Kuvausstudio käyttöön

Pitkään on Pellavasydämen kotisivut olleet päivittämättä. Frontpage-kotisivuohjelma jäi vanhaan koneeseen. Pitkällisen jahkaamisen jälkeen olen saanut aikaiseksi niiden siirtämisen bloggeriin. Vaikka kuinka kauan sitten kävin kurssin, missä opetettiin tekemään blogista kotisivu. Nyt pellavasydan.fi toimii bloggerissa. Huonoa on kökkö ulkoasu, hyvää se, että osaan itse päivittää sivuja. Ja kyllähän tuota ulkoasua saa muokattua...

Olisin voinut ottaa sivut pois käytöstä rakentelun ajaksi, mutta kun mainoksissa on kotisivut mainittu. Tänään olisi tavoitteena kuvata mahdollisimman paljon sisältöä sivuille.

Ensin piti rakentaa studio. Näin:

Hyvin toimii - vaikkakin vähän ryppyinen - vanha lakaan taustana. Ongelmana on varjot. Ylhäältä saan valaistusta, mutta miten se tehdään ilman varjoja? Hmmm.....

Tässä ensimmäinen kuva. Kerron lippiksen tekemisestä omassa postauksessaan.

Hassua, samoissa olosuhteissa otettu kaikki kolme kuvaa ja silti ovat noin erilaiset valaistukseltaan. Nyt tarvitaan kuvankäsittelytaitoja. Taitaa tulla pitkä ilta!

Pellavasydämen Mervi

Iloinen yllätys

Vaikka tässä muuttotouhussa olenkin kauhistellut tapaani säilyttää kaiken maailman roinaa yli oman tarpeen, yllätyin iloisesti yhden mustan jätesäkin avaamisesta. Sieltä löytyi mustia joustofarkkuja, muutama puolihame ja itse ompelemiani tunikoita. Kahdet housut oli aivan uudet - tai siis käyttämättömät. Uusia ne eivät todellakaan ole, vaan jostain 20 vuoden takaa?!

Mikä idea näiden säilyttämisessä on ollut? Ne ovat aikoinaan käyneet pieniksi. Ehkä on ollut tarkoitus muistuttaa itselleni, että olen niihin joskus mahtunut. Tai sitten ne ovat tavoitevaatteita. Tiedäthän: "Joskus vielä minä mahdun näihin!".

Enpä malttanut aikaa tuhlata, vaan ryhdyin heti kokeilemaan. Vau! Käsi pystyyn, kuka ymmärtää sen ilon, kun 46 numeroiset housut mahtuu jalkaan! Vain se, joka on ennen käyttänyt kokoa 56....

Nyt kun tähän  blogiin tulee paljon uusia lukijoita perustamani verotusblogini kautta, kerron teille syyn tähän ilooni. Olin hoikka lasten saamiseen saakka. (Tuossa jätesäkissä on myös puolihame siltä ajalta, tavoitetta siis on vielä edessä) Kaksi  vuotta sitten sain ylipainosta tarpeekseni ja otin käyttöön "viimeisen oljenkorren" kun olin kaikki muut konstit käyttänyt. Menin laihdutusleikkaukseen. Vuoden 2014 tammikuusta olen laihtunut 35 kiloa. Se näkyy ja tuntuu. Hyvältä.

-----

Tässä välissä harjoittelin kameran itselaukaisua. Olikin erittäin valaiseva tuokio.

Piti niitä lahkeita kuvaamani. On nimittäin niin sopivat. Juuri tuollaiset kapealahkeiset on tällaiselle paksulle punkerolle parhaimmat. Mut tähän kuvaan ne ei näköjään mahtuneet. Ainiin, mitenkäs kamera käännetään jalustallaan pystyasentoon?

No nyt ne kyllä mahtuu kuvaan, mutta mitä ihmettä - miks mä noin vinossa seison? Kuva on kyllä otettu ihan suoraan.... hmm.

Ei suoristunut ruoto vieläkään. Uus yritys.

Pöh, ei se auta, jos KEPIN laittaa suoraan!

Näissä kuvissa ylläni on muuten Pellavasydän -malliston pellavatunika.

 Nonnih!

 Huomasin, että taustalla näkyy mun juhannusjuomat. Olen näköjään saanut seuraa...

Summasummarum. Nyt osaan ottaa kuvia itselaukaisulla. Osaan myös käyttää kameran jalustaa. Huomaan, että kehoni on muuttunut vinoksi. Pitänee ruveta jumppaamaan. Huomenna ehkä.

