Millaista blogia kirjoitan ja kysymys lukijalle

Minulla on toistakymmentä blogia päivittäisessä seurannassa. Kaikkein "kuumin" juttu on tällä hetkellä Syöpäläinen, jota käyn välillä montakin kertaa päivässä katsomassa, sillä niin on jännittävät hetket kaverilla. Muutamassa sisustusblogissa on viime päivinä avauduttu valehtelusta blogissa. Sisustajat ovat tunnustaneet, miten kaikki blogissa näkyvä on vain kulissia. Monet eivät halua näyttää tavallista, arkista elämää. Sitähän meillä kaikilla kuitenkin on, tiskejä pöydällä, roskia lattialla, leluja ylt'ympäriinsä jne. Sen sijaan kuvat ovat huolella stailattuja ja instagramin pitää olla "siisti".

Ymmärsin asian paremmin, kun Pellavaa ja Pastillia -blogin Annika kertoi, että hänen kuvansa ovat taideteoksia. Niin, eihän maalaustakaan yhdellä räpsäyksellä tehdä. En varmasti seuraisi kyseistä  blogia vain sen sisustuskuvien vuoksi, mutta siksi, että bloggaaja kuvaa elämänsä kipuja avoimesti. Se on ollut silmiä avaavaa.

Moni blogi on kaukana omasta elämästäni, vaikkapa Mirvaannamarian. Sitä on kuitenkin kiva seurata, jos vaikka liikuntakärpänen puraisisi! not.

Jos toiset bloggaajat haluavatkin kuvata elämästään vain ne parhaat palat; kun kaikki on järjestyksessä ja kuva kaunis, olen löytänyt myös blogeja toisesta ääripäästä. Kun "muotibloggaajaksikin" nimetty esittelee innoissaan uutta vaatepakettia ilman rintaliivejä, en voi kuin pyöritellä silmiäni - ja silti koukuttua. (siis siinähän ei olisi mitään ihmettä, ellei rinnat olisi kokoa todella isot ja ellei bloggaaja tekisi yhteistyötä rintaliivifirma kanssa) En voi lakata ihmettelemästä itseäni, miksi haluan ehdoin tahdoin kokea myötähäpeää? Kaiken kukkuraksi luin tuota postausta sängyssä maaten ja ilman liivejä. Mut mähän en kuvaa sitä.

Kuvan nimi: Isokoskelolla on tukka ja asu sekaisin.

Sitten päästäänkin omaan blogiini. Vuonna 2014 kirjoittelin omasta sairastumisestani ja muistan, miten lukijat hätääntyivät, jos minusta ei kuulunut vähään aikaan mitään. Jännittävimmässä vaiheessa tyttäreni kävi kirjoittamassa tilannetiedoituksen. En ole enää varma, onko minulla VAKITUISIA lukijoita ollenkaan. Kiinnostaako elämäni ja ajatukseni enää pitkäjänteisesti, vai käydäänkö täällä vain satunnaisesti googlen hakusanojen ohjaamana?

Viime aikoina blogini on päivittynyt kovin harvakseltaan. Elämäni on jonkinmoisessa "kriisissä" just nyt, enkä ole aivan varma, mitä haluan/kannattaa kertoa. Toisaalta tiedän kirjoittamisen helpottavan, mutta silti...? Käsitöitä on syntynyt todella vähän - ei ole ollut oikein inspiraatiota. Ja pullonkaulana valokuvaaminen! Ehkä juuri se, että seuraan blogeja, jotka perustuvat upeille ja ammattitaitoisille valokuville, vähentää omaa innostustani näyttää huonoja kuvia. Kun en osaa parempia ottaa.

Itse en kiillota elämääni blogia varten. Täällä on nähtävinä monta "badhairday"tä, huonoa asuvalintaa ja epäonnistumista työssä. Sairauksista nyt puhumattakaan.

Eipä kukaan julkista blogia haluaisi vain itselleen kirjoittaa, vaan jokainen toivoo, että joku piipahtaisi lukemassa, koska kokisi sisällön kiinnostavaksi ja antoisaksi.

Minun blogini sisältö on
a) käsityöyrittäjän arkea ja putiikin tapahtumia
b) käsitöiden ja käsityötarvikkeiden esittelyä
c) pienesti oma elämä ja oman kodin sisustusratkaisut (nämä kyllä alunperin toisessa blogissani)
d) terveydelliset haasteet

 

Olisiko mahdollista, että - sinä lukijani - kertoisit, 

kiinnostaako blogini sinua ja jos, niin mikä noista aihealueista? Ehkä saisin uutta pontta olla aktiivisempi.

 Pellavasydämen MERVI

Mitä blogia seuraisin?

Aloittaessani blogien lukemisen minulla oli tapana kirjautua mukavan blogin lukijaksi. Olen ymmärtänyt, että tämä mahdollisuus on ainakin Bloggerista kokonaan poistunut. Kesti aikansa, että huomasin oman blogini tilastoissa kohdan "lukemisto", jossa noita mieluisia edelleen oli. Mutta aika ajoin huomaan, etten ole erikseen käynyt siellä kurkkaamassa. Niinpä moni vanha tuttu kiva blogi on painunut unholaan. Toki kerään mieluisia luettavia myös tavalliseksi kirjanmerkiksi: lifestyle, käsityöt, sisustaminen...

Yksi yhteisö, mistä käyn bongaamassa uusia blogeja, on Blogit.fi. En varmaan olisi tuonne eksynyt, jollei sieltä kautta olisi lukijoita tullut minun blogiini.

On toki kiva seurata, miten blogini menestyy. Tuolla mainitsemallani sivustolla - sen käsityöblogeissa - Pellavasydämen sijoitus on 13. Edit: Sijoitukset päivitetään maanantaisin ja illalla PELLAVASYDÄMEN sijoitus oli noussut huimasti, ollen nyt 6. Näköjään 24 lukijaa on klikannut seuraavansa Pellavasydämen blogia. Jos sinulla ei ole mieluista paikkaa, mistä löytää eri alojen blogeja, kirjaudu Blogit.fi - sivustolle ja näet uusimmat postaukset, uusimmat blogit ja voit löytää myös jotain ihan uutta.

En ole tainnut mainita, että tätä Pellavasydän -blogia on käynyt klikkaamassa jo 1,079,054 netissä seikkailijaa. Siis yli MILJOONA! Huikeaa! Eivät kaikki tokikaan ole vartavasten tulleet lukemaan, ja milloin mitä kummallisemmat hakusanat ohjaavat minunkin blogiini googlen kautta.

