Joustoa vyötäröön

Teen asiakkaille korjausompeluksia. Silloin tällöin tuodaan ikäihmisten housuja korjattavaksi, kun on lihottu tai laihduttu.  Eikä siinä mitään, mutta jos täytyy tehdä muutokset näkemättä ihmistä ja sovittamatta, ollaan hankalan haasteen edessä. 

Nytkin pyydettiin ompelemaan housuihin uusi vyötärönauha ja siihen kuminauha, niin että sitä voi säätää. Hmmmm... muistan kyllä nähneeni semmoisia "kaksoisnappeja" jotka laitetaan reikäkuminauhaan. Sitä kumpparia mullakin on myynnissä, muttei niitä nappeja!

Tuurilla voisi kuminauhasta tulla sopiva, mutta työ menee hukkaan ja asiakas on tyytymätön, jos niin ei käykään. Päätin kokeilla...

Ompelin kaksi tavallista nappia vastakkain. Jätin niiden väliin reilun "kaulan".

 

Toimii!

Muistaakseni oikeat kaksipuoleiset napit ovat pehmeitä, onkohan näissä vaarana, että painavat herkkää nahkaa? Kovin helppo tällaisia ei ole myöskään käyttää, mutta ehkei nappeja tarvitsekaan yhtenään siirtää...

Pellavasydämen Mervi

Takin vetoketjun vaihtaminen

Sen jälkeen kun mun ompelija lähti "eläkkeelle", päätin, etten enää ota vetoketjun vaihtamisia vastaan. Koska mun ei ole pakko. Pienempiä korjauksia teen. Eilen kävi kuitenkin vahinko, kun luulin, että asiakas vaan kysyi ostaa vetoketjua. Enkä sitten enää kehdannut kieltäytyä. 

Takki oli onneksi helpoimmasta päästä, sillä siinä ei ole neppejä. Yksi lista kuitenkin haittaamassa... Täytyy sanoa, että ONNEKSI asiakas ilmoitti, että hän tulee ylihuomenna sen hakemaan, koska muutoin olisin siirtänyt ja siirtänyt epämukavaa työtä. Nyt oli pakko ottaa se heti käsittelyyn.

Näitä vedenkestäväksi käsiteltyjä ketjuja tulee tosi paljon korjattavaksi. Ne hajoaa hampaista, eikähän yleensä mikään ketju ompeleista lähdekään purkautumaan. Niitten purkaminen onkin tosi työläs vaihe heti alkuunsa. Se, että saa purkamisen alkuun...

Purkamisessa ihan paras työväline on nuo kiinalaiset pikkusakset. En osaa tavallista ratkojaa käyttää, teen sillä reikiä kankaaseen.

Sitten kun saat purkamisen alkuun, voit jo varovasti kokeilla "repimistä", mutta pitää olla tosi tarkkana ja löytää tatsi, millä uskaltaa edetä ilman takin repeytymistä. Pisto kerrallaan purkaminen on turvallisinta. Otan usein kuvan vetoketjusta ennen purkamista, että muistan, missä järjestyksessä listat ym. oli. Tässä jätin yläpään hiukan kiinni, että varmasti tulee tuo suojalipare oikein.

Taskut on joskus kiinni vetoketjussa ja niin nytkin. Purkamisessa se lähti irti, joten se on huomattava kiinnittää takaisin. Tein sen erillisellä ompeleella.

Purkamiseen meni 45 min. Tein työn huolellisesti ja kiirehtimättä. Putsasin jokaikisen langanpään pois ennen ompelemiseen ryhtymistä.

Sitten alkoikin vetoketjun kiinnittäminen. Ensin nuppineuloilla paikoilleen. Listan ompelin ensin takkiin kiinni, mutta vuorin kiinnitin samalla ompeleella kuin ketjunkin.

Vaihdoin koneeseen vetoketjujalan. Aina en tätä tee. Onnistuu tavallisella paininjalallakin.

Seuraavaksi HARSIN vetoketjun kiinni. Kyllä, harsin! Samalla ompeleella siis vuori kiinni myös. Kun tämän työvaiheen tekee huolellisesti, on ompeleminen helppoa.

Toista puolta ommellessa kannattaa vielä tarkistaa, että poikkileikkaussaumat tulevat kohdilleen. Tässä onnistui.

