maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ommellen kesää kohti

Vuodesta 2010 olen ommellut pellavatunikoita myyntiin. Malli on pysynyt jokseenkin samana, lähinnä yksityiskohtia olen muunnellut. Alunperin oli tarkoitukseni myydä vain isojen tyttöjen mallistoa ja rajasin sen kokoihin 44 ja siitä isommat. Nyttemmin teen kaiken kokoisia. Alussa mallistossa oli enimmäkseen mekkoja - tai oikeastaan liivihameita, sillä hihoja en ole koskaan halunnut ommella. Syynä se, että ilman hihoja malli käy monenmuotoiselle vartalolle.


Pari vuotta sitten ompelin muutaman tunikan (vai onko se tunika, jos ei ole hihoja?) myös puuvillakankaista.


Viime kesänä ostin aivan miettimättä kangasedustajalta muutaman batiikkikankaan ja siitähän innostuin kovasti. Ja asiakkaat innostuivat. Alla olevan kuvan otin nyt pääsiäisen aikaan, kuten taustalla oleva hyllyn pääty kertoo.

Tämä batiikkikangas on ollut kaikkein suosituin, pidän siitä itsekin eniten. Tämä on nyt meillä esillä ja inspiroimassa kesän ompeluksiin. Kuvittelemme vielä ehtivämme tekemään monta tunikaa valmiiksi odottamaan turisteja. Ei silti, kuvittelemme ehtivämme tekemään montaa muutakin juttua ennen kesää!


Yksi mekon kuva löytyi arkistoistani. Aika hurja. Liian iso minun hoikistuneelle varrelleni. Entiselle hoikistuneelle, huom.


Kerron tähän loppuun keskustelun, joka käytiin viime viikolla. Asiakas on aiemmin ostanut pellavatunikan jos toisenkin ja lisäksi teettänyt omasta kankaastaan samanmoisen. Nyt hän halusi uuden.
Asiakas: Ei mutta minähän käyn hakemassa kotoa sen vanhan tunikan malliksi.
Minä: Kiva, siitähän se onkin helpoin tehdä - mallin mukaan.
Asiakas tuo tunikan.
Minä: Tämä ei kylläkään ole Pellavasydämen tunika, en ole tätä tehnyt.
Asiakas: No ihan varmasti olet tehnyt, tuosta ostin teidän vanhasta paikasta.
Asiaan ei tule selvyyttä, joten
Minä: Olkoon sitten niin, meillä on asikas aina oikeassa.


Nyt sitten opettelen tekemään sellaiset taskut, joita en ole koskaan tehnyt.

Pellavasydämen Mervi


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pääsiäistä

Oho, kello on jo kaksi, enkä ole tehnyt yhtään mitään! Niin täydellisesti täällä on vapaapäivää vietetty. Eilen, lauantaina, oli kauppa auki ja muutama asiakas kävikin. Samalla ehdin kuitenkin piiiitkästä pitkästä aikaa ompelemaan. Tilattua tunikaa. Kesäksi pitäisi saada valmiiksi monta.

Sen 8 kuukautta, kun Arja on Pellavasydämessä ollut ompelemassa, minun ei ole "tarvinnut" juurikaan koneen ääressä istua. Ensinnäkin, se on ruumiilleni ehdottomasti ikävin asento. Hermopinne särkee aivan jäätävästi ja vähän väliä on pidettävä istumisesta taukoa. Toisekseen, on ollut huippuihanaa sulkea viideltä putiikin ovi ja siirtyä "omiin hommiin", mikä kylläkin usein tarkoittaa työasiaa. Sukankutominen on kuitenkin niin kivaa, ettei se työltä tunnu ollenkaan.

Tuosta istumisesta vielä. Ongelmahan minulla on selkärangassa, siellä on hermovaurio, joka säteilee jalkoihin, vuorotellen  milloin kumpaankin lonkkaan ja pahiten vasempaan, jolloin kipu tuntuu nilkassa asti. On kaksi paikkaa, missä pystyn istumaan kivutta: tässä koneen ääressä ja ruokapöydän ääressä. ( Tai sitten ehkä en vaan huomaa?) Nojatuolini on ihan hirveä paikka, koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Ja valittaa.

