Käsityöläisen kynnet

Tykkään pitkistä kynsistä. Mieluiten myös punaiset - vaaleat tai joskus rohkeasti räiskyvät. Aikoinaan omat kynteni kasvoivat, mutta sen jälkeen kun aloin tehdä enemmän käsitöitä ja varsinkin, kun ryhdyin käsityöyrittäjäksi, pitkät kynnet ovat jääneet vain haaveeksi.

Monta vuotta kärsin rumista, lohkeilevista ja ränstyneistä kynsistä ja rikkinäisistä kynsinauhoista. Ihailin joidenkin asiakkaiden kauniisti laitettuja kynsiä ja jossain vaiheessa tuli mitta täyteen. En enää halunnut hävetä ja piilotella rumia kynsiäni. Soitin Alissan kauneushuoneelle  ja varasin ajan ensimmäisten geelikynsien laittoon. Hinta kieltämättä kauhistutti, mutta nyttemmin en enää ajattele asiaa. Ensimmäinen kerta maksoi 65 euroa ja sen jälkeen huolto - noin 4 viikon välein - maksaa 55 euroa.

Ensimmäiseksi valitsin näin rohkeat kynnet:

Sittemmin minulla on ollut vaaleita, lähes nuden värisiä, kimalluksilla ja timanteilla sekä ilman, liukuvärjättyjäkin on kokeiltu ja tykätty. Aina on ollut värinä punainen. Rohkeuteni ei ole vielä riittänyt mustiin, sinisiin...

Tässä nykyiset, hopealle kimaltelevat.

Talvikynnet jouluksi...

.... sama vaaleampana

Oikein kauniit liukuvärjätyt kahdella timantilla

Aivan yhtä hyvin liukuvärjäys ei kirkkaanpunaisiin sovi? 

  Ylikasvaneet

Rasvausta kaipaa nämä ryppyiset kädet.

Olen niin niin niin tyytyväinen nykyisiin kynsiini. Hoito on helppoa; ei tarvitse leikata, ei viilata ja jostain kumman syystä myös kynsinauhat pysyvät kunnossa.

Alkuun kynnet saattoivat katketa ja lähteä irti, mutta nyttemmin olen oppinut varomaan niitä, enkä enää käytä kynsiä työvälineinä. Pienikin kolaus saattaa katkaista kynnen ja pakkasilla on syytä pitää lämpimät käsineet kädessä. Konekirjoitus tai kännykän näppäily on kyllä haastavampaa kuin ennen, virheitä pakkaa tulemaan enemmän ja kirjoitus hidastuu, kun kosketus ei ole samanlaista.

Joskus häivähtää mielessä, että onko tämä terveellistä, mutta siitä ei taida vielä olla tutkimuksia. Mutta mitä sitä ei nainen kauneutensa eteen kärsisi....

Mervi

 

Vali, vali, valituksia

Ei kannata lukea, jos on itse "herkillä".
Huomasin tänä aamuna, että viime aikoina olen postannut pelkästään käsitöistä, enkä ole kertonut omista kuulumisistani ollenkaan. Nyt sitä siis tulee.... Vaikkei lukijoita kiinnostaisikaan, on tämä itselleni hyvä muistio.

Kävin tänään lääkärissä. Olin tilannut ajan toista kuukautta sitten, enkä heti meinannut muistaakaan, mitä mun oikeastaan piti valittaa. Kirjoitin asiat lapulle (toisen lääkärille ja toisen itselleni) ja sitten huomasin, ettei yksi puolen tunnin aika edes riitä kaikille ongelmille. Suosittelen muuten toisillekin - kannattaa ottaa mukaan muistiinpanot, kun menee lääkärille. Hermostuksissaan helposti unohtaa asioita.

ELINTASOSAIRAUKSIA?
 
