolehtia itsestäni, omasta hyvinvoinnistani ja kunnostani. Ja se ja se...

Vain muutaman kerran elämässäni (huom. yli 50 vuotta!) olen joutunut miettimään, että mitä alkaisin tehdä. Yhden tällaisen kerran muistan 10 vuoden takaa. Olin pidemmällä sairaslomalla, enkä kuitenkaan ollut täysin toimintakyvytön. Olin siivonnut huushollin, jopa kaikki kaapit. Menin kirjastoon, lainasin askartelukirjoja ja aloin harjoitella KIVIEN MAALAUSTA! En ollenkaan käsitä ihmisiä, joilla ei ole mitään tekemistä. Minulla ei vaan ole siitä mitään kokemusta.

Mutta nyt siis olen tajunnut, että ei minun kannatakaan odottaa kaiken valmistumista. Olen lähes vakuuttunut siitä, etten olisi silloin tyytyväinen. Olen parhaimmillani paineen alla. Saan eniten aikaiseksi, kun on kiire. (Ehkä juuri siksi jätänkin kaikki työt viimetinkaan.) Tässä tilanteessa, kun ei enää olekaan koko ajan pakko tehdä uutta myytävää putiikkiin, alan turhautua. En osaa tarttua muihin tehtäviin, joita kyllä olisi riittämiin.

Varmasti yhden päivän - no, ehkä kaksikin - nauttisin olostani, jos kaikki olisi tehty valmiiksi. Istuisin nojatuolissa, kaikki olisi siistiä, kaapit järjestyksessä, kynttilä palamassa, musiikki soimassa, mieli harmooninen. Mutta luultavasti hyvin pian alkaisin voida huonosti. Saan kyllä päiväni kulumaan kaupungilla, lehteä lukien, netissä roikkuen, sukkaa kutoen, sohvalla maaten. Mutta että ei olisi mitään työtä odottamassa, ei, se ei sopisi minulle. En siis osaa nauttia luvallisesta joutilaisuudesta. Luultavasti. Ehkä. Vai mistä sen voin tietää? Toivottavasti saan lähiaikoina siihen tuntumaa.

Onko lukijoissa niitä, joiden kaikki rästityöt on tehty? Miltä se tuntuu?

Mervi

Yrittäjällä ei ole työaikoja, kaiketikaan?

Just vähän aikaa sitten heräsin kellon soittoon. Pökkyrässä katsoin kelloa  - apua - puoli kymmenen! Äkkiä ylös, kauppa aukeaa puolen tunnin päästä....kunnes huomasin, että nythän on ilta. Kui?

Menin pikkupäikkäreille ja laitoin kellon soimaan, noustakseni tekemään töitä. Lupasin huomiseksi yhden tunikan valmiiksi. Asiakas lähtee huomenna kotikonnuilleen, eikä tangolta löytynyt sopivan kokoista. Samalla lailla oli kuulemma käynyt viime kerrallakin! Herätti hymyilyä putiikissa, kun kerroin, ettei sitten ole mitään hätää, jos on yö välissä  - siinähän ehtii vaikka mitä tekemään...

Muutama näppipyyhekin pitäisi olla asiakkaalle, joka on tilannut ne jo alkukesästä. Mun moka siis. Mutta kun ei löydy harmaata froteeta. Yritin värjätäkin. Mustalla. Laitoin koneen täyteen värjättävää kangasta ja ajattelin, että siten mustasta tulee harmaata. Vaan ei tullut!

Nyt siis keittämään kahvia, sitten keittiön pöytä tyhjäksi ja pellavaa pöytään! Ei ole yrittäjällä työaikaa, mutta työaikansa voi valita vapaasti, kokolailla. On oma moka, jos ei osaa järjestää töitään oikeaan aikaan. Tai tyhmyyttään menee lupaamaan asioita, jotka aiheuttaa päiväjärjestyksen menon päälaelleen.

