Neulakintaat ja kinnasneulat

Ihan ensimmäiseksi: tervetuloa uudet lukijat, ilahdutatte mieltäni - kiitos siitä!

Aloitin työhuoneeni siivouksen ja eteeni tuli kassi, joka on edelleen purkamatta neulakinnaskurssin jäljiltä. Kassista löytyi mallikintaat ja neuloja, epämääräinen kasa yritelmiä ja sotkuista lankaa...

Kintaat ostin Tallinnan Martin Markkinoilta siis käsityömessuilta, joista kerroinkin jo jokin aika sitten.
Lapussa lukee "Haapsalu Kutsehariduskeskus" ja "Valmistas HKHK õpilane" eli lieneen suomeksi että kintaat on valmistanut jonkin käsityökoulun oppilaat? Hinta oli VAIN 10 EUROA!!!!! Suomessa näitä myytäisiin tuskin alle 50 euroa? Lapussa on myös pesuohjeet; käsinpesu 30 asteessa.

Pyysin Pellavasydän-putiikin puuseppää (hän siis myy tuotteitaan siellä) tekemään kinnasneulan itselleni. Yhden tuotteen tekeminen ei ole kannattavaa ja niinpä sain niitä aikamoisen nipun. Osan myin jo kurssilaisille ja opettajallekin kelpasi. Nyt tarjoan niitä lukijoilleni ostettavaksi. Hyvin tehtyä käsityötä eri puulajeista. Hinta on 10 euroa/kpl + postikulut. Oikealla reunimmaisena on eben-puinen neula ja sen hinta on 12,50 €.
Jos kiinnostaa, laita sähköpostia: mervi.lamminen@uusikaupunki.fi

Voi voi kun ei pukki tuonut uutta kännykkää, vaikka on hyvinkin nähnyt, kuinka kamala vanha on...

Kädet rakoilla on töitä väännetty

Nii-in kämmenet on rakoilla, mutta illalla kun voitelee Tummelilla, niin aamulla voi taas jatkaa!

En muista olenko maininnut isosta tilauksesta, jonka sain ja jota nyt olen toteuttanut pari viikkoa. Matonkuteesta virkatut korini lähtevät katselemaan Helsingin maisemia, josko sikäläiset sisustajat niistä tykkäisi? Olen kovin otettu tästä pyynnöstä, vaikka korieni hyvän laadun olenkin aina tiennyt.

Koska tämä ei ole sisustusblogi, tämä ei ole myöskään sisustuskuva! Yritin tehdä valmiista koreista hienoa tuotekuvausta, mutta ei siitä tullut mitään. Oli hienoja ideoita: takkapuita koriin ja takassa tuli....no tässä ne nyt on, sinne tänne ripoteltuna, että mahtuvat kaikki yhteen kuvaan. Ei - vaan kaikkein isoin kori on vielä jäänyt ulkopuolelle. Sitä olenkin vähän varjellut, sillä olen toistaiseksi saanut pitää sen yksinoikeutenani. Kaikkia muita mallejani on jo kopioitu (ohoh, onpas Mervillä suuret luulot omista ideoistaan!) mutta tätä malliani "pyykkikorista" en ole vielä nähnyt missään muualla.

NEULAKINTAAN TEKEMISESTÄ:
Ensin ajattelin kuvata sen mitä osaan neulakinnastekniikasta, mutta huomasin aivan samat ohjeet jo valmiiksi kirjoitettuna ja kuvattuna. Alkuperäinen ohje on näemmä ollut Suuri Käsityölehdessä ja Mentula-Saikkolan Martat antoivat luvan linkittää heidän ohjeensa tähän: Neulakintaiden tekeminen
Minun mielestäni tuo on aivan sama menetelmä, kuin mitä me opettelimme, yritimme siis...

SISUSTAMISESTA:
Kateellisena olen seuraillut, miten monet ovat jo alkaneet joulua valmistella. Itse olen niin kiinni tilaustöissä, että tuntuu aivan epätoivoiselta edes ajatella omaa joulua. Ensimmäisen kerran elämässäni olenkin ajatellut, että jos vaikka jouluksi jonnekin pois, ettei tarvitse katsella epäjärjestystä kodissa. Sisustamaan en ole ehtinyt neljään vuoteen, se aika on mennyt putiikin kanssa ahertaessa.

Neulakinnas osa 3: Kääntymisharjoituksia

Kansalaisopiston neulakinnas-kurssin toisena iltana - koko 3 tuntia - harjoittelimme kääntymistä.

Teimme siis neulakinnasta sormenpäistä aloittaen ja opettelimme kääntymään (jolloin siis muodostuu "kuppi"). Ei ollut sekään helppoa. Kävin muuten netistä etsimässä videota, missä olisi neuvottu neulakintaan tekemistä ja niitäpä löytyikin, mutta ei yhtään sellaista tapaa, minkä me opettelimme.

http://www.neulakintaat.fi/  Tästä linkistä löytyy paljon tietoa neulakintaista ja niitä videoitakin.

