Kilpailuvaltteja

Myönnän olevani joissakin asioissa kilpailuhenkinen. Kateutta tunnen tosi harvoin, ehkä olen siis saavuttanut mieluisan, riittävän hyvän elämän. Mutta esim. laihdutusryhmään en enää tunge itseäni, sillä tiedän siitä seuraavan "motivaatiobuustin", mutta myös mahalaskun. Haluan olla PARAS. Niin kauan se toimii, kun pysyn kärjessä, mutta heti kun jään jälkeen toisista, lyön koko homman läskiksi.

Löysin tuon sanan motivaatiobuusti netistä urheilun ja fitness-kilpailujen yhteydessä (esim. täällä) enkä tiedä tarkalleen, mitä se tarkoittaa. Sanasta syntyvä mielikuva on kuitenkin positiivisempi kuin sanasta kilpailu. Samaisesta blogista löytyi tällainen määritelmä: milloin kilpailu on epätervettä?

Mielestäni se raja kulkee siinä, 

kun omat tavoitteet ei olekaan enää siinä itse asiassa vaan 

ainoastaan sen jonkun toisen henkilön voittamisessa.

Tällaisella alustuksella lähestyn aihetta kilpailu omassa pikkuyrityksessäni. Hyvin suppeasta näkökulmasta tosin. Pienellä paikkakunnalla kilpailu yritysten kesken saattaa olla hyvinkin raadollista, tai se voi puuttua kokonaan. Kun pienet yritykset yksi toisensa jälkeen putoavat kilpailusta, jää jäljelle vain yksi tai kaksi elinvoimaisinta. Jos yhdellä - sanotaan nyt vaikka vaatekaupalla - on monipoliasema, se mahdollistaa korkeat hinnat ja kun kilpailua ei ole, saattaa kehitys jäädä junnaamaan paikalleen.

Muliinilankoja ei lähiseuduilla myydä, mutta meillä.

KILPAILU ON HYVÄKSI

Toisin sanoen kilpailu edistää kehittymistä ja painaa hintoja alaspäin. Kilpailu yrittäjien - tai mieluummin yritysten kesken - on asiakkaan edun mukaista. Hinnat, valikoima, palvelu, saatavuus.....

VALIKOIMA MONIPUOLISTUU

Muutaman kerran olen ollut tilanteessa, että on hirveästi harmittanut, kun toinenkin yrittäjä on alkanut myydä tuotetta, jota olen siihen mennessä yksin myynyt. Pienellä paikkakunnalla se kirpaisee. Parasta lääkettä on miettiä omaa tuotevalikoimaansa ja ehkä etsiä uusi The tuote. Tässäkin taitaa päteä sanonta "toista ei voi muuttaa, itsensä ja asenteensa voi."

HINTA

Käsityöliikkeen hinnanmuodostus on jokseenkin toisenlainen kuin valmistuotteita myyvissä. Saatamme myydä molemmat saunahattuja; toinen on valmistettu Kiinassa ja toinen omassa ompelimossa. Kilpailuasetelma ei ole tasaväkinen, hinnassa pienyrittäjä ja varsinkin käsityöläinen jää armotta jalkoihin. Mutta millä hän sitten pääsee voitolle? Kotimaisuus, laadukkuus, persoonallisuus - ehkä aivan uniikki tuote.

SAATAVUUS

Tällä viikolla eräs turisti (ja huom. mies!) kiersi liikkeessäni, teki ostoksia ja kovasti kiitteli lähtiessään. "Tämäpä oli mukava vanhanaikainen liike!" Totesin hänelle, että ihan ensimmäisen kerran taidan kuulla vanhanaikaiseksi mainittavan. Mutta se oli ehdottomasti positiivisessa mielessä lausuttu. Jatko kuului näin: "Ei tällaista kiireetöntä tunnelmaa usein ole". Kiireettömyys, hyvä palvelu. Kävimme Naantalissa ja huomasin, että siellä ongelmana oli parkkipaikkojen vähyys. Kauan sai kierrellä, jos halusi tietyltä alueelta löytää autolle paikan. Ilokseni huomasin kylläkin, että invapaikkoja oli silti monta vapaana! Minun kaupungissani hyvä kilpailuvaltti on helppo saatavuus. Kaikkien liikkeitten läheisyyteen pääsee autolla, eikä parkkipaikkoja tarvitse yleensä haeskella. Täällä ei ole myöskään parkkipirkkoja (onko se sitten hyvä vai huono asia?), ei käytetä parkkikiekkoja, eikä poliisitkaan sakottele. Siksi tulevat helsinkiläisetkin Ukiin ostoksille.

Liikuntavammaisena arvostan liikkeitä, joihin on helppo päästä. Minulle kävelykadut ovat hankalat, autolla pitäisi päästä mahdollisimman liki ulko-ovea. Portaattomuus on kilpailuvaltti, joskus se ratkaisee ostopaikan. Jos esteettömyyttä on edes ajateltu, irralliset luiskat löytyy, vaikka sitten varastosta, on sekin plussaa.

