torstai 31. lokakuuta 2013

Pellavasydämen kaupunkipipon ohje



Tässä tulee kuvallinen ja sanallinen ohje palmikkopipoon. Myöhemmin lisään vielä piirrosohjeenkin. Tämä ohje on siis niille, jotka ovat aiemminkin palmikoita neuloneet ja osaavat/haluavat kuvasta katsoa mallin.


Pipo neulotaan kolmessa osassa ja aloitetaan keskimmäisestä kappaleesta eli palmikko-osasta. Tämä pipo on tehty Novitan 7veljestä langasta. Aloitan isoilla pyörpuikoilla, mutta vaihdan sukkapuikkoihin, kun pyöröpuikot ovat liian pitkät kavennusten edetessä. Resorin voi myös halutessaan tehdä vähän ohuemmilla puikoilla, jolloin siitä tulee napakampi.

Luodaan 32 silmukkaa.
Neulotaan 2 oikein, 2 nurin, 6 oikein, 2 nurin, 8 oikein (=keskikohta) 2 n, 6 o, 2 n, 2 oikein. Kerroksen ensimmäinen ja viimeinen neulotaan aina oikein.

Nurja kerros neulotaan niinkuin se näyttää, eli nurjat nurin ja oikeat oikein. Paitsi ensimmäinen ja viimeinen silmukka siis aina oikein.

Näin neulotaan 2 oikeaa ja 2 nurjaa kerrosta ja sitten aloitetaan palmikon teko:



Reunoihin tulee 6 silmukan palmikot ja keskelle 8 silmukan tuollainen kaksoispalmikko vaimikäsennimion. Siinä on kaksi 4 silmukan palmikkoa peilikuvina. Katso palmikon tekeminen kuvasta, tulen myöhemmin lisäämään tarkemmat ohjeet, eli odota, mikäli et tästä saa selvää.
Tätä palmikko-osaa tehdään niin pitkään kuin halutaan. Kun minulla on päänympärys 60 senttiä, teen tästä kuitenkin vielä pidemmän jotta pipo ei kiristä päässä!


Palmikon keskellä silmukat päätellään napakasti. Katso, että alku- ja loppupää tulee samanlaiseksi. Päät ommellaan yhteen, samalla voi vähän kiristääkin, koska palmikoilla on tapana "levistyä" ja näin ollen yhtymäkohdasta tulee muuta osaa leveämpi.

 
Siirrytään päälaen tekemiseen. Äsken tehdyn kappaleen reunasta poimitaan silmukat, noin 80 riippuen siitä, kuinka pitkän olet tehnyt. Tätä kuvaa tarkastellessasi muista, että minä olen vasenkätinen.


Aloita näillä silmukoilla ainaoikean neulominen, mutta lisää joka viidennen silmukan jälkeen yksi, joten loppujen lopuksi silmukoita on vähän yli 100. Lisäys tehdään nostamalla lanka silmukoiden välistä ja neulomalla se kiertäen oikein.


Riippuen siitä, miten korkean päälaen haluat aloita kavennukset esim. 5 cm:n jälkeen. Kavennukset voi tehdä neljässä tai kuudessa kohtaa. Molemmilla olen tehnyt, mutta päätynyt tekemään useamman, jolloin näyttää tasaisemmalta. Eli jaa silmukat kuuteen osaan 108 : 6 = 18.

Kavennukset tehdään näin: Ylivetokavennus, 14 silmukkaa väliin, neulotaan 2 silmukkaa oikein yhteen. Ylivetokavennus, 14 silmukkaa ja oikeinyhteen kavennus. Allaolevasta epäselvästä kuvasta voit huomata, että yhteenkavennus ja ylivetokavennus tulevat peräjälkeen.


Kavennuskerroksen jälkeen oikein neulottu kerros ilman kavennuksia. Eli kavennukset joka toiselle kerrokselle. Kavennus aina samaan kohtaan, eli toisella kavennuskerroksella noita välisilmukoita on 12, sitten 10 jne...


Kavennuksia jatketaan niin kauan kun silmukoita on jäljellä ja sitten päätetään työ.

Siirrytään resorin tekemiseen:
Nyt poimitaan silmukat palmikko-osan toiselta puolelta ja aivan samalla lailla kun päälaen tekemisessäkin. Ainut ero on siinä, että silmukat neulotaan 1 oikein, 1 nurin. Joka viidennen silmukan jälkeen taas nostetaan 1 lisäyssilmukka. Teen lisäyksen nurjan silmukan jälkeen, eli nostan langan ja neulon sen kiertäen oikein.