En ole aivan varma, mutta saattaa olla, että uudesta hermosärkylääkkeestäni oli (nimenomaan oli) apua. Nyt, kun en ole sitä taas syönyt, tuntuu jotenkin pahemmalta, suorastaan tuskaiselta. Kuvioihin on tullut mukaan leposärky, mikä pelottaa.

Ei mun pitänyt valittaa, vaan kertoa pääsiäisen lomasta.

Tänään odottelen tytärtä Turusta käymään. Olisi vähän tietokoneasiaakin. Kirjanpidon sain jo hoidettua pois alta, ihanaa. Kun tiistaina avataan putiikki, toivon saaneeni sen verran aikaiseksi, että toimistoni olisi siisti. Sitten alamme innolla valmistautua kesäsesonkiin. Ennen sitä suunnittelemme pidettäväksi kahvitarjoilun Pellavasydämen uuden ilmeen ja Arjan työsuhteen kunniaksi.



Somistimme putiikkiin runsasta pääsiäistä näyteikkunaa myöten, mutta jouduin huomaamaan, ettei porukka mitään pääsiäisaskarteluja tehnytkään. Ei innostanut keltaiset paperinarut, tiput, fanttilangasta tehty rairuoho eikä juuri keltaiset puuvillalangatkaan. Ei siltikään, vaikka nyt pääsiäinen kestää kauemmin kuin viime joulu!

Noh, hyvin pian puramme pois pääsiäisen ja tilalle tulee juhlallinen näyteikkuna. Uusikaupunki nimittäin juhlii 400 vuotista historiaansa ja ensi viikolla - tai oikeastaan koko viikko - on yhtä juhlaa.






  Hauskaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni!
Pellavasydämen Mervi







tiistai 4. huhtikuuta 2017

Välivaihe

Kylläpä Pellavasydän on raikastunut! Tilaa näyttäisi olevan paljon enemmän, enää ei ole tukkoinen olo. Aivan kuin olisi helpompi hengittääkin. Taitaa olla kylläkin niin, että tavara on kasautunut takahuoneisiin, missä on kaaos.

Vielä on paljon keskeneräistä, mutta olen iän myötä oppinut onnekseni sietämään keskeneräisyyttä. Enää ei kaikkea tarvitse saada sillä samalla sekunnilla. Tänään olisin ollut täällä aivan yksin, mutta sentään avustaja saapui paikalle. Tulikin ihan uusi tuttavuus, nuori mies, kanssani lankakeriä järjestelemään! Hyvin meiltä yhteistyö sujui.

Kassatiski siirrettiin eri paikkaan ja tuntuu oikein hyvältä. Nyt ei ole turvallista nurkkausta, johon voi kerätä monen moista sälää, vaan kaikki on näkyvillä. Luulisin, että tulee paremmin pidettyä tavaramäärä hallinnassa.


Kun toinen katselee tiloja, hän näkee ne erilailla. Nyt tuonne ylös hyllynpäälle on sijoitettu ihan erilaisia tavaroita - siellä on nuken lullu, jolla äitini on leikkinyt joskus 80 vuotta sitten.


Puutuotteet on yhdessä paikassa
 

Askartelutarvikkeet on myös keskitetty kahteen hyllyyn.




Hyllyn päätyyn on somistettu pääsiäisen keltaista ja kevään vihreää.
 

Vain nämä sinivalkoiset langat jäivät erilleen muista langoista, jotka kaikki ovat yhdessä lankahuoneessa.


Piikkiseinäkkeestä otettiin puikot ja koukut pois ja nyt katsomme, josko niiden sijoittelu onnistuu hyllyyn.


Puuvillalangat siirrettiin eteisestä lankahuoneeseen muiden lankojen joukkoon. Näin ollen ei tarvitse juoksuttaa asiakasta edestakaisin.


Miehelleni näytti tuottavan tuskaa suostua ottamaan tästä väliköstä siihen neuvola-aikana sijoitettu muistitaulu pois. Nyt siitä pääsee valo siintämään muutoin niin pimeään eteiseen. Eipä olisi tullut minulle mieleen... Ensin tähän suunnittelimme lisätä hylly, mutta ehkäpä ei laitetakaan. Joskaan ei kuitenkaan tätä lipastoakaan, kun ei se ihan kunnolla tuohon mahdu.