Yritin tässä eilispäivänä saada uudelleen toimimaan Google Analytics - seurantaohjelmaa, mutta enhän minä osannut. Tyyliin "klikataan tosta, laitetaan silmät kiinni ja katsotaan mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään". Täytyy pyytää tytärtä avuksi ennen kuin saan koko tietokoneen ja sen sisällön tuhannensolmuun. Olisi vaan ollut kiva jälleen nähdä, mistä lukijani tulevat, kuinka kauan viipyvät vai sujahtavatko saman tien muualle.

Vielä tuosta blogit.fi - sivustosta: se on kuin näyteikkuna sisältöön. Mitä mielenkiintoisampi otsikko, sitä varmemmin lukija pysähtyy. Huomasin, että edellinen postaukseni "yksityisyyttäni on loukattu" toi paljon lukijoita. Ehkä otsikko oli vähän provosoivasti kirjoitettu?

Blogien esittelysivulla näkyy yksi kuva, otsikko ja pieni pätkä tekstiä. Sen perusteella valitsen, onko blogi minulle mieluinen. Tästä aasinsiltana muutama kuva meidän näyteikkunasta. Teemana vappu. Siis noi lankakerät roikkumassa merkkaavat niinku vappupalloja. Muutoin ikkuna on peitetty erilaisin tyynyin.

Näyteikkunoista sain omakohtaisen kokemuksen, kun tässä hetkellisesti aloin käydä lenkillä. Juu-uh! Jaksoin kävellä keskustan liikkeisiin asti. Tuli nähdyksi tämän kaupungin kaikki näyteikkunat. Kun kävelee monta kertaa samaa reittiä, toivoisi niin, että yrittäjä olisi vaihtanut ikkunan sisällön. Vaihdanko itsekään tarpeeksi usein?

Tässä myös yksi "näyteikkuna". Olemme huomanneet tämän hyväksi tavaksi "noukkia" ohikulkija peremmälle.

Ps. Olen käynyt tekstauskurssilla, mutta en tiedä, näkyykö se missään? Opin sen periaatteen, että ammattilainenkin saa tehdä apuviivat ja lyijykynähahmotelmat. Amatööri siis ainakin. Ja ettei mainoksen tekemisen tarvitse tapahtua nopeasti, intuitiolla. Sitä voi harkita, harjoitella ja käyttää aikaa....

Pellavasydämen Mervi

Hauskaa, mielenkiintoista tai siistiä?

Vastikään huomasin, että blogini loppuun on tullut rastiruutuun - mielipiteen_ilmaisu_mahdollisuus. En  ole sitä itse sinne laittanut, mistä lie pompsahtanut. Oletko sinä huomannut? Muutama lukija näyttää sitä jo käyttäneen. Kiitos siitä!

Siellä annetaan mahdollisuus kertoa että blogikirjoitus oli hauska, mielenkiintoinen tai siisti. Se kai ei sitten ole ollenkaan mahdollista, että joku ei pidä kirjoituksesta. Tai joku on päättänyt, että sellaista vaihtoehtoa ei pidä kertoa. Jossain toisissa blogeissa on laajempi tunneskaala, niissä voi kertoa jopa myötätunnosta tai kiukustakin.

Tänään on pieni kiukunpoikanen minussa nostanut päätään. Harmistuin mopopoikiin kun ne "keulii" eli nostavat etupyörän pystyyn. Ja sitten täyttä vauhtia katua alas. Tässä meidän katupätkällä ei ole edes minkäänlaista hidastetta, joten vauhti on aikamoinen. No tänäänkin koulun ruokatunnilla kerääntyivät vastapäisen kahvilan eteen. Arvatkaa mitä minä tein? No mennä köpitin sinne huutamaan, että tuommoinen on sakotettavaa. "En minä keulinut", "enkä minä...."

Ensin ajattelin, etten halua pilata mainettani, mutta sitten joku innosti, ettei se haittaa. Pääasia, etteivät tule meidän kadulle uhittelemaan. Niinpä. Piankos se sana kiirii, että siellä hullu akka keppinsä kanssa valokuvaa, ottaa rekisterinumeron ylös, ilmoittaa poliisille tai ainakin huutaa! Kaikkia noita vaihtoehtoja olen pohtinut. Kerran ryntäsin ajotielle kovaa ajavan auton eteen. En siis oikeasti, mutta sen verran, että ajaja ehkä pelästyi.

Viime lauantaina Ugissa ajettiin oikeaa rallia. Lähtö oli torilta ja tästä meidän ohi ne ajoivat myös, muttei sentään vauhdilla - ääntä kyllä lähti.

Pellavasydämen Mervi

Kateellinen

Uskallan ja kehtaan myöntää, että olen kateellinen joillekin bloggareille.
- Siitä, että toiset osaavat ottaa loistavia valokuvia ja minä en. Tai siis oikeasti
- siitä, että jotkut bloggaajat jaksavat ja viitsivät opetella kameran käytön. Minä en.
- Siitä, että toisilla bloggareilla on niin paljon lukijoita. Ei vaiskaan, en minä niistä lukijoista niinkään kateellinen ole (minulla on paljon kivoja lukijoita) vaan
- siitä, että kun on oikein laaja lukijajoukko, mainostajat innostuvat blogista

Vaikka miten yrittäisin itselleni selittää asiaa toisin, olen kateellinen siitä, että toiset/ jotkut bloggaajat saavat hienoja "lahjoja" mainostajilta. Saattaa olla, etten elämässäni oikein mistään muusta kateellinen olekaan?

Tiedän, että mainoslahjat ovat verotettavaa tuloa ja yleensä niistä odotetaan vastapalvelua. Mutta silti, olisihan se kiva, jos ei nytkään tarvitsisi itse ostaa ryppyrasvaa, kun se maksaa melkein kaksisataa euroa. Jos joku mainostaja haluaisi sen minulle lahjoittaa, sitten kehuisin sitä täällä blogissa. Mutta. Olisiko se sinusta, lukijasta, kivaa?

Miksi tämä asia nyt tuli mieleeni? No siksi, kun olen useammassa blogissa nähnyt hienon SILITYSRAUDAN, minkä ovat saaneet lahjaksi. Boschin kampanjassa saivat  kokeiltavaksi uuden EasyComfort Sensixx’x Di90 -silitysraudan. Niin siisti, että!

Minulla on tällainen:

Tarttiskohan jonkun ryhtyä puhdistamistoimenpiteisiin? 

Tuolla kun silität asiakkaan valkoiset kesähousut, niin....

Tämän lisäksi kodinhoitohuoneessa on vielä kaksi muuta tavallista silitysrautaa. Joku hälytyssysteemi olisi hyvä mun silitysraudassa olla, sillä useampana aamuna olen havainnut, että rauta on ollut kuumana yli yön!