Resoria neulotaan esim. 8 cm ja sen jälkeen silmukat päätetään hyvin löysästi. Tämän jälkeen resoriosa taitetaan kahtia ja ommellaan löysästi kiinni nurjalle puolelle samaan kohtaan, mistä resori alkaakin.


Nyt olisi pipo valmis, mikäli et halua päälaelle mitään lisäyksiä. Tähän pipoon tein tuollaiset "propellit" kokeeksi.




Tällaisissa tunnelmissa puoliyön jälkeen kuvasin tämän ohjeen teille. Onko hankalasti selitetty - saitko käsityksen miten tällainen kaupunkipipo valmistuu? Kuinka moni haluaa  vielä tarkemmat ohjeet, piirroksen, palmikon teko-ohjeen tai mitä muuta?



Pellavasydämen Mervi


ps. Kuten tekijänoikeuksissa yleensäkin niin myös tässä tapauksessa:
tällä ohjeella saat tehdä itsellesi pipoja ja antaa niitä lahjaksi. Ohjeen käyttö kaupalliseen tarkoitukseen on kielletty, sillä malli on minun omani. Et voi siis myydä tällä ohjeella valmistettuja pipoja.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Palmikkoa vaan pukkaa - ei voi mittää...

Taas on valmistunut palmikkopipoja. Olen laiska vaihtamaan mallia.



Tähän pipoon laitoin tuollaisen trötön. Jotkut asiakkaat tykkäävät, että päälaella olisi "jotain" vähän kohottamassa ilmettä Tämän voi kyllä "imaista" sisäpuolellekin, jos ei tykkää.


Tämä rusehtava pipo on ultrakevyt - painaa vain 30 grammaa. Tuo yläpuolella oleva vihreä kun painaa 90 grammaa. Onneksi en katsonut vyötettä kunnolla ennen kuin aloitin työn, sillä siinä sanotaan, että on koneneulontalankaa. Ohuttahan se on, joten neuloin kaksinkertaisena. Asiakkaan toivomuksesta voin laittaa tähän vuorin, sillä muutoin tämä ei kyllä lämmitä, vaikka langasta puolet onkin villaa. Langan löysin kätköistäni - se on kotimaista lankaa vuosien takaa.


Jotta pipojen kuvaaminen olisi helpompaa kuin omaan päähän sovittaminen, keksin tällaisen tosi hyvän varapään.



Olen saanut pitää ns. vapaapäiviä, kun Pirkko on putiikissa. Kävin tänään moikkaamassa ja kyllä tuli paha mieli, kun Pirkko myönsi valvoneensa viime yönä ikävän asiakkaan vuoksi. Pirkko kertoi, ettei ole vielä ikinä  kohdannut epäystävällistä asiakasta, mutta eilen se tapahtui. En voinut kuin lohduttaa, ettei hänessä ollut mitään vikaa ja että ei kannata välittää, saati kuluttaa energiaansa moisen miettimiseen. Tiedän kylläkin, että se on helpommin sanottu kuin toteutettu. Kuitenkin sitä jää miettimään, että olisiko pitänyt sanoa niin tai näin.

Taas on kuukausi hurahtanut ja on paperitöiden aika. Mihin se aika oikein livahtaa? Olemme päättäneet jatkaa taas kuukaudella eteenpäin, eli marraskuun ainakin pidämme Pellavasydämen sykkimässä. Harmillista olisi juuri ennen joulumyyntiäkään lopettaa, joten saa nähdä...

Pellavasydämen Mervi


maanantai 28. lokakuuta 2013

Nyt se onnistui!

Olen neulonut vaikka kuinka monta palmikkopipoa. Innostuessani teen monta samanlaista ja onneksi ovat käyneet kaupaksikin. Tällä kertaa vihdoinkin onnistuin tekemään oikean kokoisen ja mallisen. Siis minulle oikeanlaisen.


Kuten aikaisemminkin mainittua, minulla on iso pää. Pieneen päähän tämä on tietysti aivan liian iso, mutta minulle pitää ollakin ympärysmittaa yli 60 cm. Tämä alkaa malliltaan muistuttaa jo enemmänkin baskeria. Ainakin minulle sopii paremmin tuollainen malli, jossa on kasvojen sivuilla jotain...


