Huovutusta

Pesukonehuovutus on jännittävää! Koskaan ei voi olla ihan satavarma, mikä on lopputulos. Huovuttaminen riippuu paitsi pesukoneesta, myös siitä, mitä muuta pyykkiä laittaa huovutettavan kanssa samaan koneeseen ja tietysti huopuvasta langasta. Eri langat saattavat käyttäytyä aivan eri lailla. Sen tulimme tällä viikolla huomaamaan.

Arja päätti tehdä isälleen isäinpäivälahjaksi huovutetut tossut. Aiemmasta poiketen hän käytti eri lankaa. Ensimmäisellä pesukerralla (40 C) ei tapahtunut yhtään mitään, joten hän laittoi uudelleen koneeseen ja nyt 60 astetta. Tossuista tuli 5-vuotiaan jalkaan sopivat! Huopatöppöset on tosi napakkaa tekoa, niillä voisi kuvitella käveltävän pakkaslumessa. Mutta isän jalkaan nämä eivät todellakaan mahdu!

 

Kauan olen suunnitellut, mutta nyt ryhdyin tuumasta toimeen... tehdä vertailut kahden eri langan kanssa. Työ tehdään isoilla puikoilla, minun ohjeeni mukaan ensin tasona ja sitten vasta pyörönä. Etsin sopivia puikkoja ja jouduin toteamaan, että kaikki hyvät pyöröt on jossain työssä kiinni, joten pitää  valita näistä kehnoista. "Ennen vanhaan" nämä olivatkin ainoat mahdolliset.

Lankesin kuvittelemaan, että näillä metallisilla pyöröpuikoilla työ luistaisi vauhdikkaasti, mutta ei, ei siitä tullut yhtään mitään. Paitsi kiukku.

 
Siispä etsimään puiset. Bambu on kyllä hyvä materiaali ja vaikka näissä halpispuikoissa onkin tuollaiset muoviputket kaapelina, ei se tässä työssä haitannut, kun tehdään hyvin löysää neulosta.

 
Tossun suippo osa tehdään sukkapuikoilla. Ei löytynyt viittä samanpaksuista, mutta eipä haitannut, että 4 oli 6.5 ja yksi 8.0...

Ensimmäinen tossu on valmis, enää puuttuu toinen tästä samasta langasta ja sitten kaksi siitä toisesta.

Jännittävää!

Lopputuloksen uskoisin olevan viikonloppuna selvillä. Käypä siis kurkkaamassa tutkimustulokset! Laitan sitten myös ohjeet tänne.

Pellavasydämen Mervi

Jääkarhu-huopikkaat

Käykö sulle koskaan niin, että innostut valtavasti jostain uudesta, opiskelusta tai harrastuksesta, mutta kun se oikeasti alkaa, et enää jaksakaan/viitsikään? Mulle käy - useinkin.

Odotan kansalaisopiston uutta luetteloa innolla ja heti ympyröin sieltä käden taidot -osiosta mielenkiintoiset. Joskus niitä ei ole yhtään, tänä keväänä vaikka kuinka paljon. Ilmoittauduin kuudelle eri kurssille. Noh, kahdesta on jo tullut tieto, ettei ilmoittautuneita ollut tarpeeksi. Ensimmäinen toteutunut on jääkarhu-huopikkaat. Tällainen kurssi.

Sitten kun se ensimmäinen lähteminen on edessä, olenkin että "plääh, mä mihinkään jaksa...". Yleensä aina on kuitenkin hauskaa oppia uutta ja ryhmissä on kivoja, uusia ihmisiä. Tässä kohtaa kävi kylläkin niin, että vähän petyin aiheeseen. Luulin, että tehdään ulkokäyttöön sopivat huopikkaat, joissa olisi kumipohja. No, eipä sellaista kyllä missään luvattukaan. Ja toki suutarilla voi sellaiset pohjat teettää.