Toisaalta olen haaveillut jonkinlaisesta höyrytyskeskuksesta ammattilaiskäyttöön. Olisi kiva, jos pellavatunikat voisi höyryttää suoraksi pystyasennossa, kun ne roikkuu henkarissa.

Mutta eihän elämässä - eikä yrittäjyydessä varsinkaan - kannata laskea muiden varaan. Itse on hankittava se, mitä tarvitsee. Sohaisempa taas vammaispalveluita, joista kirjoittaessani aina joku lukija hermostuu. Kun valitin, ettei minulle kustanneta (vammaiselle  kuuluvaa) kerroshissiä, tämä lukija kommentoi: "Muuta kämppää ja lakkaa valittamasta!"

Niinpä. Osta uusi silitysrauta ja lakkaa narisemasta!
Osta vielä vähän parempi ja lakkaa kadehtimasta!

Niih.

Pellavasydämen Mervi

Toisaalta ja toisaalta

Eilen illalla nukahtamislääkehöyryissäni kirjoitin blogiluonnoksen, joka jääneekin luonnokseksi. Olen jo oppinut, ettei kannata kaikkia yöllisiä tempauksiaan toteuttaa, vaan viisaampi on odottaa aamuun ja järjelliseen ajatuksenjuoksuun. Aivan impulsiivisesti nimittäin perustin jälleen kerran uuden blogin, jonka tarkoituksena oli olla elämänkertani.

Monta vuotta olen suunnitellut "muistelmieni" kirjoittamista. Ei sen vuoksi että mitään kummallista elämääni sisältyisi, vaan ihan huvini vuoksi. Eilen illalla siis päätin luoda taas yhden uuden blogin tätä elämäntarinaa varten. Ja miksi blogimuodossa? Siksi, että olen oppinut hallitsemaan tämän blogger-pohjan ja kirjoittaminen tähän käy kätevästi.

No, äsken kun tähän istahdin, huomasin saapuneen kommentin. Viime aikoina on taas ollut tosi hiljaista kommentointipuolella ja ikäviä kommentteja tulee vielä vähemmän. Jostain syystä vammaispalvelut on aihepiiri, joka lähes aina saa jonkun ilkeän ihmisen kommentoimaan. Vai liekö aina sama lukija? Tällä kertaa hän loihe lausumaan lyhyesti ja ytimekkäästi: " Vaihda kämppää ja lakkaa inisemästä". Kiva. Tämä taas pysäytti toteamaan, että "julkisuudella" on kaksi puolta - myös se vähemmän kimaltava.

Summasummarum: Eilen iltainen ja tämän iltainen yhteen vedettynä: kolmekin kertaa kannattaa miettiä, mitä itsestään julkisesti kertoo. Sitä kummasti kuvittelee, että blogia lukee vain ystävällismieliset ihmiset. E-hei.

Sitä elämäni tarinaa alan joka tapauksessa kirjoittaa, mutta missään tapauksessa siitä ei tule julkista. Lukemaan pääsevät vain ne, jotka haluan. Olen jo kerran kokeillut, miten toimii "luvanvarainen" blogikirjoitus. Muistatko? Kun lukija yrittää avata blogin, siellä lukeekin "blogi on vain kutsuttujen lukijoiden saatavilla" - tai jotain sen tapaista. Joka sitten haluaa päästä lukemaan, kertoo siitä esim. sähköpostilla. Näistä harvoista ja valituista blogin kirjoittaja muodostaa lukijajoukon, joka ainoastaan pääse sisälle blogiin.

Sitä odotellessa.

Mervi

Blogiyhteistyötarjous

Usein ihmettelen toisten bloggaajien saamia yhteistyötarjouksia. Milloin mitäkin vaatetta, sisustusjuttuja tai muuta härpäkettä saavat "ilmaiseksi" kunhan esittelevät tuotteet blogissaan. Tiedän, että noiden suosikkiblogien rinnalla omani on liian pieni, että kukaan mainostaja kiinnostuisi.

Juuri kun olin tätä asiaa taas kerran ihmetellyt, minäkin sain blogiyhteistyötarjouksen. Enpä kauaa ehtinyt otsikosta riemastua, kun karu totuus paljastui.

Otan teihin yhteyttä asiakkaamme puolesta, joka haluaisi julkaista vieraskirjoituksen blogissanne. Tämä kirjoitus olisi kasinoaiheinen ja siihen asetetaan myös linkki asiakkaamme verkkosivuille (nettikasino).

Julkaisusta voimme maksaa noin 300 USA:n dollaria ja itse kirjoitus toimitetaan teille valmiina, jos haluatte sen julkaista.

Olisiko teillä kiinnostusta tämän kaltaiseen yhteistyöhön?

Blääh, nettikasino. Näitä roskaposteja tulee päivittäin monta sähköpostiini. Eniten inhoan juuri niitä. Siis, kiitos, mutta eikiitos, en halua tehdä blogiyhteistyötä teidän kanssanne.

Vai mitä sinä olisit ajatellut, jos olisinkin halunnut tienata ja seuraava postaus olisi ollut kasinoaiheinen?

Pellavasydämen Mervi

Taulusommitelmat ja pyyntö

Uuden kodin seinät alkavat täyttyä tauluista. Olemme suunnitelleet erilaisia sommitelmia - toisella seinällä taulujen yläreunat on tasassa, toisaalla taas alareunat, kolmannessa on keskitetty taulut symmetrisesti...

Ensimmäinen osa taulusommittelusta on sisustusblogissani täällä.

Nyt minulla on teille pyyntö:
Kun minä näin kutsun teidät tutustumaan meidän kotiimme, olisi kiva tietää, ketä sisälle astuu.
Haastan kaikki teidät - tutut ihmiset - kertomaan nimenne.

Muutamat ovat sanoneet, että on liian vaikeaa kommentoida. Olen sitä kovasti ihmetellyt ja kävinpä siis itse kokeilemassa, miten se käy. Ja toden totta, se on aika hankalaa. En ole valinnut sellaista "todista, ettet ole robotti" -hässäkkää, mutta poiskaan en sitä saa.

Auttaisiko tämä ohje:

- postauksen perässä kerrotaan, kuinka monta kommenttia siihen on jo lisätty. Klikkaa sitä ja sitten
 "lisää kommentti"

- Kommentin kirjoitettuasi sen laatikon alla on eri vaihtoehtoja, millaisena haluat esittäytyä. Voit kirjoittaa kommenttisi anonyyminä, joten valitse alimmainen "nimetön". Kirjoita kuitenkin kommenttilaatikkoon kuka sinä olet, koska muutenhan en sitä voi arvata!