Olishan tuota hattua nyt voinut vähän mallata erilaillakin, mutta kun oli tässä niin monta muuttujaa huomioitavana, ettei sitä kaikkea huomaa... 

- paidan kaula-aukon olis voinut asetella nätimminkin
- kuvan olis voinu ottaa vähän myöhemmin, 
että olis tyynyn kuva kaulalta ehtiny häipyä, 
sitä kollageenia kun ei ole enää tarpeeksi ryppyjen oikenemiseen

Minä sentään

- hain korvikset korviin
- laitoin huulipunaa
- otin kaulakorut pois
- vedin hymyn naamalle


Tässä se kurkistaa minun uusi kameranikin

Tällainen se on, Canon joku...

Sulloin hiukset myssyn sisälle, kun näin erottuu myssy paremmin. Noeivaiskaan, vaan siksi, että ne on niin kauheet. Mutta huomenna naatiskelen parturin käsittelyssä. Sitä odotellessa...

Mervi

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Sukankutojan "raamattu"

Kävin kirjakaupassa työasioissa, enkä voinut välttyä näkemästä heti oven suuhun sijoitettuja harrastuskirjoja. Pitihän ne tutkailla, vaikka kiire olikin. Sattui sitten silmääni muutama sukankutomiskirja, joista valitsin yhden.

sukkia.rakkaudella. Minerva-kustannuksen kirja, 
jonka suomennos on ilmestynyt vuonna 2012. 
Alkuperäinen tekijä on Cookie A.

Innostuneena kävelin tien toiselle puolelle lankakauppaan. Näytin ostamaani kirjaa ja lankakauppias oli innoissaan - se on kuulemma sukankutojan raamattu. Mielialani kuitenkin hiukan laski, kun hän kertoi pitävänsä kirjan graafisista ohjeista, kun ei tykkää pitsisukista. Mutta kun minä rrrrrakastan pitsisukkia.

Regia Iglu Color, 2 kerää, kummassakin 150 g.


Ostin tällaiset sukkalangat. Näistä tulee varmaankin polvisukat itselleni. Näin kalliista langoista ei Pellavasydämeen kannata sukkia tehdä, hinta nousisi niin korkeaksi, ettei siellä kukaan ostaisi. Pitää tyytyä halvempiin lankoihin. Vai? Olenko väärässä? Maksaisiko joku sukista enemmän, kun kerron, että lanka on parempaa kuin tavallinen hmmm....merkkinen? Ehkäpä voisin tehdä testin...


Selailin kirjaa ja nostin pari mieleisintä mallia esimerkiksi. Sattumalta molemmat ovat keltaisia. Minulla on juurikin keltaista lankaa varastossa vaikka kuinka paljon, kun olen ajatellut, ettei kukaan osta keltaisia sukkia. Tykkäätkö sinä keltaisista villasukista?

German Stockings- malliset polvisukat

Pointelle-malli

Kuinka monella lukijalla on tämä kirja? Oletko tehnyt kirjan ohjeilla monetkin sukat? Oletko samaa mieltä, että aika vaativilta jotkut ohjeet näyttävät? Minun mielestäni aika moni näistä malleista on sikäli vaativa, ettei näillä ohjeilla voi neuloa telkkaria katsoessa, vaan pitää oikein keskittyä silmukoiden laskemiseen.

Aika ihana omistuskirjoitus tässä kirjassa "Aviomiehelleni, joka on mahtava."
Ehkä sielläkin on aviomies joutunut vähän joustamaan, kun rouva väsää sukkia, ja huusholli on sekaisin langoista, puikoista ja neuloista.

Ja pysyäkseni tiukasti keltaisessa värissä. laitan tänne kuvan olohuoneen kukkivasta kukasta, vaikka hän on kyllä jo ennenkin täällä esiintynyt.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Kuva-arvoitus


Mitä varten ovat nuppineulat piirissä nojatuolin karmilla?

No siksi, kun nojatuolissa istuu ja neuloo laiska ihminen.
Eikä sillä laiskalla ihmisellä ole käytettävissä kynää ja paperia käden ulottuvilla.
Se siis suunnittelee nuppineuloilla pipon kavennusten paikat.