Tämän alla olevan kuvan otin eilen, nyt tämäkin sotku on jo selvitetty!



On meillä niiiiin upeat lankahyllyt että! 



Tämä nyt vielä vähän arveluttaa: saadaanko puikot ja koukut kunnolla esille?
 

Matonkuteet on entisessä keittiössä. Vähän kulman takana, mutta siellä siististi ja selkeästi esillä.



Nyt on hyllyillä tilaa ja kaikki tavarat erottuvat, eivätkä jää toisten alle piiloon.


Tämän viikon jatkamme järjestelyjä ja lauantaina on huippuhetki, kun somistaja-Mirva tulee saattamaan työn loppuun. Ja sen jälkeen on vielä kaikkein ihanin vaihe: saamme uudet kyltit ja mainokset. Mirva osaa hommansa.

Pellavasydämen Mervi

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kaikki on huiskin haiskin tai ainakin heikunkeikun!

Pari kuukautta olen suunnitellut putiikin uudistamista. Meillä kävi Kivijalka kuntoon -hankkeeseen kuuluvana projektina mainostoimiston somistaja kertomassa yleisiä asioita myymälämarkkinoinnista. Siinä tunnin sessiossa ei toki pureuduttu kovin syvällisesti meidän putiikin ongelmakohtiin.

Nyt pyysin paikallista somistaja-asiantuntijaa Mirvaa oikein toden teolla uudistamaan myymälämme. Ensin tietysti kesti aikansa, että kypsyin ALOITTAMISELLE. Ehkä tajusin, että kyseessä on iso projekti, joka vaatii paljon fyysistä työtä, mutta myös vanhoista uskomuksista luopumista. Vihdoin saimme päätettyä päivän, jolloin työhön ryhdytään. Se päivä oli eilen. Olin varannut avustajan kuudeksi tunniksi ja lisäksi "omat tyttöni" Arja ja Tanja lupasivat vaihtaa yhden työpäivän täksi lauantaiksi. Lisäksi oli mieheni Aarre raskaimpien hyllyjen kantamisessa.

Näin meitä siis hääri parhaimmillaan 6 jalkaparia edes takaisin - kantaen ja järjestäen.

Olimme toki tehneet Mirvan kanssa (montakin) suunnitelmaa, mihin mikäkin tavararyhmä sijoitetaan. Tarkoitus oli sijoittaa samat tavarat yhteen paikkaan  - langat samaan huoneeseen ja puikot ja koukut niitten yhteyteen, lahjatavarat yhteen paikkaan, askartelutavarat jne.

Tällaista myllerrystä siellä käytiin:


Tässä on meidän asiantuntija Mirva, joka on koulutukseltaan somistaja - niin minä muistelen.



Tässä Tanja, joka on meillä harjoittelemassa myyjän työtä. Ja joutuu tekemään monenmoista - sitähän myyjän työ on. Tanja on erityisen hyvä järjestelemään lankoja hyllyyn.

 Tässä Arja täyttää toista lankahyllyä. Kaikki sukkalangat siirrettiin yhteen hyllyyn.

 Arjalla kaverina avustajani Eija



Paljon on vielä työtä, että kaikki saadaan paikoilleen. Maanantaina on ovet auki, pystymme kyllä toteuttamaan asiakkaan toiveet...




 Työ Mirvan kanssa jatkuu ensi lauantaina. Sitten päästään tekemään viimeistelyä. Lopuksi Mirva vielä uusii mainostekstimme. Se on ollut aina suuri toiveeni.


 Asioita yritettiin katsoa ihan eri tavalla, tuolin voi nostaa pöydälle ja siihen luoda pääsiäisinteriööri.

Ihmeen hyvin jaksoin 8 tuntia seistä jaloillani, vaikka yleensä 5 minuuttiakin on liikaa. Toki tänä aamuna olin reporankana, mutta 13 tuntia unta ja lääkitys, niin nyt on olo taas kohtalainen. Sen kyllä huomasin, että yksi ja toinen tästä porukasta kävi välillä pilleripurkilla - melkein kaikki kun olemme jo lähellä kuudenkympin ikää...

Pellavasydämen Mervi