Olen taas viikonlopun yksin kotona, joten ei sen väliä, milloin nukun ja milloin valvon. Tavallaan tykkäänkin tästä. Ja sitten voi tehdä näitä sijaistoimintoja: alkaa kirjoittaa blogia, kun pitäisi höyryten ommella tunikaa.

Mervi

Lisäys: Nyt on kello 2:37 lauantain vastaisena yönä, niin kai se sanotaan, kun "huomenna" on lauantai. Nyt olen saanut tunikan valmiiksi. Välillä kävin syömässä ja lehteä lukemassa, mutta kyllä siihen kokolailla 3 tuntia meni. Sain itselleni selitettyä, ettei niitä näppipyyhkeitä tarvitsekaan vielä tehdä. Ei se asiakas taidakaan vielä tänä viikonloppuna tulla lomalle. Ja ehtiihän sen sitten vielä maanantainakin. Ehkä. Nyt menen nukkumaan, paitsi että nukahdan paremmin, kun luen ensin pikku pätkän kirjaa. Nyt on menossa Kaari Utrion "Vaitelias perillinen".

Jouluisia kuvia

Tässäpä teille pläjäys kuvia putiikista. Nämä on otettu hätäisesti suunnittelematta, asettelematta ja sommittelematta. Sieltä täältä.

Olen saattanut jo kertoakin näiden himmeleiden tekijästä. Reima Patokoski kasvattaa itse rukiin, valmistaa niistä oljet ja kokoaa himmelit. Sen lisäksi hän vielä tekee kartongista säilytyslaatikot kuhunkin himmeliin juuri sopivan. Nämä ovat hänen mukaansa "cityhimmeleitä" sillä ovat sopivan pienikokoisia nykyasuntoihin.

 Tämän adventtikalenterin olen itse valmistanut. Tai no, nuo kuvat olivat kankaassa valmiiksi painettuina. Mutta siis leikkelin ja tein taskuiksi. Ikikalenteri käy vuodesta toiseen ja taskuihin mahtuu aika kivasti monenmoista jouluyllätystä.

 

Jouluisia näppipyyhkeitä olemme valmistaneet lähes liukuhihnalta. Aikaisempina vuosina nämä ovat ainakin olleet tosi suosittuja pikkulahjoja ja tuliaisviemisiä.

 Jouluinen näyteikkuna sisältäpäin katsottuna. Harmi kun kuvassa ei erotu nuo upeat vanhasta laudasta tehdyt pikkutalot.

 Jouluisia pöytäliinoja.

Seimiasetelma paperimassasta ja kankaasta. Upea.

 Seimiasetelmia keramiikasta

Tässä kuvassa esittäytyy kaksi paikkakuntalaista taiteilijaa, ei kun kolmekin... Keramiikkaenkelit on valmistanut Ann-Maj Helpiö ja mukit ovat naivisti-taitelija Raija Nokkalan kuvittamia. Niitä on kylläkin jäljellä vain nuo kolme. Eikä niitä taida saada enää mistään muualtakaan? Kolmas taiteilija on mieheni sisar Tarja Lamminen, jonka maalaamia tauluja putiikissa on muutama. Tässä upea "sininen hetki". 

Joulupussukoita kestolahjakääreeksi ja monenmoisten tavaroiden säilytykseen. Käyvät muulloinkin kuin jouluna.

 

 Joulutarjotin: vanhalla peltitarjottimella lasipurkin päälle virkattu lyhty. Pidämme tässä tuikkua palamassa pitkin päivää ja se luokin kodikasta tunnelmaa. Virkatut enkelit taustalla ovat myös itse tekemiäni. Niiden ohjetta joku kyseli jo aika päiviä sitten. Olen sitä edelleen väsäämässä - siinä ohjetta suunnitellessa tuli muuten 15 enkeliä valmiiksi, kun piti itse kokeilla joka vaihe uudelleen. Etualalla on Maija Peltosen lumipallokynttilät.