Ensi torstaina harjoitukset jatkuvat. Saas nähdä alkaako kinnas hahmottua? Vaikeudesta huolimatta tässä kinnasharjoittelussa on sellainen hyvä puoli, että luulot dementiasta haihtuvat, koska kuitenkin pystyn oppimaan uutta. (Pelko dementiasta nimittäin aika usein nostaa päätään, sillä äidilläni oli tämä tauti. Halutessasi voit lukea muistokirjoituksen sivulta "mervi".)

Tähän liitän videon, jossa neulominen onkin helppoa. Mikä lienee tämän opetus, ehkä se, että kilpaileminen saattaa olla vaarallista?    http://vimeo.com/3399432

Joku tässä mättää, ei taida tulla kinnasta?

Yksityiskohta

Tällainen on työväline. Vaikka kuvassa onkin kaksi neulaa, yksi niitä vain tarvitaan. 

Neulakinnas osa 2: Aloitusharjoituksia

Edellisen kirjoitukseni kommentissa pyydettiin kertomaan vaikean projektin etenemisestä. Otan siis hiukan taaksepäin ja näytän, millaiset olivat tulokset ensimmäisestä neulakinnaskurssi-illasta.

Tuossa vasemmalla on pelkkiä solmuja. Näissä tapauksissa en siis päässyt alkusolmua pidemmälle. Sen sijaan oikealla on jo vähän "edistytty".

Tuli elävästi mieleen kansakoulun 3-luokka, kun opeteltiin kutomaan. Miksi ihmeessä opettaja valitsi mustan langan, josta piti kutoa neekerinukke? Kun en erottanut oikeaa ja nurjaa silmukkaa, piti purkaa, jos meni laskuissa sekaisin. Rivi oikeaa, rivi nurjaa, oikeaa, nurjaa...Näistäkään yritelmistäni en tunnista, miten päin pitää olla, mikä on oikea ja mikä nurja puoli jne...

Emme siis yrittäneetkään ensimmäisenä iltana tehdä mitään muuta, kuin saada työ ALKUUN. Ensi torstaina sitten enemmän.
                                           xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aika osuvasti on joku etsinut googlessa hakusanalla "elääkö käsityöläinen" ja siten päätynyt tähän blogiini. Näitä hinnoitteluasioita olenkin viime päivinä pähkäillyt todella paljon. Sain minun mittapuuni mukaan ison tilauksen uudelle jälleenmyyjälle (ei minulla kyllä juuri ole vanhojakaan). Nyt on kädet rakoilla, kun olen toteuttamassa tuota tilausta ja siinä samassa katsonut kellosta, kuinka paljon menee aikaan yhden korin virkkaamiseen. Lopputulema on taas kerran se, ettei käsityön tekemisellä todellakaan elä. En voi mitenkään pyytää sellaista hintaa, että tuote vielä menisi jälleenmyyjällä kaupaksi ja että itse saisin siitä kunnollisen tuntipalkan. Miksi se on niin?

Neulakinnas osa 1: En siis osaakaan kaikkea?

Aika monenlaisia käsitöitä olen tehnyt. Monenlaista osaankin. Mutta en kaikkia. Nyplääminen oli sellaista, mitä en oppinut. Vaikka en kyllä ole lopullisesti antanut periksi, tyyny kylläkin vietiin vinttiin. Toisaalta - ei ole pakko osatakaan nyplätä, kun virkkaamalla saa nopeammin valmista.

Vuosi sitten joulun alla minua pyydettiin kattamaan joulupöytä museoon. Sain idean vanhanajan ompeluseurasta ja olisin halunnut tehdä sinne neulakintaat. Otin siis ohjeen, kuvat työtavasta ja aloitin. Aloitin. Purin ja aloitin. Eikä siitä tullut mitään. Tänä syksynä ilmoittauduin kansalaisopiston neulakinnaskurssille. Päätin oppia tuon viikinkien aikaisen työtavan. (Vaikka virkkaamalla tai neulomalla voi myös tehdä kintaita)

Meitä oli siellä kymmenkunta vanhempaa naisihmistä. Eikä meinattu oppia sitten niin millään. Opettaja näytti, miten tehdään. Näytti uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Eikä me ymmärretty. Opettaja näytti jokaiselle kädestä pitäen. Vieläkään ei valjennut. Sitten meinasi lamppu syttyä. Sain työn alkuun. Koska opettaja oli sanonut, että koko ensimmäinen ilta(3 tuntia!) käytetään aloittamisen opetteluun, otin uuden langan ja yritin taas. Tällä kertaa se ei onnistunutkaan. Sattumanvaraisesti onnistui tai ei onnistunut. Kunnes sitten vihdoin KÄSITIN miten nuo silmukat tehdään. Uskomattoman vaikeaa. Eikä siis vielä päästy tekemään muuta kuin aloitussilmukkaa.

Tässä on netistä nappaamani kuva neulakintaasta:




Ja tässä sen ensimmäisen silmukan tekemistä:






Sitten vielä kuva työvälineestä:


 Kyllä työ kuulemma sitten joutuu, kunhan sen oppii....saas nähdä ens torstaina!
Kuvat: http://www.opistostakasin.fi/ideat-kiertoon/neulakintailua
http://www.kaspaikka.fi/koti/kleinone/neulakinnas/valmist.html
Näiltä sivuilta voi käydä myös katsomassa, mistä oikein on kysymys. Tiedä vaikka innostuisit sinäkin!