Huippuhieno lanka ja kiva pipo

Tämä huippuhieno lanka tuli mun puodin hyllyyn mainoksen vuoksi. Tai ei se oikeastaan ollut mainos, vaan lankojen vertailu Turun Sanomissa. Siinä artikkelissa nousi Malabrigon villalanka jonkun pipon neulojan mielestä parhaimmaksi... Ja minä tietysti halusin sitä! Lanka on aika kallista, joten arvasin sen käyvän huonosti kaupaksi ja otinkin vain pienen koe-erän myyntiin. Nämä minun lankani ovat Rios ja siinä on n. 192 m / 100 grammaa eli noin seiskaveikan paksuista. (Mutta näistä kahdesta langasta ei saisi puhuakaan samassa lauseessa.)

 

Nyt vasta otin itse langan kokeiltavaksi ja että se on mainiota! Tämän jälkeen on kyllä korkea kynnys neuloa yhtään mitään mistään keskinkertaisesta langasta...

Kyseessä on perulainen merinovillalanka, joka on käsin värjätty Perussa ja Uruguayssä toimivassa perheyrityksessä. Villa on tuotettu eettisesti, mulesing-vapaasti. Koska minulla on langasta vain muutama kerä ja nekin kaikki eri värisiä, mietin pitkään, mitä langasta tekisin. Päädyin pipoon, koska siihen riittää yksi 100 gramman vyyhti. Lankaa jäi 8 grammaa.

Malliksi valitsin aiemmin toteuttamani helmineule-variaation. Silmukoita loin 90 ja neuloin looppaamalla 100 cm pitkällä pyöröpuikolla. Kaikkein paras kaapeli looppaamiseen on Chiaogoolla ja ne onkin nyt ollut jokapäiväisessä käytössä! Numero taitaa olla 3 mm, vaikka langassa kyllä suositellaan 4-5 mm. Mutta kun minä olen löysän työn tekijä, niin valitsen yleensä pienemmät puikot. Resorin neuloin reilun mitaiseksi, jotta sen voi kääntää kunnolla kaksin kerroin. Mallineule menee näin 2 oikein 2 nurin koko kerros ja toinenkin samalla lailla. Seuraavat kaksi kerrosta neulotaan 2 nurin 2 oikein.

Neuloin 1 oikein 1 nurin resoria 17 cm, sitten lisäsin joka 7 silmukan jälkeen yhden ja lopputulos oli 102 silmukkaa. Näillä neuloin mallineuletta n. 10 cm ja sitten aloitin kavennukset. Neuloin 16 silmukkaa, sitten 2 silmukkaa yhteen, 16 silmukkaa, 2 yhteen jne.... Yksi välikerros ja taas kavennukset: 15 silmukkaa, 2 yhteen jne... Jatkoin kavennuksia näin joka toisella kerroksella ja lopuksi päättelin vetämällä langan 12 silmukan läpi. Piposta tuli 32 cm pitkä.

Oikealla puolellä näkyy säteittäiset kavennukset, mutta nurjalla ne eivät erotu oikein ollenkaan. Pipoa  voi pitää kummin päin vain.

Halutessaan pipon reunan voi jättää kääntämättä ja silloin siitä tulee tuommoinen lörppä. Lanka on tosi napakkakierteistä ja resori on hyvin hyvin napakka ja pipo pysyy päässä erinomaisen hyvin. Lanka on 100 % villaa, mutta se ei kutita ollenkaan. Jos en olisi valinnut näin "väärää" väriä pitäisin pipon ihan varmasti itse. Nyt se päätyy malliksi puotiin ja myytäväksikin tottakai. Lanka vaan on niin arvokasta, että pipollekin pitäisi laittaa hintaa... hmmm.... useampi kymppi.

Tämän langan värjäys on kyllä tosi herkullista. Kysyin mieheltäni, mitä hänelle tulee tästä neuleesta mieleen ja hänpä siis keksi tälle pipolle nimen: Parsakaali.

Onko sinulle tuttu lanka? Vaikuttaako langan hinta sinun valintoihisi?