- Sitten tulee se typerä robottijutska. Laita rasti ruutuun "en ole robotti". Tässä on se vaikea osuus. Minulle valikoitui sellainen, että piti klikata ne kuvat, jossa on kadunnimi (en muuten saanut onnistumaan ensimmäisellä kerralla) Ole sinnikäs ja valitse niin kauan, että osuu oikeaan.

- Viimeksi pitää vielä klikata "vahvista" ja "julkaise".

Toivon sydämmestäni, että viitsisit tämän tehdä. Olisi niin kiva nähdä, ketä meillä käy!

Pellavasydämen Mervi

Kotisivut tuunattu

Niskat on jumissa ja silmiä särkee. Pitkälle yöhön väsäsin kotisivujen kanssa. Niitä saa nyt arvostella, vaikka vielä keskeneräiset ovatkin. Bannerin kuvaa ei ole vielä löytynyt, enkä osaa sitä muokata, niin että koko yläreuna täyttyisi kuvasta. http://www.pellavasydan.fi/

Tyttären apua kaivattaisiin - moikka Mirva! Ei äiti osaa.

Sinänsä tämän uuden kotisivun hallinnointi on helppoa, koska pohjana on sama blogi kuin tässäkin. Osaan siis lisätä tekstit ja kuvat. Mutta muu hienosäätö jääkin sitten tekemättä, grafiikasta puhumattakaan.

Taas tullaan kuvien laatuun. Vaikka tiedän, että tuotekuvaukseen pitäisi satsata täysillä, joudun antamaan periksi. Tavaran kuljettelu ja asettelu näin kepin kanssa kulkien ei ole helppoa, joten tyydyn kuvaamaan monet asiat siinä paikassa, missä ovat. Tänään oli nuori reipas avustaja, jonka kanssa saimme muutaman paremmin suunnitellun kuvan.

Täytyy vaan taas sietää keskeneräisyyttä ja korjata, lisäillä ja muutella ajan kanssa. Tärkeimpänä pidän tässä vaiheessa, että aukioloajat on oikein ja että sivustolta saa oikean käsityksen, mitä kaikkea putiikissa on myynnissä.

Saat arvostella, minulle jokainen kommentti on arvokas. En osaa korjata, jos ei kukaan sano, mikä on huonosti. Kiitos, jos viitsit vaivautua!

MATAMIT ETEISESSÄ

Tekstiiliteollisuudesta (lankatukku) sain lankojen mukana muutaman mallineuleen. Tämä matami sai ylleen puuvillatunikan/mekon, joka on virkattu ihanasta Almina-langasta. Olenhan jo kertonutkin, miten ihana alminaa on virkata? Ja valmis pinta on silkkimäisen hienoa!

Samalla kun tätä kuvasin, huomasin peilitä toisenkin matamin. Minua kummastuttaa tämä asu. Olen aina ollut sinisen ystävä ja mielestäni se sopii minulle erinomaisen hyvin. Eilen laitoin ensimmäistä kertaa ylleni tämän trikootunikan, jonka ostin keväällä Wiklundin alennusmyynnistä. Lähes pelästyn joka kerta, kun peiliin katson: olen kummallisen väritön. Onko tuo sininen väärää sävyä, vai liian voimakas kuvio, vai mikä on, kun kaikki väri kasvoilta katoaa. Eikä oikein auta asiaa punaiset sangatkaan... Ehkä olen vaan kalpea?

Pellavasydämen Mervi

Kuvausstudio käyttöön

Pitkään on Pellavasydämen kotisivut olleet päivittämättä. Frontpage-kotisivuohjelma jäi vanhaan koneeseen. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen olen saanut aikaiseksi niiden siirtämisen bloggeriin. Vaikka kuinka kauan sitten kävin kurssin, missä opetettiin tekemään blogista kotisivu. Nyt pellavasydan.fi toimii bloggerissa. Huonoa on kökkö ulkoasu, hyvää se, että osaan itse päivittää sivuja. Ja kyllähän tuota ulkoasua saa muokattua...

Olisin voinut ottaa sivut pois käytöstä rakentelun ajaksi, mutta kun mainoksissa on kotisivut mainittu. Tänään olisi tavoitteena kuvata mahdollisimman paljon sisältöä sivuille.

Ensin piti rakentaa studio. Näin:

Hyvin toimii - vaikkakin vähän ryppyinen - vanha lakaan taustana. Ongelmana on varjot. Ylhäältä saan valaistusta, mutta miten se tehdään ilman varjoja? Hmmm.....

Tässä ensimmäinen kuva. Kerron lippiksen tekemisestä omassa postauksessaan.

Hassua, samoissa olosuhteissa otettu kaikki kolme kuvaa ja silti ovat noin erilaiset valaistukseltaan. Nyt tarvitaan kuvankäsittelytaitoja. Taitaa tulla pitkä ilta!

Pellavasydämen Mervi

Kuka huomasi?

Aika ajoin mieleeni on pompahtanut idea blogista, joka käsittelisi käsityöläisten verotusasioita. Syystä että kaikkien aikojen suosituimmaksi postaukseksi on noussut kirjoitukseni "Pitääkö käsitöistä maksaa veroa?". Aikaa tästä on kulunut jo kolme vuotta, mutta vieläkin saan tämän tästä sähköpostiini kysymyksiä aiheesta.

Eilen illalla testasin ideaa keskustellen mieheni kanssa. Kun sain puoltavan lausunnon ja lupauksen avustaa tehtävässä, nousin istuimeltani ja tein sen. Tämä tapahtui kympin uutisten jälkeen. Kahdelta menin nukkumaan. Verotusblogi oli syntynyt ja sen ensimmäinen aloitustekti julkaistu.

Jotkut teistä olette jo oikealla olevista linkeistä ko. blogin bonganneet, koskapa täältä on jokunen lukija sinne eksynyt. Kyseessä on siis tämä verotusblogi.

Tarkoitus on keskittyä pelkästään verotusasioihin. Lisätavoitteena pitäytyä käsityöläisten - yrittäjien, mutta myös harrastajien - ongelmissa. Tai ne mitään ongelmia tarvitse olla, mieluummin selvittää asioita, ennen kuin niistä ehtii tulla ongelmia.

Ajatuksena on avata verotuksen perusasioita yksinkertaisesti ja kansantajuisesti. Mahdollisuuksien mukaan vastaan myös kysymyksiin. Perusperiaate on se, etten kirjoita mitään, mitä en varmasti tiedä tai saa tarkistettua. Itseäni raivostuttaa kaikkinainen muka-tieto, mitä esim. facebookin käsityöryhmissä auliisti jaetaan.

Sinne siis!


