Prymin pehmustettu virkkuukoukku

Pellavasydämen valikoimissa on monta erilaista virkkuukoukkua. Tänään saapui vielä yksi uusi: Prymin virkkuukoukku, jossa on pehmustettu varsi ja alumiininen koukkuosa. Tämä sopii myös nikkeliallergiselle.

Monenlaisia varsia on kehitelty ergonomian parantamiseksi. Tässä ei ole muotoilua sen kummemmin, mutta pehmennys auttaa, jos pitkään virkkaa. Toisaalta näissä kaikissa erilaisissa varsimuotoilussa on haastavaa pehmusteen paikka. Itselleni ne ovat usein liian kaukana koukusta. Olen sellainen nyhrääjä,  pidän kiinni hyvin läheltä koukkua ja työtä.

Minulle tämä koukkumalli ei sovi, kun pidän kiinni ihan juuresta:

Kenen työtapaan tuo pehmusteen sijainti sopii, niin varmasti tällä koukulla on helpompi virkata kuin ilman pehmustetta. Luulisin. Meiltä löytyy tätä koukkua 1,5 mm alkaen aina 5,0 mm saakka. Tuo pienin koukku on varustettu koukun suojakorkilla ja siksi sen hinta on euron kalliimpi eli 5,20.

Tässä vielä kuvia muista "varrellisista" virkkuukoukuista: 

 Pellavasydämen Mervi

Makramee

Seitsemänkymmentäluvulla tehtiin makrameesolmeilulla ainakin amppeleita ja kasseja. Nyt tämä työtapa on tullut takaisin. Näinhän ne menevät - sykleissä - paitsi muoti, myös käsityöideat. Huomasin, että Marimekkokin myy tänä kesänä makrameekasseja.

Ohjeen mukaan tämä pikkutyö on kotimainen versio solmeilusta eli FRANSU.

Itseni tuntien - en ole hyvä pikkutarkassa työskentelyssä, enkä hahmota hyvin solmujen suuntia -  pyysin Tanjaa tekemään malliksi kaksi pikkuryijyä, valkoisen ja mustan. Solmeilu on helpoin tehdä roikkuvassa asennossa (siis työ, ei tekijä). Alla olevassa kuvassa myyjäharjoittelijamme Tanja ja tekeillä oleva miniryijy:

Tanja on kesän ajan lomalla. Näin hän pääsee käymään kotimaassaan Bulgariassa, näkee sukulaisiaan ja voi puhua omaa äidinkieltään. Elokuussa hän tulee takaisin ja jatkaa työssäoppimista.

Valitsimme yläreunaan laitettavaksi kuivunutta pajunvartta n. 30 cm. Solmeilu tehdään suoraan tähän. Lankana joku muu olisi ollut napakampi, mutta kun nämä kerät odottivat pääsyä kokeiltavaksi:

Tämä lanka on siis hiukan liian pehmeää,  napakka moppilanka voisi olla helpompi työstää. Kivan näköistä tämä silti on. Mistään narusta en lähtisi ryijyä tekemään, vaikka kassiin se hyvin sopisikin. Meidän molemmat ryijyt ovat nyt näyteikkunalla, joten en saanut mustasta oikein hyvää kuvaa.

Toinen näistä päätyy oman kotini seinälle, luultavasti se on musta...

Ohje oli Suuri Käsityö-lehdessä numero 5/2017

Pellavasydämen Mervi

Kankaanpainantaa

Viimeksi kerroin, että olemme valmistautuneet kesäsesonkiin ompelemalla pellavatunikoita. Sen lisäksi olemme vihdoin ja viimein päässeet tutustumaan kankaanpainantaan. Kaikkina näinä yhdeksänä vuotena, jolloin olen Pellavasydäntä pyörittänyt, on ajatuksissani ollut omien kuvien painattaminen tai painaminen. Viime vuonna meillä oli työharjoittelussa Veera, joka opiskelee Mynämäellä Käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa mm. kankaanpainantaa.Tänä vuonna hänen opintoihinsa kuului asiakastyön tekeminen näyttötutkintona. Kehittelimme yhteistyötä.