Toinen pienoinen pettymys oli se, että muistin yht'äkkiä, että viimeksi juuri totesin märkähuovutuksen olevan mulle liian fyysistä hommaa. Ja nyt se olisi sitä taas ja kuulemma vähän vielä rankempaa.

Tässäpä pari kuvaa aiempien kurssien saavutuksista.

Hoksasinpa sitten, että koska tämä opiskelu kuuluu mun työhön, minähän pyydän avustajaa itselleni. Saattaa olla, etten sitä saa, kun on kyseessä sunnuntaipäivä, mutta vielä olen toivomassa sitä. Avustajan tarvitsen myös tavaroiden kantamiseen. Tälle kurssille sitä onkin aika paljon, muovivadista ja saippuasta lähtien.

Tässä välissä kirjoitus oli hetken tauolla ja nyt voin ilokseni kertoa, että SAIN AVUSTAJAN. Minullahän käy Pellavasydämessä monta eri avustajaa - koskaan en tiedä, kuka minäkin päivänä tulee, eivätkä avustajatkaan tiedä, mihin paikkaan menevät. Nyt kuitenkin avustajilta kysyttiin, että kuka SUOSTUISI lähtemään sunnuntaina mulle avuksi. Ja yksi vakkareistani lähtee, kiitos R. Kerääppä voimia, sillä tuo homma on oikeasti aika raskasta... näet sitten!

Ensimmäisessä info-tilaisuudessa minulle selvisi, miksi on kyseessä Jääkarhu-huopikkaat. Sana tule materiaalista. Tässä linkki materiaalitietoihin. Huopikkaat on tavallaan ihan tavalliset, mutta malli, jota käytämme on Felt Faction Ky:n Elina Saaren.

Pellavasydämen Mervi

Leikkausta ja lapasia

Kävin lokakuun ensimmäisenä päivänä ortopedin luona ja kerroin, että lokakuussa vielä tulen leikkaukseen, muutoin siirtyköön tammikuulle.

Kun Tyksistä soitettiin, soittaja tiesi tämän ukaasini. Siltikin hän ehdotti leikkauspäivää 11.11. Ensin ilmoitin, etten tule, mutta pakko oli myöntyä, kun toinen lähes maanitteli. Enkä olisi kyllä kehdannut kieltäytyäkään, kun kuulin millaisia järjestelyjä leikkaussalissa oli jouduttu tekemään. Jonkun toisen leikkausta siirrettiin, jotta minun leikkaukseni saadaan tehtyä.

Nyt siis alkaa olla viimeiset päivät... Ensi maanantaina menen osastolle klo 16. Tiistaina sitten leikataan heti aamulla. Hui, pelkkä asiasta kirjoittaminenkin saa sydämen värisemään!

En millään olisi ehtinyt näin ennen joulua. Nyt pitäisi alkaa kovalla touhulla valmistaa myytäviä tuotteita. Ei sen kummempaa, mutta niitä, minkä tiedän joka joulu käyvän kaupaksi. Näppipyyhkeet esimerkiksi.

Vaikka olen elämäni aikana ollut liki 20 kertaa leikkauksessa, silti se pelottaa joka kerta. Pahinta on odotella puudutuspiikkiä. Se - paitsi tuntuu iljettävältä - myös pelottaa. Viimeksi piikin paikkaa jouduttiin useamman kertaa vaihtamaan ja se vasta oli kamalaa.

Tänä vuonna olen ollut jo kolme kertaa leikkauksessa, joten tiedän täsmälleen, mitä siellä tapahtuu. Aiemmin olen aina karttanut ylösnousua ja mieluummin makoillut sängyssä, kun päästä huippaa. Nyt yritän heti vaan pysyä pystyssä ja päästä liikkeelle. Täytyy tulla äkkiä työkuntoon! Loppuviikko sairaalassa ja sitten kotiin - ei taida onnistua? Kai ne lähettää taaskin Uuteenkaupunkiin ensin toipumaan...



Tänään luovutin isohkon tilaustyön - 10 paria huovutettuja lapasia. Aikaa näiden tekemiseen oli reilu viikko. Lapaspari per päivä - alkoi tuntua työltä!