Mervi

 Yhden kuvan otin vielä kaupan puolella, kun kävin palauttamassa tunikan paikalleen. Paitsi että luulen, että tästä tulee käyttöasu. On nimittäin niin mieleinen ja hyvänmallinen. Housutkin sellaiset kunnolliset vyötärölle ulottuvat....

Nyt se onnistui!

Olen neulonut vaikka kuinka monta palmikkopipoa. Innostuessani teen monta samanlaista ja onneksi ovat käyneet kaupaksikin. Tällä kertaa vihdoinkin onnistuin tekemään oikean kokoisen ja mallisen. Siis minulle oikeanlaisen.

Kuten aikaisemminkin mainittua, minulla on iso pää. Pieneen päähän tämä on tietysti aivan liian iso, mutta minulle pitää ollakin ympärysmittaa yli 60 cm. Tämä alkaa malliltaan muistuttaa jo enemmänkin baskeria. Ainakin minulle sopii paremmin tuollainen malli, jossa on kasvojen sivuilla jotain...

Olishan tuota hattua nyt voinut vähän mallata erilaillakin, mutta kun oli tässä niin monta muuttujaa huomioitavana, ettei sitä kaikkea huomaa... 

- paidan kaula-aukon olis voinut asetella nätimminkin

- kuvan olis voinu ottaa vähän myöhemmin, 

että olis tyynyn kuva kaulalta ehtiny häipyä, 

sitä kollageenia kun ei ole enää tarpeeksi ryppyjen oikenemiseen

Minä sentään

- hain korvikset korviin

- laitoin huulipunaa

- otin kaulakorut pois

- vedin hymyn naamalle

Tässä se kurkistaa minun uusi kameranikin

Tällainen se on, Canon joku...

Sulloin hiukset myssyn sisälle, kun näin erottuu myssy paremmin. Noeivaiskaan, vaan siksi, että ne on niin kauheet. Mutta huomenna naatiskelen parturin käsittelyssä. Sitä odotellessa...

Mervi

Apua - minkä kameran ostaisin?

Tänään sain hepulin. Itkinkin. Se mun kamera on edelleen teillä tietymättömillä. Olen lainannut mieheni kameraa ja tiedän, että hän on tarkka tavaroistaan, joten olen yrittänyt pitää sen tallessa ja ehjänä.

Minä tietysti olin sen hetkeksi  - vain ihan pieneksi hetkeksi - kadottanut näköpiiristäni. Olin juuri tälläytynyt uusiin ostoksiini ja oli jo hikikin ja meikkivoiteet juoksi pitkin poskia. Tytär olisi kuvannut, mutta juu, sitä kameraa ei sitten löytynytkään. Ja tämä mies  - kun ei muuten mitään kuullut, mitä ympärillään tapahtuu - toitottamaan että sen kameran tarttee. Huomenissa on lähdössä laivaseminaariin ja kuulemma TARTTEE SEN KAMERAN. Mitä se siellä laivalla kuvaa? Ikinä nähnyt muuta kuin kukkakuvia sen kamerassa. Ja minä sanoin, että "Kyllä - minä nyt justiinsa muutun kameraksi, minkä merkkisen haluat?" Ja sitten tuli itku. Elämä on ihan liian hankalaa. Ja niin kovasti pikkuasioista riippuvaista. Kun ei jaksa isoja asioita itkeä niin uikuttaa sitten pikkuasioita. Aivan varmasti tiedätte sen tunteen, kun säiliö alkaa vuotaa yli äyräidensä...

Ja nyt minä olen päättänyt ostaa uuden kameran. Jos tai kun se vanha jostain löytyy, onpa sitten  varakamera, mitä hävitellä.  

Olen muuten tänään keksinyt, miksi minulta on jatkuvasti tavarat häviksissä. Katsos, normaalisti ihminen voi kuljetella käsissään paljonkin tavaroita, mutta minä kun kuljen kyynärsauvoilla, en voi mitään ottaa mukaani, vaan aina on tavarat jätettävä jonnekin, kun lähtee liikkeelle. Ja se "jonnekin" on yleensä joku kummallinen paikka, mistä ei sitten enää osaakaan etsiä. Ihan selvä asia - ei ole minun syy! 

Nyt pitäisi siis tietää, minkälaisen kameran tarvitsisin ja mikä kannattaa ostaa. Kuka neuvoisi? Voisiko joku ehkä sanoa, mitä kameraa ei ainakaan kannata ostaa.

Ja sitten keksin vielä senkin, että haluan sellaisen jalustimen ja jonkun mikälielaukaisin. Haluaisin niin kovin olla itsellinen enkä toisten avusta riippuvainen. En jaksa aina pyytää apua. Ja odottaa. Joistain blogeista olen ymmärtänyt, että kuvia voi ottaa ihan yksikseenkin.