Ei se nyt ihan 100 % ole, musta vetoketju olisi hukkunut paremmin, tässä turkoosissa kyllä näkyy kaikki mutkat.

Viimeistelyineen ompeluun meni 2 tuntia. Olihan siinä osansa "harjoittelulla" kun en ole hetkeen vetoketjuja vaihtanut - enkä mieluusti tee sitä jatkossakaan...

Yritin vaihtaa vanhan ketjun vetimen uuteen ketjuun, mutta - irti sen kyllä sain, mutta empä tullut tarkistaneeksi onko se mahdollista kiinnittää uuteen. Ei ollut.

Säästän vanhat ketjut, jos ne on yhtään erikoisempia. Kuvittelen joskus askartelevani niistä "jotain".

Tässä vielä kuva vetoketjun nurjalta puolelta. Hienosti onnistuin vuoren kanssa.

Tämä asiakas kysyi (harvoin kysyvät) etukäteen, mitä ketjun vaihtaminen maksaa. Katsoin hinnastosta hiukan hätäisesti ja kerroin hinnan olevan 35 euroa. Tuo lista olisi oikeasti nostanut hintaa. Asiakas päätteli, että siihen hintaan hänen vielä kannattaa työ teettää. Takki kuulemma on sen väärtti, vaikka alennusmyynnistä olikin ostettu.

Mitä minä sitten ajattelen?

Aikaa minulla meni vajaa 3 tuntia, juu-uh. Jos alv ja ketjun hinta vähennetään 35 eurosta, työlleni tulee hintaa vajaa kymppi tunnissa. No jos vaihtoehtona on se, että makoilen kännykkää selailemassa, niin onhan tuo parempi. Työntekijälle palkan maksaminen onkin sitten jo eri juttu. Mutta hänen työhön käyttämänsä aikakin olisi eri. Arja olisi tehnyt nopeammin. Yrittäjän olisi näistä hinnoista kerättävä myös muut kulut, kuten vuokra. Minulla ei sitä kuluerää ole, mutta esim. maksupääte maksaa - noh, paljon.

Mutta mullahan on aikaa, eikä se ole rahaa. 

Voin tehdä myös pikkukorjauksia, jotka oikeasti olisi suutarin hommia, mutta kun en taaskaan kehdannut juoksuttaa asiakasta, niin korjasin sitten repusta ratkenneen sauman. Vähän oli suostuttelemista, että kankea reppu taipui ompelukoneen alle.

 SE näissä ikävissä puuhissa on hyvää ja hyödyllistä, että toimenpiteen tehtyään osaa nauttia vapaasta tai jostain kivammasta tekemisestä. Eikä kukaan ole luvannutkaan, että elämä aina olisi kivaa...

Pellavasydämen Mervi

Me

Meitä työntekijöitä on Pellavasydämessä tällä hetkellä ajoittain jopa 4. Minä, ompelija Arja, myyjäharjoittelija Tanja ja henkilökohtainen avustajani, joka on kuka milloinkin. Melkein joka päivä eri ihminen. Putiikin puolella avustaja on 8 tuntia viikossa tiistaista perjantaihin.

Suunnittelin viime viikolla lehtimainosta. Ensimmäinen idea oli ottaa kuva meistä. Tanja ei suostunut, mutta Arjalla on jo kokemusta jopa etusivun mainoksesta, niin hän ei enää hätkähtänyt. Kuvaajaksi valikoitui sen päivän avustaja. Oli aurinkoinen ilma, joten yritimme ottaa kuvan ulkona. Pakkasta oli paljon, joten kauan ei maltettu vähissä vaatteissa harjoitella.

Lopputuloksena totesimme, ettei ollut hyvä idea. Mallit on mainoita, mutta joku meni kokonaisuudessa pieleen.

Naamat varjossa

Mulla on punainen kenkä

me jäädään epämääräisen sälän varjoon

Ei auta, vaikka yritetään lähikuvaakin

Hassu ilme

Nyt olis aika hyvä

 Juu ei. Vaikka on yhtenevä värimaailma, niin asussa kuin huulipunassakin!

Seuraavaksi suunniteltiin lankakuvaa. Vein ulos pakkaseen eri merkkisiä lankakeriä. 