Pellavasydämen Mervi

Toinen helmineulepipo

Edellisessä postauksessa jaoin ohjeen helmineulepipoon, jossa on käännettävä resori. Jos kuitenkin kaipaat kevyempää pipoa, sen ohje tulee tässä.

 Lankana tässäkin on kutiamaton 100 % merinovilla. Nyt Schachenmayrin Merino Extrafine 85, jossa siis on 50 grammassa 85 metriä. Lankaa tähänkin pipoon kului 2 kerää, eli 100 grammaa. Lanka on paksumpaa kuin edellisessä ohjeessa, joten pipokin valmistuu huomattavasti nopeammin.

Tässä ohje: Puikkojen koko on ohjeellinen, valitse omaan käsialaasi sopiva, tai ne mitkä on lähinnä...

Luo 102 silmukkaa puikoille nro 3,5. Neulo resoria 1 o 1 n noin 9 cm. Vaida isommille puikoille 5,5 ja neulo 13 cm helmineuletta 1 o 1 n. Minä teen niin, että neulon kaksi kerrosta samaa ja sitten vaihdan silmukat toiseen paikkaan. Eli kahden kerroksen jälkeen neulon 1 n 1 o taas kaksi kerrosta. 

Tämän jälkeen aloitetaan kavennukset 6 kohdassa. Neulo 15 silmukkaa, sitten 2 silmukkaa oikein yhteen ja tätä koko kerros. Seuraavalla kerroksella kavennukset tulevat samaan kohtaan, eli neulo 14 silmukkaa ja 2 oikein yhteen. Näin jatkat kavennuksia. Itse tein niitä "niin kauan kuin pystyi 60 cm pyöröpuikolla" tai 13 kertaa.

Loppujen silmukoiden läpi vedetään lanka tiukalle ja päätellään. Näin tehden pipon päähän tulee tuollainen "krymppy".

Vallan mainio pipo, joka pysyy päässä eikä kutita. Näitä voi "tehtailla" melkeinpä pipon illassa.

Pellavasydämen Mervi

Helppo ohje helmineulepipoon

Moni valittaa, että pipot kutittaa. Neuloin pipon malliksi langasta, joka ei kutita. 100 % merinovillaa.

Asiakas näki putiikissani neulomani pipon, mutta halusi siihen vähän muutoksia. Hän halusi kaksinkertaisen resorin ja piposta muhkean, vähän taakse putoavan. Sellaisen tein.

 

Lanka on Katian Merino 100 %, jossa 50 gr on 102 metriä. Aika ohutta siis. Neuloin pipon hyvin tiiviiksi, jotta se olisi myös lämmin. Lankaa kului 2 kerää, eli 100 gr riitti juuri ja juuri.

 

 

Ja tässä ohje:

 

Neuloin pipot 60 cm pyöröpuikoilla. Resoriin käytin 3,5 puikkoja ja sen jälkeen vaihdoin 5,0 puikkoihin. Valitse käsialallesi sopivat puikot. Jos päänympärys on pienempi kuin 60 cm, valitse 40 cm pyöröpuikot, tai neulo sukkapuikoilla. (itse en pidä 40 cm pyöröistä, koska niiden puikko-osa on lyhyt ja uppoaa kämmeneen)

Luo silmukoita 126 ja neulo ohuemmilla puikoilla resoria n. 14 cm. 

Vaihda paksumpiin puikkoihin.

Neulo helmineuletta: 1 o, 1 n. Seuraavalla kerroksella voit vaihtaa näiden paikkaa, eli neulotkin 1n 1 o. Minä kuitenkin tein niin, että neuloin samaa kaksi kerrosta ja sitten vasta vaihdoin. Tulee vähän eri näköistä ja on kivaa vaihtelua. Eli 1o 1n kaksi kerrosta, sitten 1n 1o kaksi kerrosta.

Tätä helmineuletta neulotaan esim. 14 cm. Mutta jos haluat enemmän päätä myöden olevan, aloita kavennukset jo aiemmin.