Tässä kuvassa (yllä) olevat lapaset on neulottu Novitan Huopasesta. Tuli aika hauskat kun tuo kaksivärinen lanka muuttui ikäänkuin nyppyiseksi. Nämä huovutin 40 asteessa.

Alemmassa kuvassa on Fritidsgarn-langasta neulotut. Paitsi valkoinen, joka on Teeteen Sagaa. Nämä olisi pitänyt ohjeen mukaan huovuttaa 60 asteessa, mutten uskaltanut. Ja kyllä 50 astetta riittikin aivan hyvin.

Itse olen tyytyväinen tulokseen, saa nähdä, mitä tilaaja tuumaa. Sitä en ehkä koskaan saa tietää, mitä lopullinen saaja lahjastaan ajattelee. Nämä tulevat kukkien sijaan ojennettavaksi tilaisuuden puhujille. Varsin oiva valinta.

Pellavasydämen Mervi

Hetikö vai kohtako?

Se, mitä olen nimittänyt laiskuudeksi, onkin vain viivyttelyä. Luin Kotivinkki-lehdestä osuvan kirjoituksen "Tuumasta toimeen", jonka on kirjoittanut Hanna Vilo.

"Siivous saa odottaa, laskupino kasvaa ja karkkilakko alkaa vasta ensi kuussa. Kuulostaako tutulta? Jos viivyttelystä tulee ongelma, ryhdy toimeen pienin askelin."

Lopuksi kirjoittaja antaa ohjeita miten viivyttelylle tehdään stoppi. Käytännön esimerkkinä hän ehdottaa kokeilemaan tomaattitekniikkaa:
- valitse tehtävä ja jaa se osiin. Säädä kello soittamaan 25 minuutin kuluttua.
- työskentele intensiivisesti, kunnes ajastin soi.
- pidä viiden minuutin tauko
- neljän jakson jälkeen pidä pidempi, noin puolen tunnin taulo
- aloita kierros alusta tauon jälkeen.

Joissain blogeissa olen nähnyt tätä tekniikkaa kiitellyn. Voit käydä katsomassa mytomatoes.com  -sivustolla. Itse en nyt tässä puoliyön jälkeen lähtenyt kokeilemaan...

Olen aktiivisesti yrittänyt poisoppia viivyttelystä. On niin helppo siirtää, siirtää ja siirtää. Vaikka kuinka tietää sen ihanan tunteen, mikä seuraa saatuaan kauan odottaneen työn tehtyä...

TUUNAUSTA - ITSELLE

Tällaisella alustuksella pääsen asiaan, josta PITI KERTOMANI.
Teatteripuvustusta etsiessäni löysin kierrätyskeskuksesta tällaisen aitoa villaa olevan neuleen.

Tämä oli pakko ottaa mukaan, varsinkin, kun ei se mitään maksanut. Merkintöjen mukaan hienoa norjalaista villaa.

Laitoin villatakin muiden pyykkien joukkoon kirjopesuun 60 asteeseen. Mielestäni se ei kuitenkaan oikein kunnolla huopunut. Nyt sitten mietin, että mitä tuosta tekisin.

Tiedättekö, mun on tosi vaikea ottaa eri vaihdetta päälle näissä käsitöissä. Tähän asti ajattelen kaikki ideat "kaupallisesti": mitä teen myyntiin, käykö tuollainen tuote kaupaksi, ostaako joku tällaisen...? Nyt minun pitäisi oppia ajattelemaan pelkästään itsekkäästi - mitä tästä teen itselleni, tarvitsenko tällaista, käytänkö tuommoista? Niin piintynyt on yrittäjän ajattelutapa, että arvelen kestävän kauan päästä siitä eroon.

Nyt siis mietin, että MITÄ MINÄ teen tuosta villatakista ITSELLENI tai OMAAN KOTIIN.