En hallitse kuvauskikkoja, joten ei tästäkään tullut mitään. Kaunis auringonpaiste ei ainakaan auttanut asiaa. Olipa hauskaa, kun jätin nämä kerät ulos, niin monet asiakkaat tulivat putiikkiin ja ihmettelivät: "mitä nuo langat tuolla ulkona on, kun ei niissä ole hintaakaan?"

Tästä tietysti sain vinkin, kannattaa viedä ulos JOTAIN  -  se kiinnittää huomion. Nyt siellä ovat olleet alennuslangat tuulettumassa pakkasessa.

Mainoskuvat sikseen. Tällaiset työkuvaukset omaksi - ja teidän - iloksi onnistuu tarpeeksi hyvin.

Arja totesi: "Nyt olen urani huipulla!" ja sehän piti tietysti kuvata.

Ostin - tai siis mieheni kävi ostamassa Motonetistä - tuollaisen rakennustelineen. Siihen kun saadaan asiakas kiipeämään, niin hameen tai housun helmat on meille sopivalla työskentelykorkeudella. Kumpikaan meistä ei oikein näppärästi laskeudu polvilleen. Ja vaikka se onnistuisikin, ei pääse helposti ylös.

Kaunis mekko, jonka lyhennys onnistui mainiosti. Korjausompelua tulee meille joka päivä. Arja on täystyöllistetty ompelukoneen ääressä. Nautin ihan kybällä tästä tilanteesta, minä saan keskittyä muuhun työhön. Miten ihmeessä olenkaan aiemmin ehtinyt ommella? No sillai kai, että kaikki illat meni siihen hommaan. Nyt saan jättää työasiat putiikin puolelle ja kotona saan nauttia sukankutomisesta. Työasiaa sekin.

Pellavasydämen Mervi 

Mainos tuli paikallislehden etusivulle ja loppujen lopuksi siksi valikoitui sama mainos, joka oli toisessa pikkulehdessä aiemmin. Täälläkin sen kuva oli. Aika hyvä mainos, joka sai asiakkaita käymään ja soittamaan. Joskus onnistuu, toisinaan taas ei.

Kaikkein hankalin vetoketjun vaihto

Olen laittanut paikallislehteen muutaman (kalliin) mainoksen korjausompelusta. Yksi avustajistani vei myös parin tavaratalon ilmoitusseinälle pikkumainoksen asiasta. Ja tietysti Pellavasydämen facebook-sivulla olen palvelua hehkuttanut. Kaikkein paras tiedottaja on kuitenkin PUSKARADIO.

Joka päivä meille tuodaan vetoketjuja vaihdettavaksi, lahkeita lyhennettäviksi, verhoja ommeltavaksi tai jotain muuta.

Kuten olen aiemminkin maininnut, vetoketjun vaihto ei ole luonnostaan mieluista hommaa, mutta se on ASENNEKYSYMYS. Taas tällä viikolla huomasin, miten paljon ajatuksillaan voi vaikuttaa asiaan. Tai noh, kyllä silläkin on merkityksensä, että ostin uudet koneet. Enää ei tarvitse pelätä, että ompelukone prakaa kesken työn.

Ensi alkuun kuvittelin, että vetoketju vaihdetaan tuosta noin vaan.... nuppineula sinne tänne ja surrrurur. Muutama kerta purkamista ja sitten annoin periksi. Ensin on HARSITTAVA. Inhoan kaikkea käsinompelua, mutta sekin on asenteesta kiinni. Nyt tiedän, että hyvät alkuvalmistelut takaavat parhaan lopputuloksen.

- vanhan vetoketjun purkaminen on erittäin työläs vaihe
- purettujen langanpätkien nyppiminen nyppii hermoja, mutta kannattaa tehdä kunnolla, sillä ne haittaavat ompelua ja lopuksi niitä on vielä vaikeampi saada irti. Kynnet on lujilla, kyllä!
- uusi vetoketju sovitetaan ylä- ja alapäähän.
- uusi ketju kiinnitetään nuppineuloilla
- uusi ketju harsitaan
- toiselle puoliskolle tehdään samoin.
- tarkistetaan, että molemmat puolet uutta vetoketjua ovat täysin samassa kohtaa. Ylä- ja alareunojen sekä saumojen niiden välissä on kohdattava
- näin toimien jälkeen ompelu onkin jo helppo nakki - ehkä.

