Taas yksi projekti valmis

Näytinkin tämän peiton jo vähän keskeneräisenä. Mutten malta olla vieläkin kuvaamatta sitä. Novitan Naava-langasta koukulla numero 5,0 mm virkattu sik-sak-peitto. Lankaa kului 9 kerää, eli 3 kerää kutakin kolmea väriä. Yhteensä peitolla on painoa hiukan vaille 900 g. Näillä langoilla peiton kooksi tuli 80 x reilu 140 cm.

Niin hienosti kun peitto tuohon meidän sohvalle kävisikin ja vaikka se miten ihanasti jalkoja lämmittikin jo tekovaiheessa, niin tämä peitto lähtee maailmalle. Kyseessä on tilaustyö. Vauvan peitto pinnasänkyyn.

Ihan viime tingassa tuli mieleeni työn nimikointi. En halunnut tähän laittaa "hand made" -nappia tai varsinkaan pientä metallista sydäntä "made with love" irtoamisriskin vuoksi.

Olen teettänyt paitsi saumaan ommeltavia Pellavasydän-etikettejä, myös näitä nauhanpätkiä.

Pellavasydämen Mervi

Raanu

Pariskunta toi näytille raanun. Ensin he kyselivät minun arviotani sen hinnaksi, mutta loppujen lopuksi halusivatkin sen myyntiin. Huutonetissä ei ollut tärpännyt, vaikka hintakin oli ollut käsityölle olemattoman halpa.

Ripustaminen ei ole tässä oikeaoppinen, eikä siis raanu näy parhaalla mahdollisella tavalla. Minua tuo väritys miellyttää, vaikka ei sisustukseeni sovikaan. Näen siinä auringon laskevan järven taakse....

Raanu on huolellisesti käsin kudottu. Tässä muutama yksityiskohta.

Ja sitten helmi. Näin pitää kaikki kunnon käsityöt viimeistellä. Ilman tätä vaivannäköä emme tietäisi raanusta sitä, mitä nyt tiedämme! Olenkin aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, nimittäin nimikoinnista.

Kyseessä on siis Puruvesi-raanu, jonka on kutonut Helmi Rinkinen. Sitä en tiedä, mihin tuo Kerimäki-seura viittaa. Tämä raanu on siis myytävänä asiakkaan lukuun. Lukisin oikein mielelläni kommenttejanne raanun hinnasta - ja tietysti kaikesta muustakin!

Meidän huushollissa palataan normipäiväjärjestykseen, kun mieheni loma loppuu ja alkaa työt. Minä suuntaan huomenna kudeostoksille. Oikein mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni! Mervi

kiinalaiset, suomalaiset ja virolaiset kädet

PERIAATTEELLISTA POHDINTAA KÄSITYÖSTÄ

Tätä kirjoitusta on muokattu myöhemmin saatujen lisätietojen mukaisesti.

Tässä kirjoituksessa en halunnut ottaa kantaa varsinaisesti työhön, vaan kertoa omista alitajuisista päätelmistäni, mitkä syntyivät arvioidessani kirjan alkuperää ja hintaa. Missään vaiheessa en halunnut aliarvioida vaan päinvastoin todeta, että käsin tehty on käsintehty myös muualla kuin Suomessa.

Sisareni osti käsityömessuilta neulakirjan, joka ei maksanut montaa euroa.
Korjattu tieto: ei ollutkaan käsityömessuilta ostettu, vaan verkkokaupasta.

Ostos on viehättävä ja olisi minulle erittäin tarpeellinen - neulat on AINA hukassa. Aloin tutkia kirjaa tarkemmin. Totesin sen käsin tehdyksi.  Jokainen sivu on huoliteltu pykäpistoin.

Pitsi on käsinvirkattu, ehkä vanha? Pitsit on kiinnitetty käsin.

Sitten seurasi päätelmä, joka tuli "pyytämättä" - Kiinasta tuotu! 

Eihän kukaan myy Suomessa käsintehtyä muutamalla eurolla - eihän? Täytyy olla kiinalaista tekoa.

Entä sitten?

Ainakin itselläni on vahvana tuolla jossain syvälle juurtuneena ajatus, että kiinalainen = huonolaatuinen.
Mutta. Jos kiinalainen nainen on omin käsin ommellut neulakirjan, eikö se ole yhtä hyvä, kuin suomalaisen tekemä.