Nyt on Pellavasydän-blogilla 200 lukijaa. Eipäs... tämä oli tilanne eilen illalla, mutta nyt luettelo näyttääkin jo 201 lukijaa. Se 200. bloggerin kautta rekisteröitynyt lukija oli Harlessi. Kuka sitten oletkin, laitapa tarkempaa tietoa osoitteineen sähköpostiini, niin saat lupaamani yllätyksen. mervi.lamminen@uusikaupunki.fi


Ja tunikarintamalla on palattu arkeen. Turvallinen harmaa on aina varma valinta, vai mitä?

Pellavasydämen Mervi

Blogin lukijat

En taida enää olla selvillä, miten nykyään blogeja seurataan. Sen olen kuullut, että blogilista lopettaa. Aika monta lukijaa on sitäkin kautta blogiini tullut. Mitä siis tilalle? Lisäsin Pellavasydämen blogipolkuun ja blogit.fi:hin. Millä tavalla sinä seuraat blogiani?

Yksi varma keino, mitä itse käytän, on kirjautua blogin lukijaksi bloggeriin. Tuossa oikealla näkyy Pellavasydämen lukijat. Tänään huomasin, että heitä - siis teitä - on 198.

Se, joka on 200. tällä listalla, saa postissa pienen yllätyksen. Mutta mistä tiedän, kuka hän on? Jos on anonyymi lukija, hän menee listan loppupäähän... hm...

Huhuilen tässä myös lukijaa, joka käyttää nimimerkkiä akv, en ole piiiitkään aikaan lukenut kommenttiasi, oletko vielä siellä?

Enkä malta olla laittamatta kuvaksi eilisen satoa. Tein itselleni - tai ainakin omilla mitoillani - puuvillaisen tunikan, mutta ruskea-oranssin. Se ei ole ollenkaan minun värini. Jotta jotenkuten sopisi, pitäisi naamaan saada väriä, rusketusta siis, mutta mistäs sitä näillä keleillä saa? Ja varsinkaan, jos istuu vaan sisällä ompelemassa.

Tänään huomautin miehelleni, miten kivaa on, kun en enää käytä keittiönpöytää ompeluksiini. Nautin suunnattomasti työhuoneestani ja sen isosta leikkuupöydästä!

Pellavasydämen Mervi

Valmistaudutaan juhlapostaukseen, kysely.

Muutaman kirjoituksen päässä on 1000. bloggaus. 

 Nyt tahtoisin hiukan varmuutta blogin kehittämiseen.

Haluaisin "kuulla" teidän lukijoideni mielipiteen. Aikoinaan tällaisen teinkin, ja sain siitä selkeän tuloksen, mutta sen jälkeen on tullut monia uusia lukijoita, joten jospa jaksaisitte taas vastata.

Tuohon oikealle on ensimmäiseksi tullut kysymys; "Mitä mieluiten luet tässä blogissani?". Sen alla on useampia vaihtoehtoja. Voit valita niin vain sen tärkeimmän tai sitten useamman. Jos kovin moni valitsisi monta vaihtoehtoa, en saa tuloksesta yhtä selvää kuin että rasteja on vain muutama.

Jokainen, joka on tänne päässyt tätä blogia lukemaan, voi myös vastata tuohon kyselyyn. Toivon, että niiden vastausten ohjaamana voin kehittää tätä enemmän teitä kiinnostavammaksi. Vaikka tämä blogi on minun päiväkirjani ja kirjaan tänne asioita muistiin loppuelämääni varten, mutta haluan myös antaa teille mieleistä luettavaa ja ehkäpä ajateltavaakin. Ja ennenkaikkea vuorovaikutusta.

Tottakai voit ehdottaa lisää aiheita kommenttiosioon. Kaikenlaiset kehittämiseen tähtäävät ideat ovat tervetulleita. Sitten saatte arvostella, olenko "ottanut kyselystä onkeeni" - eli olenko toeteuttanut toiveita. 

Ole hyvä ja vastaa mahdollisimman pian kysymykseen, niin se ei unohdu, KIITOS! 

Kevättä odotellessa....

melkein 900 tekstiä

Tämä postaus on järjestyksessään kahdeksassadasyhdeksänkymmeneseitsemäs eli 897.. Ajatella, noin monta aihetta on tullut mieleenkin kirjoittaa!

Sitten kun on aika kirjoittaa se 900., sen pitäisi kyllä olla oikein juhlapostaus, eikö vain?  Mitähän se olisi?

Mikä sinun mielestäsi olisi juhlapostauksen aihe? Oikein iloinen, tai muuten tunteita nostattava, sykähdyttävä, mielenkiintoinen - joka tapauksessa mieleenjäävä juttu. Hmmmm. Onhan tässä aikaa tapahtua!

Mervi

Nimi keksitty ja arvonta suoritettu

Oikein paljon kiitoksia teille, jotka kanssani mietitte nimeä uudelle blogille! Hämäännyin heti ensimmäisestä kommentista, kun te olittekin sitä mieltä, ettei mitää uutta blogia halutakaan.

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että kirjoitan asunto-osan rempan uuteen blogiin, mutta siirrän sen saman tekstin myös tänne vanhaan blogiin - onhan siitä lisää työtä, mutta katsotaan, jos onnistuu niin. Tai sitten klikkaatte linkistä uuteen blogiin.

Sailan ensimmäinen kommentti sai minut myös miettimään nimen filosofiaa. Ai, että yksinkertainen onkin paras? Ja minä kun luulin, että kantsii oikein kikkailla, että tulee hiano... Ja ne piilomerkitykset vasta jänniä onkin, mutta siis ei olekaan?

Eihän se nyt taas NIIN iso juttu ole, mikä blogin nimi on, mutta kiva on eri vaihtoehtoja pyöritellä mielessään. Toisaalta pitäisi olla lyhyt ja ytimekäs, että jää mieleen, ja varsinkin, että itse osaa sen kirjoittaa. Kuvaavakin pitäisi olla, ettei johda uutta lukijaa harhaan. Itseni näköinen sen pitäisi olla myös, minun on ihan turha alkaa "hienostelemaan" millään ulkomaan kielellä.

Arvonnan suoritin juuri niinkuin lupasin eilen klo 23. Perinteisesti lippulappusysteemillä.

Ketään muita elollisia täällä ei ollut hereillä siihen aikaan, joten ihan itse nostin voittaja-arvan ja siinä luki "Rikke". Onneksi olkoon!

Nuoriso (tai ehkä vanhemmatkin) käyttävät sanontaa "mä niin repesin..." Tässä kohtaa voisin melkein sanoa samoin, kuin luin Rikken ehdotuksen: "Remppa-Mervi". Se on niiiiin hyvä! Sanapari tulee näkyviin uudessa blogissa.