Joskus se onnistuu näin helposti.
Oman lisänsä tuovat erilaiset lipareet vetoketjun ylä- tai alapuolella, tuulisuojat summuut. Usein ompelen ne kiinni ennen vetoketjun sovittamista.

Mutta sitten tämä kauhistuksen kanahäkki: Nepparit, jotka on kiinnitetty vetoketjun päälle.
Joskus ompelu onnistuu niin, että uudesta vetoketjusta nipsaistaan pala pois nepparin kohdalla. Aina ei sekään onnistu. Tällä viikolla eteeni tuli täysin mahdottomalta tuntuva tapaus: vetoketjun ja nepparin väliin jäi yksi tikki. Miten sen saa ommeltua?

Varauduin jo liimaushommiin, mutta yritin kuitenkin ensin koneella. Hyvin pian älysin, ettei kone pääse myöskään pituussuunnassa lähellekään neppareita.

Olisi ollut täysi mahdottomuus saada vetoketjua ommeltua päällikankaan ja vuorin väliin. Niinpä kekkasin ommella sen kaikkien ALAPUOLELLE. Ompelin siis ensin päällikankaan ja alavaran toisiinsa kiinni ja sitten ei kun yrittämään .... Ja ilokseni totesin, että kone oli kanssani saumattomassa yhteistyössä - se suostui ryömimään nepparin yli!!!!!

Hämmästystä lisäsi se, että kyseessä oli sadan euron halpiskone Lidlistä.

Huom! Tässä olen vaihtanut oikein vetoketjupaininjalankin. Yleensä en viitsi vaihtaa, vaan päästelen tavallisella paininjalalla, vain neulan asentoa muuttamalla.

Vetoketjun ompeleminen on ihan kivaa, kunhan sen oikein oivaltaa!

Pellavasydämen Mervi

Minä-viestintää

Varoitus: tässä tulee ikävää tekstiä. Sellaista, josta aiemmin olen saanut moitteita. Jonkun lukijan mielestä en saisi kertoa asiakkaiden asioita. En itsekään tiedä asiakkaiden nimiä, eikä kuvauksestani kukaan pysty asiakasta tunnistamaan. Minä seison näiden sanojeni takana ja voin sanoa samat sanat suoraan asiakkaan edessä.

Ensin tilannepäivitystä: Viimeiset pari viikkoa ovat olleet hurjan työläitä. Liiankin. Meille tuli uusi harjoittelija, Tanja. Hän opettelee suomen kieltä. Tanjan lisäksi työssä jatkaa Arja, joka istuu päivät pääksytysten ompelukoneen äärellä ja yrittää kuroa kiinni korjausompeluiden sumaa. Nyt alkaa olla hyvällä mallilla. Pikkuruinen "ongelma" tässä järjestelyssä on se, että emme oikein hyvin mahdu molemmat ompelemaan, joten resurssit jäävät vähän tyhjäkäytölle minun osaltani.

Mutta ei silti, olen kyllä ollut muutoin täystyöllistetty. Esimerkkinä tiistaiaamu, kun avaamme oven viikonlopun jälkeen - maanantaina kun ovet on kiinni. Kymmeneltä avataan ovet ja samalla tulevat työntekijät ja henkilökohtainen avustajani ja usein useampikin asiakas. Minulla on aikamoinen työ "keksiä" kaikille jotain tehtävää. Yleensä olen huonosti organisoinut tämän tilanteen, eli en ole illalla suunnitellut valmiiksi.... Eikö ole hassua, että viikot ovat työläitä, vaikka minulla on ajoittain kolme apulaista! Totta puhuen voisin vain istua ja jaella ohjeita. Huomaan, etten ole enää yhtä joustava kuin nuorempana. Kaaoksenhallintani on rajoittunutta.

Korjausompelua tulee joka päivä ja siitä on muodostunut tälle syksylle lähes pääasiallinen tulonlähde.  Olenkin sanonut, että se on "varmaa rahaa". Jos ompelisimme tuotteita myyntiin, niiden kaupaksikäyminen ei ole koskaan varmaa, vaan tavara saattaa jäädä hyllyyn. Neulelankojen myynti on jokseenkin "jäissä", koska kauniit ilmat eivät kutsu sukankutojia.