Vai liittyykö se aliarvostus hintaan. Kun on halpaa, ei voi olla hyvää.

Vai onko se NIIN, että kun se on tuotu Kiinasta, siitä on niin moni välikäsi hyötynyt, että käsityön arvo on matkalla hiipunut?

Vai onko se NIIN, että häpeämme alipalkattujen kiinalaisten hyväksikäyttöä ja siksi emme arvosta edes heidän käsillä tekemiään tuotteita?

Samaa olen pohtinut Viron reissuillani. Olen käynyt usein saman käsityöläisen puodissa. Ikäiseni keski-ikäinen nainen ja hänen äitinsä valmistavat käsin kauniita neuleita. Puodissaan tuo rouva neuloo koko ajan. Olen siis varma, että tuotteet ovat heidän itse tekemiään. Mitä tapahtuu, jos ostan ne, tuon Suomeen ja myyn täällä? Moni sanoo halveksien että "Ai, ne on tuotu Virosta!" Eli siis, onko käsillä tekeminen laivamatkan tuolla puolella eriarvoista kuin tällä puolen? Miksi?

En tiedä, mitä loppujen lopuksi ajattelen - tässä vain tällaista pohdintaa ja itsetutkistelua.
Mitä mieltä sinä olet?

Summasummarum. Tuosta neulakirjasta en todellakaan tiedä, onko se tehty Suomessa, Kiinassa tai jossain muualla. Nimikointi puuttuu! Kaunis se on ja mielestäni käsityönä arvokkaampi muutamaa euroa. Ja varmasti kätevä (en ole uskaltanut kokeilla, sillä voisi käydä niin, että sisareni ei saisi omaansa takaisin)

Myöhemmin minulle selvisi, että kirjanen on kuin onkin suomalaista käsityötä. 

Opetus 1: Ainakin myytäviin käsitöihin kannattaa laittaa tieto valmistajasta ja kotimaisuudesta. 

Opetus 2: Hinnoittelua ei kannata tehdä alakanttiin, sillä liian alhainen hinta voi antaa väärän mielikuvan.

Vanheneeko käsityö?

Edellisessä postauksessa kerroin omista nimikointitavoistani. Mielestäni on kiva ja tärkeäkin kertoa, kuka on työn tehnyt.

Jos löydät huutokaupasta jonkun vanhan käsintehdyn antiikkiesineen - vaikkapa merimiesarkun - varmasti  olet iloinen, jos siitä löytyy valmistamis-vuosiluku. Sehän vaikuttaa hintaankin!

Lähdin tarkistamaan, löytyykö minun arkustani vuosiluku, mutta matkalla (nyt kyynärsauvoilla köpötellen) silmäni osuikin toiseen käsintehtyyn tuotteeseen...omiin keramiikkajutskiini. Tiesin, että niissä on vuosiluku.
Tässä on yhden teoksen pohja - nimikointia tämäkin! Ei se ole nimikointia, sitä käytetään tekstiilitöissä, mikäs se sana on...?

Ei ole mahdollista, mutta JOS olisin JOSKUS nimekäs keramiikkataiteilija, kuinka kiinnostuneita ihmiset olisivatkaan näistä taiteilijan varhaisvuosien teoksista vuodelta 2005 - ei, mutta onkos ne miltä vuosituhannelta he jäisivät aprikoimaan...heheh!


Mutta.

Nyt, kun en olekaan keramiikkataiteilija, vaan puotipuksu, mietin näitä vuosilukuja toisella tapaa. Jos minulla olisi myytävänä tällainen keramiikkapytty, jonka pohjassa on vuosiluku 2005, mitä minun asiakkaani siitä ajattelisivat?

Olen vähän kallistumassa siihen suuntaan, että ei ole kiva myydä tuotteita vuosien takaa. Onko se eri asia uusissa tuotteissa kuin antiikissa tai käytetyssä tavarassa? Jos myyn uutta puukulhoa, jonka pohjassa on vuosiluku parin vuoden takaa, ajatteleeko asiakas, ettei se ole uusi? Mitä sinä ajattelisit? Varsinkin joku koriste-esine, tuleeko tunne, että se on jo käytetty, jos on vuosia seissyt jossain - putiikissa tai valmistajan varastossa?