Olipa mukava lääkäri. Yleensä  nuoret kivat lääkärit ovat täällä vain vähän aikaa ja seuraavalla kerralla niitä ei enää ole saatavilla. Tämä lääkäri on kuulemma tullut jäädäkseen Uuteenkaupunkiin. Kiva! Verenpaineeseen sain uuden lääkkeen. Paineet ovat taas huidelleet yläkantissa, kun kiloja on tullut takaisin. Kolesteroli samoin korkealla, mutta sitä lääkitystä en ole vielä aloittanut, koska kokemuksesta tarvaan, että on odotettavissa lihaskipuja. Haluan ensin saada muut kivut hallintaan. Kilpirauhasen vajaatoiminta tutkittiin ja Thyroxin-annostus ennallaan.

UUSIA LÄÄKKEITÄ

Koska putiikissa puhun paljon asiakkaitteni kanssa erilaisista sairaskertomuksista, usein tulee puhe myös kunkin särkylääkkeistä. Olen oppinut, ettei koskaan pidä ulkomuodon perusteella arvioida ihmisen elämänlaatua. Minun silmissäni nuoren, terveen ja hyväkuntoisen näköinen asiakas olikin menossa selkäleikkaukseen. Hänen jatkuvat kipunsa vaativat aika voimakkaat särkylääkkeet. Puheeksi tuli minulle vieras hermoperäiseen kipuun vaikuttava Gabrion.

Pyysinpä sitten tätä lääkettä lääkäriltä ja hän kirjoittikin minulle reseptin. Varoitteli sivuvaikutuksista ja ehdotti, etten ottaisi uutta verenpainelääkettä ja tätä yhtaikaa, vaan totuttelisin ensin toiseen, jotta erotan sivuvaikutukset. Mitä minä en tietenkään totellut, vaan otin molemmat heti kotiin tullessani. Tänään on vapaapäivä, joten ei haittaa, vaikka olisinkin illalla "kanttuvei".

Toisaalta tuntuu toivorikkaalta, että kivut saattaisivat hellittää, mutta toisaalta kamalalta, että noin väkeviä lääkkeitä tarvitaan vielä lisää.

PYSYVÄ HAITTA?

Yllätyksekseni sain potilasvahinkokeskuksesta kirjeen, jossa pyydettiin selvitystä siitä, minkä verran vuonna 2011 tehty leikkaus vaikuttaa nykyiseen toimintakykyyni. Tarkoituksena on siis tutkia, tuleeko minulle korvattavaksi potilasvahingosta aiheutuva pysyvä haitta. Tuo lonkkaleikkaus epäonnistui ja sain siitä potilasvahinkokorvauksen. Sittemmin samaa lonkkaa on leikattu vielä 3 kertaa. Nyt pitäisi valokuvata, minkälainen arpi siitä jäi. Noh, arpia on niin paljon "kasapäin" ettei sieltä yksi erotu mitenkään. Lisäksi on mahdotonta sanoa, mikä on tuon nimenomaisen leikkauksen vaikutus nykyiseen olooni. Lääkäri lupasi kuitenkin kirjoittaa pyydetyn e-todistuksen, kunhan ensin hommaan fysioterapeutin lausunnon. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vielä lisää korvauksia satelisi...

KUNNALLISVAALEIHIN

Aasinsiltana tästä voisin mainita - tai se lienee sanomattakin selvää - että tunnen sairaanhoidon toiminnan ja hierarkian aika hyvin. Kokemusta on sekä paikallistason että erikoissairaanhoidosta. Ihan pieni kipinä sisälläni tahtoisi vaikuttaa toistenkin vammaisten elämään. Se onkin sitten ainoa syy, miksi lupauduin kunnallisvaaliehdokkaaksi. Ensin lupauduin, mutta kun asiaa tarkemmin mietin, halusin perua. Sitten se olikin jo myöhäistä. Ja nyt on mentävä liikkuvan junan mukana. Valokuva on jo otettu vaalimainoksia varten.

On kaksi asiaa, jotka vaativat paksua nahkaa: bisnes ja politiikka. Kumpikin ovat pahimmillaan erittäin raadollista hommaa. Yksi riittäisi minulle, enkä usko, että politiikka tuleekaan sen kummemmin elämääni. Sosiaali- ja terveyslautakunta olisi kylläkin paikka, jossa tuntisin kokemuksestani olevan hyötyä.

