Mitä blogia seuraisin?

Aloittaessani blogien lukemisen minulla oli tapana kirjautua mukavan blogin lukijaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä mahdollisuus on ainakin Bloggerista kokonaan poistunut. Kesti aikansa, että huomasin oman blogini tilastoissa kohdan "lukemisto", jossa noita mieluisia edelleen oli. Mutta aika ajoin huomaan, etten ole erikseen käynyt siellä kurkkaamassa. Niinpä moni vanha tuttu kiva blogi on painunut unholaan. Toki kerään mieluisia luettavia myös tavalliseksi kirjanmerkiksi: lifestyle, käsityöt, sisustaminen...

Yksi yhteisö, mistä käyn bongaamassa uusia blogeja, on Blogit.fi. En varmaan olisi tuonne eksynyt, jollei sieltä kautta olisi lukijoita tullut minun blogiini.

On toki kiva seurata, miten blogini menestyy. Tuolla mainitsemallani sivustolla - sen käsityöblogeissa - Pellavasydämen sijoitus on 13. Edit: Sijoitukset päivitetään maanantaisin ja illalla PELLAVASYDÄMEN sijoitus oli noussut huimasti, ollen nyt 6. Näköjään 24 lukijaa on klikannut seuraavansa Pellavasydämen blogia. Jos sinulla ei ole mieluista paikkaa, mistä löytää eri alojen blogeja, kirjaudu Blogit.fi - sivustolle ja näet uusimmat postaukset, uusimmat blogit ja voit löytää myös jotain ihan uutta.

En ole tainnut mainita, että tätä Pellavasydän -blogia on käynyt klikkaamassa jo 1,079,054 netissä seikkailijaa. Siis yli MILJOONA! Huikeaa! Eivät kaikki tokikaan ole vartavasten tulleet lukemaan, ja milloin mitä kummallisemmat hakusanat ohjaavat minunkin blogiini googlen kautta.

Yritin tässä eilispäivänä saada uudelleen toimimaan Google Analytics - seurantaohjelmaa, mutta enhän minä osannut. Tyyliin "klikataan tosta, laitetaan silmät kiinni ja katsotaan mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään". Täytyy pyytää tytärtä avuksi ennen kuin saan koko tietokoneen ja sen sisällön tuhannensolmuun. Olisi vaan ollut kiva jälleen nähdä, mistä lukijani tulevat, kuinka kauan viipyvät vai sujahtavatko saman tien muualle.

Vielä tuosta blogit.fi - sivustosta: se on kuin näyteikkuna sisältöön. Mitä mielenkiintoisampi otsikko, sitä varmemmin lukija pysähtyy. Huomasin, että edellinen postaukseni "yksityisyyttäni on loukattu" toi paljon lukijoita. Ehkä otsikko oli vähän provosoivasti kirjoitettu?

Blogien esittelysivulla näkyy yksi kuva, otsikko ja pieni pätkä tekstiä. Sen perusteella valitsen, onko blogi minulle mieluinen. Tästä aasinsiltana muutama kuva meidän näyteikkunasta. Teemana vappu. Siis noi lankakerät roikkumassa merkkaavat niinku vappupalloja. Muutoin ikkuna on peitetty erilaisin tyynyin.

Näyteikkunoista sain omakohtaisen kokemuksen, kun tässä hetkellisesti aloin käydä lenkillä. Juu-uh! Jaksoin kävellä keskustan liikkeisiin asti. Tuli nähdyksi tämän kaupungin kaikki näyteikkunat. Kun kävelee monta kertaa samaa reittiä, toivoisi niin, että yrittäjä olisi vaihtanut ikkunan sisällön. Vaihdanko itsekään tarpeeksi usein?

Tässä myös yksi "näyteikkuna". Olemme huomanneet tämän hyväksi tavaksi "noukkia" ohikulkija peremmälle.

Ps. Olen käynyt tekstauskurssilla, mutta en tiedä, näkyykö se missään? Opin sen periaatteen, että ammattilainenkin saa tehdä apuviivat ja lyijykynähahmotelmat. Amatööri siis ainakin. Ja ettei mainoksen tekemisen tarvitse tapahtua nopeasti, intuitiolla. Sitä voi harkita, harjoitella ja käyttää aikaa....