Keräilytuotteet on varmastikin eri asia. Lähiaikoina teen esittelyn eräästä keräilytuotteeksi muodostuneesta käsityöstä, jota minulla on myynnissä....Näiden kohdalla voin jotenkin "sulattaa" sen, että pohjassa ei ole tämä meneillään oleva vuosi.

Tunnetun valmistajan tuotteiden kohdalla taitaa asia myös olla toisin?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Oivoi, nyt pääsenkin siis esittelemään keramiikkaharrastustani, joka ei ikimaailmassa olisi muuten tullut mieleenikään. Mennessäni kansalaisopiston keramiikkakurssille (olin silloin vielä töissä verottajana enkä yrittäjä) koin ahaa-elämyksen. Suuren tunnelatauksen, jota en osaa kuvailla. Että saan upottaa käteni saveen, unohtaa ulkomaailman ja luoda jotain omaa, minunnäköistäni. Harmi vaan, että ei niille tuotteille oikein ole löytynyt käyttöä. En voi joka vuosi mennä kurssille, kun kaapin päällyset alkaa olla täysi:

En voi dreijata (paitsi, jos olisi sähködreija) joten minun teelmykseni ovat käsinrakennettuja. Osa omasta mielestäni oikein hienoja. Ei vaan aina tule mieleen, mihin niitä  voisi käyttää, mutta esim. näin;

Tuonne kaapin päälle en pääse nyt kurottautumaan, joten on esiteltävä vain nämä, jotka ovat alempana.

Jälleen huomaan, että monenlaista käsityötä olen tehnyt, montaa työtapaa kokeillut. Eri asia on, osaanko mitään oikein hyvin...Mutta huomenna lähden taas kokeilemaan omaa työtäni, totuttelen olemaan puodissa. Pehmeään laskuun kuuluu tällä erää kaksi päivää, perjantai ja lauantain muutama tunti.

                                                                                Mervi

Nimikoi käsityösi

Kuinka ihanaa onkaan penkoa kirpputoreja ja löytää kaiken muun lisäksi vanhoja käsitöitä!
Mielikuvituksissaan voi muodostaa tarinaa, kuka sen on tehnyt, koska, kenelle ja mihin tarkoitukseen. Usein tietysti haluaa tietää, minkä arvoinen joku löytö on. No, vanhoja käsitöitä ei kyllä juurikaan rahallisesti arvosteta! Huippua on, jos aarteista löytyy jotain tietoa - jo kirjaillut nimikirjaimetkin antaa mielikuvitukselle enemmän ainesta.

Suosittelen kaikkia käsitöiden tekijöitä jättämään jälkipolville jonkun jäljen itsestään. Selvää lienee, ettei tämä tarkoita nopeasti loppuun kulutettavia tuotteita, esim. sukkia. Mutta kirjaillut pöytäliinat, käsin kudotut matot, kirjoneuleiset villatakit jne, joita ihastellaan vielä muutaman vuosikymmenen päästäkin. Nuo nyt oli ihan äkkiseltään keksittyjä kohteita...mitä kukakin arvostaa...


Toinen puoli tätä asiaa on myyntiin tarkoitetut tuotteet. Myytävän käsityön arvoon vaikuttaa tosi monta seikkaa - ulkonäkö, materiaali, myös sen kestävyys, taitava työtapa, huolellisuus myös viimeistelyssä, persoonallisuus, omaperäisyys, mutta toisaalta perinteisyys, värien miellyttävä käyttö, pakkaustapa, listaa voisi jatkaa vaikka kuinka... Mikä muuten olisi sinun listasi - olisipa mielenkiintoista kuulla/lukea!

Myytävän tuotteen arvoon vaikuttaa eittämättä myös se, että tiedetään, kuka ja missä on tuotteen  valmistanut. Kaikkihan tietää, että on eri asia ostaa trikoopusero, jonka niskalapussa lukee Marimekko, kuin jos sitä ei ole...
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aivan turhan pitkä alustus sille, että nyt esittelen ne tavat, millä itse merkkaan myyntiin valmistamani tuotteet.

