Kehyskukkaro

Olen käynyt monta kertaa kansalaisopiston kehyskukkaro- ja kehyskassi -kurssit, mutta jotenkin vaan niiden tekeminen on edelleen jännittävää. Enkä tarkoita tässä positiivisessa mielessä, toisaalta pelottavaa on liian vahva sana. HAASTEELLISTA siis.

Koska viimeisimmästä kurssista on jo aikaa, en ihan muistanutkaan, miten homma hoituu. Onnekseni olin säilyttänyt kaavat! Vähän virkistin muistiani googlehaulla "kehyskukkaro ohje"...

Halusin tehdä pussukan ihan itselleni. En oikeastaan sellaista TARVITSISI, mutta kun koulutyön hamekangasta jäi, ajattelin, että olisi kiva setti: hame ja kassi samasta juhlavasta kankaasta.

Valitsin putiikin kehysvalikoimasta piehehkön hopeanvärisen kehyksen, jossa on lenkit hihnan kiinnittämiseen. Ainut vaihtoehto oli reiällinen, muttei se haittaa, vaikka kiinnitänkin kehyksen liimaamalla, en ompelemalla. Sitten vaan kaavaa piirtämään. Onnekseni muistilokeroihini on lähtemättömästi piirtynyt ajatus kaavan "levittämisestä", jotta kassin suu antaa periksi.

Pussukan piirsin vapaalla kädellä "omasta päästäni" ja tein siitä symmetrisen taittamalla paperin katia. Leikkasin kolmet kappaleet, päällinen, vuori ja pehmustettu tukikangas. Kaavaan lisätään saumavarat kauttaaltaan.

Sitten ompelemaan. Päällikankaan ja vuorin pussi ommellaan saranamerkkiin asti (siihen siirrettyyn). Vähän jouduin purkamaankin, kun en muistanut jättää vuoriin kääntöaukkoa.

Sitten yhdistetään päällisen ja vuorin avoimet suuaukot. Nurkissa pitää olla huolellinen. Kerrankin minä olin ja se kannatti! Käännetään kassi oikein päin ja tikataan yläreuna, jotta liimaus edes vähän helpottuu.

Sitten alkaakin se ikävin vaihe - liimaaminen. Huomasin tässä vaiheessa, että kehys on jokseenkin paksu. Olisi kannattanut ommella pussukan reunaan nyöriä, mutta huomasin asian liian myöhään. Ensi kerralla sitten...

Pientä heittoa kaavassa - miten  voi olla? No, on vaan...

Apukeinona kankaan tökkimisessä auttaa "pankkikortti" tai metallipuikko tms. Liiman kannattaa antaa hetki kuivahtaa ennen pussukan paikalleen yrittämistä. Ai että - se oli yhtä hankalaa kuin aina. Nyt vaan yritin malttaa mieleni, kun kiire ei ole mihinkään. Viimeiseksi ompelin vuorin kääntöaukon kiinni.

Sitten pääsin suunnittelemaan hihnaa. Kangas ei riittänyt enää siihen, joten jouduin ottamaan mustan valmisnauhan. Karbiinihaat olivat mielestäni turhan järeitä tähän juhlapussukkaan, mutta nyt ei niissäkään ollut vaihtoehtoa. Halusin hihnasta säädettävän ja onneksi tuo "härveli" juuri ja juuri riitti hihnan leveyteen. Nyt osasin sen ensimmäisen kerran pujotella ja ommella katsomatta mallia valmiista laukusta - jotain sentään oppinut!

 
Kuivunutta liimaa on paitsi jokaisessa sormenpäässä, myös lukossa. Niistä sen saa kuitenkin raaputtamalla irti, kangas on onneksi pääosin säästynyt... Toinen sivunurkka on priima, toisessa vähän viiraa. Liiman kuivuttua näkee kyllä selvästi, että kehyksessä on tyhjää tilaa - se nyöri olisi ollut hyvä - mutta onneksi tuo Gutermannin tekstiililiima on niin hyvää, että uskon sen pelittävän.
Jotkut haluavat vielä puristaa kehyksen kiinni, mutta minä en sitä tee, koska kokemuksesta tiedä, että kehykseen tulee väistämättä lommoja. Näillä mennään...