Pellavasydämen Mervi

Pääsiäistä

Oho, kello on jo kaksi, enkä ole tehnyt yhtään mitään! Niin täydellisesti täällä on vapaapäivää vietetty. Eilen, lauantaina, oli kauppa auki ja muutama asiakas kävikin. Samalla ehdin kuitenkin piiiitkästä pitkästä aikaa ompelemaan. Tilattua tunikaa. Kesäksi pitäisi saada valmiiksi monta.

Sen 8 kuukautta, kun Arja on Pellavasydämessä ollut ompelemassa, minun ei ole "tarvinnut" juurikaan koneen ääressä istua. Ensinnäkin, se on ruumiilleni ehdottomasti ikävin asento. Hermopinne särkee aivan jäätävästi ja vähän väliä on pidettävä istumisesta taukoa. Toisekseen, on ollut huippuihanaa sulkea viideltä putiikin ovi ja siirtyä "omiin hommiin", mikä kylläkin usein tarkoittaa työasiaa. Sukankutominen on kuitenkin niin kivaa, ettei se työltä tunnu ollenkaan.

Tuosta istumisesta vielä. Ongelmahan minulla on selkärangassa, siellä on hermovaurio, joka säteilee jalkoihin, vuorotellen  milloin kumpaankin lonkkaan ja pahiten vasempaan, jolloin kipu tuntuu nilkassa asti. On kaksi paikkaa, missä pystyn istumaan kivutta: tässä koneen ääressä ja ruokapöydän ääressä. ( Tai sitten ehkä en vaan huomaa?) Nojatuolini on ihan hirveä paikka, koko ajan pitää vaihtaa asentoa. Ja valittaa.

En ole aivan varma, mutta saattaa olla, että uudesta hermosärkylääkkeestäni oli (nimenomaan oli) apua. Nyt, kun en ole sitä taas syönyt, tuntuu jotenkin pahemmalta, suorastaan tuskaiselta. Kuvioihin on tullut mukaan leposärky, mikä pelottaa.

Ei mun pitänyt valittaa, vaan kertoa pääsiäisen lomasta.

Tänään odottelen tytärtä Turusta käymään. Olisi vähän tietokoneasiaakin. Kirjanpidon sain jo hoidettua pois alta, ihanaa. Kun tiistaina avataan putiikki, toivon saaneeni sen verran aikaiseksi, että toimistoni olisi siisti. Sitten alamme innolla valmistautua kesäsesonkiin. Ennen sitä suunnittelemme pidettäväksi kahvitarjoilun Pellavasydämen uuden ilmeen ja Arjan työsuhteen kunniaksi.

Somistimme putiikkiin runsasta pääsiäistä näyteikkunaa myöten, mutta jouduin huomaamaan, ettei porukka mitään pääsiäisaskarteluja tehnytkään. Ei innostanut keltaiset paperinarut, tiput, fanttilangasta tehty rairuoho eikä juuri keltaiset puuvillalangatkaan. Ei siltikään, vaikka nyt pääsiäinen kestää kauemmin kuin viime joulu!

Noh, hyvin pian puramme pois pääsiäisen ja tilalle tulee juhlallinen näyteikkuna. Uusikaupunki nimittäin juhlii 400 vuotista historiaansa ja ensi viikolla - tai oikeastaan koko viikko - on yhtä juhlaa.

  Hauskaa pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Pellavasydämen Mervi

Joulu valmisteltuna

Taaaaas se pääsi yllättämään - joulustressi! Aikaa on vaan kertakaikkiaan liian vähän. Juuri kun on kesä saatu taputeltua, pitäisi joulu jo olla valmiina. Ehdoton takaraja on 1.adventtisunnuntai, jolloin kaupunki herää jouluun: on joulukadun avajaiset, vanhan ajan markkinat jne... Silloin pitää olla joulutavarat esillä ja näyteikkuna somistettuna. Niin olen itsekseni päättänyt.

Onnekseni sain lauantaille ylimääräiset tunnit avustajan kanssani laittamaan jouluisen näyteikkunan. Kyllä siitä tulikin kaunis. Kuvaaminen vaan on täysin mahdotonta.