Paperiseen, kartonkiseen, muoviseen tuotteeseen voin lätkäistä tarran.
Vaikka onkin vähän vaatimaton, niin kuitenkin käyttökelpoinen omistuskirjoituksena  kirjoissa
(EX Libriksen tilalla)
Lisäksi näitä voi käyttää pussin sulkijoina


Voi vitsi - tässä kohtaa huomasin, että tämä postaukseni olikin menossa toiseen blogiini "lonkkaleikkaus" - onneksi huomasin ja helposti sain siirrettyä!

Itse olen teettänyt ainakin nämä kaksi tarraa - niin ja yrittäjä tietysti tarvitsee myös leimasimen, sen olen teettänyt samassa paikassa.



Yrityksen perustaessani etsin kankaisen etiketin tekijää. Nyttemmin olen huomannut, että ulkomailta voi tilata monenmoisia, silloin katselin vain suomalaisia valmistajia. Tällaiseen - edullisimpaan - päädyin:

Varsinaisen etiketin hinta on vain muutama sentti, mutta ensimmäinen satsi maksaa vähän enemmän, kun tekevät painolaatan. Myöhemmin sitä ei enää veloiteta, kun tilaan samasta paikasta samanlaisia. Tuo teksti pitää itse suunnitella juuri sellaiseksi, kuin miltä haluaa sen valmiissa työssä näyttävän. Tämä on siis saumaan ommeltava, taitettava kangasetiketti. Toimii näin ja näyttää samanlaiselta molemmin puolin:

Lisäksi tilasin tällaisia päistä ommeltavia nauhoja, mutta näiden käyttö on kyllä jäänyt aika vähäiseksi. Vaatteissa ripustuslenkkinä voisi käyttää. Jos tuo teksti ei olisi keskellä, käyttöä voisi olla enemmän?

Tämä on tehty painamalla, eikä ole niin kestävä, kuin kudottu

Tämä on tarkoitettu ommeltavaksi päistään kiinni tuotteeseen.

Tästä yhteiskuvasta saat ehkä mielikuvan etikettien koosta.

Etsin myös nauhaa, johon voisin painattaa haluamaani tekstiä, ommeltavaksi tuotteisiin. Tilasin koko kerän ja maksoinkin siitä ihan liikaa, kun nauhan materiaali ei ollut mieleistä ja käyttö on loppujen lopuksi jäänyt vähäiseksi. Tarkoitus oli saada kehiteltyä joku kiva kotikaupunki-tuote.

Kankaan olisi pitänyt olla pehmeämpää, jotta olisi ollut käyttökelpoisempi.

Tällä systeemillä olisi kyllä kiva suunnitella kaikenlaisia omia tekstejä sisustustekstiileihin, esim. tyynyihin. Olisi pitänyt pyytää ensin näyte, ennenkuin tilaa koko rullan, 100 metriä muistaakseni?

Viimeiseksi esittelen nimikoimistavan, joka on kaikkein persoonallisin ja jota käytän virkatuissa koreissa. Olen tämän näyttänyt kyllä ennenkin virkattuihin koreihini liitettynä. Puuhun voi kirjoittaa permanent-tussillakin, mutta tuollainen polttokirjoitus on varmasti pysyvämpi ja näyttävämpi tapa. Laitteen saa ostettua halvallakin (Lidl) ja pienellä harjoittelulla tekstin kirjoitus kyllä onnistuu. Tällä tavalla on mainio nimikoida puusta valmistetut tuotteet, nahkatyöt jne... Se onkin sitten jo eri juttu, jos haluaa painaa logon. Tällainen käsinkirjoitettu teksti on kyllä minusta persoonallisen näköinen ja antaa kuvan nimenomaan käsityöstä.

Ethän kopioi ideaani, koska tämä on yritykseni käytössä.

Näitä käyttäen tulevaisuuden sukupolvet näkevät, kuka tuotteen on tehnyt, mutta ei sitä, kuinka vanha se on. Pitäisikö tuotteeseen lisätä valmistusvuosi, siitä joitakin ajatuksia myöhemmin.

Miettikääpä, olisiko tarpeen nimikoida tuotteet, joita valmistatte! 

Kertokaa se myös minulle, please!

Toki olen kiinnostunut lukemaan mielipiteitänne näistä omista nimikoimistavoistani...

Kommenttejanne odotellen 

Mervi