Kun volyymi kasvaa, kasvaa myös feedback. Eli palautetta tulee enemmän. Myös sitä negatiivista. Yleensä meillä hämmästellään liian halpoja hintoja. Onhan se jotenkin noloa, että asiakas tarjoutuu maksamaan enemmän kuin pyydän? Mutta yksittäisiä tapauksia on niitäkin, joille hinta on liian kallis. Männä viikolla yhden korjaustyön hinnaksi laitoimme 26 euroa. Asiakas oli ilmoittanut maksaessaan, että "asiakassuhde päättyi tähän". Kuulemma toinen ompelija tekisi saman työn kympillä.

Lähetin hänelle tällaisen tekstiviestin: " Olen pahoillani, että palvelumme ei vastannut odotuksianne. Korjaustyö oli hankala ja aikaa siihen meni yli tunti. Ei ole mahdollista tehdä työtä kympillä, kun ompelijalle maksetaan palkkaa. Hyvää syksyä! toivoo Pellavasydämen Mervi."

Toinen asiakas vastasi tekstiviestiini soittamalla ja haukkui minut puhelimessa. Haukkui. Syyttä suotta. En tehnyt mitään väärin vaan yritin palvella mahdollisimman hyvin.

Tämä on se varsinainen asiani. Mietin nimittäin oikeaa toimintatapaa. Ja muuten: huomaan vähän väliä tässä vapaapäivinänikin miettiväni asiaa. Muutama vuosi sitten jouduin myös saman asiakkaan ryöpytettäväksi. Silloin pyytelin anteeksi ja jopa soittelin perään. Nyt ajattelin toimia toisin.

Miksi pyytelen anteeksi, jos en ole toiminut väärin? Selostin tämän tapauksen miehelleni. Hän kertoi työpaikkansa ohjeistuksesta. Heidän hallinnossaan  opetetaan nykyään, ettei tarvitse sietää asiakkaiden aiheetonta haukkumista. Tämä on linjassa sen kanssa, miten ajattelin itse toimia - eri asia on, uskallanko oikeasti. Aion sanoa, että koska en ole tehnyt mitään  väärin, asiakkaan käytös minua kohtaan tuntuu kohtuuttomalta. Tai jotenkin sinne päin... MINÄ  - VIESTINTÄÄ. Google tarjoaa asiasta esimerkiksi tällaista.

Näin aion toimia:
Teemme tilauksen niin hyvin kuin vain on mahdollista. Olen tilannut ympäri maakunnan tukkuliikkeistä kaiken sen värisen materiaalin, joten varmasti saamme korjaustyön tehtyä juuri asiakkaan haluamalla tavalla. Hintakin oli kuulemma kohtuuton, mutta ajattelin näyttää hänelle toisen ompelimon/ompelijoiden hinnaston, joiden mukaan meidän hintamme on todella edullinen.

En aio alentua kynnysmatoksi. Senkin uhalla, että tämä(kin) asiakassuhde päättyy.  Senkin uhalla, että kaupungilla joku kuulee Pellavasydämen huonosta palvelusta? Mutta onko se huonoa palvelua?

Mitä mieltä sinä olet?

Kerron myöhemmin, miten tässä oikeasti kävi. Ja vielä sellainen lisäys, että olemme saaneet jonkun ihan oikeasti aiheellisenkin moitteen. Työ on jouduttu tekemään uudelleen, paremmin.

Siinä Pellavasydän sijaitsee: kirkon takana, kadun kulmassa.              Pellavasydämen Mervi

Prosessin hallintaa

Onpa ollut piiiitkä tauko. Elokuun ajan olen totutellut jakamaan työpäiväni Arjan kanssa. Tai tarkalleen ottaen puoli päivää. Hän tekee ensimmäisen kuukauden 4 tuntia päivässä, seuraavan kuun 6 tuntia ja lopuksi 8 tuntia päivässä, mikäli jaksaa. Hyvin meiltä yhteistyö sujuu, oikein mainiosti. Olemme samanlaisia temperamentiltamme, Arja kylläkin nopeampi liikkeissään. En tahdo perässä pysyä, niin vikkelästi se liikkuu ja touhuaa. Ja ompelee huolellisesti, tekee paljon parempaa jälkeä kuin minä. Mutta minähän en olekaan tähän hommaan kouluja käynyt. Nyt minulla on oiva tilaisuus saada oppia käytännössä. Puolin ja toisin vahvistamme toisiamme.