Mervi

Ei kuulu joukkoon?

Mieheni on aloittanut kesäloman. Mitähän kaikkea yllätystä se järjestääkään! Olen huomannut, että moni asia, josta on talven mittaan ollut puhetta, muuttuu nyt toiminnaksi. Hän ei siis ole "kaikkimulleheti" -ihminen.

Eteiseen tuli matto, mutta kuinka pitkäksi aikaa? Jos kiinnostaa, käy lukemassa toisesta blogistani.

Kävimme tänään pikkupyrähdyksellä Annen kirppiksellä. Olipas siellä paljon väkeä! Matkalla poikettiin vielä pakkahuoneella jätskillä. Harjoittelin kännykkäkamerani käyttöä. Havaitsimpa sellaisen seikan, että kun otan kuvan itsestäni, kuva kääntyy lopulta peilikuvaksi. Jätsikin siirtyi kädestä toiseen.

Aika mahtava paatti oli ankkuroituneena laituriin. Hetken leikittelimme ajatuksella, että jos meillä olisi tuollainen, miten saisimme siellä ajan kulumaan.

Miksiköhän nää kuvat on erikokoisia? Näyttää siltä, että minä en mahdu pienempään kuvaan... Oli pakko ottaa useampi kuva, kun oli niin nätti pusero päällä. Olen ostanut sen vuosia sitten facebook-kirpparilta, mutta jostain syystä se oli nyt vasta ensimmäistä kertaa päällä. Ja noin kiva!

Hei hei!
Mervi (ja Aarre)

Synttäreillä

Juhlat on juhlittu. En ole tainnut koskaan ottaa yhtä paljon kuvia. Usein huomaan, että kamera on kyllä mukana, mutta en ole ainuttakaan otosta saanut. Nyt otin kuvia sekä kameralla että myös kännykällä, jotta saan Instagramiin myös kuvia.

Tässä ensin juhlapaikasta. Lapsuukodin mummolan pihaan oli pystytetty iso paviljonki, johon mahtui koko porukka sisälle. Ilma oli kylläkin kaunis ja tuulikin tyyntyi, joten ulkona oli myös kiva välillä jaloitella.

Pihasauna 

Vanha navetta ja puucee sen kyljessä.

Tässä isäni, joka itseoikeutetusti paikan isäntänä piti tervetuliaispuheen. Sitten veljeni, juhlakalu.

Ensimmäisen kerran eläessäni kuulin veljeni laulavan! Kitaraa olen kyllä kuullut hänen soittavan, mutten en ikinä laulavan.  Juhlat olivat ohjelmalliset. Veljeni oli antanut ohjeen, että ei saa olla pelkkää pönötystä, syömistä ilman ohjelmaa. Oli laulamista, huilun soittoa, kilpailuja ja AASI! Lapset pääsivät ratsastamaan ja kyllä oli lystiä. Aasi oli kiltti ja hyvin kasvatettu, totteli ja oli kärsivällinen.

Minun armaani  ja alla pappan kissa, lihava Väinö.

Omasta puheestani en nyt osaa oikein mitään sanoa. Ei se nyt ihan jouhevasti sujunut, hiukan takeltelua - mutta sain minä paikka paikoin porukan nauramaan, kun muistelin veljeni lapsuutta.

Mervi
ps. lisää kuvia saattaa olla vielä tulossa.

Valitaanko minut?

Moni askaroi työn haun kanssa, väsää kymmeniä hakemuksia, odottaa haastatteluun pääsyä ja viimein puhelinsoittoa. Se on jännittävää. Minulta kaikki tuollainen on jo taaksejäänyttä aikaa. Jotain olisi kuitenkin kiva jännittää, odottaa, josko valitaan - kelpaanko minä?

Tänään rohkenin pyytää yhtä asiakastani ilmoittamaan minut ja putiikkini erääseen projektiin, johon pääseminen olisi (luultavasti) kuin lottovoitto. Sen tulosta en kylläkään ala aktiivisesti odottamaan, sillä todennäköisyys tulla valituksi on häviävän pieni. Mutta hiukan kutkuttaa rinnanalassa...