Kavennukset tehdään 6 kohtaa. Eli neulo 19 silmukkaa, sitten 2 silmukkaa yhteen, taas 19 s ja 2 oikein yhteen. Koko kerros. Seuraavalla kerroksella kavennus tulee samaan kohtaan, eli neulot 18 silmukkaa, sitten 2 oikein yhteen jne.

Itse olin laiska ja tein niin, että kun puikko kävi liian pitkäksi, en viitsinyt vaihtaa sukkapuikkoihin, vaan katkaisin langan ja vedin sen loppujen silmukoiden läpi. Näin tehden pipoon tulee tuollainen "krymppy".

 

Näin tehden - ja jos osaat häivyttää langan päättelyt hyvin, voi pipoa pitää kummin puolin vaan.

Jos haluat, voit kiinnittää pipoon tupsun. Mutta silloin ehkä kannattaa tehdä vähän matalampi, jottei tupsu paina pipoa liikaa taaksepäin.

Minun isoon päähäni oikein napakka.

 

 

Valitse hyvä lanka ja ryhdy töihin. Pipojahan saa olla - joka asuun sopiva!

Pellavasydämen Mervi

 

 

 

Tupsun tekeminen

Nykyään pipossa pitää olla tupsu. Ensimmäisen tupsuni tein vanhanaikaisella tavalla pahviympyröiden kanssa. Aika työlästä oli se.

Meillä on myynnissä "turkistupsuja" eri värisinä: valkoista, mustaa, punaista, harmaata, ruskeaa....

+-

Sitten tupsuihin liittyvä nolo tunnustus.

Olemme Arjan kanssa molemmat todenneet, että meiltä puuttuu avaruudellinen hahmottamiskyky. Tupsu-asiassakin törmäsimme tähän ongelmaan. Meillä on myynnissä Prymin tupsuntekolaitteita. Yritimme selvittää sen käyttämistä, mutta ei, siitä ei tullut mitään. Pyörittelimme muovikappaleita edestakaisin, mutta ei hahmottunut laitteen käyttö ei.

Annoimme periksi ja nolona pyysimme miespuolista avustajaani ratkaisemaan ongelman. Myönnän, että miesten aivot toimii tällaisissa asioissa paremmin. (Aika raju yleistys kylläkin).

Eipä siinä kauan mennyt, kun ongelma ratkesi. Keksin oivan keinon, miten mekin osaamme tuota laitetta myöhemmin käyttää: merkitsimme jokaisen osan numerolla. Kun samat numerot asetetaan vastakkain homma pelittää! Eräs asiakas osti tällaisen laitteen ja minä kerroin, miten me sitä käytämme, joten hänkin halusi omaansa merkittävän samanlaiset numerot!

Tämä keltainen on isoiman tupsun tekemiseen, mutta pakkaus sisältää myös kolmen muun kokoisen tupsun tarpeet. Näin merkattuina tuota laitetta on aivan helppo käyttää. Nyt jopa minä osaan!

Myyntiin tuli kyllä vielä toisenlaisellakin mekanismilla toimiva laite, mutta sitä emme ole vielä edes avanneet. Menee tätäkin sulatellessa hetki aikaa. Nyt etsin kananpojankeltaista villalankaa ja teen muutaman pikkutupsun pääsiäsitipuiksi.

Pellavasydämen Mervi

Vauvaneuletta

Asiakkaalla oli kiva pipo. Kysyin tietysti, että onko itse tehnyt - juuu - no, mistäs ohje? Tämän takia ostin kirjan "Klompelompe". Luulen, että näitä kirjoja on kaksi ja tämä oli tietysti väärä. Mutta ei se mitään, löysin muita kivoja malleja. Ensimmäiseksi kokeilin vauvan pipoa. Ohjetta en seurannut tarkkaan. Syy: pitsineule oli hiukan vaativaa noin telkkaria katsellessa. Kyllästyin ja neuloin loppuosan pelkkä suoraa.

 

  Langaksi valitsin tietysti Katian Merino Babyn ja siitä hehkuvan orassin värin.