VIROLAISTA KÄSITYÖTAIDETTA

Ensimmäisenä tästä tulee mieleen käsityömatka Viroon. Muutama vuosi siitä on jo aikaa, kun Suuri Käsityökerho-lehti ja Airi Lautakari järjestivät opintomatkan itseoppineen Matami Jaanika Saarin luo. Tämä rouva tekee upeita taideteoksia, pitkiä villaisia päällystakkeja huovuttamalla ja yhdistämällä villatilkuista. Niitä ei osaa kuvailla ilman kuvaa. Tästä Airi Lautakarin sivustosta löydät http://www.airinmatkassa.fi/279958752
muutaman kuvan. Oli muuten niin antoisa matka, että taidanpa lähteä toistekin - nyt kun se on taas mahdollista!




Olen tuollaisesta takista haaveillut siitä asti, välillä kerännyt materiaalia ja välillä sitten taas kantanut niitä takaisin kierrätykseen.

MONTA MAHDOLLISUUTTA

Toki tuosta voisi pienenpiäkin juttuja tehdä. Hihan resorit on menneet huonoon kuntoon, joten hihattimia ei suoraan voi tehdä. Mutta monenlaista TUUNAUSTA keksin sen kummemmin miettimättä...

- pullon lämmittimiä
- coolereita
- pannunalusia
- kasseja
- tyynyjä
- lasinalusia
- tumput ompelemalla
- pipo
- ja mitä muuta vielä.....

Mutta. Just olen itselleni tähdentänyt, että MITÄÄN MATERIAALIA EI SAA KERÄTÄ KAAPPEIHIN, JOS EI HETI AIO NIISTÄ JOTAIN RUVETA TEKEMÄÄN. Sitku-aikaa ei ole silloin, kun on varastoinnista kyse.

Nyt pitäisi siis heti - tai viimeistään joulun jälkeen - tehdä tuosta materiaalista jotain. Ei viivytellä, ei varastoida ennestään täysinäisiin kaappeihin, ei.

Mitä sinä tekisit - tai olet tehnyt - huovutetusta villatakista?

Mervi

Huovutettu aamuaurinko

Kuten jo kerroinkin, ilmoittauduin useammalle kansalaisopiston käsityökurssille. Ensimmäinen, korukurssi, jo peruttiinkin vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Huovutuskurssi alkoi tutustumisjaksolla tällä viikolla. Varsinainen työ tehdään tulevana viikonloppuna, mutta nyt jo pääsimme vähän harjoittelemaan.

Olen kyllä tämän peruskurssin jo ainakin kertaalleen käynyt, mutta kun ei harvaan päähän tahdo oppi sulautua, niin useampi kerta ei ole pahitteeksi. Otin mukaani oranssia ja keltaista villaa, kun halusin tehdä "Aamuaurinko"- pannunalusen. Opettaja Terhi Laitila on myös yrittäjä ja hänen töitään on ollut Pellavasydämessä myynnissä. Pyynnöstäni hän valmisti juuri tällaista pirteää Aamuaurinko -sarjaa, johon kuului pannunalunen, patalappu, patakinnas, lasinaluset jne... Esittelin tuotteet asiakkaalle, että ideana on aamulla herätä pirteänä aamupalapöytään, kun edessä on hehkuva aurinko! Aika moneen lahjapakettiin näitä sitten kääräistiinkin.

Eihän oppilaan työstä tietysti voi läheskään yhtä hieno tulla kuin opettajan, mutta sinne päin. En millään tahtonut saanut kameralla taltioitua oikeaa värisävyä, vaikka monen monta kokeilua teinkin.

virkattu kori on ensimmäisiä kokeiluja 5 vuoden takaa ja aika lerppu, mutta oikean värinen

Ikkunalle teipattuna

En viitsi ollenkaan alkaa tätä selitellä, minkälainen oli tarkoitus ja mikä meni vikaan. Tämmöinen tuli ja sitä ei tiedä, mitä ensi kerralla....