Veera on hyvä piirtämään. Tilasin häneltä kolme kuvaa Uudestakaupungista. Veera valmisti niistä kankaanpainoseulat ja kävi myös opettamassa meitä niiden käytössä. Jälkeenpäin ajateltuna emme olisi omin neuvoin tekniikasta selvinneetkään. Veera on taitava opettajanakin.

Olen itse tekemisissäni hutiloija, joka haluaa oikaista kaikki mahdolliset mutkat. Tässä työssä huomasimme, että kannattaa vaan noudattaa neuvoja. Ylläolevassa kuvassa tehdään seulan kohdistusmerkinnät maalarinteipillä.

Värit ostin Emo-tuotannosta. Isosta purkista otetaan pienempi annos pakasterasiaan, missä sitä voidaan kannen alla säilyttää seuraavaankin kertaan.

Värin käsittelyssä pitää meikäläisen hillitä hössöttämistään, muutoin sitä on kaikkialla, eikä se lähde pesussa pois.

Meidän seulamme ovat kaikki eri kokoisia, joten oikeaoppisesta raakkelista ei ole hyötyä. Lähes yhtä hyvin toimii ikkunanpesulasta.

 Sitten pääsimme mekin harjoittelemaan, Arja, minä ja Tanja.

Tämän opimme: Jos seulaa ei ole kohdistettu ennen värjäämistä, ei sitä voi tehdä enää värin levittämisen jälkeen...

Samassa seulassa on useampikin kuva. Tässä oikaisemme. Toinen kuva pitäisi peittää, mutta me otamme riskin ja vedämme väriä varovasti, ettei sitä mene "väärän" kuvan kohdalle.

 Jippiiiii.... hienosti onnistui elämäni ensimmäinen seulan kanssa tehty kuvan siirto!

Ja kun kuvat on siirretty, pitää seula pestä aikailematta. Suihkun alla ja pehmeällä pesusienellä.

Tämä työvaihe ei sovi minun kropalleni ollenkaan. Olen iloinen, että Arja on innostunut hommasta.

Tässä yksi kuvista. Meriharakka. Tämän on siis Veera piirtänyt minun mielikuvani mukaan. Aika työläs homma tämä kaikenkaikkiaan on - vaikka tekisi kuvat vain yksivärisenä. Yksi vaihe lisää tulee siitä, jos haluaa harakalle oranssit koivet ja nokan. Niitä varten meillä on kalvolle tehdyt "reiät". Näiden pikkuosien värittäminen onnistuu myös tuputtamalla ja se kyllä nopeuttaakin työskentelyä.

Saa nähdä, miten paljon innostumme näitä painotöitä tekemään. Suunnitteilla on, paitsi keittiöpyyhkeitä, valmistaa myös patalappuja, essuja, kasseja....

Olen niin iloinen näistä kuvista. Kerrankin Pellavasydämellä on IHAN OMAT kuvat, joihin vain meillä on käyttöoikeus.

Kiitos Veera!                                             Pellavasydämen Mervi

Pikkutarkalle näpertelijälle

Sanalla näpertelijä voi olla hiukan negatiivinen sävy. Tässä tarinassa se tarkoittaa pienten osien hallintaa, käden hyvää motoriikkaa, vapisemattomia sormia ja hyviä hermoja.

Kaikkea sellaista, mitä minulla ei ole.

Harjoittelijamme Tanja näytti tämän käsityön minulle. Hän oli tilannut ulkomaisesta verkkokaupasta tarvikkeet ja valmistanutkin jo useampia tauluja. Suomessa näitä ei vielä juurikaan ole myynnissä ja minäkin hankin ulkomailta tällaisen kokeiluerän.