Kassi on viimeistä poseerausta vaille valmis. Teen sen, kun saan vielä settiin kuuluvan hameen valmiiksi. Huomenna on koulupäivä, joko tänään tai sitten siellä viimeistelen sen. Tyytyväinen olen minä. Niijja vielä sellainen huomio, että kyllä tuo pehmustettu tukikangas on hyvä - antaa mukavasti ryhtiä pussukalle, suosittelen!

Edit. Seuraavassa postauksessa vielä viimeistelyä.

Oletko sinä väsäillyt näitä kehyskukkaroita? Onko se sinulle yhtä hankalaa, vai olenko minä vaan malttamaton?

Pellavasydämen Mervi

Vaaleanpunainen pussukka

Kolmena maanantai-iltana kävimme kansalaisopiston kukkarokurssilla. Viimeisenä iltana valmistettiin kaikkein hankalin malli. Valitsin kankaaksi kierrätyskeskuksesta hakemani lasten puseron, josta leikkasin yksisarvisen kuvat sopiviin kohtiin. Vuoriksi laitoin mustaa napakkaa puuvillakangasta.

Tähän pussukkaan tein hihnan jämäkästä ripsinauhasta ja näin sen verran ylimääräistäkin vaivaa, että laitoin myös tuollaisen häkkyrän - mikähän sen nimi onkaan? - millä hihnan pituutta saa säädeltyä.

Pussukassa on sivukappaleiden lisäksi keskellä leveä suora kappale, joka antaa sille pullukan muodon ja paljon tilaa.

Kaikkein hankalinta tällaisen pussukan teossa on liimaaminen. Liimaa tahtoo tursuta kankaaseen näkyville, eikä se lähde mitenkään pois. Tuosta kehyksestä liiman saa kyllä rapsutettua pois, mutta kankaassa se on ja pysyy. Tämä pussukka on kiinnitetty pelkästään liimalla, en ole puristanut kehystä ollenkaan.

Kankaan nurjalle puolelle silitin tukikankaan. Vielä olisi saanut olla vanuakin, että olisi tullut napakampi, mutta tämä nyt on tällainen pehmeä pussukka, joka ei kuitenkaan pääse venymään, koska vuorikangas ei veny.

Tässä siis kierrätystä parhaimmillaan: käytöstä poistettu trikoopusero kelpaa vielä hyvin pussukaksi. Varsinkin, jos pusero on lapselle mieluinen, tai siinä on kiva kuva - käytä se hyväksi pussukkana!

Pellavasydämen Mervi

Iloa onnistumisesta

Facebookin Pellavasydämen sivuilla jo kehuinkin itseäni. (nif nif) Vaikka minulla ei ole pukuompelijan (tai mitään muutakaan ompelualan) koulutusta, olen tehnyt monenlaista vaatetta itselleni ja hiukan myös tilaustöinä. Viime aikoina olen tietoisesti haastanut itseni aina vain vaativampiin töihin.

Vanhempi herrasmies toi korjattavaksi shortsit. Samalla hän pahoitteli, kun ei paikallisista liikkeistä löydy isoja miesten vaatteita. Minä rohkeana likkana ehdottamaan, että minä voin tehdä. Kerroin, että se onnistuu, jos jotkut vanhat housut saa ratkoa kaavoiksi. Löysin sitten kuitenkin vanhoista kaava-arkistoistani miesten housun kaavan ja kun vielä sain vanhat housut malliksi, niin minähän aloin hiukan pelottavan työn.

Eilen saatoin todeta, että miesten housun sepalus on selätetty. En kylläkään ikipäivinä olisi kuvitellut edes ryhtyväni moiseen. Kaikki tein sääntöjen mukaisesti paitsi että upotettu takatasku jäi pois. Onneksi kysyin asiakkaalta että pitääkö hän lompakkoa takataskussa. Ei pidä, joten se olisi ollut turha. Ei silti, kyllä minä sen opettelin, mutta harjoituskankaaseen.

