Ompelijaoppi: leninki

Kuten kaikki muukin lähiopiskelu, myös meidän mittatilausompelu lähiopiskeluna on peruttu. Etänä yritämme, mutta aika hapuilevaa se on, kun ei voi mekkoja yhdessä sovittaa.

Olenkin jo esitellyt ensimmäisen leningin, jonka ompelin. Yksi käyntikerta Turussa meni ihan hukkaan, kun en osannut päättää, mitä sen jälkeen alkaisin tehdä. Yritin sitten opiskella toisten työtä seuraamalla, hah. Yhtenä iltana piirsimme yhdessä leningin peruskaavaa pienoiskoossa ja se oli yhtä tuskaa kuin kaikki muutkin peruskaavat.

Jo ennen opiskelua olen mekkoja tehnyt - ensimmäiset vuonna 1978 nuorena rouvana. Helppohan niitä silloin oli tehdä, ostit vaan kaavat koossa 38 ja malli kuin malli sopi päälle. Suoria trikoomekkoja olen aina ommellut. Esimerkiksi tämä ajalta, jolloin olin isoimmillani.

Oikeastaan en juurikaan mekkoja pidä. Juhlissa kyllä aina ja kesähelteillä. Mutta nyt niitä on koulutehtävinä tehtävä. Ainakin yksi itselle, toinen asiakkaalle ja kolmas näyttötyönä myös asiakkaalle. Sen yhden olen jo itselleni tehnyt, mutta ajattelin niitä nyt väsätä muutaman lisää. Olen nimittäin ihastunut kukkakankaisiin!

Kävin Turussa Eurokankaassa, sekä Wiklundin talossa että Myllyssä. Ja ei, tämä ei ole maksettu mainos. Ostin molemmilla kerroilla satasella kankaita, mikä on ihan hassua, kun omassa putiikissa myyn kankaita loppuunmyynnissä -50%. Mutta aina on kiva saada UUSIA KANKAITA.
Tässä niitä. Huomasin innostuvani sinisistä:

Mutta eksyi joukkoon vähän muutakin, tuo päällimmäinen on minulle tosi "outo" väri, lähes koralli.

 Nämä allaolevat ovat trikoota

Ja nämä ovat joustamattomia tai joustavat vain hiukan. Ehkä ensimmäisen kerran "urani aikana" olen tällä kertaa pessyt kankaat ennen ompelua, taitaa opiskelusta olla sekin hyöty. Ilokseni huomasin, etteivät nuo kankaiset menneet kovinkaan paljon ryttyyn, vaan pysyivät hienosti kuosissaan. Otin mitat ennen pesua, mutten ole vielä tarkistanut, menikö paljon kokoon. Mittaa kaikissa on kuitenkin riittävästi, olen ottanut mahdollisen kutistumisen huomioon ostaessani.

Kauan pähkäiltyäni päätin tehdä raglanhihaisen mekon. Yhdestä valmispuserosta otin mallin kuminauhalla rypytettyyn pääntiehen. Olin taas hiukan liian hätäinen! Löysin kirjasta "Joka tyypin kaavakirja" raglanhihaisen puseron ja mekon kaavan ja eikun töihin. Tai nyt kylläkin töihin ryhtyi henkilökohtainen avustajani Susanne, joka on ollut usein mukana Turussa koulussa. Hän ei ole koskaan ommellut, eikä kaavoja piirtänyt, mutta hienosti selvisi täysin itsenäisesti hommasta.

Mutta, mutta. Mulle kävi pieni kömmähdys, mikä onneksi saatiin korjattua. En nimittäin sitten hoksannut, että peruspuserossa EI OLE rypytystä kaula-aukossa eikun siis pääntiellä! Nooh, me sitten vähän sävellettiin, eli suurennettiin pääntietä, jolloin siihen saatiin vähän ryppyä, ei kylläkään tarpeeksi. Jotta rypytystä olisi ollut tarpeeksi, olisi peruskaavaa pitänyt KUOSITELLA, mihin oli ihan selvät ohjeet, jos olisi vaan lukenut..

 Mekko on nyt vielä kesken, kun lanka loppui koneesta. Esittelen sen siis myöhemmin.

Opin perjantaina paljon. Opin ottamaan ompelukoneen käyttöohjeen esille. Opin ompelemaan rullapäärmettä. Opettajana Susanne, koska hän sai selvän ompelukoneen säädöistä.

Ja tällaista oli tulos.

Tuon päärmeen opettelu oli niin ison työn takana, ettei siinä hötäkässä sitten tullut mieleen säätää piston pituutta. Ensi kerralla sitten tiheämpää. Ja ehkä valitsen leveämmän kuminauhan, johon mahtuu kaksi tikkiä vierekkäin. Ja ehkä joku kertoo, mitä tikkiä kannattaa käyttää, ettei tule tuommoista löysää. Nyt valitsin tavallisen tikin ja kun kerran venytin kuminauhan, niin sitten jälki on tuommoista.