Kyseessä on mosaiikkimaalaus. Vaikka tässä ei ole maalaamisesta ollenkaan kysymys. Pienen pienistä "helmistä" - joko neliön mallisista tai pyöreistä kootaan upea taulu. Kuva ei anna ollenkaan oikeutta pinnan kauneudelle. Helmet voivat olla pinnaltaa myös monikulmaisia. Tässä Tanjan tekemä taulu:

 ... ja yksityiskohta siitä:

Tarvikepakkauksessa on tausta, johon mosaiikkipalaset tarttuvat kiinni. Pinnasta poistetaan suojakalvo ja sitten palat vain asetetaan kukin paikalleen. Pohjassa on merkitty kukin väri erilaisin merkein.

Työkaluna on joko pinsetit (neliskulmaisille paloille) tai kynän mallinen (pyöreille). Tuo kynänmallinen painetaan mukana tulevaan liimaan ja sillä tartutaan mosaiikkipalaseen ja näin sen saa helposti (?!) pudotettua oikeaan kohtaan.

Ehkäpä joulun jälkeen yritän tehdä kokeeksi pienen taulun. Sitten voin tarkemmin kuvata työtapaa.

Myyntiin otin erilaisia kuvia: hevonen, kissa, auringonlasku, erilaisia kukkakimppuja jne. Hinnat riippuvat taulun koosta, alkaen n. 10 euroa.

Tästä uudesta työskentelytavasta on tullut useita kyselyitä ja päätin koota - kylläkin hyvin kehno esitys - Pellavasydämessä tällä hetkellä olevat taulupohjat, koot ja hinnat yhteen näkösälle.

Näitä on nyt tosiaan kyselty, jos vaan kiinnostaa, tilaa pikaisesti, että ehdit saamaan mieleisesi, sillä kaikkia on  VAIN 1 KAPPALE. Tämä on kokeiluerä, jos kiinnostusta riittää, tilaan niitä sitten enemmän. Yksittäin tilattuna tilauksen saa vasta 1-2 kk päästä.

Kooste on Pellavasydämen kotisivujen "ajankohtaista" -sivulla - täällä: http://www.pellavasydan.fi/p/ajankohtaista-tarjoukset.html

Pellavasydämen Mervi Tässä siis oiva lahja hänelle, joka rakastaa haasteita, potee tekemisenpuutetta, himoitsee pikkutarkkaa työtä tai muuten vaan haluaa kokeilla jotain uutta. Työhän on samantyyppistä kuin ristipistot, mutta ei kuitenkaan.....

Pellavasydämen Mervi

Ristipistotöitä

Sydämeni lähes pakahtuu onnesta, kun asiakas tulee kauppaan ja etsii jotain käsityöideaa LAPSELLE. On hienoa, että lapsi itse ilmaisee halunsa tehdä jotain omin käsin. Silloin siihen pitää tarttua ja yrittää tarjota jotain hänen taidoilleen sopivaa: hiukan haastavaa, mutta sellaista, että se innostaa tekemään työ loppuun. Mieluusti lopputuloksen pitäisi olla jotain, mikä tulee käyttöön.

Minun lapsuudessani tehtiin ompelukuvia.

Pellavasydämessa on tarjolla pieniä, helpohkoja ristipistotöitä. Ne ovatkin tehneet hyvin kauppansa. Ei pelkästään jouluna, vaan myös muulloin. Usein käy myös niin, että aikuinen on ostanut lapselle yhden, tämä on innostunut ja sitten ostetaan toinen. Se, jos mikä, on kauppiaan unelma!

Erilaisia kuvia on vaikka kuinka paljon - varmasti löytyy jokaiselle lapselle mieluinen. Tässä vain muutama esimerkki:

Nämä pienet paketit ovat ihan parasta. Tähän on koottu pohja, johon kuvio on selvästi väritetty, tarvittavat langat ja vielä neulakin. Näin ollen mitään ei tarvitse kotona etsiä.

Olen näitä paketteja myynyt jo pari vuotta, mutta vasta muutama viikko sitten eräs asiakas valisti minua, että töitä on kahdenlaisia, vaikka etupuoli näyttääkin ihan samanlaiselta. Toisissa on isommat ruudut kuin toisissa. Eri vaikeusaste siis.