Mutta muutama viikko sitten hain ihan itse KOKEMUSASIANTUNTIJAKOULUTUKSEEN. Tyks haki kokemusasiantuntijoita nettisivuillaan. En muista, mistä kautta minä tuonne eksyin, mutta kovin paljon ei tarvinnut miettiä, kun hakemusta jo väsäilin. Ensin hakijoista valitaan haastattelun kautta ihmisiä koulutukseen. Minä tulin kuin tulinkin valituksi siihen haastatteluun...

Huomenna menen siis käymään Turussa. Tyksin jossain auditoriossa pidetään haastattelu, joka kestää noin 45 minuuttia. En tiedä, milloin tulokset ratkeavat, koska kertovat, pääsenkö koulutukseen.

Koulutuksesta kerrotaan:  Koulutus aloitetaan syyskuussa ja se kestää 10 kuukautta.  Maksuton koulutus toteutetaan päiväopiskeluna sisältäen noin 15 lähiopetuspäivää. 

Tehtävää kuvataan näin:   Koulutuksen jälkeen koulutettavalla on valmiudet toimia kokemusasiantuntija tehtävissä esim. ryhmänohjaajina, työntekijän työparina, kokemuskouluttajana seminaareissa, palvelujen kehittäjänä ohjausryhmissä ja suunnittelu- ja kehittämisryhmissä sekä kokemusarvioijana tutkimushankkeissa. Koulutuksen jälkeen kokemusasiantuntijoita hyödynnetään sairaanhoitopiirin eri tehtävissä.

 Eipä tuo ihan heppoiselta hommalta vaikutakaan. Vaatinee aika vakavaa sitoutumista?

Tätä kirjoittaessani alkaa jo kädet täristä. Mitenkähän minä osaan pitkän tauon jälkeen käyttäytyä moisessa haastattelussa. Enhän vaan ala esiintymään ja typerehtimään? Vaikka parasta kai siellä on olla juuri omanlaisensa ja käyttäytyä itselleen tyypillisesti. Sittenpä valitsijat tietävät, mitä saavat tai mitä jättävät valitsematta.
 
Huomenna siis. Samalla reissulla käyn katsastamassa matonkuteita. Yksi päivä huomasin, että runsaat kudevarastomme ovat huvenneet ja asiakkaat virkkaisivat kesämattoja. Musta kude on ainakin totaalisesti loppu. Musta, harmaa, valkoinen on ainakin saatava ja ehkä sitten vähän jotain kivoja värejä.

Kun selviän tuosta Turun reissusta, niin tiistaina menen paikallissairaalaan uusintaleikkaukseen, siihen, mikä viimeksi keskeytettiin. Toivottavasti nyt saadaan toimenpide tehtyä kunnolla ja minulle apu!

Joten nyt on jännittämistä muutamaksi päiväksi.

 Tällaisia istutuksia putiikin edessä. Tänä viikonloppuna ne saivat olla ihan rauhassa, kukaan ei sabotoinut. Hyvä.                                  Mervi

Helman mitta

Lukijat tuskin muistavat, mutta minä kyllä. Tästä on jo muutama vuosi aikaa, kun esittelin juhla-asuni, jonka kanssa vietin tyttäreni valmistujaisjuhlaa. Silloin minulle ystävällisesti kerrottiin, että hameeni helma on liian pitkä. En ollut tullut koskaan ajatelleeksi. Mutta sen jälkeen kyllä.

Olimme tässä yhtenä sunnuntaina serkkuni synttäreillä. Pariskunta täytti 70 vuotta, joten tiesin, että juhliva väki on iäkästä, eikä minunkaan tarvitse yrittää näyttää ikäistäni nuoremmalta. Valitsin siis asukseni varsin "klassisen" asun muutaman vuoden takaa.

Vaikka olin jo viikkoja miettinyt, mitä laitan päälleni, lähtöaamuna kuitenkin totean, että hameen helma on auttamattomasti liian pitkä. Onneksi ompelukone on koko ajan valmiudessa ja onneksi aloitin pukeutumisen ajoissa, joten ehdin hyvin surauttaa helman lyhyemmäksi. Siltikin se jäi vielä liian pitkäksi. Nämä kuvat ovat auttamattoman kehnot, mutta katso vaan tuota helmaa...