Ihan setti tulikin, tupsupipo ja pienet, somat tumput!

Vaikka lanka ohutta onkin, sitä on tosi kiva neuloa. Ja mikä parasta, se EI KUTITA! Usein ajattelen, että langan nimi on harhaanjohtava "baby", kun siitä voi tehdä paljon muutakin. Aikuisten piponakin tosi kiva juuri kutittamattomuutensa takia. Toki langasta löytyy "isosisko" Merino Sport, jonka koostumus on sama, mutta se on paksumpaa.

Nyt samainen kirja "Klompelompe" on minulla taas selattavana, välissään Tekstiiliteollisuuden Helmi-lanka, josta aion neuloa toisenlaisen vauvan pipon. Meillä alkaa ensi viikon torstaina - naistenpäivänä - oikein vauva-aika, kun lehteenkin tulee vauvalankamainos.

Pellavasydämen Mervi

Muistathan arvonnan, joka on meneillään! 

Arvonta päättyy samaisena naistenpäivänä, mutta vielä ehdit. 

Katso täältä

Emme ole tasavertaisia

Sohin taas muurahaispesään. Sinä, joka olet sitä mieltä, ettei minun pidä kirjoittaa vammaispalveluasioista, lopeta lukeminen ja siirry mukavampiin aiheisiin.




Kuten jo aamulla kirjoitin, sijoitin tänään lähes 100 euroa kodin siivoukseen. Työllistin kaksi ihmistä muutamaksi tunniksi. Puhdasta tuli.

Illalla keskustelin henkilökohtaisesta avustajasta vertaistuen tapaisesti kohtalotoverin kanssa. Taas tuli adrenaliinipiikki, kun juuri olin antautunut asiassa. voin vaan todeta, että olemme kovin eriarvoisessa asemassa riippuen kotikunnasta. Tämä "vammainen"  - kutsuttakoon häntä tässä Ainoksi - asuu muualla ja sairastaa "oikeaa sairautta", hänen sairaudellaan on nimi ja diagnoosi ei kuulosta kenenkään korviin hyvältä. (Ethän loukkaannu, vaikka näin kirjoitan?) Yhdessä totesimme, että hän kuitenkin pärjää minua paremmin, mm. liikkuu paremmin yhden kepin avustuksella. Olemme tavanneet ennen viimeisintä leikkaustani ja omien sanojensa mukaan hänen mielestään jokainen näkee, että minä tarvitsen apua.

Aino saa kuljetuspalveluna taksimatkat. Hän anoi harrastuksiin henk.koht.avustajaa ja sai, mutta Ainolle tarjottiin MYÖS kotiapua. Siis pyytämättä tarjottiin. Joitain apuja Ainokin joutui kuitenkin kärjistäen sanoen tappelemaan.

Minun tilanteeni on toinen. Asun väärällä paikkakunnalla, jossa tulkitaan vammaispalvelulakia toisin. Minulla ei ole selväsanaista diagnoosia. Synnynnäinen lonkkavika ei kuulosta ilmeisesti tarpeeksi pahalta. Joskus ajattelen, että ehkä lakkaan leikkimästä sisukasta, istahdan pyörätuoliin ja heittäydyn avuttomaksi. Pyörätuolin, tai oikeastaan sähköpyörätuolin, tarvitsisin oikeasti nyt, kun en saa ajaa autolla ja kävelemään en kykene. Olisihan se kiva mennä huomenna markkinoille. Eipä sinne olisi kuin kaksi korttelia.

Huomenna liityn Invalidiyhdistykseen, jolloin saan Invalidiliiton lakimiehen palvelut ja alan ajaa asiaani. Tänään vielä rustaan oikaisupyynnön saamastani päätöksestä. Tiedän, että sosiaalilautakunnasta tulee kielteinen päätös, koska eivät kuulemma ole koskaan pyörtäneet viranomaispäätöksiä. Mutta sen jälkeen pääsen hakemaan oikaisua hallinto-oikeudesta.