Jotkut teistä olitte ehdottanut useampaakin nimeä. Niissä oli paljon hyviä ja olen varma, että niistä valikoin myöhemmin sanoja tai sanontoja erilaisiin mainoksiin. Pellavasydän sykkii Neuvolassa, Pellavasydämen Elvytys jne...

Pyörittelimme yhdessä mieheni kanssa näitä nimiä ja lisäksi omia keksimiämme. Loppujen lopuksi päätimme nimeksi

Pellavasydämen uusi Neuvola-koti

Tässä sanassa ovat molemmat, Pellavasydän-puoti ja meidän koti. Ja jotakin vanhaakin, neuvola.
Tämän nimen keksi Anonyymi nimimerkillä Taina.

Nyt pyydän Rikkeä ja Tainaa ilmoittamaan postiosoitteensa minulle sähköpostilla: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi niin saan palkinnot teille lähtemään.

Uusi blogi on viime yönä syntynyt, mutta siellä ei ole vielä juuri mitään sisältöä, eikä muutenkaan kuin raamit vasta. Sitä tehdessäni tuli taas kerran mieleen, että vähän etuajassa olen, kun ei vielä ole kauppakirjaakaan allekirjoitettu.

Nyt on taas yksi askel otettu! Kiitos kun kuljette kanssani!

Mervi

Rimanalitus

Eilinen kirjoitukseni oli turha ja typerä. Olin jo poistamassa sen, mutta sitten huomasin, että siihen oli jo ehtinyt tulla kaksi kommenttia, joten en voinutkaan haihduttaa sitä...

Heti kaduttuani tuota kirjoitusta luin päivän postia ja myös tilaamaani ET-lehteä. Voi kauhistus! Siellä oli lista 50+ -blogeista. Yksi lukija oli aiemmin ihmetellyt, miksi niin vähän on vanhemman väen blogeja. Lehti tarttui heti aiheeseen ja pyysi ilmoittautumaan. Mitään sen enempää ajattelematta minäkin ilmoitin blogini sinne.

Ja juuri nyt, kun olen tehnyt rimanalituksen, blogini on siellä lehden sivuilla. Että hävettää!

Unirytmini on mennyt jokseenkin sekaisin sen jälkeen, kun jäin kotiin. Huonoa unihygieniaa, niinkuin sanotaan. Herään klo 2-3 yöllä ja olen ihan pirteä. Ei kun nettiin etsimään jotain mielenkiintoista. Viime yönä löysinkin tähän aiheeseen mainiosti liittyvän blogin. Mitä kautta sinne eksyin, sen olen jo unohtanut.

Toki tämän blogin - Advanced style - sisältö on niin amerikkalaista kuin vain voi olla, mutta minä niin INSPIROIDUIN näistä kuvista. Ei ole mitään syytä 50+ -naisen pukeutua tylsästi. Taidankin alkaa hienoksi naiseksi ja ottaa näistä naisista mallia. Mitähän uusikaupunkilaiset sanoisivat, kun lähden kaupungille?

Tämä kuva on blogin "kesyimmästä" päästä

Onhan se selvää, että tietokone on enemmän nuorten kapistus. Sitä myöten on luonnollista, että myös blogimaailma on enemmän nuorten. Etsin usein vähän aikuisempaa seuraa. Olisi mukava löytää esim. sisustusblogeja ja tyyliblogeja, joidenka pitäjät ovat enemmän omaa ikäluokkaa. Vaikka toki avoimin silmin voi löytää kaikista jotain itselleen.

Mervi

Energiataso matalalla

Just nyt ei tahdo jaksaa oikein mitään. 

Syistä on kalpea aavistus. 

Onneksi ei tarvitsekaan saada mitään aikaiseksi.

Toisinaan kirjoitettavaa olisi vaikka monta kertaa päivässä, mutta nyt ei oikein mitään. Yksi syy tulee tässä:

Tuttavani R soitti ja kyseli, miten olen leikkauksesta toipunut. Ihmettelin, mistä hän tietää, että olen ollut leikkauksessa. No, blogista oli lukenut. Tämä pikkukeskustelu sai ajatukset liikkeelle, myös ne vanhat, jo kertaalleen kolutut.

Tiedän, että jotkut tuttavani käyvät tätä blogia lukemassa. Eikä siinä tietysti mitään, julkiseksihan olen tämän halunnut, enkä ole rajannut lukijakuntaa. SE VAAN HARMITTAA, että edes nämä tuttavat eivät koskaan jätä mitään jälkeä itsestään.

Jos tapaamme kadulla, jaamme kuulumiset. Mutta jos minä jaan kuulumiset blogissani, jään vaille sitä toisen "vaihtaria". Niin toivoisin, että ainakin nämä paikkakuntalaiset, minut muutenkin tuntevat, jättäisivät jonkun kommentin, kun ovat luonani käyneet.

Tiedän, että monelle koko tämä blogimaailma on vieras ja kommentin jättäminen tottumattomalle hankalaa. Yritän tässä nyt selittää sen. Vaikka sinulla itselläsi ei ole blogia, voit silti kommentoida. Jokaisen tekstini lopussa on kerrottu, kuinka monta kommenttia siihen on jätetty tai sitten "0 kommenttia". Klikkaat sitä, jolloin aukeaa kommenttikenttä. Siihen kirjoitat mitä haluat minulle tai toisille lukijoille sanoa ja lopuksi ilmaiset itsesi - joko oikealla nimelläsi tai nimimerkillä. Kommenttikentän alla lukee "kommentti nimellä" ja alasvetovalikko, josta valitset kohdan anonyymi. Ja kun tämän olet tehnyt, klikkaat julkaise. Niin helppoa! Ja niin tärkeää minulle ja uskon, että jokaiselle blogia kirjoittavalle.

Olenhan jo kertonut, kuinka paljon arvostan teitä n. 10 lukijaa, joilta saan säännöllisesti palautetta, tykkään teistä! Enkä mitenkään halua "kinuta" kommentteja, mutta ehkä ymmärrät yllä kertomani? Välillä - taas kerran - turhautuu ja miettii, että mitä/ketä varten blogia kirjoitan.


Olen jokseenkin heikohkossa kunnossa leikkauksen jälkeen. Jaksan entistä vähemmän ja nukkuisin aina vaan. Joka päivälle olen kuitenkin laittanut pieniä tavoitteita, mitä pitäisi saada valmiiksi. Tänään aloitin uuden sukkamallin, jonka sain eräältä asiakkaalta. Hän antoi sekä ruutupiirroksen että näytti kädestä pitäen, kuinka pitsimalli tehdään. Näytän sen teille, jahka olen edennyt vähän pidemmälle.

Millä tavalla sinä opettelet uuden neulonta- tai virkkausmallin mieluummin? 