Sitten tehdään taikatemppu, helma nostetaan jonnekin sinne kainaloiden seutuville...

Mieheni osui aivan oikeaan, häneltä kun neuvoa kysyin näiden kahden vaihtoehdon välillä.
Lyhyempi näyttää nuorekkaammalta!

Löysin meidän huushollista kohtuu hyvän kuvauspaikan. Hiukan on ahdas tila, mutta pienillä järjestelyillä onnistun, jos saisin valaistuksen vielä kuntoon. Tämä peili on 70-luvulta ja nyt kun se vanhan kodin vintiltä tuotiin ja paketista avattiin, havaittiin jomman kumman tyttären taitelut. Saisihan nuo irroitettuakin, mutta....

Peiliä vastapäätä on kylläkin oven taakse piilotettu pyyhkeitä, aamutakkia, kenkiä ym. jotka tietysti täytyy aina kuvauksen vuoksi siirrellä.

Tämä tila on meidän kolmesta komerosta tehdyn "kodinhoitohuoneen" se kolmas osio, jolla ei ole täsmällistä käyttötarkoitusta. Sinne on koottu ruskea pöytä ja ruskea hylly, joista en millään malttaisi luopua, vaikka ei niillä tuossakaan kunnollista funktiota ole.

Tähän huoneeseen on aina ovi auki käytävältä, joten saisi se nätimmän näköinen olla. Toisaalta on ihan kiva, ettei kaikki ole kerralla valmista. Jonain päivänä vielä keksin, miten tämän tilan sisustan.

Mervi

Sauna ei sovi

On se vaan uskottava, että sauna ei minulle sovi! Olen sen kyllä tiennytkin, mutta uimahallissa käydessä on/olisi kiva lopuksi lämmitellä oikein kunnolla.

Viime viikolla olin vasta torstaina entiselläni, kun maanantaina käytiin uimahallissa. Nyt päätin kokeilla ilman saunomista. Kyllä, tänään ei ole yhtään huono olo. Ei siis saunaa sille, joka sairastaa fibromyalgiaa. Voikohan sen kääntää toisinpäin, että jos sauna ei sinulle sovi, sairastat fibromyalgiaa? Ei ehkä sentään...

Tartuin härkää sarvista, enkä antanut valtaa pelolle, joka hiipi mieleeni, koska viimeksi olin vähällä kaatua. Minulla on kevyet muoviset lipokkaat jalassa ja pysyn kyllä sen puoleen hyvin pystyssä, mutta keppi lähti luistamaan. Tällä kertaa lainasin uimahallin rollaattoria. Sillä ei pääse liukastumaan, mutta muutoin en saa siitä tarpeeksi tukea, joten hiukan hankalaa oli liikkuminen. Parempi kuitenkin niin, kuin että jättäisin menemättä.

Olen huomannut vesiliikunnasta (en ui ollenkaan) olevan hyötyä. Jälkeenpäin olen havainnut, että viikolla ei ole tainnut ollenkaan hermosärky vaivata. Ja sehän on erittäin hienoa se!

Sain kutsun magneettikuvaukseen, kolmas tänä vuonna. Tällä kertaa kone on jalkautunut tänne syrjäkylille. Tutkimus tehdään paikallissairaalan pihaan pysäköidyssä rekassa. Säästyy minulta Turku-reissu. Tuossa kuvauksessa pitäisi selvitä hermovaurion sijainti, onko syy selässä vai lonkassa. Mitä sitten sillä tiedon teen, sekin selvinnee....

Mervi

Yhteistä projektia

Olemme mieheni kanssa vanha pari, kohta 40 vuotta yhteistä huushollia pidetty. Molemmat viihdymme kotona, mutta kovin harvoin mitään yhdessä puuhaamme. Telkkarin katsominen taitaa olla ainut yhteinen harrastus, onneksi tykkäämme paljolti samanlaisista ohjelmista.