 
Tässä aivan toisen mallinen pipo. Olen nyt ihastunut palmikoihin. Koska kerran olen laiska, en jaksa myöskään etsiä ohjetta yhtäkkiä iskevään inspiraatioon tai neulomispakkoon, joten päädyn tekemään erilaisia palmikkoversioita.

Vielä tuohon nuppineulasuunnitteluun: en ikinä muista, että jos on esim. 6 kavennuspaikkaa, niin montako väliä silloin on. Se pitää tarkistaa vaikkapa nuppineuloilla. Mutta nyt sen hokasin - jos tehdään ympyrää, niin niitä välejä on yhtä monta kuin neulojakin. Sensijaan, jos jana jaetaan kuuteen osaan, niin nuppineuloja olisi 7. Muistaisi vaan seuraavalla kerralla!

Ja eikun pipoa neulomaan....Mervi

perjantai 25. lokakuuta 2013

Orastavaa sisustusintoa

Mihin minä joudun kaiken ylimääräisen tavaran kanssa, kun sitä tulee vielä lisää putiikin tyhjentämisen yhteydessä. Tässä kaksi puodista kotiin kannettua sisustuselementtiä, joista pidän, ja jotka halusin säilyttää itselläni.


Puulaatikko ei ole mikään ihmelöytö, kukkakauppiaat saavat kukkansa noissa

Tämän porrasjakkaran olen ihan itse tehnyt naisten puutyökurssilla

Löysin jostain kirpputorilta tai kierrätyskeskuksesta pussillisen kalalankavirkkausta. Kyseessä oli uusi, pyöreistä pitseista koottu liina tai peitto, joka oli jäänyt keskeneräiseksi. Minä purin pyörylät irralleen ja suunnittelin käyttää niitä johonkin tuunaukseen.

Aikansa pyörylät pyörivät olohuoneessa, mutta eilen kyllästyin sekasotkuun ja raivasin tavaroita paikoilleen. Kuljin pyörylät kädessä ja mietin, mihin ne säilöisin.


Huomasin tyhjän lasipurkin ja pudotin ne sinne. 
Entäs se lasipurkki sitten, mihis sen sijoittaisi? 
No mutta, sehän sopii tuonne puulaatikkoon aivan mainiosti.



Nyt istun nojatuolissani ja katselen ihastellen noita kahta elementtiä. Mietin, ovatko ne turhia vai tarpeellisia. Aika näyttää, mikä niiden varsinainen sijoituspaikka tulee olemaan. Sitä ennen saavat olla keskellä olohuoneen lattiaa. Minun mielestäni ovat omalla karulla tavallaan kauniita. Ja itsetehty on aina erityinen.
Mervi

Kivaa olla kiinnostava

Raflaava otsikko juu, mutta totta toinen puoli. Tässä yöllä (klo on 1:25) kun en saa toimeksi siirtyä nukkumaan, tsekkailin tilastotietoja. Olen ladannut ohjelman, josta näen, mistä paikkakunnalta lukijat ovat, mihin aikaan tulevat blogiini, kuinka kauan viipyvät ja mitä lukevat.

Olen nöyrästi kiitollinen siitä, että joku viitsii kerta toisensa jälkeen tulla lukemaan, mitä minä olen kirjoittanut. Aivan erityisen iloinen olen niistä muutamasta lukijasta, jotka uskollisesti kirjoittavat myös kommentteja. On niin jännittävää avata lokero "kommentit" ja odottaa, onko tullut uusia...Plääh! ei mitään... ja sitten iloinen ilme, kun Suvi, Elina Intsu, Sude, Kesänaapuri tai joku muu on viitsinut vaivautua. (Nämä ovat viimeksi kommentoineet)

Vaikka on tosi kiva huomata jokainen satunnainen lukija, joka ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran tulee blogiini - tietysti sitä toivoo, että hän jää koukkuun - niin mahtavaa on nähdä niitä lukijoita, jotka ovat kymmeniä ja satoja kertoja vierailleet "luonani". Huippu on eräs Räyringistä oleva lukija, joka on poikennut täällä jo 810 kertaa! Ajattele, 810 kertaa. Montako kertaa olet mahtanut pettyä, vaikka ilmeisesti olet jotain kivaakin löytänyt, ethän muuten olisi noin montaa kertaa käynyt?

Tämä öinen kirjoitus on järjestyksessään 603. Aika monta. Jos nyt alkaisi suunnitella uutta blogia ja miettisi, että mistä kirjoittaisi 600 kertaa, voisi mennä sormi suuhun.