Kirjoitettuna, 

ruutumallina, 

valmiista (esim. sukasta) katsomalla

vai niin, että toinen näyttää, kuinka malli tehdään?

Mervi

kuten huomaat, hiukan alavireisenä

"Vihreät on villasukkani kaikki..." ja kysymys kaikille

Muistatteko tuollaisen lastenlaulun "Vihreät on vaatteheni kaikki, kaikki ylläni on vihreää..." Minulla ei kylläkään ole yhtään ainutta vihreää vaatetta, mutta villasukkia kyllä moooonta paria.

Kuten kerroin aiemmin, olen joskus ostanut ison määrän tuollaista aikas räikeän vihreää Nalle-lankaa ja sitä nyt riittää. Olen jo useammat siitä neulotut villasukat myynytkin.

Tällainen vihreäsävyinen (!) pikkupöytä kotiutui Pellavasydämestä meille. Moni olisi sen halunnut loppuunmyynnissä ostaa, mutta tykkään siitä liikaa myydäkseni. Ei sille oikein kunnollista paikkaa ole vielä löytynyt, mutta olkoon nyt tuossa terassin oven edessä, kun ei sitä ovea talvella käytetä. Tänään satoi lunta, kuten kuvasta näkyy.

Nämä kaksi sukkaparia tein empiirinen tutkimus mielessäni. Kokeilin erilaista resoria kuin mitä yleensä teen. Näissä on 1 oikein 1 nurin, mutta molemmissa erilailla. Alempi on normaalisti neulottu, mutta ylemmässä kuvassa oikeat silmukat on neulottu kiertäen.

Vaikka yritin tehdä molemmat sukat muutoin samanlaiseksi, ei se sitten onnistunutkaan. Silmukoita tuli kuitenkin eri määrät ja lankakin vaihtui juuri tässä kohtaa. Ei tullut mieleen tarkistaa eränumeroa. Oikeastaan väri ei vaihtunut, mutta toinen kerä oli pehmeämpää, hiukan pörröistä ja toinen karkeampaa, sileää.

Summasummarum: mielestäni näiden kahden välillä ei ole eroa, jos, niin kiertäen neulottu EHKÄ joustaa vielä paremmin. Kaikenkaikkiaan mielestäni 1o1n -resori on joustavampi ja samalla löyhempi kuin 2o2n.
Mitä mieltä sinä olet? Minkälaisen varren sinä neulot?

Näistä piirakkasukista se ajatus lähti. En nimittäin ole ennen näitä tehny tuollaista 1o1n, koska se ei mielestäni näytä yhtä kauniilta. Ohjeen mukaan näihin tehdään oikea silmukka kiertäen ja ensin se tuntui todella työläältä, mutta helpottui, kun tuli rutiinia.

Näissä sukissa huomasin, miten paksupönkkö tuo ristiinvahvistettu kantapää on ja seuraaviin sukkiin olenkin tehnyt tavallisen sileän. Kyselin Facebookin Villasukka-ryhmäläisiltä kokemuksia ja lähes kaikki sanoivat, että kyllä tavallinen sileä kestää nykyisillä langoilla neulottuna. Mikä on sinun kokemuksesi?

Välillä täytyy väriä vaihtaa ja seuraavat sukat onkin sitten tosi värikkäät.

Loppuun pieni valivalitus. Kuten olette huomanneet, kirjoitustahtini on kiihtynyt. Aikaa on, enkä teekään  juuri muuta kuin roikun netissä. (Tärkeämpää tekemistä olisi paljonkin) Sitä mukaa kun kirjoitan useammin, kommentit vähenee, mutta lukijamäärä kasvaa. Ihmettelen kovin, miksei tekstini enää puhuttele? Miksi en saa vastakaikua? Tykkään blogin kirjoittamisesta aivan älyttömästi, mutta välillä turhauttaa puhua yksikseen...

Yllä on muutama kysymys sukankutojille - toivon niihin kommentteja. Mutta tässä vielä kysymys, johon jokaikinen täällä vieraileva voi vastata: Miltä nämä kuvat näyttävät sinun näytölläsi? Ovatko liian isoja? Entä muuten  blogin ulkonäkö, onko hankala katsoa - mitä näitä pieniä laitteita nyt onkaan....?

Ilahdun aina jokaikisestä kommentista
tai ehkä pitää lisätä "kohteliaasta" kommentista, vaikka olisi kriittinenkin
Mervi

Kaikkea ei blogissa kerrota?

Toiset bloggarit keskittyvät tiukasti valitsemaansa aiheeseen. Joku kirjoittaa useampaa blogia, joissa on kussakin eri, tiukasti rajattu aiheensa. Sitten on meitä, jotka kirjoitamme sillisalaattia ja sekametelisoppaa - suolaista ja makeaa sekaisin. Kyllä minäkin aloitin mielessäni puhtaasti yritykseen keskittyvä blogi, mutta rönsyilevä kun olen muutenkin, niin on tästä blogistakin tullut minun näköiseni. Ja mitä se on tulevaisuudessa, se jää nähtäväksi.

(Tästä tulee taas pitkä alustus ennenkuin pääsen varsinaiseen aiheeseeni)

Bongasin sattumalta yhden sisustusblogin, jota aloin seurata orastavan sisustusintoni vuoksi. Bloggaajan koti on aivan erinlainen kuin meillä, enkä voisi edes kuvitella asuvani sellaisessa. Silti sitä on kiva seurata, inspiroitua ja punnita samalla omia valintojaan. Ehkä vähän voisi omaa linjaansa muuttaakin, kun näkee erilaista. Olin kovin harmissani, kun huomasin, että tämäkin bloggaaja alkoi saada ikäviä kommentteja. Vaikka en tunne kirjoittajaa, sympatiani siirtyivät selkeästi hänen puolelleen.

Kirjoittajaa moitittiin liiasta ostamisesta. Rahaa kuulemma palaa liikaa sisustukseen. Lisäksi kommentoija vihjaa ikävästi, ettei blogi ehkä ole tottakaan, kun eihän kirjoittajalla VOI OLLA niin paljon tuloja. Ikävää! Blogin kirjoittaja - kirjoittaa muuten virheetöntä, kaunista kieltä - teki pitkän postauksen selvittääkseen asiaa. Siinä yhteydessä hän varmistaa, että lukija ymmärtäisi sen, että kirjoittajalla on MYÖS MUUTA ELÄMÄÄ, ettei blogia lukemalla voi kaikkea tietää, eikä siitä kannata vetää liian tiukkoja johtopäätöksiä.

Mistä kumpuavat nämä ikävät kommentit? Minun tulee aina ensimmäisenä mieleen kateus.