Nyt kun olemme kahden kerroksen väkeä, puuhailemme kumpikin omassa kerroksessamme. Hädin tuskin ääneni kantaa, kun huutelen miehelle yläkertaan: "Haloo....Tuukko juomaan kahvia?"

Appropoo - vaikkei tästä pitänyt ollenkaan tulla sairaskertomusta, mutta tuli väkisin mieleen - eilen, kuten usein muulloinkin, alkoi sydämeni sykkiä kummalliseen tahtiin. Kovin usein, kun menen työpäivän päätteeksi pitkälleni, alkaa sydän laukata villiin tahtiin ja epätasaisesti. Rytmihäiriöksi sitä luulen. Samanaikaisesti jalat alkavat kihelmöidä. Tätä kestää jopa pari tuntia, mutta sitten ruumis tasaantuu. No, eilen tapahtui sama juttu. Rytmihäiriö kesti kauan, eikä rauhoittunut edes välillä. Tuli vähän onhelo olo ja MINÄ SOITIN miehelleni yläkertaan kertoakseni, että "jos tähän nääkähdän, niin tiedät sitten, että sydämessä on vika". Kummallista tässä on se, että juuri levossa alkaa tuo häiriö. En tunne kipua, enkä huonoa oloa, vain tuo kummallinen syke.

Mutta siitä yhteisestä puuhasta. Tänään laitoimme yhdessä tauluja seinään. Tiedän olevani epäjohdonmukainen: toisaalta haluan pitää kiinni yhteisestä sopimuksesta, että minä päätän sisällä, mies ulkona, mutta toisaalta haluaisin hänenkin sanovan sanansa. Miksikö? No siksi, että jakaisimme vastuun. Jälkeenpäin kun tulee sanomista "no kun sun piti se tohon saada....". Myönnän.

Kaikki huonekalut, mitä tähän uuteen huusholliin on hankittu, on myöhemmin myyty pois. Paitsi keittiön pöytä ja tuolit. Seuraavaksi tod.näk. lähtee olohuoneen pöytäryhmä kiertoon... Että niin se mieli muuttuu.

Tauluprojektista toisessa blogissani. Mervi

Paljon Onnea minulle!

Varsin arkisissa puitteissa vietin tänään syntymäpäivääni. En halua, että sitä tämän kummemmin huomioidaankaan. Facebook-kaverit onnittelevat, samoin läheiset. Isältäni sain kukan - muistaakseni ensimmäisen kautta aikain. Jos ei ylioppilaskukkia oteta huomioon.

Tällainen on meidän olohuoneen kukkaikkuna. 

 

Juuri nyt onkin moni kukka kukassa.

Tässä saamani krysanteemi

Tämän viikon on Pirkko pitänyt puotia pystyssä. Minä olen nauttinut rauhallisista aamuista ja mennyt vasta puolen päivän jälkeen töihin. Olemme yhdessä järjestelleet takahuonetta. Iltapäivällä kumpikin yskii, kun on silmät, nenä ja kurkku kangaspölyä täynnänsä. Pölyä pyörii myös joka nurkassa. Tänään saimme kankaat jo tosi hyvään järjestykseen. Hyvin on kauppa käynyt. On se mukava seurata, miten tieto kulkee kaupungilla. "Pellavasydämestä saa halpoja kankaita, kannattaa käydä..." vai miten se mahtaa mennä?

Töiden jälkeen menin teatteriharjoituksiin. Tämä on näytelmä, jonka puvustuksen olen luvannut hoitaa. Porukka teki käsittääkseni ensimmäisen kerran läpimeno-harjoituksen, jotta pääsin kunnolla käsitykseen, mitä siinä tapahtuu ja minkälaiset ovat roolihahmot. Ihan kiva ilta. Nyt vaan kirpparikierrokselle ja suunnittelemaan ompeluksia, tuunauksia ja ....tässä projektissa saa laittaa luovuutensa kukkimaan!

Pellavasydämen Mervi
vuotta vanhempana ja tietysti  viisaampana
ihan totta, tänäänkin olen oppinut uusia asioita.