Hauskoja nämä tontut, kun niiden ilmeet on niin erilaisia. Jokainen tonttu on omanlaisensa persoona. Tontut on käsin huovuttanut Riitta Wahlman. Taustalla näkyy myös muita huovutettuja tuotteita.

Voi voi kun olisi taas paljon kerrottavaa. Tänään sain ensimmäiset oikein kunnon moitteet asiakkaaltani. Viime postauksessa kerroinkin niistä kehuista ja nyt sain siis vastapainoksi sitä kritiikkiä, joka tässä tapauksessa oli mielestäni täysin aiheetonta. Palaan siihen ehkä toisen kerran. Nyt on niin kova kiire - lupasin asiakkaalle huomiseksi lyhentää hänen villakangas takkinsa. Töihin siis!

Mervi

Nyt brakas!

Tänään tuli stoppi. Tää ei jaksanut enää.

Aamulla olin väsynyt jostain kumman syystä, vaikka olin nukkunut ihan tarpeeksi - ehkä liikaa? Heräsin puhelimen soittoon ja siitä se työpäivä sitten lähtikin vauhdikkaasti liikkeelle. Toinen asiakas soitti jo ennenkuin ehdin putiikkiin. Pirkko-myyjällä oli myös kiirus, ensimmäiset asiakkaat olivat tehneet ostoksensa jo ennen aukioloaikaa!

Päästyäni sisälle alkoi sen päiväinen hulina. Piti tehdä ompeluksia, mutta en ehtinyt edes istahtaa työhuoneessa. Hiki valui pitkin selkää ja aivot lakkasi toimimasta ja meinasin herpata kokonaan. Mutta ennen sitä ehdin lähteä kotiin. Menin pitkäkseni, hiukan nukahdin, join kahvia, otin särkylääkettä ja palasin töihin. Teki terää.

Ihmisiä on niin monenlaisia. Toinen tykkää vauhdista ja nopeatempoisesta työskentelystä. Itsekin pidän, mutta näköjään pinnani on kuitenkin LYHENTYNYT. Kun on tullut ikää, en enää jaksakaan samalla tahdilla kuin nuorempana, jolloin oikein NAUTIN kiireestä. Yksi virheistäni on se, että luulen ja kuvittelen, että kaikki muutkin haluaa touhottaa, mutta eihän se niin mene. Jokaisella on oma tahtinsa ja paras tulos tulee siten, että saa noudattaa omaa työskentelytahtiaan. Voihan olla, että se verkkaisempi saakin enemmän aikaiseksi kuin tämä touhottaja?

Pääsin kotiin ja olin taas menossa sohvalle, kun jostain kumman syystä olinkin pitkin pituuttani - mutta lattialla! Ilmeisesti maton kulmaan liukastuivat nuo inhottavat, kiukuttavat, ärsyttävät kepit, enkä saanut korjattua tasapainoa ja niin sitä mentiin....Auts!

Nyt on sitten polvessa mustelma, oikea käsi tooooosi kipeä. Ihan hiukan auttoi kylmäpakkaus ja särkylääkegeeli, muttei tästä nyt oikein ompelukoneen käyttäjäksi ole. Pitäisi tänä iltana väsätä muutamat näppipyyhkeet ja yksi hiuslaite, jotka olen luvannut huomiseksi. Ei pitäisi jättää viime tinkaan.

Se hyvä puoli tuossa kaatumisessa oli, että sain hyvän syyn vähän itkeä tirauttaa.

Tiedättehän, naisen pitää välillä saada puhdistaa sieluaan.

Sitten 

tein päätöksen.

Muutankin asennettani. 

"Jos et voi muuttaa olosuhteita - 

muuta asennettasi niihin."

Tähän asti olen kiukutellut ajan puutetta 

ja sitä, että joulu tulee liian pian, enkä ehdi tekemään 

mitään mitä olen suunnitellut. 

Nyt PÄÄTÄN AJATELLA toisin: alankin nauttia joulusta, 

sen odotuksesta ja valmistamisesta 

- onnistuukohan se?

Tulikin vähän hieno joulukuusi.