PALVELU

Tällä viikolla olemme kunnostautuneet erityisesti palvelun ripeydellä. Olen alkanut mainoksissakin käyttää tuota sanaparia "palvelumme on ripeää ja ammattitaitoista".  Neitonen tuli katsomaan pellavatunikoita, mutta ei löytänyt oikeaa kokoa mieleisessään värissä. Lupasimme tehdä.. Aikataulu oli sellainen, että hän oli huomenna lähdössä takaisin kotipaikkakunnalleen. Kello oli tuolloin puoli kolmen maissa. Kun kaikki yksityiskohdat - kaula-aukon syvyys, helman pituus, taskut, napit ja nauhat oli päätetty, Arja alkoi töihin. Seitsemän minuuttia hänelle jäi vielä aikaa siivota jäljet, ennenkuin viideltä lähti viikonloppua viettämään. Asiakas tuli seuraavana aamuna hakemaan valmiin, mieleisensä tunikan.

Lauantaina minä olin yksin liikkeessä, kun kollega vaatekaupasta soitti ja kysyi pikaista housujen lyhennystä: pitäisi olla tunnin päästä jalassa nuo housut. Juujuu, tottakai! Puolen tunnin päästä asiakas haki lyhennetyt housut. Sen olemme oppineet, että lähetämme asiakkaan hetkeksi "muualle" sillä odottaessa ompelu on liian stressaavaa.

Ajatteleeko asiakas, ettei meillä ole töitä, kun voimme tehdä korjaukset heti. Niin se ei onneksi ole, mutta otamme työt vastaan periaatteella, että lähetämme viestin, kun on valmista. Näin saamme pelivaraa ja voimme järjestellä töitä kiireellisyysjärjestykseen. Toinen työ jätetään kesken ja siirrytään siihen, jota heti odotellaan. Kerran miesasiakas ihmetteli hakiessaan housuja: "Tuli viesti, että ovat valmiit melkein ennen kun olin edes lähtenyt."

Pellavasydän sijaitsee valtaväylän ulkopuolella. Ihmiset liikkuvat pääasiassa muutaman korttelin matkalla pääkatua, Alinenkatu. Vaikka meillä on kirkko tien toisella puolella ja torillekin näkyy, olemme auttamatta pois silmistä - eli pois mielestä. Sijainnin puolesta olemme siis aina alakynnessä. Lankojen hinnassa emme mitenkään voi kilpailla markettien sukkalankojen kanssa. Sen sijaan valikoimamme on aivan eri luokkaa, palvelumme asiantuntevaa. Tiedän lankani, osaan valita asiakkaalle oikean langan tai ohjeesta poikkeavan, mutta sopivan langan. 

Juuri tänään saimme kiitosta monipuolisesta ilmeestä, mielenkiintoisista ideoista ja persoonallisesta tuotevalikoimasta. Näillä mennään. Siihen asti, kunnes tapahtuu jotain, mikä pistää miettimään...

Pellavasydämen Mervi

Aamulla kaikki on toisin

Taas kun tuli ilta, aloin hermoilla lonkan ongelman kanssa. Nyt se näyttää aika pahalta. Alue on oikeastaan kauttaaltaan vihreän mädän peittämä. Ja vuotaa jotain lähes kirkasta nestettä tai jotain...

Sen huomattuani päätin soittaa vielä kerran, nyt päivystykseen. Päivällä kyllä sain normaalin lääkäriajan keskiviikolle, mutta nyt en uskalla odottaa niin kauaa. Jos vaikka tulee samanlainen verenmyrkytys kuin keväällä, että olen ihan kanttuvei. Päivystyksen hoitaja käski vaan suihkutella aluetta ja aamulla soittaa terveyskeskukseen. Sieltä sitten lähettävät eteenpäin, jos on tarvis.

Jokaisella on varmasti kokemusta siitä, että mitä illalla ihan hirveästi pelkää, se aamulla jo näyttää paljon paremmalta, eikä ollenkaan niin uhkaavalta. Totuuden nimessä on sanottava, että kyllä nyt alkaa muodostua ikävä käsitys loppukesänviettotavasta. Jos noin lähellä lonkkaniveltäni on mätää, kyllä sitä on siellä sisälläkin.

Ja juuri kun sain luiskan terassille.

Luiska ei ole kauneudella pilattu, mutta melkein ajaa asiansa

Tämä on olohuoneen ovella. Siitä pääsen ihan yksinkin melko hyvin alas, mutta ylöstulo on hiukan kiikkerää. Jostain syystä puörätuoli lähtee kallistumaan taaksepäin - se ON pelottavaa. Toisella kerralla, kun yritin, oli vähän helpompaa. Ilmeisesti siinä pitää jotenkin omalla kehollaan kallistaa niin, että tuoli pysyy vakaana. Tarvitsisin pyörätuolikoulutusta ja läheiseni myös  - sen kuljetuskortin suorittamista. On siinä niin monta hankaluutta. 