Toki meiltä löytyy kanavatöitä ja ristipistotyöpakkauksia myös aikuiseen makuun. Ne ovat tietysti paljon vaativampia ja valitettavasti myös hinnaltaan toista luokkaa. Nuo pienet maksavat 11 euroa, mutta isot maksavat useamman kympin. Hinta kulkee käsikädessä työn koon mukaan. Tässä pari:

Ristipisto- ja kanavatyöt eivät ole ollenkaan minua varten. Kärsivällisyyteni ei riitä noin pitkäjänteiseen, tarkkaan työhön. Näihin pitää keskittyä, eikä voi oikein hyvin katsoa telkkaria samalla. Vai. Voiko?

Pellavasydämen Mervi

Ja taas meitä on monta ja yksi peitto

Tällä viikolla Pellavasydämessä aloitti  uuden harjoittelujakson Tanja, joka on kotoisin Bulgariasta. Hän opettelee suomen kieltä, mutta suorittaa myös myyjän kurssia. Työssä harjoittelu kestää kolme viikkoa. Tanja varmaankin tykkää meistä, kun halusi tulla uudelleen samaan paikkaan!

Tanjalta opimme paljon uutta. Ensinnäkin hänen kotimaansa tapoja, ruokia ja käsityötapoja. Isoäiti on opettanut Tanjalla "kummallisen" tavan neuloa ja sitä sitten ihmettelemme yhdessä asiakkaiden kanssa.

Lanka kulkee niskan kautta ja erikoisella tavalla sitä kierretään myös sormen  ympärille.
Tanja on nopea oppimaan ja hänellä on hyvä muisti - ainut hyvämuistinen meistä - ja sen kyllä huomaa käytännössä. Lisäksi Tanjalta käy helposti opetella uusia työtapoja netistä ja Youtubesta. Pelkästään kuvaa katsomalla hän opetteli intialaisen peukalon ja se on muuten tosi hyvä malli.

Koska kielitaitonsa on vielä keskeneräinen, Tanja ei kovasti mieli asiakaspalveluun. Kaikkein mieluiten hän istuskelee vähän syrjässä ja kutoo tai virkkaa. Samalla hän kuuntelee intensiivisesti ja yrittää saada selvää meidän ukilaisesta murteesta, joka on lyhyttä ja nopeaa. Kuulemma noin puolet hän ymmärtää, jos me Arjan kanssa vilkkaasti keskustelemme. Tanja haluaa puhua virheetöntä kieltä, joten tahti ei ole kovin nopea. Mutta koko ajan huomaamme edistystä!

Tässä on Tanjan virkkaama kaunis vauvanpeitto. Mitoitukseltaan suunniteltu vaunuihin.

Tämä erikokoisista neliöistä virkattu peitto on Pellavasydämessä myytävänä, hinta 50 euroa.

Yhtä (siis AINAKIN yhtä) asiaa Tanja ihmettelee: "Miksi aina harmaata?" Pyysin häntä neulomaan tytölle lapaset - harmaat. Ja että VAUVALLEKIN harmaa peitto, miksi ihmeessä? Nii-ih, sanos muuta. Mutta kun se on nyt IN. Kaikki nuoret äidit haluavat vauvalleen harmaata.

Pellavasydämen Mervi

Uusi työtapa, mutta mitä siitä?

Jossain facebook-ryhmässä esiteltiin tällaisella työtavalla tehty matto. Piti heti itsekin kokeilla. En kuitenkaan innostu matosta, koska en itse voisi sellaista käyttää, joten pohdin, mitä muuta tällä tavalla voisi tehdä. Kassin ehkä? Istuinalustan?

Lähtökohta tälle pohtimiselle on se, että varastoissani on hyvin paksua matonkudetta. Niin paksua, ettei siitä voi virkata mitään. Lisäksi tarvitaan kalalankaa - tai puuvillalankaa - tai mitä tahansa muuta....

Ideana on virkata matonkuteen ympärille kiinteitä silmukoita. Kuva selittänee työtavan. Koska en suunnitellut työtä etukäteen, vaan kokeilin erilaisia versioita, tämä levisi kuin ekaluokkalaisen patalappu.

Pellavasydämen Mervi