Eilen sunnuntaina meillä oli putiikki auki. En mainostanut muuta kuin että mieheni vei ständin kadun kulmaukseen. Siinä se oli parraalla paikalla, mistä ihmiset kulkivat ohi markkinoille mennessään. Ehkäpä sen ansiota oli - ja toisekseen autoilijat parkkeerasivat autojaan tähän lähikaduille - joten meillä riitti asiakkaita.

Tänään, maanantaina, ovi on auki, mutta näyttää siltä, että ehdin tehdä jotain muutakin, kun asiakkaat on vissiiin pelästyneet kylmää ilmaa. Jospa ehtisin ommella itselleni pellavasta jouluisen essun.

Arvatkaa miltä tuntuu, kun "oma väki" ja asiakkaat arastellen kertovat minun näyttävän ränstyneeltä? Kävin otattamassa permanentin, eikä parturi ilmeisesti malttanut leikata ylikasvaneita hiuksiani ja minä taas en ole ehtinyt niitä laittaa. Pääni on siis väritön pehko ja naama yhtä väritön. Ei siis ihme, etten näytä hehkeältä. Saisikohan essulla korjattua tilannetta? Tai ehkä soitan parturille?

Tässä kuvia puodista, joka pursuaa tavaraa:

Eteisessä on askartelupöytä, josta löytyy kranssi-, kynttilä- ja himmelitarvikkeita, pellavaa monessa muodossa, kimallusta ja nauhaa....

Tavaraa on liikaa - tai tilaa liian vähän? 

Eräs asiakas tekee tyttärensä kanssa muovipilleistä  himmeleitä. Itse pidän kovasti mustasta ja omaan kotiin laitan sellaisen kattoon killumaan - ei vain jouluksi vaan pysyvästi.

Nämä helmienkelit ostin Tampereen käsityömessuilta. Nämäkin sopivat myytäväksi muulloinkin kuin jouluna. Vaaleanpunainen ja  vaaleansininen käyvät vaikka vauvalahjaksi.

Pellavasydämen Mervi

Meriaiheinen näyteikkuna, ilo ja harmi

Tällä kertaa rakensimme näyteikkunan hauki-teeman ympärille. Merikaupunkiin kalastus ja kalat sopiikin mitä parhaiten. Nyt ei ollut kovin paljon aikaa stailaamiseen ja se kyllä näkyy. Joku paatti olisi sopinut tuohon rekvisiitaksi, muttei koko kaupungista sellaista löytynyt. Korttiteline näkyy takana, vaikkei somistukseen kuulukaan.

 Vihreys jatkuu myös kadun toiselle puolella kirkkopuistossa.

Ohikulkijat ovat tietysti iloisia, että näyteikkunan somistus vaihtuu tiuhaan. Toisaalta minun on aika ajoin työlästä keksiä uutta näytettävää, kun ei tavaran kierto ole mitenkään nopea. Aina ei ole mitään uutta esitettävää.

Näyteikkunaan liittyy harmillinen takaisku. Moni tuote on mennyt piloille, kun on ollut liian kauan ikkunalla auringonpaisteessa. Mutta enpä ollut käsittänyt sitä, että vaaterekki, joka ikkunan edessä oli, sai myös liika-annoksen aurinkoa. Sillä roikkuvat vaatteet ovat virttyneet toisesta olkapäästä. Se pieni 5cm pala kangasta, joka tunikasta henkarilla näkyy ikkunaan päin, on haalistunut.

Kaikki tällaiset tunikat ovat myynnissä -50%. Kaikki eivät tuota pientä virhettä edes huomaa, mutta itse en tietenkään voi myydä täydellä hinnalla tuotetta, jonka TIEDÄN sekundaksi.

Olen tilannut ikkunaan asennettuna kalvon, joka ei päästä haitallisia säteitä läpi.


Pellavasydämen Mervi

Valkoinen näyteikkuna

Kun somistimme uuden näyteikkunan, tokaisin, että kun kaikesta valkoisesta lumesta on juuri päästy, me laitamme ikkunan valkoiseksi. No nyt on valkoista maassa ja ikkunassa. Väriteemalla on siis somistettu tämäkin näyteikkuna.

