Kymppisynttärit

Ajatella, siitä on jo kymmenen vuotta, kun naapurin rouvan kanssa perustimme pienen
Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän - putiikkimme vanhaan puutaloon Mäyhälänkadulla!

En ole viettänyt synttäreitä sitten yksivuotisjuhlan jälkeen, mutta uuden osoitteen avajaisia sitäkin enemmän. Vaikka en ole oikein juhlaihminen, enkä varsinkaan pidä juhlakaluna olemisesta, tämä oli mielestäni tärkeä etappi juhlia.


Paikallislehdessä oli mainos ja lisäksi tein ständit kaupungille torin laitaan ja vielä lähikadun kulmaan. Ikkunaan askartelimme persoonallisen "kyltin".

Lehden mainos oli tyyliltään ja väritykseltään perinteisestä poikkeava, mutta kiva. Tähän en saa tarkkaa kuvaa, koska minulle lähtetään vedos pdf-muodossa ja sitä ei saa sellaisenaa tänne liitettyä.

Meillä oli arvontaa ja ekana palkintona Pellavasydämen pellavatunika valmistettuna asiakkaan mitoilla. Tunikan arvo on 70 euroa.

 Lisäksi palkintoina oli tuotepaketteja sisältäen lankoja ja muuta pientä. Voittajille on jo lähetetty tekstiviesti.

Tarjoilut tilasin paikalliselta pienleipurilta. Ilonan Juhlaherkut taikoikin meille oikein hyvät pikkunaposteltavat!

Pikkusuolaiseksi leipuri oli valinnut kinkku-juustopiirakan, jonka leikkasimme parin suupalan kokoisiksi pikkupaloiksi. Tämä oli hyvä idea: palat oli helppo ottaa, eikä tarvittu lautasia. Suklaakeksit maistuivat hyviltä. Ihanaa, että kinkkupiirakkaa jäi - nyt sitä herkkua on meidän pakasteessa! Olen todennut, että gluteiinittomat keksit ovat aivan turhaan esillä, mutta varmuuden vuoksi niitäkin tarjosimme ja taisi olla ensimmäinen kerta, kun sain hyvän makuisia gluteiinittomia keksejä ihan taviskaupasta.

Koska oli luvattu lämmin päivä, järjestimme tarjoilut ulos katokseen. Ilma oli aurinkoinen, mutta hyytävän kylmä. Loppupäivästä siirsimme tarjoilut sisälle.

Omassa pihassa meillä oli tällainen pikkuständi. Pari kuvaa laitan tähän muista "koristeista" meidän pihassa.

Pellavasydämen historia jatkuu. Vähän mahdottomalta tuntuu, että vielä joskus viettäsimme toista kymmenlukua. Etenemme vain päivä kerrallaan...


Pellavasydämen Mervi

Lankalauantain lankamainos

Vaikka edellinen paikallislehden mainos olikin täydellisesti floppi, innostuin taas... Viimeksi lehden teemana oli perhe ja lapset ja minä suunnittelin mainoksen vauvalankojen ympärille. Kuvana käytin lankatukun laatukuvaa ja mainos sijoitettiin etusivulle. Ei auttanut, YHTÄÄN AINUTTA asiakasta ei tuon mainoksen perusteella tullut. Ja juuri nyt, kun minä opettelin mainostamaan tiettyyn, yhteen tuotteeseen keskittyen.

"Aika parantaa haavat." Vähän mahtipontista tässä yhteydessä, mutta kyllähän se kirpaisee - yli 100 euroa hukkaan heitettyä rahaa.

Hoksasin  - ensimmäistä kertaa 10 vuoteen - että lankalauantai on mitä parhain mainostamisaika lankakauppiaalle. Olisin halunnut laittaa mainokseen, että "kaupungin paras lankavalikoima", mutta tuollainen mainostaminen on kielletty, jos ei ole todisteita. Eikä se auta, vaikka minä kävisin laskemassa markettien valikoman, sillä tutkimuksen pitää olla puolueeton. Tyydyin siis laittamaan "Pellavasydämen lankavalikoima on parhaimmillaan".

Olen kyllästynyt omiin heikkolaatuisiin kuviini, joten pyysin paikallista ammattikuvaajaa meille kuvaamaan. Eipä siinä kauan mennyt, kun muutama kuva otettiin.