Opettajan kanssa keskustelemme Whatsapp-viestein ja kyllä hän tämän hyväksyi. Hihat on siis raglanit ja hihan päärmeet ompelin kaksoisneulalla.

Tämähän ei kylläkään ole tehtävänannon mukainen. 

Oikeasti mekko olisi pitänyt tehdä peruskaavasta kuosittelemalla. Mutta minua laiskotti alkaa kaavan muuttelemiseen. Valitsin valmiskaavan, mitä en siis osannut käyttää, kuten edellä kerroin. Mutta jotain kuitenkin opin tästäkin keissistä. 

Lopputulos siis esitellään myöhemmin.

Pellavasydämen Mervi

tuleva mittatilausompelija

Ompelijan ostokset messuilta

                                                                Tämä ei ole mainos, olen kaikki tuotteet ostanut omin rahoin.

Käyn joka vuosi Tampereen kädentaitomessuilla. Vaikka tiedän lähtiessäni, että reissu vie voimia, sinne on päästävä! Harvoin tulen kotiin näin vähäisillä ostoksilla:

Yleensä ostan monta kassillista joulutavaraa, mutta tällä kertaa ei ollut tarkoituskaan hankkia mitään myytävää Pellavasydämeen, vaan ajattelin ihan pelkästään itseäni. Omaan kotiin tulee tämä  kruunuhimmeli (Taito Etelä-Suomi) jahka saan sen koottua. Eli ehkä ei jouluksi...

Olen korttifriikki, minulla on iso laatikollinen teollisia kortteja ja hiukan myös käsin tehtyjä. Juuri koskaan en kortteja lähetä, en raaski luopua. Tämänkin kortin ostin lähinnä itselleni, kun minua miellyttää tälläinen raffi tyyli.

Menen messuille odottavalla fiiliksellä. Suurin anti olisi UUDET IDEAT. Etukäteen tiesin ainoastaan tämän himmelijutskan. Voi olla, että nämä kaksi koottavaa itämaisvaikutteista kristallia (Taito Varsinais-Suomi) päätyvät loppujen lopuksi myyntiin, jos en itse saakaan toimeksi. Tai ehkä kokoan toisen...? Vaikka tuotteen nimi onkin joulukristalli, mielestäni se ei ole pelkästään jouluinen. Tähän voi myös vaihtaa langat sesongin mukaan. Pääsiäiseksi keltaista, talvella hopeaa, juhlaan kultaa...

Makrameetöihin suhtaudun  varauksella, sillä epäilen kykyjäni solmujen hallinnassa. Avustajani Susanne on toista maata ja hän lupasikin tehdä tämän hyllyn. Makramee-hyllyn myi Taitava askarteluliike.

Nämä korvikset ostin omiin korviini. Ovatpa ne hauskat! Rakastan isoja ja näyttäviä korviksia. Toisaalla havaitsin, että noita pikkuruisia pipoja oli irrallaankin myynnissä, halpaa kiinakamaa...
Ostin pussillisen kaikkea pientä sälää, mistä ehkä kokoan itselleni koruja.

Tällaisia sormuspohjia ostin monta ja saattaa niitä kyllä olla ennestäänkin varastossa. Jossain vaiheessa ehkä innostun askartelusta?

Olen aina silloin tällöin ostanut rihkamakoruosien sijaan aitoa hopeaakin, mutta aina minulle käy köpelösti - hätäinen kun olen. En malta merkkailla tuotteita kunnolla ja sitten en enää tiedäkään, mitkä oli hopeaa. Nytkin matkaan lähi hopeakoukkuja. Kyllä muuten on hopea halpaa...

Ja sitten kankaat. Kotoa lähtiessä jo päätin ostaa "jotain kivoja kuviollisia trikoita" ja aika kivat löysinkin. Mustavalkoisilta suljin päättäväisesti silmäni, vaikka ne aina sinne suuntaan pälyilivätkin.

Punestavan digitrikoon myyjä on Versonpuoti, kankaan nimi Elämänpuu.  Täällä.

Tämän toisen trikoon tietoja en löytänyt netistä. Kuitista näen, että myyjä on Forssan kankainen.

Jotenkin minua on alkanut viehättää tämä sashiko-kirjonta. Haaveilen meneväni keväällä kansalaisopiston Sashiko-kirjontakurssille, mutta nyt saan esimakua näin valmiina kuviona.

Vaikka meillä onkin Pellavasydämessä monenlaisia virkkuukoukkuja myynnissä, päätin testata vielä Cloverinkin mallin.