Mervi

Epämääräisiä kuvia sieltätäältä

Ensin kuvia "asustehuoneesta", jossa on esillä pellavatunikat, hatut, villasukat, shaalit jne.... Näyteikkunalla esiintyy vanha mallinukke, jonka kädet olemme ehkä laittaneet väärin, senverran hankalalta asennolta näyttää.

Tämän ikkunan vieressä on esillä sukkia - verhoon kiinnitettynä. Suunnitteilla on sellaisia vanerisia jalkoja, joihin voisi pujottaa sukat nätimmin esille...

 Tässä huoneessa on enemmänkin näitä hiljaisia neitoja. Tässä pellavavaatteissaan ja 70-luvun lukunutut lämmikkeenään. Tuo vasemmalla olevan hattutelineen olen ihan itse tehnyt!

Tällaisiakin meillä on myynnissä.

Sitten siirrymme viereiseen huoneeseen eli työhuoneeseeni. Se ei ole ikinä ollut yhtä hyvässä järjestyksessä kuin se nyt on - pikku-Mervin jäljiltä. En ole vielä päässyt sitä sotkemaan...

Ai kun nautin noista siisteistä nimilapuista...

 Vielä kun saisi nuo ylähyllyllä olevat pahvilaatikot vaihdettua keskenään samanlaisiin. Näyttäisi siistimmältä.

 

 

Harjoittelija-tyttöjäni harmitti, kun tästä ikkunasta näkyi ulos kaikenlaista epämääräistä. Valistivat minua, että se ei tee hyvää imagolle. Yhtenä päivänä, kun olin poissa, tekaisivat tuollaisen verhon. Se on ihan harsomaista pellavaa, eli ei estä valon pääsyä, mutta on hyvä näkösuoja ulospäin.

Tähän syvennykseen piti tulla kangaspuut, mutta on toistaiseksi täynnä epämääräistä, mutta tietysti tarpeellista tavaraa. Huomattavasti on kyllä jo määrä vähentynyt, ettei ihan mahdotonta olisi, vaikka siihen tualut joskus tulisikin. Tämä on sellainen välikkö myymälän ja työhuoneen välissä, tässä on myös "sosiaaliset tilamme" mm. naulakko.

Ja keittiö

Tuohon keittön käytävälle tahtoo kertyä myös kaikenlaista epämääräistä. Olen nyt yrittänyt noudattaa sääntöä "tuo tullessas, vie mennessäs". Aina kun kuljen tästä ohi, yritän jonkun tavaran kuljettaa oikeampaan paikkaansa. Nämä huoneet sijaitsevat niin, että koko huushollin pääsee kiertämään ympyrää. Joskus joku asiakaskin "eksyy" näihin takahuoneisiin ja sitten tuntuu hassulta, kun hän tuleekin aivan toisesta suunnasta, kuin mihin näin hänen lähtevän. Joskus kyllä vähän ihmettelen näitä harhailijoita, kun on nämä takahuoneet kyllä selvästi henkilökunnan tiloja eikä myymälää....

Keittiön jälkeen tullaan käsityötarvikepuolelle. Sieltä muutama kuva myös:

Olen laajentanut matonkudevalikoimaani ontelokuteisiin. On niitä aina muutama vyyhti ollut, mutta nyt olen ottanut enemmänkin. On ekoa, miniä, Ellaa, putkista jne...

Lopuksi vielä muutama kuva uusista korteista, joita paikkakuntalainen kortintekijä toi myyntiin.

Näin pääsitte kurkistamaan Pellavasydämen julkisivun taakse. Huhtikuussa tulee 5 vuotta täyteen perustamisesta. Silloin pidämme avoimien ovien päivän, jolloin kuka vaan pääsee tutustumaan tiloihimme. On kahvitarjoilua, tarjouksia, arvontaa jne... mutta sitä ennenkin vielä tapahtuu yhtä ja toista.

Huomenna pidän "vapaapäivän" ja lähden käymään Tyksissä.
Mervi

Enkelin seuraava vaihe...

Oikein arvattu, enkelihän siitä on tulossa!