Sen lisäksi, että olen sisuuntunut, olen myös tehnyt pipoja. Monta pipoa. Pipojen lisäksi olen kokeillut myös kämmekkäitä. Muistaakseni en ole tätä kuvaa blogissa vielä esitellyt.

 Mervi

Ei ole maanantaimasennusta

Mukava viikonloppu takana. Uusi jännittävä viikko edessä. Mitä ihminen voisi vielä toivoa?

Uudenkaupungin Vanhat talot -tapahtuma toi satoja ihmisiä meidänkin putiikkiin. Yhdessä Pirkon kanssa olimme vastaanottamassa heitä. Osa käveli vain läpi huushollin, jokunen kääntyi heti ovella takaisin: "ai tää onkin käsityöliike", mutta sitten oli heitäkin, jotka ihastelivat kaikkea ja jopa ostaviakin asiakkaita kävi.

Jaksoin olla freesinä yhdeksän tuntia kumpanakin päivänä, enkä ollut väsynyt tai kipeä ollenkaan. Kummallinen tuo ihmisen kroppa - sielu, ruumis ja mieli. Kun mieli on hyvä, kroppakin tuntuu hyvältä. Jos oikein sielua riepoo, on muutenkin paha olla jne....

Neuloin siinä samalla pipon. Meille tuli viikolla ihania uusia lankoja. Olin vartavasten valikoinut vähän paksumpia lankoja piponeulomuksiin. Kovasti tykkään Katian Azteca langan värityksestä. Otin kokeeksi vain kahta väriä: harmaa-ruskea ja kanerva-harmaa. Langassa on 53 % villaa ja loput 47 % akryyliä. Sitä neulotaan 5- 5 1/2 puikoilla.

Tässä olen käyttänyt kehittelemääni pipomallia, joka ohje on vieläkin viimesilausta vaille.

Eikös olekin kaunis raidoitus tässä langassa? Tuosta 100 gramman kerästä tulee kaksi pipoa. Lanka saattaisi toimia myös lapasissa, pitää kokeilla. Olisi kiva setti.

Tänään pitää ryhtyä viimetingan hommiin. Yksi hupparin vetoketjun korjaus, trikoomekon ompelu ja tilaustyönä ostoskassi pyörätuoliin. Tämä ja huominen päivä aikaa. Keskiviikkona onkin vuorossa sairaalakassin pakkaaminen ja neljäksi pitää olla Tyksissä. Torstaina on leikkauspäivä ja sitten saakin huilata. Maata, maata ja maata. Paitsi, että sitkeästi yritän heti päästä pystyasentoon, vaikka vielä en käsitäkään sitä, miten pystyn kävelemään, kun ei kumpikaan jalka ole kävelykunnossa. Tarttis yksi kunnon jalka olla!

Pellavasydämen Mervi

Näyteikkuna

Kerroinkin, että eilen sai työharjoittelija Ripsa keikkua tikkailla melkein koko päivän. Myös näyteikkkunalla riitti kiipustettavaa. Maalatut korit otettiin pois ja tilalle laitettiin päähineitä.

Lintutrikookangas on ollut oikein suosittu! Eräs lukija tilasi sitä 6 metriä. Juuri ja juuri jäi toiselle lukijalle puoli metriä. Minulle ei sitten enää jäänytkään ollenkaan... Ei hätää, nyt sitä on tilattu lisää ja myös toisen värisenä. Lisäksi tilasin paria muutakin trikoota. Jännittävää odottaa, mitä sieltä tuleman pitää!

Samana päivänä myytiin tämä kuvassa oleva lintupipo eräälle yli 80-vuotiaalle mummolle ja toinen samasta kankaasta 1-vuotiaalle. Ja hyvin sopi kummallekin. Hassua, että toisen päähän ei tunnu mikään päähine sopivan ja toiselle saa laittaa melkein mitä tahansa ja aina sopii. Tämä mummo oli juuri sellainen, että kaikki näytti hyvältä! Uskon, että muut mummot ovat kateudesta vihreitä, kun näkevät lintupipoisen.

Pellavasydämen Mervi