Tässä vauhdissa huomaan, etten jaksa. Normisti, yksin ollessani, pidän paljon taukoja, istuskelen ja tuijotan ruutua. Ensi viikolla tulee vielä vauhtia lisää, kun saamme kolmannen työkaverin. Pariksi, ehkä kolmeksi viikoksi, tulee Tanja harjoittelemaan lähinnä suomen kieltä. Siihen kun lisätään vielä henkilökohtainen avustajani, niin johan on soppa! Toivottavasti ei toteudu sanonta "mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa". Delegointitaitoni ovat kyllä lujilla. Päivät pitäisi suunnitella jo etukäteen.

Olemme täystyöllistettyjä korjausompelun kanssa. Sen lisäksi on ilmaantunut muutama teatteripuvustus. Omien tunikoiden tekeminen on pakosti jäänyt. Työmme on vaihtelevaa ja haastavaa. Hintoja on nyt pakko tarkistaa (ylöspäin), koska tavoitteena on ompelijan palkkaaminen. Tähän asti olen sanonut halpoja hintoja ihmetteleville, että "eläkeläisen aika on halpaa". Mutta onhan se kummallista, että tämän tästä asiakas korottaa hintaa, jonka ilmoitan. Tälläkin viikolla pyysin hihojen lyhentämisestä 12 euroa, mutta miesasiakas halusi maksaa 15 euroa. Tässäpä olikin takana dilemma: olin aiemminkin ottanut 12 euroa, miten nyt olisin enemmän pyytänyt? Noh, tätä hinnoittelua työstämme; kellotamme työaikaa ja teemme pysyvän hinnaston, jota ei tarvitse "pärstäkertoimen" mukaan lukea.

Paljon olen jo parantanut työtapoja. Varausvihko on auttanut muistamaan. En enää kirjoita tilauksia mihinkään muualle kuin tuohon vihkoon. Sitten ei tarvitse etsiä lippuja ja lappuja ja lehden kulmia, mihin olisin tilauksen kiireessä kirjoittanut. Unohdukset on näin saatu minimoitua.

Toinen parannus liittyy juurikin hinnoitteluun. Kun työ valmistuu, se laitetaan pussiin ja pussin päälle lappunen, jossa on hinta valmiina. Eipä tarvitse enää toistamiseen miettiä ja muistella, eikä toinen toiseltaan kysellä. Tällaisista pienistä asioista koostuu hyvä asiakaspalvelu ja oma työ helpottuu.

Olen ottanut tavaksi esitellä tehty työ asiakkaalle. Näin asiakas hyväksyy työnjäljen. Löysin muuten kätköistä itselleni kirjoittamani taulun: "Tee työ niin hyvin, että voit sen sentti sentiltä esitellä asiakkaalle. Jos et ehdi tehdä kunnollista työtä, älä edes aloita."

Saimme eilen kolme valtavaa pahvilaatikollista syksytuotteita. Eteiseen somistimme tällaisen nurkkauksen.

Kävi taas vanhanaikaisesti - kirjoitin ihan muuta mitä olin ajatellut. En juuri koskaan suunnittele valmiiksi mitä kirjoitan. Ainoastaan joku ajatus tai kuva siintää mielessäni. Tällä kertaa piti kertoa syksyn uutuuksista, joita putiikkiin saapui, mutta ajatus lähti harhailemaan. Otsikkokin piti siis muuttaa.

Niistä uutuuksista sitten seuraavalla kerralla.

Pellavasydämen Mervi

Paikkaamista

Korjausompelussa saattaa tulla vastaan melkein mitä vaan koiran repimistä hihoista alkaen. Omia vaatteitani en ole ikinä paikannut, mikään puuhunkiipijä-tyyppi kun en ole koskaan ollut. Nyttemmin olen oppinut senkin. En siis puuhun kiipeämistä, vaan paikkaamisen.