Kyllä minä olen ylpeä itsestäni. 

Monessa kohtaa joudun toteamaan, että ikää on jos niin paljon, 

ettei kaikki uuden opettelu ole enää yhtä helppoa kuin nuorempana. 

Mutta jos oikein tahtoo, niin näköjään sitä oppii vaikka mitä!

Vielä ei housuista ole kuvaa, kun on lahkeensuut ompelematta. Näytän sitten kun ovat valmiit.

Pienenä välityönä valmistin lisää tuotteita koiraperheeseen. Ennestäänhän minulla on koirakankaasta kassi, pussukka ja pussipiilo. Nyt suunnittelen kaulapussukoita kännykälle. Jotenkin on aivot kyllä solmussa tai ajatukset muualla. Tästä pussukasta piti tulla kaksilokeroinen, mutta näköjään toinen osio jäi pois, höh. Tähän mahtuu just jämptisti minun kännykkäni. Kaulanauha on vielä mietinnässä: teenkö samasta kankaasta vai narusta?

Oletko sinä viime aikoina haastanut itseäsi, ylittämään omat taitosi, oppimaan uutta? Tai poistunut mukavuusalueelta, niinkuin nyt tavataan sanoa?

Mielelläni ota vastaan ideoita siitä, 

millainen kaulassa pidettävä kukkaro saisi olla.

Lisäys vähän ajan päästä: Teinpä sitten toisen. Tämmöinen sen piti ollakin...

 

Pellavasydämen Mervi

Kalateema

Koirien ja kissojen jälkeen seuraa kalakangas. Huomasin pakkaa avatessani, että kangas on enemmänkin verhokankaan tyyppistä, mutta ei se haittaa. Kyllä siitä voi kevyitä tuotteita tehdä.

Nyt on valmiina kalakassi, pussipiilo ja seinäpussukka.

Kassista tuli tosi kevyt, sitä on helppo pitää mukana varakassina. En yleensä koskaan laita kasseihin vuorta ja niin on tämäkin vuoriton, siinä on sisätasku ja ulkopuolella tuollainen järeä hakanen, johon saa avaimet ripustettua ostosreissun ajaksi. Näin niitä ei tarvitse etsiä kassin pohjalta. Tai voi siihen kukkaronkin saada kiinni. Pohjassa on muotolaskokset, joten aika paljon tähän tavaraa mahtuu.

 

Pussipiilo - tai mitä siellä kukakin piilottaa ja säilyttää...

Aikoinaan tein paljonkin seinäpussukoita, mutta en pitkään aikaan. Nyt välähti mieleen, kun pohdiskelin erilaisia vaihtoehtoja näistä ihanista kankaistani. Tästä tuli ehkä vähän liian syvä, mutta niinpä sinne mahtuu pitkiä juttuja. Niin olisin tahtonut kuvata tämän purjoilla täytettynä, mutta mistä minä purjoa tähän hätään. Kun piti heti päästä kuvaamaan.

Näitä tulen tekemään kyllä pienempinäkin.

Pussukassa on taakse ommeltu vuorin ja päällyskankaan väliin renksu.

Mistähän tuo valtava ompeluinnostus nyt on tullut? Sekin mietityttää, että kuinkahan kauan se aikoo viipyä. Olisi kovin ikävää, jos aloittaisi montaa projektia ja sitten innostus lopahtaisi. Mutta nyt paahdetaan täysillä.

Lupasin yhdelle asiakkaalle aivan uskomattoman asian. Vanhempi herrasmies pahoitteli, ettei paikkakunnalta saa ison miehen shortseja. Korjasin hänen vanhat ja sitten.... LUPASIN TEHDÄ hänelle uudet shortsit. Hinta, jolla lupasin ne tehdä, on kuulemma pienempi kuin kaupassa. Auts!
Nyt minulla on jo kaavat tehtynä, tänään etsin vielä kangasta ja olen kyllä ylpeä itsestäni, jos voin papan toiveen toteuttaa. Pitäkää peukkuja.

Pellavasydämen Mervi