Muistakaa te ihmiset, jotka rakennatte tai pääsette vaikuttamaan asuintalojen ratkaisuihin - kun otatte alusta asti huomioon liikkumisen lastenvaunujen ja rattaiden kanssa, autatte joko omaa tai toisten tulevaisuutta. Samoja jälkiä on rollaattorin ja pyörätuolin kanssa helpompi kulkea. Esteetön rakentaminen ei ole keneltäkään pois, eikä se ole huono valinta kenellekään. Esteetöntä voidaan rakentaa kauniistikin. Ne jälkeenpäin tehdyt korjaukset saattavatkin olla vähemmän kauniita, kun mahdollisuudet eivät ole enää samanlaiset.

Tänään olin reilun puoli  tuntia ulkona. En laittanut aurinkorasvaa, joten en uskaltanut olla enempää. Luulenpa, että tuo aika on justiinsa oikea. Sopivasti tuntuu nahassa lämmintä kihelmöintiä. Saas nähdä oliko mun kesäriemut tässä... Mervi.

Jottei tarttis koko kesää sisällä itkeä

Jo talon valmistumisvaiheessa yritin saada kuuluviin hentoa ääntäni ja ajatusta siitä, että portaat pitäisi olla toisenlaiset ja sellaiset, että pyörätuolin kanssa liikkuminen ei olisi vallan mahdotonta. En tullut kuulluksi, asia taisi tuntua silloin liian kaukaiselta. Nyt se on tätä päivää.

Olikohan niin, että joku lukijani (tai sitten facebookin puolella) vinkkasi fysioterapiasta saatavan luiskia? No, joka tapauksessa sieltä sellaiset sain, lainaksi. Mielestäni ovat oikein kätevät, kevyet kantaa ja teleskooppiset, eli menevät pieneen tilaan. Pieni korotus ylimmäiseen portaaseen, niin näin hienolta näyttää:

luiskat on tässä vain, kun niitä tarvitaan, muuten nostetaan sisälle

Onhan tuo silti aika hurja matka! Yksinään siitä en ainakaan minä selviäisi missään tapauksessa ikinä. Ja aika vahva(nnäköinen) täytyy miehenkin olla, että uskallan heittäytyä armoilleen. Siskoni olisi halunnut yrittää, mutten uskaltanut.

Tämän aurinkoisen ihanan viikonlopun olin yksin kotona, sängyssä ja peiton alla - enimmäkseen. Mieheni oli Kustavissa mökillä, mutta taisi kotiin tultuaan nähdä (vihdoin!) etten ollut oikein tyytyväisen näköinen. Kysyi sitten, että haluaisinko päästä ulos. Minä siihen ehkä tarkoituksettoman tylysti jatkoin kysymyksellä, että "haluaisitko sinä olla tällä ilmalla sisällä - ei kai kukaan?"  

Idea tässä keskustelun avauksessa oli se, että kesälomansa alettua hän rakentaisi terassille jonkinlaisen korotussysteemin, että pääsisin sinne aivan itse! Olisihan se...pääsisi ihailemaan kaunista puutarhaa:

Paljon en pyörätuolissani päässyt kuvailemaan

Nyt onkin jo maanantaiaamu koittanut, mutta vähän myöhemmin soitan terveyskeskukseen ja pyydän päästä vaikka päivystävälle lääkärille näyttämään tuota leikatun lonkan seutua. Kyllä se vaivaa, ainakin mieltä, jos on kipeäkin ja aika kummallisen tuntuinen. Ihan niinkuin se olematon lonkka - tai siellä oleva antibioottipallo - työntyisi ulospäin. Onkohan se jotenkin vääntynyt? Tai sitten jotain ihan muuta. Mahtaako terveyskeskuksen vieraileva päivystävä harjoitteleva lääkäri osata sanoa, mikä sitä vaivaa?

Eikun valoisasti tulevaan viikkoon katsoen! Mervi

valoa pimeään

Nyt alkaa olla se aika, että putiikissakin -pari tuntia ennen sulkemisaikaa- voi nostaa lyhdyn ulos ja laittaa kynttilän palamaan.

 Minun mielestäni aika tunnelmallinen kuva, jos huomaa sisällä olevan keinutuolinkin. Eikö vaan houkuttele astumaan sisälle lämpimään ja valoon?

Tämä ständi on vaan osoittautunut kaikkein parhaaksi!

Jaa niin, tuosta en ole tainnut vielä kirjoittaakaan - kun meille laitettiin kaide...Kovin pettynyt kylläkin olin siihen noinniinkuin esteettisesti. Kyllähän se asiansa ajaa, jos ei siihen alle laitettaisi kaikenmaailman koristuksia, niinkuin tässä kuvassa. Mutta että kylpyhuonekaide hienon tammisen oven viereen, mikä tyylirikko! No, ei se papparainen tuollaisia ajatellut, kun halusi äkkiä saada homman hoidettua. Työ tehtiin VPK:n toimesta ja laskuun, joten ei siihen minulla ollut sanomista.