Ei silti, joudun pohtimaan myös omia tuntemuksiani erityisesti kahta blogia lukiessani. Molemmat kirjoittajat elävät minulle aivan vierasta elämää, mutta seuraan heitä silti. Molempien tyyli on mielestäni, miten sen sanoisi nätisti, hmmm... vähän lapsellinen - nuoria kun ovat. Toinen saa sympatiani ehdoitta osakseen. Hän on niin suloinen, vilpittömän tuntuinen, avoin, suhtautuu nöyrästi saamaansa palautteeseen ja neuvoihin. Toinen blogisti taas on aina oikeassa, puolustelemassa valintojaan ja kirjoituksiaan, maailman napa ja itsevarma - ärsyttävä siis. Silti seuraan päivittäin.Olen ehkä päässyt jäljille siitä, miksi suhtaudun noin erilailla ....

Oletko muuten huomannut, että vapautin oman blogini kommentit hyväksymiseltä? Itse asiassa kommentit ovat kovasti vähentyneet ja olen sitä vähän ihmetellytkin. Eikö kirjoitukseni herätä mitään ajatuksia? Enkö edes ärsytä lukijaa? Jokaikinen kommentti saa minut aina iloiseksi. Eilen ilahduin tästä kommentista:

"Olen seurannut kuin jännäriä tätä sinun elämänmuutostasi ja ollut hengessä mukana"

Ihanaa. Joku on kiinnostunut tästä hullunmyllystä! Ilmeisesti näitä "hengessä mukana olevia" on ollut enemmänkin, kun minusta tuntuu, että tämä kaikki muutos on käynyt niin sujuvasti, stressaamatta.Kerran pääsi itku ihan muun pikkuseikan vuoksi, mutta muuten olen selvinnyt mainiosti.

Tässä se varsinainen asia, miksi aloitin kirjoittaa tätä postausta - vastauksena tuohon kommenttiin:

"Jospa tietäisit, millainen todellinen jännäri tämä elämäni tällä hetkellä onkaan... "

Kas, kun harvoin blogissa kaikkea elämää kerrotaan. 

Tänään heräsin ilman herätystä  - mikä nautinto! - yhdeltä. Nyt on kello puoli kolme, enkä ole vielä tehnyt muuta kuin roikkunut netissä ja juonut aamukahvin + kaksi ruokalusikallista raejuustoa.  Äiti mietti joskus: "Mitä tekis että mainittais?" Jos vaikka lähtisin pohtimaan, mihin tämän tynnyrin sijoittaisin ja mihin nuo sisällä olevat virkatut matot? Sitä pohtiessani voisin jatkaa sukan kutomista...

Mervi

Mitä sitä ei tekisi blogin lukijoiden eteen?

Olen silloin tällöin tokaissut käsitöistä puhuttaessa, että "teen mitä vaan - mitä en osaa, sen opettelen". Ehkä vähän liioiteltua, itselleni se on kuitenkin hyvä yllyke yrittää parastansa ja vähän ylikin.

Jos blogin lukija on niin rohkea, että haluaa antaa lahjaksi itse virkkaamansa pannunalusen, vaikka ei osaakaan virkata, niin kyllähän silloin minunkin pitää ylittää oma osaamiseni, eikö?

Vaikka olin mielestäni kertonut palmikkopannunalusen ohjeen aika tarkasti, ei siitä kuitenkaan saanut oikein selvää. Niinpä lupasin lukijalle tehdä (huom. en edes maininnut sanaa "yrittää")  siitä videon. Ikinä mitään videota tehnyt, eikä mitään käsitystäkään siitä....

Niinpä eilen illalla harjoittelimme Mirvan kanssa. Paaaljon olen jo oppinut ja onnistunut, mutta ihan pientä säätöä vielä tarvitaan, kun ei kone kaikissa kohdin suostu ymmärtämään mua!

Tottahan harjoitus vasta tekee mestarin ja voi olla että ajan päästä en kehtaa tätä viedeopätkää näyttää missään, mutta nyt tuntuu hienolta, että olen tuollaisenkin osannut tehdä. Ehkä jo illalla pääsette katsomaan tuotosta. Sitä odotellessa.... yhdet synttärit pitää käydä juhlimassa vielä ennen sitä.

Pellavasydämen Mervi

Tähti on syttynyt! 

Työhuoneeni ikkunaan ripustettiin valkoinen paperitähti. 

Tykkään niin kovasti.

Kysyn - haluatko vastata?

Pellavasydän-puoti loppuu. Vielä on varsinaisia myyntipäiviä: perjantai, lauantai, sunnuntai ja maanantai - vain 4 päivää! Yritystoiminta hiipuu huomattavasti, vaikka jossain määrin jatkuukin. Mikä on blogin tulevaisuus? Mistä kirjoitan? Jatkanko samaan tyyliin: sekä sitä että tätä ja vähän vielä totakin?

Seuraavan kirjoituksen aiheeseen sinä voit vaikuttaa. Laitan tuohon oikeaan sivuun mielipidekyselyn. Mikä neljästä vaihtoehdosta olisi sinun mielestäsi kiinnostavin?

- joku käsityöesittely
- sisustusaihe
- uusi vaate, päivän asu tai kaksi
- keittiöpsykologista pohdintaa

Kun teitä lukijoita käy täällä päivittäin noin 400, niin olisko liikaa pyydetty jos 40 vastaisi. Kun ei kuitenkaan tarvitse muuta kuin laittaa rasti ruutuun. Kiitos etukäteen.

Toteutan ensimmäisenä sen, joka eniten ääniä sai. Aikaa on tosi vähän, joten hophop heti äänestämään!


Kuka arvaa, mitä tässä tapahtuu?

Ei, kyseessä ei ole mikään uusi jouluruoka tai -leivonnainen, vaikka sellaiseen sopiva kulho tuossa onkin.
No, se kulho vaan sattui olemaan paras mahdollinen käsillä oleva, kun piti tyhjentää takin hihasta untuvat pois.

Asiakkaan fiinimpään takkiin oli tullut reikä ja se piti korjata. Ensimmäinen yritys ei toiminut, eikä näytä toimivaan tämäkään vaihtoehto. Tästä kuitenkin lähdettiin, että ensin saumat auki, sitten untuvat pois - korjaus - ja kaikki taas ennalleen. Keräillään untuvia kulhosta, lattialta, ilmasta jne... Ja toivotaan, että tulos olisi edes kohtuullinen.

Mielessä pyörii vain ajatus: "Kunpa en olisi luvannut, kunpa en olisi luvannut huomiseksi, en koskaan enää..."

Ja sitten sinun mielipiteesi - mistä aiheesta haluaisit lukea seuraavaksi?

Pellavasydämen Mervi