 Ensin neulotaan tällainen

Sitten se laitetaan pesukoneeseen huopumaan, siitä tulee tällainen

Sitten huomataan, että ei se vielä ole tarpeeksi huopunut, laitetaan uudestaan koneeseen. Sitten se jo hiukan huojuen pysyy pystyssäkin.

Mutta eihän tämä vielä enkeliltä näytä, vielä tarvitaan jotain. Työ siis jatkuu....

Jouluisia kuvia

Tässäpä teille pläjäys kuvia putiikista. Nämä on otettu hätäisesti suunnittelematta, asettelematta ja sommittelematta. Sieltä täältä.

Olen saattanut jo kertoakin näiden himmeleiden tekijästä. Reima Patokoski kasvattaa itse rukiin, valmistaa niistä oljet ja kokoaa himmelit. Sen lisäksi hän vielä tekee kartongista säilytyslaatikot kuhunkin himmeliin juuri sopivan. Nämä ovat hänen mukaansa "cityhimmeleitä" sillä ovat sopivan pienikokoisia nykyasuntoihin.

 Tämän adventtikalenterin olen itse valmistanut. Tai no, nuo kuvat olivat kankaassa valmiiksi painettuina. Mutta siis leikkelin ja tein taskuiksi. Ikikalenteri käy vuodesta toiseen ja taskuihin mahtuu aika kivasti monenmoista jouluyllätystä.

 

Jouluisia näppipyyhkeitä olemme valmistaneet lähes liukuhihnalta. Aikaisempina vuosina nämä ovat ainakin olleet tosi suosittuja pikkulahjoja ja tuliaisviemisiä.

 Jouluinen näyteikkuna sisältäpäin katsottuna. Harmi kun kuvassa ei erotu nuo upeat vanhasta laudasta tehdyt pikkutalot.

 Jouluisia pöytäliinoja.

Seimiasetelma paperimassasta ja kankaasta. Upea.

 Seimiasetelmia keramiikasta

Tässä kuvassa esittäytyy kaksi paikkakuntalaista taiteilijaa, ei kun kolmekin... Keramiikkaenkelit on valmistanut Ann-Maj Helpiö ja mukit ovat naivisti-taitelija Raija Nokkalan kuvittamia. Niitä on kylläkin jäljellä vain nuo kolme. Eikä niitä taida saada enää mistään muualtakaan? Kolmas taiteilija on mieheni sisar Tarja Lamminen, jonka maalaamia tauluja putiikissa on muutama. Tässä upea "sininen hetki". 

Joulupussukoita kestolahjakääreeksi ja monenmoisten tavaroiden säilytykseen. Käyvät muulloinkin kuin jouluna.

 

 Joulutarjotin: vanhalla peltitarjottimella lasipurkin päälle virkattu lyhty. Pidämme tässä tuikkua palamassa pitkin päivää ja se luokin kodikasta tunnelmaa. Virkatut enkelit taustalla ovat myös itse tekemiäni. Niiden ohjetta joku kyseli jo aika päiviä sitten. Olen sitä edelleen väsäämässä - siinä ohjetta suunnitellessa tuli muuten 15 enkeliä valmiiksi, kun piti itse kokeilla joka vaihe uudelleen. Etualalla on Maija Peltosen lumipallokynttilät.

Hauskoja nämä tontut, kun niiden ilmeet on niin erilaisia. Jokainen tonttu on omanlaisensa persoona. Tontut on käsin huovuttanut Riitta Wahlman. Taustalla näkyy myös muita huovutettuja tuotteita.

Voi voi kun olisi taas paljon kerrottavaa. Tänään sain ensimmäiset oikein kunnon moitteet asiakkaaltani. Viime postauksessa kerroinkin niistä kehuista ja nyt sain siis vastapainoksi sitä kritiikkiä, joka tässä tapauksessa oli mielestäni täysin aiheetonta. Palaan siihen ehkä toisen kerran. Nyt on niin kova kiire - lupasin asiakkaalle huomiseksi lyhentää hänen villakangas takkinsa. Töihin siis!

Mervi