Vaikka kuvaajan kanssa sommittelimme näkyvyyden, mainoksen valmistaja "pilasi" kuvan. Ei vaiskaan - tekstit vaan tuli kuvan osittain kuvan päälle. Ja loppujen lopuksi mainoksesta tuli niin tummasävyinen, että kauniin kirkkaat langat eivät päässeet oikeuksiinsa. Noh, käytän tätä kuvaa uudestaan jossain toisessa mainoksessa ja mainitsen etukäteen tuosta kirkkaudesta....

Tällainen on valmis mainos, skannattu lehdestä. Mainos sijaitsee etusivun alaosassa.

Mitä mieltä olet mainoksesta?

Tätä kirjoitusta viimeistellessäni - kello on 12.20 ja kauppa on ollut auki 2,5 tuntia - ei ole vielä yhtään asiakasta käynyt! Mutta ehkä tulevatkin sitten sankoin joukoin LANKALAUANTAINA.

Pellavasydämen Mervi

Riittääkö kerta viikossa?

Voi että voi ihminen olla liikuntavastainen! Ymmärrän, että on ihmisiä, joille liikunta on välttämätöntä, ihmisiä, jotka tuntevat olonsa kurjaksi, jos eivät pääse ulos ja liikkeelle tai kuntosalille. Ihmisiä, joiden elimistö alkaa voida huonosti, jos ei saa säännöllistä "rääkkiä". Minulle KAIKKI liikkuminen on vastenmielistä. Tai noh, ehkä poikkeuksen tekee käsityömessut.

Viime sunnuntaina kävin Turun kädentaitomessuilla. Mukaan ei tarttunut oikein mitään. Kolme kirjaa, lehtitilaus ja magneettinen kahvimitta. Kotiin tultua luin tilaajalahjaksi saamani lisälehdet ja seuraavana päivän totesin, että minulle oli jo tullut nuo samaiset lehdet! Se hyöty huonomuistisuudesta on, että voi lukea lehdet moneenkertaan ja joka kerta ne ovat kuin ennennäkemättömät. Toivottavasti eivät kuitenkaan laita minulle toista lehteä tulemaan.

Kerran viikossa olen varannut avustajan kuntosali- tai uimahallikäyntiä varten. Koko päivän tuntuu raskaalta, kun tiedän, että työpäivän päätteeksi on lähdettävä. Tänäänkin yritin miettiä, että jos kuitenkin lähdettäisiin shoppailemaan, mutta kun ei oikein sellaiseen ollut tarvetta. Sisareni neuvoi - kun osaa samaistua liikunnanvastaisuuteeni - että "lähde pyörätuoliretkelle Alisenkadun (meidän pääkatu) päästä päähän ja katsele näyteikkunoita". Tosi hyvä idea - mutta kun ei ole sitä pyörätuolia... Heti huomenna soitan ja tilaan. Kesällä on kaikenlaisia markkinoita ja iltatoreja, minne olisi kiva mennä, mutten jaksa kävellä. Pyörätuolilla siis!

No, minun oli siis lähdettävä kuntosalille. Toista tuntia olimme avustajan kanssa kahdestaan salilla. Ai mihin tarvitsen avustajaa? Noh, hän laittaa lenkkarit jalkaani, kun en itse saa nauhoja kiinni. Hän pitää kyynärsauvaa hollilla, nostaa jalkani muutaman laitteeseen, joihin en itse pääse. Kuljettaa juomapulloa ja kantaa kassini, kun kuljen kahdella kyynärsauvalla.

Olen ymmärtänyt, että yksi kerta viikossa ei auta oikein mitään. Pitäisi käydä vähintään kaksi kertaa kuntosalilla, että kunto kasvaisi. Toivottavasti tästä yhdestäkin kerrasta kuitenkin jotain hyötyä olisi. Ainakin hiukan vetreämmältä tuntui kotiin palatessa. Tänään kävelinkin (ei siis menty sitä korttelin pituista matkaa autolla) hivenen pidemmän matkan, kun poikkesimme torilla ihailemassa vaalimainoksia. Siellä se minunkin kuvani "loisti" aika suurena. Hassua, jotenkin...

Tällaiset mainokset  oli tämänpäivän paikallislehdessä. Vierekkän. Kuvat näyttää näissä vedoksissa kehnoilta, mutta lehdessä ovat paremmat.

Vaalityötä on tehty aikomaani enemmän.

Mervi