Kastemekko on "lavastettu" prinsessan mekoksi. Häthätää prinsessalle virkattiin myös kruunu. Baby Bornilla on nuken kastemekko ja ylioppilaslakki päässään. Lisättiin vielä aikuisen kokoinen virkattu neulemekko. Kastemekon kanssa sopisivat suloiset vauvan töppöset. Ei, mutta nehän onkin pudonneet - ei niitä tässä kuvassa näykään... Toisaalta tämän kuvan ottamisen jälkeen lisäsin ikkunaan vielä musta-valkoisen keinutuolin peitteen.  Lisäksi kuvassa on vähän ruskeamusta-kankaita.

Kuvat ovat huonoja. Ikkunan läpi kuvaaminen ei ainakaan minulta onnistu, vaikka yrittäisin miten.

Kylläpä aika kuluu nopeasti! Kohta on jo huhtikuukin mennyt ja tällä viikolla vietämme  vappua... Kesä lähestyy "uhkaavasti" ja Pellavasydämen pitäisi olla valmis turistien saapumiseen. Jotain valmistuotteita - matkamuistojakin - pitäisi olla tarjolla. Meidän aikamme menee korjausompeluun, enkä moiti ollenkaan.

Huomisessa lehdessä on taas mainos korjausompelusta ja lehti jaetaan myös mökkiläisille, joten uskon, että saamme uusiakin asiakkaita.

Mutta nyt minun pitää käyttää vapaapäiväni hyödyllisesti, on pakko saada tänään kirjanpito tehdyksi. Veroilmoitus on kyllä jo jätetty, mutta tämän vuoden myynnit pitäisi saada kirjattua ja alvit laskettua.

Pellavasydämen Mervi

Näyteikkunaan kevättä ja keltaista

Minulla on ihana työ. Kaikkein ihaninta putiikin pitämisessä on suunnitella somistuksia. Tänään oli siis kiva päivä, kun rakentelimme yhdessä avustajan kanssa keväisen näyteikkunan.

Näyteikkunoissa tapaan käyttää jompaa kumpaa kahdesta teemasta:
- väriteema, jolloin tavaroita yhdistää sama väri, muutoin ne voivat aivan eri katergorioistakin: lankoja, valmiita tuotteita, rekvisiittaa....
- tarina, esim. "nää lähtee hiihtolomalle", "tää olis niinku tekemässä joululahjoja"...

Tänään käytimme väriteemaa. Kaikki ikkunassa olevat tavarat ovat keltaisia tai omenanvihreää.

Valmista mattoa ja matonkudetta rullalla ja vyyhdellä, askartelutarviketta ja ideoita, nuken vaatteita, kori... niistä muodostui meidän ikkuna. Ikkunan alareunassa tilannetta tarkkailee yksisilmäinen Minion-hahmo - Stuart.

Välipäivät

Putiikkini on ollut auki normaalisti ja väkeä on käynyt "normaalisti". Nyt kun otin kassaraportin joulukuusta, voin sanoa olevani tosi, tosi tyytyväinen. Vaikka oli paikkapaikoin liiankin työlästä, se kyllä kannatti!

Tänään sain henkilökohtaisen avustajan neljäksi tunniksi, sillä viime ja tällä viikolla jäi pyhien vuoksi muutama tunti käyttämättä. Kaikkiaan saan apua 8 tuntia viikossa ja siis nimenomaan, vain ja ainoastaan, työssä avustamiseen. Teimme uuden näyteikkunan ja järjestelimme lankoja. Aloitimme myös inventaarin tekemisen eli laskimme langat samalla kun järjestelimme. Pelkästään huopuvaa Fritidsgarnia oli varastossa muutamaa vaille 500 kerää eli n. 25 kiloa! Lopuksi avustaja imuroi koko kaupan takahuoneita myöten. Kelpaa taas aloitella uutta viikkoa ja vuotta. Paitsi että lauantaina vielä on kauppa auki.

Mieheni on ollut lomalla nämä välipäivät. On se vaan mukavaa, kun palvelu pelaa pitkin päivää. Kahvikutsuja satelee ja silleen. Tänään minulla oli siis mies talon kummassakin päässä, kun avustajakin oli miespuolinen. Aina välillä totean, miten kivat ajat meillä on edessä, kun muutaman vuoden päästä mieheni pääsee eläkkeelle ja minä jatkan vielä puodissa: hänelle vähän omaa rauhaa ja minulla kiva taustatuki.

Laakereilla täällä ei ole lepäilty.

Remontti eteni viimeiseen kohteeseen. Mieheni rakenteli uutta lattiaa eteiseen. Tästä kuvat toisessa blogissani, neuvolakodin puolella.