Niin ja sitten olen vielä kiitollinen niille toisille  bloggareille, jotka sivullaan "mainostavat" minun blogiani, niiden kautta tulee paljon lukijoita. Itse en ole tuollaista luetteloa tänne laittanut, koska luen niin niin montaa blogia, että en osaa nostaa muutamaa muiden ylitse.

Just nyt tätä kirjoittaessani tuli mieleen, että taitaisi olla arvonnan paikka, eikö? Olisi tuolla taas kertynyt noita Juju-kerhon käsityökirjoja - osa muuten  vielä paketissaankin - ehkä niistä löytyisi joku kiinnostava? Vai olisiko joku tuotepalkinto kivampi. Mitä mieltä olet?

Uuden uutukaisessa kamerassani on nyt muutama sisustusta sivuava kuva, niistä huomenna.

Tällainen retro-ryijy 70-luvulta on meillä ylimääräisenä

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Uudet ihanat kankaat uudella kameralla kuvattuna


No en nyt tiedä...tuliko noista kuvista kovin hyvät...ei oikein? En kylläkään tehnyt mitään säätöjä, vaan ihan kylmiltään otin kuvat iltapäivän hämärässä. Mutta niin innoissani olen noista ihkuista kankaista, että pakko saada näyttää ne teillekin. Osa näistä on samoja, joita jo on ollut myynnissä, osa uusia ja osa niin uusia, että olivat edustajallakin ensimmäistä kertaa näytillä.

Vasemmalta: kangas 1,2,3,4 ja 5
Lähikuvassa kangas 1,2 ja 3
Lähikuvassa kangas 4 ja 5 Leppiskangas on pehmeää, ohutta vakosamettia
Vasemmalta kangas 6,7,8,9 ja 10
Lähikuvassa kangas 6,7 ja 8
Lähkuvassa kangas 8,9 ja 10
Vasemmalta kangas 11,12,13 ja 14
Lähikuvassa kangas 11,12 ja 13
Lähikuvassa kangas 14 ja 15
Kangas 14
Kangas 15
Näitä kaikkia voit halutessasi saada sinäkin. Hinta on 18 euroa metrille ja kangas on 112 cm leveää. Kaikki muut ovat puuvillaa, paitsi tuo turkoosi leppäkerttu-kangas on pehmoista, kapeavakoista samettia. Vielä jäi kaksi ihanuutta kuvaamatta. Ne ovat fleecen tyyppistä kangasta ja niin söpöä että.

Nyt alan suunnitteleen, että mitä näistä tekisin.
Pellavasydämen Mervi

Hemmottelen itseäni

Eilinen päivä ei ollut kiva. Tänään on harmaa, tihkusateinen päivä, mutta näyttää tästä tulevan ihan kelpo päivä kuitenkin.

Heräsin ovikellon soittoon. Postineiti toi mooonta pakettia. Jotain ihania pöllöjä, sanoi hän. Jipppiiii! Olen siis saanut kauan odottamani kankaat Ameriikasta. Kunnon asiakaspalvelijana hän pyynnöstäni nosti pakat suoraan autoon ja minähän hurautin heti putiikille. Aijajaijai, kun meillä on nyt söpöyksiä!

Tuli murhe, kun en voi niitä teille esitellä, kun ei sitä kameraa... Ajattelinpa sitten ihan vaan pikaisesti poiketa katsomassa, mitä paikallisessa kuvaamossa olisi tarjolla. Kyselin järjestelmäkameraa ja jalustinta ja itselaukaisijaa. Myyjäpä selitti minulle, etten tarvitse mitään sellaisia. Ihan vaan tavallinen kunnon kamera käy.

Ja minä ostin sellaisen. Älkää kysykö yhtään enempää. Luotin vaan myyjään, että sillä saan teille hyviä kuvia. Hän myös näytti, miten otan sillä itsestäni kuvia ilman apulaista. Niin helppoa?

Tästä ilostuneena päätin vieläkin enemmän iloita. Kävin pullakaupan kautta. Vaikka kaikki kaupassa poikkeaminen on vaivalloista, kävin varta vasten ostamassa pikkuisen pitkon, rahkapullan ja omenahyveen. Nyt menen keittämään ihanat kahvit ja nautistekelen tuoreesta pullasta. Nuuuuuh.