Tässä esittelemässäni tapauksessa tärkeintä on, että housun persusta kestää, ei niinkään kaunis ulkonäkö. Repeämä oli koko pepun mittainen:

Samanväristä kangasta en löytänyt  varastoistani, valitsin kuitenkin vahvan kankaan - enstex on tähän tarkoitukseen sopivaa, eikä sitä kyllä näkyviin jäänyt juuri ollenkaan.

Ensimmäiseksi leikkaan sopivan paikan ja neulaan sen korjattavan kohdan alapuolelle.

 Tässä on muuten koko ajan kyse samasta työstä, vaikka väri muuttuukin. höh.

Seuraavaksi teen suoran ompeleen ympäri paikattavan kohdan.

Sitten aloitan suoralla ompeleella tekemään siksak-kuviota reiän päältä. Kesti hetken tajuta, että minulta se käy helpoiten, kun aloitan vasemmasta reunasta, koska vasemmalla kädellä saan parhaiten ohjattua työtä. Aikaa tässä ei kauan tuhraannu, mutta lankaa kylläkin. Mitä paremmin lanka vastaa työtä, sitä huomaamattomampi paikkauksesta tulee. Nyt minua onnisti.

Alapuolelta työ näyttää tältä: Ylimääräiset reunat leikkaan pois.

Ja näin. Varmasti kestää tämä paikkaus isommatkin kyykyt ja ponnistelut.

Tällaisista krouveista töistä minä tykkään. Kaikkea ei  voi ihan näin rennolla otteella paikata. Ja sitä paitsi, aina ei työ ole sellainen, että pääsee koneella työskentelemään. Nyt väljyys riitti hyvin.

Ennen kuin aloin itse korjata asiakkaiden vaatteita, katselin muiden hinnastoja ja hymähtelin, kun lopuksi luki että otetaan vain puhdasta korjattavaa. Ompa hienohipiäistä.... Mutta. Kun muutaman kerran ottaa vastaan työn, joka haisee likaiselta ja sormet on missälie tahmassa, alkaa ymmärtää. Nämä housut olivat juuri pesusta tulleet ja sikälikin mukavat käsitellä.

Pellavasydämen Mervi

Housun lahkeen lyhentäminen

Minun työpäiväni täyttyvät tätä nykyä korjausompelusta. Ehkä eniten on vetoketjun vaihtamisia, hyvänä kakkosena tulevat liian pitkät housunlahkeet.

Joskus housun lahkeissa on kuminauhakujaa tai muita kommervenkkejä. Toisinaan asiakas sanoo, ettei niitä tarvitse säästää, mutta joskus toivotaan toisin.

Tällä kertaa kokeilin erilaista lyhentämistä. Ajattelin, että pääsen tällä systeemillä vähemmällä, kun ei tarvitse kuminauhakujaa siirtää uuteen pituuteen. En ole ihan varma. Mutta näin se menee:

Asiakas halusi, että lahkeet lyhenevät 8 cm:llä.

 Teen nurjalle puolelle 4 cm:n laskoksen, eli yhteensä pituudesta lähtee se 8 cm.

 Ompelen täsmälleen entistä ommelviivaa pitkin.

 Leikkaan ylimääräisen laskoksen pois. 

 

Huolittelen saumanvaran.

 

Teen tikkauksen oikealle puolelle. Tältä se siis näyttää oikealle puolelle. Kuminauhakuja säästyi.

(Aina ei korjattavaksi tuotavat vaatteet ole puhtaita, kuten kuvasta näkyy)

Tänään lähdin työpäivän päätteeksi kiertämään kirppisrallia lähialueelle. Mukava tapahtuma olisi ollut, jos olisin paremmin valmistautunut (tutkinut karttaa) ja päässyt aiemmin liikkeelle. Yhdessä autotallissa oli myynnissä minun tuunaamani pöytäliina, jonka olin "lahjoittanut" kierrätyskeskukseen - todellista kierrätystä siis. En ostanut.

Kun palasin sieltä pikkuteiltä päätielle, ihmettelin, miten kauas olinkaan jo ehtinyt. Kunnes huomasin olevani Turun tien risteyksessä. Olin siis lähtenyt aivan väärään suuntaan. Jotain mun päässä on muutenkin tapahtunut. Muisti on huonontunut huomattavasti. Ainakin minä huomaan.

Pellavasydämen Mervi