Kun asiakas avaa oven Pellavasydämeen, hän tuntee nenässään tervan tuoksun. Vaikka tervanarut ja nämä tervatontutkin on muovipussissa, silti tuoksi leviää vienona koko putiikkiin. Tänään siirrettiin yhden tontun paikka ja heti nenä huomasi...

Pellavasydämen Mervi

Sunnuntaina kävin ulkona

Siis onhan se mainitsemisen arvoinen asia, että olen käynyt ulkona! En yleensä. Ja sitten taas tällaisella lähes pahimmalla mahdollisella kelillä. Maisema on postikortinkaunis, mutta keli kurja. Tänään kaupungissa on joulunavaus ja meille laitettiin uusi näyteikkuna - sitä piti käydä ulkoapäin kuvaamassa.

Yleensä aina totean, että ikkunaa on kamala kuvata, mutta osa näistä on kyllä kivoja! Lunta satoi koko ajan.

Näin lähellä ovat joulumarkkinat meidän huushollia. Silti putiikkiin ne vaikuttavat tosi vähän. Lähinnä ihmiset, jotka ovat pysäköineet lähistölle, poikkeavat. Tuohon kadunkulmaan olisi pitänyt käydä viemässä ständi, se ehkä olisi tuonut jonkun asiakkaan lisää.

Kadun toisella puolella on kirkko ja sain siitä näin kauniin kuvan. Juuri samalla hetkellä noista puista kuului räsähdys, ja minun kaipaamani karahka putosi lähes jalkoihini.

 Markkinoilla oli myös hevostalutusta - tai poneja nuo talutettavat taitavat olla - ja minäpä osuin sattumalta paikalle, juuri kun ohittivat meidän talon. En ole näiltä kuvattavilta lupaa kysynyt, mutta eikös julkisella paikalla saa kuvata? Ainakin minä ja mieheni osuimme juuri kuvaan, kun lehtimies ikuisti markkinatunnelmaa. Mun hianoa takkia se tietysti tarkoitti... Oli hauskaa, kun minulle vieras ihminen pysäytti ja kehui Aino-takkiani. Sitten totesi, että "oli ihan pakko sanoa".

 Täs on se karahka, siitä tulee vielä jotain hienoa, jahka sulaa ja kuivaa....     Pellavasydämen Mervi

Jouluinen näyteikkuna

Tänä vuonna kotikaupunkini joulunavaus pidetään viikkoa tavanomaista aikaisemmin, tänään sunnuntaina 22.11. Olen ymmärtänyt, että yrittäjät laittavat jouluiset näyteikkunansa vasta edellisenä iltana. Niinpä minäkin halusin, että Pellavasydämen jouluikkuna somistettaisiin lauantaina. Siinäpä haastetta, kun en itse sitä kykene tekemään.

Onnellisten sattumusten ansiosta sain kuin sainkin henk.koht.avustajan  - loppujen lopuksi kaksi - juurikin lauantaiksi. Näppärien "tyttöjen" avulla saimme aikaiseksi kauniin ikkunan.

sisäpuolelta

Valonauhaa kokeiltiin monella tapaa, mutta vain näin ne toimii, Ulos näkyy vain nuo lamput, jotka on verhon alapuolella. Tässä kuvassa uusi verho näyttää synkältä, mutta oikeasti se on kimmeltävän sininen.

Ensin aioin somistaa toisen pään ikkunasta punaiseksi, tontuilla ja reellä. Avustajan kanssa totesimme lopuksi, että paljon parempi, että pitäydyimme näissä maanläheisissä teemoissa.

 Melkoinen muutos tähän edelliseen ikkunaan. Näistä paljaista sääristä on kovasti tykätty. Tämä sommitelma on ollut luullakseni kaikkien aikojen "myyvin". Se kiinnittää huomiota ja saa asiakkaan tulemaan sisälle. Monta paria villasukkia on myyty tämän näyteikkunan ansiosta.

Nukkekin on pukeutunut jouluiseksi. Hän lähti lainaan ulos kylmään joulumarkkinoille. Ehti hän kuitenkin näkemään uuden ikkunan ja tässä - joko arvostelee sitä pää kallellaan tai sitten on nukahtamaisillaan.

Pellavasydämen Mervi