Ja sitten avaan sen kamerapaketin, järjestelen ihanat kankaat ja otan teille ihka ensimmäisen kuvan. Jännittävää!

Tänään on siis luvassa monta postausta.
Pellavasydämen Mervi

Apua - minkä kameran ostaisin?

Tänään sain hepulin. Itkinkin. Se mun kamera on edelleen teillä tietymättömillä. Olen lainannut mieheni kameraa ja tiedän, että hän on tarkka tavaroistaan, joten olen yrittänyt pitää sen tallessa ja ehjänä.

Minä tietysti olin sen hetkeksi  - vain ihan pieneksi hetkeksi - kadottanut näköpiiristäni. Olin juuri tälläytynyt uusiin ostoksiini ja oli jo hikikin ja meikkivoiteet juoksi pitkin poskia. Tytär olisi kuvannut, mutta juu, sitä kameraa ei sitten löytynytkään. Ja tämä mies  - kun ei muuten mitään kuullut, mitä ympärillään tapahtuu - toitottamaan että sen kameran tarttee. Huomenissa on lähdössä laivaseminaariin ja kuulemma TARTTEE SEN KAMERAN. Mitä se siellä laivalla kuvaa? Ikinä nähnyt muuta kuin kukkakuvia sen kamerassa. Ja minä sanoin, että "Kyllä - minä nyt justiinsa muutun kameraksi, minkä merkkisen haluat?" Ja sitten tuli itku. Elämä on ihan liian hankalaa. Ja niin kovasti pikkuasioista riippuvaista. Kun ei jaksa isoja asioita itkeä niin uikuttaa sitten pikkuasioita. Aivan varmasti tiedätte sen tunteen, kun säiliö alkaa vuotaa yli äyräidensä...

Ja nyt minä olen päättänyt ostaa uuden kameran. Jos tai kun se vanha jostain löytyy, onpa sitten  varakamera, mitä hävitellä.  

Olen muuten tänään keksinyt, miksi minulta on jatkuvasti tavarat häviksissä. Katsos, normaalisti ihminen voi kuljetella käsissään paljonkin tavaroita, mutta minä kun kuljen kyynärsauvoilla, en voi mitään ottaa mukaani, vaan aina on tavarat jätettävä jonnekin, kun lähtee liikkeelle. Ja se "jonnekin" on yleensä joku kummallinen paikka, mistä ei sitten enää osaakaan etsiä. Ihan selvä asia - ei ole minun syy! 

Nyt pitäisi siis tietää, minkälaisen kameran tarvitsisin ja mikä kannattaa ostaa. Kuka neuvoisi? Voisiko joku ehkä sanoa, mitä kameraa ei ainakaan kannata ostaa.

Ja sitten keksin vielä senkin, että haluan sellaisen jalustimen ja jonkun mikälielaukaisin. Haluaisin niin kovin olla itsellinen enkä toisten avusta riippuvainen. En jaksa aina pyytää apua. Ja odottaa. Joistain blogeista olen ymmärtänyt, että kuvia voi ottaa ihan yksikseenkin.

Ihan ensimmäiseksi on ratkaistava ostopaikka.
- Jotenkin kuvittelen, että valokuvaamosta ostettuna kameralle tulisi enemmän hintaa kuin jostain verkkokaupasta tilattuna, vai eikö sittenkään? Säästyisi ainakin postimaksut.
- Pitää suosia oman paikkakunnan yrittäjiä, olenhan sitä itsekin toitottanut erinäisissä yhteyksissä
- Jos kameraan tulee vikaa, on se paljon helpompi huollattaa /korjauttaa lähiliikkeessä kuin lähetellä jonnekin
- Mites ne valikoimat, onko näissä muutamassa kotikaupungin ostopaikassa "tarpeeksi" valikoimaa minun vaativaan makuuni? Höh ja pöh.

Kiihkeästi odottelen neuvoja.
Ja sitten. Jos olisin joku suosittu bloggari, saisin varmaankin jostain kamerafirmasta kameran "koekäyttöön" ja sitten asiantuntevasti esittelisin teille, kuinka hyvä just tää kamera on. Mutta kun ei ole näitä ehdotuksia tullut. Impulsiivisena ihmisenä haluaisin sen kameran ja tykötarpeet ihan heti huomenna. 