Ihan ensimmäiseksi on ratkaistava ostopaikka.
- Jotenkin kuvittelen, että valokuvaamosta ostettuna kameralle tulisi enemmän hintaa kuin jostain verkkokaupasta tilattuna, vai eikö sittenkään? Säästyisi ainakin postimaksut.
- Pitää suosia oman paikkakunnan yrittäjiä, olenhan sitä itsekin toitottanut erinäisissä yhteyksissä
- Jos kameraan tulee vikaa, on se paljon helpompi huollattaa /korjauttaa lähiliikkeessä kuin lähetellä jonnekin
- Mites ne valikoimat, onko näissä muutamassa kotikaupungin ostopaikassa "tarpeeksi" valikoimaa minun vaativaan makuuni? Höh ja pöh.

Kiihkeästi odottelen neuvoja.
Ja sitten. Jos olisin joku suosittu bloggari, saisin varmaankin jostain kamerafirmasta kameran "koekäyttöön" ja sitten asiantuntevasti esittelisin teille, kuinka hyvä just tää kamera on. Mutta kun ei ole näitä ehdotuksia tullut. Impulsiivisena ihmisenä haluaisin sen kameran ja tykötarpeet ihan heti huomenna. 

Mikä kuva tähän sopisi?
No tietysti, minä otan kuvan siitä miehen kamerasta, kun se tuolla latautuu laivaseminaaria varten. Jaajuu niin - milläs minä sen kuvan otan?

Tää on ehkä sellainen jalustin?

Mervi

Fyysistä työtä

Vaikka koko päivän uurastin, näkyvää jälkeä en paljonkaan saanut aikaiseksi. Hommaa hankaloitti huono liikkumiseni. Kiipeäminen on tavaroitten kantamisen ohella hankalimpia mahdollisia hommia. Pelottaa.

Uskallanko nousta tuolille?

Pakko, jos meinaa sen ylös saada!

Apuvälineistä on apua

Huomaatteko, että taas on ikkunat somistettu väriteeman mukaan. On oranssi ikkuna ja vihreä ikkuna.Vihreä teema jatkuu myös virkkaamassani matossa. Nämä tyttäreni ottamat kuvat nähtyäni ymmärrän, miksi asiakkaat aina hämmästelevät kun näkevät minun tätä virkkaavan. Näyttäähän se aika työläältä!

Lupasin kuvia uusista tuotteista. En saanutkaan vielä kaikista kuvaa, joten esittely siirtyy....
Kuvista puheenollen, meinasin ihan masentua aamulla, kun katsoin näitä Susannan ihastuttavia kuvia. (klik)
Susanna osaa, paitsi kirjoittaa hauskoja juttuja yrittäjän elämästä, myös ottaa upeita kuvia. Kommenteista voitte lukea hänen ohjeensa minulle, joka en osaa ottaa hyviä kuvia.

Tuossa keinutuolissa istuskellessani mietin, että jospa pyytäisin paikallisen valokuvaaja-puodinpitäjän käymään putiikissani ja neuvomaan minulle henkilökohtaisesti, miten näissä oloissa saisin parempia kuvia. Esim. noista näyteikkunoista ei mitenkään saa minun kamerallani otettua ulkoapäin kelvollisia kuvia. Tyttärenikin yritti tänään, mutta ei, kuvissa näkyy hyvin vain kadun toisella puolella oleva rakennus!

Ikkunassa näkyy Ravintola Pooki

En tiedä, osaako teistä kukaan kuvitella, miten kipeä olen tällaisen työpäivän jälkeen. Tuolille kiipeäminen tekee reisilihaksille makeaa, ulkona ikkunoita tiiramassa käyminen väsyttää ja sisällä resuaminen se vasta onkin rasittavaa! Jos en muista päivällä täydentää särkylääkistystäni, olen koko illan sängyn pohjassa.

Ihanat asiakkaat saavat silti unohtamaan kivun ja rasituksen. Tänään oli sellainen "mummot avustajineen" päivä. Nautin mummojen palvelemisesta, osaan niin hyvin asettua heidän asemaansa. Kun ei näe, ei kuule kunnolla ja liikkuminen on ihan mahdottoman hankalaa ja silti pitäisi olla niinkuin ei mikään olisi vikana!

Nyt alkaa olla niin paljon tilaus- ja korjausompelua plakkarissa, että kannattaisi ruveta työpaikallakin viihtymään työhuoneen puolella. (Tarkistin: länsimurteessa plakkari on tasku, mutta myös lompakko. Ei se siis ollutkaan oikea ilmaisu....)

Nähdään! Pellavasydämen Mervi