Ja sitten koulutarvikkeita:
vekotin, jolla päätellään saumurisaumat

Merkkauslaite, jossa kumi päässä ja täytettävät ja teroitettavat liidut

Taipuisa viivotin ja mitta 

Nyt ne ovat vielä kaikki paketissaan, mutta esittelen ja arvostelen tuotteet lähemmin sitten, kun otan ne käyttöön. Miltä ostokseni sinusta näyttävät, oletko yhtään kateellinen? Tuo viimeinen kiinnostaa minua kovasti - onko siitä jollain kokemusta?

Pellavasydämen Mervi

Ensimmäinen kouluompelus

Ensimmäisen päivän harjoituksista kirjoitinkin jo edellisessä postauksessa. Poislähtiessämme saimme kaksi kotitehtävää:
* piti valmistaa ranteessa pidettävä nuppineulatyyny (sen jo esittelinkin)
* etsiä paitapuseron valmiskaava

Joillekin tuo "paitapusero" oli terminä hukassa ja yhtä moni ihmetteli, mistä kaavan löytäisi. Itse olen tehnyt ensimmäisen paitapuseroni jo teini-ikäisenä. Siinä oli kaikki kommervenkit; kaulus, rintamuotolaskokset, mansetit, taskut ja käsinommellut napinlävet. Kaavakaan ei ole minulle ongelma, koska tallella on käsityölehdet 1970-luvulta alkaen. Kävin läpi kaikki 2000-luvulla ilmestyneet. Löysin yli 20 peruspaitapuseron kaavaa, mutta minulle sopivia kokoja oli vain muutamassa lehdessä. Loppujen lopuksi valitsin tämän vuoden lehden Suuri Käsityö 3/2019.

Koska minulla on aikaa ja koska olen ennenkin tehnyt paitapuseron, päätin tehdä enemmän kuin kotitehtävä vaati. Tämä seuraava vaihe on minulle todella "vaativa". Inhoan kaavojen piirtämistä, vielä enemmän leikkaamista ja aika paljon myös kankaan leikkaamista. Nyt päätin kuitenkin tehdä nämä vaiheet huolellisesti - kaikkine merkintöineen.

Yksi oleellinen vaihe on merkitä kaavoihin, mistä ne on otettu, koko ja osan numero/nimi. Merkkasin kaavoihin kaikki lisätiedot, hakit, laskokset ja napin paikatkin - hyvä minä! Vielä yritän keksiä toimivan kansion kaikille näille koulutöille.

Valmistauduin ompelutapahtumaan huolellisesti aina pukeutumisesta alkaen. Lämpimästi,  villasukat jalassa. (VIRHE: kaikki langanpätkät kulkeutui kodin puolellekin). Oli sunnuntai ja minä yksin ompeluhuoneessa, mutta radio seuranani. Kuvittelin, että puseron ompelemiseen menisi muutama tunti. Pöh! Täysi työpäivä siihen kului, 7-8 tuntia! Ompelimo oli kuin räjähdyksen jäljilta, sillä jätin kaikki siivoamiset "huomiseen".Voimat oli siinä vaiheessa loppu. Mutta, vaikka yleensä en pysty yhtään istumaan ompelukoneen ääressä hermokipujen vuoksi, nyt en ollut kipeä. Riittävä lääkitys....

Tuuletin on näillä helteillä oleellinen osa viihtyvyyttä, tai edes olon sietämistä...
Käsinompelua inhoan, mutta napit on pakko ommella käsin.

Mieheni hymyili vinosti, kun kerroin lopputuloksen:
Minä olen ompelija, mutta EN MITTATILAUSOMPELIJA. Joku meni vikaan, kun kaulus ei riittänytkään etukappaleelle tai etukappale olisi liian pieni, jos tekisin kauluksen mukaisesti. Hmmmm... luovaa ongelmanratkaisua heti ja sitten sen keksin! Tein erillisen napituskaitaleen.

Kun sitten menimme maanantaina kouluun, minua alkoikin nolottaa. Miten kerron, että olen jo tehnyt puseron, kun vasta kaavaa piti hakea? En haluaisi olla mikään hikipinko (olin sitä koko kouluikäni). No loppujen lopuksi se taisi olla ihan hyvä, että oli yksi valmis pusero, jota toiset saivat sovittaa ja mittailla.

Lopuksi vielä yksi virhe: kangas on pellavaa ja se olisi EHDOTTOMASTI pitänyt kutistaa. Olen varma, että pesun jälkeen pusero on paikkapaikoin liian pieni.

Jos haluat seurata tapahtumiani myös Instagramissa, 

kuvia ja videoitakin löytyy @pellavasydan

Mervi