Mikä kuva tähän sopisi?
No tietysti, minä otan kuvan siitä miehen kamerasta, kun se tuolla latautuu laivaseminaaria varten. Jaajuu niin - milläs minä sen kuvan otan?

harrastukset,kamerat,kolmijalat,valokuvaus,vapaa-aika
Tää on ehkä sellainen jalustin?
Mervi


tiistai 22. lokakuuta 2013

Oikeesti kipeenä vaikka vähän laiskanakin



Kello on nyt 15:57 tiistaina iltapäivällä. Olen vielä yöpuvussa ja tuskin herännyt. Koko päivän olen makoillut: nukkunut tai lukenut kirjaa.

Eilen lähdin innoissani hakemaan lisää matonkudetta myyntiin. En voi myydä asiakkaille eioota. Asiakkaille, jotka nyt vasta ovat löytäneet putiikkini ja epätoivoissaan etsivät tarpeeksi monta kerää kudetta mattoon. Valikoimat ovat huvenneet niin, että vain yksittäisiä rullia on jäljellä. Hain siis lisää. Samoin loppuivat valokransseihin tulevat metallirenkaat, mutta onnekseni löysin niitä Turusta.

Eilinen oli yhdistetty työ- ja huvittelumatkan. Kävimme myös Raision Myllyssä ja pikaisesti myös Sellossa. Olin hyvin pettynyt, kun jouduin toteamaan kuntoni romahtaneen sitten edellisen ostosreissun. En olisi jaksanut juuri lainkaan kävellä. Siksi minulle sopii tuollainen paikka, missä on liike toisensa vieressä.

Onnekseni sain tyttäreni matkaseuraksi. Tai siis autokuskiksi. Hän ajoi ja minä soittelin rästiin jääneitä puheluja. Mirva on ehdottoman hyvä apu kaikessä kantamisessa, siinä tytössä on voimaa! Kävimme myös hampurilaisaterialla ja se taisi olla vikatikki. Loppumatkasta tulin huonovointiseksi ja juuri ja juuri selvisin kotiin. Sitten alkoikin oksentaminen. Siitä asti olen keskittynyt sairastamiseen. Nyt alkaa ehkä elämä voittaa?

Asukuvaa

Innoissani odotan  voimien palautumista sen verran, että voisin esitellä teille ostokseni; farkut, sukkikset ja trikoomekko. Mielessäni olen kuvitellut aikas kivan yhdistelmän, johon kuuluu myös neulomani pipo ja kauan sitten valmistunut villatakki. Voi silti olla, että kuvitelmani ovat utopistiset. Mutta sehän nähdään!

Mistä näitä lukijoita oikein tulee?

Olen ihmeissäni blogini saamasta huomiosta. Kävijämäärät on eilen ja tänään kaksinkertaistuneet. Joltain facebook-sivustolta tulee "satamäärin" lukijoita tekstiin, jossa käsittelen Angry Birds ja tekijänoikeudet -asiaa. Ilmeisesti asiasta on ollut puhetta jollain käsityösivustolla. Olisi kiva itsekin tietää, mihin yhteyteen blogini on linkitetty. Vaikka noista tilastoista paljon selviääkin (siis sekin, että facebookista tullaan) mutta ei tarkemmin. Voisiko siis joku ystävällisesti kertoa, mistä sivustosta on kysymys ja missä yhteydessä blogini mainitaan?

Se hyvä puoli sairastamisessa on, että osaa taas antaa arvoa terveydelle  - sitä odotellessa... Olen huomannut itsessäni myös lorvikatarrin oireita. Kun ei ole oikein kunnossa, ei huvitakaan mitään tehdä. Kun ei ole ihan kauhea pakko, ei tahdo saada sitä vähääkään tehdyksi. Ja sillai...
Mervi



maanantai 21. lokakuuta 2013

Vielä yhden kerran kukat

Ensin päätin, ettei putiikin oven eteen enää laiteta uusia kukkia, kun kohta lopetetaan. Alkoi kuitenkin näyttää niin ankealta, että sittenkin kävin hakemassa kanervia vaimitäkallunoita...



  

 Kesällähän meillä oli tällainen kombo




Nämä nostetaan yöksi sisälle, koska muutoin ne lähtisi siitä kävelemään. Eikä sitten haittaa, vaikka olis yöllä satanut lunta enemmänkin. Sitä odotellessa.....no ei vaiskaan....
Pellavasydämen Mervi